Olympialaisten agenda on liikevoitto ja kontrolli

Monet ihmiset Ranskassa ovat tyytymättömiä tämän kesän olympialaisten (ja sitten paralympialaisten) näkymään.

Oletan, että osa tästä johtuu laajalle levinneestä vastenmielisyydestä kaikkea kohtaan, mikä liittyy autoritaarisen plutokraattiseen presidentti Emmanuel Macroniin, pikkuiseen entiseen Rothschild-pankkiiriin[1] Eiffel-tornin kokoisella egolla.

Mutta on myös levottomuutta siitä, miten maa, erityisesti sen pääkaupunki, tosiasiallisesti vuokrataan, prostituoidaan, jos niin haluat, globaalille yhteisölle.

Tämän vaikutelman vahvisti virallinen Pariisi2024 juliste, joka kuvaa kaupunkia huvipuistona, joka on rakennettu kansainvälisten joutilasluokkien ohimeneväksi iloksi.

Tavallisia pariisilaisia pyydetään maksamaan hinta monin eri tavoin.

Vaikka paljon on puhuttu kuuluisien kirjakojujen poistamisesta Seinen rannoilta, tämä on vain jäävuoren huippu.

Työpaikan oikeudet joutuvat vakavan hyökkäyksen kohteeksi, kun hallitus uhkaa kieltää lakot kisojen aikana ja jopa estää tiettyjä työntekijöitä, kuten myymälätyöntekijöitä, pitämästä tavallista viikoittaista vapaapäivää tai lähtemästä lomalle tuona kesän aikana.[2]

Sillä välin on suunniteltu siirrettäväksi 2 000 opiskelijaa majoituksestaan Crousissa, jotta tilat saadaan olympialaisten henkilöstön käyttöön.

Nuoret ovat vastustaneet muuttoa, joka heidän mukaansa osoittaa vain halveksuntaa heidän hyvinvointiaan ja koulutustaan kohtaan.[3]

Toinen huolenaihe on ehdotettu sosiaalinen puhdistus kaikista niistä, jotka eivät sovi Pariisin kirkkaaseen ja kiiltävään yrityskuvaan.

Tämä on pitkälti osa olympiahenkeä kaikkialla. Centre on Housing Rights and Evictions -keskus on arvioinut, että olympialaiset siirsi sijoiltaan yli kaksi miljoonaa ihmistä kahden vuosikymmenen aikana, mikä vaikuttaa usein suhteettomasti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin.[4]

Tällä kertaa noin 7 000 koditonta, mukaan lukien turvapaikanhakijat, on määrä viedä väkisin Pariisista ja dumpata maakunnallisiin paikkoihin.[5]

Ja Vitry sur Seinen viranomaiset ovat ilmoittaneet häätävänsä yhden Ranskan suurimmista talonvaltauksista, jossa 450 ihmistä on majoittanut itsensä käytöstä poistettuun toimistorakennukseen.[6]

Kaikki tämä on siksi, että Pariisi ja sen ympäristö voivat tarjota ”postikortti”-kuvan tänä kesänä saapuville olympiaturisteille.

”Siivottu” kaupunki joutuu myös sotilaalliselta miehitykseltä näyttävän alle, jopa ennen avajaisia.

35 000 poliisia ”kyllästää tilan”, Pariisin poliisipäällikön sanoin, tukenaan 25 000 yksityistä turvahenkilöä.[7]

Heihin liittyy yli 2 000 ulkomaalaista sotilasta muun muassa Puolasta ja Saksasta.[8]

Erityisen hälyttävä elementti on droonien käyttö, joka on saanut luvan jatkua reilusti kesäurheilujen päätyttyä – 31.3.2025 asti!

Tarkkailijat pelkäävät, että tämä on itse asiassa tapa kokeilla ja normalisoida kalustoa, josta tulee pysyvä.

Kuvitus Bruno Blum

Toimittaja Hermine Le Quellecin äskettäinen artikkeli huomauttaa, että tämä ei olisi ensimmäinen kerta, ja että Lontoon vuoden 2012 olympialaisia käytettiin myös massiivisen valvonnan käyttöönotossa.

