80 % väestöstä käyttää psykiatrisia lääkkeitä ja heidän tilansa huononee. He päätyvät ”myöhempiin” ”pitkän aikavälin sosioekonomisiin vaikeuksiin”, ”mukaan lukien pienemmät tulot, työttömyys ja lisääntynyt todennäköisyys asua yksin ja olla naimaton”.
1,5 miljoonan tanskalaisen otos paljastaa kaksi mullistavaa löytöä: (1) vähintään 80 % väestöstä diagnosoidaan ja/tai lääkitään ”mielen sairauteen” elämänsä aikana kahdesti tai useammin, ja (2) he päätyvät ”myöhempiin” ”pitkäaikaisiin sosioekonomisiin vaikeuksiin”, ”mukaan lukien pienemmät tulot, työttömyys ja lisääntynyt todennäköisyys asua yksin ja olla naimaton”.[1]
Todistaako tämä, että mielisairaus tuhoaa elämiä? Ei, kun 80 % tai enemmän väestöstä hoidetaan mielisairaana, käsitteellä ei ole merkitystä tai relevanssia paitsi, että se johtaa kahteen voimakkaasti vammauttavaan lopputulokseen: (1) psykiatriset lääkkeet, jotka yleismaailmallisesti lamauttavat aivot tilapäisesti ja liian usein pysyvästi toimintakyvyttömäksi ja (2) stigmatisointi ja demoralisointi, jotka heikentävät sitä, miten hän itse ja muut näkevät yksilön.
Psykiatriset lääkkeet aiheuttavat akuutin aivojen toimintahäiriön, mikä tekee kenen tahansa vaikeammaksi käsitellä sitä todellisuutta, mikä elämässä tai itsessä aiheuttaa heille kyvyttömyyttä, ahdistusta ja kärsimystä. Aivojen toimintahäiriö kestää vähintään niin kauan kuin henkilö käyttää lääkkeitä ja voi olla lievästä vaikeaan riippuen altistuksen intensiteetistä tai pituudesta. Aivojen toimintahäiriö, johon joskus liittyy pysyviä vaurioita, voi aiheuttaa jatkuvaa mentaalista, emotionaalista ja henkistä rappeutumista, kuten tanskalainen tutkimus vahvisti.
Yhdysvalloissa lapsilla tehdyt tutkimukset, jotka aloitettiin pienillä annoksilla Ritaliinia (metyylifenidaattia) 1970-luvulla minimaalisten ADHD-oireiden vuoksi, osoittivat, että he onnistuivat erittäin huonosti pitkällä aikavälillä. Heidän elämänlaatunsa heikkeni kontrolleihin verrattuna, mukaan lukien hidastunut kasvu, alhaisempi älykkyysosamäärä, vähäisempi koulutus, enemmän psykiatrisia sairaalahoitoja ja vankeusrangaistuksia, liikalihavuus ja lyhyempi elinaika. Ritalinista tuli portti tulla elinikäiseksi mielenterveyspotilaaksi, joka käyttää kaikenlaisia psykiatrisia lääkkeitä. Muut tutkimukset ovat osoittaneet aivojen kutistumista lapsille annetuista piristelääkkeistä. Olen tarkastellut näitä tuloksia osoittavan tieteellisen kirjallisuuden teoksessa Psychiatric Drug Withdrawal: A Guide for Prescribers, Therapists, Patients, and their Families (Psykiatristen lääkkeiden vieroitus: opas lääkemääräysten määrääjille, terapeuteille, potilaille ja heidän perheilleen).[2] Nämä pitkäaikaiset katastrofit johtuvat ensisijaisesti lääkkeiden aiheuttamasta neurotoksisuudesta,[3] mutta myös leimaamisesta ja demoralisaatiosta lääkäreiden kertoessa lapsille ja heidän vanhemmilleen, että lapset ovat geneettisesti viallisia, heillä on biokemiallisia epätasapainoja, ja että he tarvitsevat lääkkeitä – valheita saadakseen heidät ottamaan hermomyrkkyjä.
Useiden vuosien ajan on saatu lisää todisteita siitä, että psykiatristen lääkkeiden käyttö on yksi vaarallisimmista riskeistä nyky-yhteiskunnassa. Olen vuosikymmeniä selittänyt ja dokumentoinut, että psykiatrisista lääkkeistä on kaiken kaikkiaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Lääkkeiden aiheuttama toimintahäiriö tai vaurio aiheuttaa ”lääkinnällistä lumousta”[4] – potilaiden kyvyttömyyttä havaita täysin lääkkeiden heille aiheuttamaa haittaa.[5]
Psykiatristen lääkkeiden käytön lopettaminen voi olla myös erittäin vaarallista, koska aivot ovat sopeutuneet lääkkeeseen vieraana ja haitallisena aineena, ja kun lääke poistetaan, aivot siirtyvät uuteen epätasapainoon vieroituksen takia. Lääkkeiden tyypistä ja määrästä sekä altistuksen pituudesta riippuen psykiatrisen lääkkeen vieroitus tulee tehdä huolellisesti, ystävien tai perheen tuella ja toivottavasti kokeneen kliinisen valvonnan alaisena. Kirjani, Psychiatric Drug Withdrawal: A Guide for Prescribers, Therapists, Patients, and their Families, kuvaa lääkkeiden vaaroja ja kuinka luopua niistä turvallisesti.
