Muistatko aikoja sitten vuonna 2000, jolloin Taleban otti haltuunsa suuren osan Afganistanista ja ryhtyi hävittämään maan unikkosatoa, joka ruokkii maailman oopiumitarjontaa?
Tietysti muistat.
No, arvaa mitä? Se tapahtuu taas.
Kyllä. Setä Samulin häpeällisen vetäytymisen jälkeen imperiumien hautausmaalta vuonna 2021, Taleban sai surullisen kuuluisasti maan takaisin hallintaansa ja aloitti uudelleen kampanjansa oopiumiunikon viljelyn kieltämiseksi. Ja jälleen kerran, tuon kiellon tulokset ovat olleet merkittäviä.
Itse asiassa Afganistanin asiantuntijat pitävät jo Talebanin viimeisintä unikon vastaista kampanjaa ”ihmiskunnan historian menestyneimpänä huumeiden vastaisena kampanjana”, ja maan oopiumin tuotanto on laskenut 90 % tänä vuonna.
Ja koska muistat tarinan Talebanin ensimmäisestä onnistuneesta unikkosadon tukahduttamisesta, muistat todennäköisesti myös sen, kuinka se päättyi: nimittäin 9/11:n avoin shekki lunastettiin NATOn hyökkäyksestä ja Afganistanin miehityksestä vuonna 2001, mikä johti myöhemmin unikonviljelyn elpymiseen maassa.
Näemmekö siis todennäköisesti historian toistuvan tämän Afganistanin unikkotarinan seuraavassa iteraatiossa? Otetaan selvää.
MENNEISYYS
Tarina Afganistanin unikkosodasta on yksi, joka voidaan lukea YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC – United Nations Office on Drugs and Crime) aikakirjoista, toimiston ollessa yksi YK:n globalistisen mustekalan monista byrokraattisista lonkeroista. UNODC:n tehtävänä on ”auttaa tekemään maailmasta turvallisempi huumeilta, järjestäytyneeltä rikollisuudelta, korruptiolta ja terrorismilta” (johon ilmeisesti kuuluu ”jäsenvaltioiden tukeminen Agenda2030:n eli kestävän kehityksen toimintaohjelman täytäntöönpanossa”, jostain selittämättömästä syystä), ja UNODC on uutterasti dokumentoinut Afganistanin unikkosadon nousut ja laskut sekä sen vaikutuksen laittomiin oopiumimarkkinoihin viime vuosikymmeninä. He julkaisevat tämän tutkimuksen tulokset vuosittaisen ”Afghanistan Opium Survey” -katsauksen muodossa, joka kertoo tarinan yksinkertaisina numeroina.
Esimerkiksi vuonna 1999 tämä YK:n toimisto ilmoitti maailmalle, että vuosien sodankäynnin ja sisäisten riitojen jälkeen (joissa USA näytteli olennaista osaa) Afganistanin vuotuinen raakaoopiumin tuotanto oli noussut ennennäkemättömälle tasolle, 4 600 tonniin. He myös lisäsivät nopeasti, että ”97 % viljelystä vuonna 1999 tapahtui Talebanin hallitsemilla alueilla”, mikä tarkoittaa, että Taleban tuki ja rohkaisi unikonviljelyä aktiivisesti rahoittaakseen laitonta toimintaa.
Outoa siis, että vuoden 2001 Afganistanin oopiumikatsauksen aikaan – juuri ennen Naton hyökkäystä ja maan miehitystä – UNODC:n papulaskurit (unikkolaskurit?) saattoivat raportoida, että maan raakaoopiumin kokonaistuotanto oli pudonnut 185 tonniin, mikä on 96 % vähennys vuoden 1999 ennätystasoon.
Joten mitä oli tapahtunut? Se, mitä tapahtui, oli Taleban.
Erityisesti heinäkuussa 2000 Mullah Mohammad Omar julkaisi fatwan, jossa unikon viljely tai kauppa julistettiin ”haramiksi” (islamilaisen lain mukaan kielletyksi). Tuon asetuksen ja sen myöhemmän täytäntöönpanon tulos oli niin kiistaton, että edes Vanha harmaa lehdistö tai Isoveli korporaation arkkipropagandistit eivät kyenneet peittämään sitä.
