Teknologia ja tekoäly eksponentiaalisesti kasvattajina… Mutta onko hopeareunusta?

Kate Kheel
0 kommenttia

Seuraavat pohdiskelut ovat saaneet inspiraatiota muun muassa seuraavien teoksista: Daniel Schmachtenberger, Iain McGilchrist ja Bayo Akomolafe. Liian monta nimettäväksi.

2000-luvun sivilisaatiomme on opettanut meidät pikselöimään maailmaa; kokemaan elämä erillisinä osina ja paloina. Erottelemaan kansat, rodut, uskonnot, poliittiset puolueet, ammatit, molekyylit, hiukkaset, valtameret ja niin edelleen. Koemme oman kehomme koostuvan monista erillisistä osista ja järjestelmistä. Me jopa pikselöimme ajan hienovaraisiksi osiksi erottaen itsemme menneistä ja tulevista sukupolvista.

Henkilökohtainen ”hetkemme ajassa”, eli oleskelumme täällä maan päällä, näyttää katkeavan käsityksellä, että jotain oli ennen, ja jotain voi seurata, mutta nykyhetki on meille todellisinta.

Kun havaitsemme ensisijaisesti pikseleillä varustettujen linssien kautta, näemme hienovaraisia aineen ja tapahtumien möhkäleitä – koemme maailman olevan tavallaan substantiiviin perustuva sen sijaan, että näkisimme sen verbinä. Ja niin, se, mitä tulemme uskomaan, on suurelta osin vääristymä. Varmasti hyödyllinen vääristymä, jolla on syynsä ja joka on kehittänyt suuresti tietämystämme ja ymmärrystämme maailman mekaniikasta. Mutta se on myös maksanut paljon.

Hepreaksi valhetta merkitsevä sana on sheker, sana, joka koostuu kolmesta vierekkäisestä kirjaimesta heprean aakkosissa. Heprean sana totuudesta on emet. Emet kirjoitetaan myös kolmella kirjaimella: heprean aakkosten ensimmäisellä, keskimmäisellä ja viimeisellä kirjaimella, mikä kattaa koko sarjan alusta loppuun. Tästä oppii, että kun havaitsemme vain yhden pienen osan jostakin, oli se sitten tarina, tapahtuma, tanssi tai runo, voimme tehdä virheellisiä johtopäätöksiä. Vasta, kun näemme koko kuvan, voimme ymmärtää totuuden.

Tämä vaikuttaa varsin intuitiiviselta. Vaikka kuinka tarkasti katson Rembrandt-maalausta, en ymmärrä maalausta, jos katson vain yhtä pientä osaa siitä. Ja jos kuuntelen Beethovenin sinfoniaa uudestaan ja uudestaan, mutta vain yhden tahdin, en voi mitenkään kokea sen voimaa tai kauneutta.

Sivilisaatiomme on opettanut meidät toimimaan ensisijaisesti lyhyen aikavälin, tavoitteellisen, luokitellun ajattelun paradigman puitteissa, jonka seurauksena on kilpailun, dominoinnin, poistamisen ja riiston maailma. Pyrimme optimoimaan sen, mitä pidämme osana maailmaa, usein sokeina toimiemme kielteisille ulkoisuuksille, jotka ovat pikseleitä näkemyksemme ulkopuolella. Ja jos sattumalta näemme tekojemme seuraukset, saatamme ajatella itseksemme: ”Kyllä, ehkä käytän enemmän resursseja kuin tarvitsen ja myyn tuotteita, jotka ovat haitallisia. Mutta jos lopetan, se ei tee mitään eroa, koska muut jatkavat; ja häviän lopulta.”

Tällainen ajattelu ruokki ja ruokkii edelleen kilpavarustelua sekä nyt myös kilpailua kohti 5G/6G:tä ja tekoälyä. Jos yksi tekoäly-yritys päättää innovoida hitaasti tutkiakseen ja lieventääkseen mahdollisia haittoja, kun taas muut yritykset jatkavat eteenpäin niin nopeasti kuin pystyvät byrokraattisesti, ensimmäinen yritys häviää. Ja jos kaikki yritykset perääntyvät kilpajuoksusta, kaikki häviävät. Seurauksena on, että ihmisten tuhoaminen jatkuu lakkaamatta teknologian, aseiden ja sodan lisääntyessä.

