Vuosina 1991–2016 Delhin ja sen esikaupunkien väkiluku kasvoi 9,4 miljoonasta 25 miljoonaan. Vuonna 2023 World Population Review -sivusto arvioi Delhin väestöksi 32,9 miljoonaa.
Joulukuun 2016 raportissa ’Future urban land expansion and implications for global croplands – Tuleva kaupunkimaan laajeneminen ja vaikutukset maailmanlaajuisiin viljelymaihin’ ennustettiin, että vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisesti kaupunkialueiden koko kolminkertaistuu, laajenee viljelysmaille ja heikentää maatalousjärjestelmien tuottavuutta.
Noin 60 % maailman viljelymaasta sijaitsee kaupunkien laitamilla. Raportin mukaan tämä maa on keskimäärin kaksi kertaa tuottavampaa kuin maa muualla maailmassa.
Afrikka ja Aasia kantavat yhdessä 80 % ennustetusta viljelysmaan menetyksestä lisääntyvän kaupungistumisen vuoksi. Tämän tuottavan maan katoaminen vaikuttaa peruskasveihin, kuten maissiin, riisiin, soijapapuihin ja vehnään, jotka ovat globaalin elintarviketurvan kulmakiviä.
Etelä-Aasiassa viljelysmaa ei voi yksinkertaisesti levitä muualle, koska hedelmällinen maa on jo loppumassa.
Yksi raportin kirjoittajista, Felix Creutzig (tällä hetkellä kestävän kehityksen taloustieteen professori Berliinin teknisessä yliopistossa), sanoi tuolloin, että kaupunkien laajentuessa miljoonat pienviljelijät siirretään sijoiltaan. Nämä viljelijät tuottavat suurimman osan ruoasta kehitysmaissa ja ovat avainasemassa maailmanlaajuisen elintarviketurvan kannalta.
Se, mitä Creutzig sanoo, ei kuitenkaan ole väistämätöntä. Kaukana siitä. Kaupungistumista kannustetaan ja fasilitoidaan suunnitelmallisesti.
Maailmanpankin lainaraportin mukaan vuoteen 2015 asti kerättyjen tietojen perusteella Intia oli helposti suurin lainojen saaja instituution historiassa. Intian 1990-luvun alun valuuttakriisin johdosta Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF – International Monetary Fund) ja Maailmanpankki halusivat Intian siirtävän satoja miljoonia pois maataloudesta: Intian oli määrä aloittaa massiivinen maaseudun tyhjentämisen/urbanisaation projekti.
Lisäksi vastineena jopa yli 120 miljardin dollarin (inflaatio huomioon ottaen tämä olisi 269 miljardia dollaria vuonna 2023) lainoille, Intiaa ohjattiin purkamaan valtion omistama siemenhuoltojärjestelmä, vähentämään tukia, tuhoamaan julkiset maatalouslaitokset, helpottamaan globaalien toimijoiden tuloa markkinoille ja tarjoamaan kannustimia rahakasvien kasvattamiselle valuutanvaihdon vuoksi.
Tämän suunnitelman yksityiskohdat näkyvät Mumbaissa sijaitsevan poliittisen talouden tutkimusyksikön (RUPE – Research Unit for Political Economy) tammikuun 2021 artikkelissa. Itse asiassa se perustuu valtavalle kaupungistumisprojektille ja Intian maataloussektorin avaamiselle ulkomaisille maatalousyrityksille.
Siksi ei ole yllättävää, että Felix Creutzig ennusti seuraavaa:
Kun kaupunkien lähialueita muutetaan, pienviljelijät tulevat menettämään maansa. Nousevat megakaupungit turvautuvat yhä enemmän teollisen mittakaavan maatalous- ja supermarketketjuihin, mikä syrjäyttää paikalliset ruokaketjut.
RUPE sanoo, että Intian maatalouden ja elintarviketalouden avaaminen ulkomaisille sijoittajille ja globaaleille maatalousyrityksille on ollut imperialististen maiden pitkäaikainen hanke.
