Guerrilla gardening eli sissipuutarhanhoito on kasvien, vihannesten tai kukkien kasvattamista laiminlyödyillä ja hylätyillä julkisilla tai yksityisillä alueilla. Alueille, kuten hoitamattomille tienreunuksille, liikennetolppien ympäryksille, junaraiteiden vierustoille ja joutomaille nämä puutarhurit luovat erikokoisia keitaita.
Termi ”sissi” viittaa siihen, että tietyillä alueilla ei ole lupaa kasvattaa kasveja – ja tämä tekee sissipuutarhanhoidosta useimmissa tapauksissa virallisesti laitonta. On puutarhureita, jotka työskentelevät yöllä suhteellisen salassa tehdäkseen tietystä alueesta hyödyllisemmän tai houkuttelevamman, ja on puutarhureita, jotka puuhaavat puutarhassa päivällä nimenomaan julkisuuden vuoksi. Euroopan suurkaupungeissa tämä on kuitenkin jo niin tuttu harrastus, että se mielletään osaksi kaupunkikulttuuria, kuten kaupunkiviljely luvallisilla alueilla.
Sissipuutarhureiden motiivit vaihtelevat ja menevät usein päällekkäin. Monet pyrkivät parantamaan naapuruston elämänlaatua; jotkut haluavat tarjota ruokaa apua tarvitsevalle yhteisölle; toiset taasen kylvävät siemeniä protestina maankäyttökäytäntöjä ja -politiikkaa vastaan. Rakennettujen alueiden lomaan jää helposti myös vyöhykkeitä, joiden ympäristöä sissipuutarhurit kehittävät monimuotoisemmaksi.
SISSIPUUTARHANHOIDON HISTORIA
Kauan ennen kuin termiä ”sissipuutarha” käytettiin, ihmiset ottivat maata uudelleen käyttöön maataloustarkoituksiin joko poliittisena tai ympäristöllisenä kannanottona. Siten riippuen siitä, kuka maan on omistanut, sissipuutarhurit kautta historian on nähty joko sankareina tai maanvaivoina.
Kaksi varhaisinta tunnettua sissipuutarhuria olivat Gerrard Winstanley, Diggers-ryhmästä Surreyssa, Englannissa (1649) ja John Chapman, lempinimeltään ”Johnny Appleseed” (Omenansiemen) Ohiossa, Yhdysvalloissa (1801). John oli yhdysvaltalainen omenatarhuri, joka viljeli 1800-luvun alkupuolella valtavia määriä omenapuita Pennsylvaniaan, Ohioon ja Indianaan perustamillaan taimitarhoilla uudisraivaajien ostettavaksi.
1960-luvulla Kalifornian yliopisto Berkeleyssä osti tontin kampuksen läheltä ja purki siellä olevat talot tarkoituksenaan rakentaa opiskelija-asuntoja. Vuonna 1969 Free Speech- ja sodanvastaisten liikkeiden aktivistit alkoivat rakentaa alueelle puistoa, istuttaa puita ja kukkia, jotka yhteisön jäsenet olivat lahjoittaneet. People’s Park kansanpuisto – nykyään kaupungin maamerkki – syntyi, mutta oikeudellinen ja poliittinen kamppailu yliopiston yksityisomaisuuden käytön ja julkisen puutarha- ja puistohalun välillä jatkuu.
1970-luvulla sissipuutarhanhoidosta oli tullut maailmanlaajuinen ilmiö, jossa enimmäkseen kaupungeissa pyrittiin ennallistamaan hylättyjä tiloja, keskittyen usein kotoperäisten kasvien istuttamiseen ja ruoka-aavikoilla asuvien ihmisten ruokavalion parantamiseen. Liike on myös vauhdittanut valtavirtaisempien, virallisesti hyväksyttyjen kaupunkiyhteisöpuutarhojen ja muiden elintarvikeuudistusliikkeiden kasvua.
Varhaisin kirjattu termiä ”sissipuutarha” käyttänyt on Liz Christy ja hänen Green Guerrilla -ryhmänsä vuonna 1973 Bowery Houstonin alueella New Yorkissa, Yhdysvalloissa. He muuttivat hylätyn yksityisen tontin puutarhaksi. Tila on edelleen vapaaehtoisten hoidossa, mutta nyt se nauttii kaupungin puisto-osaston suojelusta.
