Viljaympyröiden pyhä geometria

Freddy Silva
0 kommenttia

Tiedä, veli…, että järkevän geometrian opiskelu johtaa taitoon kaikissa käytännön taiteissa, kun taas ymmärrettävän geometrian opiskelu johtaa älyllisten taiteiden taitoon, koska tämä tiede on yksi porteista, jonka kautta siirrymme sielun esenssin tietämykseen, ja se on kaiken tiedon juuri.

Puhtauden veljeskunnan Rasa’ilista, englanniksi kääntänyt S.H. Nasr

Kokemuksemme ja reaktiomme kaikkeen kauniiseen on tehty mahdolliseksi ainutlaatuisella kyvyllämme tunnistaa alitajuisesti geometrinen järjestys väliaikaisesta kaaoksesta. Tällä tasolla kreikkalaiselle temppelille tai Da Vincin maalaukselle luontainen täydellisyys ei johdu pelkästään siitä, että se on tehty tietystä materiaalista tai sävystä, vaan siitä, että niiden suunnittelussa olevat harmoniset mittasuhteet ovat sidoksissa pyhän geometrian lakeihin, joka itsessään on energian, melodian ja yleismaailmallisen mittasuhteen harmonisten aaltojen kehollistuma. Aistimme reagoivat geometrisiin ja suhteellisiin harmonioihin ja aaltomuotoihin, jotka on luotu pyhää geometriaa soveltamalla.

Kuten islamissa sanotaan ja kaikissa abrahamilaisissa uskonnoissa ja hindulaisuudessa toistetaan, pyhä geometria tarjoaa keinot nähdä Jumalan jalanjäljet ja sen moninaisuus yleismaailmallisessa asioiden järjestyksessä. On huomattava, että islam sisältää edelleen ytimessään yhden alkuperäisen totuuden viimeisistä vääristämättömistä jäljistä. Sen moskeijat ja taidemuodot sekä myöhempien aikojen arkkitehtuuri sisällyttävät edelleen monia avaimia kosmoksen rakenteeseen, arkkityyppisen maailman symboleja kuin Jumalan luomana.

Intellektuellia islamia onkin kiitettävä tavasta, jolla se on säilyttänyt matemaattisen filosofian, joka on ”pythagoralais-platonisen antiikin perinteen kaltainen, mutta täysin pyhässä universumissa vapaana nationalismista ja rationalismista, joka lopulta tukahdutti ja tuhosi kreikkalaisen intellektuaalisuuden esoteeriset perinteet.” Siksi ei ole sattumaa, että näemme islamilaisessa taiteessa juuri ne symbolit, jotka heijastavat aineen ydintä.

Viimeisenä yleismaailmallisista ilmestyksistä – tai uskonnoista – on tärkeää huomata, että islam on toiminut pyhän geometrian kuraattorina ennemmin kuin sen alkuunpanijana. Ei ole varmaa, mistä tämän tiedon maanpäällinen alkuperä on peräisin, mutta sen muodot näkyvät kaikkialla hindulaisen, tiibetiläisen ja buddhalaisen taiteen yantroissa ja mandaloissa, kelttiläisissä kaiverruksissa ja kirjakoristuksissa, jopa Pohjois-Amerikan natiivien hiekkamaalauksissa.

Pyhän geometrian elementtejä: Sri Yantra, Metatronin kuutio, Elämän siemen, Elämänkukka & Daavidintähti, Torus Yantra (Hypnoottinen silmä) ja Vesica piscis.

Varhaisimmat tunnetut pyhän geometrian haltijat olivat egyptiläiset, jotka upottivat sen salaisuudet temppeliensä pohjapiirroksiin, freskoihinsa ja mitä ilmiselvimmin Gizan pyramidiin, joka yksinään sisältää suurimman osan universaaleista peruslaeista, joita monet piinatut koululaiset nykyään pitävät Pythagoraan viittaavina. Vaikka nämä valistuneet ihmiset käyttivät geometriaa kaikenlaisiin maanpäällisiin sovelluksiin, – tästä tuli sana ’geo-metri’ tai ’maan mitta’ – tavoite oli luonteeltaan metafyysinen.

