Aspartaami on liitetty painonnousuun, lisääntyneeseen ruokahaluun ja liikalihavuuteen

Aspartaamia, joka on yksi maailman suosituimmista sokerin korvikkeista, löytyy tuhansista sokerittomista, vähäsokerisista ja niin sanotuista ”diet” juomista ja ruoista. Kuitenkin tässä tiedotteessa kuvatut tieteelliset todisteet yhdistävät aspartaamin painonnousuun, lisääntyneeseen ruokahaluun, diabetekseen, aineenvaihduntahäiriöihin ja liikalihavuuteen liittyviin sairauksiin.

Katso myös tiedotteemme, ’Aspartame: Decades of Science Point to Serious Health Risks – Aspartaami: Vuosikymmenien tiede viittaa vakaviin terveysriskeihin’, jossa on tietoa vertaisarvioiduista tutkimuksista, jotka yhdistävät aspartaamin syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin, Alzheimerin tautiin, aivohalvaukseen, kohtauksiin, lyhentyneisiin raskauksiin ja päänsärkyihin.

PIKAISIA FAKTOJA

• Aspartaami – jota markkinoidaan myös nimillä NutraSweet, Equal, Sugar Twin ja AminoSweet – on laajalti käytetty keinotekoinen makeutusaine, jota löytyy tuhansista ruoka- ja juomatuotteista, mukaan lukien Diet Coke [Coca-Cola Zero] ja Diet Pepsi, sokeriton purukumi, makeiset, mausteet ja vitamiinit.
• Aspartaami tunnetaan Euroopan unionissa nimellä E951.
• FDA on sanonut, että aspartaami on ”turvallinen väestölle tietyissä olosuhteissa”. Monet tutkijat ovat sanoneet, että FDA:n hyväksyntä perustui epäilyttävään dataan ja sitä pitäisi harkita uudelleen.
• Kymmenet vuosikymmenten aikana tehdyt tutkimukset yhdistävät aspartaamin vakaviin terveysongelmiin.
• Toukokuussa 2023 Maailman terveysjärjestö kehotti ihmisiä välttämään ei-sokerisia makeutusaineita, mukaan lukien aspartaamia, painonhallinnassa.

ASPARTAAMI: PAINONNOUSUUN JA LIIKALIHAVUUTEEN LIITTYVÄT ONGELMAT

Heinäkuussa 2023 International Journal of Obesity -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan, että aspartaamin ja sakariinin pitkäaikaiseen saantiin liittyy suurempia määriä viskeraalista, lihasten välistä ja ihonalaista rasvakudosta. Lisäksi keinotekoisten makeutusaineiden, sakariinin, aspartaamin ja diet-juomien kokonaiskulutus yhdistettiin suurempaan kehon painoindeksiin, painoon, vyötärön ympärysmittaan sekä niiden kasvuun 25 vuoden ajanjaksolla. Tutkimus perustuu validoituun ruokavalion historiakyselyyn, joka annettiin lähtötilanteessa, seitsemäntenä vuonna ja 20:ntenä vuonna tehdyissä tutkimuksissa 3 088 miehelle ja naiselle, jotka osallistuivat Nuorten aikuisten sepelvaltimoriskin kehitystutkimukseen (CARDIA – Coronary Artery Risk Development in Young Adults).

Useat keinotekoisia makeutusaineita koskevan tieteellisen kirjallisuuden katsaukset viittaavat siihen, että ne eivät edistä painonpudotusta, vaan voivat sen sijaan aiheuttaa painonnousua.