Adam Purplea (syntymänimeltään David Wilkie) pidetään myös yhtenä nykyisen sissiviljelyn syntyhahmoista. Hän hoiti yksin viiden vuoden aikana vuodesta 1975 alkaen Manhattanin Lower East Sidella viiden tyhjän tontin alueella kansainvälistäkin kuuluisuutta kerännyttä ”Eedenin puutarhaa”.
Sissipuutarhanhoitoa harjoitetaan monissa osissa maailmaa – yli kolmekymmentä maata on dokumentoitu, ja netistä löytyy lukuisia sissipuutarhanhoitoon liittyviä sosiaalisen verkostoitumisen ryhmiä, kuten GuerrillaGardening.org yhteisön sivut.
SISSIPUUTARHUROINTI SUOMESSA
Suomessa sissiviljelyn tunnettuja tekijöitä ovat Dodon kaupunkiviljelijät ja Villi vyöhyke sissiniittyineen. Dodo ry on kaupunkilainen ympäristöjärjestö, joka toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lahdessa:
Dodon kaupunkiviljelijät aloittivat toimintansa kesällä 2009 perustamalla Keski–Pasilaan ns. sissipuutarhan, eli valtaamalla alueen maata ruokakasvien tuotantoon. Keväällä 2010 kaupunkiviljelijöiden toiminta laajentui ja sai uusia muotoja: laaritalkoot, joka on erityisesti taloyhtiöille suunnattu mahdollisuus hankkia pihalleen viljelylaari, sekä Kalasataman betonisäkkiviljelmä, joka on aivan uudenlainen kaupungin palstaviljelmä. Lisäksi uusia laariviljelmiä ja puutarhoja on perustettu Viikkiin, Ruskeasuolle, Vallilaan ja Tampereelle.
Villi vyöhyke etsii tapoja, joiden avulla kaupunkilaiset voivat osallistua omatoimisesti kaupunkiympäristön kehittämiseen. Guerrilla gardening -tyyppisen toiminnan seurauksena yhdistys tuottaa uudenlaisia urbaaneja ekosysteemejä, joiden vaikutuksesta luonto rikastuu kaupunkilaisille merkityksellisellä tavalla. Yhdistys harrastaa ”ketosisseilyä” ja perustaa kaupunkeihin ”sissiniittyjä”, Villin vyöhykkeen jäsenet ovatkin viime vuosina perustaneet useita pienialaisia sissiniittyjä ja muita kasvustoja erityisesti Tampereen kaupungin alueella. Yhdistyksen jäsenet ovat myös yhteistyössä Suomen Niittysiemen Oy:n kanssa kehittäneet yrityksen valikoimiin tuotteen Kaupunkisissin siemenpussi.
Kotoperäisten luonnonkukkien viljelyssä omin luvin on tarkoitus muuttaa kaupunkien joutomaita niityiksi. Näiden niittyjen tavoitteina puolestaan on muun muassa suojella luonnon monimuotoisuutta: lajikirjoltaan monipuolisilla sissiniityillä tavoitellaan itse kasvilajien lisäksi myös pölyttäjien selviytymisen edesauttamista kaupunkiympäristössä.
SISSIPUUTARHANHOIDON KÄYTÄNNÖT
Guerrilla Gardening -nettisivuilta löytyy kahdentoista kohdan perusopas, joka tarjoaa hyviä pointteja sissipuutarhurointiin:
1. Etsi paikallista hylättyä maata.
Tulet hämmästymään, kuinka monia pieniä, rakastamattomia, likaisia ja hyljättyjä julkisia paikkoja on. Laiminlyötyjä kukkapenkkejä, betonisia istutusastioita itämässä roskia ja villejä kasveja, paljaita mutapalstoja. Valitse yksi läheltä kotia, ehkä ohitat sen matkalla kauppoihin tai töihin, ja nimität itsesi sen vanhemmaksi. Tämä helpottaa sen huoltamista pitkällä aikavälillä ja vähentää riskiä harhautua vaaralliseen naapurustoon.
2. Suunnittele tehtävä.
Varaa kalenteriisi päivä iltahyökkäystä varten, kun mahdolliset rettelöitsijät ja kyylät ovat poissa näkyvistä. Kutsu mukaan kannustavia ystäviä tai ehkä otat mukaan tuntemattomia tukijoukkoja ilmoittamalla hyökkäyksestäsi vaikka sosiaalisen median suljetuissa ryhmissä.
