Eikö olekin hassua, kuinka vallanmedian ”uutiset” saavat yleisönsä tuntemaan olonsa tietoiseksi, vaikka he ovatkin pelottavan tietämättömiä? Tapahtuu, kuten lokakuun 7. päivän false flag -lavastustapahtuma, ja yhtäkkiä samat ihmiset, jotka eivät löytäneet Israelia kartalta, ovat nyt itsejulistautuneita alueen asiantuntijoita, jotka toistavat velvollisuudentuntoisesti kaikkia Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia koskevia keskustelunaiheita, joita he kuulivat iltauutisissa.
Tietenkin, kun yrität syventää yksityiskohtia näiden ihmisten kanssa, tulet nopeasti heidän tietämyksensä rajoihin.
Kysy heiltä esimerkiksi Hamasista, niin kuulet todennäköisesti, että Hamas:
- on tietty terroristiryhmä;
- on vannonut tuhoavansa Israelin;
- voitti jossain vaiheessa vaalit ja johtaa nyt Gazaa teokraattisena terrorivaltiona; ja
- koostuu pelkureista, jotka viskaavat raketteja Israeliin ja käyttävät naisia ja lapsia ihmiskilpinä.
Kuten usein on, näissä suuhun oksennetuissa median iskulauseissa on totuuden osia. Mutta tämän taputellun, sionistiystävällisen valtavirran narratiivin virheet ja puutteet riittävät saamaan ne, jotka mielettömästi uskovat ja toistavat sen, eivät vain väärin, vaan vaarallisen väärin.
Kyllä, ajattelemattomat massat, jotka ostavat tämän propagandan, ovat väärässä Israelin suhteen. Se ei ole Lähi-idän köyhä, demokraattisesti valittu altavastaaja, vaan omia teitään kulkeva ydinvoiman ja apartheidin valtio, jolla on suuri vaikutus maailmaan sen käyttämän vakoilun (sekä todellisen että virtuaalisen), harhauttamisen, lobbauksen ja kiristyksen kautta. Sitä on virallisesti moitittu palestiinalaisten etnisestä puhdistuksesta, ja sitä syytetään joukkomurhista, julmuuksista, sotarikoksista sekä kansanmurhasta viimeisimmän konfliktin aikana.
Mutta nämä propagandapapukaijat eivät ole väärässä vain Israelin suhteen. Ne ovat väärässä myös Hamasin suhteen.
Tai ainakaan he eivät tiedä Hamasin todellista historiaa.
Joten mikä on Hamas? Mistä se tuli? Mitkä ovat sen tavoitteet? Ja mikä tärkeintä, miten se nousi valtaan Gazan kaistalla?
Tänään vastataan näihin kysymyksiin ja karkotetaan lopullisesti tämän konfliktin yllä leijuva tietämättömyyden pilvi.
HAMASIN HISTORIA ELI HIS/STORY -TARINA
Jos olet utelias Hamasin historiasta ja olet tavallinen Matti (eli autuaan tietämätön viidennen sukupolven infosodasta, joka raivoaa ympärilläsi), saatat alkaa etsiä vastauksia sieltä, mistä tiedon portinvartijat haluavat sinun aloittavan kaikki hakusi: Googlesta.
Ja, jos vaellat tuohon Baabelin kirjastoon, päädyt epäilemättä napsauttamaan ensimmäistä hakutulosta: Hamasia koskevaa Wikipedia-merkintää. Sieltä opit joitain perustietoja organisaatiosta, kuten:
- Hamas on ”palestiinalainen sunni-islamistinen poliittinen ja sotilaallinen liike, joka hallitsee osia Israelin miehittämästä Gazan kaistasta”.
- Sen nimi juontaa juurensa HMS:stä, arabiankielisen lauseen Ḥarakah al-Muqāwamah al-ʾIslāmiyyah (”islamilainen vastarintaliike”) kirjainlyhenteestä, jota selittää arabiankielinen sana ḥamās (tarkoittaa ”innokkuutta”, ”rehellisyyttä” ja/tai ”rohkeutta”).
- Se on osallistunut taisteluoperaatioihin Israelia vastaan vuodesta 1989 lähtien pyrkiessään tavoitteeseensa perustaa islamilainen kalifaatti Palestiinaan; jne.