• Vuoden 2017 meta-analyysi keinotekoisia makeutusaineita koskevasta tutkimuksesta, joka julkaistiin Canadian Medical Association Journalissa, ei löytänyt selviä todisteita keinotekoisten makeutusaineiden painonpudotuksen hyödyistä satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa, ja raportoi, että kohorttitutkimukset yhdistävät keinotekoiset makeutusaineet ”painon ja vyötärön ympärysmitan kasvuun ja suurempaan liikalihavuuden, verenpainetaudin, metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapausten esiintyvyyteen”.[1]
  Katso myös: “Artificial sweeteners don’t help with weight loss and may lead to gained pounds,” Catherine Caruso, STAT (7.17.2017) – ”Why one cardiologist has drunk his last diet soda,” Harlan Krumholz, Wall Street Journal (9.14.2017) – “This cardiologist wants his family to cut back on diet soda. Should yours, too?” David Becker, M.D., Philly Inquirer (9.12.2017)

• Vuoden 2013 Trends in Endocrinology and Metabolism -katsausartikkelissa todetaan, että ”kertyvä näyttö viittaa siihen, että näitä sokerinkorvikkeita usein käyttävillä voi olla myös lisääntynyt liiallisen painonnousun, metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riski”, ja että ”toistuvalla, huomattavalla makeutusaineiden kulutuksella voi olla aineenvaihduntahäiriöitä aiheuttava odottamaton vaikutus”.[2]

• Vuoden 2009 American Journal of Clinical Nutrition -katsausartikkelissa todetaan, että ”ei ravitsemuksellisten makeutusaineiden (NNS – nonnutritive sweetener) lisääminen ruokavalioon ei hyödytä painonpudotusta tai painonnousun vähenemistä ilman energiarajoituksia. Pitkään ja viime aikoina on ollut huolta siitä, että NNS:n sisällyttäminen ruokavalioon edistää energian saantia ja edistää liikalihavuutta”.[3]

• Vuoden 2010 Yale Journal of Biology and Medicine -katsauksessa keinotekoisia makeutusaineita koskevasta kirjallisuudesta todetaan, että ”tutkimukset viittaavat siihen, että keinotekoiset makeutusaineet voivat edistää painonnousua”.[4]

• Vuonna 2010 julkaistussa International Journal of Pediatric Obesity -katsausartikkelissa todetaan: ”Suurista epidemiologisista tutkimuksista saadut tiedot tukevat yhteyttä keinotekoisesti makeutetun juoman kulutuksen ja lasten painonnousun välillä.”[5]

Epidemiologiset todisteet viittaavat siihen, että keinotekoiset makeutusaineet vaikuttavat painonnousuun. Esimerkiksi:

• San Antonio Heart Study -tutkimus ”havainnoi klassista, positiivista annos-vastesuhdetta keinotekoisesti makeutetun (AS – artificially sweetened) juoman kulutuksen ja pitkän aikavälin painonnousun välillä”. Lisäksi se havaitsi, että yli 21 keinotekoisesti makeutetun juoman nauttimiseen viikossa – verrattuna niihin, jotka eivät juoneet yhtään – ”liittyi lähes kaksinkertaiseen ylipainon tai liikalihavuuden riskiin”.[6]

• International Journal of Food Sciences and Nutrition -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa juomien kulutuksesta 6–19-vuotiaiden lasten ja nuorten keskuudessa havaittiin, että ”painoindeksi (BMI – Body Mass Index) liittyy positiivisesti hiilihapollisten diet-juomien kulutukseen”.[7]

• Journal of the American College of Nutrition -lehdessä julkaistussa, 164 lapsella tehdyssä kaksivuotisessa tutkimuksessa todettiin, että ”diet-limonadin kulutus lisääntyi huomattavasti enemmän ylipainoisilla ja kohdehenkilöillä, jotka lihoivat kuin normaalipainoisilla. Perustason BMI z-piste ja toisen vuoden diet-limonadikulutus ennustivat 83,1 % vuoden 2 BMI Z-pisteiden varianssista. Se havaitsi myös, että ”diet-limonadin kulutus oli ainoa virvoitusjuomatyyppi, joka liittyi toisen vuoden BMI z-pisteeseen, ja kulutus oli suurempi ylipainoisilla ja kohdehenkilöillä, jotka lihoivat kuin normaalipainoisilla henkilöillä kahden vuoden kohdalla.”[8]

• Yhdysvalloissa tehdyssä Growing Up Today -tutkimuksessa, johon osallistui yli 10 000 9–14-vuotiasta lasta, havaittiin, että poikien kohdalla diet-virvoitusjuoman saanti ”liittyi merkittävästi painonnousuun”.[9]

