Vaarallisin asia, jonka tulet koskaan tekemään, on psykiatrilla käynti.
Miksi? Koska on lähes varmaa, että sinulle tullaan antamaan neurotoksinen psykiatrinen lääke tai jopa sähköshokki; ja koska sinulle annetut tiedot johtavat sinut täysin harhaan todellisista ongelmistasi ja niiden voittamisesta. Ymmärtämättä, mitä tapahtuu, olet vakavassa vaarassa joutua elinikäiseksi psykiatristen lääkkeiden ja lääkärisi tarjoaman masentavan väärän tiedon vangiksi.
Olen psykiatri ja olen nähnyt ammattini heikkenevän vuosikymmeniä. Tämä on suorin kirjallinen lausuntoni modernin psykiatrin vastaanotolle astumisen vaaroista. Päätelmäni ovat minun ja yhä useamman muun psykiatrin, tutkijan ja toimittajan kirjoittamien tutkimusvuorten huipentuma.
KUINKA PSYKIATRISET LÄÄKKEET OTTAVAT MIELESI VANGIKSI
Kun aivot vahingoittuvat melkein mistä tahansa laajalle levinneestä tunkeutumisesta – useista aivotärähdyksistä ja traumaattisista aivovaurioista (TBI – traumatic brain injury), vakavista infektioista (enkefaliitti), salamaniskuista tai sähköshokkihoidosta, ja psykiatrisista lääkkeistä – lopputulos on yleistynyt mentaalisen toiminnan vaurioituminen. Näihin yleismaailmallisiin vammoihin sisältyy aina etulohkojen, tietoisuuden paikan, rationaalisuuden, kyvyn rakastaa ja kaikkien muiden korkeimpien inhimillisten kykyjemme vaurioituminen.
Vauriot otsalohkoissa, joiden toimintoihin kuuluvat myös itseoivallus tai itsetietoisuus, tekevät uhreista kyvyttömiä arvioimaan itselleen aiheutetun haitan astetta. Olen kutsunut tätä vaikutusta lääkinnälliseksi lumoukseksi – kuinka psykiatriset lääkkeet tekevät meistä kyvyttömiä täysin ymmärtämään niiden meille aiheuttamaa haittaa.[2]
Kaikki psykiatriset lääkkeet ovat voimakkaita hermomyrkkyjä, jotka häiritsevät korkeampaa mentaalista toimintaa ja emotionaalista säätelyä niin, että niitä käyttävillä ihmisillä ei juuri koskaan ole riittävästi tietoa siitä, kuinka paljon haittaa lääkkeet aiheuttavat heidän keholleen, aivoilleen ja mielelleen, heidän energialleen ja tahdonvoimalleen sekä heidän yleiselle elämänlaadulle.
Psykiatriaa ja psykoterapiaa yliopistokaupungissa harjoittaessani, olen usein havainnut näitä häiriöitä muuten erittäin hyvin toimivilla ihmisillä. Korkeakouluopiskelijat ja jatko-opiskelijat, joilla on korkeat akateemiset saavutukset, yliopiston professorit, matemaatikot ja tiedemiehet, usein tuskin epäilevät tai eivät epäile lainkaan, että he eivät toimi läheskään parhaimmillaan. Heidän hermomyrkkynsä (jota virheellisesti kutsutaan masennuslääkkeiksi, piristeiksi, ahdistuneisuuslääkkeiksi, mielialan stabiloijiksi tai psykoosilääkkeiksi) heikentävät heidän kognitiivisia kykyjään, motivaatiotaan sekä emotionaalista herkkyyttään.
Auttaen he voivat tunnistaa yleisen suorituskyvyn ja elämänlaadun heikkenemisen; ja jos heitä ei ole pommitettu useilla lääkkeillä vuosia kerrallaan, he yleensä toipuvat täydellisesti lääkkeistä luopumisen jälkeen. Lääkkeistä vapaina he voivat nähdä mentaalisen toimintansa ja elämänlaatunsa paranevan. Traagista kyllä, tämä ei koske kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka eivät koskaan ymmärrä, kuinka heidän psykiatriset lääkkeensä vahingoittavat heitä.
