Ja miksi lakkaa kukoistamasta koskaan kylvetty paras toivo?
Raaka Sattuma estää auringon ja sateen,
Ja noppaa heittävä Aika iloisuuden langettaa vaikerruksen.
— Thomas Hardy
No niin, tässä olemme. 2024.
Digitaalisen ID-tunnuksen vuosi.
CBDC:n vuosi.
Suuren nollauksen vuosi.
Huuhademiasopimuksen vuosi.
Seuraavan suuren sodan vuosi.
Polykriisin vuosi.
Deepfake eli syväväärennösten valikoiman vuosi.
Tiedätkö: 2024, vuosi, jolloin opimme tavoittelemaan onnellisuutta.
Mitä? Etkö usko, että nämä ongelmat antavat meille mahdollisuuden tavoitella onnellisuuttamme? Sitten et tiedä mitä onnellisuus tarkoittaa.
Salli minun selittää. . .
ONNELLISUUDEN MERKITYS
Olen varma, että lukijani ollessaan erittäin lukutaitoinen porukka, tuntevat Vuonna 1984 liitteen, jossa Orwell esittää ”Uuskielen periaatteet”, ”Oseanian virallisen kielen”, joka luotiin ”vastaamaan Ingsocin tai englantilaisen sosialismin ideologisia tarpeita”. Ja, jos olet perehtynyt tuohon liitteeseen, muistat varmasti kuinka Orwell selittää, että Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen aloituskohta –
Pidämme näitä totuuksia itsestään selvinä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän luojansa on antanut heille tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia, että näiden joukossa ovat elämä, vapaus ja pyrkimys onneen . . .
– ei olisi vaikeaa esittää uuskielellä, mutta itse asiassa mahdotonta.
Olisi ollut melko mahdotonta kääntää tämä uuskieleen alkuperäisessä merkityksessä pysyen. Lähin tapa tehdä niin olisi nielaista koko kohta yhteen ajatusrikoksen sanaan. Täysi käännös voisi olla vain ideologinen käännös, jossa Jeffersonin sanat muutetaan ylistykseksi absoluuttisesta hallinnosta.
”Mikä ihanan luova kappale scifi-kirjoitusta!” saatoit ajatella lukiessasi tuota kohtaa. ”Sillä Eric Blairilla oli todella mielikuvitusta!”
Paitsi, se ei ollut fiktiota.
Katsos, julkaisin äskettäin vuoden 2024 ensimmäisen #SolutionsWatch podcastin otsikolla ”How To Be Happy – Kuinka olla onnellinen”. Tietenkin tavanomainen lauma ’kommentoi-ensin, katso-video-myöhemmin’ tyyppejä julisti hyveellisen pöyhkeänä, että onnellisuus on typerä käsite ja tavoittelematon. Sen lisäksi, että tämä oli juuri tuon videon ihmisten pointti, se tosiasia, että niin monet kommentoijat tunsivat tarvetta soittaa kelloja tämän erityisen kuuman käsityksen kanssa, on itsessään melko paljastavaa. Se osoittaa, että Orwellin uuskielen painajainen, jossa emme pysty ymmärtämään itsenäisyysjulistusta, ei ole varoitus siitä, mitä saattaa tulla. Ei, se on osoitus siitä, mitä on jo onnistunut tapahtumaan. (Vai pitäisikö sen olla ”onni”-stunut.)
Katsos, ”onnellisuus” on yksi niistä sanoista, joka on eksynyt niin kauas alkuperäisestä merkityksestään, että emme voi enää tunnistaa sen juuria. Tässä tapauksessa, kuten Oxford English Dictionary (OED) sanakirja ystävällisesti meille ilmoittaa, sekä adjektiivi ”happy – onnellinen” että substantiivi ”happiness – onnellisuus” ovat johdettuja juurisanasta ”hap”, joka tarkoittaa ”mahdollisuutta tai sattumaa” tai ”onnea tai kohtaloa”.
”Onnellisuus” on siten kokemus hyvän onnen suosiosta, kuten: ”all my lyf hath ben nouryshyd in happynes – koko eloni on ollut onnellisuuden ravitsemaa” (OED:n ensimmäinen kirjattu sanan käyttö englanniksi). Jefferson (vai onko kyseessä Thomas Paine?) ei siis aio esittää julistuksen perustana mitään pelkkää ohimenevää fyysistä aistimusta tai tunnetta yhtenä Luojamme meille suomista ”luovuttamattomista oikeuksista”. Vapaussodan perustamisasiakirja ei perustunut oikeuteesi tunkea suuhusi olutta ja nachoja urheilupalloa laajakuvatelevisiosta katsoessasi.
