Öljyn ja polttoaineiden hintojen noustessa nousevat myös keinotekoisten kemiallisten lannoitteiden hinnat – teollisen maatalouden sokka väittää olevansa ”tehokas”. Iso-Britanniassa typpilannoitteiden hinta on kaksinkertaistunut viimeisen vuoden aikana noin 330 puntaan tonnilta. Öljyn hinta on tällä hetkellä yli 130 dollaria tynnyriltä ja OPECin varoituksen mukaan se voi nousta 200 dollariin vuoden loppuun mennessä, joten lannoitteiden hinta voi nousta 500 puntaan tonnilta. Näillä hinnoilla fossiilisista polttoaineista ja lannoitteista riippuvaisen teollisen maatalouden väitetty tehokkuus alkaa romahtaa.
Yllä oleva ote on vuoden 2008 Soil Association -järjestön lehdistötiedotteesta. Paljon ei ole muuttunut.
Heinäkuussa 2022 öljyn hinta on hieman yli 100 dollaria tynnyriltä ja lannoitteiden hinta on reilusti yli kaksinkertainen vuoden 2008 hintaan. Itse asiassa lannoitteiden hinta on kaksinkertaistunut vuodesta 2021.
Viime kuukausina on kirjoitettu paljon Ukrainan konfliktin aiheuttamista toimitusketjun kriiseistä sekä vaikutuksista kaasuun ja öljyyn. Ehkä jopa kaksi kolmasosaa maailman väestöstä on riippuvainen typpipohjaisista synteettisistä lannoitteista suurelta osin ruoassaan. Tämän seurauksena hälytyskellot ovat soineet lannoite- ja ruokapulasta, joka iskee pahiten maailman köyhimpiin.
Kun pelkäämme typpilannoitteiden tuotannossa välttämättömän maakaasun hintojen nousua, näemme fossiilisista polttoaineista riippuvan elintarvikejärjestelmän haavoittuvuuden. Typpilannoitteet valmistetaan ammoniakista, joka on tuotettu Haber-Boschin prosessilla, joka on energiaintensiivinen lähestymistapa. Maakaasu tarjoaa yleensä vedyn. Typpi on peräisin ilmasta. Tätä ammoniakkia käytetään kaikissa typpilannoitteissa, mukaan lukien vedettömässä ammoniumnitraatissa ja ureassa.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan vuosina 1961-2014 maailmanlaajuinen typpilannoitteiden kulutus kasvoi hieman yli 10 miljoonasta tonnista noin 105 miljoonaan tonniin. Tämä on auttanut ruokkimaan ja ylläpitämään nopeasti kasvavaa maailman väestöä.
Mutta tämä on tullut kalliiksi mineraaleista köyhdytetyn ja mikrobiologisesti taantuneen maaperän, saastuneiden vesistöjen, maaperän epävakaan typen, joka vapauttaa typpioksiduulia ilmakehään, ja elintarvikejärjestelmän, joka on äärimmäisen herkkä öljyn ja kaasun hinnannousun epävakaudelle sodasta, hyödykekeinottelusta tai jostain muusta katastrofista johtuen, vuoksi.
Ukrainan tilannetta ja lännen Venäjä-pakotteita lukuun ottamatta nykyinen kriisi ei välttämättä johdu pelkästään kysynnän ja tarjonnan taloudesta. Antonia Juhaszin tuore artikkeli ’Miksi polttoaineen hinnat ovat niin korkeat?’ kertoo, että nykyiset hinnat eivät heijasta toimitusketjun ongelmia.
Itse asiassa energiakauppiaat lietsovat nousevia hintoja ja epävakautta öljyn, maakaasun ja muiden tärkeiden fossiilisten polttoaineiden hintojen osalta.
Ottaen huomioon ympäristövaikutukset ja haavoittuvuus hintashokeille ja pitkälti säätelemättömälle keinottelulle, on yhä selvempää, että maailman on luovuttava riippuvuudestaan fossiilisia polttoaineita käyttävästä maataloudesta. Tämä edellyttää myös yhteyksien irrottamista globalisoidusta elintarvikejärjestelmästä, joka perustuu pitkiin toimitusketjuihin.
Esimerkiksi Venäjä ja Ukraina tuottavat yli puolet maailman auringonkukkaöljyn tarjonnasta ja 30 prosenttia maailman vehnästä. Noin 45 Afrikan ja vähiten kehittynyttä maata tuo vähintään kolmanneksen vehnästä Ukrainasta tai Venäjältä, ja 18 maata tuo 50 prosenttia tai enemmän.
Tarvitaan alueellisia ja paikallisia yhteisöjen omistamia elintarvikejärjestelmiä, jotka perustuvat elintarvikeomavaraisuuteen ja lyhyempiin elintarvikeketjuihin, jotka kestävät tulevia häiriöitä.