VIEROITUSOIREET TEKEVÄT LÄÄKKEISTÄ IRTAANTUMISEN ÄÄRIMMÄISEN VAIKEAKSI
Kun psykiatriset lääkkeet lopetetaan omillaan, ihmiset voivat kokea vaarallisia, pelottavia vieroitusoireita, kuten ahdistusta, kiihtyneisyyttä, masennusta ja itsetuhoisia tunteita, mikä saa heidät virheellisesti uskomaan, että he tarvitsevat lääkkeitä järjissään pysyäkseen.[3]
Lääkäreiden lukemattomin tavoin harhaanjohtamina, uskoen tarvitsevansa lääkinnällistä apua, tietämättöminä lääkkeiden äkillisen lopettamisen vaaroista, vakuuttuneina siitä, että he ovat ”mentaalisesti sairaita”, kun he ovat hermomyrkkyjen mentaalisesti heikentämiä – nämä onnettomat ihmiset eivät ymmärrettävästi voi vapautua psykiatrisesta vankilajärjestelmästä, johon he ovat tahattomasti loukutettuja.
Mitä enemmän näille uhreille määrätään lääkkeitä, sitä vaikeampaa heidän on ymmärtää, mitä heille tapahtuu, tai kerätä tahdonvoimaa protestoimiseen. Vaikka he sammaltavat sanoissaan ja kävelevät kuin zombit, jotkut pitävät kiinni lääkkeistään. Heidän aivonsa ovat heikentyneet liiaksi hermomyrkkyjen takia, jotta he tietäisivät, mitä heille tapahtuu, ja he tuntevat olonsa liian uhatuiksi yrittääkseen elää ilman heitä tuhoavia kemikaaleja.
Samaan aikaan, psykiatrit peittelevät usein tapahtumia kertomalla potilailleen ja heidän perheilleen, että lääkkeitä tarvitaan, ja että ilmeiset aivovamman oireet ovat sen sijaan potilaan oletetun mielisairauden tuotteita. Kokemukseni mukaan pahimmat psykiatrit ovat usein arvostetuimpia viroissaan esimerkiksi National Institute of Mental Health (NIMH) -tutkimuslaitoksessa ja yliopistojen lääketieteellisissä kouluissa. Miksi? Koska ne ovat kaikkein eniten lääkeyhtiöiltä lahjuksia ottavien joukossa.
PSYKIATRIA ITSE ON ERÄÄNLAINEN VANKI
Psykiatriasta itsestään on tullut farmaseuttisen imperiumin halukas, kukoistava vanki. Yhdessä sen lääketieteellisen suuntautumisen ja lääkinnällisten hoitojen virheellisyyksien kanssa, orjasopimukset lääkeyhtiöille ovat aiheuttaneet suuren osan psykiatrian jyrkästä laskusta viime vuosikymmeninä.[4]
Vallitsevan lääkeyhtiöiden johtaman psykofarmakologian parantamisen aloittamiseksi, olen tarjonnut niin sanottuja ”rationaalisen psykofarmakologian periaatteita”.[5] Se perustuu aivojen lamauttamisen periaatteeseen[6], että kaikki psykoaktiiviset aineet, mukaan lukien psykiatriset lääkkeet, voivat vain tuottaa haluttuja vaikutuksia vahingoittamalla aivojen ja mielen toimintaa, yleensä latistamalla emotionaalista reagointikykyä ja sitoutumista elämään. Sama pätee tietysti shokkihoitoon.
OVATKO PSYKIATRIT ENEMMÄN ASIOISTA PERILLÄ OLEVIA KUIN PERUSTERVEYDENHUOLLON LÄÄKÄRIT?
Koska useimpia psykiatrisia lääkkeitä määräävät perusterveydenhuollon lääkärit ja muut ei-psykiatrit – mukaan lukien perhelääkärit, sisätautilääkärit, synnytyslääkärit ja gynekologit, lastenlääkärit ja sairaanhoitajat – jotkut ihmiset ovat varovaisempia heitä kuin psykiatreja kohtaan. He luulevat, että psykiatrit tietävät enemmän lääkkeistä ja määräävät niitä turvallisemmin. Tämä yleinen uskomus on vaarallisen väärä.