Pikemminkin, onnellisuuden tavoittelu on Jumalan meille jokaiselle antama oikeus tavoitella kohtaloamme, pyöräyttää suurta onnenpyörää – Rota Fortunae -pyörää, eli ei Pat Sajackin versiota – ja astua elämän suureen seikkailuun, sattuipa mitä onnenkantamoista tahansa.
Toivottavasti valot syttyvät niille, jotka eivät tähän mennessä ole ymmärtäneet tämän ”onnellisuuden tavoittelun” homman merkitystä.
Mutta, mitä sitten ajattelemme Solonista?
ONNELLISUUDEN TAVOITTELU
”Älä pidä ketään onnellisena ennenkuin hän on kuollut.”
Tämä provokatorinen sutkaus, Solonin ansioksi katsottu – kreikkalaisen valtiomiehen, joka eli 2500 vuotta sitten – saattaa vaikuttaa meistä rämäkältä. Ehdottaako hän, että elämä on niin kauheaa, että vain kuolleet voivat olla todella onnellisia?
Ei, ei tietenkään. Ongelmana tässä on, että tämä tunnettu puskuritarran arvoinen lainaus ei ole se, mitä Solon sanoi Kroisokselle, Lyydian kuninkaalle, jonka kysymykseen onnellisuudesta hän vastasi. G. C. Macauleyn Herodotoksen käännöksen mukaan Solon itse asiassa sanoi:
Mitä teihin tuleman, huomaan, että ollos sekä suuri vauraudeltanne että monien miesten kuningas, mutta sitä, mitä kysyitte minulta, en voi teitä vielä kutsumahan, ennen kuin saan tietää, että olette tuoneet elämänne oikeudenmukaiseen loppuun: sillä sangen rikasta ihmistä ei pidä ollenkaan pitää onnellisempana kuin sitä, jolla on vain toimeentulonsa päivästä toiseen, ellei hänen mukanaan ole myös onni päättää elämänsä hyvin omistaessaan kaiken kohtuullisen. Sillä monet sangen varakkaat miehet eivät ole onnellisia, kun taas monet, joilla on vain kohtalainen toimeentulo, ovat onnekkaita; ja itse asiassa sangen rikkaalla miehellä, joka ei ole onnellinen, on vain kaksi etua verrattuna köyhään mieheen, joka on onnekas, kun taas tällä jälkimmäisellä on monia etuja verrattuna rikkaaseen, joka ei ole onnellinen. Rikas mies pystyy paremmin täyttämään halunsa ja myös kestämään suuren kurjuuden, jos se hänet kohtaa; kun taas toisella on etua häneen seuraavissa asioissa: – hän ei todellakaan pysty yhtä lailla kuin rikas mies kestämään kurjuutta tai täyttämään halujaan, mutta nämä hänen hyvä onnensa pitää hänestä loitolla, hänen ollessa raajoiltaan terve, vapaa sairaudesta, kärsimyksestä koskematon, viehkeiden lasten isä ja itse komeassa muodossa; ja jos hän tämän lisäksi päättää elämänsä hyvin, hän on sen kutsumisen arvoinen, mitä etsit, nimittäin onnellinen mies; mutta ennen kuin hänen päivänsä päättyvät, on hyvä pidätellä eikä kutsua häntä vielä onnelliseksi, mutta vain onnekkaaksi.
Näet, miksi tämä tutkielma on lyhennetty puskuritarran pituiseksi.
Ja voit myös nyt paremmin ymmärtää, mitä Solon todella sanoi.
Mutta, jos et vieläkään näe hänen merkitystään, voit kääntyä Aristoteleen puoleen, joka – pääteoksessaan Nikomakhoksen etiikka, luku 10 – selittää, kuinka onnen sattuma voi aiheuttaa meille ”onnellisuutta” ja ”onnettomuutta” (populaarisessa mielessä), kuten kohtalon ailahteleva sormi määrää, mutta ihmisen kutsuminen ”onnelliseksi” tarkoittaa hänen elämänsä arvioimista kokonaisuutena. Kysymys ei ole siitä, tuottaako tämä tietty ajan hetki meille nautintoa vai tuskaa, vaan siitä, pystymmekö siinä suuressa seikkailujen sarjassa, josta elämämme suuri kuvakudos on kudottu, elää hyveellisyytemme mukaisesti ja pyrkiä siihen, mikä on hyvää ja kaunista sekä kantaa epäonnen ja huonon tuurin aikamme tyyneydellä ja mielenlujuudella.
