Idioottilaatikko: Kuinka TV hypnotisoi sinut

James Corbett
0 kommenttia

Valmistautuessaan James Corbettin tulevaan The History of Media -kurssiin The Corbett Report Subscriber esittelee kolmiosaisen sarjan joukkomedian menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Viime viikolla tutkimme, kuinka ensimmäiset mediamogulit muovasivat historiaa. Tällä viikolla tutkimme psykologisen tutkimuksen historiaa joukkomedian vaikutuksista yleiseen mieleen ja tutkimme television erityisominaisuuksia, jotka tekevät sen yleisön alttiiksi sen valheille.

Voit kertoa tuotteesta paljon lempinimien perusteella, jotka annamme sille. Mitä television lempinimet kertovat meille laitteesta?

”Idioottiboksi.”

”Bimbotuubi.”

”Tell-lie-vision – valehteleva visio.”

Tämän pulman selvittämiseen ei tarvita suurta yksityisetsivää. Kaupallisen television alusta 1950-luvulta – jolloin ilmaus ”bimbotuubi” keksittiin ensimmäisen kerran valittelemaan tyhmennysvaikutusta, jonka laitteella oletettiin olevan väestöön – television kulttuurisen hegemonian huippuun asti 1900-luvun lopulle, pelot television kyvystä luoda zombifioituja sohvaperunoita passiivisesta yleisöstään ovat olleet jatkuvasti läsnä.

Ei ole sattumaa, että vuoden 2006 komedia (vai pitäisikö sen olla dokudraamaa?), Idioluutio (Idiocracy), esittelee katsojilleen samannimisen tulevaisuuden idiokratian – jossa väestön älykkyys on pudonnut järkyttävän alhaiselle tasolle – näyttämällä roskaruokaa syövän ”lakimiehen” vuoden 2505 hittitelevisio-ohjelmassa, Auts! Minun pallini! Ei ole myöskään sattumaa, että samassa elokuvassa päähenkilö sotilas Joe Bauers muotoilee suunnitelmaa tämän idiokratian kehityksen estämiseksi rohkaisemalla ihmisiä lukemaan kirjoja television katselun sijaan.

Me kaikki tiedämme kielikuvan: televisio tekee sinusta tyhmän, laiskan ja passiivisen, ja (siitä pääteltäessä) se tekee sinusta alttiin televisio-ohjelmoinnin luojien valheille ja manipulaatioille. Mutta onko se totta?

Kuten on käynyt ilmi, ei ainoastaan huolet tv-ohjelmoinnin sisällöstä ja esitystavasta ole perusteltuja, vaan laitteessa on vielä pimeämpi puoli kuin yleisesti ymmärretään. On olemassa runsaasti tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että televisio on itse asiassa suunniteltu lähettämään sinut transsin kaltaiseen tilaan, joka heikentää kognitiivista puolustuskykyäsi niitä valheita vastaan, joita TV-verkot (ja niiden yritysomistajat) yrittävät työntää säyseälle yleisölleen.

Ymmärtääksemme tämän laiminlyödyn osan television tarinasta, meidän on ensin tarkasteltava uudelleen kaupallisen radion tuloa 1920-luvulla ja sen sivilisaatiota muuttavia vaikutuksia maailmaan 1930-luvulla.

RADIO JA VARHAINEN PROPAGANDATUTKIMUS

Tämän päivän näkökulmastamme on vaikea ymmärtää oikein, kuinka mullistava teknologia radio oli. Se muutti ihmisten päivittäisiä rutiineja (koska Amos ’n’ Andy -ohjelman laaja suosio kuulemma alensi kirkkoon osallistumista sunnuntai-iltaisin); se muutti ihmisten käsityksiä maailmasta ja tarjosi heille mahdollisuuden kuulla suoria raportteja paikan päältä kaukaisista paikoista; ja se tarjosi mahdollisille yhteiskuntainsinööreille täysin uuden kurssin massojen manipulointiin.

