1 600 puntaa kuukaudessa on esitetty maksettavaksi osallistujille ”Yleinen perustulo (UBI – Universal Basic Income) –mikropilottihankkeessa”, joka on ensimmäinen tällainen kokeilu Englannissa.
Yhteensä 30 ihmistä Jarrow kaupungista Tyne & Wearin piirikunnassa sekä East Finchleysta Pohjois-Lontoossa on tutkimuksen kohteena, jotta voidaan arvioida UBIn saamisen vaikutusta heidän mentaaliseen ja fyysiseen terveyteensä. Myös kontrolliryhmää, jolle ei makseta UBIa, seurataan.
Osallistujat valitaan satunnaisesti vapaaehtoisten joukosta, ja 20 % paikoista on varattu vammaisille.
Tätä kirjoitettaessa kokeilu ei ole vielä alkanut, koska rahoitusta ei ole varmistettu, mutta sen odotetaan tulevan paikallisilta/alueellisilta viranomaisilta tai ”yksityisiltä filantrooppisilta lähteiltä”.
Walesissa on jo käynnissä hanke, joka maksaa saman kuukausittaisen rahasumman (1 600 puntaa) Care-sosiaalihuollon piiristä lähteville nuorille. (Minun täytyy vastustaa tarvetta laittaa ironisia lainausmerkkejä tuon sanan Care ympärille; mutta ehkä se on hieman vähemmän kuvottava lause kuin jauhosuinen ”huolehditut lapset”.)
Vaikka ilmoitettuna tavoitteena on tukea nuoria Care-lähtijöitä sen sijaan, että edistettäisiin UBI-konseptia, Walesin hallitus myöntää, että kaksivuotinen pilottihanke on ”panos globaaliin liikkeeseen” yhtenä noin 80:stä maailmanlaajuisesti tapahtuvasta UBI-kokeilusta.
Kiistanalainen UBI-kokeilu on ”itsenäisen, progressiivisen” ajatushautomo Autonomyn hengentuote, ”pelkästään siirtymävaiheesta puuteanalytiikkaan”, jonka painopiste on työn tulevaisuus, taloussuunnittelu ja ilmastonmuutos.
Autonomy tuottaa julkista tukea UBI-aloitteelleen ”Basic Income Conversation” -keskustelun kautta, joka pyrkii ”edistämään ehdottomia käteissiirtoja sosiaali- ja talouspolitiikan puitteissa”.
He myös agitoivat UBI-kokeilua Cornwallissa, johon voisi osallistua 2 000 ihmistä.
On olemassa vanha sanonta, joka liittyy Aisopokseen: ”Seurastaan mies tunnetaan.” (Tiedän, että olemme kaikki täällä tarpeeksi aikuisia tietääksemme sanan ”mies” tässä lauseessa tarkoittavan ”henkilöä”.) Tätä silmällä pitäen on erittäin opettavaista tarkastella tällaisten järjestelmien takana olevia organisaatioita sekä niiden perustajia, rahoittajia, kumppaneita ja neuvonantajia saadakseen vihjeitä siitä, mikä heidän agendansa voisi olla.
Autonomyn ”Köyhyyden torjuminen: yleisen perustulon voima” -raportti kertoo elokuussa 2022 päättyneestä 13 kuukauden tutkimuksesta, joka rahoitettiin Wellcome Trustin runsaalla apurahalla, ja jossa arvioidaan yleisen perustulon mahdollisia vaikutuksia ahdistuneisuuteen ja masennukseen 14–24-vuotiaiden keskuudessa. (Mielenkiintoisesti UBI on muotoiltu mahdollisesti ehkäiseväksi kansanterveysstrategiaksi.)
Wellcome Trustin Mielenterveyden prioriteettiryhmä (Mental Health Priority Team) tuki myös tätä tutkimusprojektia, johon osallistui monitieteellinen tiimi, johon kuului Royal Society of Arts (joka järjesti työpajoja kyselläkseen nuorilta heidän taloudestaan ja heidän asenteestaan UBIa kohtaan), akatemian jäseniä sekä konsulttiyritys.
”Tackling Poverty – Köyhyyden torjunta” -raportin ”voimanlähteenä” oli työväenpuolueeseen sidoksissa oleva painostusryhmä Compass, jonka hallituksen jäseniin kuuluu Bill ja Melinda Gates -säätiön entinen työntekijä.