Jos sinulla on kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä, voit löytää muita mielenkiintoisia juttuja Hamasin historiasta kaivamalla Wiki-artikkelin huomautuksia ja viittauksia. (Tapausesimerkki: muistatko, kun Irlannin hallitus karkotti israelilaisen diplomaatin, koska hän oli väärentänyt irlantilaisia passeja Mossad-operaation aikana murhatakseen Hamasin logistiikkajohtajan?)
. . . Mutta riippumatta siitä, kuinka kärsivällinen olet, huomaat nopeasti, että vastauksia tärkeimpiin Hamasia koskeviin kysymyksiin ei löydy Wikipediasta – alustalta, jota sionistiagentit kieltämättä manipuloivat poistaakseen kaiken Israelia kritisoivan tiedon.
Joten, jos etsit väärentämätöntä totuutta Hamasista, minne käännyt?
<sark>Noh, Israelin puolustusvoimiin (IDF – Israel Defense Forces), tottakai!</sark>.
Aivan oikein, IDF:llä on kätevä kuuden minuutin selitysvideo, jonka tarkoituksena on kertoa sinulle ”The Full History of Hamas – Hamasin koko historia”, jossa opit (SPOILERIT!), että Hamas:
- on ”terroristijärjestö, joka hallitsee Gazaa”;
- käyttää ”itsemurhapommi-iskuja, autojen törmäyshyökkäyksiä, sieppauksia ja rakettien Israeliin ampumisia” kampanjassaan ”juutalaisten tappamiseksi”; ja
- saavutti valtaa sen jälkeen, kun epäitsekäs Israelin hallitus veti uljaasti laittomat siirtokuntansa Gazasta vuonna 2006.
Opit myös, että Hamas saa vuosittain 100 miljoonaa dollaria Iranilta – varoja, joita se käyttää ”rakettien, droonien ja 500 kilometriä pitkän maanalaisten tunneleiden verkon” luomiseen.
Lopuksi opit, että vihdoinkin joku ottaa härkää sarvista hoitaakseen Hamasin ongelman lopullisesti – ja olet järkyttynyt (PÖYRISTYNYT! Sanon sinulle!) kuullessasi, että tuo ”joku” on IDF!
. . . Mutta, koska olet skeptistä sorttia, saatat kyseenalaistaa, onko hyvä ajatus ottaa Israelin armeijan propagandaa sen omista vihollisistaan nimellisarvolla. Ja siksi, yrittääksesi tasapainottaa IDF:n ilmeisen puolueellisen näkökulman ja yhtä puolueellisen näkökulman konfliktin toisella puolella, saatat kääntyä kirjan Son of Hamas puoleen, jonka väitetään olevan suoraan-hevosen-suusta kertomus Hamasin muodostumisesta ja sen myöhemmästä toiminnasta.
Tämän omaelämäkerran on kirjoittanut Mosab Hassan Yousef, Hamasin kanssaperustajan Hassan Yousefin poika. Se sisältää ensikäden tietoa, joka haastaa Hamasin virallisen historian. Yousef väittää esimerkiksi, että Hamasia ei perustettu vuonna 1987, kuten Wikipedia väittää, vaan Palestiinan henkisten auktoriteettien ja vastarinnan johtajien salaisessa kokouksessa, joka pidettiin Hebronissa vuonna 1986.
Kirja sisältää myös mielenkiintoisia juttuja Yousefin elämästä hänen varttuessaan Ramallahissa Israelin sotilaallisen miehityksen varjossa, ja se kertoo, kuinka palestiinalaisten raivo Israelin pahoinpitelyä kohtaan levisi ensimmäiseen intifadaan ja Hamasin luomiseen.
. . . Mutta, kun jatkat lukemista, huomaat, että Yousefin värväsi Shin Bet – Israelin turvallisuusvirasto – hänen ollessaan israelilaisessa vankilassa 1990-luvulla. Sitten opit, että hän teki aktiivisesti yhteistyötä israelilaisten kanssa palestiinalaistoverien (mukaan lukien hänen oma isänsä sheikki Hassan Yousef) metsästämiseksi, pidättämiseksi ja nujertamiseksi. Lopulta ymmärrät, että et lue Hamasin puolta tarinasta lainkaan. Luet vain erilaisen makuista Israelin propagandaa.