Kuten kaavioista käy selväksi, Talebanin unikkokielto onnistui erinomaisesti. Itse asiassa se oli liian menestyksekäs niille syvässä valtiossa oleville, jotka ovat johtaneet maailmanlaajuista huumekauppaa ja hyötyneet siitä William Russellin ajoista lähtien. Afganistan tarjosi tuolloin yli 70 % maailman heroiinitarjonnasta, ja vallat-joita-ei-pitäisi-olla, halusivat huumeiden virtaavan jälleen.
Ja me kaikki tiedämme mitä tapahtui seuraavaksi: 9/11. Ja kuten tiedämme liiankin hyvin, syyskuun 11. päivä johti suoraan Naton 5 artiklan (täysin vilpilliseen) vetoamiseen, myöhempään hyökkäykseen Afganistaniin, Talebanin kukistamiseen ja Afganistanin unikkosadon elpymiseen.
Koska olen nähnyt paljon vaivaa stressatakseni vuosien ajan, olisi aivan liian yksinkertaista väittää, että 9/11 oli yksinkertaisesti juoni saada maailman oopiumitarjonta kasvamaan ja virtaamaan uudelleen. Mutta syyskuun 11. päivän jälkeinen Afganistanin unikontuotannon buumi – ennätyskorkeuksien saavuttaminen ennätyskorkeuksien jälkeen, kuten UNODC:n huumausainemäärien numeroiden rouskuttajat velvollisuudentuntoisesti dokumentoivat – oli varmasti enemmän kuin vain onnellinen sattuma syyskuun 11. päivän suunnittelijoille.
Itse asiassa, tietyssä vaiheessa juuri tapahtuneen räikeä todellisuus – nimittäin se, että Nato kaatoi unikkosadon hävittämiseen omistetun hallinnon ja asetti sen edistämiseen omistautuneen nukkehallituksen – tuli niin kiistämättömäksi, että Setä Samulin propagandistit yksinkertaisesti lakkasivat kieltämästä sitä.
Kuka voi unohtaa sen surullisen kuuluisan vuoden 2010 Fox News uutisklipin, jossa rahamestarien viiksekäs suukappale Geraldo Rivera haastattelee everstiluutnantti Brian Christmasia Helmandin maakunnassa siitä, kuinka USA:n armeijalla, vaikka se ”sekoittaa hänen vatsansa”, ei ole nyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin suojella köyhien afganistanilaisten unikonviljelijöiden arvokasta satoa?
Kyllä, elämä oli melko hyvää huumekaupan voittoa tavoitteleville syvässä valtiossa 9/11:n jälkeen. Heillä oli runsas, halpa unikon tarjonta ruokkimassa maailmanlaajuista oopiumikauppaa, jota he ovat ohjanneet, suojelleet ja hyödyntäneet Kultaisen kolmion ajoista lähtien. Ja mikä parasta, Yhdysvaltain armeija suojeli koko vedätystä Yhdysvaltain veronmaksajien kustannuksella! Mikä voisi mennä pieleen?
NYKYHETKI
Kuten me kaikki tiedämme tähän mennessä, Yhdysvaltain armeija sai päätökseen vetäytymisensä Afganistanista 30. elokuuta 2021. Siihen mennessä Taleban – jonka dramaattinen kesäryntäys johti Kabulin valtaukseen elokuun puolivälissä – oli jo vallannut maan. Ja niin oli, että 20 vuotta kestänyt hyökkäys, miehitys, kapinan vastaiset operaatiot, verenvuodatus ja terrori eivät olleet saavuttaneet juuri mitään.
Afganistanin poliisit tuhoamassa oopiumiunikkopeltoja lähellä Faizabadin kaupunkia Afganistanissa.
