Jeesus oli Betlehemissä syntynyt palestiinan-juutalainen. Hän varttui Nasaretissa ja hänet teloitettiin rikollisena Jerusalemissa. Hänen vuoksi vietämme joulua. Mutta hänestä huolimatta se, mitä me juhlimme, on päinvastaista sille mitä hän edusti.
Hänen syntymänsä erilaiset tarinat, joita Matteus ja Luukas kertovat Uudessa testamentissa, jotka ovat joulun perusta, eivät ole täynnä sokeriluumukeijuja ja rekiä, jotka ovat täynnä turhia, tarpeettomia kulutustavaroita. Tarinoissa ei ole mitään vanhasta, hilpeästä Pyhä Nikolauksesta tai paistetusta kinkusta tai tikkunekuista. Ei palautettavia lahjoja kiihkeässä kiireessä, joka toistaa niiden ostamista. Ei luottokorttilaskuja, jotka erääntyvät uutena vuotena. Ei ”Jingle Bell Rock” laulua Brenda Leen kanssa tai ”White Christmas” kappaletta Bing Crosbyn kanssa.
Vain köyhän lapsen syntymä täyttääkseen ennustuksen, että elämästä tulisi kuolema ja kuolemasta elämä. Tuo toivo oli epätodennäköinen, mutta mahdollinen uskon avulla.
Nämä syntymäkertomukset, jotka kertovat syntymästä, joka päättyy aikuisen lapsen kärsimykseen, julkiseen ristiinnaulitsemiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen – tarina, joka elää niin monien viattomien kärsimyksen kanssa – ovat, kuten Gary Wills sanoo teoksessa ’What the Gospels Meant – Mitä evankeliumit tarkoittivat’, ”. . . kaukana hyvänolon tarinoista. Ne kertovat hylkiöperheestä, joka on karkotettu, takaa-ajettu ja torjuttu. Ne kertovat tapetuista lapsista, äidin sydämen lävistävästä miekasta ja kansojen tuomiosta.” Ne ovat tarinoita hylkäämisestä, joukkomurhasta ja epätoivoisesta kuolemalta pakenemisesta varhaisessa iässä. Ne eivät ole sitä, mitä useimmat ihmiset nyt pitävät joulun olemuksena, sillä radikaalin palestiinan-juutalaisen tarina on lähes kokonaan pyyhitty pois hankkimisen ja kuluttamisen hohdokkuudella ja ahneudella, sotaan ja tappamiseen tähtäävän talouden ruokkimiseksi.
Matteuksen ja Luukkaan syntymäkertomuksia toistetaan yhä uudelleen läpi historian, tällä hetkellä ja näkyvimmin Gazassa ja Länsirannalla, kun viattomien verilöyly jatkuu nykypäivän kuningas Herodeksen, Benjamin Netanjahun, Washingtonin, ei Rooman, asiakaskuninkaan alaisuudessa, kun taas USA:n poliitikot, mukaan lukien Robert F. Kennedy, Jr., joka väittää olevansa lasten puolustaja ja vastustaa Yhdysvaltain sotapolitiikkaa, tukevat tätä kansanmurhaa retorisilla perusteilla, joita trappistimunkki Thomas Merton kutsui sanoinkuvaamattomiksi:
Se on tyhjyys, joka on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä puhutaan jo ennen kuin sanat on sanottu; tyhjyys, joka joutuu julkisten ja virallisten julistusten kieleen juuri niiden lausumishetkellä ja saa ne soimaan kuolleiksi kuilun onttoudella. Se on tyhjyys, josta Eichmann veti ulos tottelevaisuuden täsmällisen tarkkuuden. . .
Niin monien Kennedyn varhaisten kannattajien hämmästykseksi, hän väittää muiden sanoinkuvaamattomien väitteiden ohella, että israelilaiset ovat olleet palestiinalaisten viattomia uhreja 75 vuoden ajan ja he ”voisivat latistaa Gazan”, jos he niin haluaisivat, mutta ovat sen sijaan ystävällisesti käyttäneet korkean teknologian räjähteitä ”siviiliuhrien välttämiseksi”; että he eivät tee kansanmurhaa tarkoituksella. Tosiaan, hänen puolustuksensa anteeksiantamattomista Israelin sotarikoksista on laajalti jaettu molempien puolueiden vaarantuneessa poliittisessa johdossa Washington, D.C.:ssä, jossa Kennedy toivoo pääsevänsä kukkulan huipulle. Mutta hän on ristiriidassa kaikessa puheessaan henkisestä uudistumisesta ja jakautuneisuuden parantamisesta, ja se on erityisen ärsyttävää ja tekopyhää, kun yritämme juhlia Rauhanruhtinaan syntymää.