Psykiatrit ovat ryhmänä ylivoimaisesti ylimielisimpiä ja kopeimpia reseptilääkäreitä lääketieteen saralla. He tekevät yleensä asioita, jotka perhelääkärisi mielestä ylittävät hänen taitotasonsa ja ovat jopa epäviisaita, kuten potilailla useiden lääkkeiden kerrallaan aloittaminen, useiden lääkkeiden enimmäisannoksien tai suurempien annosten antaminen, lääkkeiden vaihtaminen tai lopettaminen ilman asteittaista supistamista, ja suuttuvat, kun potilaat valittavat tai haluavat apua annoksen pienentämisessä tai lääkkeistä luopumisessa.
Harvemmin, mutta ainakin yhtä tuskallisesti, monet psykiatrit lähettävät edelleen ihmisiä sähköshokkiin tai antavat sitä itse paikallisessa psykiatrisessa yksikössä, jossa shokkihoidosta saa tonneittain helppoa rahaa shokkilääkärille, nukutuslääkärille ja sairaalalle.
Tämä ei ole liioittelua. Psykiatrilla käynti on vaarallisin asia, jonka useimmat ihmiset koskaan tekevät. Ja psykiatrina en suosittele sitä, ellei sinulla ole positiivisia todisteita siitä, että psykiatri puhuu kanssasi sen sijaan, että hän huumaa tai shokeeraa sinua – mikä on erittäin epätodennäköistä.
Useimmat psykiatrit eivät ole saaneet riittävää koulutusta, eivätkä ole kiinnostuneita keskustelemaan ihmisten kanssa heidän elämästään ja siitä, kuinka elää tehokkaammin ja onnellisemmin. He eivät osaa tehdä psykoterapiaa ja ovat perusteellisesti sopimattomia siihen heidän autoritaarisuutensa sekä empatian puutteen vuoksi. Lisäksi heillä on vääriä uskomuksia geneettisistä ja biologisista syistä sekä lääkkeiden hyödyllisyydestä, jotka tuhoavat heidän omat aivonsa ja heikentävät potilaan itseluottamusta, itsevaraisuutta ja ongelmiensa ymmärtämistä.
PSYKIATRIT OVAT ÄÄRIMMÄISEN TIETÄMÄTTÖMIÄ ELÄMÄSTÄ
Harvat psykiatrit tietävät, että myönteinen suhde on turvallisin ja tehokkain tapa auttaa henkisesti kärsivää henkilöä, psykiatrisen diagnoosin vakavuudesta riippumatta. Voidakseen aidosti auttaa toista ihmistä, jolla on emotionaalisia ongelmia tai ”psykiatrisia häiriöitä”, heidän on ensin ymmärrettävä empatian ja rakkauden voima. Heidän on ymmärrettävä ja puututtava lapsuuden traumoihin ja laiminlyöntiin, joka on niin monen näennäisesti vaikeaselkoisen aikuisen kärsimyksen ja avuttomuuden taustalla. Heidän on ymmärrettävä, miten sosiaaliset tekijät vaikuttavat lasten ja aikuisten kokemuksiin, ja kuinka vaikeaa sitten voi olla luoda tasa-arvoisia ja rakastavia suhteita miesten ja naisten välille.
Toisin sanoen, tietääkseen, mitä he tekevät, psykiatrit tarvitsisivat laajan koulutuksen, ymmärryksen lapsen kehityksestä ja kiintymyssuhdepsykologiasta, syvempää ymmärrystä perhe-elämästä ja yhteiskunnasta, ymmärrystä pahoinpitelystä ja traumasta sekä muuta tietoa siitä, miksi ja miten ihmiset tarvitsevat apua emotionaalisessa ja psyykkisessä elämässään, joskus epätoivoon tai psykoosiin vaipuessaan. Lähes mitään näistä ei opeteta korkeakoulun esilääketieteen opetussuunnitelmassa, lääketieteellisessä koulussa ja psykiatrisessa residenssissä – mikä tekee monista psykiatreista vähemmän tietoisia elämästä kuin useimmista heidän potilaistaan, joilla on uteliaisuutta psykologiasta, ja joita ei ole tiukasti indoktrinoitu sekä asetettu biologisen psykiatrian sisäiseen pyhäkköön.
