Suuri osa Suuren nollauksen (Great Reset) teknokraattista agendaa on maailmanlaajuisen digitaalisen identiteettijärjestelmän toteuttaminen. Yksi ensimmäisistä askeleista tämän tavoitteen toteuttamiseksi on saada yleisö vakuuttuneeksi siitä, että digitaaliset identiteettiohjelmat ovat ”ihmisoikeus”, jonka puolesta kannattaa taistella.
Miksi digitaalisen identiteetin puskeminen on ehdottoman tärkeää teknokraattien visioille?
Vuoden 2030 maailma – se maailma, jossa Maailman talousfoorumi kuvittelee, että ”et omista mitään ja olet onnellinen” – on riippuvainen kaikenkattavasta digitaalisesta tunnistusohjelmasta. Tämä digitaalinen henkilötunnus mahdollistaa seurannan ja jäljittämisen yhteiskunnan, jossa viranomaiset voivat nähdä jokaisen ostoksen ja jokaisen tekemäsi siirron.
Voidaan väittää, että suuri osa yhteiskunnasta on jo luovuttanut nämä tiedot ostoja seuraavien luottokorttien ja GPS-tietoja kirjaavien puhelimien kautta. Digitaalinen tunnistusjärjestelmä liitetään kuitenkin myös digitaaliseen lompakkoon, joka sisältää paikallisen keskuspankin digitaalisen valuutan (CBDC – Central Bank Digital Currency), hallitusten digitaalisen valuutan, jota tarvitaan kaikissa laillisissa toimissa. Lopulta tämä digitaalinen tunnus ja digitaalinen lompakko yhdistetään henkilökohtaiseen sosiaaliseen luottopisteytykseen, johon ne vaikuttavat.
Kuten olen raportoinut maaliskuusta 2020 lähtien, nämä aloitteet olivat työn alla jo ennen COVID-19:ää. Se oli kuitenkin COVID-19-paniikin alku, jonka ansiosta hallitukset ympäri maailmaa pääsivät eteenpäin kohti visiotaan teknokratiasta. Meille on esimerkiksi kerrottu, että käteisen käyttöä pitäisi vähentää huomattavasti tai se on lopetettava kokonaan, koska raportit väittävät, että COVID-19 leviää likaisen vanhan rahan kautta. Tämä johtaa kätevästi digitaalisten valuuttaohjelmien, kuten CBDC:iden, vaatimisiin.
Tietenkin näemme ”kontaktien jäljitys”-sovellusten puskemisen tautien väitetyn leviämisen seuraamiseksi, ja rokotepassi-/terveyspassisovellukset ovat alkaneet mukauttaa yleisöä digitaalisen henkilökortin kaikkialla mukana pitämiseen. Rokotepassi on yksinkertaisesti portti digitaaliseen identiteettiin, joka on ollut jo työn alla Yhdysvalloissa tavalla tai toisella ainakin vuodesta 2005 lähtien, kun kiistanalainen REAL ID -asetus hyväksyttiin.
YK:N KESTÄVÄN KEHITYKSEN TAVOITE 16
Tämä pyrkimys kohti digitaalista identiteettiä juontaa juurensa Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteista ja 2030 Agendasta. Kestävän kehityksen tavoitteet (SDGs – Sustainable Development Goals) ovat kokoelma 17 toisiinsa liittyvää tavoitetta, jotka Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi vuonna 2015 ja joiden näennäinen tavoite on poistaa köyhyys, suojella planeettaa sekä levittää rauhaa ja vaurautta kaikille ihmisille vuoteen 2030 mennessä. Heidän toimintansa todistaa kuitenkin säännöllisesti vääräksi heidän ilmoittamansa aikeet.
Kestävän kehityksen tavoitteet olivat osa suurempaa päätöslauselmaa, joka tunnetaan nimellä 2030 Agenda tai Agenda2030 ja jonka tarkoitus on torjua ilmastonmuutosta. Vaikka YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ja Agenda2030:ta mainostetaan usein työkaluna terveiden, monenvälisten suhteiden luomiseen kansojen välille, ne perustuvat todellisuudessa syvempään agendaan, jolla seurataan, valvotaan ja ohjataan kaikkea planeetan elämää.
