Tervetuloa Myytinkertojiin
Bostonin Yliopiston geologi Robert Schoch oli aikanaan yksi ensimmäisistä akateemikoista, joka toden teolla, todisteiden kera, uskalsi haastaa vallitsevia näkemyksiä muinaishistoriasta. Legendaarisen John Anthony Westin löytämänä, Schoch matkusti Egyptiin tutkimaan fyysisiä todisteita, jotka tulisivat vahvasti sotimaan virallisia näkemyksiä vastaan.
Gizan tasangolla Schoch huomioi, että sfinksissä oli havaittavissa hyvin voimakkaita vesieroosion merkkejä. Tämä eroosio kertoi geologille, että väite Sfinksin alkuperästä noin 4500 vuotta sitten, faarao Khafren rakennuttama, ei voinut pitää paikkaansa, sillä sademäärät edellisten tuhansien vuosien aikana eivät olisi riittäneet vastaavan eroosion aikaansaamiseksi. Sfinksin täytyi Schochin mukaan olla ainakin 3000 vuotta vanhempi kuin virallisesti oletettiin.
Sen lisäksi hän huomaisi kuinka Sfinksin pää oli täysin epäsuhtainen sen kehoon verrattuna, ja tämä herätti ihmetystä, sillä kun kyseessä oli egyptiläiset, taiteellisesti lahjakas luojakansa, kenelle matemaattiset suhteet olivat tärkeitä myös taiteessa, oli selvää, että tämän kaltainen virhe suuressa monumentissa ei voinut olla suunniteltua. Sfinksin pään eroosio ei myöskään vastannut itse kehon eroosioon, mikä Schochin mielestä viittasi vahvasti pään myöhäisempään uudelleenkaivertamiseen.
Schochin tutkimukset, vaikka vankoilla todisteilla, hukkuivat tiedemaailman työpöydältä, mutta onnistuivat siitä huolimatta aiheuttamaan julkista kohua.
Tiedemaailma ei voinut hyväksyä Sfinksin varhaisempaa alkuperää. Hypoteesin mahdottomuutta korostettiin todisteella, että ei ollut olemassa ainuttakaan merkkiä siitä, että varhaisemmat yhteiskunnat olisivat kyenneet tuottamaan mitään sfinksin kaltaista, sillä tämä olisi vaatinut järjestäytyneen yhteiskunnan, infrastruktuurin missä yhteiskunnalle syntyvä ylijäämä, oli tuotanto sitten mitä tahansa, olisi mahdollistanut työvoiman sitomista suuriin symbolisiin rakennusprojekteihin. Itseasiassa, tämä oli ainut vakuuttava väite, jonka akatemia pystyi esittämään Schochin hypoteesia kohtaan. Ja se piti paikkaansa, emme tunteneet ensimmäistäkään yli 7t vuotta vanhaa sivilisaatiota, joka olisi kyennyt tai tuntenut tarvetta esitettyyn monumenttien rakentamiseen. Mutta kaikki muuttui kun Göbekli Tepe astui parrasvaloihin.
Göbekli Tepe on Turkista, Eufratin yläjuoksun tuntumasta löydetty kivikautinen temppeliä muistuttava, ympyränmuotoinen rakennelma. Ensimmäistä kertaa se noteerattiin jo vuonna 1963, mutta sen merkityksellisyyden ymmärsi vasta noin 30 vuotta myöhemmin saksalainen arkeologi Klaus Schmidt. Schmidtin johdolla rakennelman intensiivinen tutkiminen aloitettiin vuonna 1995 ja hedelminä tutkimuksesta, Schmidt onnistui paljastamaan meille Göbekli Tepen ja ihmissivilisaation kehityksen saloja.
Kyseinen neoliittisen aikakauden aamunkoitossa valmistunut rakennelma määritettiin noin 11t vuotta vanhaksi ja tämä aikamääritys romutti täysin näkemyksemme omasta kehityksestämme. Göbekli Tepe oli todiste siitä, että ihminen oli kyennyt järjestelmälliseen yhteiskuntaan jopa 7t vuotta aikaisemmin kuin mitä tiede kuvitteli, ja löytö oli kaikessa kattavuudessaan tärkeä. Akatemian ja eritoten egyptologien väite Robert Schochin Sfinksi-hypoteesin mahdottomuudesta tuhoutui.