Viime viikolla kerroin tarinan siitä, kuinka William Paley muutti kamppailevan, Philadelphiassa sijaitsevan Columbia Phonographic Broadcasting System -radioverkon massiiviseksi CBS-imperiumiksi menestyksellään sikareiden myymisessä radioyleisölle. Mutta eivät ainoastaan mainostajat ymmärtäneet tämän uuden välineen hyödyllisyyttä alttiin väestön ajatuksiin ja tapoihin vaikuttamisessa. Nykyään suurelta osin unohdettu FDR:n (Franklin D. Roosevelt) ”fireside chat – takkatulen ääressä juttelu” -radiopuheenvuorot olivat tuolloin vallankumouksellinen askel, tarjoten presidentille mahdollisuuden puhua suoraan amerikkalaiselle yleisölle ilman sanomalehtitoimittajan toimituksellisia lisäyksiä tai uutissarjan toimittajan väliintuloa. Ensimmäistä kertaa keskiverto Jane ja Joe saattoivat kirjaimellisesti kuulla presidentin puhuvan heille mukavasti omassa kodissaan. Median läheisyys oli syvällistä ja epäilemättä myötävaikuttanut FDR:n uskomattomiin vaalimenestyksiin.

Luonnollisesti voimat-joita-ei-pitäisi-olla, tunnistivat nopeasti tämän uuden välineen mahdollisuudet hallita väestöä. Vuonna 1935 yhteiskuntatieteilijät Hadley Cantril ja Gordon Allport kirjoittivat ’The Psychology of Radio’ kirjan, jossa he lausuivat:

Radio on täysin uusi viestintäväline, joka on etusijalla sosiaalisen kontrollin välineenä ja käänteentekevä vaikutuksessaan ihmisten mentaaliseen horisonttiin.

Niinpä ei kestänyt kauaakaan, kun ”joukkojen järjestäytyneiden tapojen ja mielipiteiden manipuloijat” – jotka, kuten Edward Bernays kertoi meille, ”muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellinen hallitseva voima” – panivat merkille ja alkoivat työskentelemään ongelman parissa siinä, miten radiota voitaisiin parhaiten käyttää sosiaalisen kontrollin välineenä.

Edellä mainittu Hadley Cantril sattui olemaan vanha Dartmouth College kämppäkaveri Nelson Rockefellerille, jonka Rockefeller-säätiö myönsi Cantrilille kahden vuoden, 67 000 dollarin apurahan ”Princeton Radio Project” tutkimusyksikön perustamiseen, joka kuten Rockefeller Foundation-säätiö kertoo meille, ”käytti sosiaalipsykologian työkaluja radion tutkimiseen.”

Projektin johtaja Paul Lazarsfeld muotoili ryhmän tutkimusintressin seuraavasti:

Jos radio Yhdysvalloissa palvelee ihmisten parhaita etuja, on tärkeää, että tehdään objektiivinen analyysi siitä, mitä nämä edut ovat ja kuinka radion ainutlaatuiset psykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet voidaan omistaa niille.

Vaikka ryhmän tutkimus oli verhoiltu yhteiskunnallisen huolestumisen kielellä, se otti selvästi kieroutuneen käänteen. Kun Orson Wellesin hyperrealistinen (aikanaan) esitys H. G. Wellsin klassisesta science fiction -tarinasta, ’The War of the Worlds – Maailmojen sota’, lähetettiin Mercury Theater on the Air -lähetyksen Halloween-julkaisuna 30. lokakuuta 1938, siitä seurannut hysteria – jotkut kuuntelijat panikoituivat luullen ilmeisesti dramatisoinnin todelliseksi uutisraportiksi muukalaishyökkäyksestä – tuli materiaaliksi Princeton Radio Projectin ensimmäiselle suurelle tutkimukselle. Tuloksena syntynyt työ, The Invasion From Mars: A Study in the Psychology of Panic -tutkimus, on edelleen maamerkki mediatutkimuksen alalla, jota akateemikot analysoivat ja väittelevät edelleen vielä tänäkin päivänä.