• Vuonna 2016 International Journal of Obesity -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa löydettiin seitsemän alustavasti toistettua tekijää, jotka osoittivat merkittävää yhteyttä naisten vatsan lihavuuteen, mukaan lukien aspartaamin saanti.[10]

• Ihmisillä, jotka käyttävät säännöllisesti keinotekoisia makeutusaineita, on lisääntynyt riski sairastua liialliseen painonnousuun, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin,[11] Trends in Endocrinology & Metabolism -lehdessä julkaistun vuoden 2013 Purdue-katsauksen mukaan yli 40 vuoden ajalta.

Muut tutkimukset viittaavat samalla tavalla siihen, että keinotekoiset makeutusaineet eivät edistä painonpudotusta. Esimerkiksi interventiotutkimukset eivät tue käsitystä, että keinotekoiset makeutusaineet aiheuttaisivat painonpudotusta. Yale Journal of Biology and Medicine -julkaisun tieteellisen kirjallisuuden katsauksen mukaan ”interventiotutkimuksista saatu konsensus viittaa siihen, että keinotekoiset makeutusaineet eivät auta vähentämään painoa, kun niitä käytetään yksinään”.[12]

Jotkut tutkimukset viittaavat myös siihen, että keinotekoiset makeutusaineet lisäävät ruokahalua, mikä voi edistää painonnousua. Esimerkiksi Yale Journal of Biology and Medicine -katsauksessa havaittiin, että ”preload-kokeet ovat yleensä havainneet, että makea maku, olipa sitten sokerin tai keinotekoisten makeutusaineiden tuottama, lisäsi ihmisten ruokahalua”.[13]

Jyrsijöihin perustuvat tutkimukset viittaavat siihen, että keinotekoisten makeutusaineiden käyttö voi johtaa ylimääräiseen ruoan kulutukseen. Yale Journal of Biology and Medicine -katsauksen mukaan ”makean maun ja kaloripitoisuuden epäjohdonmukainen kytkentä voi johtaa kompensoivaan ylensyömiseen ja positiiviseen energiataseeseen”. Lisäksi saman artikkelin mukaan ”keinotekoiset makeutusaineet edistävät sokerinhimoa ja sokeririippuvuutta juuri siksi, että ne ovat makeita”.[14]

American Journal of Public Health -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että ”Yhdysvalloissa ylipainoiset ja lihavat aikuiset juovat enemmän diet-juomia kuin tervepainoiset aikuiset, kuluttavat huomattavasti enemmän kaloreita kiinteästä ruoasta – sekä aterioina että välipaloina – kuin ylipainoiset ja lihavat aikuiset, jotka juovat sokerilla makeutettuja juomia (SSB – sugar-sweetened beverage) ja kuluttavat vastaavan määrän kokonaiskaloreita kuin ylipainoiset ja lihavat aikuiset, jotka juovat SSB:tä”.[15]

Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä vuonna 2015 iäkkäillä aikuisilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin ”huomiota herättävä annos-vastesuhde”, että ”diet-virvoitusjuoman saannin (DSI – diet soda intake) lisääminen liittyi vatsan liikalihavuuden lisääntymiseen…”[16]

Nature-lehdessä julkaistussa tärkeässä vuoden 2014 tutkimuksessa todettiin, että ”yleisesti käytettyjen kalorittomien keinotekoisten makeutusainevalmisteiden (NAS – non-caloric artificial sweetener) käyttö edistää glukoosi-intoleranssin kehittymistä indusoimalla koostumuksellisia ja toiminnallisia muutoksia suoliston mikrobiomissa … Tuloksemme yhdistävät NAS-kulutuksen, suoliston epänormaalin mikrobiomirakenteen ja toiminnan (dysbioosi) sekä aineenvaihdunnan poikkeavuudet … Löytömme viittaavat siihen, että NAS:t saattoivat suoraan edistää juuri sitä epidemiaa, jota vastaan niiden oli tarkoitus taistella”.[17]

