Kuten uutisissa varsin vastentahtoisesti kerrotaan, on Saksassa meneillään melkoisen laajat maanviljelijöiden mielenilmaukset. Useammastakin naapurimaasta on saapunut tai on saapumassa tukijoukkoja, ja kun tuhannet raskaat koneet laitetaan tientukoksi, siitä ei ihan helposti ajella vaan läpi. Saksassa hallinnon suosio on ennätyksellisen alhainen ja kansan keskuudessa tukea löytyy tälle pakkotoimelle, joten tästähän voi pian jotain tullakin. Suomessa, kun bensan hinta nousi huippuunsa jokunen vuosi sitten, se sai tuhannet ihmiset liikkeelle… someen ja kourallisen ihmisiä ajamaan eduskuntatalon ohitse huudattaen. Ei siis ihan samalla tasolla ollut voimannäyttö, mutta minkäs teet.
Tämä tapahtuma osoittaa kuitenkin useamman mielenkiintoisen ilmiön. Ensiksi, Saksan katastrofihallinto on ”vihreän siirtymän” kortilla kussut kansan muroihin oikeen kunnolla ja veromuutosten vuoksi maanviljely on muuttumassa lähes kannattamattomasta kunnolla persnettoiseksi toimeksi. Vallanpitäjien lisäksi juuri kukaan ei näitä muutoksia halunnut, joten demokratian kannalta katsottuna päätöksiä ei voida millään mittarilla pitää kansan tahtona. Ennenkään se ei tosin ole haitannut päätöksentekoa, joten ans kattoo pysyvätkö hallinnon maailmanpelastajat kannassaan vai eivät. Aivan kuten suomalaisetkaan eivät halunneet maksaa bensasta tai sähköstä ylimääräistä, eivät saksalaisetkaan halua tappaa omaa elinkeinoaan perustuen muutaman ihmisen ennustuksiin, joiden tarkkuus on rikkinäiseen kelloon verrattuna vielä harvemmin oikeassa.
Mutta oikeuttaako se kansaa kapinoimaan ja laittamaan maan säppiin? Jos oikeistolta kysytään Suomessa niin ei, kenellekään ei ole oikeutta nousta hallintoa vastaan kuten AY-liikkeet ovat jo tehneet. Ainoa tapa vaikuttaa on äänestää oikein, eikä yhdelläkään kansanryhmällä ole oikeutta nousta vastustamaan heihin vaikuttavia paskoja päätöksiä. Näin toimii tasavalta, pulinat pois ja mitäs äänestit ja täten annoit valtasi harvojen käsiin. Demokratiassa tilanne olisi kuitenkin toisin ja jokaisella kansalaisella on oikeus protestoida mitä tahansa päätöstä. Päätöksen koskiessa suurempaa joukkoa, he voivat organisoitua ja järjestää mielenilmauksia, joilla sen sanoman vahvistamiseksi voidaan käyttää pakkotoimia, kuten estää jonkin asian toiminta vaikkapa sulkemalla tie. Kun vihreää siirtymää kannatetaan ja tie laitetaan sen vuoksi poikki, se on oikeutettua, mutta kun valtaapitävien päätöksiä vastustetaan ja sen vuoksi tehdään täsmälleen sama asia, se ei kuulu demokratiaan ja uliuli. Kaksoisstandardit kunniaan, kuten yleensä.
Valtaapitävät siis päättävät, koska jokin asia on sallittua ja milloin ei, mikä ei kuulu millään tavalla demokratiaan. Kun koko mediakenttä kirkuu murhaa täsmälleen samalla tavalla, se osoittaa kuinka tärkeästä asiasta on kysymys. Saksassa tätä mielenosoitusta ja sulkua haukutaan kaikilla mahdollisilla nimillä äärioikeistosta Putinin masinoimaksi, joten paniikki on päällä hallinnon suunnassa. Sitten media ihmettelee miksi kansalaiset eivät heihin luota, kun ne aivan tavan kansalaiset, joiden koko elinkeino on vaarassa halutessaan äänensä kuuluviin, leimataan natseiksi. Sama on toistunut jo useaan kertaan viimeisten vuosien aikana, mutta toimittelijat eivät vieläkään kykene käsittämään miksi heidän ammattitaitoaan kyseenalaistetaan, kun he haukkuvat ihmisiä natseiksi osoittaessaan mieltään hallinnon päätöksiä vastaan. Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, en oleta mitään muutosta asiaan.
