Tapahtuu niin paljon, mistä emme tiedä. Kuten olen aiemmin sanonut, olemme ehdottomasti saavuttaneet sen kriittisen pisteen olla ”suljettu järjestelmä”. Valtavirran tiedotusvälineet ovat kaikki mukana, joten ne hallitsevat tiedonkulkua. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, ellei kirjaimellisesti näe tai koe sitä.
On kiehtovaa, jos et saa luotettavaa tietoa siitä mitä tapahtuu, kuinka et todellakaan tiedä ollenkaan . . . jopa omassa naapurustossasi. Muista, että neuvostoliittolaiset saattoivat tulla ja kantaa ihmisiä pois kerrostalossa, eikä kukaan siellä tiennyt, EHKÄ yksi henkilö, naapurissa asuva, mutta siinä se. He vain katoaisivat. Ja vain ihmiset, jotka TUNSIVAT heidät, tietäisivät sen.
Ympärillämme voi olla ihmisiä, jotka kuolevat, heitä vainotaan tämän tai tuon takia, eikä kukaan tietäisi sitä. Ja sitten asioita tapahtumassa seuraavassa kaupungissa tai Euroopassa . . . kukaan ei tiedä MITÄÄN luotettavaa nyt, ellei näe sitä omin silmin. Kun vapaa lehdistö on poissa, olemme täysin sokeita. Hyvin harvat ihmiset näyttävät tietävän tämän tai hyväksyvän sen, jos he tietävät sen.
Selvästi jotkut meistä tietävät enemmän kuin toiset. Tämä johtuu siitä, että etsimme muita uutislähteitä kuin NYT, CNN, WSJ tai WP tai mitä tahansa muuta valtamediaa, joka peittää meidät roskalla, epätotuuksilla ja valheilla. Olemme onnekkaita, että meillä on edelleen vaihtoehtoisia uutisia, eivätkä nekään aina ole luotettavia. Hyväuskoiset on koulutettu uskomaan, että vaihtoehtoiset uutiset ovat parhaassa tapauksessa salaliittoa, väärää tietoa ja hölynpölyä. En edes sano mitä he uskovat ”pahimmassa tapauksessa”.
Vuosikymmeniä jatkunut aivopesu sanelee, että jos tieto on ristiriidassa sen kanssa, mitä hyväksytty auktoriteetti sanoo, se on salaliittoteoria. Sitä ei edes harkita. Jos joku esimerkiksi sanoo: ”En usko paljoakaan, mitä Washington Post sanoo, koska luulen, että lehden [Bezosin] omistavilla ihmisillä on omat etunsa etusijalla.” Vaikka tämä lausunto on täysin järkevä, useimmat kuuntelevat ihmiset sanoisivat: ”Voi, se on naurettavaa, olet salaliittoteoreetikko, se on vainoharhaista.”
Miksi? Ovatko nämä ihmiset koskaan lukeneet historian kirjaa? Onko olemassa jotain lakia tai poliisivoimaa, joka estää (esimerkiksi) sanomalehtiä joutumasta sellaisten ihmisten käsiin, joilla saattaa olla henkilökohtainen agenda tulla varakkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi? Onko olemassa jotain, joka takaa, että sitä ei koskaan tapahdu?
Ei tietenkään, ei ainakaan sääntöjä, joita ei voi helposti sivuuttaa. Ihmisillä ei todellakaan ole ongelmaa uskoa, että Trump juonittelee ja petkuttaa. Heillä ei ole ongelmaa uskoa, että republikaanipuolue tekee salaliiton tuhotakseen demokratian ja Yhdysvaltojen perustuslain. Heillä ei ole ongelmaa uskoa, että kaikki Fox Newsin raportoima on valhetta ja erityisten etujen orja. Miksi kaikkia näitä esimerkkejä saa vihata eikä luottaa? Tähän kysymykseen ei ole selvää vastausta; se on itse asiassa aika monimutkaista. Mutta kysymys tulisi esittää.
Olen puhunut suurista sanomalehdistä ja muista suurista tiedotusvälineistä löytyvistä uutisista ongelmana. Luulen, että useimmat meistä olisivat samaa mieltä. On kuitenkin mielenkiintoista, kuinka suureksi tuo ongelma on tullut. Yhden asian olen huomannut jopa harrastelijamaisesta nuuskimisestani valtamedian suhteen: ne ovat melko valikoivia raportoinnissaan.
Toki tämä on aina ollut ongelma valtavirran uutisissa, heillä on kaikenlaisia kriteerejä sille, mikä heidän mielestään on sopiva painettavaksi heidän sivuillaan. Mutta ajan myötä näyttää siltä, että heillä on erityisiä kiinnostuksen kohteita siitä, mitä he painattavat ja mitä he jättävät huomiotta. Ja melko pitkälti he jättävät pois erittäin tärkeitä tarinoita, jotka eivät sovi heidän narratiiviinsa.