DIABETES JA AINEENVAIHDUNTAHÄIRIÖ 

Aspartaami hajoaa osittain fenyylialaniiniksi, joka häiritsee suoliston alkalisen fosfataasientsyymin (AFOS) toimintaa, jonka on aiemmin osoitettu estävän metabolista oireyhtymää, joka on ryhmä tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviä oireita. Vuonna 2017 tehdyn Applied Physiology, Nutrition and Metabolism -tutkimuksen mukaan aspartaamia juomaveteen saaneet hiiret lihoivat ja saivat muita metabolisen oireyhtymän oireita enemmän kuin eläimet, joita ruokittiin samanlaisella ruokavaliolla ilman aspartaamia. Tutkimuksessa todetaan seuraavaa: ”Fenyylialaniini, aspartaamin metaboliitti, saattaa estää AFOS:n metabolisen oireyhtymän suojaavia vaikutuksia, mikä ehkä selittää diet-juomiin liittyvän odotetun painonpudotuksen ja aineenvaihdunnan edistyksen puutteen.”[18]

• Katso myös: Massachusetts General Hospital -lehdistötiedote tutkimuksesta ”Aspartame may prevent, not promote, weight loss by blocking intestinal enzyme’s activity – Aspartaami saattaa estää, ei edistää painonpudotusta estämällä suoliston entsyymien toimintaa”.

Ihmisillä, jotka käyttävät säännöllisesti keinotekoisia makeutusaineita, on suurentunut riski sairastua ”liialliseen painonnousuun, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin” vuoden 2013 Purdue-katsauksen mukaan, joka julkaistiin 40 vuoden ajalta Trends in Endocrinology & Metabolism -lehdessä.[19]

Tutkimuksessa, jossa seurattiin 66 118 yli 14-vuotiasta naista, sekä sokerilla makeutetut juomat että keinotekoisesti makeutetut juomat liittyivät tyypin 2 diabeteksen riskiin. ”Vahvoja positiivisia suuntauksia T2D-riskissä havaittiin myös molempien juomatyyppien kulutusneljännesten välillä … 100-prosenttisen hedelmämehun kulutuksen yhteydessä ei havaittu yhteyttä”, kerrottiin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistussa vuoden 2013 tutkimuksessa.[20]

SUOLISTON DYSBIOOSI, AINEENVAIHDUNTAHÄIRIÖT JA LIIKALIHAVUUS 

Keinotekoiset makeutusaineet voivat aiheuttaa glukoosi-intoleranssia muuttamalla suoliston mikrobiomia vuoden 2014 Nature-lehden tutkimuksen mukaan. Tutkijat kirjoittivat: ”Tuloksemme yhdistävät kalorittoman keinotekoisen makeutusaineen (NAS – non-caloric artificial sweetener) kulutuksen, dysbioosin ja aineenvaihduntahäiriöt, mikä vaatii massiivisen NAS-käytön uudelleenarviointia … Tuloksemme viittaavat siihen, että NAS on saattanut suoraan edistää täsmälleen [lihavuus] epidemiaa, jota vastaan niiden itsensä oli tarkoitus taistella.”[21]

• Katso myös: “Artificial Sweeteners May Change our Gut Bacteria in Dangerous Ways – Keinotekoiset makeutusaineet voivat muuttaa suolistobakteerikantaamme vaarallisilla tavoilla”, Ellen Ruppel Shell, Scientific American (4.1.2015)

Vuonna 2016 Applied Physiology Nutrition and Metabolism -tutkimuksessa kerrottiin: ”Aspartaamin saanti vaikutti merkittävästi kehon massaindeksin (BMI – body mass index) ja glukoositoleranssin väliseen yhteyteen … Aspartaamin kulutus liittyy suurempiin liikalihavuuteen liittyviin glukoosinsietokyvyn heikkenemisiin.”[22]

Vuonna 2014 PLOS ONE – lehtiyhteisössä julkaistun rottatutkimuksen mukaan ”aspartaami nosti paastoglukoositasoa ja insuliinitoleranssitesti osoitti aspartaamin heikentävän insuliinin stimuloimaa glukoosin hävittämistä … Suoliston bakteerikoostumuksen ulosteanalyysi osoitti aspartaamin lisäävän bakteerien kokonaismäärää…”[23]

TEOLLISUUDEN TIEDE

Kaikki viimeaikaiset tutkimukset eivät löydä yhteyttä keinotekoisten makeutusaineiden ja painonnousun välillä. Kaksi teollisuuden rahoittamaa tutkimusta ei löytänyt.