Daniel Schmachtenberger kutsuu tätä ongelmaa multipolaariseksi ansaksi. Jos otamme huomioon toimintamme loppupään vaikutukset, asiat voivat kääntyä pitkällä aikavälillä kaikille paremmaksi, mutta lyhyellä aikavälillä saatamme joutua epäedulliseen asemaan. Joten tunnemme tavallaan olevamme järjestelmän loukussa.

Maailmassa, jossa likinäköinen erottelu-näkemys hallitsee, yksi ratkaisu luo toisen myötävirtavaikutuksen, joka sitten vaatii vielä toista ratkaisua, loputtomiin. Kyllä, osa maailmankaikkeuden luonnollisesta laskusta vastaa esiin nouseviin ongelmiin ja muokkautuu niihin, mutta paljon kipua ja kärsimystä voitaisiin välttää, jos voisimme pitää mielessämme ja sydämessämme kokonaiskuvan, koska todellisuudessa eroa ei ole. Myötävirran vaikutukset ovat myös ylävirtaan, ja yhden edistäminen toisen kustannuksella on illuusio, joka on kulkenut tiensä. Olemme tässä yhdessä. Oikeasti ja hyvässä hengessä.

Voisin todeta tässä, että molemmat tavat nähdä maailma ovat välttämättömiä ja palvelevat elämää. Kun ne ovat voimakkaasti epätasapainossa, asiat menevät pieleen. Sairastuneen sivilisaatiomme tapauksessa erottelumentaliteetti on viime aikoina hallinnut, jättäen keskinäisen kokemuksen surkastumaan – parannuskeino siihen on harjoittelu ja käyttö.

TEKNOLOGIA JA TEKOÄLY TULEVAT JA KRIISIMME KASVAVAT EKSPONENTIAALISESTI

Mukaan tulevat teknologia ja tekoäly, jotka itsessään tuovat vakavia ongelmia, joista useimmat meistä ovat aivan liian tietoisia: RF/EMF-saaste kodeissamme, kouluissamme, yhteisöissämme ja kaikkien elävien olentojen säteilyttäminen; EHS (electromagnetic hypersensitivity – sähkömagneettinen yliherkkyys) kerroksittain keinotekoisista, polarisoiduista moduloiduista taajuuksista. Yksityisyyden loukkaukset ja valvonta; emotionaalinen säätelyhäiriö lapsilla… ja myös aikuisilla; vaikuttaa käpyrauhaseen ja tietoisuuteen. Vedenalaisten asioiden internet (IoUT) ja vielä enemmän satelliitteja ja roskia taivaan höysteenä. Ja valitettavasti teknologiaa ja tekoälyä käytetään ”lisäämään sodan kuolleisuutta” ja siirtämään maailmaa tekoälyohjattuun sodankäyntiin.

Mutta teknologia ja tekoäly ovat enemmän kuin pelkkä ongelma sinänsä ja itsessään. Ne ovat eksponentiaalistajia. Ne ovat moottori ohjaamassa ja suurentamassa kaikkia muita kohtaamiamme kriisejä. Tähän asti Maa on pystynyt käsittelemään ihmisten heikkoja kohtia ja nuorekasta uhoamme. Mutta teknologian ja tekoälyn lisäyksen, yhdessä julistamamme eron luonnosta ja ajatuksen kanssa, että meidän täytyy valloittaa ja alistaa se, elämäntapamme uhkaa nyt kaikkia eläviä järjestelmiä. Tekno ja tekoäly lisäävät kohtaamiemme kriisien laajuutta ja vauhtia, mikä saa ne sulautumaan siihen, mikä tunnetaan nykyään metakriisinä – ”…taustalla oleva kriisi ajamassa monia kriisejä”, kuten Jonathan Rowson on määritellyt. Tunnetun kirjailijan, psykiatrin ja visionäärin Iain McGilchristin sanoin, tekoälyn vapauttaminen nykyiseen sivilisaatioomme on ”… pikemminkin kuin laittaisimme konekiväärejä taaperoiden käsiin ja sitten toivoisimme, että lopputulos on onnellinen”.