Muita tutkimuksen kumppaneita olivat ActEarly ja Born in Bradford (BiB), yksi maailman suurimmista tutkimuksista, johon osallistui 60 000 Bradfordin asukasta, mukaan lukien yli 13 500 lasta, joiden terveyttä seurataan kohdusta lapsuuteen ja aikuisuuteen.
BiB:n tutkijat menevät paikallisiin peruskouluihin ja houkuttelevat lapsia suorittamaan pelillistetyn arvioinnin tietokoneen kosketusnäytöllä ja styluskynällä. Tämän jälkeen lapset täyttävät kyselyn hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan, siitä, ”mitä he tuntevat elämästään, perheestään ja asuinpaikastaan, koulustaan, ystävistään, omistamistaan tavaroista (vaatteet, puhelimet) ja millaista työtä he haluaisivat aikuisena”.
BiB haluaisi todella linkittää näiden arviointien tulokset koulun rutiininomaisesti keräämiin koulutustietoihin.
Vuosiluokkien 3, 4 ja 5 opettajat täyttävät myös kyselylomakkeen luokan jokaisen lapsen käyttäytymisestä ja emotionaalisesta kehityksestä.
Kaiken väitetään olevan täysin luottamuksellista ja käytettävän vain tutkimukseen, ja arviointitiedot analysoidaan anonyymisti ja tulokset raportoidaan anonyymisti.
Kaikki on siis naapurustossa hyvin!
BiB tekee myös yhteistyötä paikallisten lukioiden kanssa (jotka saavat 500 puntaa vuodessa osallistumisesta) sisällyttääkseen tutkimuksen koulun opetussuunnitelmaan, jossa on vielä enemmän ”terveys- ja hyvinvointitutkimuksia”, pituuden ja painon mittauksia, liike- ja muistiarviointeja sekä biologisia näytteitä nuorilta otettuna.
Mutta takaisin Autonomy-järjestöön.
Sen lisäksi kuin artikkeleita ”petro-maskuliinisuudesta” ja ”fossiilisesta väkivallasta” sekä kirjoituksia, joissa seksi- ja pornografiateollisuutta kyseenalaistavat naiset leimataan SWERF:iksi (”sex-worker exclusionary radical feminist – seksityöntekijöitä syrjivä radikaali feministi”) ja ”huorafobikoiksi”, Autonomy ei painota niin vakavasti työn tulevaisuutta kuin tulevaisuutta ilman paljoa työtä, eli – työn arvioiminen uudelleen; lyhyempi työviikko; työn jälkeinen tulevaisuus; kuinka jotkut menneisyyden radikaalit hahmot ajattelivat, että työ on syvältä; kuinka työ on luonnostaan riskialtista, koska se altistaa mahdollisesti tappaville viruksille; jne.
On melkein kuin he näkisivät ennalta kymmenien miljoonien työpaikkojen menetyksen maailmanlaajuisesti meneillään olevan työnjaon siirtymisen vuoksi ihmisistä koneisiin ja algoritmeihin.
Autonomyn neuvottelukunnassa on professori Helen Hestor, joka opettaa sukupuoli-, teknologia- ja kulttuuripolitiikkaa Länsi-Lontoon yliopistossa ja on ”xenofeministisen kollektiivin”, Laboria Cuboniksin perustajajäsen. Se on transhumanistinen/posthumanistinen yksikkö, jonka tavoitteena on ”tartuttaa laajalti alueita”…
hajottaa sukupuoli, tuhota ”perhe” ja hävittää luonto epätasa-arvoisten poliittisten asemien takaajana”.
Hei, ainakin he ovat suorasukaisia asiasta, vai mitä?
He haluavat myös:
investoida vieraantumiseen ja luonnonvastaisuuteen, teknologian valtaamiseen ja vieraan tulevaisuuden halun omaksumiseen.
Eikö se olekin ihanan inspiroiva mahdollisuus? Voit myös katsoa heidän syvästi huolestuttavan 20 minuutin videon täältä. (Pahoitteluni, sinun on kirjauduttava sisään ennen katsomista.) Mutta älä huoli liikaa, Laboria Cuboniks ei halua päästä eroon luonnosta sinänsä, vain luonnosta epätasa-arvoisten poliittisten asemien takaajana, ja silleen.
