Myrkyllinen tartunta – rahastot, ruoka ja farma

Colin Todhunter
0 kommenttia

Vuonna 2014 GRAIN organisaatio paljasti, että pienet maatilat tuottavat suurimman osan maailman ruoasta Hungry for land -raportissaan: pienviljelijät ruokkivat maailmaa alle neljänneksellä kaikesta viljelymaasta.

Small-scale Farmers and Peasants Still Feed the World (ETC Group, 2022) -raportti vahvisti tämän.

Pienviljelijät tuottavat jopa 80 % ei-teollistuneiden maiden ruoasta, heitä puristetaan kuitenkin tällä hetkellä alle neljännekselle maailman viljelymaasta. Vuosina 1974–2014 soija-, öljypalmu-, rapsi- ja sokeriruokoviljelmiä varten otettiin 140 miljoonaa hehtaaria – enemmän kuin kaikki viljelysmaa Kiinassa.

GRAIN huomautti, että hedelmällisen maatalousmaan keskittyminen yhä harvempiin käsiin liittyy suoraan siihen, että nälkäisten määrä kasvaa päivittäin. Teollisilla tiloilla on valtava voima, vaikutusvalta ja resurssit, mutta GRAIN organisaation tiedot osoittivat, että pienet tilat ovat lähes kaikkialla parempia kuin suuret tilat tuottavuuden suhteen.

Samana vuonna poliittinen ajatushautomo Oakland Institute julkaisi raportin, jossa todetaan, että 2000-luvun ensimmäiset vuodet muistetaan lähes ennennäkemättömän mittakaavan maailmanlaajuisesta maakuumeesta. Arviolta 500 miljoonaa hehtaaria, joka on kahdeksan kertaa Iso-Britannian kokoinen alue, ostettiin tai vuokrattiin kehitysmaissa vuosina 2000–2011, usein paikallisen elintarviketurvan ja maaoikeuksien kustannuksella.

Institutionaaliset sijoittajat, mukaan lukien hedge-rahastot, pääomasijoittajat, eläkerahastot ja yliopistorahastot, halusivat hyödyntää globaalia viljelysmaata uutena ja erittäin haluttavana omaisuusluokkana.

Tämä suuntaus ei rajoittunut maatalousmaan ostamiseen matalan tulotason maista. Oakland Instituutin Anuradha Mittal väitti, että Yhdysvaltain viljelysmaahan oli uusi kuume. Eräs alan johtaja arvioi, että 10 miljardia dollaria institutionaalista pääomaa etsi pääsyä tähän maahan Yhdysvalloissa.

Vaikka sijoittajat uskoivat, että Yhdysvalloissa on noin 1,8 biljoonan dollarin arvosta viljelysmaata, tästä 300–500 miljardia dollaria (vuoden 2014 luvut) katsotaan olevan ”institutionaalista laatua” – kokoon, veden saatavuuteen, maaperän laatuun ja sijaintiin liittyvien tekijöiden yhdistelmänä, jotka määräävät kiinteistön investoinnin houkuttelevuuden.

Vuonna 2014 Mittal sanoi, että jos toimiin ei ryhdytä, täydellinen globaalien ja kansallisten trendien myrsky voi lähentyä ja siirtää maatilojen omistusta pysyvästi perheyrityksistä institutionaalisille sijoittajille ja muille yhdistetyille yritystoiminnoille.

MIKSI TÄLLÄ ON MERKITYSTÄ

Talonpoika/pienviljelijämaatalous asettaa etusijalle elintarviketuotannon paikallisille ja kansallisille markkinoille sekä maanviljelijöiden omille perheille, kun taas yritykset ottavat haltuunsa hedelmällisen maan ja asettavat etusijalle hyödykkeet tai vientisadot voittoa tavoitteleviin ja kaukana oleviin markkinoihin, jotka yleensä palvelevat maailman väestön varakkaampien ryhmien tarpeita.

Vuonna 2013 YK:n raportissa todettiin, että rikkaiden ja köyhien maiden viljelyn tulisi siirtyä monokulttuureista suurempiin viljelykasvien lajimääriin, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten käytön vähentämiseen, pienviljelijöiden tukemisen lisäämiseen sekä paikallisempaan elintarviketuotantoon ja -kulutukseen. Raportissa todettiin, että monokulttuuri ja teolliset viljelymenetelmät eivät tarjoa riittävästi kohtuuhintaista ruokaa siellä, missä sitä tarvitaan.