No, ei ihan juuri mitään. Kuten olemme nähneet, Naton hyökkäys ja amerikkalaisten miehitys tarjosivat syvän valtion huumejuoksupojille vielä kaksi vuosikymmentä ennätysunikkosatoa maailmanlaajuisen heroiinikaupan ruokkimiseen. UNODC raportoi vuonna 2010, että ”noin 90 % maailman heroiinista on peräisin vain muutamasta oopiumia kasvattavasta maakunnasta Afganistanissa.” Ei kestänyt kuitenkaan kauan, kun Taleban pysäytti äkillisesti tuon unikon ruokkiman huumerahapuolueen.
Huhtikuussa 2022 Haibatullah Akhundzada – Talebanin nykyinen johtaja ja Afganistanin korkein johtaja – antoi samanlaisen asetuksen kuin Mullah Mohammad Omarin vuonna 2000:
Kaikille afgaaneille kerrotaan, että tästä lähtien unikon viljely on ehdottomasti kielletty koko maassa. Jos joku rikkoo asetusta, sato tuhotaan välittömästi ja rikkojaa kohdellaan sharia-lain mukaisesti.
Kyllin ennustettavasti, tätä fatwaa tervehdittiin lännessä kyynisyydellä ja suoranaisella epäuskolla. Viime marraskuussa UNODC julkaisi maata koskevan vuosittaisen oopiumin viljelyraportin, jossa todettiin, että ”oopiumin viljely Afganistanissa kasvoi 32 % edellisvuodesta 233 000 hehtaariin, joten vuoden 2022 sato on kolmanneksi suurin oopiumin viljelyala seurannan alkamisen jälkeen” ja varoituksen, että ”opiaattitakavarikot Afganistanissa osoittavat, että afganistanilaisen oopiumin ja heroiinin salakuljetus ei ole pysähtynyt”.
Oli kuitenkin luettava raportin mukana oleva lehdistötiedote, jotta selvisi, että vuoden 2022 sato oli suurelta osin vapautettu Akhundzadan asetuksesta, ja että Talebanin unikkokiellon todellisia tuloksia ei odoteta nähtävän ennen kuin vuoden 2023 sato on korjattu.
Tämä ei estänyt Washington Beltway valtajärjestelmän toistajia, kuten ulkopolitiikkaa, tuomitsemasta välittömästi Talebanin unikkokieltoa pelkkänä poliittisena teatterina. ”Taleban, joka valloitti Afganistanin 20 vuotta kestäneen sodan jälkeen, jota suurelta osin rahoitettiin heroiinin salakuljetuksella, ovat huumekieltoa teeskenneltyään sen sijaan turboahtaneet huumeiden viljelyn ja myynnin vuosi valtauksensa jälkeen”, propagandarätti – joka kummallisesti ei ole koskaan ennen osoittanut erityistä kiinnostusta unikonviljelyä kohtaan – kirjoitti YK:n raportin julkistamisen jälkeisenä päivänä.
Tämä kyynisyys jatkui vuoteen 2023, jolloin Yhdysvaltain valtion rahoittama RFE/RL raportoi toukokuussa, että ”afganistanilainen unikonviljely hyppää Talebanin tehoiskusta huolimatta” ja YK puhalsi savua omaan takamukseensa tuottamalla pöyhkeitä videoita, jotka vihjasivat, että ainoa tapa, jolla unikkokielto voi toimia, on YK:n aktiivinen osallistuminen.
Oopiumiunikon siemenkota poliisin käsissä Afganistanissa.
Kuvittele sitten länsimaisen valtajärjestelmän kollektiivinen shokki, kun vuoden 2023 unikonviljelymäärät alkoivat tulla sisään.
Talebanin kielto, kuten käy ilmi, ei ollut pelleilyä. Itse asiassa se on ollut Crisis Group -järjestön Afganistanin ”asiantuntijan” Graeme Smithin mukaan ”ihmisen historian menestynein huumeiden vastainen yritys markkinoilta poistettujen huumeiden määrän mukaan”. Ja paljonko se oli? Arvioiden mukaan unikon viljely romahti peräti 90 % viimeisen vuoden aikana.
Mutta riippumatta siitä, miten se tapahtui, USA/NATO PR-höytäleiden, jotka ovat viettäneet viimeiset kaksi vuosikymmentä teeskennellen välittävänsä Afganistanin ihmisistä ja teeskennellen olevansa huolissaan maan oopiumiongelmasta, on iloittava tästä uutisesta, eikö niin?