Teollisen mittakaavan maatalous on suunnitelman avain. Ja olennainen osa tätä viljelymallia ovat geenimanipuloidut ruokakasvit – olivatpa ne sitten ensimmäisen sukupolven geneettisesti muunnettuja (GM) viljelykasveja, jotka perustuvat muuntogeenisiin organismeihin (GMO) tai uudempiin tekniikoihin, joihin liittyy esimerkiksi geenien muokkaamista.
GLYFOSAATIN/GM-KASVIEN HYVÄKSYNTÄ
Chennaissa toimivan New Indian Expressin (NIE) tuoreen raportin mukaan Intian hallitus todennäköisesti sallii rikkakasvien torjunta-aineita sietävien (HT – herbicide-tolerant) GM-kasvien viljelyn. Näitä viljelykasveja ei ole laillistettu, mutta ne ovat kasvaneet Intiassa muutaman vuoden ajan.
Hallitus on luomassa yli 4 000 ”progressiivisen viljelijän” ja ”maaseudun koulutetun nuoren” joukkoa, jotka voivat auttaa maanviljelijöitä ruiskuttamaan glyfosaattia muuntogeenisille viljelykasveille, jotka on muunnettu kestämään kasvimyrkkyjä. Nämä tuholaistorjuntaviranomaiset ruiskuttavat glyfosaattia viljelijöiden puolesta.
Glyfosaatti on karsinogeeninen eli syöpää aiheuttavaa, ja Intiassa sen käyttö on virallisesti rajoitettu teekasveille sekä ei-viljelyalueille, kuten karulle maalle ja tienvarsille. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos luokitteli glyfosaatin ”todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi ihmisille” vuonna 2015.
NIE lainaa lähdettä, joka vihjaa, että pyrkimys ruiskuttaa glyfosaattia maatalousmaille näyttää edeltäjältä HT GM-puuvillan laillistamiselle (lisäisin – ja lopulta HT GM-ruokakasvien laillistamiselle).
Tällä hetkellä vain yksi muuntogeeninen viljelykasvi – Bt (hyönteismyrkky) puuvilla – on laillistettu Intiassa.
HT GM-puuvillan laillistaminen olisi keskeinen askel kohti useiden miljardien dollarien markkinoiden avaamista maailmanlaajuisille maatalousteknologia- ja maatalouskemikaaliyrityksille, joilla on valmisteilla erilaisia HT GM-ruokakasveja.
Glyfosaatin terveydelle ja ympäristölle aiheuttamista tuhoisista vaikutuksista on kirjoitettu paljon. Glyfosaattipohjaisten rikkakasvien torjunta-aineiden (GBH – glyphosate-based herbicides) kaavat vaikuttavat suoliston mikrobiomiin ja liittyvät maailmanlaajuiseen metaboliseen terveyskriisiin. Ne aiheuttavat myös epigeneettisiä muutoksia ihmisissä ja eläimissä – taudit ohittavat sukupolven ja ilmaantuvat sitten.
Nämä myrkylliset kemikaalit ovat päässeet ravintoketjuun ja ihmiskehoihin haitallisina määrinä, ja niitä on jopa useissa suosituissa lasten muroissa.
Journal of the National Cancer Institute -lehdessä huhtikuussa 2023 julkaistussa tutkimuksessa mitattiin viljelijöiden ja muiden tutkimukseen osallistuneiden virtsan glyfosaattipitoisuuksia ja todettiin, että torjunta-aineen korkeat tasot liittyivät kehon oksidatiiviseksi stressiksi kutsutun reaktion oireisiin, tilaan, joka aiheuttaa vaurioita DNA:lle ja on syövän biomarkkeri.
Tutkimustulokset ilmestyivät sen jälkeen, kun Yhdysvaltain tautientorjuntakeskus (CDC – Centers for Disease Control) raportoi vuonna 2022, että yli 80 % lapsilta ja aikuisilta otetuista virtsanäytteistä sisälsi glyfosaattia. Samanlaisia lukuja löytyy EU:sta. GBH:t ovat maailman laajimmin käytetty maatalouden rikkaruohomyrkky.