Kukin 17:stä kestävän kehityksen tavoitteista käsittelee eri osa-alueita näennäisessä taistelussaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 16 keskitytään ”rauhaan, oikeuteen ja vahvoihin instituutioihin” ja todetaan, että ”vuoteen 2030 mennessä on tarjottava laillinen henkilöllisyys kaikille, syntymärekisteröinti mukaan lukien”.
Yhdessä YK:n asiakirjassa, jonka otsikko on ’Yhdistyneiden kansakuntien strategia lailliseen identiteettiin kaikille’, määritellään tarkemmin, mitä tarkoitetaan ”laillisilla” ja ”digitaalisilla identiteeteillä”. Oikeudellinen henkilöllisyys on pohjimmiltaan eräänlainen rekisteröintimuoto siviilielimessä (hallituksessa). YK:n asiakirjassa tehdään selväksi, että ”oikeudellinen identiteetti on laajalti tunnustettu katalyyttinä vähintään kymmenen kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseksi”, ja rekisteröinnin tuottamat tiedot tukevat yli 60:n kestävän kehityksen indikaattorin mittaamista. ”Oikeudellisella identiteetillä on ratkaiseva rooli sen varmistamisessa, että globaali yhteisö pitää lupauksensa olla jättämättä ketään jälkeen, kuten 2030 Agendassa esitetään”, YK:n raportissa todetaan.
Mitä tulee digitaaliseen identiteettiin, asiakirjassa sanotaan, että digitaalinen identiteetti ymmärretään yleensä yksilöidyksi ja pysyväksi identiteetiksi – esimerkiksi virtuaaliseksi henkilöllisyystodistukseksi – myönnettynä henkilöille, joka todentaa heidät kaikkien kannettavien digitaalisten laitteidensa käyttäjiksi. Tämä identiteetti voi koskea digitaalista ja fyysistä maailmaa. Digitaalisen identiteetin käyttäminen sisältää salasanoja, kryptografista avainta, biometrisiä tietoja, kuten sormenjälkien tai iiriksen skannausta.
DIGITAALINEN IDENTITEETTI IHMISOIKEUTENA
Vuoden 2030 lähestyessä ”digitaalinen identiteetti ihmisoikeutena” -meemi istutetaan yhä enemmän joukkojen mieliin. Odotan, että tästä trendistä tulee tavallinen keskustelunaihe yritysmedian hakkereiden ja heidän seuraajiensa keskuudessa. Sen lisäksi, että yleisöä valmistellaan hyväksymään digitaalinen identiteetti sairauden (ja väestön) jäljitysmenetelmänä, digitaalista identiteettiä myydään länsimaailman verta vuotaville sydämille välttämättömyytenä auttaa niin sanottuja ”pankittomia” ja tuoda heidät nykyaikaisiin rahoitusjärjestelmiin.
Pankiton termi viittaa henkilöihin, joilta syystä tai toisesta puuttuu pankkitili ja luottokortti. Tätä ilmeistä puutetta raportoidaan usein modernin yhteiskunnan puutteeksi, esimerkkinä vielä yhden köyhän väestön syrjäytymisestä. Se, mikä jää epäselväksi, on se, onko integroituminen pankkijärjestelmään parasta yksilölle vai ei. Oletetaan, että kaikkien ihmisten pitäisi tarvita tai haluta olla mukana velkapohjaisessa pankkijärjestelmässä, jolloin Suuren nollauksen takana olevat rikolliset pankit voivat rahoittaa projektejaan ihmisten rahoilla.
Monet näistä ihmisistä asuvat kehitysmaissa, ja Meksikon kaltaisissa paikoissa on kukoistava vasta- tai epävirallinen talous, jossa ihmiset käyvät kauppaa, ostavat ja myyvät tavaroita ilman veroja, säädöksiä tai minkäänlaista digitaalista tallennetta. Tämän tyyppinen taloudellinen ja sosiaalinen toiminta on juuri sitä käyttäytymistä, jonka teknokraatit haluavat eliminoida, juuri siksi, että se vastustaa Great Reset -visiota.