Joten, aloittaessasi alusta, saatat päättää kääntyä ensisijaisten lähteiden puoleen. Kaivat esiin Hamasin alkuperäisen vuoden 1988 peruskirjan ja luet, että ”Islamistinen vastarintaliike” (eli Hamas):
- on ”yksi Muslimiveljeskunnan siipi Palestiinassa”;
- pyrkii ”kohottamaan Allahin lippua Palestiinan jokaisen sentin yli”:
- katsoo, että Palestiina on ”islamilainen Waqf, joka on pyhitetty tuleville muslimisukupolville tuomiopäivään asti” ja siten ”Palestiinan maata hallitseva laki [on] islamilainen sharia (laki)”;
- määrittelee nationalismin ”osana uskonnollista oppia”, mikä tarkoittaa, että ”vihollisen vastustamisesta ja tukahduttamisesta tulee jokaisen muslimin, miehen tai naisen, yksilöllinen velvollisuus”;
- torjuu ”niin sanotut rauhanomaiset ratkaisut ja kansainväliset konferenssit” sen periaatteiden vastaisina; ja
- uskoo, että ”juutalaisten Palestiinan anastamisen edessä Jihadin lippu on nostettava ylös”.
. . . Mutta, koska olet ahkera tutkija, joka pyrkii aina vahvistamaan tietoa (jopa ”ensisijaisia lähteitä”, kuten Hamasin peruskirja), voit kaivella lisää ja törmätä kirjaan Hamas: A Beginner’s Guide – Hamas: Aloittelijan opas, kirjoittajanaan Khaled al-Hroub, Lähi-idän tutkimuksen professori Qatarin Northwestern University -yliopistossa, joka väittää, että Hamasin peruskirja ei ole virallinen Hamasin asiakirja ollenkaan.
Peruskirjan kirjoitti alkuvuodesta 1988 yksi henkilö, ja se julkaistiin ilman asianmukaista yleistä Hamas-neuvottelua, tarkistusta tai yksimielisyyttä, Hamasin johtajien katumukseksi myöhempinä vuosina. Peruskirjan kirjoittaja oli yksi Muslimiveljeskunnan ”vanhoista vartijoista” Gazan alueella, täysin erillään ulkomaailmasta. [. . .] Hamasin johtajat ja edustajat ovat harvoin viitanneet peruskirjaan tai lainanneet siitä, mikä on todiste siitä, että se on alettu nähdä taakkana eikä älyllisenä alustana, joka omaksuu liikkeen periaatteet.
Voit jopa sukeltaa syvemmälle akateemiseen kaninkoloon saadaksesi lisätietoja tästä Muslimiveljeskunnan/Hamasin yhteydestä. Ja siellä ollessasi, saatat törmätä tieteelliseen artikkeliin ”Hamas: A Historical and Political Background – Hamas: historiallinen ja poliittinen tausta”, joka julkaistiin Journal of Palestine Studies -lehden kesän 1993 painoksessa. Tämä versio Hamasin tarinasta, jonka on kirjoittanut Birzeitin yliopiston entinen valtiotieteen apulaisprofessori ja nykyinen Palestiinan valtion varapääministeri Ziad Abu-Amr, asettaa Hamasin historialliseen kontekstiinsa tunnistamalla sen Muslimiveljeskunnan palestiinalaisena jälkeläisenä.
1980-luvulle asti, jolloin radikaali islamilainen jihad irtautui Muslim Brotherhood Society -veljeskunnasta, Palestiinan islamilaisten liikkeiden historia voidaan pelkistää veljeskunnan historiaan. Hasan al-Banna perusti veljeskunnan Egyptissä vuonna 1928, ja se levisi pian muualle arabimaailmaan. Yrittäessään elvyttää islamilaista kutsua, al-Banna painotti kolmea elementtiä: herätystä, järjestäytymistä ja kasvatusta. Pohjimmiltaan al-Bannan liikkeen, kuten muiden islamilaisten herätysryhmien, tavoitteena oli muuttaa yhteiskunta mahdollisimman lähelle profeetta Muhammedin ja hänen seuralaistensa perustamaa. Tämä merkitsisi islamilaisen valtion perustamista, jossa ei tehdä eroa uskonnon ja hallituksen välillä, ja Koraani ja sunna toimivat kaiken elämän perustana.