Syyskuussa 2020 GRAIN kuitenkin osoitti kiihtymistä kuusi vuotta aiemmin varoittamassaan trendissä: pääomarahastojen kautta tehtyjä institutionaalisia sijoituksia käytettiin maatilojen vuokraamiseen tai ostamiseen halvalla ja yhdistämiseen teollisen mittakaavan konserneiksi. Yksi tämän kärjessä olevista yrityksistä on sijoitusomaisuudenhoitoyhtiö BlackRock, joka on olemassa sijoittaakseen rahastonsa ansaitsemaan rahaa asiakkailleen.

BlackRock omistaa osakkeita useissa maailman suurimmissa elintarvikeyrityksissä, mukaan lukien Nestlé, Coca-Cola, PepsiCo, Walmart, Danone ja Kraft Heinz, ja sillä on myös merkittäviä osuuksia useimmissa suurimmissa julkisesti noteeratuissa elintarvike- ja maatalousyrityksissä: niissä, jotka keskittyvät tarjoamaan tuotantopanokset (siemenet, kemikaalit, lannoitteet) ja maatalouskoneet sekä maatalouskauppayhtiöissä, kuten Deere, Bunge, ADM ja Tyson (BlackRockin omien tietojen perusteella vuodelta 2018).

Yhdessä maailman viisi huippuvarainhoitajaa – BlackRock, Vanguard, State Street, Fidelity ja Capital Group – omistavat noin 10–30 % elintarvikealan huippuyritysten osakkeista.

Artikkeli ’Who is Driving the Destructive Industrial Agriculture Model? – Kuka ajaa tuhoavan teollisen maatalouden mallia?’ (2022) Frederic Mousseau Oakland instituutista osoitti, että BlackRock ja Vanguard ovat ylivoimaisesti suurimmat osakkeenomistajat kahdeksassa suurimmassa torjunta-aine- ja lannoiteyhtiössä, joita ovat: Yara, CF Industries Holdings, K+S Aktiengesellschaft, Nutrien, The Mosaic Company, Corteva (Dow Agroscience), BASF SE ja Bayer.

Näiden yritysten voittojen ennustettiin kaksinkertaistuvan 19 miljardista dollarista vuonna 2021 38 miljardiin dollariin vuonna 2022, ja niiden kasvu jatkuu niin kauan kuin teollisen maatalouden tuotantomalli, johon ne luottavat, laajenee. Muita merkittäviä osakkeenomistajia ovat sijoituspalveluyritykset, pankit ja eläkerahastot Euroopasta sekä Pohjois-Amerikasta.

Pääomasijoitustensa kautta BlackRock ynnä muut voimistuvat ja tekevät valtavia voittoja globalisoituneesta elintarvikejärjestelmästä, joka on ollut vastuussa alkuperäiskansojen tuotantojärjestelmien hävittämisestä, siementen, maan ja tiedon pakkolunastuksesta, maanviljelijöiden köyhdyttämisestä, syrjäyttämisestä tai proletarisoinnista sekä maaseutuyhteisöjen ja kulttuurien tuhoamisesta. Tämä on johtanut huonolaatuiseen ruokaan ja sairauksiin, ihmisoikeusloukkauksiin ja ekologiseen tuhoon.

SYSTEEMINEN PAKOTUS

Vuoden 1945 jälkeen Rockefeller Chase Manhattan -pankki ja Maailmanpankki auttoivat ottamaan käyttöön nykyisen maatalouselintarvikejärjestelmän, josta on tullut vallitseva nykyajan maatalouselintarvikejärjestelmä oletettavasti ”ihmeellisen” yritysten kontrolloiman, kemikaali-intensiivisen vihreän vallankumouksen varjolla (sen paljon julistamat, mutta harvoin haastetut lisääntyneen ruoantuotannon ”ihmeet” eivät ole mitään sellaista; katso esimerkiksi ’What the Green Revolution Did for India – Mitä vihreä vallankumous teki Intialle’ ja ’New Histories of the Green Revolution – Vihreän vallankumouksen uudet historiat’).

Siitä lähtien IMF, Maailmanpankki ja WTO ovat auttaneet lujittamaan vientiin suuntautunutta teollista maataloutta, joka perustuu vihreän vallankumouksen ajatteluun ja käytäntöihin. Malli, joka käyttää lainaehtoja pakottaakseen valtiot ”sopeuttamaan rakenteellisesti” talouksiaan ja uhraamaan ruokaomavaraisuuden.