Koska pyhä geometria heijasti maailmankaikkeutta, sen puhtailla muodoilla ja dynaamisilla tasapainoilla oli korkeampi tarkoitus: henkisen kokonaisuuden saavuttaminen itseheijastelun kautta, antaen siten rakenteellista näkemystä sisäisen itsen toiminnasta. Toisin sanoen tapa intuitiiviselle mielelle löytää syy olemassaololleen: matkalla sisäänpäin, pois kolmiulotteisesta maailmasta sekä kohti harvoja ja kokonaisvaltaisempia ajatuksia ja periaatteita.

Kuten tunnettu geometri Robert Lawlor havannoi, ”tämän koulutuksen ehdoton tavoite oli mahdollistaa mielen tuleminen kanavaksi, jonka kautta ”maa” (ilmentyneen muodon taso) voisi vastaanottaa taivaan abstraktin, kosmisen elämän. Geometrian käytäntö oli lähestymistapa tapaan, jolla maailmankaikkeus järjestetään ja ylläpidetään. Geometriset kaaviot voidaan ajatella pysähtyneinä hetkinä, jotka paljastavat jatkuvan, ajattoman, yleismaailmallisen toiminnan, joka on yleensä piilossa aistihavainnoiltamme. Siten näennäisen yleisestä matemaattisesta toiminnasta voi tulla kurinalaisuutta älylliseen ja henkiseen näkemykseen.”

Taivaan peilinä pyhää geometriaa sovellettiin laajasti Egyptin maisemassa vuosituhansien ajan keinona antaa maapallolle universaali järjestys, mikä näkyy heidän hermeettisessä elämänohjeessaan ”niin ylhäällä kuin alhaalla”.

Tämän seurauksena käytäntö säilyttää konkreettisia tallenteita tästä tiedosta jälkipolville esitettiin uudelleen kaikkialla Euroopassa upeissa rakenteissa, kuten Chartresin katedraalissa, joka on yksi vaikuttavimmista pyhän geometrian hymneistä ja jonka analyysi yksinään on täyttänyt kokonaisia ​​kirjoja.

Se, että tämä tieto ylsi pohjoiseen Brittein saarille, näkyy selvästi megaliittisten monumenttien, keskiaikaisten katedraalien ja kivikehien pohjapiirroksissa ja piirustuksissa. Siksi on selvää, että mikä tahansa pyhän geometrian takana on, oli tarpeeksi tärkeää, jotta oppineet näkivät valtavasti vaivaa säilyttääkseen sen tuleville sukupolville.

Röntgenvalokuvauksen myötä tiede on havainnut, että elementtien fyysistä rakennetta hallitsee kuviollinen joukko intervalleja, jotka ympäröivät keskussolmua. Yleinen oletus, että aineen luonne koostuu pohjimmiltaan hiukkasista, väistyy nopeasti käsitykselle, jonka mukaan aineellisen maailman taustalla olevat kuviot ovat geometrisia aaltomuotoja. Ironista tässä on, että valitessaan tutkia todellisuutta geometrian avulla monet muinaiset kulttuurit ovat lähellä nykytieteen omaksumaa asennetta ja päinvastoin.

Ei siis ihme, että pyhä geometria oli niin tärkeä temppelien rakentajille. Ja koska Jumala loi maailmankaikkeuden, siitä seurasi teoreettisesti, että fyysisten rakenteiden sulauttaminen luomissuhteisiin mahdollisti maailmankaikkeuden peilaamisen. Näin tehdessään temppeleistä tuli ovia fyysisen maailman sisäiseen toimintaan ja tietoisuuden sisäiseen maailmaan. Tämä rajapinta antaisi kaikille niin altistetuille mahdollisuuden integroida itsensä jumalten kanssa.

Valitettavasti, kun nämä temppelit ovat sortuneet syrjään, niin myös meidän näkymätön ihmeemme ja yhteytemme siihen on oletettavasti syy, miksi nykyisen yhteiskuntamme rakenne on vailla peräsintä ja konkurssissa.