• Vuoden 2014 American Journal of Clinical Nutrition -meta-analyysissä todettiin, että: ”Havaintotutkimuksista saadut tutkimustulokset eivät osoittaneet yhteyttä vähäkalorisen makeutusaineen (LCS – low-calorie sweetener) saannin ja kehon painon tai rasvamassan välillä ja pientä positiivista yhteyttä kehon massaindeksin (BMI – body mass index) välillä; satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT – randomized controlled trials), jotka tarjoavat laadukkainta näyttöä LCS-saannin mahdollisten syy-vaikutussuhteiden tutkimiseen, osoittavat kuitenkin, että LCS-vaihtoehtojen korvaaminen normaalikaloriversioilla johtaa vaatimattomaan painonpudotukseen ja voi olla hyödyllinen ruokavaliotyökalu, joka edistää painonpudotus- tai painonhallintasuunnitelmien noudattamista.” Kirjoittajat ”saivat rahoitusta tämän tutkimuksen suorittamiseen International Life Sciences Institute -instituutin (ILSI) Pohjois-Amerikan osastolta”.[24]

Elintarviketeollisuudelle tiedettä tuottava, voittoa tavoittelematon International Life Sciences Institute -instituutti on kiistanalainen kansanterveysasiantuntijoiden keskuudessa kemian-, elintarvike- ja lääkeyhtiöiden myöntämän rahoituksen ja mahdollisten eturistiriitojen vuoksi Nature-lehdessä 2010 julkaistun artikkelin mukaan.[25]

• Katso myös: U.S. Right to Know tiedote International Life Sciences Institute -instituutista.

Tutkiva toimittaja Greg Gordon julkaisi UPI:ssä vuonna 1987 sarjan tarinoita, jotka kuvaavat ILSI:n osallistumista aspartaamitutkimuksen ohjaamiseen tutkimuksiin, jotka todennäköisesti tukevat makeutusaineen turvallisuutta.

• Obesity-lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa testattiin vettä keinotekoisesti makeutettuja juomia vastaan 12 viikon painonpudotusohjelmassa ja havaittiin, että ”vesi ei ole parempi kuin ei-ravitsemukselliset makeutetut (NNS – non-nutritive sweetened) juomat painonpudotuksessa kattavan käyttäytymispainonpudotusohjelman aikana”. Tutkimuksen ”rahoitti täysin American Beverage Association”,[26] joka on virvoitusjuomateollisuuden tärkein lobbausryhmä.

On vahvaa näyttöä siitä, että teollisuuden rahoittamat biolääketieteen tutkimukset ovat vähemmän luotettavia kuin itsenäisesti rahoitetut. Vuonna 2016 PLOS ONE -lehtiyhteisössä julkaistussa tutkimuksessa, tekijöinään Daniele Mandrioli, Cristin Kearns ja Lisa Bero, tarkasteltiin tutkimustulosten ja puolueellisuuden riskin, tutkimuksen sponsoroinnin ja kirjoittajien taloudellisten eturistiriitojen välistä suhdetta keinotekoisesti makeutettujen juomien vaikutusten painoon liittyvissä arvioinneissa.[27] Tutkijat päättelivät: ”Keinotekoisten makeutusaineiden teollisuuden sponsoroimat arvostelut tuottivat todennäköisemmin suotuisia tuloksia kuin muut kuin teollisuuden sponsoroidut arvostelut … sekä myönteisiä johtopäätöksiä.” Taloudellisia eturistiriitoja ei paljastettu 42 prosentissa arvioinneista, ja elintarviketeollisuuden kanssa taloudellisissa eturistiriidoissa olevien tekijöiden tekemät arvostelut (olivatpa ne julkistettuja tai eivät) tuottivat todennäköisemmin teollisuudelle suotuisat johtopäätökset kuin sellaisten kirjoittajien tekemät arvostelut, joilla ei ollut taloudellisia eturistiriitoja.