Se mikä Göbekli Tepessä oli outoa, oli, että noin 50 Stonehengen kokoinen alue oli rakennettu, mutta haudattu jostain syystä. Hautaaminen vaikutti ikään kuin säilytysmielessä tehdyltä.
Tämä pyhättöjen tai yleisesti, rakennelmien hautaaminen on yksi kiistanalaisimmista keskustelunaiheista neoliittisen arkeologian parissa. Minkäänlaista konsensusta ei hautaamissyistä ole syntynyt, vaan tarkoitusperistä keskustellaan edelleen vilkkaasti väitellen. Asia ei välttämättä saisi niin paljon huomioita, mutta edellisten 20 vuoden aikana esimerkiksi Anatolian alueelta löydettyjen neoliittisen aikakauden haudattujen rakennelmien lukumäärä on noussut dramaattisesti. Huomion arvoista haudatuissa rakennelmissa on se, että ne ovat olleet niin kotitalous kuin erikoiskäytössä, joten yksinkertaisen hypoteesin rakentaminen on vaikeaa. Olisi täysin eri asia, mikäli kyseiset löydöt olisivat esimerkiksi vain temppeleitä tai seremoniapaikkoja.
Tämä rakennelmien ja rakennusten hautaamisen perinne on tutkimusten mukaan alkanut jo varhaisella neoliittisella kaudella, ja jatkunut aina kauden loppuun, tietenkin vaihdellen paikkakunnasta ja ajasta riippuen.
Tässä jaksossa tarkoitukseni on esitellä teille Karahan Tepestä löydetyt haudatut rakennelmat, joista jokainen tähän mennessä löydetty on toiminut erikoiskäytössä, ja jotka selkeästi on haudattu, syystä tai toisesta.
Neoliittinen kausi, neoliittinen vallankumous oli alku uudenlaiselle toimeentulolle ja teknologialle, mutta myös valtaisa edistysaskel uudenlaisen symbolisen tajuntakyvyn saralla. Edellisen 20 vuoden aikana tutkitut arkeologiset löydöt kyseiseltä kaudelta ovat paljastaneet täysin uuden kuvakielen synnyn, käsitteellisen muutoksen maailman havainnoimisessa, mikä johti arkkitehtooniseen kehitykseen missä rakennukset eivät toimineet enää pelkästään asuinrakennuksina, vaan saivat roolin erikoiskäytössä.
Me havaitsemme nämä muutokset esimerkiksi lattian alaisina hautaamisina, rakennusten rakentamisina edellisten pyhättöjen päälle tai vaikkapa rakennusten sisällä tapahtuneina muutoksina, missä jokin tietty yhtenäinen osa-alue on saanut suuren huomion. Mutta, ehdottomasti oudoimpana ilmiönä tässä kehityksessä on rakennusten hautaaminen.
Olisiko outoa verrata rakennusten hautaamista ihmishautaamiseen, että rakennuksille annettiin eräänlainen elinkaari, ja säilyttääkseen arvonsa tai voimansa, rakennus haudattiin. Toisaalta tämä oli myös kyseisen rakennukset kuolema, joten systemaattisen hautaamisen lisäksi, saatettiin rakennuksen ylimääräiset osat tuhota tai polttaa, mutta itse perusta säilytettiin. Näihin päätelmiin ovat päätyneet useat akateemikot alkaen vuodesta 1960, kun haudattuja rakennelmia löydettiin ensimmäisiä kertoja suuremmissa määrin.
Vuonna 1997 aloitettiin noin 35 kilometriä Göbekli Tepen itäpuolella sijaitsevassa Karahan Tepessä systemaattiset kaivaukset ja tutkimukset. Tämä Göbekli Tepen sisarpyhätöksi nimetty saman aikakauden rakennelma, paljasti seuraavien vuosien aikana 250 eläinteemaista obeliskia, joista osa oli samanlaisia t-muotoisia kuten Göbekli Tepessä. Tähän mennessä on tullut selväksi, että Karahan Tepe, vaikka selkeästi samaa kulttuuria kuin sisarpyhättönsä, saattaa olla Göbekli Tepeäkin varhaisempi rakennelma.