Rehellisesti, luonto on niin epäkunnossa sitä tehden! Olen varma, että me kaikki tunnustaisimme viime vuosien aikana saavutetun valtavan edistyksen pyrkimyksissä purkaa sukupuoli ja mitä tulee ”perheestä” (käänteisillä pilkuilla) eroon pääsemiseen – no, kun tiede on viimeistellyt sen synteettisiä ihmisalkioitaan ja keinotekoisia kohtuteknologioitaan ja oikaissut kaikki etiikkaa koskevat epäilyt, laboratorioissa kasvatettuja vauvoja ilman vanhempia voidaan kasvattaa Care-huollossa, toimeentulon (digitaalisilla) käteissiirroilla, kun he saavuttavat aikuisuuden!
Perheitä, työpaikkoja tai sukupuolta ei vaadita!
Tämä ”posthumanismin sukupuolen abolitionistinen, antinaturalistinen, teknomaterialistinen muoto” on jyrkästi ristiriidassa Autonomyn johtajan Will Strongen myyntipuheen kanssa siitä, kuinka UBI ”lievittää köyhyyttä ja parantaa miljoonien ihmisten hyvinvointia” tai Suur-Manchesterin pormestari Andy Burnham sanomassa, että ”yleinen perustulo luo vankan perustan kaikkien alle, jotta he voivat elää turvallista elämää ja lakata murehtimasta kaikesta”.
Itse asiassa se on melko koomista (surrealistisella pikimustan komedian tavalla), ja useampien ihmisten on oltava tietoisia siitä, jotta voimme jakaa vitsin.
Stephanie Sherman on Autonomyn tutkimuskumppani ja apulaisjohtaja ohjelmassa Antikythera, joka sijaitsee Berggruen Institute -insituutissa Los Angelesissa, ja jotka ajattelevat, että ”ihmisen merkitys on sirpaloittaa”.
Antikytheraa rahoittaa Asanan toinen perustaja (ja ”tykkäys”-painikkeen toinen luoja) Justin Rosenstein, entinen Googlen ja Facebookin tuotejohtaja, hänen voittoa tavoittelemattoman One Project -aloitteen kautta.
One Project sanoo haluavansa luoda:
uusia sosiaalisia toimintajärjestelmiä, jotka hyödyntävät ja jalostavat ihmiskunnan viisautta, täyttävät demokratian lupauksen ja luovat oikeudenmukaisemman, runsaamman tulevaisuuden.
Laboria Cuboniksin perustaja Helen Hestor on Antikytheran yhteistyökumppani, yhdessä muiden ihmisten joukon kanssa, joilla on mielenkiintoisten alojen asiantuntemusta, kuten virtuaalitodellisuussuunnittelu ”ihmiskunnan hyödyksi” tai filosofisen kritiikin kirjoittaminen posthumanismin hallitsevista suuntauksista tai sinun avustaminen pitääksesi lapset viihdytettyinä näiden rajoitusten alaisena heidän aiemmin tekemänsä ”koulutuskykyisen” lisätyn todellisuuden sovelluksen avulla.
Antikythera haluaa ”suunnitella planetaarisen laskennan uudelleen filosofisena, teknologisena ja geopoliittisena voimana.” Heidän tutkimuksensa on keskittynyt seuraaviin…
synteettinen älykkyys, synteettinen kokemus, keinotekoinen kieli, konetunnistusteknologiat, strateginen skenaariomallinnus, ilmastomallinnus, digitaaliset kaksoset, solu-/genomisimulaatiot ja planeetan hallinnan näkymät.
…mikä kuulostaa täysin yhdenmukaiselta oikeudenmukaisen, ekologisen, lempeämmän, yltäkylläisemmän yhteiskunnan periaatteiden kanssa, täynnä solidaarisuutta ja rakkautta kaikkia olentoja kohtaan, eikö niin?
Pikemminkin samassa hengessä kuin Englannin keskuspankki lupasi meille, että heidän suunnitelmansa ottaa käyttöön ”digitaalinen punta” (tunnetaan myös nimellä digitaalinen keskuspankkiraha, kerro mielipiteesi täällä ennen kesäkuun lopun määräaikaa) ei ole yritys poistaa käteinen vaiheittain käytöstä tai kansalaisten ostosten valvontaa, UBI-järjestelmän arkkitehdit vakuuttavat meille nopeasti, että kuukausimaksu olisi ehdoton: kelvolliset saavat rahat muista tuloista riippumatta ja voivat käyttää sen mihin haluavat.
Tämä sopimus näyttää tietyssä mielessä suoraviivaiselta.
