Oletettavasti täysin innovatiiviset ja vallankumoukselliset projektit, jotka julkistettiin tänään osana Vielä uljaampaa ja uudempaa maailmaa, eivät vain olleet jo olemassa, vaan niitä on aikaisemmissa vaiheissa kiivaasti tuhottu ja hävitetty tarpeettomina esteinä edistyksen tiellä.
KUKA TODELLA TUHOSI JOUKKOLIIKENTEEN?
Samat ihmiset, jotka tänään kieltävät meitä käyttämästä henkilöautoja, rajoittivat ja poistivat aiemmin tehokkaasti joukkoliikenteen. Kaupallistamisen ja yksityistämisen kohteeksi joutuneet linja-auto- ja junalinjat lakkasivat toimimasta julkisina palveluina ja käytännössä pakottivat ihmiset vaihtamaan omiin autoihinsa, mikä sai autoteollisuuden antamaan iloiset aplodit.
Nyt on polkupyörien ja mopojen valmistajien aika ottaa osansa kertymästä, mutta meidän on uskottava, että tämä ala perustuu vapaaehtoisiin hippikoalakarhujen osuuskuntiin, eikä se ole samaa bisnestä kuin muut, yhtä suurilla lobbausvaroilla ja pääsyllä valtuutettujen sekä kaupunginjohtajien lompakoihin. Valitettavasti autoilijoiden jahtaaminen ei automaattisesti herätä linja-auto- ja rautatielinjoja henkiin.
Kaupunkien blokkaamiseen ei liity joukkoliikenteen uudelleenrakentamista, päinvastoin, itse asiassa se usein myös vaikeutuu, koska mikään bussi tai raitiovaunu ei lennä näiden kaupunkien keskustoihin syntyneiden tyhjien betonihehtaarien yli ilman autoja, mutta ei myöskään ihmisiä. Koska todellinen tarkoitus ei ole korvata yhtä liikennemuotoa toisella, vaan itse asiassa saada suurin osa ihmiskunnasta liikkumattomaksi.
HERBIVORIT
Nyt Itä-Euroopassa meillä on paljon kaupunkikeskusten transformaatiota kritisoivia, joka on alkanut juuri vuoden 1990 jälkeen ja kärjistynyt EU:hun liittymisen myötä. No, hyvä, mutta kuka helvetti todella muutti nämä kaupunkialueet kivi- ja betoniautiomaiksi? Kuka on repinyt juurineen vuosia yhteisillä aukioilla kasvavia puita ja pensaita, ”koska pummit saattavat hengailla siellä”?
Kuka halusi niistä moderneja ja eurooppalaisia, koska varmasti eivät paikalliset, vaan sama eliitti, joka nyt teeskentelee olevansa niin lähellä luontoa ja vihreää mieltymystä? He tuhosivat viheralueita, jotka olivat olleet olemassa sukupolvien ajan, ja nyt he väittävät keksineensä viheralueet ja nurmikot! Ja jälleen, vanha ja luonnollinen vehreys häiritsee, mutta puita on istutettava ruukkuihin keskelle katuja, kuten tehtiin miljoonilla punnilla Iso-Britannian kaupungissa pandemian aikana. Itse asiassa se on yhteiskuntasuunnittelua, ei ekologiaa ja ympäristöystävällistä kaupunkisuunnittelua.
Meillä oli jo vihreitä, ystävällisiä asuinalueita.
Viime aikoina muodikas visio ”15 minuutin kaupungeista” on luonteeltaan yhtä vieraantunut. Sen asukkaat voivat mennä jalkaisin juomaan soijalattea, mutta barista, joka valmistaa sen heille, ja siivooja, joka huolehtii heidän asuntojensa sotkuista, joutuvat matkustamaan tuntikausia kolmella sähköbussikuljetuksella näihin moderneihin, vihreän uljaan onnellisuuden keitaisiin. Lisäksi, idea itsessään ei liity täysin eurooppalaiseen kaupunkisuunnitteluun, koska se on reaktio amerikkalaisten kaupunkien ongelmiin, jotka lähes sadan vuoden ajan oli jaettu tiukasti erillään oleviin asuin-, liike-, teollisuus- ja viihdealueisiin, mikä johti tarpeeseen liikkua kauemmas ja kauemmas raskaan liikenteen ja rajoittavien tieliikennesääntöjen puitteissa.
Samaan aikaan tilanne vanhalla mantereella, mukaan lukien sen itäosa, oli täysin erilainen. Lisäksi analogisia konsepteja otettiin jo käyttöön, ja juuri silloin, kun amerikkalaiset alkoivat sulkeutua lähiöihinsä. Euroopan kaupungit ovat täynnä malliasuntoja (’naapurustoyksiköitä’), joita on pystytetty 1930-luvulta lähtien, ja Itä-Euroopassa erityisesti 1970-luvulla. Tällaisten (usein keskitetysti rakennettujen) sektoreiden keskellä oli sekatavarakauppoja, palvelupisteitä, yhteisö- ja toimintakeskuksia, kouluja, päiväkoteja, terveyskeskuksia, apteekkeja, kirkkoja jne. Sanalla sanoen on ollut kaikkea tarpeelliseksi katsottavaa, jotta paikallisyhteisön ei tarvitse muuttaa kaupungin keskustaan. Tällaiset alueet suunniteltiin usein autoilta suljetuiksi alueiksi, joiden laitamilla oli kulkutiet, pysäköintialueet ja autotallit.