TULEVAISUUS?
Väärin, tietysti.
Ei, uskokaa tai älkää, valtajärjestelmällä on kiire pimahtaa mahdollisuudesta, että Taleban todella saavuttaa sen, mistä YK/US/NATO uuskolonisoijat puhuvat vain tyhjää: Afganistanin unikkosadon hävittäminen.
Ja kuinka he tarkalleen ottaen voivat kääntää Talebanin onnistuneen hävittämiskampanjan – saman kampanjan, jota he kutsuivat täydelliseksi huijaukseksi vain kuukausia sitten, muistatko – huonoksi asiaksi, kysyt?
No, Chatham House -ajatushautomon (alias CFR – Council on Foreign Relations – emolaiva Lontoossa) arkkisalaliittolaiset ovat yrittäneet selitellä Talebanin hämmästyttävän saavutuksen väittämällä, että kyllä, Talebanit ovat saaneet aikaan aiemmin käsittämättömän lopettaessaan käytännössä unikon tuotannon maassa, mutta se on itse asiassa vain Talebanin suuri temppu huijata ihmisiä pitämään heistä todella parantamalla heidän maataan! Moukat! Älä luota heihin! Sitä paitsi edellinen unikon käyttökielto ei kestänyt kovin kauan, koska . . . jostain nimeämättömästä syystä . . . joten luultavasti ei tämäkään.
Sen sijaan Time, Filter, The World ja muut hyväksytyn propagandan tuuppaajat ovat kaikki (jonkin merkittävän sattuman johdosta) samanaikaisesti osuneet täsmälleen samaan keskustelunaiheeseen: jos afganistanilaiset unikonviljelijät lopettavat maailman heroiinimarkkinoiden syöttämisen, Euroopan narkkarit kääntyvät fentanyylin puoleen. Joten – eikö mitä? – halpa afganistanilainen oopiumi oli itse asiassa hyvä asia koko ajan, ja katkaisemalla sen tarjonnan Talebanit ovat jälleen pahiksia!
Kaikista oopiumia kannattavan, Talebanin vastaisen joukon viime kuukausina sylkemistä rinkelilogiikan vieraskynistä ylivoimaisesti hyytävin on ”The Taliban’s Successful Opium Ban is Bad for Afghans and the World – Talebanin onnistunut oopiumikielto on huono afgaaneille ja maailmalle”, jonka on kirjoittanut entinen Maailmanpankin ekonomisti William Byrd.
Hänen kommenttinsa alkaa panemalla merkille Talebanin unikkokiellon huomattavan menestyksen, tunnustamalla, että se saavutettiin ”kehittyneellä, vaiheittaisella lähestymistavalla”, joka vapautti tehtävästään sadon, joka oli juuri korjattavissa, ja huomauttaa, että nykyinen kielto on itse asiassa vieläkin enemmän kattava kuin Talebanin edellinen kielto, koska se kieltää opiaattien kaupan ja jalostuksen, ei vain unikon viljelyä.
Mutta Byrd huomauttaa nopeasti kaikki tavat, joilla tämä erittäin onnistunut huumeiden hävittämisohjelma on todella huono Afganistanille (ja maailmalle!). Maan unikonviljelijät ovat menettäneet miljardilla dollarilla tuloja – tuloja joita, hänen analyysinsä ei paljasta, nämä viljelijät olisivat voineet ansaita ruokkimalla maailman heroiinimarkkinoita. Hän kirjoittaa, että tämä talouden taantuma aiheuttaa muuttoliikekriisin, jossa köyhät maanviljelijät yrittävät ylittää rajan toivoen pääsevänsä Eurooppaan. Tämä kaikki johtaa heroiinin yliannostusten lisääntymiseen Euroopassa, kun jälleenmyyjät väärentävät tarjontaansa kompensoidakseen nousevia kustannuksia.
