…pimeydessä sarlataanit sekoitetaan helposti tietäjiin.
Jotain on perusteellisesti vialla siinä, miten maailma on tällä hetkellä. Etkö näe sitä – tunne sitä? Olemme laji, jolla on jalo luonne, suuri henki ja pyhä sielu. Sydämissämme toivomme vain kaikkien ihmisten paranemista; rakkauden, oikeuden ja yhteyden puolesta. Silti se, mitä näemme maailmassa tapahtuvan, on täyttä hulluutta. Meidän on sanottava se täsmälleen sellaisena kuin se on – sairaus on meneillään, ja tämä taudinaiheuttaja leviää laajalla mittakaavalla.
Elämme maailmassa, jossa taloudellinen ahneus syrjäyttää kaikki muut tekijät. Kansakunnat, yritykset ja yksilöt tekevät kauhistuttavia tekoja, joihin kuuluu köyhdyttäminen, riistäminen, psykologinen ja fyysinen kiduttaminen ja jopa murhat, vain taloudellisen hyödyn vuoksi. Käyttäydymme hirveästi toisiamme kohtaan; on jatkuvaa kiusaamista ja häirintää kaikilla sosiaalisilla ja kulttuurisilla tasoilla. Väkivalta on endeemistä kaikkialla maailmassa, ja lääkeyhtiöt mieluummin tuottavat voittoa kuin tukevat terveyttä ja hyvinvointia. Hallituksen elimet ja toimijat osallistuvat huumekauppaan valtavassa mittakaavassa sekä ansaitakseen rahaa että edistääkseen riippuvuutta massojen keskuudessa. Rikkaat yksilöt ja yritykset piilottavat rahansa laittomien offshore-järjestelmien kautta sen sijaan, että edistäisivät yhteisöjensä hyvinvointia. Korkeassa virassa olevat ihmiset jatkuvasti pahoinpitelevät, ahdistelevat ja loukkaavat valtaansa kuuluvia ihmisiä merkkinä heidän korkeasta asemastaan. Planeetan terveyttä ja sen luonnollista ympäristöä kohdellaan jatkuvasti huonosti ja saastutetaan; jälleen, lähinnä taloudellisen hyödyn vuoksi. Ja lista jatkuu.
Olemme siirtyneet kolmannelle vuosituhannelle ja olemme ylpeitä siitä, että olemme kekseliäs ja älykäs laji. Olemme luodanneet planeetan ulkopuolella ja väitetysti sijoittaneet ihmisiä kuuhun. Suunnittelemme nyt matkoja kauemmas aurinkokuntaan ja ihmisten asumista Mars-planeetalla. Olemme uskomattoman luova ja myötätuntoinen laji. Joten mikä on vialla? Miksi niin monet ihmiset ovat kiinni niin suuren osan ajasta ajattelussa ja käyttäytymisessä, joka ei ole muuta kuin hulluutta? Miksi kaikki on niin ilmeisesti ylösalaisin?
Ehdotan, että syy on se, ettemme elä terveessä mentaalisessa tilassa. Toisin sanoen olemme ”menettäneet” mielemme kollektiiviselle psykoosille, joka pyrkii kyllästämään meidät traumaattisella mielellä. Tämä ei ole lennokasta fantasiaa. On todellakin alkuperäiskansojen ja viisaiden opetuksia, jotka kertovat kollektiivisen tietoisuuden kentässä olevasta mentaalisesta voimasta, joka tuli valloittamaan mielemme. Useat perinteet viittaavat näiden ilkeiden mielenlaatujen olevan kuten wetiko, saalistajat, archonit, Ahriman, lennäkit ja monet muut. He puhuvat siitä, kuinka ”muukalaismieli” on vanginnut ja traumatisoinut ihmisten kollektiivisen mielen.
Toinen puoli tässä tarinassa on, että globaalina lajina projisoimme myös kollektiivisen alitajuntamme haavoja maailmaan. Tämä on sekä traumaattinen että katarttinen prosessi. Ehkä se on välttämätöntä – kollektiivinen puhdistus tiedostamattomista traumoistamme ja varjoista, jotka piilevät mielemme pimeissä kätköissä – valmistaaksemme lajiamme evoluution seuraavaan vaiheeseen? Siitä voimme epäilemättä olla varmoja, että olemme keskellä suurta, historiallista muutosta. Tällä hetkellä edessämme on kaksi suurta kysymystä: modernin maailman näennäinen hulluus ja tarve löytää siitä merkitys.