Maat asetetaan peruskasvituotannon juoksumatoille ansaitsemaan ulkomaan valuuttaa (Yhdysvaltain dollareita) öljyn ja ruoan ostamiseksi maailmanmarkkinoilta (hyödyttäen maailmanlaajuisia hyödykekauppiaita, kuten Cargillia, joka auttoi laatimaan WTO:n kauppajärjestelmän – maataloussopimuksen), mikä vahvistaa tarvetta lisätä rahakasvien viljelyä vientiä varten.

Tänä päivänä investointirahoitus auttaa edistämään ja vahvistamaan tätä yritysriippuvuusjärjestelmää maailmanlaajuisesti. BlackRockilla on ihanteelliset mahdollisuudet luoda poliittiset ja lainsäädännölliset puitteet tämän järjestelmän ylläpitämiseksi ja maatalouselintarvikesektorilla tehtyjen investointien tuoton lisäämiseksi.

Yrityksellä on hallussaan noin 10 biljoonan dollarin varallisuus, ja William Engdahlin mukaan se on asettanut itsensä hallitsemaan tehokkaasti Yhdysvaltain keskuspankkia, monia Wall Streetin megapankkeja ja Bidenin hallintoa: joukko BlackRockin entisiä huippuhenkilöitä on keskeisillä paikoilla hallituksessa, talouspolitiikkaa muokkaamassa.

Ei siis ole yllätys, että näemme kiihtyvän taistelun paikallisia markkinoita, paikallisia yhteisöjä ja alkuperäiskansojen tuotantojärjestelmiä vastaan maailmanlaajuisen pääomasijoittamisen ja suuren maatalousliiketoiminnan hyväksi.

Esimerkiksi, kun tavalliset ukrainalaiset puolustavat tällä hetkellä maataan, rahoituslaitokset tukevat rikkaita yksilöitä ja länsimaisia taloudellisia etuja viljelysmaan yhdistämiseksi. Tilanne on samanlainen Intiassa (katso artikkeli ’The Kisans Are Right: Their Land Is at Stake’), jossa valmistellaan maamarkkinoita ja globaalit sijoittajat ovat epäilemättä valmiita ryntäykseen.

Molemmissa maissa talouskriisien taustalla olevat velka- ja lainaehdot auttavat viemään tällaisen politiikan läpi. Esimerkiksi Intian talouden ja maatalouden rakenneuudistusta varten on ollut yli 30 vuoden suunnitelma. Tämä johtuu maan vuoden 1991 valuuttakriisistä, jota käytettiin IMF:n ja Maailmanpankin velkaan liittyvien ”rakennesopeutusehtojen” asettamiseen. Mumbaissa sijaitseva poliittisen talouden tutkimusyksikkö kohdistaa maatalouden ”uudistukset” laajempaan prosessiin, jossa länsimainen imperialismi valtaa yhä enemmän Intian taloutta.

Silti ”imperialismi” on likainen sana, jota ei koskaan käytetä ”kohteliaissa” piireissä. Sellainen käsitys on jätettävä sivuun ideologisena siitä hyötyvien yritysten toimesta. Sen sijaan kuulemme jatkuvasti näiltä monialayrityksiltä, että maat valitsevat omaksua pääsynsä ja omat panoksensa kotimarkkinoille sekä ”uusliberaalit uudistukset”, koska ne ovat välttämättömiä, jos haluamme ruokkia kasvavaa maailman väestöä. Tosiasia on, että nämä yritykset ja niiden sijoittajat yrittävät antaa tyrmäysiskun pienviljelijöille ja paikallisille yrityksille Intian kaltaisissa paikoissa.

Mutta väite, jonka mukaan nämä yritykset, niiden panokset ja maatalousmalli ovat elintärkeitä maailmanlaajuisen elintarviketurvan varmistamiseksi, on todistettu valheelliseksi. Kuitenkin sensuurin ja kiertoilmaisujen aikakaudella totuudesta on tullut valhe ja valhe on totuus. Osattomuus on kasvua, riippuvuus markkinoiden integraatiota, väestön siirtymä on maan liikkuvuutta, elintarvikealan yritysten tarpeiden palveleminen on modernia maataloutta ja väärennetyn, myrkyllisen ruoan saatavuus osana monokulttuuriruokavaliota ruokkii maailmaa.

Ja, kun ”pandemiasta” ilmoitettiin ja näytti siltä, että kuolleissa oli enemmän vanhuksia ja ylipainoisia, diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia sairastavia ihmisiä, harvat olivat halukkaita osoittamaan sormella elintarvikejärjestelmää ja sen voimakkaita yrityksiä, käytäntöjä ja tuotteita, jotka ovat vastuussa näiden sairauksien lisääntyvästä esiintyvyydestä (katso kampanjoija Rosemary Masonin tätä dokumentoivia lukuisia asiakirjoja osoitteessa Academia.edu). Koska tämä on todellinen kansanterveyskriisi, joka on rakentunut vuosikymmenien ajan.