Koska he tietävät niin vähän ja heillä on niin vähän tarjottavaa, psykiatrien on tyhmennettävä ja johdettava harhaan sekä itsensä että potilaansa siitä, mikä todella saa ihmiset kärsimään ja mikä todella auttaa heitä toipumaan ja elämään hyvää elämää. Viisauden ja ymmärryksen sijaan he luottavat piparimuottidiagnooseihin ja lääkkeisiin. Suurin osa psykiatreista ei tiedä muuta tapaa ansaita elantoa kuin toimia lääkkeiden jakelukoneina, keräten useita potilaita tuntiin ”lääketarkastuksia” varten ja keräten tasaista korvausten virtaa vakuutusyhtiöiltä ja valtion ohjelmista.
Tietämättömyytensä lisäksi on toinenkin painava syy, miksi psykiatrit tietävät niin vähän potilaistaan ja heidän tarpeistaan. Ihmiset, jotka hallitsevat ja pahoinpitelevät muita ihmisiä, ovat aina haluttomia ymmärtämään, eläytymään ja välittämään heistä. Se ei ollut missään niin ilmeistä kuin psykiatrian järjestämässä, järjestelmällisessä kymmenientuhansien mielenterveyspotilaiden murhassa Saksassa, niin sanotussa ”sisääntulevassa kiilassa” tai holokaustin prototyypissä.[7] Vaikka nykypäivän psykiatrit olisivat olleet nuoruudessaan välittäviä ja empaattisia, heidän vuosien harjoittelunsa ja potilailleen kasaama väärinkäyttö on tehnyt heistä kyvyttömiä tarjoamaan tietoisia, empaattisia, välittäviä ja jopa rakastavia inhimillisiä palveluita.
KUINKA SHOKKILÄÄKÄRIT TEKEVÄT PAKENEMISEN TÄYSIN MAHDOTTOMAKSI
Silloinkin, kun jatkuva sähkökonvulsiivinen hoito (ECT – electroconvulsive therapy), yleensä yhdessä useiden lääkkeiden kanssa, tuhoaa potilaiden aivot ja mielet, shokkilääkärit valehtelevat säännöllisesti sanomalla, että valtava muistin menetys ja kognitiiviset toimintahäiriöt ovat seurausta heidän ”mielen sairaudestaan”.[8] Potilaat ovat niin hämmentyneitä ja avuttomia, että yleensä tarvitaan raivostuneen perheenjäsenen väliintuloa sähköshokin ja lääkkeiden lopettamiseksi.
Lääketieteen asiantuntijana ECT:tä suorittavia psykiatreja vastustaen, olen nähnyt tämän kauhistuttavan tilanteen dokumentoituna monta kertaa lääkinnällisiin asiakirjoihin ja lääkäreiden lausuntoihin. Onneksi tieteellinen raporttini erästä shokkituottajaa vastaan nostetussa tapauksessa vuonna 2018 auttoi äskettäin pakottamaan sovintoon ja lääkkeen valmistajan myöntämään, että ECT voi aiheuttaa aivovaurioita sekä laajaa muistinmenetystä.[9] Mutta meillä on vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin tämä julmuus lopetetaan.
FYYSISESTI LUKKOJEN TAAKSE PANEMISEN VAARA
Kaikkialla Amerikassa, ja luultavasti muualla maailmassa, kuka tahansa psykiatri voi hätätilanteessa täyttää lomakkeen, joka vaatii poliisiviranomaisia panemaan sinut lukkojen taakse.[10] Joskus se voi vaatia myös toisen ammattilaisen allekirjoituksen, mutta se on harvoin vaikea löytää. Tämän perustuslain vastaisen ja epäinhimillisen prosessin tekninen perusta on yleensä se, että psykiatri arvelee, että olet ”vaara itselle tai muille”, vaikka ei ole todisteita siitä, että psykiatrit olisivat erityisen hyviä tämän arvauksen tekemisessä.