On olemassa kymmeniä akateemisia tutkimuksia, jotka osoittavat GBH:n haitalliset ja häiritsevät vaikutukset ihmisten terveyteen. Sen sijaan, että ne esitettäisiin tässä, lyhytaikaisuuden vuoksi, monet on lueteltu online-artikkelissa ’Bathed In Pesticides: The Narrative Of Deception – Kylpee torjunta-aineissa: Petoksen narratiivi’ (2022).
Asianajaja (ja tämänhetkinen presidenttiehdokas) Robert F. Kennedy jr. on ollut mukana joissakin Yhdysvalloissa meneillään olevissa oikeusjutuissa, jotka on nostettu Bayeria vastaan Monsanton Roundup GBH:n ihmisten terveydelle aiheuttamista vahingoista (Bayer osti Monsanton vuonna 2018).
Kennedy päättelee, että on olemassa peräkkäisiä tieteellisiä todisteita, jotka yhdistävät glyfosaatin sen käyttöönoton jälkeen yleistyneiden vammojen joukkoon, mukaan lukien liikalihavuus, depressio, Alzheimerin tauti, ADHD, autismi, multippeliskleroosi, Parkinsonin tauti, munuaissairaus ja tulehduksellinen suolistosairaus, aivo-, rinta- ja eturauhassyöpä, keskenmeno, synnynnäiset epämuodostumat ja siittiöiden määrän väheneminen.
Hän lisää, että vahvan tieteen mukaan glyfosaatti on syyllinen keliakian, paksusuolentulehduksen, gluteeniherkkyyden, diabeteksen ja alkoholittoman maksasyövän räjähdysmäisesti leviäviin epidemioihin, jotka ensimmäistä kertaa hyökkäävät alle 10-vuotiaisiin lapsiin.
Tutkijat pitävät glyfosaattia väkevänä hormonitoimintaa häiritsevänä aineena, joka sotkee lasten seksuaalista kehitystä. Se on myös kelaatti, joka poistaa tärkeitä mineraaleja elimistöstä ja häiritsee mikrobiomia, tuhoten hyödyllisiä bakteereja ihmisen suolistossa ja laukaisten aivotulehduksia ja muita haittavaikutuksia.
Joten miksi GBH:t pysyvät markkinoilla? Se johtuu maatalousteknologian/maatalouskemiallisen alan vallasta ja epäilyksenalaisten sääntelyelinten ”älä katso, älä näe” -lähestymistavasta: katso GMWatch-järjestön ’Glyfosaatti: EU:n arviointiraportti jättää suurimman osan tieteellisestä kirjallisuudesta pois analyysistään’ (2021) ja The Ecologist -sivuston ’Glyfosaatti EU:ssa: tuotepromoottorit naamioituvat sääntelijöiksi ”korruption likakaivossa”?’ (2016).
Mieti, mitä veteraanitoimittaja Carey Gillam sanoo:
Yhdysvaltain Roundup-oikeudenkäynti alkoi vuonna 2015, kun Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos luokitteli glyfosaatin todennäköiseksi ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Monsanton sisäiset asiakirjat, jotka ovat peräisin vuosikymmenien ajalta, osoittavat, että yritys oli tietoinen tieteellisestä tutkimuksesta, joka yhdistää sen rikkaruohomyrkyn syöpään, mutta kuluttajien varoittamisen sijaan yritys pyrki tukahduttamaan tiedon ja manipuloimaan tieteellistä kirjallisuutta.
Vuosien mittaan Monsanto puolusti petollisesti terveydelle ja ympäristölle haitallista Roundupia ja muuntogeenisiä viljelykasvejaan ja järjesti myrkyllisiä mustamaalauskampanjoita kaikkia sen etuja uhkaavia tutkijoita tai kampanjoijia vastaan.
Vuonna 2016 kampanjoija Rosemary Mason kirjoitti avoimen kirjeen Euroopan kemikaaliviraston pääjohtajalle Geert Dancetille. Se löytyy academia.edu-sivustolta.