STIGMA JA DEMORALISAATIO
Terveydenhuollon työntekijät, jotka diagnosoivat ihmisiä, joilla on mielenterveysongelmia, leimaavat ja demoralisoivat heidät. Leimatut henkilöt kokevat diagnoosista johtuvaa häpeää, syyllisyyttä ja ahdistusta, ja he tuntevat olevansa vähemmän kykeneviä hallitsemaan omaa elämäänsä. He tuntevat olonsa avuttomammiksi ja riippuvaisemmiksi muista ja lääkkeistä. Heidän ympärillään olevat ihmiset voivat myös muuttaa näkemyksiään ”potilaasta” tavoilla, jotka heikentävät heidän itsetuntoaan tai autonomiaa. Kun lapsille tai aikuisille kerrotaan valheellisesti, että heillä on ”biokemiallinen epätasapaino”, siitä tulee heille resepti tuntea olonsa avuttomaksi ja kykenemättömäksi hallitsemaan tunteitaan tai yleistä mentaalista elämäänsä. Psykiatrina minun on usein autettava ihmisiä toipumaan itsetuhoisista valheista, joita kaikki ovat kertoneet heille psykiatreista perhelääkäreihin, sairaanhoitajiin ja psykologeihin.
OPPEJA KAIKILLE LÄNSIMAISTUNEILLE KANSOILLE JA KAIKILLE IHMISILLE
Tanskalainen tutkimus, joka dokumentoi, että lähes jokaiselle määrätään psykiatrisia lääkkeitä elämänsä aikana, pätee myös Amerikkaan ja muihin suuriin länsimaihin. Psykiatristen lääkkeiden vaikutukset ovat samat kaikkialla, aiheuttaen vaihtelevaa heikkenemistä yksilön elämänlaadussa. Monet ihmiset eivät ehkä koe tai tunne käyvänsä läpi dramaattista heikentymistä. Mutta kokemukseni terapeuttina ja psykiatrina, joka auttaa ihmisiä luopumaan psykiatrisista lääkkeistä, kaikki tai melkein kaikki ihmiset, jotka luopuvat huolellisesti psykiatrisista lääkkeistä, ymmärtävät ensimmäistä kertaa, että he olivat paljon tylsempiä, etäisempiä tai irtautuneempia ihmisistä ja elämästä lääkkeiden käytössä ollessa. He ”löytävät itsensä”, ”heillä on todelliset tunteensa” ja he tulevat ”vahvemmiksi” neurotoksisuudesta vähitellen toipuessaan. Psykiatrisista lääkkeistä luopuminen antaa heille mahdollisuuden käsitellä ongelmiaan paremmin ja elää paljon tyydyttävämpää elämää.
[1] Lars Vedel Kessing, Simon Christoffer Ziersen, Avshalom Caspi, et al. Lifetime Incidence of Treated Mental Health Disorders and Psychotropic Drug Prescriptions and Associated Socioeconomic Functioning. JAMA Psychiatry. 2023;80(10):1000-1008. doi:10.1001/jamapsychiatry.2023.220. Lainaukset kappaleesta “Key Points,” “Abstract,” ja “Conclusions and Relevance.” https://breggin.com/admin/fm/source/6905_breggin/Psychiatry/Eighty-percent-80-of-population-mental-health.pdf
[2] Breggin, Peter. Psychiatric Drug Withdrawal: A Guide for Prescribers, Therapist, Patients and their Families. New York: Springer Publishing Company. Saatavilla kirjakaupoista ja osoitteesta Breggin.com | Books. Luvussa 6 esitetään useita viittauksia stimulanttien tieteelliseen kirjallisuuteen ja muissa luvuissa dokumentoidaan kaikkien psykiatristen lääkkeiden haittoja. Verkkosivustomme www.breggin.com tarjoaa PDF-tiedostoja useista näitä kysymyksiä käsittelevistä tieteellisistä artikkeleistani. Täydellinen luettelo kirjoistani ja artikkeleistani löytyy ansioluettelostani (pudotusvalikosta “About”) @ www.breggin.com.
[3] Breggin, Peter. Psychiatric drug-induced Chronic Brain Impairment (CBI): Implications for long-term treatment with psychiatric medication. International Journal of Risk and Safety in Medicine (2011) Breggin2011_ChronicBrainImpairment.pdf
[4] Breggin, Peter. Intoxication anosognosia: The spellbinding effect of psychiatric drugs, International Journal of Risk and Safety in Medicine (2007). Breggin2007.pdf
[5] Breggin, Peter. Medication Madness: The Role of Psychiatric Drugs in Cases of Violence, Suicide, and Crime. Saatavilla kirjakaupoista ja osoitteesta Breggin.com | Books.
Artikkelin on kirjoittanut Peter Breggin alunperin America Out Loud News sivuille 4.11.2023 ja se on luvalla suomennettu sekä julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Artikkelin löydät myös täältä:
gingerbreggin.substack.com: 80 % Of Population Takes Psychiatric Drugs and Gets Worse