Hän kuvailee, kuinka QR-koodeja tarvitaan matkapuhelinsovelluksessa avainalueille pääsyyn, ja käytössä on myös lentoasematyylinen kehon skannaus.

Asukkaat, jotka eivät ole paenneet naapurustostaan, ulkovankiloiksi muuttuneista, voivat ajaa koteihinsa vain sillä ehdolla, että he täyttävät asuintodistuksen samassa sovelluksessa.[9]

Avajaisseremoniassa käytetään 900:aa valvontakameraa, joista osa on droonien kuljettamia, ja jotka kattavat jokaisen neliötuuman alueella tekoälyalgoritmien analysoidessa kuvat ja käytössä olevat biometriset tiedot reaaliajassa.

Vaikka kasvojentunnistuksen ei virallisesti ole tarkoitus olla osa tätä, Le Quellec paljastaa, että poliisivoimat kaikkialla Ranskassa ovat käyttäneet viimeisten yhdeksän vuoden ajan Israelin Briefcam-järjestelmää, jossa se voidaan aktivoida vain muutamalla napsautuksella.

Hän varoittaa, että olympialaisia ja muita suuria urheilutapahtumia käytetään valvonnan ja kontrollin lisäämiseen, mikä johtaa meidät yhä lähemmäksi älykaupunkien vangitsevaa tulevaisuutta.

Kun tämä yhdistetään ranskalaisten ammattiyhdistysaktivistien valituksiin siitä, että olympialaisia käytetään ihmisten muuttamiseksi ”kapitalismin orjiksi”,[10] hämmentävä kuva tulee näkyviin.

Vaikka tästä kaikesta ei voikaan syyttää olympialiikettä – kotimaisten viranomaisten yhteistyötä tietysti tarvitaan – sillä on varmasti mahdollistava rooli.

Nykyaikaisten olympialaisten on täytynyt vaikuttaa myönteiseltä ajatukselta, kun ne käynnistettiin 1800-luvun lopussa.

Alkuperäinen peruskirja kuvaili olympia-aatetta ”elämän filosofiaksi, joka ylentää ja yhdistää tasapainoiseksi kokonaisuudeksi kehon, tahdon sekä mielen ominaisuudet”.

Se lisäsi:

Yhdistämällä urheilua kulttuuriin ja koulutukseen, olympismi pyrkii luomaan elämäntavan, joka perustuu työn iloon, hyvän esimerkin kasvatukselliseen arvoon, sosiaaliseen vastuuseen ja yleismaailmallisten eettisten perusperiaatteiden kunnioittamiseen.[11]

Kesti kuitenkin vain muutaman vuoden, kun melko erilainen olympiahenki paljasti itsensä.

Vuonna 1928 Coca-Cola sponsoroi Amsterdamin olympialaisia ja, kuten Kansainvälinen olympiakomitea (IOC – International Olympic Committee) huomauttaa, on sponsoroinut ”jokaisia olympialaisia sen jälkeen”.[12]

Tähän sisältyivät luonnollisesti vuoden 1936 olympialaiset Berliinissä, joita Adolf Hitler käytti julkis-yksityisen natsihallintonsa esittelyyn.

Mikä on sellaisen globaalin instituution todellinen luonne ja tarkoitus, joka voi omaksua ja yhdistää amerikkalaisen Coca-Colan ”kapitalismin” saksalaiseen ”kansallissosialismiin” sekä myöhemmissä tapahtumissa venäläiseen[13] ja kiinalaiseen ”kommunismiin”?

Voimme nähdä, mikä Sveitsissä päämajaansa pitävä olympiaentiteetti oikeastaan on, sen omien verkkosivujen kautta.

KOK (Kansainvälinen Olympiakomitea) puhuu paljon ”kehityksestä”, tuosta ovelasta termistä, joka todella kuvaa kaiken mahdollisen vaurauden irtivetämistä ihmisistä ja luonnosta sekä sen siirtämistä ”kehittäjien” itsensä taskuihin.