Siinä hän kertoo, kuinka nykyinen EU-lainsäädäntö luotiin alun perin torjunta-aineteollisuuden suojelemiseksi ja kuinka Monsanto ja muut maatalouskemikaaliyhtiöt auttoivat EU:ta suunnittelemaan omien tuotteidensa sääntelyjärjestelmiä.
Teollisuuden kannalta on paljon pelissä. Phillips McDougallin vuosittaisen maatalousraportin mukaan rikkakasvien torjunta-aineiden osuus maailmanlaajuisista torjunta-ainemarkkinoista vuonna 2019 oli arvoltaan 43 %. Suuri osa glyfosaatin käytön lisääntymisestä johtuu glyfosaattia sietävien soijapapujen, maissin ja puuvillan siementen käyttöönotosta Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Argentiinassa.
GBH:t ovat monen miljardin dollarin rahaa pyörittävä liiketoimi valmistajille. Mutta tämä viimeisin kehitys Intiassa koskee yhtä paljon HT GM-siementen ja -kasvien laillistamista kuin glyfosaattiakin, koska molemmat on erottamattomia toisistaan.
SÄÄNTELYRIKOLLISUUS
Intiassa viisi korkean tason raporttia on neuvonut olemaan ottamasta käyttöön muuntogeenisiä viljelykasveja: Jairam Ramesh -raportti (2010); Sopory-komitean raportti (2012); Parlamentin pysyvän valiokunnan mietintö (2012); Teknisen asiantuntijakomitean loppuraportti (2013); ja Parlamentaarinen tieteen, teknologian, ympäristön ja metsien valiokunta (2017).
Kun otetaan huomioon muuntogeenisiin viljelykasveihin liittyvät terveys- ja ympäristöongelmat sekä nyt hyvin dokumentoitu Bt-puuvillan epäonnistuminen maassa, ei ole yllättävää, että nämä raportit neuvovat olemaan ottamatta niitä käyttöön.
Nämä korkean tason neuvot johtuvat osittain myös siitä, että Intian GM ”sääntely” kärsii räikeistä bioturvallisuusnormien rikkomuksista, hätiköidyistä hyväksynnöistä, valvontakyvyn puutteesta, yleisestä apatiasta saastumisvaaroja kohtaan ja institutionaalisen valvonnan puutteesta.
”Teknisen asiantuntijakomitean (TEC) loppuraportti” käsitteli Intian vallitsevaa sääntelyjärjestelmää ja korosti sen puutteita sekä vakavia luontaisia eturistiriitoja. Kuten olemme nähneet pyrkimyksissä saada GM-sinappikasvi kaupallistettua, TEC:n kuvaamat ongelmat jatkuvat.
Pyrkimys saada muuntogeenisiä viljelykasveja kaupallistettua on ollut periksiantamatonta, ei vähiten muuntogeenistä sinappikasvia koskien. Geenitekniikan arviointikomitea (GEAC – Genetic Engineering Appraisal Committee), maan huipputason GMO-sääntelyelin, on edennyt antamalla tälle viljelykasville nyökkäyksen. GM-sinappikasvia koskeva tapaus on kuitenkin jumissa korkeimmassa oikeudessa ympäristönsuojelija Aruna Rodriguesin nostaman yleisen edun mukaisen oikeudenkäynnin vuoksi.
Rodrigues väittää, että muuntogeeninen sinappikasvi pakotetaan epädemokraattisesti läpi virheellisillä testeillä (tai ilman testausta) ja julkisen valvonnan puutteella: toisin sanoen hellittämättömällä tieteellisellä petoksella ja suoralla sääntelyrikollisuudella.
Tämä viljelykasvi on myös HT, joka on täysin sopimaton Intian kaltaiselle maalle, jolla on pieniä biologisesti monimuotoisia tiloja, joihin sen levittäminen läheisillä pelloilla voi vaikuttaa.
Huolimatta muuntogeenisten viljelykasvien kiellosta vuonna 2005 biologi Pushpa Bhargava totesi, että useiden muuntogeenisten viljelykasvien hyväksymättömiä lajikkeita myytiin viljelijöille. Vuonna 2008 Arun Shrivasatava kirjoitti, että Intiaan oli istutettu laitonta muuntogeenistä okraa ja köyhille maanviljelijöille oli tarjottu tuottoisia tarjouksia kaikenlaisten vihannesten ”erityissiementen” kylvöstä.