Tämä kertoma Hamasin perustasta johtaa meidät vuodesta 1973 – jolloin dynaaminen, pyörätuolissa liikkuva palestiinalaissheikki Ahmed Yassin perusti Muslimiveljeskunnan palestiinalaishaaran Gazaan – vuoden 1987 tapahtumiin. Tuon vuoden joulukuussa tapahtumien eskaloituminen johti mielenosoitukseen Jabalian pakolaisleirillä, jossa israelilainen sotilas ampui yhden mielenosoittajista, 17-vuotiaan Hatem al-Sisin. Uutiset al-Sisin murhasta levisivät nopeasti ja sytyttivät useita protesteja, mielenosoituksia, lakkoja ja mellakoita Israelin miehittämässä Palestiinassa. Tämä oli alku ensimmäisenä intifadana tunnetulle.
Abu-Amrin mukaan juuri tämä palestiinalaisten joukkokapina joulukuussa 1987 sai sheikki Ahmed Yassinin kutsumaan koolle sarjan strategiakokouksia, jotka kokosivat yhteen joitakin Gazan huomattavimpia palestiinalaisia veljeskunnan jäseniä. Useita päiviä kestäneiden kokousten jälkeen tämä ryhmä antoi julkilausuman, jossa kehotettiin palestiinalaisia vastustamaan Israelin miehitystä. Ja Abu-Amrin mukaan, Hamas pitää tätä nyt ensimmäisenä sarjamuotoisena lehtisenään.
. . . Mutta sitten palaamme Mosab ”Son of Hamas” Yousefin väitteeseen, jonka mukaan ryhmä oli itse asiassa perustettu vuonna 1986 – eli ennen intifadaa – eikä vuonna 1987, kuten aiemmin on raportoitu. Tämä on tärkeää, koska Yousefin väittäessä, että Hamas oli olemassa jo vuonna 1986, sheikki Yassin ja hänen Hamas-salaliittolaiset – mukaan lukien Mosab Yousefin oma isä – olivat viettäneet vuoden odottaen tapausta, ”joka voisi toimia oikeutuksena kansannousulle”. Al-Sisin murha oli, Yousef vakuuttaa, juuri se: kätevä tekosyy kapinalle.
Joten, kaiken kaivamisen jälkeen, olemmeko todella yhtään lähempänä vastausta Hamasia koskevissa kysymyksissämme? Ehkä emme.
. . . Mutta tässä vaiheessa muistamme, että historia on yleensä vain hänen tarinansa (engl. his/story). Ymmärryksemme historiasta riippuu täysin siitä, mitä lähteitä kuuntelemme ja mistä olemme välittämättä. Ja, kuten Corbetterit jo tietävät, meille opetettu historia on yleensä voittajien kirjoittamaa historiaa.
Tämä mielessämme, historiasta on edelleen objektiivisia faktoja, joista jokainen voi olla samaa mieltä, eikä hänen tarinansa Hamasista ole poikkeuksellinen. Mitä tulee Hamasiin, useimmat ihmiset myöntävät, että:
- Hamas on palestiinalainen islamilainen liike.
- Se tunnustaa aseellisen, väkivaltaisen vastarinnan tarpeen sionistimiehitystä vastaan osana taistelua Palestiinan vapauttamiseksi Israelin miehityksestä.
- Se sai tukea palestiinalaisilta, jotka olivat turhautuneet poliittisiin johtajiin, jotka osallistuivat hedelmättömiin rauhanneuvotteluihin.
- Sillä on sekä sotilaallinen siipi että poliittinen siipi.
- Se voitti vuoden 2006 Palestiinan parlamenttivaalit, ja voitettuaan taistelun Fatahia vastaan vuonna 2007 se on hallinnut Gazan kaistaa siitä lähtien.
. . . Mutta siitä eteenpäin alamme saamaan narratiivien jakautumista ideologisilla linjoilla. Mitä tarkoittaa, että Hamas hallitsee Gazaa? Onko Hamas hallitus? Oliko se laillisesti valittu? Onko sillä edelleen valtuutus hallitsemiseen? Onko se poliittinen järjestö? Aseellinen vapautusliike? Radikaali terroristijärjestö? Vai kaikki kolme?