Median on siis tehtävä työnsä vakuuttaakseen yleisölle, että kolonisaatio ei ole kolonisaatiota, kun siihen liittyy kestävyyttä ja monimuotoisuutta. Ihmisten on oltava vakuuttuneita siitä, että nuo köyhät meksikolaiset maanviljelijät eivät ole täydellisiä ennen kuin heillä on digitaalinen henkilöllisyystodistus digitaalisella lompakolla digitaalisen valuutan vastaanottamiseen osana universaalin perustulon ohjelmaa. Näissä pursuavissa tarinoissa, jotka mainostavat digitaalista identiteettiä kehitysmaiden pelastajana, ei mainita kaiken elämän digitalisoinnin pimeää puolta, erityisesti tulevaa sosiaalisen luototuksen ja sosiaalisten vaikutusten rahoitusvälineiden kauhua.
Sen sijaan saamme otsikoita, kuten ’Digitaalinen mukaan ottaminen. Ihmisoikeus henkilöllisyyteen’ Thales Groupilta, ranskalaiselta monikansalliselta yhtiöltä, jolla on siteitä Ranskan hallitukseen ja joka on yksi maailman suurimmista sotilasaseurakoitsijoista. ”Henkilöllisyyden puute ei ole vain menetys järjestelmän ja yhteiskunnan näkemänä. Se on syrjäytyminen, joka estää ihmisiä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan. He eivät voi saada koulutusta, he eivät pääse terveydenhuoltopalveluihin, ja heidän lapsensa perivät tämän perinnön, koska he ovat syntyneet järjestelmän ulkopuolelle”, ryhmä kirjoitti helmikuussa 2021. Jälleen yleinen oletus on, että ”systeemin ulkopuolella ei ole elämää”.
Samaan aikaan Impakter Magazine -lehti, joka tunnetaan SDG-tavoitteiden edistämisestä, julkaisi teoksen nimeltä ’Digitaalinen identiteetti perusihmisoikeutena’ toukokuussa 2018. Impakter-lehden artikkeli mainostaa lohkoketjupohjaisia henkilötunnuksia ja myös lasten syntymätodistusten laittamista lohkoketjuun.
Onneksi on olemassa esimerkkejä vastustuksesta digitaalista tunnusta ympäröiviin, yleisenä pidettyihin narratiiveihin.
Huhtikuussa 2021 Center for Human Rights and Global Justice -ihmisoikeusjärjestö julkaisi skeptisen teoksen nimeltä ’Jokainen on tärkeä! Varmistetaan, että kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan digitaalisissa ID-järjestelmissä’. Tässä artikkelissa tarkasteltiin joitakin tapoja, joilla digitaaliset järjestelmät syrjäyttävät syrjäytyneitä väestöryhmiä entisestään. He varoittavat ”ihmisoikeusliikkeen tarpeesta osallistua keskusteluihin digitaalisesta muutoksesta, jotta perusoikeudet eivät katoa kiireessä rakentaa ”moderni, digitaalinen valtio””.
Access Now -ryhmä julkaisi raportin ’Big ID -ohjelmien vaarallisten myyttien murtaminen: varoittavia oppitunteja Intiasta’, jossa keskityttiin huolenaiheisiin, jotka liittyvät Intian digitaalisen tunnistusjärjestelmän, Aadhaarin, käyttöön. Raportissa todetaan, että niin kutsuttuja ”Big ID -ohjelmia” – eli ohjelmia, jotka hallitukset toteuttavat Ison teknon avulla – ei tarvita ihmisille laillisen henkilöllisyyden antamiseksi. Lisäksi raportissa todettiin, että Big ID luo tilaa valvonnan kukoistamiseen, kuten Intian Aadhaar-järjestelmä osoitti.
Toukokuussa 2021 ACLU (American Civil Liberties Union) julkaisi blogin vastauksena rokotepasseihin liittyviin huolenaiheisiin. ACLU varoitti digitaalisista identiteeteistä, mukaan lukien viimeaikaiset pyrkimykset velvoittaa digitaaliset ajokortit. ”Siirtyminen digitaalisiin henkilöllisyyksiin ei ole pieni muutos, vaan muutos, joka voi muuttaa merkittävästi tunnistamisen roolia yhteiskunnassamme, lisätä eriarvoisuutta ja muuttua yksityisyyden painajaiseksi”, ACLU kirjoitti.