Vuonna 2013 joukko tutkijoita ja kansalaisjärjestöjä protestoi Intiassa siirtogeenisen munakoison käyttöönottoa vastaan Bangladeshissa – vihanneksen alkuperän ja monimuotoisuuden keskus – koska se aiheuttaisi sadon saastumista Intiassa. Vuonna 2014 Länsi-Bengalin hallitus ilmoitti saaneensa tietoja Bangladeshista peräisin olevien GM Bt-munakoison kaupallisten siementen ”soluttautumisesta”.
Vuonna 2017 Gujaratissa ilmoitettiin HT GM-soijapavun laittomasta viljelystä. Bhartiya Kisan Sangh (BKS), kansallinen maanviljelijöiden järjestö, väitti, että Gujaratin maanviljelijät olivat viljelleet HT-satoa.
Kuten edellä mainittiin, HT-puuvilla kasvaa laittomasti Intiassa.
Vuoden 2017 dokumentissa – ’The ox fall down: path-breaking and technology treadmills in Indian cotton agriculture – Härkä kaatuu: uran uurtaminen ja teknologian juoksumatot Intian puuvillan viljelyssä’ – Glenn Stone ja Andrew Flachs panevat merkille taktiikan, jolla viljelijöitä rohkaistaan luopumaan perinteisistä maatilakäytännöistä, mikä osuu samaan aikaan HT GM-puuvillan siementen kasvavan tarjonnan kanssa.
Tämä on kyyninen yritys asettaa maanviljelijät yritysten siementen ja kemikaalien (glyfosaatti) oravanpyöriin.
Kirjoittajat kirjoittavat:
Vaikka Intian puuvillasektoriin on soluttautunut erilaisia panos- ja pääomavaltaisia menetelmiä, kasvimyrkkyjen leviäminen on suurelta osin estetty. Telanganan osavaltiossa suurin este on ollut ”kaksoislinjauksen” käytäntö, jossa puuvillakasvit on sijoitettu laajoin välimatkoin härkäauralla tapahtuvan kitkemisen mahdollistamiseksi… Kaksoislinjaus on esimerkki edullisesta tiestä vähävaraisille viljelijöille. Sitä heikentävät kuitenkin aktiivisesti osapuolet, jotka aikovat laajentaa kasvimyrkkyjen markkinoita ja avata markkinaraon seuraavan sukupolven geneettisesti muunnetulle puuvillalle.
Stone ja Flachs huomauttavat, että kasvimyrkkyjen kasvun potentiaaliset markkinat ovat Intiassa valtavat. Kirjoittaessaan vuonna 2017 kirjoittajat huomauttavat, että myynti voi pian nousta 800 miljoonaan dollariin ja laajentamiseen on varaa. Todellakin valtava laajentuminen, jos HT GM-kasvit tulevat laillisiksi.
YSTÄVÄT KORKEILLA PAIKOILLA
Globaalit maanviljelyteknologian yritykset kuolaavat mahdollisuudesta, että Intiaa arvostetaan avoimena GM-kasvien käyttöönotolle. Teollisuudella on aina ollut korkean tason kannattajia Intiassa ja ulkomailla. Ja tämä johtaa takaisin siihen, mitä artikkelissa aiemmin todettiin – suunnitelmaan Intian maatalouden teollistumisesta Maailmanpankin ja ulkomaisten maatalousyritysten käskystä sekä sopeutuneiden virkamiesten asemaan ohjaamisesta.
Pääministeri Modi julisti vuonna 2014, että GM edustaa hyvää liiketoiminnan ja investoinnin mahdollisuutta. Tunnettu ympäristönsuojelija Vandana Shiva on korostanut kiristämistä, joka on jatkunut yrityksissä pakottaa GMO:t Intiaan, ja useita poliitikkoja on työnnetty sivuun, kunnes GMO:ien avoimen kenttätestauksen hyväksyntä allekirjoitettiin.