Vuoden 2007 PLOS Medicine -tutkimuksessa teollisuuden tukemisesta biolääketieteelliselle tutkimukselle todettiin, että: ”Ravitsemiseen liittyvien tieteellisten artikkeleiden teollisuuden rahoitus voi vääristää päätelmiä sponsorien tuotteiden hyväksi, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia kansanterveyteen … Tieteelliset artikkelit yleisesti kulutetuista juomista, jotka rahoitetaan kokonaan teollisuudesta, olivat noin 4-8 kertaa todennäköisemmin suotuisia sponsorien taloudellisille eduille kuin artikkelit, joissa ei ollut toimialarahoitusta. Erityisen mielenkiintoista on se, että yhdessäkään interventiotutkimuksessa, jossa oli koko teollisuuden tuki, ei ollut kielteisiä johtopäätöksiä…”[28]

ONKO ”DIET” PETOLLISTA MARKKINOINTIA?

Huhtikuussa 2015 US Right to Know -järjestö vetosi Yhdysvaltain kauppakomissioon (FTC – Federal Trade Commission) ja Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirastoon (FDA – Food and Drug Administration), jotta ne tutkisivat painonnousuun liittyvää kemikaalia sisältävien ”diet-tuotteiden” markkinointi- ja mainontakäytäntöjä.

Väitimme, että termi ”diet” näyttää petolliselta, väärältä ja harhaanjohtavalta, mikä rikkoo Federal Trade Commission Act -lain pykälää 5 ja Federal Food, Drug and Cosmetic Act -lain pykälää 403. Virastot ovat toistaiseksi kieltäytyneet toimimasta resurssien ja muiden prioriteettien puutteen vuoksi (katso FDA:n ja FTC:n vastaukset).

”On valitettavaa, että FTC ei toimi pysäyttääkseen diet-virvoitusjuomateollisuuden petoksia. Runsaat tieteelliset todisteet yhdistävät keinotekoiset makeutusaineet painonnousuun, ei painonpudotukseen”, sanoo Gary Ruskin, U.S. Right to Know -järjestöstä. ”Uskon, että ”diet” virvoitusjuoma jää USA:n historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista kuluttajapetoksista.”

Uutisointi:

• “Soda Shouldn’t Be Called ‘Diet, ’ Advocacy Group Says,” by Greg Gordon, McClatchy (9.4.2015)
• “Diet” Soda Fraud?, byRiëtte van Laack, FDA Law Blog (19.4.2015)
• “FTC Declines to Probe Whether Ads for Diet Products are Deceptive,” by Greg Gordon, McClatchy (14.10.2015)

USRTK:n lehdistötiedotteet ja postaukset:

Is “Diet” Soda a Fraud? We Asked FTC to Investigate, 9.4.2015
Are Coke and Pepsi Lying to You About “Diet” Soda? 9.4.2015
Is it Accurate to Call a Soda “Diet,” Consumer Group Asks Soda CEOs, 20.5.2015
Is Coke Illegally Claiming “Diet” Soda is a Treatment for Obesity? 1.7.2015
FTC Declines to Act Against Deceptive “Diet” Soda Ads, 14.10.2015