Yksi KOK:n ”olympiasolidaariseksi” kutsumista tavoitteista on ”kehottaa hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä sisällyttämään urheilu julkiseen kehitysyhteistyöhön”.[14]

Tämä viimeksi mainittu termi on tekninen luokka, jota käyttää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö – joka sijaitsee Pariisissa entisessä Rothschild-kiinteistössä, linnassa Chateau de la Muette[15] – mitatakseen ulkomaan apua, joka voi olla sidottuina avustuksina tai lainoina.

Tämä yksityiskohtainen kiinnostus talousasioihin vaikuttaa melko oudolta olympialiikkeelle, joka perustuu rakkauteen fyysistä harjoittelua kohtaan sekä ”eettisiin periaatteisiin”…

Kirjoitin pari vuotta sitten globaalin mafian perustamasta groomausprojektien verkostosta, joilla kaikilla on samantapainen nimi ja joiden tarkoituksena on tuoda esiin kuuliaisia asiamiehiä edustamaan korruptoituneen imperiumin johtoa.[16]

Selitin, että pahamaineisin näistä oli Maailman talousfoorumin Young Global Leaders -projekti, mutta Ranskassa oli myös ”Le programme Young Leaders” ja ”Les Young Leaders franco-britanniques”, Iso-Britanniassa ja Kansainyhteisössä Queen’s Young Leaders -projekti, Commonwealth Future Leaders, Lontoossa toimiva Future Leaders Network Ltd, Uudessa-Seelannissa Future Leaders -projekti, Italiassa Young Leaders -projekti, Aasiassa Asia 21 Young Leaders -ohjelma, Johannesburgissa toimiva Africa Leadership Initiative Young Leaders… Saat käsityksen.

Varaudu shokkiin, sillä Kansainvälisellä olympiakomitealla on myös Nuorten johtajien -ohjelma – Young Leaders Programme![17]

Tämä ylpeilee, että 94 valittua henkilöä ovat ”vaikuttaneet” yli 30 000 elämään 66 maassa ja saavuttaneet prosessin aikana vähintään 10 YK:n kestävän kehityksen tavoitetta.

”YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden tunteminen” on jopa listattu hakijoiden tärkeimmäksi ominaisuudeksi.[18]

Verkkosivusto selittää:

KOK:n Young Leaders Programme toteutetaan neljän vuoden ajan, jotta osallistujille jää riittävästi aikaa käydä läpi sosiaalisen yrityksen/projektin kehittämisen vaiheet, jotka tarjoavat paikallisen urheilupohjaisen ratkaisun kiireellisiin haasteisiin omissa yhteisöissään.

Jokainen ohjelman vuosi on suunniteltu nuoren johtajan ja hänen urheilupohjaisen sosiaalisen yrityksensä/projektinsa kehityksen ympärille.

Oppimatka kattaa kaiken kaikkiaan monenlaisia aiheita ja asiantuntijoita muun muassa sellaisilta aloilta kuin ihmiskeskeinen suunnittelu, prototyyppien valmistus, ekosysteemikartoitus, johtamistaito, asiakkaiden segmentointi, suhdetoiminta, varainhankinta, vaikuttavuuden mittaaminen, käyttäjätutkimus, käyttäjätestaus, digitaalinen viestintä ja talous.[19]

”Vaikuttavuuden mittaaminen” tarkoittaa tietysti impakti-”sijoittamista”, digitaalista orjajärjestelmää, joka on kiinteästi sidottu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (UNSDG) ja neljännen teollisuusvallankumouksen älykaupunkiprojektiin eli The Great Reset -nollaukseen – katso lisätietoja erityiseltä Winter Oak sivulta.[20]

Edelleen poikkeuksellisen sattuman seurauksena KOK ylpeilee myös omalla päivämääräsidonnaisella ”Agenda”-ohjelmallaan globalistisen ”Agenda2030” linjan mukaisesti.

Kuvalähde: https://olympics.com/ioc/olympic-agenda-2020-plus-5

Uusin versio on nimeltään ”Olympic Agenda 2020+5″[21], ja sen kieli toistaa alusta alkaen WEF:n Klaus Schwabin pahamaineista vuoden 2020 kirjaa Covid-19: The Great Reset.[22]

Otsikon ”The Olympic Movement: turning challenges into opportunities – Olympialiike: haasteiden muuttaminen mahdollisuuksiksi” alla se julistaa:

Käynnistäessämme Olympic Agenda 2020+5:n, Olympic Agenda 2020:n inspiroima iskulause ”muutu tai tule muutetuksi” on edelleen mukaansatempaavampi kuin koskaan.