Vuoden 2015 lopulla kirjoitin yhdessä The Ecologist -lehden silloisen toimittaja Oliver Tickellin kanssa artikkelin – ’Riisi, vehnä, sinappi… Intia ajaa ensimmäisiä GMO-satoja salaisuuden verhon alla’.
Intian GMO-sääntelyviranomaisille oli tehty 17 tai useampia salaisia hakemuksia muuntogeenisten viljelykasvien, mukaan lukien riisin, vehnän, kikherneiden, brinjal-munakoison ja sinappikasvin, kokeista ja vapauttamisesta. Lain vastaisesti sääntelyviranomaiset eivät olleet julkaisseet tietoja sovelluksista, mikä herätti pelkoa siitä, että Intian ensimmäiset GMO:t julkaistaan ilman terveys-, turvallisuus- tai ympäristötestejä.
Ei siis ole yllättävää, että GEAC:n ja muiden virallisten elinten toimintaa on pyydetty tutkimaan, koska he näyttävät nukahtaneen rattiin tai katsoneen tarkoituksella toiseen suuntaan, koska laitonta muuntogeenisten kasvien viljelyä on tapahtunut.
Intian ensimmäinen muuntogeeninen viljelykasvi – Bt-puuvilla – löydettiin vuonna 2001 kasvamassa tuhansilla hehtaareilla Gujaratissa, levitettynä salaa ja laittomasti. Kampanjoija Kavitha Kuruganti sanoi, että GEAC jäi kiinni yllättäen, kun uutisia Bt-puuvillan laajamittaisesta laittomasta viljelystä ilmaantui, vaikka kenttäkokeet, joiden piti päättää, valitseeko Intia tämän muuntogeenisen sadon, olivat vielä kesken.
Maaliskuussa 2002 GEAC päätyi hyväksymään Bt-puuvillan kaupalliseen viljelyyn Intiassa. Tähän päivään mennessä laittomasta leviämisestä ei ole vahvistettu vastuuta. Voimme hyvinkin olla todistamassa tämän skenaarion toistamista HT-puuvillan ja HT-ruokakasvien osalta.
Taktiikka saastuttaa ensin ja sitten laillistaa, on hyödyttänyt alan toimijoita aiemmin. Intian Bt-puuvillaa lukuun ottamatta Yhdysvaltain maatalousministeriö myönsi vuonna 2016 markkinointiluvan GM Liberty Link 601 (Bayer CropScience) -riisilajikkeelle elintarvikehuollon ja riisin viennin laittoman kontaminaation jälkeen. USDA hyväksyi tehokkaasti ”hyväksyminen kontaminaation perusteella” -politiikan.
Kirjoitus voisi olla seinällä Intialle.
TARVITSEEKO INTIA GEENIMUUNTELUA?
Yleinen väite on, että GMO:t ovat välttämättömiä maataloudelle, jos haluamme ruokkia jatkuvasti kasvavaa maailman väestöä. GM-kasvien kannattajat väittävät, että lisäämällä tuottavuutta ja satoa tämä teknologia auttaa myös lisäämään viljelijöiden tuloja ja nostamaan monia köyhyydestä.
Vuonna 2018 Current Science -lehdessä julkaistussa artikkelissa tunnetut tiedemiehet P. C. Kesavan ja M. S. Swaminathan (jota pidetään ”vihreän vallankumouksen isänä” Intiassa) kyseenalaistivat muuntogeenisten organismien tehokkuuden ja tarpeen maataloudessa.
GM-kasvien tehokkuus on ollut kiistanalainen kysymys, ja kuten Kesavanin ja Swaminathanin kappaleessa ja monissa muissa korostetaan, on riittävästi todisteita kyseenalaistaa niiden tehokkuus, erityisesti HT-kasvien teho ja niiden järkyttävä, tuhoisa vaikutus Argentiinan kaltaisissa paikoissa.