MITÄ TAPAHTUU?
Kohtaamamme kysymys on kollektiivinen, ja se koskee meitä kaikkia. Miksi niin monet meistä, lähimmäisistämme, käyttäytyvät niin huonosti? Eikä vain huonosti, vaan tavalla, joka on haitallista omalle hyvinvoinnillemme. Tuntuisi enemmän kuin oudolta, hulluuden rajalta, että mikä tahansa olento haluaisi tarkoituksella vahingoittaa omaa ympäristöään ja tukijärjestelmiään. Silti meillä ihmisinä, meillä on merkittävä lisätekijä, että olemme tietoisia toimistamme ja olemme itsetietoisia reflektoivassa ymmärryksessämme. Joten kysymme jälleen – mikä on päässyt mieleemme?
Modernisuus (ja postmodernisuus) on antanut meille näkökulman, että kaikki tärkeä on meidän ulkopuolellamme. Tämän ”modernin mielenlaadun” asenne ulkoiseen maailmaan on ollut suurelta osin vihamielinen – olemme valloittaneet ulkoisen maailman suurimman osan lähihistoriasta sen sijaan, että olisimme mestaroineet omaa sisäistä luontoamme. Mitä tahansa projisoimmekin ulospäin, siitä tulee lopulta todellisuudentajumme; siksi, jos olemme perineet turmeltuneen kollektiivisen mielen, projisoimme tahriintunutta kollektiivista todellisuutta. Nykyaikainen elämä on yrittänyt tulkita uudelleen ihmisen tilaa, ja tämä on johtanut eroon tarpeestamme etsiä keskeistä sisäistä tarkoitusta elämässämme. Progressio saattaa lievittää joitain kärsimyksiämme ja kipujamme, mutta se ei kuitenkaan koskaan kompensoi sisäisesti kokemamme täyttymyksen puutetta, sillä tämä vaatii metafyysistä tai transsendenttista ravintoa.
Mitään käsitystä henkisestä tai metafyysisestä ei pidetä usein välttämättömänä päivittäisessä elämässämme, ja meitä opetetaan hylkäämään se. Moderniuden tehtävänä nähtiin näin ollen meidän vapauttaminen transsendenssin illuusioista. Ja sen tilalla meidät on ehdollistettu (alias ohjelmoitu) ajattelun muodolla, joka vastustaa ihmisen psyykkisen kehityksen aitoa polkua. Tässä suhteessa tarkastelen nyt hypoteesia, että mentaalinen infektio (psykoosi) on saapunut kollektiiviseen ihmisen mielentilaan.
Tarkastelen tätä väitettä neljästä erilaisesta kulttuurikontekstista: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat, länsimainen psykologia, Keski-Amerikan shamanismi ja eurooppalainen teosofia. Ja olen nimennyt sen itse – Haavoittunut mieli. Ensin käännyn Pohjois-Amerikan intiaanien perinteen puoleen.
WETIKO-VIRUS
Amerikkalainen tutkija ja aktivisti Jack Forbes (1934–2011) pohti pitkään tätä kysymystä siitä, mikä on päässyt ihmisen mieleen – ja keksi siihen vastauksen. Pitkän tutkimuksen jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että ihmiskunta kärsii tietystä sairaudesta, psykoosista:
Useiden tuhansien vuosien ajan ihmiset ovat kärsineet rutosta, lepraa pahemmasta taudista, malariaa pahemmasta sairaudesta, paljon kauheammasta sairaudesta kuin isorokko… kutsumme sitä miksi tahansa, tämä sairaus, tämä wetiko (kannibaali) psykoosi on suurin ihmisten tuntema epideeminen sairaus.[1]
Amerikan intiaanitutkija ja aktivisti Jack Forbes tutki tätä mielen sairautta ja päätteli, että se on ”suurin ihmisen tuntema epidemia”.
