Todellisuustunnelit: kuinka hallita ja ohjelmoida uudelleen mieltäsi

0 kommenttia

Kun olin lukiossa, opettaja näytti minulle animoidun optisen illuusion, jossa tanssija näyttää pyörivän yhteen suuntaan. Olin vakuuttunut siitä, että tanssija pyörii myötäpäivään, kun taas opettajani väitti, että se pyöri vastapäivään. Sitten hän kertoi minulle, että voit muuttaa tanssijan suuntaa keskittymällä tanssijan jalkoihin. Katsoin meditatiivisella fiksaatiolla, ja yhtäkkiä, hämmästykseksi, tanssija alkoi pyöriä vastapäivään! Opettajani selitti, että koska kolmiulotteiselle syvyydelle ei ole visuaalisia vihjeitä, mielesi voi määrittää, mihin suuntaan tanssija pyörii.

Sillä hetkellä tajusin, että todellisuus on mielen rakennelma, ja me kaikki mahdollisesti näemme saman maailman eri tavalla. Olen ehkä ilmaissut sen vähemmän kaunopuheisesti (ottaen huomioon, että olin vasta teini), mutta ymmärryksessäni tapahtui perustavanlaatuinen muutos. Illuusio sai minut ymmärtämään, että ”objektiivisen totuuden” käsite oli pohjimmiltaan mielivaltainen, koska subjektiiviset uskomuksemme välittävät aistikokemusta.

Opettajani ja minä olisimme voineet kiistellä tunteja, päiviä tai viikkoja siitä, mihin suuntaan tanssija pyörii; tiede ei olisi voinut todistaa kumpaakaan meistä oikeaksi, koska kyse oli pikemminkin havainnosta kuin ”totuudesta”. ”Todellisuudessa” tanssija pyöri molempiin suuntiin, mutta koska aivoilla on luonnollinen taipumus jäsentää, luokitella ja luetteloida tiedot binäärisin termein (ylös/alas, vasen/oikea, musta/valkoinen, myötäpäivään/vastapäivään), animoitu optinen illuusio näyttää yksisuuntaiselta.

Tästä on lukuisia esimerkkejä jokapäiväisessä elämässämme, kuten silloin, kun emme arvosta muiden ihmisten näkemyksiä, koska näemme maailman eri tavalla. Uskomme olevamme oikeassa huolimatta monista (ellei loputtomista) tulkinnoista todellisuuden luonteesta.

MITÄ OVAT TODELLISUUSTUNNELIT?

Vastakulttuuriguru Timothy Leary loi termin ”todellisuustunneli” kuvaamaan suodatettuja käsityksiämme maailmasta. Robert Anton Wilson kehitti myöhemmin käsitteen kuvaamaan ”ennalta laadittuja ajattelumalleja, jotka rajoittavat ja vääristävät todellisuuden havaintoa vähentämällä monimutkaisuutta ja vaihtoehtoja”.[1] Wilsonin mukaan todellisuustunnelit muokkaavat fenomenologista itsetuntoamme editoimalla kokemuksia, jotka eivät tue uskomuksiamme samalla, kun keskitymme niihin, jotka tukevat sitä.[2]

Esimerkiksi kapitalismin puolestapuhuja kerää faktoja tukeakseen näkemystä, että kapitalismi on tehokkain sosioekonominen malli, ja hylkää kaiken tämän näkemyksen vastaisen tiedon. Samoin marxilainen rakentaa valituille tiedoille perustuvia argumentteja tukeakseen näkemystä, että kommunismi on paras järjestelmä, ja usein laiminlyö todisteet, jotka ovat ristiriidassa heidän kantansa kanssa.

Kuten psykedeelitutkija Ido Hartogsohn toteaa,

meillä kaikilla on vakiintuneita käsityksiä vähemmistöistä, uskonnoista, kansallisuuksista, sukupuolista, oikeista tavoista ajatella, toimia, tuntea hallintaa, syödä, juoda ja mitä kaikkea. Todellisuustunnelit auttavat meitä vahvistamaan näitä ajatuksia haastavaa tietoa vastaan.[3]

Tässä mielessä todellisuustunnelien ja vahvistusharhojen käsitteiden välillä on risteytys, jälkimmäistä kuvataan ”ihmisen taipumuksena havaita havainnot ja antaa niille merkitystä, jotka vahvistavat olemassa olevia uskomuksia samalla, kun suodatetaan pois tai rationalisoidaan havainnot, jotka eivät sovi aikaisempien uskomusten ja odotusten kanssa.”[4] Vahvistusharha-ilmiö auttaa selittämään, miksi ihmiset, jotka yhdistetään todellisuustunneliin, ovat tietämättömiä. Useimmat ihmiset uskovat, että heidän maailmankuvansa vastaa ”yhtä oikeaa objektiivista todellisuutta”, mutta Wilson korostaa, että monet todellisuustunnelit ovat taiteellisia luomuksia, biologisten, kulttuuristen ja ympäristövaikutusten huipentumia.[5]