TIETEELLISET VIITTAUKSET

[1] Azad, Meghan B., et al.Nonnutritive sweeteners and cardiometabolic health: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials and prospective cohort studies.CMAJJuly 17, 2017vol. 189no. 28doi:10.1503/cmaj.161390 (tiivistelmä/artikkeli)
[2] Swithers SE, “Artificial Sweeteners Produce the Counterintuitive Effect of Inducing Metabolic Derangements.” Trends in Endocrinology and Metabolism, July 10, 2013. 2013 Sep;24(9):431-41. PMID: 23850261. (tiivistelmä/artikkeli)
[3] Mattes RD, Popkin BM, “Nonnutritive Sweetener Consumption in Humans: Effects on Appetite and Food Intake and Their Putative Mechanisms.” American Journal of Clinical Nutrition, December 3, 2008. 2009 Jan;89(1):1-14. PMID: 19056571. (artikkeli)
[4] Yang Q, “Gain Weight by ‘Going Diet?’ Artificial Sweeteners and the Neurobiology of Sugar Cravings.” Yale Journal of Biology and Medicine, 2010 Jun;83(2):101-8. PMID: 20589192. (artikkeli)
[5] Brown RJ, de Banate MA, Rother KI, “Artificial Sweeteners: a Systematic Review of Metabolic Effects in Youth.” International Journal of Pediatric Obesity, 2010 Aug;5(4):305-12. PMID: 20078374. (tiivistelmä/artikkeli)
[6] Fowler SP, Williams K, Resendez RG, Hunt KJ, Hazuda HP, Stern MP. “Fueling the Obesity Epidemic? Artificially Sweetened Beverage Use and Long-Term Weight Gain.” Obesity, 2008 Aug;16(8):1894-900. PMID: 18535548. (tiivistelmä/artikkeli)
[7] Forshee RA, Storey ML, “Total Beverage Consumption and Beverage Choices Among Children and Adolescents.” International Journal of Food Sciences and Nutrition. 2003 Jul;54(4):297-307. PMID: 12850891. (tiivistelmä)
[8] Blum JW, Jacobsen DJ, Donnelly JE, “Beverage Consumption Patterns in Elementary School Aged Children Across a Two-Year Period.” Journal of the American College of Nutrition, 2005 Apr;24(2):93- 8. PMID: 15798075. (tiivistelmä)
[9] Berkey CS, Rockett HR, Field AE, Gillman MW, Colditz GA. “Sugar-Added Beverages and Adolescent Weight Change.”Obes Res. 2004 May;12(5):778-88. PMID: 15166298. (tiivistelmä/artikkeli)
[10] WWulaningsih, MVan Hemelrijck, K KTsilidis, ITzoulaki, CPatel and SRohrmann. “Investigating nutrition and lifestyle factors as determinants of abdominal obesity: an environment-wide study.” International Journal of Obesity (2017) 41, 340–347; doi:10.1038/ijo.2016.203; published online 6 December 2016 (tiivistelmä/artikkeli)
[11] Susan E. Swithers, “Artificial sweeteners produce the counterintuitive effect of inducing metabolic derangements.” Trends Endocrinol Metab. 2013 Sep; 24(9): 431–441.
[12] Yang Q, “Gain Weight by ‘Going Diet?’ Artificial Sweeteners and the Neurobiology of Sugar Cravings.” Yale Journal of Biology and Medicine, 2010 Jun;83(2):101-8. PMID: 20589192. (artikkeli)
[13] Yang Q, “Gain Weight by ‘Going Diet?’ Artificial Sweeteners and the Neurobiology of Sugar Cravings.” Yale Journal of Biology and Medicine, 2010 Jun;83(2):101-8. PMID: 20589192. (artikkeli)
[14] Yang Q, “Gain Weight by ‘Going Diet?’ Artificial Sweeteners and the Neurobiology of Sugar Cravings.” Yale Journal of Biology and Medicine, 2010 Jun;83(2):101-8. PMID: 20589192. (artikkeli)
[15] Bleich SN, Wolfson JA, Vine S, Wang YC, “Diet-Beverage Consumption and Caloric Intake Among US Adults, Overall and by Body Weight.” American Journal of Public Health, January 16, 2014. 2014 Mar;104(3):e72-8. PMID: 24432876. (tiivistelmä/artikkeli)