Wetiko on creenkielinen termi (windigo ojibway-kielellä, wintiko powhatan-kielellä), joka viittaa pahaan henkilöön tai henkeen, joka terrorisoi muita olentoja kauheilla teoilla. Ja Forbesin näkemyksen mukaan ihmiskunnan suuri tragedia on se, että historiamme viimeiset kaksituhatta vuotta ovat suurelta osin olleet tarina ”wetiko-taudin” psykoosista, kuten hän sitä kutsuu. Hän menee niin pitkälle taaksepäin, että sisällyttää jopa egyptiläiset, babylonialaiset ja assyrialaiset kulttuureina auttamassa wetiko-taudin levittämistä koko Lähi-itään. Myöhemmin makedonialaiset ja kreikkalaiset Aleksanterin johdolla levittivät sitä edelleen, kunnes se lopulta laskeutui Rooman valtakunnan syliin, joka Forbesin mukaan todella laajensi wetiko-tartuntaa.
Se, mitä hän sanoo tässä on, että tämä psykoosi on erityinen mielenlaatu, joka muodostui tiettyjen hierarkkisten kulttuurien ja sivilisaatioiden alkaessa kasvaa. Ja hallinnan sekä vallan säilyttämiseksi ja verisen laajentumisen jatkamiseksi tätä mielenlaatua jalostettiin tietoisesti, rohkaistiin ja sitten kehitettiin hallitsevaksi näkökulmaksi ja narratiiviksi. Itse asiassa se oli ratkaiseva näkökulma, jota piti propagoida, jotta kaikki status quo valtarakenteet säilyisivät kehittyvässä kulttuurissa. Tämän tietyn mielenlaadun noudattamatta jättäminen merkitsi lähes varmasti tuhoamista ja hävittämistä muiden kilpailevien kulttuurien edessä (kuten tapahtui Forbesin perinnöllisten alkuperäiskansojen esi-isien kulttuureissa).
Forbesin näkemys on, että wetiko-tauti on turmellut eurooppalaisen ajattelun niin, että wetiko-käyttäytymistä pidetään nyt eurooppalaisen kulttuurin ja edistyksen tavoittelun kudoksena. Ja jotta harvat hallitsevat säilyttäisivät vakaan vallan ja järjestyksen, heidän täytyy vakuuttaa, suostutella tai ehdollistaa yhteiskuntansa/sivilisaationsa massat joko uskomaan ja tukemaan samaa tai vähintään olemaan kapinoimatta sitä vastaan. Nykyaikaisten yhteiskuntiemme toiminta on johdettu tästä operaatiosta, jossa tarjotaan hallitseva ajattelutapa – tai sosiaalinen narratiivi – ja manipuloidaan sen kollektiivista suostumusta pakotuksella tai, kuten nykyään on enemmän, vakuuttavalla propagandalla.
Forbes tulee siihen johtopäätökseen, että kehittynyt yhteiskunta ottaa wetiko-vallanhalun ja kanavoi sen tuottamaan erittäin kurinalaisia ja jäykkiä rakenteita, jotka ovat vuosien mittaan onnistuneet salaamaan valvontamekanisminsa institutionalisoidun ehdollistamisen avulla. Nämä instituutiot tuottavat sitten vakiintuneen ”nokkimisjärjestyksen” tai hierarkkisen statuksen ihmisten välille. Tämä sosiaalisen aseman luokittelujärjestelmä jatkaa väestön hyödyntämistä sosiaalisesti ”normalisoidummilla” keinoilla. Viattomat tai tiedostamattomat wetikot voidaan myös ottaa mukaan tähän käyttäytymisjärjestelmään houkutuksilla, kuten apurahoilla, tukemisella, työllistämisellä jne., mikä houkuttelee heidät illuusioon yksilön vapaudesta ja henkilökohtaisesta voimasta. Kuten mikä tahansa muu patogeeni, wetiko-virus yrittää tartuttaa ja ruokkia muita vahvistamalla omaa ihmismielen mädättämistään.
Wetikon saalistava luonne voi vaania melkein minkä tahansa valepuvun alla, ja on yleisintä sellaisissa iskulauseissa kuin ”isänmaallisuus”, ”voiton tavoittelu” ja ”elämäntapamme suojeleminen”. Voisimme sanoa, että olemme nähneet siitä viime aikoina esimerkkejä lauseessa ”olet joko puolellamme tai meitä vastaan”. Wetiko-mielenlaatu sulautuu intensiivisten propagandaohjelmien kautta, jotka on suunniteltu säilyttämään sen omaa itseään palvelevia arvoja. Lopulta monet kansallisista kulttuureistamme ovat tulleet myyttien, narratiivien ja ajattelumallien valloittamiksi, jotka ikuistavat wetiko-yhteiskunnan. Mutta, entä jos tällaista mielenlaatua ei taltioida vain tietyissä kulttuureissa, vaan se voidaan omaksua lajien kollektiivisen mielenlaadun kautta? Tämän kysymyksen esittää psykoanalyytikko ja psykologi Carl Gustav Jung.