Ajatus siitä, että todellisuus muodostuu ihmismielen olosuhteista, ei ole uusi. 1700-luvun saksalainen filosofi Immanuel Kant ehdotti ”Puhtaan järjen kritiikki” -kirjassaan, että kokemus perustuu ”ulkoisten esineiden havaintoon ja a priori tietoon”.[6] Saamme tietoa ulkoisesta maailmasta viiden aistin kautta, joka sitten prosessoidaan aivoiisa, jolloin voimme käsittää sen sisällön. Kun katson esinettä, kuten tuolia tai pöytää, en ymmärrä sen ulkoista luonnetta. Ominaisuuksilla, joiden avulla voin ilmaista esineen merkitystä, kuten muoto, väri, koko jne., ei ole objektiivista olemassaoloa; ne ovat vain aivojen sivutuotteita.

Ranskalainen psykoanalyytikko ja psykiatri Jacques Lacan ehdotti teoriaansa erottamaan ”todellisen” ja ”symbolisen”. Lacan väitti, että ”todellinen” on ”välitön yhtenäinen todellisuus, joka välittyy symbolien kautta, jotka mahdollistavat sen jäsentämisen ymmärrettäviksi ja erilaisiksi segmenteiksi”.[7] Kuitenkin ”symbolinen”, joka on ensisijaisesti alitajuinen, ”abstraktoituu edelleen kuvitteelliseen (todelliset uskomuksemme ja käsityksemme todellisuudesta). Nämä kaksi järjestystä viime kädessä muokkaavat sitä, kuinka tulemme ymmärtämään todellisuutta.”[8]

Näetkö vasemmassa kuvassa ankan vai jäniksen? Näetkö oikealla olevassa kuvassa nuoren naisen vai vanhan naisen? Nämä kuuluisat optiset illuusiot auttavat osoittamaan, kuinka käsityksemme maailmasta välittyvät ”todellisuustunneleiden” kautta.

Harvardin sosiologi Talcott Parsons käyttää sanaa kiilto kuvaamaan sitä, kuinka mielemme alkaa havaita todellisuutta. Parsonsin mukaan muut, jotka hyväksyvät yhteisymmärrykseen perustuvan todellisuuden, joka perustuu yhteisiin uskomuksiin, normeihin ja assosiaatioihin, opettavat meille, kuinka ”koota maailma”.[9] Kiilto muodostaa kokonaisuuden kielen ja/tai havainnon. Esimerkiksi sana ”talo” on kiiltävä, koska yhdistämme joukon yksittäisiä ilmiöitä – lattia, katto, ikkuna, valot, matot jne. – ja teemme niistä merkityksen kokonaisuuden.

Kirjoittaja ja antropologi Carlos Castaneda kommentoi tätä käsitystä sanomalla:

Meidät on opetettava kokoamaan maailma tällä tavalla. Lapsi tutkii maailmaa harvoilla ennakkokäsityksillä, kunnes hänet opetetaan näkemään asiat tavalla, joka vastaa niitä kuvauksia, joista kaikki ovat samaa mieltä. Maailma on sopimus. Kiiltojärjestelmä näyttää olevan jossain määrin kuin käveleminen… opimme, että olemme kielen syntaksin ja sen sisältämän havainnointitavan alaisia.[10]

Ranskalainen filosofi Jacques Derrida totesi, että ymmärryksemme esineistä (ja niitä kuvaavista sanoista) ymmärretään vain suhteessa siihen, miten ne liittyvät kontekstuaalisesti muihin esineisiin (ja denotatiivisiin sanoihin).[11]

Voimme irtautua määrätyistä todellisuustunneleista käyttämällä esineitä ja kieltä epätavallisilla tai hajanaisilla tavoilla luoden näin uusia diskursiivisia merkityksiä, assosiaatioita ja konnotaatioita. Tämä oli tiettyjen taiteen liikkeiden, kuten dadaismin ja surrealismin, sekä Brion Gysinin ja William Burroughsin leikkaa-ja-liimaa -metodin tavoite ja tulos.[12]