Asiaa ei kuitenkaan auta liioin se, että vaihtoehtoisia näkemyksiä omaavat haluavat tieten tahtoen lisätä oman agendansa tähän soppaan. Suuri protesti menoveden hinnasta halutaan kääntää esimerkiksi Agenda2030-protestiksi, koska siitähän tässä on hyvin pitkälti kysymys. Kyllä, niin on, mutta suurimmalle osalle näistä viljelijöistä, aivan samaten kuin ne vastaavat protestit ympäri maailmaa, sille tavan kansalaiselle kyse on siitä jostain yhdestä asiasta, tällä kertaa dieselin verosta. Heitä ei kiinnosta pätkääkään, eivätkä he ole usein edes millään tavalla tietoisia koko Agenda2030 sirkuksesta. Kun siihen mukaan aletaan väen vängällä tunkemaan näitä median hulluksi salaliitoksi leimaavia asioita, sillä saavutetaan vain kaksi asiaa: media saa ilmaisia ammuksia oman agendansa ajamiseksi ja ne tavan kansalaiset eivät uskalla liittyä protestiin mukaan, jos heille ei ole selvää mikä on se syy miksi maa ollaan laittamassa säppiin.
Tämä sama kaivonmyrkytys on ajanut joka ikisen protestin alas. Kyllä, siellä takana on ne isot agendat ja muutamien tahojen megalomania, jota ajetaan heidän omistamansa medioiden kautta. Mutta suurin osa tavallisista ihmisistä ei ole niistä tietoisia, eivätkä he ymmärrä asiaa, joten niiden sekoittaminen mukaan aiheuttaa ainoastaan yhden asian: mahdollisuus suureen kansanliikkeeseen hallintoa vastaan katoaa. Historian saatossa on kansa onnistunut useaan kertaan vaikuttamaan päätöksiin ja pakottamaan hallinnon perääntymään, mutta vain silloin, kun asia on osunut heille riittävän lähelle kotoa ja se on ollut riittävän yksinkertainen kenen tahansa siihen tartuttavaksi. Mutta sillä hetkellä, kun asiaan aletaan lisäämään laajempaa kontekstia ja puhumaan mistä tahansa suuremmasta juonesta, se homma kusahtaa koska media kieputtaa tarinan aivan uudenlaiseksi. Se ei ole enää ”kansan ärtymyksestä noussut kansanliike”, vaan hörhöjen hullu salaliitto, johon hyödylliset idiootit ottavat nyt osaa. Ole siis kiltti antiputinisti ja mene takaisin kotiisi ja odota seuraavia vaaleja, koska vain äänestämällä voi vaikuttaa!
Mitään suurta heräämistä ei ole tulossa ja suurin osa kansasta tulee kumartamaan auktoriteetteja. Kun hallinto tekee idioottimaisia päätöksiä, jotka kusevat kaikkien muroihin, se ärtymys on mahdollista kiihottaa aina sille tasolle, että se tavan tallaajakin lähtee kadulle osoittamaan asiasta mieltä. Mutta sillä hetkellä, kun siihen yritetään hivuttaa mukaan mitä tahansa muuta agendaa, asian monimutkaisuus karkottaa sen Matti Meikäläisen ja hän palaa vanhaan turvalliseen tilaan, purnaten sitten vaan kavereilleen kaljatuopin ääressä ja somessa kuinka taas lähti tuhkatkin pesästä. Ja mikään ei muutu, agenda etenee ja kukaan ei lopulta omista mitään ja on sitten niin maan perusteellisesti onnellinen. Olisi mukava nähdä, että myös ”heränneet” oppisivat miten tämä peli toimii ja käyttäisivät sitä hyväkseen, mutta en usko näin liioin tapahtuvan, koska jos vaan kaikki tajuaisivat miten meitä kusetetaan, he heräisivät ja nousisivat vastarintaan!
Popparit siis esiin ja katsotaan miten tämä Convoy etenee. Agenda2030 juna puksuttaa omaa tahtiaan joka tapauksessa, mutta muutama tuhat traktoria kaatamassa paskaa vallanpitäjien niskaan osoittaa riittävän haisevan vastalauseen, että joutuvat etsimään uuden reitin, jos protestin annetaan jatkua.
MISTÄ SAKSAN LAKKOILUSSA ON KYSE?
Lyhyesti, rahasta. Maanviljelijöiden lakko Saksanmaalla on samalla ikävä kipukohta koko länsimaiselle demokratialle, koska se saattaa antaa vaarallisen ennakkotapauksen koko järjestelmälle. Mutta ei hypätä asioiden edelle, vaan katsotaan ajassa taaksepäin mistä tämä sirkus sai oikein alkunsa.
Saksan katastrofihallitus häsläsi rahojaan perinteiseen tapaan kavereilleen, mutta perustuslakioikeus päätti että tiettyyn tarkoitukseen korvamerkittyjä velkarahoja ei voida käyttää toisaalla, joten rahaa tarvittiin taas kansan selkänahasta lisää. Keksittiin siis uusi ”ilmastotoimi”, joka verottaa vihreän siirtymän kortilla ”haitallisista” asioista paikkaamaan kavereiden lemmikkiprojekteja. Yksi näistä toimista, oli verottaa maanviljelijöitä.