Mutta kuka välittää? BlackRock, Vanguard ja muut institutionaaliset sijoittajat? Erittäin kiistanalaista, koska jos käännymme lääketeollisuuteen, näemme samanlaisia ​​omistuskuvioita samoilla pelaajilla.

Tutkijoiden Albert Banal-Estanol, Melissa Newham ja Jo Seldeslachts joulukuussa 2020 julkaisemassa suurten lääkeyhtiöiden omistusta koskevassa tutkimuksessa havaittiin seuraavaa (raportoitu turkkilaisen uutismedian TRT Worldin verkkosivustolla):

Julkiset yhtiöt ovat yhä useammin muutaman suuren institutionaalisen sijoittajan omistuksessa, joten odotimme näkevämme monia omistussuhteita yritysten välillä – yllättävämpää oli yhteisomistuksen suuruus… Huomaamme usein, että yli 50 % yrityksestä on ”tavallisten” osakkeenomistajien omistuksessa, jotka omistavat myös osuuksia kilpailevista lääkeyhtiöistä.

Pfizerin, J&J:n ja Merckin kolme suurinta osakkeenomistajaa ovat Vanguard, SSGA ja BlackRock.

Vuonna 2019 Center for Research on Multinational Corporations raportoi, että osakkeenomistajille suoritetut osinkosummat olivat lisääntyneet lähes 400 % – 30 miljardista dollarista vuonna 2000 146 miljardiin dollariin vuonna 2018. Osakkeenomistajat tekivät 1,54 biljoonaa dollaria voittoa 18 vuoden aikana.

Joten, institutionaalisille sijoittajille huonon ruoan ja huonon terveyden välinen yhteys on siis hyvä voitto. Elintarvikejärjestelmään investoimalla saat valtavia tuottoja, mutta voit ehkä kaksinkertaistaa voittosi, jos sijoitat myös farmaan.

Nämä havainnot ovat ennen vuoden 2021 dokumenttia ’Monopoly: An Overview of the Great Reset’, joka osoittaa myös, että maailman suurimpien yritysten osakkeet ovat samojen institutionaalisten sijoittajien omistuksessa. ”Kilpailevat” brändit, kuten Coke ja Pepsi, eivät ole varsinaisia kilpailijoita, koska niiden osakkeet ovat samojen sijoitusyhtiöiden, sijoitusrahastojen, vakuutusyhtiöiden ja pankkien omistuksessa.

Pienemmät sijoittajat ovat suurten sijoittajien omistuksessa. Ne ovat vielä suurempien sijoittajien omistuksessa. Tämän pyramidin näkyvällä huipulla näkyy vain Vanguard ja BlackRock.

Vuoden 2017 Bloombergin raportin mukaan molemmilla yhtiöillä on vuonna 2028 yhteensä 20 biljoonan dollarin investoinnit.

Vaikka yksittäiset yritykset – kuten esimerkiksi Pfizer ja Monsanto/Bayer – pitäisi saattaa (ja toisinaan onkin) vastuuseen joistakin monista väärinteoistaan, niiden toiminta on osoitus järjestelmästä, joka johtaa yhä useammin takaisin BlackRockin ja Vanguardin kaltaisten johtokunnan huoneisiin.

Professori Fabio Vighi Cardiffin yliopistosta sanoo:

Nykyään kapitalistinen valta voidaan tiivistää maailman kolmen suurimman sijoitusrahaston nimiin: BlackRock, Vanguard ja State Street Global Advisor. Nämä jättiläiset, jotka istuvat valtavan finanssiyhteisöjen galaksin keskellä, hallitsevat arvoa, joka on lähes puolet maailman bruttokansantuotteesta, ja ovat suuria osakkeenomistajia noin 90 prosentissa pörssiyhtiöistä.

Nämä yritykset auttavat muokkaamaan ja ruokkimaan talousjärjestelmän ja globalisoituneen elintarvikejärjestelmän dynamiikkaa Maailmanpankin, IMF:n, WTO:n ja muiden ylikansallisten instituutioiden taitavasti avustamana. Järjestelmä, joka hyödyntää velkaa, käyttää pakkoa ja militarismia turvatakseen jatkuvan laajentumisen.

Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 22.05.2023 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Toxic Contagion – Funds, Food and Pharma

Artikkelin kirjoittajan e-kirjan ’Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order’
voit lukea ilmaiseksi täältä:
globalresearch.ca: Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.