Kun sinut on kerran laitettu lukkojen taakse, sinusta tulee helppo uhri. koska kumileimatuomari on vanginnut sinut vastentahtoisesti paljon pidemmäksi aikaa. Potilaat/syytetyt ovat lähes aina liian huumattuja ja liian ahdistuneita puolustaakseen itseään tai näyttääkseen normaalilta, kun heitä arvioidaan näissä kuulemistilaisuuksissa, jotka ovat luultavasti lähinnä läntisen maailman aitoa pikatuomioistuinta.[11]
PSYKIATRIA ON VAIHTOEHTOINEN TODELLISUUS
Psykiatria on luonut itselleen vaihtoehtoisen todellisuuden tai äärimmäisen tilan,[12] joka perustuu lääkeyhtiöiden markkinointisloganeihin, perusteettomaan tieteeseen, valheelliseen lääketieteeseen ja ylivertaisen tiedon osista koottuihin väitteisiin. Psykiatria on luonut itselleen vaihtoehtoisen todellisuuden tai äärimmäisen tilan, joka on kummallisempi ja epätodellisempi kuin useimpien potilaiden, joita he väittävät auttavan. Psykiatrian maailmankatsomuksessa ihmiset ovat lähes elottomia ja heiltä puuttuvat kaikki korkeammat inhimilliset ominaisuudet – ainakin sen suhteen, miksi he ovat onnettomia tai kärsivät. Sen sijaan, että heidät ymmärrettäisiin kamppaileviksi ihmisiksi, jotka eivät pohjimmiltaan eroa muista ihmisistä, jotka yrittävät selviytyä elämästään, psykiatrit näkevät ”potilaansa” kärsivän sairauksista, jotka ovat verrattavissa aivojen pahanlaatuisiin kasvaimiin, jotka on pyyhittävä pois tai hillittävä.
Kuten syöpäpotilailla, joille annetaan erittäin myrkyllisiä lääkkeitä tai säteilyä, ”lisävahinko” jätetään suurelta osin huomiotta tai kielletään yritettäessä tuhota pahanlaatuinen kasvain ja ylläpitää lääkärin asema. Toisin kuin syöpäpotilailla, hermomyrkyt kohdistuvat täysin normaaliin aivokudokseen, tehden entistä vaikeampaa ihmisille, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia selviytymisessä, elämänsä hallinnassa.
Se on syvästi traagista ironiaa: useimpien psykiatrien luona käyvien ihmisten henkilökohtaiset todellisuudet eivät ole läheskään yhtä vaihtoehtoisia, äärimmäisiä tai vaarallisia muille kuin suurimman osan psykiatreista, jotka elävät itsepetoksen verkossa oikeuttaakseen myrkytyksen ja niiden ihmisten, jotka tulevat hakemaan heiltä apua, aivojen järkyttämisen.
HYVIEN JA PAHOJEN VERTAILU
19. helmikuuta 2020 Mary Neal Vieten, PhD, eläkkeellä oleva laivaston komentaja sekä Warfighter Advance -järjestön perustaja ja johtaja, oli vieraana viikoittaisessa radio-/TV-tunnissani. Warfighter Advance on paras ohjelma, jonka olen löytänyt auttamaan palaavia sotilaita, jotka kärsivät sodan emotionaalisista arvista, yhdessä useiden psykiatristen lääkkeiden neurotoksisten vaikutusten kanssa. Sotilaslääkärit ovat antaneet kymmeniä tai useampia psykiatrisia lääkkeitä kerrallaan monille näistä sotilaista, ja silti Warfighter Advance -ohjelmat auttavat melkein jokaista heistä jättämään lääkkeensä ja rakentamaan itselleen parempaa elämää.
Intensiivisten seminaarien avulla, mukaan lukien päärooli yhdelle kirjalleni,[13] komentaja Vieten kouluttaa sotilaskollegoitaan psykiatristen lääkkeiden vaaroista ja siitä, kuinka turvallisesti vetäytyä niistä. Hänen Warfighter Advance -ohjelmansa opettaa myös asiakkailleen, kuinka lääketieteelliset käsitteet, kuten ”mielisairaus” ja biokemiallinen epätasapaino, ovat sekä vääriä että demoralisoivia.
Hänen upea työnsä ja hänen esityksensä radio-/TV-tunnillani inspiroivat minua sanomaan sen suoraan julkisesti: ryhmänä, psykiatrit ovat tyhmimpiä ihmisiä ihmisistä maan päällä. Heidän on oltava tyhmiä ihmisten suhteen, jotta he voivat vahingoittaa heitä ilman, että he kokevat syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta siitä, mitä he tekevät.