Lännessä kuitenkin rahoituksen ja sääntelyn purkamisen edetessä eli 1980-luvulta lähtien ja Itä-Euroopassa vuoden 1990 jälkeen huolehdittiin siitä, että nämä alueet ovat erityisen rappeutuneita, inhottavia ja kaupallistamisen alaisia. Kirjastot ja toimintakeskukset suljettiin, paikalliset kaupat eivät kestäneet hypermarkettien ja kauppakeskusten kilpailua, paikallinen gastronomia väistyi ensin pikaruokaketjuille ja nyt jakelulle.
Jopa kouluja on suljettu ja purettu suurien koulutusryhmittymien luomiseksi, kaukana asuinpaikoista ja opettamalla lapsia seisomaan ensin liikenneruuhkissa päästäkseen niihin. Jälleen, yksikään tietämätön, keskiaikainen, traditionalistinen fasisti ei tehnyt tätä. Se on ollut edistyksen työtä, joka on liitetty lännessä reaganismin ja thatcherismin voittoon ja idässä antikommunismin ja periferialisoitumisen voittoon. Ideologisesti motivoituneet kaupunkisuunnittelijat leikkivät nykyään innokkaasti ”mukavan paikkakunnan ja tuttu rouva lähikaupassa” kaipuulla. Miksi he sitten ovat tuhonneet sen, kun meillä oli se jo?!
Nämä jo onnistuneesti olemassa olevat 15 minuutin kaupungit on murskattu joko ”kommunismin jäännöksinä” tai ”valtion ylisuojelun tarpeettomina elementteinä”, ja nyt sama, 100 vuotta vanha Clarence Perryn konsepti esitetään suurena löydöksenä Nolla-kasvu-maailmasta. Nykyisissä on vain vielä yksi pieni parannus: ne ovat SULJETTUJA. Todella suljettuja, yksittäisten vyöhykkeiden sisäänpääsyrajoitukset ja terveen järjen soveltuvuus on korvattu kieltojärjestelmällä, kuten tapahtui esimerkillisesti Oxfordissa ja Sheffieldissä, ja mikä todennäköisesti odottaa meitä ajan myötä.
Jotkut naiivit ihmiset joutuvat kuitenkin jälleen ansaan. ”Hertsileijaa, oravanpyörä on ohi, elämme taas paikallisesti!” he toistavat mielettömästi, ikään kuin globaali sosiaalinen suunnittelu olisi tuonut mukanaan muuta kuin suurempaa sortoa, lisääntynyttä valvontaa ja tehostettua hyväksikäyttöä Huippu 1 %:n etujen mukaisesti. Haloo, putositko juuri Marsilta? Missä olet ollut viimeiset kolme vuotta, etkö ole huomannut, että meitä on jo onnistuneesti testattu sen suhteen, kuinka meidät voidaan sulkea? Etkö näe eroa paikallisen naapuruston välillä, josta sinun ei tarvitse lähteä, ja sen välillä, josta sinun ei pidä lähteä? Eikö sinulla ole assosiaatioita maailmasta, jossa autosi voidaan pysäyttää ulkopuolelta, energia talossasi voidaan estää etäältä ja koko sektori, johon olet määrätty, voidaan eristää? Olet oikeassa, oravanpyörä on ohi, oravalaboratoriot riittävät järjestelmän selviytymiseen.
ELOIN KAUPUNGIT JA MORLOKKIEN PALVELUT
COVID-rajoitukset harjoittelivat kaupunkien ja kokonaisten maiden täysin suljettua todellisuutta. Koska emme silloin protestoineet, älkäämme ihmetelkö, että vuosien 2020-22 testi on nyt muuttumassa järjestelmäksi: pysyvä hätätila, hyvään alkuun kuljetusliikenteessä tai pikemminkin sen puutteessa sekä asumisessa. Tämä visio tulee suoraan post-ihmisrotujen Eloi ja Morlokki tarinoista, ja on helppo arvata, mihin ryhmään useimmat meistä kuuluvat.
No, toisaalta, älkäämme huoliko liikaa. Se voi olla vain 15 minuuttia käyrän tasoittamiseksi…
The original source of this article is Global Research. Published under the provisions of ”fair use” for research and educational purposes this material is distributed without profit. Copyright © David Skripac, Global Research, 2023
Alkuperäisen 8.6.2023 julkaistun artikkelin löydät täältä:
globalresearch.ca: 15-Minutes Lockdown. “Immobilize the Greater Part of Humanity”