JUNGIN KOLLEKTIIVINEN ALITAJUNTA
Jung oli ehkä ensimmäinen psykologi, joka ymmärsi täysin, että se, mitä näemme esiintyvän globaalilla näyttämöllä, on suurelta osin ihmiskunnan tiedostamattoman psyyken projektio tai oire. Jung katsoi, että tämä kollektiivinen alitajunta ei kehity yksilöllisesti vaan periytyy. Toisin sanoen perimme ”psyykkisen elämän”, joka on täynnä ”tapahtumia”, jotka ulottuvat varhaisimpaan alkuun. Entä, jos psykoosi, kuten wetiko-patogeeni, on jo tunkeutunut tähän psyykkiseen kerrokseen ja ilmenee nyt häiriönä ihmiskunnan kollektiivisen alitajunnan alueella? Voisimme hyvinkin olla tekemisissä psykopatogeenin – eli mielen viruksen – kanssa, joka saastuttaa yksilöllisen mielemme taustalla olevasta kollektiivisesta ulottuvuudesta.
Carl Gustav Jungin mukaan helvetti edustaa jokaisessa kulttuurissa kollektiivisen alitajunnan häiritsevää puolta. Wetiko-patogeeni on saattanut tartuttaa ihmiskunnan kollektiivisen alitajunnan.
Tämä kollektiivinen psykoosi toimii kenttäilmiönä ja sellaisenaan se on koko ei-paikallisen tietoisuuden kollektiivisen kentän taustalla. Vaara tässä on, että jokainen ihminen voi mahdollisesti saada tartunnan psykoosista yksinkertaisesti olemalla huomioimatta ajatuksiaan. Ennen kuin huomaammekaan, meillä on ilkeitä tai vihaisia wetiko-tyyppisiä ajatuksia, jotka voivat sitten helposti tulla ilmi todellisena käytöksenä. Kenellä ei olisi joskus ollut ilkeitä tai häijyjä ajatuksia? Kysymys kuuluu – syntyikö tämä ajatus sisällämme vai tuliko se ulkopuolelta? Koska mielen viruksen patogeeni – jota kutsun haavoittuneeksi mieleksi – on ei-paikallinen ilmiö, niin on mahdollista, että me kaikki olemme saaneet sen tartunnan eriasteisesti. Tai voi olla tarkempaa sanoa, että tällä mielellä on meidät. Ja pahinta on, että useimmat ihmiset ovat tiedottomia ja tahattomia tämän patogeenin kantajia. Kuten Jung sanoi: ”
Sodat, dynastiat, yhteiskunnalliset mullistukset, valloitukset ja uskonnot ovat vain pinnallisia oireita salaisesta psyykkisestä asenteesta, tuntematon edes yksilölle itselleen.[2]
Jos otamme modernin analogian tietojenkäsittelystä, silloin se on samanlaista kuin virus tunkeutuisi tietokoneisiimme ja asentaisi haittaohjelmia tai muuttaisi koodausta. Tällainen mentaalinen patogeeni toimisi samalla tavalla asentamalla mieleemme oman haittaohjelmansa. Suurimman osan ajasta emme ole tietoisia siitä, koska se toimii oman ”normaalin” mielemme rinnalla, kunnes se ottaa vallan melkein kokonaan. Ajan myötä oma mentaalinen kokoonpanomme – psykologinen tilamme – mukauttaisi vieraan ”tunkeilijan” ja sulauttaisi sen omaan toimintaansa normalisoitumiskeinona. Toisin sanoen, tulisimme lopulta pitämään sitä meidän mielenä.