Kirjan vuoden 1966 painoksen esipuheessaan Cantril korosti, että se mitä myöhempi tutkimus ”Maailmojen sodan” -hysteriasta paljasti, oli juuri sitä, kuinka altis, suuri yleisö joutui paniikkiin ja kuinka hyödyllistä sähköinen media voisi olla tässä pyrkimyksessä.

Invasion from Mars -julkaisun jälkeen vuonna 1940 minulta on usein kysytty, ajattelinko tällaista tapahtuvan uudestaan. Kysyjät viittaavat yleensä siihen, että olemme nyt liian kehittyneitä, jotta kaikki niin mielikuvitukselliset asiat omaksuttaisiin. Valitettavasti minä olen aina joutunut vastaamaan, että tietysti se voi tapahtua tänä päivänä ja jopa paljon laajemmassa mittakaavassa.

Princeton Radio -projekti ja siihen sidoksissa oleviin tutkijoihin liittyvät eri organisaatiot, kuten Rockefellerin rahoittama Public Opinion Research -toimisto, jatkaisivat sosiaalisen kontrollin psykologian tutkimuksiaan median kautta. Ja niin tehokkaaksi välineeksi kuin radio oli osoittautunut tähän tarkoitukseen, seuraava tietoliikenneteknologia, televisio, osoittautuisi paljon hyödyllisemmäksi tuleville yhteiskuntainsinööreille.

TELEVISIO HYPNOTISOI MASSOJA

Ainakin 150 vuoden ajan tutkijat ovat tienneet, että aivot kuljettavat sähkövirtaa. Nämä värähtelevät sähköiset signaalit, jotka tunnetaan muodollisesti ”hermovärähtelynä”, tunnetaan yleisölle paremmin aivoaaltoina. Elektroenkefalografialla (EEG – aivosähkökäyrä) mitattuna näillä aivoaalloilla on tyypillisesti laaja spektrisisältö, mutta eri aivotoimintoihin liittyy lisääntynyt aktiivisuus tietyillä taajuuskaistoilla.

Alfa-aallot – 8–12 Hz:n taajuudella – liittyvät tyypillisesti rentoutuneen hereilläolon ajanjaksoihin, ja niillä on taipumus lisääntyä, kun silmät suljetaan.

Beta-aallot – 13–30 Hz:n taajuudella – liittyvät normaalin valveillaolon tietoisuuteen.

Muita hermovärähtelytyyppejä ovat delta-aallot (1-4 Hz, jotka liittyvät syvään, ei-REM-uneen), theta-aallot (4-8 Hz, liittyvät oppimiseen, muistiin ja spatiaaliseen navigointiin) ja gamma-aallot (30-150 Hz, joka liittyvät laajamittaiseen aivoverkoston toimintaan ja kognitioon).

Tietoista tilaa, joka havaitaan, kun alfa-aaltoaktiivisuus on yleistä, kuvataan usein ”hypnagogiseksi” tai eräänlaiseksi unelmoimiseksi, ollen jossain unen ja valveillaolon välissä. Kun aivot ovat tässä tilassa, henkilön kriittiset kyvyt ovat tyypillisesti irrallaan, jolloin he ovat alttiimpia tiedoille, jotka hänen täysin tietoinen mielensä muuten hylkäisi.

Tämä hypnagoginen tila on juuri sellainen tila, joka syntyy, kun alkaa katsoa televisiota. Kuten Joyce Nelson tarkentaa ’The Perfect Machine: Television and The Bomb’ kirjassa:

Marraskuussa 1969 tutkija nimeltä Herbert Krugman, josta tuli myöhemmin julkisen mielipiteen tutkimuksen johtaja General Electricin päämajassa Connecticutissa, päätti yrittää selvittää, mitä fysiologisesti tapahtuu televisiota katsovan ihmisen aivoissa. Hän aloitti yhteistyön 22-vuotiaan sihteerin kanssa ja teippasi yhden elektrodin hänen päänsä takaosaan. Tämän elektrodin johto liitettiin Grass Model 7 Polygraph -valheenpaljastimeen, joka puolestaan ​​liittyi Honeywell 7600 -tietokoneeseen ja CAT 400B -tietokoneeseen.