Vuonna 2019 aloitetut tarkemmat tutkimukset osoittivat, että Karahan Tepe oli selkeästi, tarkoituksen mukaisesti haudattu.
Karahan Tepen kaivaukset ovat tällä hetkellä levittäytyneet noin 10 hehtaarin alueelle ja mikäli tähän tutkimusalueeseen lisätään t-pilarien kalkkikivilouhokset, koko alue on noin 15 hehtaarin suuruinen. Pilarilouhosten lisäksi alueen kalkkikivestä koostuvaa peruskalliota on hyödynnetty, ja paikoin on löydetty peruskallioon kaiverrettuja rakennelmien perustoja. Nämä perustat ovat hienosti toteutettuja, peruskallion eri korkeustasoja hyödyntäen.
Pintatutkimusten ja geomagneettisten mittausten perusteella koko alue on pystytty jakamaan neljään eri osaan. Itäiseen sekä läntiseen penkereeseen, eteläiseen laaksoon, sekä sitten itse louhosalueeseen.
Sekä itäisestä, että läntisestä penkereestä on löydetty peruskallioon kaiverrettuja perustuksia ja myös t-muotoisia pylväitä. Eteläisessä laaksossa ei toistaiseksi ole ensimmäistäkään asumus tai pyhättölöytöä, mutta kyseiseltä alueelta on löydetty artefakteja sekä työkaluja. Louhoksessa on edelleen nähtävissä keskeneräisiä pylväitä, mikä hassua kyllä on yhtenäinen teema ympäri maailmaa.
T-muotoisten pilarien sekä työkalujen lisäksi alueella on tehty muutama huomionarvoinen löyty. Ensimmäinen niistä on alueella seisova 16-sorminen, antropomorfinen pilari.
He, ketkä ovat nähneet esimerkiksi pääsiäissaaren moai-patsaita, saattavat muistaa patsaiden kädenasennon, missä ne patsaan sivuilta, ulottavat sormet patsaan etupuolelle, vatsan alapuolelle. Samankaltaisia elementtejä on havaittavissa Göbekli Tepestä löydetyissä pilareissa. Ja nyt myös Kaharan Tepestä löydetystä pilarista, sillä poikkeuksella, että tämän patsaan sormimäärä on muista eroava, sillä kädessä näyttäisi olevan 8 sormea.
Tietystikään meillä ei ole täyttä varmuutta siitä, että onko tämä alun perin esittänyt ihmiskättä, mutta siltä se nyt kuitenkin tällä hetkellä vaikuttaa.
Toinen maininnan arvoinen löytö on erään rakennuksen seinään kaiverrettu ihmispää. Ja saaneen huomauttaa, että tämän pään ollessa osa peruskalliota, päätös sen tekemisestä on täytynyt olla tehtynä jo ennen kuin itse seinää on alettu muokkaamaan.
Muutamissa seinissä ja kivissä on Göbekli Tepestä tuttua eläinteemaa, mutta mitään täysin mullistavaa paikasta ei vielä ole löydetty. Jään mielenkiinnolla odottamaan ja seuraamaan tulevien tutkimusten tuloksia ja liitän tämän videon kuvaukseen linkin tutkimuksesta, jonka perusteella tätä jaksoa tein.
Muistutukseksi vielä maininta tuosta kyseisestä aikakaudesta noin 12t vuotta sitten. Se oli mullistuksen aikaa, jolloin maailma läpikävi ilmastollisia suuria vaihteluja ja katastrofeilta näyttäviä tapahtumia. Esitin vastikään tästä koherentin kokonaisuuden edellisessä Jäävuoriseminaarissa, ja mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen vuokraamaan luennon Project Nanook ja Musta Aurinko. Kyseinen luento saattaa antaa selityksen sille, miksi vanhat rakennelmat ovat systemaattisesti haudattu säilyäkseen tai vaihtoehtoisesti, miksi ne näyttävät ikään kuin tarkoituksen mukaisesti haudatuilta.
Kiitos seurasta. Me tapaamme jälleen seuraavan myytin parissa.
Video on julkaistu YouTubessa 22.3.2022 ja videon käsikirjoitus on julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla Myytinkertojien luvalla.