Vaikka palestiinalaisten kansanmurhaa dokumentoidaan nykyään joka päivä, evankeliumitarinat ovat erilaisia siinä mielessä, että ne on kirjoitettu jälkikäteen eivätkä perustuneet silminnäkijöiden todistukseen, vaan ne ovat kertomuksia, joilla on syvä symbolinen uskon merkitys, historiallisesti paikoin vääriä, mutta kertovat tarkoittavan varhaiskristillisen uskonyhteisön uskonnollisia totuuksia.
Olipa kerran äiti ja isä lapsensa kanssa pakenemassa turvaan Egyptiin; nykyään miljoonia palestiinalaisia pakolaisia pommitetaan aseettomalla tiellä, jolla paetaan vain umpikujaan.
Muutama päivä sitten vaimoni ja minä hoidimme poikamme kahta koiraa. Yön tullessa kaupunki laukaisi alamäessä ilotulitteita – ilmassa räjähtäviä pommeja (Oi, kuinka ihanaa on sota!) – juhliakseen ja rohkaistakseen ihmisiä ostamaan joululahjoja, mitä voidaan vain kuvailla kuluttajien ostohulluudeksi, jonka monet ymmärtävät, mutta ovat silti hyväksyneet olennaiseksi osaksi joulun sanomaa. Kun ilotulitus räjähti äänekkäästi, koirat alkoivat täristä hallitsemattomasti ja meidän piti pitää niistä tiukasti kiinni lohduttaaksemme niitä.
Kyllä, ne ovat eläimiä, mutta tuntevia eläimiä, joilla on syvät tunteet; ja kyllä, ne eivät ole lapsia Gazassa, jotka vapisevat pelosta, kun israelilaiset pommittavat heitä yötä päivää rajuissa hyökkäyksissä. Mutta, kun pidimme kiinni näistä peloissaan olevista koirista, tuntien niiden sydänten lyövän nopeasti niiden haukkoessa henkeään, viskeraalinen tunne siitä, mitä noiden palestiinalaisten täytyy tuntea, kun he pitelevät vapisevia lapsiaan, jotka teurastetaan hyödyttöminä esineinä, valtasi minut. Koska he ovat ”harventuneet”, kuten Netanjahun kerrotaan sanoneen, minusta tuntui pahalta elää turvallisesti maassa, joka rahoittaa ja tukee tällaista teurastusta. Maa, jossa ostaminen ja myyminen on todellinen uskonto, ihmisistä on tullut hyödykkeitä ja joulusta on tullut tällaisten irvokkuuksien juhlaa.
Ajattelen mielessäni ihmisten ja asioiden välistä eroa; elämä ja kuolema; raha ja valta; omistushaluisuus ja köyhyys; ja, kuten Norman O. Brown sanoo sen teoksessa ’Life Against Death – Elämä kuolemaa vastaan’, ”talous, jota ajaa puhdas syyllisyydentunto, jota ei lievennä mikään pelastuksen tunne”.
Klassisessa tutkimuksessaan Brown tekee selväksi, että on virheellistä ajatella, että maallinen ja pyhä ovat yksinomaan vastakohtia, ikään kuin maallinen olisi korvannut uskonnon ”irrationaaliset” uskomukset puhtaalla tieteellä ja loogisella ajattelulla; on karkottanut irrationaaliset taikauskot abstraktilla, objektiivisella, kvantitatiivisella ja persoonattomalla ajattelulla. Päinvastoin, hän väittää, että koko moderni maallinen rahakompleksi – kapitalismin henki – on juurtunut syyllisyyden ja maallisen pyhän psykologiaan. Hän kirjoittaa:
Psykologiset realiteetit tässä ovat parhaiten ymmärrettävissä teologian kannalta, ja Luther ymmärsi ne jo. Moderni sekularismi ja sen kumppani protestantismi eivät johda aikakauteen, jolloin ihmistietoisuus vapautetaan yliluonnollisista ilmentymistä; protestanttisen (tai kapitalistisen) aikakauden ydin on, että valta tässä maailmassa on siirtynyt Jumalalta Jumalan kieltämiselle, Jumalan apinalle, Paholaiselle. Ja jo Luther oli nähnyt rahassa maallisen ja siksi demonisen olemuksen. Rahakompleksi on demoninen, ja demoninen on Jumalan apina; rahakompleksi on siksi uskonnollisen kompleksin perillinen ja korvike, yritys löytää Jumala esineistä.
Asiat, kuten raha, jotka ylittävät tietyn vähimmäismäärän, joka tarvitaan yksinkertaisen elämän käyttöön, eivät, kuten kaikki tietävät, tuo onnea. Tämä johtuu siitä, että ne ovat kuolleita – jätöksiä – paholaisen suosikkilelu.