DON JUANIN MUUKALAISMIELI
Shamanistisessa ja antropologisessa kirjallisuudessa on laaja-alaisia kertomuksia siitä, kuinka ihmiset ovat alttiita psyykkiselle hyökkäykselle ja saalistaville ”energiavoimille”. Viime aikoina kenties kukaan ei ole ollut niin avoimesti selväsanainen kuin Don Juanin Carlos Castanedan kirjojen kautta antamat opetukset. Myöhemmin kirjasarjassa, kun Castaneda on kokeneempi ja kypsynyt shamanistiselle polulle, Don Juan paljastaa hänelle joitain ”totuuksia” saalistajien luonteesta. Don Juan selittää, että on olemassa ”ulkopuolisia voimia”, jotka pakottavat hallintansa meihin. Nämä ”saalistajat” vangitsevat ihmisiä ja tekevät meistä säyseitä. Kun Castaneda protestoi tätä vastaan, Don Juan selittää, että:
Pitääkseen meidät tottelevaisina, nöyrinä ja heikkoina, saalistajat ryhtyivät mahtavaan manööveriin – mahtavaan tietysti taistelustrategin näkökulmasta. Kauhea manööveri siitä kärsivien näkökulmasta. He antoivat meille mielensä! Kuuletko minua? Saalistajat antavat meille mielensä, josta tulee meidän mieli. Saalistajien mieli on barokkinen, ristiriitainen, yrmeä ja täynnä pelkoa tulla äkätyksi minä hetkenä hyvänsä… Mielen kautta, joka loppujen lopuksi on heidän mielensä, saalistajat injektoivat ihmisten elämään sen, mikä heille sopii. [3]
Carlos Castaneda (1925–1998)
Don Juanin mukaan ”muukalais”-läsnäolo, tai -energia, on tunkeutunut ihmismieleen. Toisin sanoen, kun ’me’ ajattelemme tai ’meillä on’ ajatuksia, me itse asiassa ilmennämme tai meihin vaikuttaa turmeltunut mieli, joka on ”barokkinen, ristiriitainen, synkkä” ja täynnä pelkoa. Kun muodostamme yhteyden kollektiiviseen alitajuntaan tai kollektiiviseen mielenlaatuun ja olemme tekemisissä sen kanssa, hyödynnämmekö itse asiassa psyykettä, joka Jungin sanoin ulottuu ”takaisin varhaisimpaan alkuun”? Silti näihin alkuihin voi kuulua myös saalistajan ”muukalaismieli”.
Lajina ihmiskunta pääsee kollektiiviseen tiedostamattomaan mieleen, joka muodostaa perustan ajattelumalleillemme ja käyttäytymispiirteillemme. Jos psykoosin, trauman, hallitsevan narratiivin elementti – eli wetiko, saalistaja – on tunkeutunut tähän kollektiiviseen mentaaliseen kenttään, on hyvin todennäköistä, että mekin olemme perineet sen, mitä minä kutsun haavoittuneeksi mieleksi. Se herättää myös kysymyksen, minkä tyyppisen sivilisaation tai yhteiskunnan tällainen lois-saalistajan psykoottinen ”mieli” haluaisi luoda?
Vastaus tähän saattaa löytyä 1900-luvun teosofian muodosta, jonka esitti itävaltalainen filosofi ja mystikko Rudolf Steiner.
AHRIMANIN SAAPUMINEN
Rudolf Steinerin kirjoituksissa 1900-luvun alkupuolella hän mainitsee entiteetin, jota hän kutsuu Ahrimaniksi. Steinerille tämä Ahriman on yliaistillinen olento, joka haluaa kääntää ihmiskunnan huomion pois evoluutiopotentiaaliinsa linjautumisesta. Tämän saavuttamiseksi se pyrkii vaikuttamaan ihmiskunnan mieliin kehittyäkseen tiettyä polkua pitkin; sellaisella, joka vastaa sen omia tarpeita ihmiskunnan tarpeiden sijaan.
Rudolf Steiner (1861–1925)
Olosuhteet, jotka ahrimaaninen läsnäolo haluaa tuottaa, sisältävät seuraavat: materialistinen, mekaaninen käsitys maailmankaikkeudesta; rationaalis-materialistinen tieteellinen dogmi; taloudellinen näkemys sosiaalisesta dynamiikasta ja järjestelmistä; vahva nationalismin ja kansallisen identiteetin piirre; separatistisen puoluepolitiikan suosio; fundamentalismin yleisyys uskonnollisissa dogmeissa; ja kuivan, kuivakan älyllisen kulttuurin dominanssi.[4] Näyttää siltä, että tämä ahrimaaninen läsnäolo on ollut tähän mennessä varsin onnistunut!