Viime aikoina on noussut esiin joitakin lähes universaaleja trendejä, joista monia on kiihdyttänyt COVID-19 terveyden pandemia. Maailma ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin ennen kriisiä.

Niin haastavilta kuin olosuhteet tällä hetkellä näyttävätkin, jos otamme oikeat opetukset, voimme tarttua niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tällä tavalla myötävaikutamme koronaviruksen jälkeisen maailman muokkaamiseen olympia-arvoja vahvistamalla.

KOK käytännöllisesti katsoen kertoo Schwabin sanoin, kun se jatkaa:

COVID-19 on nopeuttanut yhteiskunnan digitalisoitumista. Fyysinen ja digitaalinen maailma sulautuvat vähitellen yhteen. Tämä antaa meille mahdollisuuden omaksua digitaalinen teknologia tehokkaana työkaluna, jolla voidaan puhutella ihmisiä suoremmin ja edistää olympia-arvoja pitäen samalla mielessä, että tällä hetkellä noin puolet maailman väestöstä on edelleen digitaalisesti huono-osaisia.

Sen Agendan suosituksiin kuuluu ”harkita fyysisen virtuaaliurheilun lisäämistä olympiaohjelmaan” sekä ”kannustaa virtuaaliurheilun kehitystä ja vuorovaikutusta videopeliyhteisöjen kanssa”.

Tätä siis tarkoitetaan nykyään ”kehon, tahdon ja mielen ominaisuuksien tasapainoiseksi kokonaisuudeksi yhdistämisen” olympialaisella ihanteella?

Davosin kaiut ovat jälleen ilmeisiä, kun KOK julistaa:

Koko COVID-19:n vaikutusten ajan peliteollisuus on jatkanut kasvuaan, mitä korostavat pelaajien 30 %:n kasvu, pelikäytön 75 %:n kasvu ja alan arvon olevan arviolta 159 miljardia dollaria vuonna 2020.

Videopelit tuovat yhteisöjä yhteen ihmisten kerääntyessä intohimonsa ympärille.

Videopelit tuovat yhteisöjä yhteen. Kyllä, tietysti, aivan kuten sota on rauhaa ja orjuus vapautta.

Sanomattakin on selvää, että niin sanottu ”kestävä kehitys” saa maininnan myös Agendassa:

Kilpailu rajallisista resursseista johtaa yhä enemmän konflikteihin, ilmastotoimet ovat käännekohdassa ja terveiden ihmisten ja terveen planeetan keskinäinen riippuvuus on erehtymätön. Näiden todisteiden keskellä urheilu on tunnustettu tärkeäksi kestävän kehityksen mahdollistajaksi. Meillä on mahdollisuus saada aikaan todellinen muutos panoksellamme YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Kaiken ”terveen” retoriikan takana piilee selvästi epäterveellinen pakkomielle rahoitusta kohtaan, ja tässä KOK:n suositus on ”luoda kumppanuuksia kehityspankkien tai muiden kehitysorganisaatioiden kanssa lisätäkseen investointeja urheilun infrastruktuuriin ja skaalatakseen urheilun vaikutusta kestävään kehitykseen”.

Sen päättelevä suositus on ”innovoida tulonkeräysmalleja” ”molempia puolia hyödyttävillä, tarkoituksenmukaisilla kumppanuuksilla” ja ”monipuolistaa olympiatulojen lähteitä (kuten globaali sähköinen kaupankäynti, sosiaalisen median kaupallistaminen ja olympialaisiin liittyvä pelaaminen)”.

KOK:n valaisevin lausunto löytyy sen verkkosivuston ”Rauha ja kehitys” -osiosta.