Televisiota selailemalla Krugman alkoi seurata kohteen aivoaaltoja. Hän havaitsi toistuvilla kokeilla, että noin 30:ssa sekunnissa aivoaallot vaihtuivat valtaosaltaan beta-aalloista, mitkä osoittivat valppautta ja tietoista tarkkaavaisuutta, pääosin alfa-aaltoihin, jotka viittaavat keskittymättömään, vastaanottavaiseen huomion puutteeseen: päämäärättömään fantasian ja unelmoinnin tilaan tietoisuuden kynnyksen alapuolella. Kun Krugmanin kohde siirtyi lehden lukemiseen, beta-aallot ilmaantuivat uudelleen, mikä osoitti, että tietoinen ja valpas tarkkaavaisuus oli korvannut unelmoimisen tilan.

Krugmanin alkuperäiset, hiomattomat kokeet toistettiin ja vahvistettiin laajalla (ja tarkemmalla) testauksella. Ei ollut epäilystäkään: televisio saa nopeasti aikaan katsojissaan alfa-tilatietoisuuden. Kuten Nelson jatkaa raportointiaan, tämä havainto aiheutti kokonaisen mainosalan tutkimuskentän, jossa NW Ayers/ABH -mainostoimisto käytti EEG:tä arvioidakseen mainosten vaikutusta suuriin asiakkaisiin, kuten AT&T -teleoperaattoriin ja markkinointiyritykset, kuten Simmons Market Research Bureau, Cockfield, Brown & Company Ltd ja KSW & G Inc. seurasivat esimerkkiä pian sen jälkeen.

Ala, jolla nämä mainosyritykset olivat edelläkävijöitä, havaitsi kuinka parhaiten istuttaa viestejä alfatilassa olevien TV-katsojien mieleen. He havaitsivat, että tässä tilassa aivot reagoivat paremmin äänen sävyyn, rytmiin ja melodiaan, riimiin ja harmoniaan sekä kuvallisiin emotionaalisiin triggereihin kuin suoraan puheeseen. Ei kestänyt kauan, kun mainostajat lakkasivat teeskentelemästä, että mainos oli suunniteltu kertomaan katsojalle tuotteen ominaisuuksista, ja sen sijaan he alkoivat keskittyä musiikkikappaleisiin, laulelmiin ja huolellisesti muotoiltuihin iskulauseisiin emotionaalisesti vihjailevan visuaalisuuden kanssa halutun tuotteen tai idean upottamiseksi yleiseen tietoisuuteen.

Krugman tiivisti kokeellisen havaintonsa merkityksen toteamalla, että televisiolähetyksen aikana välitetty todellinen tieto on sitä, mitä ”ei ajatella altistumishetkellä”, eli ohjelmoinnin tiedostamaton, alitajuinen ja emotionaalinen luonne.

Tony Schwartz – markkinoija, jolle annettiin tunnustusta Jimmy Carterin presidentinvaalien voittamisesta hänen televisiopersoonallisuutensa huolellisella kehittämisellä – oli suorasukaisempi prosessista kaiken kertovassa tunnustuksessaan ’The Responsive Chord: How Radio and TV Manipulate You, Who You Vote For, What You Buy, And How You Think’. Puhuessaan ”poliittisena mainostajana” Schwartz myönsi:

Mainokset, jotka yrittävät kertoa kuuntelijalle jotain, eivät ole luonnostaan ​​yhtä tehokkaita kuin ne, jotka liittyvät johonkin, joka on jo hänessä. Emme ole huolissamme asioiden saamisesta perille ihmisille niin paljon kuin ihmisistä. Sähköinen media on erityisen tehokas työkalu tässä suhteessa, koska se tarjoaa meille suoran pääsyn ihmisten mieliin.