Myös ruoan viljelyn on muututtava.
EU:n ”pellolta pöytään” -strategia puoltaa synteettisten lannoitteiden käytön vähentämistä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja torjunta-aineiden vähentämistä vähintään 50 prosentilla.
Tämä on joutunut Yhdysvaltain hallituksen ja sen agrokemiasektorin käskyläisten arvostelun kohteeksi, sillä he ovat esittäneet väsyneitä ja horjuvia väitteitä siitä, että tämä pahentaa nälkää ja nälänhätää ja johtaa lisääntyneeseen maankäyttöön.
Teollisuus on päättänyt heikentää EU:n strategiaa, jonka tavoitteena on myös vuoteen 2030 mennessä yli kolminkertaistaa EU:n luonnonmukaisen viljelyn prosenttiosuus (8,1 prosentista 25 prosenttiin).
”Hiljaisen kevään äänekäs lobbaus” on Brysselissä toimivan lobbausryhmän Corporate Europe Observatory valvontaorganisaation vuoden 2022 raportti, jossa kuvataan tarkasti tätä EU-strategiaa vastaan suunnattua teollisuuden hyökkäystä. Sen liiketoimintamalli riippuu viljelijöiden pyydystämisestä kemikaalien juoksumatoille.
Sen sijaan, että täällä toistetaan argumentteja, lukijat voivat kääntyä kirjailija ja impaktisijoittaja Brian Halweilin puoleen, joka esitti yksityiskohtaisen, tutkimukseen perustuvan purkamisen torjunta-aineiden lobbausryhmän antiorgaanisille argumenteille muutama vuosi sitten. Hänen teoksensa ilmestyi alun perin World Watch Volume 19 numerossa 3. Se on luettavissa Organic Consumers Associationin verkkosivuilla – ‘Can Organic Food Feed the World?’ (Voiko luomuruoka ruokkia maailmaa?).
Halveil kiistää myös väitteen, jonka mukaan orgaanisten lannoitteiden määrä ja vaikutus eivät riitä ylläpitämään tarvittavaa tuottavuutta. Orgaanisten menetelmien ja agroekologisten lähestymistapojen perustelut ja todisteet niiden menestyksestä sekä lisääntymisestä on dokumentoitu hyvin (katso lyhyt yleiskatsaus vuoden 2022 artikkelista ”Living in Epoch-Defining Times: Food, Agriculture and the New World Order” – ”Eläminen aikakausia määrittävinä aikoina: ruoka, maatalous ja uusi maailmanjärjestys”).
[On mielenkiintoista huomata, että Sri Lankan nykyistä kriisiä syytetään osittain siitä, että hallitus on siirtynyt 100-prosenttisesti luomuviljelyyn, mikä selvästi pyrkii häpäisemään tätä käytäntöä – OffG toim.]
Lukijoita kehotetaan tutustumaan myös YouTuben lyhyeen, mutta erinomaiseen taustatietoon ’Understanding Our Soil: The Nitrogen Cycle, Fixers and Fertilizer’ (2021), jossa kuvataan nykyaikaisten synteettisten lannoitteiden haitallisia vaikutuksia maaperään, veteen ja ilmakehään ja miten orgaanisen typen sitomismenetelmillä voidaan ratkaista nämä ongelmat, ei vähiten palauttamalla ja lisäämällä maaperän hedelmällisyyttä.
Kukaan ei tietenkään kannata välitöntä siirtymistä luonnonmukaisiin viljelymenetelmiin. On tapahduttava asteittainen ja huolellinen vaihe, joka tapahtuisi useiden vuosien aikana.
Tältä osin, Vandana Shiva sanoo äskettäisessä artikkelissa, hallitusten on aika pakottaa lannoiteteollisuus maksamaan typen saasteista ja ohjata tukia teollisesta maataloudesta ekologiseen viljelyyn.
Sen sijaan, että hyökkäsivät maanviljelijöihin (kuten tällä hetkellä Hollannissa tapahtuu), hän sanoo, että uusien agroekologisten koulujen on oltava avoinna viljelijöille, jotta he voivat siirtyä ekologiseen maatalouteen kolmen tai viiden vuoden aikana.
Samanaikaisesti, emme saa hämääntyä maatalousteknologian ja maatalousbisneksen lobbausryhmän väsymättömästä pelonlietsonnasta (luomujen osalta), joka vaatii viljelijöitä jatkamaan sen yksityisomistuksellisten tuotantopanosten, mukaan lukien synteettisten lannoitteiden, ostamista, jatkaen samalla korkeiden tuotantopanosten, korkeaenergisen, terveydelle haitallisen teollisen maatalouden mallin markkinoille tuomista kaikkialla maailmassa.
Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter ja se on julkaistu offGuardian sivuilla 13.7.2022 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Ignore the Prophets of Doom – Organic food can feed the world