Kaikki nämä ovat päteviä kysymyksiä – sellaisia, joita voisin epäilemättä tutkia monta kertaa tätä pidemmässä tutkielmassa.
. . . Mutta on yksi kysymys, joka erottuu ensisijaisen tärkeänä asiana. Vastaus tähän kysymykseen toimii Rosettan kivenä Hamasin todellisen historian purkamisessa. Tuo vastaus on yhtä laajalti tunnustettu kuin se on huomioimatta jätetty. Mutta, jos se tulisi ilmi, se voisi muuttaa radikaalisti tavallisten, tietämättömien, valtavirtamediaa kuluttavien massojen ymmärrystä koko Israelin ja Palestiinan konfliktista.
Tämä kysymys kuuluu: Jos Hamas todella on niin hirvittävä terrorijärjestö (kuten Israelin propaganda haluaa meidän uskovan), niin kuinka se kukoisti Gazassa, ulkoilmavankilassa, jota Israelin armeija kontrolloi, valvoo ja saartaa tarkasti?
Toisin sanoen: Kuinka Hamasista kasvoi niin pelottava Israelin hallituksen vihollinen aivan sen hallituksen nenän alla?
ISRAEL JA HAMAS
Jos olet seurannut alueen tapahtumia jonkin aikaa, et ole täysin yllättynyt kuullessasi, että Israelin poliittisen, sotilaallisen ja tiedustelujärjestelmän elementit ovat rohkaisseet ja tukeneet Hamasia sen perustamisesta lähtien.
Se, että Israel on aktiivisesti tukenut Hamasia, ei ole ”omalaatuinen salaliittoteoria”. Se on hyvin dokumentoitu tosiasia, jonka israelilaiset sisäpiiriläiset ovat todistaneet kerta toisensa jälkeen, ja josta on raportoitu yhä uudelleen ja uudelleen valtamediassa.
Otetaan vuoden 2009 Wall Street Journalin artikkeli ”How Israel Helped to Spawn Hamas – Kuinka Israel auttoi synnyttämään Hamasia”. Siinä toimittaja Moshav Tekuma lainaa Avner Cohenia – Tunisiassa syntynyttä juutalaista, joka työskenteli Israelin virkamiehenä Gazassa 1970- ja 1980-luvuilla – valittaen, että ”Hamas, suureksi harmikseni, on Israelin luomus”. Cohenin mukaan Israelin strategiana oli alusta alkaen tukea islamilaisia radikaaleja Palestiinassa estääkseen Israelin todellisen vihollisen: Palestiinan maallisen johdon, joka pyrki voittamaan Palestiinan valtiollisuuden rauhanomaisin, diplomaattisin keinoin.
Sen sijaan, että Israel olisi yrittänyt hillitä Gazan islamisteja alusta alkaen, sanoo herra Cohen, Israel suvaitsi ja joissakin tapauksissa rohkaisi heitä vastapainona Palestiinan vapautusjärjestön ja sen hallitsevan ryhmän, Yasser Arafatin Fatahin, maallisille nationalisteille. Israel teki yhteistyötä rampautetun, puolisokean papin, nimeltä sheikki Ahmed Yassin, kanssa, vaikka hän loi perustaa sille, josta tulisi Hamas. Sheikki Yassin jatkaa militanttien innostamista tänä päivänä; äskettäisen Gazan sodan aikana Hamasin taistelijat kohtasivat Israelin joukot ”Yassineilla”, primitiivisillä rakettikäyttöisillä kranaateilla, jotka on nimetty papin kunniaksi.
Journalin artikkeli vahvistaa tämän väitteen edelleen viitaten eläkkeellä olevaan IDF:n prikaatikenraali Yitzshak Segeviin, joka jopa myönsi järjestäneensä matkan Israeliin sheikki Yassinille, jotta tämä voisi saada sairaalahoitoa. Kuten Segev myöhemmin tunnusti toiselle toimittajalle: ”Israelin hallitus antoi minulle budjetin ja sotilashallitus lahjoittaa moskeijoihin.”
On monia muita esimerkkejä Israelin osallisuudesta Hamasin vahvistamiseen.