MISTÄ JA MITEN SAADA APUA
Jos tunnet tarvitsevasi apua mielenterveyden tai psyykkiseen ongelmaan, yksi vaarallisimmista asioista, jonka voit koskaan tehdä, on hakeutua psykiatrin vastaanotolle. Jos haluat ammattiapua, etsi muita kuin lääketieteen ammattilaisia, kuten kliinisiä sosiaalityöntekijöitä, kliinisiä psykologeja, avioliitto- ja perheterapeutteja tai mielenterveysneuvojia. Jopa hyvä valmentaja ilman ammattipätevyyttä on todennäköisesti turvallisempi ja hyödyllisempi kuin psykiatri.
Lue, mitä terapeutit sanovat itsestään internet-sivustoillaan tai terapeutteja mainostavilla alustoilla. Kysy itseltäsi:
Näyttääkö tämä henkilö ystävälliseltä ja ajattelevaiselta, joltakulta, joka on välittävä ja empaattinen kuuntelija, ja jolla on viisautta sekä kokemusta jaettavaksi?
Seulo mahdolliset terapeutit ennen tapaamista kysymällä kysymyksiä puhelimitse ennen ensimmäistä käyntiä. Heidän vastaustensa kuuleminen on parempi kuin sähköpostin tai tekstiviestien lähettäminen. Erityisesti pyydä takuuta siitä, ettei sinua pakoteta ottamaan lääkkeitä tai käymään psykiatrilla. Tämä saattaa karsia ensimmäiset ammattilaiset, joille soitat – ja niin sen pitäisi olla.
Hyvän terapeutin löytäminen voi olla yhtä vaikeaa kuin hyvän ystävän löytäminen, joten älä pelkää käydä ostoksilla. Varaa aina oikeudeksesi hylätä joku, joka ei näytä sopivalta sinulle tai ei ole kunnioittava, ymmärtäväinen ja avulias ensimmäisellä vierailulla. Kyllä, peruuta toinen tapaamisesi, jos sinulla on epäilyksiä.
Uskon, että hyvän terapeutin pitäisi olla niin auttava ensimmäisellä käynnillä, että olet innokas palaamaan seuraavalle istunnolle, ja että sinun pitäisi olla tarpeeksi lääkkeetön nauttiaksesi ja hyötyäksesi avusta.
Miksi? Koska on lähes varmaa, että sinulle annetaan neurotoksinen psykiatrinen lääke tai jopa sähköshokki; ja koska sinulle annetut tiedot johtavat sinut täysin harhaan todellisista ongelmistasi ja niiden voittamisesta. Ymmärtämättä, mitä tapahtuu, olet vakavassa vaarassa joutua elinikäiseksi psykiatristen lääkkeiden ja lääkärisi tarjoaman lannistavan väärän tiedon vangiksi.
Olen psykiatri ja olen nähnyt ammattini heikkenevän vuosikymmeniä. Tämä on suorin kirjallinen lausuntoni modernin psykiatrin vastaanotolle astumisen vaaroista. Päätelmäni ovat minun ja yhä useamman muun psykiatrin, tiedemiehen ja toimittajan kirjoittamien tutkimusvuorten huipentuma.
[1] Tässä on esimerkki monista ammattimaisista ja tieteellisistä kirjoista, jotka arvostelevat syvästi psykiatriaa:
Breggin, Peter. (2013). Psychiatric Drug Withdrawal: A Guide for Prescribers, Therapists, Patients and their Families. New York: Springer Publishing Company
Breggin, Peter. (2008a). Medication Madness: The Role of Psychiatric Drugs in Case of Violence, Suicide and Crime. New York: St. Martin’s Press.
Breggin, Peter. (2008b). Brain-Disabling Treatments in Psychiatry: Drugs, Electroshock, and the Psychopharmaceutical Psychiatry. New York: Springer Publishing Company.
Breggin, Peter. (1991). Toxic Psychiatry: Why Therapy, Empathy and Love Must Replace the Drugs, Electroshock, and Biochemical Theories of the New Psychiatry. New York: St. Martin’s Press.
Gøtzsche, Peter. (2015). Deadly Psychiatry and Organised Denial. Copenhagen: ArtPeople.
Gøtzsche, Peter. (2013). Deadly Medicines and Organised Crime: How Big Pharma Has Corrupted Healthcare. London: Radcliffe.
Kirsch, Irving. (2010). The Emperor’s New Drugs: Exploding the Antidepressant Myth. Boston: Perseus.