Kuuluisa etnobotanisti ja psykonautti Terence McKenna väitti, että ideologia ja kulttuuri ovat työkaluja, ”jotka antavat muille ihmisille kontrollin omasta kokemuksestaan ja identiteetistään, koska ne saavat yksilöt muokkaamaan identiteettiään ennalta suunniteltujen muotojen mukaan. Jos henkilö samaistuu kaupallisiin tuotemerkkeihin tai suosittuihin ajatuksiin siitä, mikä on kaunista, totta tai tärkeää, hän luovuttaa voimansa muille ihmisille.”[13] McKenna sanoi kerran, että sinun ei pitäisi nähdä ”kulttuuria ja ideologiaa ystävinäsi”, mikä tarkoittaa, että sinun pitäisi ymmärtää todellisuus omin ehdoin sen sijaan, että ostaisit ”valmiiksi pakatut ideologiat ja kulttuuriset ihanteet”, kuten kommunismin, kapitalismin, demokratian tai jonkinlaisen totalitarismin.[14] McKenna väitti, että usko itsessään oli

yksilöön rajoittamista, koska joka kerta, kun uskot johonkin, sinua estetään automaattisesti uskomasta sen vastakohtaan. Uskomalla johonkin, suljet itsesi käytännöllisesti katsoen kaikilta ristiriitaisilta tiedoilta ja teet siten jälleen kerran sen synnin, että asetat äärettömän monimutkaisen todellisuuden päälle jäykän yksinkertaistetun rakenteen.[15]

Aivan kuten McKenna, Wilson suosittelee, että ”täysin toimivan ihmisen tulee olla tietoinen todellisuustunnelistaan ja kyettävä pitämään se riittävän joustavana mukauttaakseen erilaisia ”pelisääntöjä” ja erilaisia kulttuureja ja jossain määrin eläytymään niihin”. Wilsonin mukaan konstruktivistinen ajattelu, joka pohtii, kuinka sosiaaliset ja kulttuuriset prosessit määrittävät käsityksemme maailmasta, on metakognition harjoitus, jonka avulla voimme tiedostaa, kuinka todellisuustunnelit eivät koskaan ole aidosti objektiivisia, vähentäen siten ”mahdollisuutta, että sekoitamme maailmankarttamme todelliseen maailmaan”.[17]

MITEN TODELLISUUSTUNNELISI MUODOSTUU

Ihmisen biologian rajoitteet rajoittavat osittain todellisuusmallejamme. Kuten Wilson toteaa, DNA:mme ”kehittyi tavallisesta kädellisten DNA:sta ja on edelleen 98 % samankaltainen simpanssin kanssa (ja 85 % samankaltaisuus Etelä-Amerikan hämähäkkiapinan DNA:n kanssa). Meillä on sama karkea anatomia kuin muilla kädellisillä, sama hermosto ja samat aistielimet. Vaikka pitkälle kehittynyt prefrontaalinen aivokuori antaa meille mahdollisuuden suorittaa ”korkeampia”, monimutkaisempia mentaalisia tehtäviä kuin muut kädelliset, havaintomme pysyvät suurelta osin kädellisten normien sisällä.”[18]

Geneettisen koodauksemme tuottama hermolaitteisto auttaa luomaan sen, mitä etologit kutsuvat umweltiksi tai ”maailman kentäksi”. Linnut, matelijat ja hyönteiset omaavat erillisen umweltin tai todellisuustunnelin kädellisiin nähden (mukaan lukien itsemme). Esimerkiksi mehiläiset pystyvät havaitsemaan kukkakuvioita ultraviolettivalossa, mitä me emme kykene (ellei tiettyjä teknologioita hyödynnetä). Koirien, kissojen ja kädellisten todellisuustunnelit pysyvät riittävän samanlaisina, jotta näiden eri lajien välillä voi syntyä ystävyyttä ja kommunikaatiota, mutta käärme (esimerkiksi) valtaa kuitenkin niin erilaisen todellisuustunnelin, että niiden käyttäytyminen vaikuttaa täysin vieraalta.

Kuten Wilson väittää, uskomus, että ihmisen umwelt paljastaa ”todellisuuden” tai ”syvän todellisuuden”, on yhtä ”naiivi kuin käsitys, että mittatikku näyttää enemmän todellisuutta kuin volttimittari tai että ”minun uskontoni on parempi kuin sinun uskontosi”. Neurogeneettisellä sovinismilla ei ole sen enempää tieteellistä perustetta kuin kansallisilla tai seksuaalisilla sovinismeilla”.[19] Hän menee niin pitkälle, että hän ehdottaa, että ”mikään eläin, mukaan lukien kesytetty kädellinen, ei voi omahyväisesti olettaa aistiensa ja aivojensa luomaa maailmaa kaikilta osin yhtäläiseksi ”todellisen” maailman kanssa” tai ”ainoaksi todelliseksi maailmaksi”.[20]