Vuonna 2013 Yuval Diskin, Israelin Shin Bet -turvallisuuspalvelun johtaja vuosina 2005–2011, kertoi Yedioth Ahronotille: ”Jos katsomme asiaa vuosien varrella, yksi Hamasin vahvistumiseen vaikuttaneista tärkeimmistä henkilöistä on ollut [Israelin pääministeri] Bibi [Benjamin] Netanjahu, ensimmäisestä pääministerikaudestaan lähtien.
Vuonna 2019 Israelin entinen pääministeri Ehud Barak esiintyi Israelin armeijan radiossa, jossa hän sanoi mielipiteenään, että Netanjahun ”strategiana on pitää Hamas voimissaan . . . jopa sillä hinnalla, että [etelän] kansalaiset hylätään . . . heikentääkseen palestiinalaishallintoa Ramallahissa.”
Yasser Arafat kertoi italialaiselle sanomalehdelle, että ”Hamas on Israelin luomus” ja väitti, että Israelin entinen pääministeri Yitzhak Rabin oli myöntänyt hänelle sen verran.
Surullisesti väärää tietoa saaneet, valtavirtamediaan imeytyvät massat, jotka tunnistimme tämän tutkimuksen alussa – ne, jotka uskovat olevansa tietoisia Israelin ja Hamasin konfliktista, vaikka he vain toistavat puhuvien päiden puheenaiheita – saattavat hämmentyä kaikista näistä rehellisistä tunnustuksista. ”Mutta miksi Israel tukisi vihollisiaan?” he saattavat kysyä tyrmistyneinä.
Onneksi tähän kysymykseen ei ole vaikea vastata. Ehud Barakin mukaan logiikka pitää niin, että ”Hamasin kanssa on helpompi selittää israelilaisille, ettei ole ketään, jonka kanssa istua, eikä ketään kenen kanssa puhua”. Toisin sanoen radikaali, väkivaltainen palestiinalaisvihollinen antaa radikaaleille, väkivaltaisille likudilaisille tekosyyn välttää heidän koskaan ryhtymästä vakavasti rauhanneuvotteluihin palestiinalaisten kanssa.
Jälleen kerran on tärkeää korostaa, että tämä ei ole mikään villi salaliittoteoria. Se on julkisesti tunnustettu Israelin politiikka. Kuten Haaretz avoimesti myönsi lokakuun 7. päivän jälkeen, Netanjahu on jopa tunnustanut käyttäneensä tätä strategiaa hallituksen kokouksissa:
”Jokaisen, joka haluaa estää Palestiinan valtion perustamisen, on tuettava Hamasin vahvistamista ja rahojen siirtämistä Hamasille”, hän sanoi Likud-puolueensa Knessetin jäsenten kokouksessa maaliskuussa 2019. ”Tämä on osa strategiaamme – eristää palestiinalaiset Gazassa Länsirannan palestiinalaisista.”
Joten, miten tämä strategia toimii käytännössä?
Katsotaanpa al-Shifan sairaalan tapausta. Muistatko, kun Netanjahu voitti Fake News Award -palkinnon aiemmin tänä vuonna kehuessaan naurettavaa IDF-animaatiota, joka näyttää kuinka ”Hamas-ISIS” (mikä se sitten onkin) ”muuttaa sairaaloita päämajoiksi terrorilleen”?
Ja muistatko, kuinka IDF julkaisi (kumotun) videon, joka paljasti, että tämä terroripäämaja koostui itse asiassa kahdesta aseesta ja (HENGENVETO!) MRI-koneesta?
No, riippumatta erosta pelottavan Hamasin bunkkerikerroksen IDF-sarjakuvan ja täysin banaalin todellisuuden välillä, se herättää mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten:
Kukapa muu kuin Hamas olisi voinut rakentaa sellaisen bunkkerin?
Ja mikä mahdollinen syy heillä olisi rakentaa bunkkeri sairaalan alle, paitsi käyttää sairaalaa kilpenä heidän terroristitoiminnalleen?
Voi, niinpä tietenkin. Hamas ei rakentanut bunkkeria. Israel teki sen silloin, kun Israelin joukot miehittivät Gazaa. Ja miksi Israel rakensi bunkkerin? Ehud Barakin mukaan se oli ”jotta saadaan enemmän tilaa sairaalan toiminnalle näiden laitosten hyvin rajoitetun koon sisällä”.