3. Etsi paikallinen kasvien tarjonta.
Mitä halvempi sen parempi. Kaupunkilaiset ajattelevat paikallisia tee-se-itse-kauppoja, supermarketteja ja tukkumyyjiä. Halvimmat kasvit ovat ilmaisia. Joskus puutarhakeskuksilla on ylimääräisiä kasveja, joita annetaan tämän tarkoituksen tukemiseksi. Tai ystävysty jonkun kanssa, jolla on puutarha (saatat jopa olla onnekas ja sinulla on puutarha itselläsi). Ajattele näitä yksityisiä alueita harjoitusleireinä, joissa kerätään siemeniä, pistokkaita ja kasveja paatumassa suureen seikkailuunsa julkisen alueen villissä luonnossa. Jos sinulla on varaa jakaa kasveja, jätä viesti lähistöllä sijaitsevien sissien yhteisöfoorumiin.
4. Valitse kasveja etulinjan taisteluun.
Ajattele sitkeästi – kestävät vesipulaa ja kylmää, ja joissakin paikoissa jalankulkijoiden tallaamista! Näiden kasvien on huolehdittava itsestään suuren osan aikaa. Ajattele vaikuttavasti – värejä, ikivihreää lehvästöä, mittakaavaa. Näiden kasvien on todella saatava aikaan parannusta alueelle, mahdollisimman suuren osan vuodesta. Vieraile yhteisössä saadaksesi neuvoja tietyistä kasveista sinun osassa maailmaa ja jakaaksesi puutarhanhoitoneuvojasi vähemmän kokeneiden kanssa. (Lontoossa käytän paljon yrttejä, kuten laventelia ja timjamia, tulppaanisipuleita, pensaita.)
5. Hanki Wellington-kengät.
Vaikka nämä kumikengät suojaavat jalkojasi mudalta ja tarjoavat hyvän ostoksen hintahaarukalla, ne eivät myöskään näytä liian ilmeisesti ”maataloudelta” kuin tavalliset kumisaappaat, ja ne sopivat hyvin kaupunkiympäristöön. Andy kääri valkoiset lenkkitossut muovipusseihin, jotka toimivat erittäin tehokkaasti ja mahdollistavat erittäin vakuuttavan puhdasjalkaisen pakomatkan, jos on tarve poistaa ne nopeasti.
6. Pakkaa pusseja.
Muovipussit ja -kassit (eivät vain pidä jalkojasi puhtaina) ovat välttämättömiä sodan tuhojen siistimisessä. Rikkaruohot, roskat, kukkaruukut ja pikkukivet on vietävä pois. Hyödynnä lempeään työskentelyyn tuulen puhaltamia muovikasseja tai kierrätä vakavampaan puutarhanhoitoon kompostipusseja tai jättisäkkejä rakennusalan kauppiailta. Paksu muovi ei repeydy ja voit raahata niissä paljon läheiseen roskakoriin.
7. Säännöllinen kastelu.
Yksi sissipuutarhurin tehtävistä on jatkuva tarjouskilpailu. Vettä on vähän monissa osissa maailmaa, jopa tihkusateisessa vanhassa Lontoossa. Sissipuutarhurin täytyy yleensä kantaa vettä (tosin tiedän New Yorkin sissejä, joilla on avaimet tienvarsien palopostiin!). Olen käyttänyt bensiinikanistereita, ne ovat täydellisen vesitiiviitä, tehokkaasti pakattavia ja kannettavia kuljetusvälineitä. Mutta se on saanut ohikulkijat kysymään, olenko yöllinen tuhopolttaja. Julie sai nerokkaan idean käyttää vanhoja vesiautomaattipulloja. Ne toimivat erittäin hyvin.
8. Siemenpommit.
Käytä puutarhanhoitoon alueilla, joille pääsy on vaikeaa tai pitkä kaivaminen ei sovellu, siemenpommeja (kutsutaan joskus vihreiksi kranaateiksi), jotka koostuvat siemenistä ja savimaasta räjähtävässä tai hajoavassa kapselissa. Erilaisia menetelmiä on monia, osan voi tehdä helposti kotona, jotkin vaativat hieman enemmän kekseliäisyyttä. Luettelo kuudesta vaihtoehdosta sekä niiden eduista ja haitoista on koottuna Guerrilla Gardening -nettisivujen uudella Seed Bomb -sivulla.