Todellisuustunneleihin vaikuttavat myös ”jäljen haavoittuvuus”, elämämme jaksot, jolloin varhaislapsuuden/nuoruuden kokemukset ”sitovat neuronit refleksiverkostoihin, jotka säilyvät koko elämän ajan”.[21] Psykologiset tutkijat Lorenz ja Tinbergen voittivat Nobel-palkinnon vuonna 1973 tutkimuksellaan jäljen jättämisestä, joka osoitti, että ”tilastollisesti normaali lumihanhi leimautuu emoonsa, erotuksena muista hanhista, pian syntymän jälkeen. Tämä jälki luo ”sidoksen” ja hanhenpoikanen kiinnittyy äitiin kaikin mahdollisin tavoin.”[22] Näitä jälkiä voidaan kohdistaa kirjaimellisesti mihin tahansa. Lorenz havaitsi tapauksen, jossa hanhenpoikanen leimautui pingispalloon emonsa poissa ollessa. Se seurasi pingispalloa ympäriinsä ja saavuttuaan aikuisuuteen ”yritti nousta pallon päälle seksuaalisesti”.[23]

Wilson arvioi, että ikä, jossa meihin on painettu kieli, määrää elinikäiset ”fiksuuden” (verbaalinen älykkyys) ja ”tyhmyyden” (verbaalinen älyttömyys) ohjelmat, koska kielelliset mallit antavat meille mahdollisuuden artikuloida mielenkäsittelyä, arvioida monimutkaisia ajatuksia ja kommunikoida ympärillä olevien kanssa.[24] Lisäksi se, miten ja milloin ensimmäiset seksuaaliset kokemuksemme jättävät jälkensä, voi ”määrittää heteroseksuaalisuuden, röyhkeän siveettömyyden tai yksiavioisuuden jne. elinikäiset ohjelmat”.[25] Epäselvemmissä jäljissä, kuten selibaatti, jalkafetisismi ja sadomasokismi, ”rajoitettu aivovirtapiiri” näyttää aivan yhtä mekaaniselta kuin jälki, joka rajoitti hanhenpojan pingispalloon.”[26]

Nämä esimerkit viittaavat siihen, että lapsuuden kokemukset, jolloin aivoilla on optimaalinen ”neuroplastisuus” (termi, jota käytetään viittaamaan aivojen hermoverkkojen muokattavuuteen), voivat muokata todellisuustunneleitamme pitkälle aikuisikään. Kuten Sigmund Freud ehdotti, monet ”rationaaliset” ajatukset ja käytökset ovat tyypillisesti seurausta ”tukahdetuista” muistoista, impulsseista ja haluista, jotka oleilevat tiedostamattoman mielen hämärissä syvyyksissä.[27]

Lisäksi todellisuustunneleita muokkaa sosiaalinen ehdollistaminen,”sosiologinen prosessi, jossa yhteiskunnassa harjoitellaan reagoimaan tavalla, jonka yhteiskunta yleensä ja vertaisryhmät yhteiskunnan sisällä ovat hyväksyneet”.[28] Sosiaalisen ehdollistamisen ilmenemismuotoja on monia, mutta niihin kuuluu nationalismi, koulutus, työllisyys, viihde, populaarikulttuuri, henkisyys ja perhe-elämä. Toisin kuin leimautuminen, joka vaatii tavallisesti vain yhden voimakkaan kokemuksen asettuakseen pysyvästi aivojen hermoverkkoihin, ehdollistaminen vaatii ”saman kokemuksen monta toistoa, eikä se asetu pysyvästi”.[29]

Sosiaalisen ehdollistamisen prosessit vaihtelevat suuresti riippuen kulttuuriympäristöstä, jolle ollaan alttiina. Esimerkiksi muslimimaassa (kuten Saudi-Arabiassa) syntynyt henkilö uskoo todennäköisesti Koraanin opetuksiin ja noudattaa tiettyjä uskonnollisia normeja, tapoja ja perinteitä. Kuitenkin yksilöt, jotka ovat syntyneet länsimaisessa kapitalistisessa/kuluttajamaassa tai itäisessä maassa, jossa on hindu- tai buddhalaisia perinteitä, noudattavat erilaisia kulttuuri- ja käyttäytymiskoodeja.