Joten, nyt näet kuinka tämä peli toimii: Israelin hallitus tekee jotain, sitten se odottaa, kunnes kaikki unohtavat sen tekemiset, jolloin se teeskentelee Hamasin tehneen sen – ja että se tehtiin terroristitarkoituksiin. Israelilaiset käyttävät sitten tätä tekosyytä oikeutuksena sotilaalliselle hyökkäykselle Gazaan, jota he jo suunnittelivat.
Sama argumentti voidaan esittää Israelia vastaan tehdyille raketti-iskuille, jotka – ennen lokakuun 7. päivän false flag -lavastusoperaatioita – olivat Israelin ensisijainen syyte Hamasia vastaan. Nämä raketit on rakennettu varojen ja materiaalien siirroista – siirroista, joita Israelin hallitus on nimenomaisesti mahdollistanut, ja joita Netanjahu on puolustanut kerta toisensa jälkeen. Kuten Netanjahu väitetysti itse kertoi likudilaisten kokouksessa vuonna 2019:
Joka vastustaa Palestiinan valtiota, on tuettava varojen toimittamista Gazaan, koska erottelun säilyttäminen Länsirannan palestiinalaishallinnon ja Gazan Hamasin välillä estää Palestiinan valtion perustamisen.
Israelin roolista Hamasin tukemisessa voisi sanoa enemmänkin, mutta ehkä on aika käsitellä suurinta kysymystä, nimittäin . . .
MITÄ SE TARKOITTAA?
Se, että hallitus pimeästi aseistaa, rahoittaa, kouluttaa ja muutoin tukee oletettuja vihollisiaan, on täysin ymmärrettävää niille, jotka ovat tutkineet false flag -terrorin historiaa.
Todellakin, viiden tunnin dokumenttini The Secret History of Al Qaeda – Al-Qaidan salainen historia oppilaat ymmärtävät jo lukuisat yhtäläisyydet tuon tarinan ja Hamasin salaisen historian välillä. Esimerkiksi Hamasin Muslimiveljeskunnan alkuperä saattaa muistuttaa meitä siitä, että vaikka britit olivat oletettuja vihollisia, he tekivät yhteistyötä veljeskunnan kanssa eri aikoina – jopa rahoittivat ryhmää salaisesti vuonna 1942. Saatamme tulla myös muistutetuiksi, että Israelin sotilastiedustelu oli yrittänyt syyttää veljeskuntaa omasta false flag -terrorioperaatiostaan Egyptissä vuonna 1954 (Operaatio Susannah).
Mutta ei tarvitse olla salaliittohistorian opiskelija ymmärtääkseen, mitä täällä tapahtuu. Hemmetti, jopa New York Timesin kaakki Thomas Friedman osoitti, että rikkinäiset kellot ovat oikeassa kahdesti päivässä esittämällä tehokkaasti peruskäsitteen vuoden 2021 artikkelissaan ”For Trump, Hamas and Bibi, It Is Always Jan. 6 – Trumpille, Hamasille ja Bibille on aina 6. tammikuuta”:
Kuten Trump, sekä Bibi että Hamas ovat säilyttäneet vallan inspiroimalla ja ratsastamalla vihamielisyyden aaltoja ”toiselle”. He käyttävät tätä taktiikkaa aina, kun he ovat poliittisissa vaikeuksissa. He ovat todellakin olleet toistensa arvokkain kumppani tässä taktiikassa siitä lähtien, kun Netanjahu valittiin ensimmäisen kerran pääministeriksi vuonna 1996 – Hamasin itsemurhapommitusten aallon harjalla.
Kyllä, aivan kuten Bush ja neokonit, jotka nukkemestaroivat häntä, saivat energiaa 9/11:n tapahtumista, ja aivan kuten Putin sai energiaa Venäjän vuoden 1999 asuntopommituksista, Netanjahu on energisoitu Hamasin iskuista.