9. Kemiallinen sodankäynti.
Tehosta kasviesi kasvua luonnollisilla kemikaaleilla. Jotkut sissit ovat onnekkaita, kun heillä on tilaa kompostikasoille. Alex asuu asunnossa, jossa ei ole puutarhaa, joten hän on työllistänyt tehokkaan tunkiolierojen armeijan auttamaan häntä valmistamaan kemiallisia aseita. Keittiön laatikossa hänen Eisenia fetidansa muuttaa ruoan runsaaksi vermikompostiksi ja matomehulannoitteeksi. Hänen blogistaan löytyy vinkkejä ja linkkejä muille madonkasvattajille.
10. Levitä sanaa
Kerro muutamalla lentolehtisellä ihmisille mitä olet tehnyt sissipuutarhan sota-alueen lähellä tai bussipysäkille teipatulla julisteella, merkillä maassa. Ota ohikulkijat mukaan keskusteluun, ehkä tuot mukanasi jopa muutama varatyökalun. Ja toivota paikallinen media tervetulleeksi (varsinkin, jos ne auttavat kattamaan puutarhanhoitosi kustannuksia, kuten monet tekevät).
11. Kuljetus.
Jos et sissipuutarhuroi kävelyetäisyydellä kotoa (ihanteellinen), tarvitset jonkin verran kuljetusta. Ratkaisuni on ollut tilava kaksipaikkainen. Suurilla leveillä, litteillä tavaratiloilla varustetut avoautot mahdollistavat helpon kuljettamisen sekä puiden että suurten kasvialustojen kuljetuksen. Andrew kulkee kaikkialla polkupyörällä, ja kasvit on kiinnitetty hänen selkäänsä (jopa Bulevardipalmu).
12. Osta kirjani
Tämän sivuston rakentamisen kautta olen tavannut ja puhunut sissipuutarhureiden kanssa ympäri maailmaa. Jotkut kustantajat kannustivat minua kirjoittamaan kirjan, ja nautin mahdollisuudesta koota se kaikki kauniiseen käsikirjaan ja saada lisätietoja siitä, miksi, mitä ja miten ihmiset taistelivat puolesta ja vastaan. Se ei ole manifesti, se on kokoelma erilaisia lähestymistapoja, tarinoita ja vinkkejä, historiaa ja puutarhanhoitoa, ja vaikka opit suosikkini, se herättää myös kysymyksiä tämän päivän yhteiskunnasta. Toivottavasti se on inspiroiva, hyödyllinen ja viihdyttävä. ’On Guerrilla Gardening: A Handbook for Gardening without Boundaries’ on saatavana englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja koreaksi.
KANSAINVÄLINEN AURINGONKUKKIEN SISSIPUUTARHANHOITOPÄIVÄ
Vuodesta 2007 lähtien 1. toukokuuta on pyhitetty vuotuiseksi, kansainväliseksi auringonkukkasissipäiväksi, jolloin sissipuutarhurit istuttavat auringonkukkia lähiöihinsä. Tämän vuotuisen, symbolisen sissipuutarhatapahtuman loi joukko sissipuutarhureita Brysselistä, ja nyt sitä juhlivat kansainvälisesti tuhannet ihmiset. Päivään osallistuvia kannustetaan kasvattamaan auringonkukkia paikkakunnallaan paikoissa, joita pidetään laiminlyötyinä, ja puutarhurit alueilla, joissa on liian kylmä auringonkukan kukoistamiseen, voivat istuttaa vaihtoehtoisia sesonkiin sopivia kukkia.
Brenda Dyck Guerrilla Garden Adventures -sivustolta juhlistaa päivää näin:
Auttaakseni juhlimaan Kansainvälistä auringonkukkien sissipuutarhanhoitopäivää olen tehnyt henkilökohtaiseksi tehtäväkseni saada naapurit osallistumaan auringonkukansiementen kylvämiseen ”naapuruston ympärille”. Viemällä auringonkukansiemenpakkauksia jokaiseen rakennuskompleksin yksikköön toivon innostavani naapureitani osallistumaan Kansainväliseen auringonkukkien sissipuutarhanhoitopäivän tapahtumaan ja tekemään tästä maailmasta vihreämmän, onnellisemman ja luovemman paikan.
Tällaisilla merkityksellisillä istutuspäivillä sissipuutarhurit voivat edistää niitä periaatteita, jotka johtivat käytäntöön ja samalla jalostaa uusia yhteisöllisiä paikkoja. Joten mene ulos istuttamaan auringonkukka tai kaksi toukokuun 1. päivänä – saatat löytää uusia puutarhaystäviä matkan varrella!