Todellisuustunneleita muodostuu myös oppimisprosessin kautta. Aivan kuten ehdollistaminen, oppiminen vaatii toistoa, mutta se vaatii myös motivaatiota. Siksi sillä on ”vähempi rooli ihmisen havainnoissa ja uskomuksissa kuin genetiikalla ja leimautumisella ja vielä vähempi kuin ehdollistumisella”.[30] Oppiminen merkitsee suurta eroa sen välillä, miten nisäkkäät, matelijat, hyönteiset ja linnut näkevät maailman. Esimerkiksi käärmeillä on sama todellisuustunneli, koska ne toimivat vain biologisesti määrättyillä reflekseillä, ja niissä on vain pieniä eroja. Nisäkkäät osoittavat ”todellisuustunneleissaan enemmän ehdollistettuja ja opittuja eroja”.[31]

Ihmisillä on korkeampi oppimiskyky pitkälle kehittyneen aivokuoremme ja otsalohkomme sekä pitkittyneen lapsuusiän vuoksi. Tämä vaihtelevuus toimii ”ihmiskunnan suurimpana evoluutiollisena vahvuutena”, koska sen avulla voimme siirtää tietoa sukupolvelta toiselle. Mutta se tarkoittaa myös, että voimme tulla aivopestyiksi ja leimata muut ihmiset, jotka eivät jaa uskomuksiamme, ”hulluiksi”, ”epäsosiaaleiksi” tai ”rienaaviksi”. Itse asiassa voitaisiin sanoa, että suurin osa kaikista sodista on seurausta kahdesta (tai useammasta) vastakkaisesta todellisuustunnelista, jotka taistelevat ylivallan puolesta. Tämä on erityisen ilmeistä uskonnollisten konfliktien tapauksessa, jossa ihmiset tappavat toisiaan ”Jumalan” nimessä.

TUNNELIVISIO: TODELLISUUDEN POLITISOINTI

”Identiteettipolitiikan” nousu 2000-luvulla osoittaa täydellisesti, kuinka todellisuustunnelit estävät meitä pohtimasta vaihtoehtoisia perspektiivejä ja näkökulmia. Viimeisen vuosikymmenen aikana poliittinen alue on polarisoitunut yhä enemmän, kun vasemmisto ja oikeisto käyvät taistelua kulttuurisesta ylivallasta. Tällainen vastakkainasettelu näkyi vuonna 2016 järjestetyssä Brexit-kansanäänestyksessä, jossa 51,9 % brittiläisistä äänesti eroamisen puolesta ja 48,1 % jäämisen puolesta.[32] Poistumiskampanjan marginaalinen menestys korosti vahvaa kahtiajakoa EU:n poliittisen kirjon molempien osapuolten välillä. Edellinen korosti unionin merkitystä sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistäjänä, kun taas jälkimmäinen painotti kansallisen identiteetin, suvereniteetin ja riippumattomuuden merkitystä.

Sekä ”lähde”- että ”jää” -kampanjan käyttämä retoriikka oli artikulaatioltaan niin binaarinen, että kumpikaan osapuoli ei ryhtynyt merkitykselliseen dialogiin; Sen sijaan kansanäänestyksestä tuli sarja perusteettomia iskulauseita, mottoja ja tunnuslauseita – mainoskampanja, joka oli suunniteltu kohderyhmälle houkuttelevaksi. Kansanäänestyksessä puhuttiin enemmän kahdesta erillisestä todellisuustunnelista, jotka kilpailevat ideologisesta ylivallasta, kuin tasapainoisesta hyöty- ja riskianalyysistä.

Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalit olivat samanlainen kilpailevien todellisuustunneleiden draama, jonka muovasivat mestarilliset puolestapuhujat ja piilotetut taivuttelijat, jotka käyttivät nykyaikaisia mainostekniikoita vangitakseen tiettyjä demografisia tietoja luokan, iän, sukupuolen, uskonnon, maantieteellisen sijainnin ja muiden kriteerien perusteella.

Donald Trump oli tunnettu kampanjasloganistaan ”Make America Great Again” (Tee Amerikasta jälleen mahtava) ja muista tunnuslauseista, jotka käyttivät isänmaallisuuden, populismin ja protektionismin sanastoa vetoamaan oikeistoon. Toisaalta Hillary Clinton käytti iskulausetta ”Stronger Together” (Vahvempi yhdessä) herättääkseen yhtenäisyyden, myötätunnon ja solidaarisuuden tunteita. Vaaleista tuli kahden vastakkaisen todellisuustunnelin välinen taistelu, joka pohjautui merkityksettömään retoriikkaan ja voimakkaaseen liioitteluun.

Toinen esimerkki politisoitumisesta on Covid-19-kriisi, jossa yleisö on jakautunut kahteen leiriin – ne, jotka tukivat toimia, kuten sulkemisia, ja toinen puoli, joka hylkäsi monet näistä samoista toimista. Poliittinen polarisoituminen tuhosi järkevän tasapainoisen lähestymistavan kriisiin, ja sitä pahensi ja tehosti jatkuva poliittinen kahtiajako median alueella.