Kenelläkään vakavasti otettavalla television opiskelijalla ei pitäisi olla vaikeuksia tunnistaa tapoja, joilla tätä ”pääsyä ihmisten mieliin” ovat käyttäneet eri tyyppiset huijarit, eivät vain mainosmiehet, joilla on tietty tuote myydä, vaan yhteiskunnan mahdolliset valvojat, jotka haluavat ohjata yhteiskuntaa tiettyyn suuntaan.

Jotkut yrityksistä manipuloida television katsojayleisöä vaikuttavat lähes viehättäviltä tämän päivän näkökulmasta. Muistatko, kun Fox myönsi sisällyttäneensä ilmastopropagandaa kaikkiin ohjelmiinsa manipuloidakseen yleisöä? Oi niitä aikoja.

Nykyään televisiota käytetään entistä tehokkaammin ja vieläkin ilkeämpään tarkoitukseen: aseistaa naapurisi sinua vastaan ​​vihollisena uudessa bioturvavaltiossa. Meidän ei tarvitse spekuloida tästä. Viime vuonna nähtiin dramaattiset paljastukset siitä, että Britannian hämärä ”Independent Scientific Pandemic Influenza Group on Behaviours” (SPI-B) -ryhmä oli palkannut maan parhaat yhteiskuntatieteilijät etsimään tapoja myydä huuhaapandemiaa tehokkaammin yleisölle. Heidän vastauksensa? Tietenkin ”käyttää mediaa henkilökohtaisen uhan tunteen lisäämiseen” COVID:n osalta.

Jos koskaan selviämme tästä hulluuden kaudesta järjissämme, tämä saattaa olla mielenkiintoinen tutkimus tuleville tutkijoille: missä määrin television katselu korreloi ihmisen huuhaapandemiaan uskon kanssa? Oletan, että korrelaatio olisi merkittävä.

Siitä huolimatta on dokumentoitavissa oleva tosiasia, että televisio saa aikaan tiettyjä aivotiloja yleisössään, ja yhtä lailla dokumentoitavissa on se, että rikkaat ja mahtavat erityisillä kiinnostuksen kohteillaan ovat tutkineet yli puolen vuosisadan ajan, miten tätä TV:n aiheuttamaa hypnoosia hyödynnettäisiin heidän hyödykseen. Uskoa, että yleisön manipuloinnin taide ja tiede eivät ole edenneet merkittävästi Krugmanin ja Schwartzin ajoista, olisi naiiviuuden huippua.

TULEVAISUUTEEN: VALEUUTISET JA UUSI MEDIA

Tiedän mitä ajattelet: TV? Pöh. Ok, boomeri.

Kyllä, jos et tiennyt, televisio on niin viime vuosisataa. Nyt yleisö on hulluna, parhaimmillaan, uusimpiin Netflix-sarjoihin ja pahimmillaan Tik Tokin lyhyisiin, hajanaisiin meemivideoihin. Tämän päivän nuoret eivät saa tietojaan (tai vääriä tietojaan) televisiosta.

Mutta, kuten olet ehkä jo huomannut, voimat-joita-ei-pitäisi-olla, työskentelevät ahkerasti ohjatakseen uutta verkkomediaa samaan suuntaan kuin vahvasti hallittu TV-paradigma. Se tosiasia, että luet näitä sanoja, osoittaa, että he eivät ole onnistuneet siinä hankkeessa. . . vielä.

Horisontissa ovat kuitenkin valtavat muutokset mediamaisemassa, ja kuten aina, jos emme ole varautuneet näihin muutoksiin, jäämme nalkkiin mediamanipuloinnin ja -hallinnan seuraavaan aikakauteen.

Valitettavasti, miten asiat etenevät, kun meidät sijoitetaan seuraavaan mediaparadigmaan, meillä ei ehkä koskaan ole mahdollisuutta paeta. . . .

Oletko kiinnostunut oppimaan lisää tästä aiheesta? Voit tilata kolmiosaisen, digitaalisesti ladattavan The Corbett Report ’Mass Media: A History’ verkkokurssin täältä: Mass Media: A History 

Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 17.10.2021 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen kirjoituksen löydät täältä:
www.corbettreport.com: The Idiot Box: How TV Hypnotizes You

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.