Toistaiseksi niin peruskauraa. Siinä missä Byrd etsii ”ratkaisuja” tähän vähenevän oopiumitarjonnan ”ongelmaan”, alamme nähdä tulevan intervention synkän haamun pelissä. Tässä viimeisessä osassa hän nostaa esiin kysymyksen ”kansainvälisestä vastauksesta” ja jatkaa sitten luetteloimaan kaikki asiat, jotka eivät toimi.
Tilanne ”saattaa tarjota hyvin perusteltuja perusteita humanitaarisen avun lisäämiselle” Afganistanissa, mutta ”tämä olisi vain laastari väliaikaista avustusta varten, ellei oopiumikieltoa kumota tai tehdä tyhjäksi”.
Maaseudun kehittämistukea tarjoavat ohjelmat ”voivat olla hyödyllisiä”, mutta ”pienillä rahamäärillä on parhaimmillaan marginaalinen vaikutus”.
Entä odotettu siirtolaiskriisi? No, eipä sieltäkään tule apua. ”Yritys estää ihmisvirtoja Afganistanin rajalla toimii vain epätäydellisesti, ja siinä määrin kuin se onnistuu, se pahentaa köyhyyttä ja nälänhätää maan sisällä.”
Kaikkien näiden kielteisten pointtien on tarkoitus jättää meille yksi ylivoimainen (ja ilmoittamaton) johtopäätös: tätä ”ongelmaa” ei ”ratkaista” niin kauan kuin Talebanit ovat vallassa. Jos vain joku voisi tulla mukaan, kukistaa Talebanit ja saada huumeet taas virtaamaan. . .
Tämä johtopäätös on tietysti jätettävä kertomatta. Loppujen lopuksi Byrdin analyysin julkaisee ”United States Institute of Peace – Yhdysvaltojen rauhan instituutti”, keksitty hyvän olon instituutio, jonka ”Meistä”-sivu kertoo meille, ”kongressin perustama ja omistettu ehdotukselle, että maailma ilman väkivaltaista konfliktia on mahdollista, käytännöllistä ja välttämätöntä Yhdysvaltojen sekä maailmanlaajuisen turvallisuuden kannalta.” Kaikki tämä kuulostaa hienolta ja loistavalta, kunnes käytät globaleesia dekooderirengasta selvittääksesi, mitä ”maailma ilman väkivaltaista konfliktia” todella tarkoittaa Washingtonin sotahaukoille: maailma, jossa jokainen maailman osavaltio tekee sen, mitä heidän Yhdysvaltain ulkoministeriön päällikkönsä käskevät tehdä, ilman kysymyksiä.
Näyttää siltä, että Taleban ei ole saanut viestiä. Ja niin, jatkamme taas loputtomalta näyttävässä hallinnonvaihdon karusellissa.
Mitä provokaatiota käytetään tällä kertaa motivoimaan maailman ihmisiä uudelle matkalle imperiumien hautausmaalle? Toinen ”katalysoiva, katastrofaalinen tapahtuma”, kuten 9/11, joka liittyy joihinkin Al-CIA-da-syntipukkeihin? Tai jotain, joka voi sitoa I-CIA-sis:n venäläisiin toimijoihin ja amerikkalaisiin kotimaassa kasvatettuihin terroristeihin, ehkäpä? Mitä tahansa se on, sinun on parempi uskoa, että se on mahtavaa.
Ne, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan mahdollisista tulevista vaiheista tässä kehittyvässä agendassa, saattavat olla kiinnostuneita liittymään minun, videoeditori extraordinaire Broc Westin ja The Last American Vagabond Ryan Cristiánin piraattistriimiin COVID-911: From Homeland Security to Biosecurity.
Samaan aikaan, kuten aina, lähes kaikki vähättelevät Afganistanin kansaa. Heitä kohdellaan pelkkinä shakkilaudan pelinappuloita, jotka ovat vain vähän enemmän kuin myöhästynyt ajatus suuressa imperiumipelissä.
Ja nyt, jälleen yhden 9/11 vuosipäivän kynnyksellä, huomautamme jälleen kerran: plus ça change, plus c’est la même chose [mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina].
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 10.9.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: Remember What Happened Right Before 9/11? It’s Happening Again.