Veromuutos vei siis verovapauden kahdesta asiasta: menovedestä ja ajoneuvoverosta. Molemmissa tapauksissa viljelijät saivat siis maksamansa verot takaisin, mutta nyt veroja ei ollut enää tarkoitus maksaa takaisin. Isossa kuvassa katsottuna tämä alle miljardin euron arvioitu määrä ei tietysti suurta lovea tee, mutta miljardi vähemmän maanviljelijöiden taskussa tekisi monesta tilasta kannattamattoman, kun jo nyt leikitään veitsen terällä. Viimeinen pisara, sitten kiehahti.
Ajoneuvoveron kanssa valtio tuli kuitenkin heti lakkouhan noustessa toisiin ajatuksiin ja neuvottelujen jälkeen menoveden verotukselle ehdotettiin porrastettua kolmen vuoden siirtymäaikaa. Viljelijät sanoivat kuitenkin ”ei käy”, vaan veron palautuksesta ei annettu periksi ja nyt on traktorit kadulla.
Saksassa tämä dieselvero on 21.48 senttiä litralta, mikä tarkoittaa tilan koosta ja toimialasta riippuen sadoista euroista aina kymmeneen tuhanteen euroon vuodessa menoerää. Kokonaispotti tästä on valtion budjetissa reilu 400 miljoonaa euroa, hieman alle puolet koko paketista. Viljelijöille muutos on 5 %:n luokkaa koko potista, mutta kun inflaatio syö rahan arvoa jo valmiiksi, suunta on väärä. Ja tästä asiasta nyt sitten taistellaan, ei mistään muusta.
Nostan siis hattua Saksan viljelijöille – he sanoivat ”ei käy” ja laittoivat kovan kovaa vastaan.
Tämä lakkoilu aiheuttanee huomattavasti suuremmat tappiot valtiolle kuin se 400 miljuunaa, joten puhtaasti numeroiden valossa ajateltuna asian päästäminen tähän saakka on järjen köyhyyttä. Kyllä, se on vuotuinen osa, joten pitkässä juoksussa puhutaan miljardeista, mutta lakon jatkuessa lasku vain kasvaa, ja jos päälle vielä annetaan periksi, siitä tulee jo huomattava summa. Tämä tietysti revitään kansan selkänahasta, että sikäli jos mitään muuta muutosta ei tapahdu, juna puksuttaa vanhaa tahtiaan.
Jo valmiiksi kansan epäsuosioon joutunut hallinto saatetaankin joutua tämän seurauksena vaihtamaan, mikä varmasti monelle olisi positiivinen uutinen. Mutta uhka tälle ”länsimaiselle demokratialle” on ilmeinen – mitäs, jos kansa huomaa, että heillä oikeasti on valta vaikuttaa omiin asioihinsa? Yksi muutos yhdellä lakolla ei tietysti ole mikään nopea tai tehokas tapa muuttaa järjestelmää, mutta historian valossa katsottuna se on ollut niitä harvoja toimivia taktiikoita. Ei siis sekoiteta useaa asiaa keskenään, vaan lyödään nyrkki pöytään siitä yhdestä asiasta eikä anneta periksi, ristus.
Jos hallinto olisi ollut fiksu, he olisivat ajaneet muutoksen kesällä, koska silloin ei olisi ollut aikaa lakkoilla, kun tekee työtä niska limassa. Mutta rahaa tarvittiin hetijustiinsa, eikä tätä nykyistä hallintoa voi fiksuksi kyllä kutsua millään mittarilla.
Pienestä asiasta tuli siis yksi merkittävimmistä esimerkeistä miten valta todellisuudessa toimii. Hallinto on joka tapauksessa hävinnyt, kun lakko pääsi näinkin laajalle, vaikka mediaa seuraava tavan tallaaja ei muutamaa kuvaa ja lyhyttä tekstinpätkää enempää asiasta ole kuullutkaan. Media tekee tällä hetkellä kaikkensa leimatakseen viljelijät pahoiksi syntisiksi, mikä osoittaa loistavasti median ”riippumattomuuden”. Suomen media odottelee vielä käskyjä ylhäältä miten asia tulisi kieputtaa, siitäkin huolimatta että päivä päivältä asian piilottaminen ja sopivan narratiivin luominen vaikeutuu. Ollaan jännän äärellä, tosin Suomeen tuskin moisia lakkoja minkään asian suhteen tullaan näkemään, koska kansa tietää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Ja niinhän se tasavallassa onkin – harvainvalta, jossa kansa saa valita puhuvat päät.
Artikkelit on alunperin julkaistu 9.1.2024 ja 10.1.2024 Hajatuskuplia blogissa ja ne ovat luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License uudelleenjulkaistu yhtenä artikkelina Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäiset artikkelit löydät täältä:
hajatuskuplia.blogspot.com: Maanviljelijöiden marssi
hajatuskuplia.blogspot.com: Mistä Saksan lakkoilussa on kyse?
Artikkelikuva: Jakob Berg/shutterstock.com