On olemassa useita merkittäviä tapahtumia, jotka ovat johtaneet tähän surulliseen ajattelun käänteeseen. Kuten Robert Lawlor sen ymmärtää, ”nykyaikaisella ajattelulla on vaikea saada käsitystä arkkityyppisestä, koska eurooppalaiset kielet edellyttävät, että verbit tai toiminnan sanat yhdistetään substantiivien kanssa. Siksi meillä ei ole kielellisiä muotoja, joilla kuvitella prosessia tai toimintaa, jolla ei ole aineellista kantajaa.”

Whiteparish viljaympyrä vuonna 1987 omasi kuusikulmaisuutta ja ympyrätasauksen. Sen ympyrä havainnollisti pyhää geometriaa käyttäen musiikin harmonisia suhteita ja sisälsi kuvassa olevan, veda-ajoista lähtien myös luomisen mandalana tunnetun Sri Yantran elementtejä.

Renessanssin aikana nähtiin viimeiset suuret teokset, jotka perustuivat pyhään geometriaan, joita oli pidetty elossa Platon kautta, ja filosofioita, jotka selviytyivät nousevan katolisen kirkon sorrosta. Inkvisition täytäntöönpano, maallisuuden nousu ja yleinen siirtyminen kohti rationaalista ja analyyttistä maailmankatsomusta katkaisivat yhteydet holistisiin ja metafyysisiin käytäntöihin. Kun Newton ja 1600-luvun tieteellinen sekularismi valloittivat, rationaalinen logiikka oli saavuttanut niin suuren vallan, että kaikki esoteerinen tieto tuomittiin väistämättä okkultistiseksi (kirjaimellinen merkitys, ’se mikä on piilotettu’).

PYHÄN GEOMETRIAN JA VILJAYMPYRÖIDEN YHDISTÄMINEN

On merkittävää, että vieraantumisemme kasvaessa kaikenlaisesta henkisestä ja universaalista ihmeestä, muinaisen harmonisen filosofian tunnusmerkkejä kantavat symbolit ovat yhtäkkiä alkaneet ilmetä viljasadoissa.

Jopa paatuneille skeptikoille viljaympyrämallit paljastavat tekijöidensä kyvyn luoda visuaalinen harmonia, joka miellyttää silmää, aivan kuten muinainen temppeli tai klassinen maalaus. Mittasuhteet ovat tasapainoisia, muodot rytmisiä, niiden syrjäiset elementit muodostavat osan näkymätöntä kokonaisuutta. Tarkkaan tarkastelun jälkeen jopa pienet ”raeammusympyrät”, jotka reunustavat tiettyjä muodostelmia, eivät ole niillä syrjäisillä paikoillaan sattumalta, vaan suunnitellulla ja ennalta harkitulla sommittelulla, merkkeinä ja vihjeinä, joita tarkkailija voi seurata ja paljastaa. Ei siis ole yllättävää löytää pyhää geometriaa, joka on monien muodostelmien perustavanlaatuisten piirustusten ytimessä, toisinaan räikeästi, toisinaan verhottuina kuin salaisuus, joka odottaa vain, että sinnikkäimmät mielet paljastavat sen.

Mutta aivan kuten pyhän geometrian ja muiden esoteeristen periaatteiden kanssa, viljaympyrät ovat marginalisoituneet käytännössä koko tiedeyhteisön toimesta, koska ne haastavat nykyisen maailmankuvan yksinkertaisesti siksi, että tiede on ristiriidassa niiden selittämisessä.

Tieteen mukaan viljapeltokuvioita ei ole olemassa.

Silti, kuten monet esimerkit osoittavat, viljaympyrät ovat monimutkaisen geometrisen rakenteensa vuoksi varteenotettavia sijoittumaan ihmiskunnan suurimpien luomusten rinnalle. Ehkä jopa korkeammalle.

Merkaba viljapeltokuvio 18.7.2017, Cley Hill, Nr Warminster, Wiltshire, Englanti.