Teknologiavillitys ja näyttöjen liikakäyttö ovat aiheuttaneet tuhoa lapsille ja perheille. Kun lapset viettivät aikoinaan aikaa kuuntelemalla ja oppimalla heidän isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan, omaksuen viisautta, arvoja ja rakkautta, lapset ovat nyt televisioiden edessä kuin zombeja, jotka imevät uusinta pinnallisuutta ja väkivaltaa, jotka myyvät. Kuvittele, millainen metsä olisi, jos korvaisimme elintärkeät ravinnepitoiset pudonneet lehdet ja jäänteet keinolannoitteilla. Lapsemme kasvatetaan keinotekoisilla lannoitteilla teknologiasta, tekoälystä ja tympeästä kulttuuristamme. Kuinka heistä voi mahdollisesti kasvaa terveitä elinvoimaisia olentoja, jotka myötävaikuttavat elämän perheeseen?

Teknologia ja tekoäly tarjoavat varmasti monia etuja, ja ne myös eksponentialisoivat ja kiihdyttävät niitä. Mutta todennäköisesti sivilisaatiomme kehittyy maailmankuvamme mukaan, joka on suurimmaksi osaksi luopumista, dominaatiota, kuluttamista ja erottelua.

Jos teknologiaa ja tekoälyä ei valvota, ne voivat aiheuttaa sivilisaatiollisen romahduksen… ellei toisin sanoen tapahdu muutosta maailmankuvassamme.

UUSI TIETOISUUSEKOLOGIA

Paritanssissa parit opetetaan aistimaan toisiaan syvästi. Toisen kumppanin pieninkin liike tai epäröinti saa aikaan vastauksen ja sopeutumisen toiselta. Yhden kumppanin lempein opastus tunnetaan ja siihen vastataan sujuvasti ja armollisesti. He tanssivat yhtenä.

On tullut aika tanssia yhtenä maailmankaikkeuden kanssa sen liikkuessa ja puhuessa meidän kauttamme. Mahdollistaa siirtyminen kollektiivisen tietoisuuden ekologiaan, joka kaipaa nousta esiin jokaisen ainutlaatuisen portaalin kautta. Tietoisuus, joka on saanut inspiraationsa kunnioituksesta ja rakkaudesta kaikkia eläviä olentoja ja itse elämää kohtaan.

Kyllä, teknologia ja tekoäly kasvattavat metakriisiä eksponentiaalisesti. Mutta ne myös antavat meille jokaiselle kosmisen tönäisyn – uskallanko sanoa, että työnnön – kohti herättämistä uudelleen ykseyden ja keskinäisyyden tietoisuus. Saatamme jopa joskus katsoa taaksepäin näihin aikoihin ja tuntea valtavaa kiitollisuutta siitä, että teknologia ja tekoäly antoivat meille viimeisen sysäyksen, jota tarvitsimme siirtyäksemme sivilisaatioon, joka on paljon hienompi kuin mikään, mitä olemme tähän mennessä kuvitelleet.

Selkeitä ratkaisuja ei ole. Me kaikki tunnemme tavallamme. Mutta voimme alkaa esittää kysymyksiä, avoimina uudelleen harkitsemiseen ja uudelleenarviointiin. Näkeminen konkretisoitujen maailmankatsomustemme halkeamien ja rakojen läpi, kuten Bayo Akomolafe niin kaunopuheisesti ilmaisee, ja potentiaalin villiin näkymiin, juhliaksemme siellä kenet tahansa tapaamamme kanssa. Voimme alkaa aistia maailmankaikkeuden kehotuksia ja vastata niihin, jolloin pikselöity, substantiiviin perustuva kokemuksemme maailmasta sulaa värien, verbien ja keskinäisten olemusten väliseksi valtamereksi, joka on aina tietoinen siitä, ettemme takerru liian tiukasti, jotta emme palaa takaisin konkretisoitumiseen.