”KAIKUKAMMIOT” JA IDENTITEETTIPOLITIIKKA

Sosiaalinen media on ruokkinut identiteettipolitiikkaa antamalla ryhmille ja liikkeille mahdollisuuden luoda online-läsnäoloa ja vaikuttaa todelliseen maailmaan. Riippumattoman tutkijan ja kirjailijan Ilaria Bifarinin mukaan tämä johtaa ”kaikukammioiden” syntymiseen, joissa Internetin käyttäjät ”löytävät tietoa, joka vahvistaa heidän olemassa olevat mielipiteensä ja aktivoi vahvistusharhaa.”[33] Tämä mekanismi, Bifarini sanoo,

vahvistaa uskomuksia ja radikalisoi ne lisäämättä mitään informaatioon ja tietoon. Tuloksena on ideologinen extremismi, jota havaitsemme tänään ja johon osallistumme, jossa poliittiset keskustelut on korvattu kannattajilla ja sanallisella väkivallalla.[34]

Toinen tapa tähän on esimerkiksi se, miten Googlen online-videonjako- ja sosiaalisen median alusta YouTube käyttää algoritmisia tietoja näyttääkseen käyttäjille samankaltaista sisältöä kuin heidän aikaisemmat sitoutumisensa – sisältöä, jonka kanssa he todennäköisesti ovat tekemisissä tulevaisuudessa, mikä luo palautesilmukan, jossa he ovat alttiina medialle, joka vahvistaa heidän poliittisia mieltymyksiään.[35] Mediatutkijat Brooke E. Auxier ja Jessica Vitak toteavat, että

monet sosiaalisen median alustat rakentelevat sisältösyötteensä sen perusteella, mitä algoritmi määrittelee ”huipulta” tai ”olennaisimpana” tarinoina. Vaikka nämä työkalut voivat auttaa käyttäjiä hallitsemaan tieto- ja uutisympäristöään – tehden kulutuksen hallittavammaksi ja vähentäen tiedon ylikuormitusta – on mahdollista, että nämä räätälöintityökalut altistavat käyttäjät tarpeettomille tiedoille ja yksittäisille näkökulmille.[36]

Poliittisen kirjon kumpikaan osapuoli ei pääse käymään mielekästä keskustelua joutuessaan yhteen todellisuustunneliin, jonka vakautta uhkaavat kilpailevat narratiivit. Sen sijaan poliittiselle vuoropuhelulle on ominaista yllyttävät loukkaukset, nimittely ja herjaus.

Ladattu kieli – kuten ”hyvesignaloijat”, ”lumihiutaleet”, ”rasistinen”, ”transfobinen”, ”islamofobinen”, ”heteronormatiivinen”, ”etuoikeutettu” – antaa identiteettiryhmille mahdollisuuden suojata todellisuustunnelinsa eheyttä sulkemalla pois ne, jotka ovat eri mieltä. Samalla tavalla kuin uskonnolliset kulttijohtajat eristävät jäseniään ulkomaailmasta, myös identiteettiryhmät suuntautuvat suljetun uskomusjärjestelmän ympärille, joka on immuuni kritiikille, kiistoille tai haasteille.

Merkittävämmän keskustelun mahdollistamiseksi on tärkeää, että molemmat osapuolet oppivat irtautumaan todellisuustunnelinsa rajoituksista.

RÄHINÄN YLÄPUOLELLE NOUSEMINEN

Robert Anton Wilson tarjoaa kirjassaan ’Prometheus Rising’ erilaisia tekniikoita hallitsevien todellisuustunnelien haastamiseen. Kirjoittaessaan 1980-luvun alussa Wilson ehdotti, että

jos olet liberaali, tilaa [konservatiivinen aikakauslehti] National Review… Yritä joka kuukausi astua heidän todellisuustunneliinsa muutamaksi tunniksi heidän artikkeleitaan lukien. Jos olet konservatiivi, tilaa New York Review of Books vuodeksi ja yritä päästä heidän mielentilaansa muutamaksi tunniksi kuukaudessa. Jos olet rationalisti, tilaa Fate Magazine -lehti vuodeksi. Jos olet okkultisti, liity paranormaalien väitteiden tieteellisen tutkimuksen komiteaan ja lue heidän julkaisuaan, The Skeptical Inquirer, vuoden ajan.[37]

Jos seuraat verkossa konservatiivisia ajattelijoita, kuten Jordan Petersonia tai Ben Shapiroa, voit saada tähän harjoitukseen modernin ”kierteen” altistamalla itsesi vasemmistolaisille ajattelijoille, kuten Slavoj Zizekille tai Noam Chomskylle, ja toimi päinvastoin, jos olet vasemmalla. Tilaa Internet-kanavia, jotka eivät ole linjassa todellisuustunnelisi kanssa. Suorittamalla tämän harjoituksen huomaat, että voit ajatella poliittisia kysymyksiä tasapainoisemmin, neutraalimmin ja moniulotteisemmin, vapaana ideologisen dogman rajoituksista.

