Vallitseva globalisoitunut maatalouselintarvikemalli perustuu epäoikeudenmukaiseen kauppapolitiikkaan, valtion velan vipuvaikutukseen, väestön paikaltaan siirtämiseen ja maan riistoon. Se ruokkii perushyödykkeiden monoviljelyä ja elintarviketurvan puutetta sekä maaperän ja ympäristön rappeutumista.
Se on vastuussa lisääntyvistä sairastuvuusluvuista, ravinnepuutteellisesta ruokavalioista, ruokakasvien valikoiman kaventumisesta, vesipulasta, kemikaalien valumisesta, viljelijöiden velkaantumisesta, paikallisyhteisöjen heikentämisestä ja tuhoutumisesta sekä biologisen monimuotoisuuden hävittämisestä.
Malli perustuu politiikkaan, joka suosii kaupungistumista, globaaleja markkinoita, pitkiä toimitusketjuja, ulkoisia omistuspanoksia, pitkälle jalostettua ruokaa ja (yritys) markkinariippuvuutta maaseutuyhteisöjen, itsenäisten pienten yritysten ja pienviljelijöiden, paikallisten markkinoiden, lyhyiden kuljetusketjujen, maatilaresurssien, monipuolisen agroekologisen viljelyn, ravinteikkaan ruokavalion ja elintarvikeomavaraisuuden kustannuksella.
On selvää, että on olemassa valtavia ympäristö-, sosiaali- ja terveysongelmia, jotka johtuvat siitä, kuinka paljon ruokaamme tällä hetkellä tuotetaan ja kulutetaan, ja että paradigman muutosta tarvitaan.
Joten, jotkut optimistit – tai toiveajattelijat – saattoivat toivoa aitoja ratkaisuja yllä hahmoteltuihin ongelmiin ja haasteisiin viime viikolla Roomassa järjestetyn Yhdistyneiden kansakuntien ruokajärjestelmien huippukokouksen (UNFSS – United Nations Food Systems Summit) toisessa jaksossa.
UNFSS on väittänyt, että sen tavoitteena on toimittaa viimeisimmät näyttöön perustuvat tieteelliset lähestymistavat eri puolilta maailmaa, käynnistää uusia sitoumuksia toimintakoalitioiden kautta ja mobilisoida uutta rahoitusta ja kumppanuuksia. Nämä ”toimintaliitot” pyörivät kestävämmän, tehokkaamman ja ympäristöystävällisemmän ”elintarvikemuutoksen” ympärillä.
YK:n ja Maailman talousfoorumin (WEF – World Economic Forum) kumppanuuteen perustettu UNFSS on kuitenkin suhteettoman suuresti yritystoimijoiden vaikutusvallan alainen, sillä ei ole avoimuutta ja vastuullisuutta, ja se ohjaa energiaa sekä taloudellisia resursseja pois todellisista ratkaisuista, joita tarvitaan moninkertaisen nälän, ympäristö- ja terveyskriisien torjumiseksi.
Äskettäin The Canary -verkkosivustolla julkaistun artikkelin mukaan vuoden 2023 huippukokouksessa esille tulleisiin keskeisiin useiden sidosryhmien aloitteisiin (MSI – multi-stakeholder initiative) kuuluivat WEF, Kansainvälisen maataloustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä (Consultative Group on International Agricultural Research), EAT (EAT-foorumi, EAT-säätiö ja Kestäviä terveellisiä ruokajärjestelmiä käsittelevä komissio EAT-Lancet), World Business Council on Sustainable Development -organisaatio ja Alliance for a Green Revolution in Africa -järjestö.
Maailmanlaajuinen maatalouselintarvikesektori, mukaan lukien Coca-Cola, Danone, Kelloggs, Nestlé, PepsiCo, Tyson Foods, Unilever, Bayer ja Syngenta, olivat myös vahvuudessa yhdessä hollantilaisen Rabobank-pankin, Mastercard-säätiön, Bill ja Melinda Gates -säätiön ja Rockefeller-säätiön kanssa.
YK:n kanssa tekemänsä ”strategisen kumppanuuden” ansiosta WEF pitää MSI:itä avainasemassa visionsa saavuttamisessa ”suuresta nollauksesta” – tässä tapauksessa ruokasiirtymästä. Huippukokous muodostuu maailmanlaajuisten yritysten, vaikutusvaltaisten säätiöden ja rikkaiden maiden muodostamasta voimallisesta liittoutumasta, jotka yrittävät vallata ”ruokajärjestelmien muutoksen” narratiivia. Näiden intressien tavoitteena on varmistaa suurempi yritysten keskittyminen ja maatalousliiketoiminnan vipuvaikutus julkisiin instituutioihin.