Lopuksi Privacy International -järjestö haastoi suoraan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja kysyi: ”Kestävän kehityksen tavoitteet, identiteetti ja yksityisyys: vaarantaako niiden toteuttaminen ihmisoikeuksia?”. Raportissa todetaan:
Jos toimijat eivät huomioi riskejä, ID-järjestelmät voivat itse uhata ihmisoikeuksia, erityisesti oikeutta yksityisyyteen. Niistä voi tulla valtion ja yksityisen sektorin valvontavälineitä; ne voivat sulkea pois, ennemmin kuin sisällyttää.
Tunnistusjärjestelmän toteuttamiseen liittyy siis riskejä – ei vain siinä, että se ei täytä SDG 16.9:n lupausta, vaan se myös rakentaa valvonnan ja poissulkevan järjestelmän. Siksi on tärkeää suhtautua kriittisesti tavoitteen ja sen käyttötarkoituksen tulkintaan.
MAAILMAN TALOUSFOORUMI, YHDISTYNEET KANSAKUNNAT JA MAAILMANPANKKI
Yhdistyneet Kansakunnat ei ole ainoa ylikansallinen elin, joka lobbaa digitaalisen identiteetin puolesta. Tammikuussa 2021 Maailman talousfoorumi kokoontui vuosikokoukseensa keskustellakseen ”Davos Agendasta”. Kuten TLAV (The Last American Vagabond) aiemmin raportoi, tammikuun kokouksessa keskityttiin luottamuksen palauttamiseen ja Suuri nollaus -suunnitelman hahmottamiseen. Ennen tammikuun 2021 kokousta WEF julkaisi artikkelin ’Kuinka digitaalinen identiteetti voi parantaa elämää COVID-19:n jälkeisessä maailmassa’.
Artikkelissa todetaan: ”Vaikka hallituksen rooli on avainasemassa, sääntelyviranomaiset ovat ymmärtäneet, ettei heillä ole kaikkia kortteja, ja että ratkaisuja tarvitaan julkisella sekä yksityisellä sektorilla. Yksityisen sektorin kanssa työskentelevien hallitusten johtamat digitaalisen identiteetin luottamuskehykset ovat syntymässä.” Tämä keskustelu ”yksityisen sektorin kanssa työskentelevien hallitusten johtamista kehyksistä” on juuri se julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, jota WEF on edistänyt vuosikymmeniä.
Meidän tulee myös muistaa, että WEF oli yksi ensimmäisistä järjestöistä, joka alkoi edistää ajatusta rokotepasseista osana ”uutta normaalia”. WEF julkisti virallisesti The Great Reset -aloitteen kesäkuussa 2020, vain 3 kuukauden COVID-19-paniikin aikana.
Tietenkin WEF:n Suuri nollaus -suunnitelma on viime kädessä jalostus YK:n Agenda2030:sta ja kestävän kehityksen tavoitteista. Siksi ei pitäisi olla yllättävää, että YK työskentelee myös eräänlaisen digitaalisen identiteetin parissa. YK:n Digitaalisten ratkaisujen keskus (UN DSC – Digital Solutions Center) on kehittänyt ”innovatiivisen digitaalisen identiteetin ratkaisun YK:n henkilöstölle”.
UN DSC, YK:n Maailman elintarvikeohjelman (WFP – World Food Programme) ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR – UN High Commissioner for Refugees) pilottihanke, sanoo työskentelevänsä digitaalisten ratkaisujen parissa, jotka voidaan jakaa YK:n virastojen kesken ”muuttaakseen tavallisia liiketoimintoja ja virtaviivaistakseen aikaa vieviä transaktiotehtäviä”.
YK:n digitaalinen henkilötunnus käyttää lohkoketjua ja jonkinlaista biometristä tietoa. Sitä on kuvattu YK:n henkilöstön digitaaliseksi lompakoksi. YK:n DSC:n verkkosivusto kuvailee hanketta seuraavasti: ”Tämä pilotti perustuu lohkoketjuun, biometrisiin tietoihin ja mobiilisovellusratkaisuun, ja sen tarkoituksena on tarjota jokaiselle YK:n työntekijälle ainutlaatuinen digitaalinen henkilöllisyystodistus, joka mahdollistaa täydellisen elinkaaren hallinnan työsuhteen aloittamisesta eläkkeelle siirtymiseen asti, joka tulee olemaan muuttumaton, suojattu, läpinäkyvä ja kannettava.”