Voit käyttää samaa tekniikkaa uskonnon kanssa. Yhdessä harjoituksessa Wilson sanoo: ”Ryhdy hurskaaksi roomalaiskatoliseksi. Selitä kolmella sivulla, miksi kirkko on edelleen erehtymätön ja pyhä paaveista, kuten Aleksanteri VI:stä (Borgian paavi), Husaasta XII:sta (Hitlerin liittolainen) jne. huolimatta.”[38] Selitä sitten, miksi kirkko on moraaliton ja vanhentunut instituutio; Kirjoita myös kolme sivua, joissa kerrot, miksi uskot tämän olevan näin. Jos sinulla on aikaa, voit suorittaa saman harjoituksen muiden uskontojen, kuten hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja jopa satanismin kanssa. Selitä, miksi näillä uskonnoilla on avain ”todellisuuden” ”todelliseen” luonteeseen ja kumoa sitten itsesi esittämällä vasta-argumentti.

Voit käyttää samaa tekniikkaa tullaksesi salaliittoisemmaksi ajattelussasi. Yhdessä harjoituksessa Wilson sanoo: ”Aloita keräämään todisteita siitä, että puhelintasi salakuunnellaan. Jokainen saa toisinaan kirjeen, joka on hieman vaurioitunut. Oletetaan, että joku avaa sähköpostisi ja paljastaa sen kömpelösti. Etsi ympäriltäsi todisteita siitä, että työtoverisi tai naapurisi pitävät sinua hieman omituisena ja suunnittelevat lähettävänsä sinut mielisairaalaan.”[39] Tarkkaile, kuinka nämä oletukset vaikuttavat käsityksiisi muista ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään – ei kestä kauan ennen kuin löydät todisteita vainoharhaisen ajattelusi tueksi!

Kun olet kokeillut tarpeeksi tätä todellisuustunnelia, ”kokeile elää kokonainen viikko ohjelman kanssa: ”Kaikki pitävät minusta ja yrittävät auttaa minua saavuttamaan kaikki tavoitteeni.”[40] Yritä sitten elää koko kuukausi ohjelman kanssa, ”Olen päättänyt olla tietoinen tästä nimenomaisesta todellisuudesta”.[41] Yritä sitten elää päivä ohjelman kanssa: ”Olen Jumala, joka leikkii ihmisenä olemisella. Olen luonut jokaisen havaitsemani todellisuuden.”[42] Yritä sitten elää ikuisesti metaohjelman kanssa: ”Kaikki toimii täydellisemmin kuin sen suunnittelin.”[43] Omaksumalla nämä erilaiset todellisuustunnelit huomaat, kuinka muokattavia havaintokykysi todella ovat – maailmasta voi tulla salaliiton ja juonittelun paikka tai hyväntahtoisuuden ja myönteisyyden paikka sen mukaan, miten katsot sitä.

Wilson tarjoaa toisen mielenkiintoisen harjoituksen tietoisuuden rajojen laajentamiseksi, jossa luettelet vähintään 15 yhtäläisyyttä New Yorkin (tai minkä tahansa suuren kaupungin) ja hyönteisyhdyskunnan, kuten mehiläispesän tai termiittikukkulan, välillä. Mieti DNA-silmukan tietoja, jotka loivat nämä molemmat korkean koherenssin ja organisoitumisen omaavat erillisalueet kädellis- ja hyönteisyhteiskunnissa.”[44] Sitten: ”Lue Upanishadit ja aina kun näet sanan ’Atman’ tai ’World Soul’, käännä se DNA-suunnitelmaksi. Katso, onko se sinusta järkevää sillä tavalla.”[45] Wilsonin mukaan

Näiden asioiden pohtiminen laukaisee yleensä jungilaisen synkronismin. Katso kuinka kauan tämän luvun lukemisen jälkeen kohtaat hämmästyttävän sattuman – esimerkiksi näet DNA:n rekisterikilvessä, saat yllättäen kopion Upanishadista…[46]

Erilaisten todellisuustunneleiden kokeileminen on välttämätön käytäntö, jos haluaa haastaa hallitsevia narratiiveja, perspektiivejä ja näkökulmia sekä laajentaa ihmistietoisuuden rajoja. Kun olemme postmodernissa ”informaation aikakaudella”, jossa yhä useammat poliittiset ryhmittymät kilpailevat informaatiovallasta, olemme alttiina propagandan piilovoimille enemmän kuin koskaan ennen.