Steiner oli myös täsmällinen toteamuksessaan, että Ahrimanin vaarallisin puoli on se, että tämä läsnäolo jää huomaamatta, koska se pyrkii piiloutumaan (samalla tavalla kuin saalistajat). Steiner totesi eräällä luennollaan:
… ajattele kaikkea, mikä painaa meidät maahan, tekee meistä tylsiä ja moukkia, saa meidät kehittämään materialistisia asenteita, tunkeutumaan meihin kuivalla älyllä ja niin edelleen: siinä sinulla on kuva ahrimaanisista voimista.[5]
Meille kerrotaan, että ahrimaanisilla voimilla on luja aikomus saada ihmislaji, samoin kuin maa, valta-alueeseensa ja tehdä ihmisistä riippuvaisia heidän hallinnastaan. Kuulostaa jälleen aavemaisen tutulta. Steiner kertoo meille, että Ahriman aikoo salata meiltä, että moderni älyllinen, rationaalinen tiede on suuri illuusio, petos. Ajatuksena ilmeisesti on pitää meidät kaikki niin tylsistyneinä materialistisilla paradigmoillamme, ettei meillä ole taipumusta tai halua lähteä etsimään tietoa ”sielusta ja hengestä kosmoksessa”.
Ahrimaaniset voimat käyttävät kaikkea käytettävissään olevaa tyytymättömyyden, sekasorron ja konfliktien kylvämiseen. He manipuloivat perinnöllisyyden käsitteitä – perhettä, rotua, heimoa, kansoja – luodakseen hämmennystä ja jakautumista. Näiden luokkarakenteiden kautta he vahvistavat taloudellisten ja aineellisten tarpeiden hallitsevaa kulttuurista paradigmaa. Steiner varoittaa kuulijoitaan, että ”ahrimaaninen inkarnaatio” edistyy suuresti, jos ihmiset eivät pysty kehittämään itsenäistä hengen elämää.
MUUTAMA SANANEN TUNNISTUKSESTA
Kaikissa tässä kuvatuissa esimerkeissä – Pohjois-Amerikan intiaanit, länsimainen psykologia, keskiamerikkalainen shamanismi ja eurooppalainen teosofia – olemme saaneet vilauksen ehdotuksesta, jota kutsun haavoittuneeksi mieleksi. Tämän trauman lähde on kuitenkin edelleen epäselvä ja avoin keskustelulle. Se voi olla joko kollektiivinen sivilisaation psykoosi, saalistava hyökkäys, devoluutioimpulssi/läsnäolo tai näiden yhdistelmä. Tai se voi olla jotain muuta, mutta samankaltaisin näkökohdin. Mutta on perimmäinen syy mikä tahansa, on silti aivan selvää, että traumaattinen läsnäolo viipyilee ihmiskunnan kollektiivisessa psyykessä, ja se on tunnistettava sellaisena kuin se on – ja karkotettava.
Ehkäpä ne traumat, joita näemme aiheutettavan maailmalle nykyään, ovat osa tätä karkotusta – eräänlaista julkista manausta. Lopulta meidän on rajoitettava näitä ”vieraita impulsseja” kehittyäksemme kohti meille parempaa tulevaisuutta ihmislajina tällä planeetalla.
Lähdeviitteet
[1] Jack D. Forbes, 2008 (rev). Columbus and other Cannibals, Seven Stories Press, xvi.
[2] Cited in Meredith Sabini (ed), ed. 2008. C.G. JUNG on Nature, Technology & Modern Life, North Atlantic Books, 188.
[3] Carlos Castaneda, 1999, The Active Side of Infinity. Thorsons, 220.
[4] R. Steiner, 2009, The Incarnation of Ahriman: The Embodiment of Evil on Earth, Rudolf Steiner Press.
[5] Ibid, 1.
Artikkelin on kirjoittanut Kingsley Dennis ja se on julkaistu New Dawn Magazine lehden numerossa 177 (marras-joulukuu 2019) sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Kingsleyn kirja Healing the Wounded Mind: The Psychosis of the Modern World and the Search for the Self (Clairview Books) on saatavilla täältä ja kaikista hyvistä kirjakaupoista.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission granted to freely distribute this article for non-commercial purposes if unedited and copied in full, including this notice.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission to re-send, post and place on web sites for non-commercial purposes, and if shown only in its entirety with no changes or additions. This notice must accompany all re-posting.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
newdawnmagazine.com: What has Gotten into Our Minds? The Psychosis of the Modern World & the Search for the Self