[16] Fowler S, Williams K, Hazuda H, “Diet Soda Intake Is Associated with Long-Term Increases in Waist Circumference in a Biethnic Cohort of Older Adults: The San Antonio Longitudinal Study of Aging.” Journal of the American Geriatrics Society, March 17, 2015. (tiivistelmä/artikkeli)
[17] Suez J. et al., “Artificial Sweeteners Induce Glucose Intolerance by Altering the Gut Microbiota.” Nature, September 17, 2014. 2014 Oct 9;514(7521):181-6. PMID: 25231862 (tiivistelmä)
[18] Gul SS, Hamilton AR, Munoz AR, Phupitakphol T, Liu W, Hyoju SK, Economopoulos KP, Morrison S, Hu D, Zhang W, Gharedaghi MH, Huo H, Hamarneh SR, Hodin RA. “Inhibition of the gut enzyme intestinal alkaline phosphatase may explain how aspartame promotes glucose intolerance and obesity in mice.” Appl Physiol Nutr Metab. 2017 Jan;42(1):77-83. doi: 10.1139/apnm-2016-0346. Epub 2016 Nov 18. (tiivistelmä/artikkeli)
[19] Susan E. Swithers, “Artificial sweeteners produce the counterintuitive effect of inducing metabolic derangements.” Trends Endocrinol Metab. 2013 Sep; 24(9): 431–441. (artikkeli)
[20] Guy Fagherazzi, A Vilier, D Saes Sartorelli, M Lajous, B Balkau, F Clavel-Chapelon. “Consumption of artificially and sugar-sweetened beverages and incident type 2 diabetes in the Etude Epidémiologique auprès des femmes de la Mutuelle Générale de l’Education Nationale–European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition cohort.” Am J Clin Nutr. 2013, Jan 30; doi: 10.3945/ ajcn.112.050997 ajcn.050997. (tiivistelmä/artikkeli)
[21] Suez J et al. “Artificial sweeteners induce glucose intolerance by altering the gut microbiota.” Nature. 2014 Oct 9;514(7521). PMID: 25231862. (tiivistelmä/artikkeli)
[22] Kuk JL, Brown RE. “Aspartame intake is associated with greater glucose intolerance in individuals with obesity.” Appl Physiol Nutr Metab. 2016 Jul;41(7):795-8. doi: 10.1139/apnm-2015-0675. Epub 2016 May 24. (tiivistelmä)
[23] Palmnäs MSA, Cowan TE, Bomhof MR, Su J, Reimer RA, Vogel HJ, et al. (2014) Low-Dose Aspartame Consumption Differentially Affects Gut Microbiota-Host Metabolic Interactions in the Diet-Induced Obese Rat. PLoS ONE 9(10): e109841. (artikkeli)
[24] Miller PE, Perez V, “Low-Calorie Sweeteners and Body Weight and Composition: a Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials and Prospective Cohort Studies.” American Journal of Clinical Nutrition, June 18, 2014. 2014 Sep;100(3):765-77. PMID: 24944060. (tiivistelmä/artikkeli)
[25] Declan Butler, “Food Agency Denies Conflict-of-Interest Claim.” Nature, October 5, 2010. (artikkeli)
[26] Peters JC et al., “The Effects of Water and Non-Nutritive Sweetened Beverages on Weight Loss During a 12-Week Weight Loss Treatment Program.” Obesity, 2014 Jun;22(6):1415-21. PMID: 24862170. (tiivistelmä/artikkeli)
[27] Mandrioli D, Kearns C, Bero L.”Relationship between Research Outcomes and Risk of Bias, Study Sponsorship, and Author Financial Conflicts of Interest in Reviews of the Effects of Artificially Sweetened Beverages on Weight Outcomes: A Systematic Review of Reviews.” PLOS One, September 8, 2016. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0162198
[28] Lesser LI, Ebbeling CB, Goozner M, Wypij D, Ludwig DS. “Relationship Between Funding Source and Conclusion Among Nutrition-Related Scientific Articles.” PLOS Medicine, 2007 Jan;4(1):e5. PMID: 17214504. (tiivistelmä/artikkeli)

Artikkelin on kirjoittanut Stacy Malkan ja se on julkaistu U.S. Right to Know sivuilla 2.8.2023 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
usrtk.org: https://usrtk.org/sweeteners/aspartame-weight-gain/