Se, että tämä vuosia kestänyt mörkön jalostus johti lokakuun 7. päivän tapahtumiin, on tuskin yllättävää; itse asiassa se oli ehkä väistämätöntä. Ainoa asia, joka on tehnyt tyhjäksi Netanjahun ja hänen Likud-salaliittolaistensa huolellisesti laaditun suunnitelman koota israelilaiset lipun ympärille ja saada maailmanlaajuista tukea uudelle etniselle puhdistukselle, on se, että ihmiset ympäri maailmaa näkevät tämän ilmeisen sisäpiirin homman läpi yhä useammin suuremmissa määrin ja nopeammin kuin he näkivät 9/11:n tai vastaavat false flag -tapahtumat menneisyydessä.
On myönnettävä, että tässä on tehtävä joitakin vastuuvapauslausekkeita. Ensimmäinen on, että mikään tästä ei tarkoita, että Hamas – tai tarkemmin sanottuna Hamasin sotilassiiven muodostavat Izz ad-Din al-Qassam -prikaatit – olisivat täysin kuvitteellisia. Ei ole niin, että nämä Hamasin taistelijat olisivat kaikki naamioituneita israelilaisia tai että heidän aseensa olisivat väärennettyjä. Se ei myöskään tarkoita, että Hamasin taistelijat olisivat viattomia, väärinymmärrettyjä rauhanharrastajia, jotka eivät halua satuttaa kärpästä ja jotka ovat Israelin panettelun köyhiä, uhattuja uhreja.
Pikemminkin samalla tavalla kuin ”Al-Qaida” koostuu pääasiassa oikeista islamilaisista fundamentalisteista – hyödyllisistä idiooteista, jotka eivät ymmärrä hyökkäyksensä onnistuvan vain siinä määrin kuin ne palvelevat vihollistensa false flag -terroritarkoituksia – niin myös Qassam-taistelijoiden riveissä on epäilemättä enimmäkseen tosi uskovia radikaaliin islamilaiseen aatteeseen.
Jälleen kerran on tärkeää ymmärtää dynamiikka: likudilaiset hullut tarvitsevat Hamasin äärimmäisimpiä elementtejä pitääkseen Israelin kansan kauhuissaan ja turvallisuutta vaativana. Samoin Hamasin kovan linjan kannattajat tarvitsevat radikaaleja sionisteja Israelin hallituksessa, sotilaallisissa, poliittisissa ja uskonnollisissa instituutioissa jatkamaan kampanjaansa palestiinalaisia vastaan perustellakseen ei-kompromisseja, taistelu kuolemaan asti -ideologiansa.
Pidä ystävällisesti myös jotain muuta mielessä. Artikkeli, jota luet juuri tällä hetkellä, ei ole historiaa. Se on his/story – hänen tarinansa. Tässä tapauksessa minun tarinani. On monia, monia muita tapoja yhdistää tämän palapelin palaset muodostamaan erilainen kuva. Täydelliseen Hamasin selittämiseen pitäisi sisältyä paljon lähempi tarkastelu sen poliittisten ja sotilaallisten elementtien eroista, kuin mitä minulla on esimerkiksi ollut aikaa esittää tässä.
Jos haluat lukea hyvin tutkitun his/story -tarinan, joka poikkeaa täysin minun argumenteista, suosittelen, että luet Robert Inlakeshin oivaltavan artikkelin The Last American Vagabondissa aiheesta ”Did Israel Really Create Hamas? – Loiko Israel todella Hamasin?”
Kaikki tämä mielessä, on tärkeää muistaa kaksi viimeistä asiaa.
Ensinnäkin, meidän on aina pidettävä mielessä, että väestön hallitsija-havittelijat – olivatpa kyseessä sitten Netanjahu ja likudilaiset Israelissa tai Hamas ja sen johtajat Gazassa – pelaavat korkean tason geopoliittisia pelejä varmistaakseen suurimman edun itselleen.
Toiseksi, meidän on muistettava, että viattomat ihmiset, jotka ovat joutuneet tähän konfliktiin ilman omaa syytään – ilmeisesti tällä hetkellä kansanmurhan kohteena olevat palestiinalaiset, mutta myös israelilaiset – maksavat näistä peleistä hengellään.
Ennen kuin tunnistamme nuo rumat totuudet, emme koskaan pysty kirjoittamaan onnellista loppua tälle brutaalille his/story -tarinalle.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 14.4.2024 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: The Secret History of Hamas