Hannah Sharland, The Canary -sivustolla olleen artikkelin tekijä, kirjoittaa:
…YK antaa tietoisesti juuri niille yrityksille, jotka sponsoroivat planeetan tuhoamista, parhaimmat paikat pöydässä. Juuri nämä yritykset muokkaavat jo globaalien elintarvikejärjestelmien tilaa.
Hän päättelee, että ratkaisuja nopeasti kasvavaan maailmankriisiin ei löydy sen tuottaneesta yrityskapitalistisesta järjestelmästä.
17. heinäkuuta 2023 pidetyssä lehdistötilaisuudessa People’s Autonomous Response edustajat vastauksessaan UNFSS:lle korostivat kiireellisiä, koordinoituja toimia, joita tarvitaan maailmanlaajuisen nälän torjumiseksi. Vastaus tuli elintarvikeoikeusliikkeiden, pienimuotoisten elintarviketuottajajärjestöjen ja alkuperäiskansojen edustajien lausunnon muodossa.
Lausunnossa tuomittiin Yhdistyneiden Kansakuntien lähestymistapa. Saúl Vicente International Indian Treaty Council -neuvostosta sanoi, että huippukokouksen järjestäjät pyrkivät myymään yritys- ja teollisuusprojektinsa ”muutoksena”.
Huippukokousta vastustavat liikkeet ja organisaatiot vaativat nopeaa siirtymistä pois yritysvetoisista teollisista malleista kohti biologisesti monimuotoisia, agroekologisia, yhteisövetoisia ruokajärjestelmiä, jotka asettavat yleisen edun etusijalle voiton tavoittelun sijaan. Tämä merkitsee kansojen oikeuksien turvaamista maa- ja tuotantoresursseihin pääsyyn ja hallintaan samalla, kun edistetään agroekologista tuotantoa ja pienviljelijöiden siemeniä.
Huippukokoukseen annetussa vastauksessa lisätään, että huolimatta lisääntyvästä tunnustuksesta, että teolliset ruokajärjestelmät epäonnistuvat niin monilla rintamilla, maatalous- ja elintarvikeyhtiöt yrittävät edelleen pitää kiinni hallinnastaan. He ottavat käyttöön digitalisaatiota, tekoälyä ja muita tieto- ja viestintäteknologioita edistääkseen uutta maanviljelijöiden riippuvuuden tai syrjäytymisen aaltoa, resurssien sieppaamista, varallisuuden poisvetämistä ja työvoiman riistoa sekä uudelleenorganisoivat elintarvikejärjestelmiä kohti suurempaa vallan keskittymistä ja yhä globalisoituneempia arvoketjuja.
Shalmali Guttal Focus on the Global South -järjestöstä sanoo:
…ihmiset kaikkialta maailmasta ovat esittäneet konkreettisia, tehokkaita strategioita… ruokaomavaraisuus, agroekologia, biologisen monimuotoisuuden elvyttäminen, alueelliset markkinat ja solidaarisuuteen perustuva talous. Todisteet ovat ylivoimaisia – pienten elintarviketuottajien ja alkuperäiskansojen suunnittelemat ratkaisut paitsi ruokkivat maailmaa, myös edistävät sukupuolten tasa-arvoa, sosiaalista, taloudellista oikeudenmukaisuutta, nuorten voimaannuttamista, työntekijöiden oikeuksia ja todellista kriisinsietokykyä.
Guttal kysyy ”miksi poliittiset päättäjät eivät kuuntele tätä ja tarjoa riittävää tukea?”
Siihen on helppo vastata. YK on kiivennyt sänkyyn WEF:n ja vastuuttomien maatalousyritysten sekä Iso Data jättiläisten kanssa, joilla ei ole aikaa demokraattiseen hallintoon.
FIAN International -järjestön uusi raportti julkaistiin samanaikaisesti People’s Autonomous Response -ryhmien lausunnon kanssa. Raportti – ’Food Systems Transformation – In which direction? – Ruokajärjestelmien muutos – mihin suuntaan?’ – kehottaa tarkistamaan kiireellisesti maailmanlaajuista elintarvikehallintoarkkitehtuuria, jotta voidaan taata päätöksenteko, jossa etusijalle asetetaan yleinen etu ja oikeus ruokaan kaikille.
FIAN International -järjestön pääsihteeri Sofia Monsalve sanoo:
Suurin kompastuskivi tehokkaiden toimien toteuttamiselle vastustuskykyisempien, monipuolisempien, paikallisten ja agroekologisempien ruokajärjestelmien suuntaan ovat niiden taloudelliset edut, jotka edistävät ja hyötyvät yritysvetoisista teollisista elintarvikejärjestelmistä.