Kun analysoidaan viljaympyrän muotoja pyhän geometrian tarkan ja muuttumattoman käytännön avulla, ei voi olla ymmärtämättä, että mukana on tieteellinen äly, aivan kuten islamilaisen ja egyptiläisen taiteen suuret mestarit, kuten Keith Critchlow huomautti, ”olivat motivoituneet ja perehtyneet henkisillä tieteenaloilla, jotka antoivat heidän työlleen sisältöä ja merkitystä ja asettivat sen traditioon auttaakseen katsojaa nostamaan henkistä ymmärrystään.”

Se, että nämä symbolit esiintyvät ensisijaisesti vehnässä, Maan Äidin symbolissa, on sinänsä merkittävää. Ehkä ne ovat täällä vetääkseen meidät yhteen rotuna tämän vuorovaikutuksen kautta elämän symbolimme kanssa? Ehkä niiden geometrinen symboliikka toimii mandalana, joka, kuten sen buddhalainen vastine, sisältää juuri ne värähtelyt, jotka auttavat saavuttamaan sisäisen muodonmuutoksen tällä historiamme haavoittuvimmalla hetkellä?

Jos kumpikaan näistä ei päde, niin se, mitä olemme levittäneet pelloille ympäri maailmaa, ei ole muuta kuin kosmisen taiteen korkein muoto. Ehkä kaikki edellä mainitut ovat totta, ja ehkä muut selitykset ovat edelleen saavuttamattomia. Mutta yksi asia on varma – joukolle yksilöitä on paljon vaivaa mennä ulos jokaisena Englannin kesäyönä neljännesvuosisadan ajan, kahlata mutaisten kenttien läpi ja työskennellä hauraalla ja epätarkalla kanvaasilla vain näyttääkseen maailmalle, että he yksinkertaisesti pysyivät tietoisina geometrian oppituntien aikana!

Valitussa viljakuvioiden valikoimassa näemme toistuvia teemoja, jotka ovat suurimmaksi osaksi syntyneet pyöreän muodon sisältä ja jatkavat kehitystä suhteellisesti laajennettaessa reilusti suunnittelun rajojen yli. Tämä on yhdenmukainen pyhän geometrian periaatteen kanssa, jossa ympyrä on pääelementti, koska se on luovan periaatteen ytimessä. Se on esitys kosmisesta elämästä pienimmästä atomista suurimpaan planeettaan. Kaikki asiat jakautuvat itsestään, joten paradoksaalisesti kaikki asiat sisältyvät siihen. Siksi se on tuntemattoman, hengen ja taivaan symboli.

Ympyrän symbolinen vastakohta on neliö, jota pidetään aineena ja maana. Molemmista muodoista, yhtäläisillä alueilla ja päällekkäin asetettuina, tulee symboli ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden, hengen ja aineen fuusiosta. Se on ensimmäinen symboli ja se, jonka mittasuhteisiin kokonaiset kosmologiset kaupungit perustettiin.

Ympyrän jakaminen kahteen samankokoiseen ympyrään, joiden kehän keskipisteet koskettavat toisiaan, synnyttää päällekkäisen syvän symbolismin muodon: se on vesica piscis. Pyhän geometrian symbolit syntyvät sen vaginamaisesta keskustasta.

Vesicasta voidaan luoda yksinkertaisin monikulmio, tasasivuinen kolmio. Tämän ”kohdun” sisältämät kaksi kolmiota symboloivat itse maailmaa ylhäällä ja maailmaa alhaalla, aivan kuten vasen ympyrä voi edustaa henkeä ja oikea ainetta. Se on symbolinen kristinuskolle, koska se edustaa Jeesus Kristusta ja Kalojen aikakautta; pyhimpien pyhinä se kantaa gematriassa numeroa 2368, joka myös rinnastetaan Jeesus Kristukseen.