Joka kerta kun kirjaudumme sisään Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin ja YouTubeen, annamme itseämme manipuloida monimutkaisella algoritmijärjestelmällä, joka luo sisältöä tykkäämiemme, ei-tykkäyksiemme ja jopa erimielisyyksiemme perusteella. Välttyäksemme ideologisen dogmin ansoista meidän on tiedostettava biologinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen ehdollistumisemme ja omaksuttava moniulotteisempi ajattelutapa.

”Todellisuustunneleiden” ymmärtäminen on avainasemassa todellisen sisäisen vapautumisen saavuttamisessa, koska sen avulla voimme ajatella mieltä teknologisen ohjelmiston muotona, jota voidaan jatkuvasti päivittää ja organisoida uudelleen. Saavutamme metakognition tilan, tietoisuuden ajatusprosessien ja niiden taustalla olevien kuvioiden ymmärtämisen. Sitä uraauurtava mielentutkija John Lilly kutsui kyvyksemme ”metaohjelmointiin”, henkisten ohjelmien luomiseen, tarkistamiseen ja uudelleenjärjestelyyn.[47]

Vaikka biologisen ohjelmoinnin rajoitukset rajoittavat meitä (jossain määrin), ihmistietoisuuden luovuus on ääretöntä, loputtomien mahdollisuuksien ja potentiaalien sokkelo, joka odottaa tutkimista. Kuten Buddha sanoi: ”Kaikki, mitä olemme, on seurausta kaikesta, mitä olemme ajatelleet. Se perustuu ajatukseen. Se perustuu ajatteluun.”[48]

Lähdeluettelo
1. Hartogsohn, I. (2015). The Psychedelic Society Revisited: On Reducing Valves, Reality Tunnels and the Question of Psychedelic Culture, Psychedelic Press, 3
2. ultrafeel.tv/reality-tunnel-how-beliefs-and-expectations-create-what-you-experience-in-life
3. Op cit., Hartogsohn, I. (2015), 4
4. en.wikipedia.org/wiki/Confirmation_bias 
5. Anton Wilson, R. (1983). Prometheus Rising, Tempe, Arizona: New Falcon
6. en.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant
7. en.wikipedia.org/wiki/Reality_tunnel
8. Ibid
9. Parsons, T. (1951). The Social System, Glencoe, Illinois: The Free Press, 1951
10. Sam Keen, Castaneda interview, Psychology Today, December 1972
11. Derrida, J. (1978). ‘Genesis’ and ‘Structure’ and Phenomenology, in Writing and Difference, Routledge.
12. en.wikipedia.org/wiki/Dada
13. Op cit., Hartogsohn, I. (2015), 1
14. Ibid, 2
15. Anton Wilson, R. (1990). Quantum Psychology: How Brain Software Programs You & Your World, New Falcon Publications
16. en.wikipedia.org/wiki/Reality_tunnel 
17. Quantum Psychology, 74
18. Ibid, 74
19. Ibid, 75
20-24. Ibid, 76
25-26. Ibid, 76-77
27. Wollheim, R. (1971). Freud, Fontana Press
28. en.wikipedia.org/wiki/Social_conditioning 
29. Quantum Psychology, 77
30. Ibid
32. Ibid
33. Bifarini, I. Cognitive bias and echo chambers: The social media trap, www.academia.edu/40650380/Cognitive_bias_and_echo_chambers_The_social_media_trap
34. Ibid
35. Nguyen, C. Echo Chamber and Epistemic Bubbles, www.academia.edu/36634677/Echo_Chambers_and_Epistemic_Bubbles
36. Auxier, B. and Vitak (2019). Factors Motivating Customization and Echo Chamber Creation Within Digital News Environments. Social Media and Society, April-June 2019
37. Prometheus Rising, 83
38. Ibid, 159
39. Ibid, 241
40-43. Ibid, 242
44-46. Ibid, 190
47. Lilly, John C. Programming & Metaprogramming in the Human Biocomputer, New York: The Julian Press, Inc., 1967
48. The Dhammapadasophical Works of Descartes, Cambridge University Press, 1969

Artikkelin on kirjoittanut Jack Fox-Williams ja se on julkaistu New Dawn Magazine lehden numerossa 187 (heinä-elokuu 2021) sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
newdawnmagazine.com: Reality Tunnels: How to Control & Re-Program Your Mind

© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission granted to freely distribute this article for non-commercial purposes if unedited and copied in full, including this notice.

© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission to re-send, post and place on web sites for non-commercial purposes, and if shown only in its entirety with no changes or additions. This notice must accompany all re-posting.

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.