Tämä on ”onnellisen elämän” luonne Solonin (ja Aristoteleen) merkityksessä, ja tämä on ”onnellisuuden tavoittelu”, johon Jefferson (vai oliko se Paine?) viittasi. Ei karkeaa fyysisen nautinnon hetkien etsimistä, vaan oikeutta osallistua (ei aina miellyttävään) elinikäiseen kamppailuun hyveen ja kunnian saavuttamiseksi.
Stephen Anderson täsmentää äskettäisessä pohdiskelevassa artikkelissaan ”Hap & Happiness – Onni & onnellisuus”:
Hyveellisyyden mukaan eläminen tuottaa elämän, joka on täydellinen ja ylistyksen arvoinen. Sellaisen elämän eläminen on mahdollista olosuhteissa edellyttäen, että kokenut vastaa niihin rohkeasti ja rehellisesti. Olosuhteet itsessään eivät kerro mitään autuuden mahdollisuudesta; yksinään ne eivät voi estää sitä millään tavalla, sillä se ei riipu onnen sattumasta (joka voi tapahtua missä tahansa muodossa), vaan henkilön periaatteellisesta sitoutumisesta sellaisiin näkökohtiin kuin velvollisuus, säädyllisyys ja kohtalo. Kuka tahansa voi olla sankari: hänen vastatoimensa, eivät olosuhteet itse, määrittävät sen.
Siinä mielessä kuka tahansa voi siten olla ”onnellinen”, jos hän niin haluaa – edellyttäen, että hänen luonteensa lopulta osoittautuu riittäväksi hänen elämänsä erityiseen haasteeseen. Jumalat voivat sitten katsoa takautuvasti hyväksyen hänen kurssiaan, vaikka se olisikin katkeruuden ja tuskan hajottama. Ja jopa elämässä voi löytää lohtua siitä, että on ”tehnyt hyvin”, kunhan on elänyt hyveellisten periaatteiden mukaan jalolla kärsivällisyydellä. Kaikki tämä on jatkuvasti yksilön hallinnassa. Teemme omat valintamme, emme olosuhteidemme perusteella, vaan vastauksillamme niihin.
Ehkä alat ymmärtää todellisen onnellisuuden syvyyttä, oikein määriteltynä. Ja jos niin, on mahdollista, että olet vihdoin valmis arvostamaan tuon ikivanhan tammikuun tervehdyksen merkitystä:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Ok, nyt on helmikuu (tiedät, kuinka kiireinen olen ollut!), mutta ymmärrät pointin.
Tämä voi todellakin olla onnellista uutta vuotta meille jokaiselle . . . mutta tällä ”onnellisuudella” ei ole mitään tekemistä niiden juonien kanssa, joita Davos/Bilderberger/Trilateral Great Reset -kabaali suunnittelee meille aiheuttavansa.
Itse asiassa onnemme ei ole kenenkään meille annettavissa. Se ei myöskään ole kenenkään meiltä pois otettavissa.
Onnellisuutemme ei ole riippuvainen mukavista olosuhteista tai miellyttävistä tunteista tai aineellisista mukavuuksista tai mistään muusta omaisuutemme sattumasta.
Sen sijaan todellinen onnellisuus tulee vain, kun kuljemme kokemuksen hehkuvan tulikokeen läpi ja nousemme toiselle puolelle moraalimme ja arvomme koskemattomuuden kanssa. Kyllä, pahat asiat kohtaavat meidät epäilemättä tänä vuonna, mutta meille tapahtuvat asiat eivät määritä meitä. Ei. Meidät määritellään sen mukaan, miten vastaamme näihin asioihin.
Ja niin kauan kuin meidän sallitaan tavoitella onnellisuuttamme, meillä jokaisella on vielä mahdollisuus katsoa taaksepäin päiviemme lopussa ja arvella olevansa niitä harvoja onnekkaita, jotka ovat eläneet onnellisen elämän.
Joten, sallikaa minun toivottaa (myönnettävästi myöhäisesti) oikein hyvää uutta vuotta! Jatkukoon erinomaisuuden tavoittelunne kaikessa, onni-stuipa tapahtumaan mitä tahansa.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 4.2.2024 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: 2024 and The Pursuit of Happiness