Kun päivät vierivät, Yhdysvalloista ja suurimmasta osasta ”vapaata maailmaa”, on hitaasti tulossa suljettu järjestelmä. Muita, ilmeisiä, suljettuja järjestelmiä menneisyydestä ovat Neuvostoliitto, natsi-Saksa, kommunistinen Kiina ja lukuisat muut ”ei niin vapaat” valtiot. Tämä tarkoittaa, että ainoa luotettava tieto henkilökohtaisen sisäpiirimme ulkopuolella voidaan saada vain vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden kautta, jotka eivät ole kovin hyvin rahoitettuja ja joilla ei useinkaan ole pääsyä uutisiin, kuten isoilla pojilla on. Minun on sanottava, että vaihtoehtoinen media tekee hemmetin hyvää työtä ottaen huomioon nämä ilmeiset rajoitukset. Kuvittele vain, mitä tietoa meillä olisi käden ulottuvilla, jos näillä toimittajilla olisi rahoitus päästä rajoitusten ulkopuolelle ja saada uutisia.
Ajattele kuplaa, jossa me kaikki elämme. Useimmilla meistä (luulen, että olen täsmällinen tässä) ei ole empiiristä tietoa perheemme ja läheisten ystäviemme lisäksi. Monet meistä eivät edes tiedä paljon naapureistaan. Jos meillä on lähiomaisen tai jopa kaukaisessa perheessä kuoleman tapaus, me luultavasti tiedämme. Mutta kuinka hyvin olemme selvillä yksityiskohdista? Entä naapurin? Entä ”ei niin läheisen ystävän?” Saatamme kuulla siitä, mutta tiedämmekö esimerkiksi ”olivatko he rokotettuja, oliko heillä sairauksia, elivätkö he epäterveellistä elämää?”.
Meidän ”tietoisuuspiirimme” on itse asiassa melko pieni. Ja ennen kuin se on tarpeeksi suuri limittymään muiden tietoisuuspiirien kanssa, meillä ei todellakaan ole paljon tietoa työstettäväksi. Toisin sanoen, jos emme kuule uutislähteistä, jotka ovat sitoutuneet raportoimaan oleellisia ja luotettavia uutisia, emme todellakaan tiedä paljon ennen kuin nämä tietoisuuspiirit leviävät ilman liian suuria aukkoja. Meillä ei vain ole pääsyä tietoon.
Mitä tulee ”kuoli äkillisesti” -ilmiöön, ellei hyväuskoinen henkilökohtaisesti tunne ihmisiä, jotka ovat kärsineet tästä ennenaikaisesta poismenosta, he eivät yksinkertaisesti tiedä sen tapahtuneen. Lisäksi he yleensä uskovat, että jos valtavirran uutislähteet eivät kata näitä tarinoita, vaikka he kuulevatkin siitä orgaanisesti, on vähemmän todennäköistä, että he uskoisivat siihen tai kiinnittäisivät siihen paljon huomiota. Jos heidän tietopiirinsä olisi riittävän laaja, he kuulisivat ensikädessä perheistä, jotka kärsivät näistä rakkaiden äkillisistä kuolemista, ja silloin ei olisi niin väliä, etteivät valtavirran uutiset kattaisi sitä. Heillä olisi sitten oma henkilökohtainen kokemuksensa tapahtumista.
Pitääkö meidän odottaa, kunnes jokainen perhe on saanut omakohtaisia kokemuksia näistä kauheista kuolemantapauksista? Vai kunnes valtamedia alkaa ottaa nämä asiat vakavasti ja sisällyttää tällaiset tapahtumat uutisiin? Valitettavasti luultavasti niin.
Ottaen huomioon, miten muut edellä mainitut maat ovat pärjänneet tietojärjestelmiensä sulkemisen jälkeen, emme ole hyvässä tilanteessa. Se, mikä tekee tästä meille erilaisen, on se, että meillä on suhteellisen terve tiedon virta muista, saastumattomista lähteistä, joihin meillä on pääsy. Mutta osa agendaa on ollut estää mahdollisimman paljon tästä sensuurin avulla ja myrkyttää loput ”disinformaatio”-kampanjalla, joka ei ole muuta kuin hienostuneen sensuurin muoto. Vaikka suuri osa tästä tiedosta on olemassa, sitä ei lueta, kuunnella tai katsella, koska useimmat pitävät sitä roskana ja parhaimmillaan huomiotta jätettävänä, pahimmillaan aktiivisena hyökkäyksenä.
Kun järjestelmä on suljettu, on todella vähän mahdollisuuksia palata takaisin, ellei tapahdu jotain radikaalia tapahtumaa. Kuten aiemmin todettiin, jos äkilliset kuolemat pahenevat, ihmiset voivat päästä eroon ”jos en kuullut sitä valtavirran uutisissa, sitä ei tapahtunut” -oireyhtymästä. Tai jos valtavirran uutiset heräävät jonkin ihmeen vuoksi ja alkavat raportoida todellisia uutisia eikä propagandaa. Olemme tässä agendan pisteessä, jossa vain tämän artikkelin lukevien kaltaiset ihmiset ovat tietoisia siitä, mitä maailmassa todella tapahtuu. Ehkä kaikki vaihtoehtoisessa mediassa, jota luemme tai näemme, ei ole 100 % tarkkaa, mutta se on lähempänä totuutta kuin mitä uutiset suljetussa järjestelmässä raportoivat.
Artikkelin on kirjoittanut Todd Hayen ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 20.5.2023 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: A Closed System