Nämä intressit edistävät monisidosryhmäjohtamista: prosessia, jossa yritykset ja niiden eturyhmät sekä lobbaajien armeijat tekevät yhteistyötä julkisten elinten kanssa toimiakseen niiden puolesta ”maailman ruokkimisen” ja ”kestävän kehityksen” nimissä.
Prosessi, joka asettaa vaikutusvaltaiset yksityiset intressit kuljettajan paikalle, ohjaa päättäjiä helpottamaan yritysten tarpeita samalla, kun sivuutetaan monien kansalaisyhteiskunnan, pienten elintarviketuottajien ja työntekijöiden järjestöjen sekä alkuperäiskansojen ja huomattavien akateemikkojen esittämät vahvat huolenaiheet ja ratkaisut.
Juuri yritykset, jotka ovat vastuussa vallitsevan ruokajärjestelmän ongelmista. Ne tarjoavat enemmän samaa, tällä kertaa pakattuna biosynteettiseen, geenimanipuloituun, ötököitä syövään, ekomodernistiseen, valheellisen vihreään kääreeseen (katso verkkoartikkeli ’From net zero to glyphosate: agritech’s greenwashed company power grab’).
Vaikka yli 800 miljoonaa ihmistä menee nukkumaan nälkäisenä nykyisen ruokajärjestelmän hallintokaudella, nämä yritykset ja niiden varakkaat sijoittajat janoavat yhä enemmän voittoa ja kontrollia. Talousjärjestelmä varmistaa, että niitä ei ohjaa ruokaoikeudenmukaisuus tai minkäänlainen oikeudenmukaisuus. Niiden on maksimoitava voitto, ei vähiten esimerkiksi antamalla taloudellinen markkina-arvo kaikille luonnon ja sosiaalisten käytäntöjen osa-alueille, olipa kyse tiedosta, maasta, datasta, vedestä, siemenistä tai resurssien vaihtojärjestelmistä.
Varmistamalla taitavasti (ja kyynisesti) sen, että globaalien markkinoiden tarpeet (eli yritysten toimitusketjujen tarpeet ja niiden voittoa tavoittelevat strategiat) ovat synonyymejä modernin maatalouden tarpeiden kanssa, nämä yritykset ovat turvanneet itseään palvelevan, syvälle juurtuneen hegemonisen politiikan paradigman päätöksentekijöiden keskuudessa.
On hyvä syy, että People’s Autonomous Response -vastaus UNFSS:lle vaatii massamobilisaatiota suurten yritysten etujen hallitseman vallan haastamiseksi:
[Tämä valta] on purettava niin, että yhteinen etu on etuoikeutettu yritysten intressien edelle. On aika yhdistää kamppailumme ja taistella yhdessä paremman maailman puolesta, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, solidaarisuuteen ja harmoniaan Äiti maamme kanssa.
Tämä saattaa tuntua raskaalta toimeksiannolta, varsinkin kun otetaan huomioon elintarvike- ja maataloussektorin rahataloudellistuminen, joka on kehittynyt rinnakkain uusliberalistisen agendan ja globaalin talouden yleisen rahoituksen kanssa. Se tarkoittaa, että erittäin vaikutusvaltaisilla yrityksillä, kuten BlackRockilla – joka omistaa osakkeita useissa maailman suurimmissa elintarvike- ja maatalousalan yrityksissä – on paljon pelissä pyrkiessään vauhdittamaan nykyistä järjestelmää entisestään.
Mutta toivo on ylivoimainen. ETC-ryhmä ja Kansainvälinen kestävien ruokajärjestelmien asiantuntijapaneeli (International Panel of Experts on Sustainable Food Systems ) julkaisivat vuonna 2021 raportin ’A Long Food Movement: Transforming Food Systems by 2045’. Siinä vaaditaan ruohonjuuritason järjestöjä, kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä, maanviljelijä- ja kalastajaryhmiä, osuuskuntia ja liittoja tekemään tiiviimpää yhteistyötä muuttaakseen rahoitusvirtoja ja elintarvikejärjestelmiä perustasta lähtien.
Raportin johtava kirjoittaja Pat Mooney sanoo, että kansalaisyhteiskunta voi taistella ja kehittää terveitä ja tasapuolisia agroekologisia tuotantojärjestelmiä, rakentaa lyhyitä (yhteisöpohjaisia) toimitusketjuja sekä järjestää uudelleen ja demokratisoida hallintorakenteita.
Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 31.7.2023 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Let Them Eat Bugs: Challenging the WEF’s Corporate-Driven Food Reset
Artikkelin kirjoittajan e-kirjan ’Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order’
voit lukea ilmaiseksi täältä:
globalresearch.ca: Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order