Moncrieff, Joanna. (2013). The Bitterest Pills: The troubling story of antipsychotic drugs. Basingstoke, Hampshire, UK: Palgrave Macmillan.
Moncrieff, Joanna. (2008). The Myth of the Chemical Cure: A critique of psychiatric drug treatment. Basingstoke, Hampshire, UK: Palgrave Macmillan.
Whitaker, Robert. (2010). Anatomy of an Epidemic: Magic Bullets, Psychiatric Drugs, and the Astonishing Rise of Mental Illness in America.
Whitaker, Robert. (2001). Mad in America: Bad Science, Bad Medicine, and The Enduring Mistreatment of the Mentally Ill. Boston: Perseus Publishing.
[2] Breggin, Peter. (2007). Intoxication anosognosia: The spellbinding effect of psychiatric drugs. Journal of Risk and Safety and Medicine, 19, 3-15. http://breggin.com/studies/Breggin2007.pdf
Katso myös Breggin 2008a&b sekä 2013 listattuina yllä alaviitteessä [1].
[3] Katso Breggin 2013 listattuna alaviitteessä [1] (yllä), miten psykiatrisia lääkkeitä vähennetään turvallisesti. Psykiatristen lääkkeiden vieroitus voi olla erittäin vaarallista, jopa hengenvaarallista, ja se tulee tehdä kokeneen kliinisen valvonnan alaisuudessa.
[4] Katso alaviitteestä [1] luettelo kirjoista, jotka käsittelevät psykiatrian epäpyhää kumppanuutta lääketeollisuuden kanssa ja kuinka psykiatrian identiteetti lääketieteen erikoisalana on tehnyt siitä merkityksettömän ja vaarallisen ns. mielenterveysongelmista tai psykiatrisista ongelmista kärsivien ihmisten auttamisen kannalta.
[5] Breggin, Peter. (2016). Psykofarmakologian rationaaliset periaatteet terapeuteille, terveydenhuollon tarjoajille ja asiakkaille. Journal of Contemporary Psychotherapy, 46, 1-13. http://breggin.com/wp-content/uploads/2008/06/Breggin2016_RationalPrinciples.pdf
[6] Psykiatrisen hoidon aivoja vammauttavan periaatteen puolesta, katso Breggin, 2013, 2008a ja 2008b alaviitteessä [1] (yllä).
[7] Keskusteluun siitä, kuinka psykiatrit objektisoivat ihmisiä ja menettävät empatiansa, katso Breggin, Peter. (1993). Psychiatry’s role in the holocaust. International Journal of Risk & Safety in Medicine, 4, 133-148. http://breggin.com/wp-content/uploads/2008/01/psychiatrysrole.pbreggin.1993.pdf
[8] Katso ilmainen ECT Resource Center osoitteessa www.123ECT.org ja Breggin 2008b, listattu alaviitteessä [1] (yllä).
[9] Breggin, Peter. (October 23, 2018). Huge Breakthrough in Lawsuits Against ECT Shock Device Manufacturers. Mad in America. https://www.madinamerica.com/2018/10/huge-breakthrough-ect-lawsuit/
[10] Szasz, Thomas. (1997). Psychiatric Slavery: When Confinement and Coercion Masquerade as Cure. New York: Free Press.
[11] Haddad, L. (1985). Predicting the Supreme Court’s Response to the Criticism of Psychiatric Predictions of Dangerousness in Civil Commitment Proceedings. 64 Neb. L. Rev. 215.
[12] Vaihtoehtoinen tila ja ääritila ovat vähemmän halveksivia tapoja kuvata psykooseja. Termin käyttöön, katso Cornwall, Michael. (2019). Merciful love can help relieve the emotional suffering of extreme states. Journal of Humanistic Psychology, 59(5) 665–671 ja Breggin, Peter. (2019). Extreme psychospiritual states versus organic brain disease: Bringing together science and the human factor. Journal of Humanistic Psychology, 59, 686-696.
[13] Breggin, Peter and Cohen, David. (1999). Your Drug May Be Your Problem: How and Why to Stop Taking Psychiatric Medications. Cambridge, MA: Perseus Books.
Artikkelin on kirjoittanut Peter Breggin 2.3.2020 ja se on julkaistu myös Mad in America sivuilla sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
breggin.com: The Most Dangerous Thing You Will Ever Do