Molempien kolmioiden päällekkäisyys tuottaa kuusikulmion, jota kutsutaan myös Daavidintähdeksi. Tämän muodon taustalla olevat ominaisuudet ja symboliikka ovat valtavat. Se johtuu myös ympyrän luonnollisesta jaosta kuuteen osaan, mikä mahdollistaa kuuden ympyrän sopivan täsmälleen yhtä suuren seitsemäsosan kehän ympärille. John Michell on tutkinut kuusikulmion vaikutuksia pitkään ja lisää, että se ”symboloi maailmankaikkeuden järjestystä siinä tosiasiassa, että kaksitoista samanlaista palloa voidaan sijoittaa kolmannentoista ympärille siten, että jokainen koskettaa ydintä ja neljää naapuriaan, tuottaen geometrin kuvan kahdestatoista opetuslapsesta, jotka on ryhmitelty mestarin ympärille. Kristus, Osiris ja Muhammed ovat niitä, jotka ovat edustettuina keskussfäärinä kahdellatoista kiinnikkeellä.” Se on myös yleinen symboli islamilaisessa geometriassa, ja sen ominaisuudet ovat rationaalisia ja solaarisia, mitä todistavat sen 6×60 asteen kolmiot, jotka heijastavat solaarista lukua 666.

Geometristen kuvioiden keskellä Elämän hedelmä, Metatronin kuutio ja Luomisen seitsemän päivää. Näiden ympärillä erilaisia transmutaation kehäympyröitä.

Toinen muinaisten ja nykyaikaisten geometrioiden suuren kiehtovuuden symboli on kultainen leikkaus, koska se synnyttää spiraalimuodon, joka esiintyy monissa luonnollisissa kasvien kasvumuodoissa ja -kuvioissa, mikä, kuten Michell huomauttaa, ”antaa tukea perinteisen filosofian periaatteelle, että luku edelsi luomista ja määräsi sen kehityksen.”

Kultaisesta leikkauksesta tulee se, että ekstrapoloimme myös viisikulmion ja viisisakaraisen tähden sekä sen assosioinnin ihmiskuntaan, sillä ihmishahmo ojennetuilla raajoilla on samankaltainen pentagrammin kanssa. Tämä oli Pythagoralaisen humanistisen tieteen symboli, ja siksi sitä käytettiin hyvän terveyden talismaanina. Sen symboliikka läpäisee usein intiaanifilosofian, aivan kuten kristityt liittivät pentagrammin Jeesukseen. Viisikulmio on kuuhun liittyvä ja sielullinen; viisikulmion kahden sivun välinen kulma on 108 astetta, ja 1080 on tyypillinen kuuhun liitettävä luku.

Monet muinaiset kulttuurit havaitsivat näiden ensisijaisten geometristen muotojen ja niiden kolmiulotteisten vastineiden, platonisten kappaleiden, olevan Jumalan luovien ajatusten kiteytys, kun ne nousevat esiin pyöreästä ykseydestä. Universaalin järjestyksen vertauskuvana pyhä geometria on vallitseva kuvissa läpi historian pyöreistä mandaloista pyhiin temppeleihin. Ja nyt, viljaympyrät.

On mielenkiintoista, että olemme tänään kehityksemme viimeisessä risteyksessä. Siitä päivästä lähtien, jolloin päätimme hylätä uskomme universaalilla tavalla ja noudattaa tieteen mekaanisia koodeja, tietoisuutemme on siirtynyt kaiken pyhän kunnioittamisesta abstraktin materialismin palvontaan. Näin ollen asenteemme muutoksemme on vaarantanut elävän, hengittävän taivaallisen sfäärimme, ja ehkä juuri siksi pyhään geometriaan perustuvat viljaympyrät ovat päättäneet ilmestyä juuri tähän hetkeen, muistuttaen meitä siitä, että jos vain tarkkailemme perustavaa laatua olevia universumin lakeja, voimme vielä olla ajoissa universaalin harmonian salaisuuksien selvittämisessä ja pelastaa oma ikuisen elämän symbolimme, Maa.

Artikkeli on lainaus Freddy Silvan kirjasta ’Secrets In The Fields’  ja se on luvalla suomennettu sekä julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla. Artikkelin kuvat eivät ole alkuperäisestä julkaisusta.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
cropcirclesecrets.org: Sacred Geometry of Crop Circles

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.