Kesavan ja Swaminathan väittävät, että GM on täydentävä ja sen on perustuttava tarpeisiin. Yli 99 prosentissa tapauksista he sanovat, että koeteltu perinteinen jalostus riittää. Liian usein kuitenkin perinteisiä vaihtoehtoja ja innovaatioita, jotka ovat tuottavampia kuin muuntogeeniset viljelykasvit, syrjäytetään kiireessä voimakkaiden intressien vuoksi, jotka helpottavat muuntogeenisten viljelykasvien käyttöönottoa.
Vaikka Intia pärjää huonosti maailman nälkäarvioissa, maa on saavuttanut omavaraisuuden ruokaviljojen suhteen ja varmistanut, että ruokaa on saatavilla riittävästi koko väestön ruokkimiseen. Se on maailman suurin maidon, palkokasvien ja hirssien tuottaja ja toiseksi suurin riisin, vehnän, sokeriruo’on, maapähkinöiden, vihannesten ja hedelmien tuottaja.
Ihmiset eivät ole nälkäisiä Intiassa, koska sen maanviljelijät eivät tuota tarpeeksi ruokaa. Nälkä ja aliravitsemus johtuvat useista tekijöistä, kuten riittämättömästä ruoan jakelusta, (sukupuolten) epätasa-arvosta ja köyhyydestä; itse asiassa maa jatkaa ruoan vientiä, vaikka miljoonat ihmiset ovat nälkäisiä. Kyseessä on ”niukkuus” runsauden keskellä.
Maanviljelijöiden toimeentulon osalta pro-GMO lobbaus sanoo, että GM lisää tuottavuutta ja auttaa turvaamaan viljelijöille paremman tulon. Tämä on jälleen harhaanjohtavaa: siinä jätetään huomiotta keskeiset poliittiset ja taloudelliset kontekstit. Intialaiset maanviljelijät joutuvat edelleen taloudellisiin vaikeuksiin jopa puskurisadoista huolimatta.
Intian maanviljelijöillä ei ole taloudellisia vaikeuksia alhaisen tuottavuuden vuoksi. He ovat hermostumassa uusliberalistisen politiikan vaikutuksista, vuosien laiminlyönnistä ja tarkoituksellisesta strategiasta useimpien heistä syrjäyttämiseksi Maailmanpankin ja saalistusvaltaisten maailmanlaajuisten maatalouselintarvikeyhtiöiden käskystä.
Mutta GMO:ien kannattajat, sekä Intian ulkopuolella että sisällä, yhdessä neoliberaalien ajatushautomojen kanssa, joihin monet heistä liittyvät, eivät ole tuhlanneet aikaa nälkä- ja köyhyyskysymysten kiskaisemiseen poliittisesta kontekstistaan käyttääkseen käsitteitä ”viljelijöiden auttamisesta” ja ”maailman ruokkimisesta” heidän myynninedistämisstrategiansa sokkana.
Intian pienviljelijöiden tietämys ja monet perinteisistä käytännöistä tunnustetaan nyt kehittyneiksi ja soveltuviksi erittäin tuottavaan ja kestävään maatalouteen. Siksi ei ole yllättävää, että FAO:n vuoden 2019 korkean tason raportissa vaaditaan agroekologian ja pienviljelijöiden priorisoimista ja niihin investoimista maailmanlaajuisen kestävän elintarviketurvan saavuttamiseksi. Se väittää, että agroekologian laajentaminen tarjoaa potentiaalisia ratkaisuja moniin maailman kiireellisimpiin ongelmiin, kuten ilmastonsietokykyyn, hiilen varastointiin, maaperän rappeutumiseen, vesipulaan, työttömyyteen tai elintarviketurvaan.
Saatavilla olevat todisteet viittaavat siihen, että (ei-GMO) pienviljelijät, jotka käyttävät vähäisten tuotantopanosten menetelmiä, on tuottavampaa kokonaistuotannossa kuin suuret teollisuustilat ja voivat olla kannattavampia.
On hyvä syy, että FAO:n korkean tason raportti, johon viitattiin aiemmin yhdessä YK:n entisen erityisraportoijan Right to Food -professori Hilal Elverin kanssa ja useissa muissa agroekologiaa puolustavissa julkaisuissa ja raporteissa kehotetaan investoimaan tämäntyyppiseen maatalouteen.