Otetaan kaikki ne turhat ja tarpeettomat esineet, joita ihmiset vaihtavat juhlakauden aikana. Kertakäyttöiset lahjat, jotka ostetaan helpottamaan antamisen ja vastaanottamisen syyllisyyttä. Tai sellaisia ”esineitä” kuin kuuluisan henkilön nimikirjoitus, taideteos, kuten Andy Warholin Shot Sage Blue Marilyn, joka myytiin huutokaupassa viime vuonna 195 miljoonalla dollarilla, Babe Ruthin maila, prinsessa Dianan iltapuku (1 148 miljoonaa dollaria huutokaupassa), sarvet takan yllä ja kaikenlaiset voitonmerkit – esimerkkejä on monenlaisia – ne antavat omistajilleen pyhän arvovallan, prestiisin (etymologia = petos, illuusio), joka on puhdasta magiaa. Kuten suuret rahakasat, ne ovat talismaanisia suojelijoita kuolemaa vastaan. Niiden maagiset ominaisuudet ovat irrationaalisia ja harvoin tunnustettuja, sillä se paljastaisi niiden hankinnan järjettömyyden ja omistajiensa säälittävän nihilistisen ytimen. Ne ovat ulkoisia merkkejä sisäisestä hedelmättömyydestä, mutta niille, jotka omistavat nämä hyödyttömät esineet, ne ovat maagista lantaa.
Mitä kalliimpia esineet ovat, sitä enemmän sosiaalista valtaa ne mystisesti antavat, sillä viesti on, että omistaja voi aina luopua siitä kultaruukullisen takia, mutta hänen ei tarvitse, koska he istuvat paljon enemmän kullan päällä, mikä on oikeasti ruukullinen paskaa. Toisin sanoen rikkaus, sen hallussapito ja innokas halu sitä kohtaan merkitsee valtaa ihmisiin ja siihen valtaan kuuluu heidän käyttämisensä monin tavoin, mukaan lukien heidän työnsä, ja heidän tappaminen niin heidän halutessaan, nopeasti tai hitaasti, avoimesti tai salakavalasti, suoraan tai epäsuorasti. Joillekin ihmiset ovat hyödyttömiä esineitä, alempiarvoisia ihmisiä.
Tällainen valta on keskeistä politiikassa ja sodankäynnissä, kuten nopea silmäys sotaa edistävien poliitikkojen rikkauteen paljastaa.
Nykyään laajalle levinneelle ajattelulle on keskeistä, että maailma on täynnä hyödyttömiä ihmisiä, jotka on hävitettävä tavalla tai toisella.
Se on Maailman talousfoorumin, Gates-Rockefeller ym. väen ja rasistisen eugeniikan edistäjien perusperiaate tänään ja eilen.
Se on Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaation (DARPA – Defence Advanced Research Projects Agency) biologisten aseiden hyötykäyttötutkimuksen, Covid-19 propagandan sekä CIA:n ja puolustusministeriön mRNA-vastatoimien (”rokotteiden”) jakelun takana.
Se on keskeinen lääketieteen sotilas-teollisen kompleksin ja maailmanlaajuisen aseteollisuuden hirvittävän räävittömille voitolle.
Se on keskeinen osa Gazassa tapahtuvaa kansanmurhaa. Israelin hallitsijoille ongelma on palestiinalaisten olemassaolo, joten heidät on tuhottava.
Se on edelleen sama vanha tarina, jota on kerrottu eri tavalla kautta aikojen.
Hitler määräsi sen juutalaisia vastaan.
Kerran kauan sitten se oli seimessä syntynyt palestiinan-juutalainen poika, jonka oli määrä aiheuttaa ikävyyksiä imperiumin hallitsijoille, joka oli eliminoitava tavalla tai toisella. Nykyään tuo Jumalan lapsi on kuka tahansa palestiinalainen lapsi, jonka kohtalona Israelin hallitsijoiden mukaan on määrä kasvaa terroristieläimeksi.
Joulussa kyse on syntymästä, pojan syntymästä, josta tulee mies, joka asettui syrjäytyneiden, köyhien, hyljättyjen, lempeiden ja rauhantekijöiden puolelle. Hänen syntymänsä ja elämänsä oli moite vaikutusvaltaisille ja rikkaille, jotka hallitsevat sitä viattomien yli, tappajille, niille, jotka hyötyvät toisten kustannuksella, jotka keräävät rikkauksia ja hyödytöntä omaisuutta esitelläkseen valtaansa. Vallan esitys, joka on tuntematon heidän itsehaluiselle mielelle, on merkki heidän henkisestä mitättömyydestään.
Minulla ei ole mitään joulupukkia vastaan. Istuin kerran hänen sylissään ja hän vaikutti mukavalta neljävuotiaan mielessä. Hän oli lihava ja iloinen. Hän sanoi minulle, että saisin jouluksi sen, mitä halusin. Mutta hän unohti kertoa minulle, mistä joulussa oikeastaan oli kysymys.
Sitä minä haluan.
Muistaa.
Artikkelin on kirjoittanut Edward Curtin ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 25.12.2023 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Jesus, Gaza, and the Murder of Useless People