YK ja WEF ovat edistäneet digitaalisen identiteetin hyväksymistä, kun taas Maailmanpankki on rahoittanut tällaisten ohjelmien kehittämistä osana Henkilötodistus kehitystä varten (ID4D -Identification for Development) -aloitetta. Maailmanpankki rahoittaa digitaalisia biometrisiä henkilöllisyystodistuksia Meksikossa ja edistää digitaalista henkilöllisyyttä köyhemmissä maissa näennäisenä tavoitteenaan tarjota laillinen henkilöllisyys niille 1,1 miljardille ihmiselle, joilla ei tällä hetkellä ole sellaista.
Meksikon digitaalisten oikeuksien järjestön R3D:n johtaja Luis Fernando García sanoo, että ohjelmia rahoittavat ne, jotka ovat kiinnostuneita Meksikon ihmisdatan hyödyntämisestä. ”Rikkaiden maiden kehittyneet tiedustelupalvelut ovat iloisia siitä, että köyhät maat luovat näitä tietokantoja ihmisistä, joita ne voivat riistää hyödykseen. Heillä on päällekäyviä kykyjä, joiden avulla he voivat hyökätä, hankkia ja kerätä tietoa, jota vähemmän kehittyneet maat luovat näiden tietokantojen kautta”, hän totesi vuoden 2021 haastattelussa.
Kuten monet muut globaalin etelän kansalliset identiteettihankkeet – olipa sitten Keniassa, Ugandassa tai Meksikossa – Maailmanpankki on sen takana. Maailmanpankki myöntää Meksikolle 225 miljoonan dollarin lainan järjestelmän toteuttamiseksi. Se ei edistä tätä lähestymistapaa Saksassa, Kanadassa tai Yhdysvalloissa: maissa, joissa ei ole kansallista identiteettijärjestelmää. Mutta he mainostavat sitä globaalissa etelässä, mikä on hyvin kuvaavaa.
Samaan aikaan Microsoftin, GAVIn – Global Vaccine Alliance, jota rahoittaa Bill ja Melinda Gates säätiö – ja Rockefeller Foundation -säätiön liittouma on organisoinut ponnistelunsa ID2020-projektin puitteissa. ID2020-projekti on yritys luoda digitaalinen tunnistus jokaiselle planeetan ihmiselle. Vuonna 2018 Microsoft ilmoitti virallisesta kumppanuudesta ID2020-projektin kanssa Maailman talousfoorumissa Davosissa, Sveitsissä.
Tavallinen karakterien kokoonpano – WEF, YK, Maailmanpankki, Gates säätiö, Rockefeller säätiö – on viime vuodet lobannut tarvetta luoda digitaalinen identiteetti jokaiselle planeetan ihmiselle. COVID-19-kriisin aikana nämä organisaatiot edistivät rokotepassien käyttöä, joka itsessään on digitaalisen identiteetin muoto. Nyt he ovat valmiita käyttämään taloudellista myllerrystä ja pandemia 2:n pelkoja edistääkseen digitaalisen identiteetin arvoa, joko digitaalisen valuutan vastineeksi dollareista saamiseksi tai rokotusstatuksen todistamiseksi. Tavalla tai toisella teknokraatit pakottavat digitaalisen identiteetin vankiloitaan massoille.
KOLONISAATIO 3.0 JA IDENTITEETIN TULEVAISUUS
Amerikan ja Afrikan kolonisaatio tapahtui ilmeisinä muotoina – fyysinen orjuus, murhat, raiskaukset, kielen, tapojen ja kulttuurin poistaminen jne. – ja vähemmän ilmeisillä tavoilla – psyykkinen trauma, eristäminen, identiteetin menetys. Eurooppalaisten imperiumien riistot olivat kolonisaation ensimmäinen aalto, myöhemmät kolonisaatiot tapahtuivat aseistetun taloudellisen avun ja avustamisen muodossa, jonka tarkoituksena oli saada kehitysmaat velka-ansoihin, mitkä vaativat niitä myymään luonnonvaransa ja resurssinsa.