Huolimatta paineista, mukaan lukien se, että maailmanlaajuisesti teollinen maatalous saa 80 % tuista ja 90 % tutkimusrahoista, pienviljelijöiden maanviljelyllä on tärkeä rooli maailman ruokkijana.
Äskettäisen artikkelin johdannossa kirjoitin, että vallitseva globalisoitu maatalous-elintarvikemalli on vastuussa lisääntyvistä sairastumismääristä, ravinnepuutteellisesta ruokavaliosta, ruokasatovalikoiman kaventumisesta, vesipulasta, kemikaalien valumisesta, viljelijöiden lisääntyneestä velkaantumisesta, paikallisten yhteisöjen heikentämisestä ja tuhoamisesta sekä biodiversiteetin hävittämisestä.
Haluavatko Intian kansalaiset GM/glyfosaatilla kasteltua teollista elintarvikejärjestelmää, joka tuo mukanaan kaiken edellä mainitun?
Kirjoitin myös, että malli perustuu poliittiseen paradigmaan, joka suosii kaupungistumista, globaaleja markkinoita, pitkiä toimitusketjuja, ulkoisia omistuspanoksia, pitkälle prosessoitua ruokaa ja (yritys)riippuvuutta markkinoista.
Ratkaisu piilee paradigman muutoksessa, joka hylkää käsityksen, jonka mukaan kaupungistuminen rinnastetaan ”edistykseen”. Muutos, joka asettaa etusijalle maaseutuyhteisöt, pienet itsenäiset vähittäiskauppayritykset (maailmanlaajuisten jättiläisten, kuten Walmart-Flipkartin ja Amazonin sijaan) ja pienviljelijät, paikalliset markkinat, lyhyet toimitusketjut, maatilan resurssit, monipuolisen agroekologisen viljelyn, ravinnetiheän ruokavalion ja elintarvikeomavaraisuuden.
Muutos, joka hylkää ekomodernistisen teknodystopian hyperkaupungistumisesta, geenimuunnelluista viljelykasveista, biosynteettisestä ruoasta ja viljelijättömistä tiloista sekä ”elintarvikkeiden siirtymisestä” suuren data-maatalousteknologian kartellin hallintaan, joka käärii kaikki edellä mainitut tekovihreään julkisivuun.
On olemassa vaihtoehtoisia visioita, mahdollisia tuloksia ja vastustusta, jotka voivat haastaa ekomodernistisen agendan.
Pienviljelijät ja maaseutuyhteisöt tulisi asettaa kehityspolitiikan keskipisteeseen sen sijaan, että ne hävitetään, luodaan maamarkkinoita maan yhdistämiseksi teollisen mittakaavan monoviljelyyn tai käytetään elintärkeää viljelysmaata rakentamiseen.
Lisäksi inspiraatiota voidaan ottaa alkuperäiskansojen maailmankatsomuksista ja, kuten antropologian professori Arturo Escobar sanoo, Buen Viverin käsitteestä: edistää ihmisten ja luonnon yhteistä hyvinvointia painottavia elämäntapoja ja tunnustaa molempien erottamattomuus sekä keskinäinen riippuvuus.
Esimerkiksi Intian alkuperäiskansojen vähän energiaa kuluttavat heimokulttuurit ovat kapitalismin ja teollistumisen vastakohta, ja niiden tieto- ja arvojärjestelmät edistävät aitoa kestävyyttä hillitsemällä sitä, mitä luonnosta otetaan.
Tämä merkitsee perustavanlaatuista muutosta arvoissa, prioriteeteissa ja näkemyksissä sekä siirtymistä pois saalistuksesta, imperialismista, dominoinnista, ihmiskeskeisyydestä ja ryöstöstä.
Sitä aito ”ruokasiirtymä” ja Buen Viver todella tarkoittaisivat.
Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 9.8.2023 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Science & Public Interest Halt the Push for GM Crops in India: Approval by Contamination?
Monia yllä olevassa artikkelissa mainituista ongelmista käsitellään kirjoittajan vapaasti luettavassa e-kirjassa ’Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order’:
globalresearch.ca: Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order