Emme voi tehdä syvän muutoksen tapahtumista; luomme edellytykset sen syntymiselle. Useimmat muutokset tapahtuvat, kun astia on valmis ottamaan vastaan uutta. Vaalimalla menneisyyden viisautta ja kompostoimalla sitä, mikä ei enää toimi, voimme tuoda niitä eteenpäin tulevaisuuden vaalimiseksi. Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden asteittaiseen pehmennykseen… jos se tuntuu oikealta. Voimme luottaa prosessin viisauteen ja jopa ajoitukseen, jos aikeemme ovat vilpittömiä. Se vie aikaa, mutta paranemisen ihme tapahtuu paljon nopeammin, kun luotamme luonnon löytävän tiensä.

MITÄ TULEE OLEMAAN?

Kerrotaan tarinaa munan sisällä kasvavasta alkiosta. Keltuainen toimittaa ravinteita alkiolle, kun se kasvaa poikaseksi. Ajan myötä keltuainen ehtyy, eikä linnulle jää juuri mitään. Näyttää varmalta, että nuori lintu kuolee. Mutta sitten tapahtuu ihme. Pieni lintu huomaa vaistomaisesti nokkivansa kuoren sisäpuolta. Pikkuhiljaa se halkeilee ja linnunpoikanen astuu täysin uuteen maailmaan… perheeseen, herkulliseen ruokaan, auringonpaisteeseen ja lopulta kohoamiseen taivaalle.

Me ihmiset nokimme nyt vaistomaisesti sivilisaatiomme rajoja, koska näyttää siltä, että kehityksemme tukena on enää vähän. Kuten siemen, joka hajoaa ennen kuin kasvi kasvaa, sivilisaatiomme saattaa olla lähestymässä loppuaan. Mutta ehkä se on luonnon tapa kätilöidä meidät uuteen tietoisuuteen. Uusi sivilisaatio.

JÄLKIAJATUKSIA:

Paranemiseen liittyy paljon sen ”maaston” parantamista, joka antoi meille mahdollisuuden antaa periksi sairaudelle. Nykyisen sivilisaatiomme tapauksessa yksi hyvin merkittävä osa ”maastoa” on tietoisuutemme. Joten kyllä, meidän täytyy hidastaa, mennä syvemmälle, virittyä universumin lempeisiin kehotuksiin ja tulla yhä tietoisemmiksi. Ja meidän on tehtävä enemmän.

Meidän on poistettava tai lievennettävä maailmamme myrkkyjä ja saasteita; puhdistua aiemmista altistumisista; jakaa oppimamme ja uudet protokollamme muiden kanssa; tukea ja parantaa luonnon järjestelmiä paikallisen ja uudistavan elämän avulla. Ja tarvittaessa, taistella ja toteuttaa vahvoja sääntelytoimenpiteitä maailmanlaajuisten uhkien, kuten ydinaseiden, kieroon menneen teknologian/tekoälyn, sensuurin tai BKT:n, poistamiseksi edistyksen mittana.

Ehkä hullu ryntäys digitalisoituneeseen maailmaan on universumin kutsu, jossa voimme ajatella uudelleen henkilökohtaista elämäämme, arvojamme, ihmissuhteitamme ja kulttuuriamme. Se, mikä tästä ilmenee, näyttää meille jokaiselle erilaiselta. Mutta yhdessä, kukin omalla tavallaan, voimme myötävaikuttaa kosmisen kehomme, mielemme ja sydämemme paranemiseen.

P.S. Toivomme, että luet ja tutkit tässä päivityksessä esiteltyjen visionäärien kirjoituksia, podcasteja ja videoita. Inspiroikoon ne mielikuvitustasi ja kertokoon henkilökohtaisesta matkastasi tulevaisuuteen.

Artikkelin on kirjoittanut Kate Kheel, Safe Tech International ja se on luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen, kesäkuussa 2023 julkaistun kirjoituksen löydät täältä:
safetechinternational.org: Technology and AI as Exponentializers… But Is There a Silver Lining?

Alkuperäinen kirjoitus on myös kuunneltavissa täällä:
safetechinternational.org: Technology and AI as Exponentializers… But Is There a Silver Lining?

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.