Se kertoo meille:

KOK tekee yhteistyötä kumppaneiden kanssa, mukaan lukien lukuisat Yhdistyneiden kansakuntien virastot sekä kansainväliset valtiolliset ja valtiosta riippumattomat instituutiot, hankkeissa, joissa urheilua käytetään kehitystyökaluna ja kestävän kehityksen tavoitteita (SDGs – Sustainable Development Goals) edistävänä.[23]

Siinä se on, vihdoinkin näkyvillä: ”Käytä urheilua välineenä kehitykseen”!

Kaikesta tästä on selvää, että ”olympialaiset” ovat vain yksi tavanomaisen kriminokraattisen mustekalan tahmea lonkero.

Vaikka sen näyttävät lavastetut tapahtumat eivät ole samanlaisia kuin maailmansodat, valheelliset pandemiat, filunkivallankumoukset, false flag -terrorismi tai muut Great Reset juonet, ne palvelevat samoja isäntiä ja samoja tarkoituksia.

Kuten olemme nähneet, ne propagoivat ja ylistävät globaalia kriminokraattista valtaa, esiintyy se sitten natsismina, kommunismina tai kestävänä kehityksenä.

Olemme myös nähneet, kuinka niitä käytetään tekosyynä sosiaaliseen puhdistukseen, ihmisten oikeuksien poistamiseen, kaupunginosien keskiluokkaistamiseen – niiden haltuunottoon rikkaiden toimesta.

Olympialaisia käytetään myös kiristämään totalitaarista silmukkaa kaulojemme ympärillä, rajoittamaan liikkeitämme, tehostamaan valvontaa ja kontrollia, edistämään teknokratiaa, digitalisaatiota ja vaikuttamaan orjuuteen, tönäisten meidät yhä lähemmäksi sitä painajaismaista keskitysleirien tulevaisuutta, jota hallitsijamme ovat meille järjestäneet.

Mutta ennen kaikkea niissä on kyse rahan tekemisestä. Isoja kasoja rahaa. Suurin saalis kultaa ei mene voittajajoukkueelle, vaan aina voittavalle, liikevoittoa tavoittelevalle parasiittien joukkueelle.

Tapahtumia isännöivät yhteisöt eivät, yleisesti ottaen, hyödy taloudellisesti harjoitteesta.

Taloustieteen professori Andrew Zimbalist sanoo, että pelkkä tarjousten tekeminen tekee kaupungeista Kansainvälisen olympiakomitean uhreja ja selittää: ”Ne maksavat 10–20 miljardia dollaria ja tuottavat 4–5 miljardia dollaria”.[24]

”Kehityksen välineenä” olympialaiset tarjoavat rahantekomahdollisuuksia niille, joiden agendaa ne edistävät.

Ne ovat vedätys ylpeässä fasistisessa julkis-yksityisen sektorin kumppanuuksien perinteessä – kaikki tarjousprosessista tapahtumapaikkojen, majoituksen ja uusien liikenneinfrastruktuurien rakentamiseen on olympialainen tilaisuus sisäpiiriläisille tehdä taloudellisesti tyrmäävä jättipotti.

Korruptio on kotoperäistä, jopa välttämätöntä koko kelkalle. Lahjukset, hyväksikäyttö, rahanpesu – tämä pirullinen mafian roadshow tarjoaa kaikkia ajateltavissa olevia voittoa tavoittelevia muotoja.

Tämä ei ole pelkkää spekulaatiota minun puoleltani. Viime kesänä ranskalaiset rikostutkijat tekivät etsinnän Pariisin olympialaisten järjestäjien päämajassa osana kisoihin liittyvien sopimusten korruptiotutkintaa.

Ja, kuten Associated Pressin raportti huomautti: ”Korruptiosyytökset ovat roikkuneet maailman suurimman urheilutapahtuman päällä monia kertoja”.[25]

Olympialaiset ovat korruptoituneita, koska maailmanlaajuinen imperiumi, johon ne kuuluvat, on tehty korruptiosta.

Tuon kokonaisuuden useat vastustajat yrittävät häiritä tai jopa pysäyttää Pariisin olympialaiset todennäköisesti lukuisasti, kaikista turvatoimista ja tukahduttamisesta huolimatta.

Vaikka mädäntynyt globalistinen jamboree onnistuukin etenemään vuonna 2024, toivotaan, että se on viimeinen kerta.