Nyt, digitaalinen kolonisaatio on horisontissa. Afrikka ja Latinalainen Amerikka ovat jälleen kohteiden listalla digitaalisten henkilöllisyystodistusten juonille. Kuten Impakter Magazine -lehti raportoi, lapsen henkilöllisyyttä suunnitellaan sijoitettavaksi lohkoketjuun, jotta henkilöstä on pysyvä tallenne. Näitä suunnitelmia toteutetaan jo Etelä-Afrikassa. Tohtori Aaron Ramodumo sanoo, että maa on ”asteittain siirtymässä” kohti biometristen tietojen käyttämistä pienokaisen henkilöllisyyteen yksilöllisillä henkilötunnusnumeroilla.
Etelä-Afrikan uusi ohjelma käynnistyy vuonna 2024, ja se tarjoaa valmiudet kämmenjälkien, sormenjälkien, jalanjälkien, kasvojen ja iiriksen biometriikkaan. Ramodumo kertoi Biometric Update -uutisille, että hän toivoo, että se on pian saatavilla vauvoille. ”Vaikka haluamme rakentaa menettelytavat vauvojen ja lasten biometriselle tallentamiselle, emme ole vieläkään tehneet valintaa erityisestä teknologiasta”, Ramodumo sanoi. ”Ja se on edelleen tutkimuksen aiheena, ja toivon, että tutkijat tarjoavat muita vaihtoehtoja, joista valita.”
Toinen organisaatio, joka on vaatinut ”oikeudellista identiteettiä” Afrikassa, on ID4Africa. Sattumalta organisaatio sai kolme apurahaa, yhteensä 600 000 USD, Bill ja Melinda Gates säätiöltä vuosina 2019 ja 2021.
Huolimatta yrityksistä kolonisoida Afrikka digitaalisella identiteetillä, toivoa on hieman. Vuoden 2021 lopulla korkein oikeus totesi Kenian digitaalisen tunnistusohjelman, National Integrated Identity Management System (NIIMS) -järjestelmän laittomaksi, koska hallitus ei selkeästi määritellyt tietosuojariskejä eikä hahmotellut strategiaa riskien mittaamiseksi ja vähentämiseksi.
Viime kädessä tämän keskustelun ydin keskittyy henkilöllisyyteen ja siihen, mitä ihminen tarvitsee toimiakseen nykymaailmassa. Esimerkiksi monissa maissa henkilö ei voi jo nyt avata pankkitiliä, käydä koulua, vuokrata taloa, ottaa lainaa tai ajaa ajoneuvoa laillisesti esittämättä jonkinlaista henkilötodistusta. Nämä ovat olosuhteita, jotka monet ihmiset nykymaailmassa ovat alkaneet hyväksyä normeiksi. Kuitenkin, skeptisyys kasvaa lähestyviä digitaalisia järjestelmiä ja joissain tapauksissa jopa ”perinteisiä” järjestelmiä, jotka useimmat ihmiset tuntevat, kohtaan.
Miksi meidän pitäisi näyttää viranomaisten hyväksymä henkilöllisyystodistus, jotta meidät tunnistetaan henkilöksi? Miksi meidän on alistuttava hallituksen pakottamalle henkilöllisyydelle, jos valitsemme jonkinlaisen identiteetin muodon (digitaalisen tai fyysisen)?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä esitettäväksi, ja oletukset, joita meillä on, on kyseenalaistettava. Kun etenemme pidemmälle vuoden 2030 digitaaliseen maailmaan, rohkaisen kaikkia lukijoita varoittamaan ystäviään ja perhettään digitaalisen identiteetin aiheuttamista vaaroista. Auta heitä ymmärtämään, kuinka digitaalinen henkilöllisyystodistus liitetään väistämättä digitaaliseen valuuttaan ja lopulta sosiaaliseen luottopisteytykseen. Tämä infrastruktuuri yhdessä laajalle levinneiden kasvojentunnistuskameroiden kanssa tulee olemaan teknokraattisen valtion näkymätön valvontahaara. Yhdessä kasvojentunnistus, digitaalinen identiteetti, digitaalinen valuutta ja sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä edustavat valtavaa harppausta kohti digitaalista totalitarismia.
The original source of this article is The Last American Vagabond. Published under the provisions of ”fair use” for research and educational purposes this material is distributed without profit. Copyright © Derrick Broze, The Last American Vagabond, 2022.
Alkuperäisen 13.5.2022 julkaistun artikkelin löydät täältä:
thelastamericanvagabond.com: Exposing The “Digital ID Is A Human Right” Scam