Osallistujat saavat 400 puntaa viikossa, ja Autonomy ja muut kiinnostuneet osapuolet saavat paljon ja paljon erittäin arvokasta dataa (epäilemättä aina upeista uusista oivalluksista siitä, kuinka riittävä tulo on hilpeän hyödyllistä, jotta ei tarvitse tuntea ahdistusta, masentuneisuutta ja epätoivoa talvella lämmityksen ja kuuman veden säännöstelystä ja aterioiden väliin jättämisestä lasten ruokkimiseksi, paljon syvällisempään yksityiskohtaiseen dataan).
Ottaen huomioon, kuinka useimmat meistä, pääasiassa älypuhelimen omistamisen kautta, luopuvat henkilötiedoistaan 24/7 ilmaiseksi, se saattaa tuntua hyvältä sopimukselta. Kaikkia kokeilusta kerättyjä tietoja käytetään todistamaan, että UBIn käyttöönotto on ”todisteisiin perustuvaa”, sekä hallituksen lobbaamiseen ja houkuttelemaan näitä yritysfilantrooppeja.
Voiko kukaan muu haistaa impaktisijoittamisen? Muista, että sosiaaliset impakti-obligaatiot alkoivat Englannissa.
Kuten useimmat kohtaamamme asiat, UBI-aihe on monimutkainen. UBIn konseptissa on paljon pohdittavaa ja kumoaako karmivien ajatushautomojen innostunut omaksuminen konseptin mahdollisen pätevyyden.
Kuten luultavasti käy selvästi ilmi viimeisistä sadasta sanasta, en ole taloustieteilijä. Olen kirjailija. Minulla on hieman kokemusta matalapalkkaisista töistä, ja olen ollut etuusjärjestelmän ja Care-järjestelmän vastaanottajapuolella.
Olen kokenut viikoittaisen ruokakaupan hintojen räjähdyksen ja talvet, kun kymmeniä lisäyksiä iskee kaasumittariin kuin lumihiutaleet osumassa hiilipannuun. Ja viimeisen kolmen ja muutaman vuoden ajan aivoni ovat jatkuvasti, pakkomielteisesti, lakkaamatta etsineet ideoita, ratkaisuja, ulospääsyjä, tapoja kiertää, selviytymistaktiikkaa, suunnitelmia, tapoja yrittää menestyä, hitto, keskellä sadistisen hulluuden kollektiivista traumaa, joka kohtasi meitä keväällä 2020, kun samettihanskat irtosivat.
Mutta en missään vaiheessa tuona aikana ajatellut, että ”ooh, minun täytyy tulla riippuvaiseksi oudoista julkisyksityisen hybridivaltion franchise-yksikön almuista”.
Toiveeni on tulla mahdollisimman riippumattomaksi valtiosta, ja se on jatkuva prosessi. En ottaisi UBIa yhtään ennemmin kuin puolisynteettisen taudinaiheuttajainjektion. Huoli (no, yksi niistä) on, että tulevaisuudessa saattaa tulla aika, jolloin tämä valinta viedään meiltä.
Itse asiassa Will Strongen varma väite, jonka mukaan ”yhteiskunta tulee tarvitsemaan jonkinlaista perustuloa” ”ratkaisevana osana toimeentulon turvaamista tulevaisuudessa”, ja Klaus Schwab & co ottamassa käyttöön ”tarkkoja turvaverkkojaan” pelastaakseen meidät ”puutteelta” ehdottaa, että he näkevät myös sen ajan tulevan.
Köyhyydessä eläville ihmisille, jotka elävät kenties erityisesti yleistuen saamisen masentavassa, lannistavassa kokemuksessa, ajatus suhteellisen anteliaasta, ei-tarvetestatusta UBIsta voi näyttää pinnalta lähes inhimilliseltä, vaikka runsaskätisyys onkin niin epätyypillistä, että se on epäilyttävää.
Lupaus ”ilmaista rahaa, ei sitoumuksia” voisi tuskin olla houkuttelevampi, varsinkin näinä aikoina. Houkuttelevat herkut voivat osoittautua syötiksi ansassa. Se ei ehkä ole metalli-piikki-vatsan-läpi -tyyppinen ansa; se voi olla ansa, jossa saat syödä palan juustoa.
Oletan, että näkemys tästä asiasta riippuu pitkälti siitä, otetaanko asiat nimellisarvolla vai katsotaanko niitä vähän syvemmälle. Olemmeko valmiita katsomaan pinnan alle?
Luotammeko niiden organisaatioiden motiiveihin, jotka haluavat luoda maapallon uudelleen planetaarisena tietokoneena, joka on peitetty satelliiteilla, droneilla ja sensoreilla sekä nanoteknologialla, valvomassa ja ohjaamassa kaikkia luonnon osa-alueita genomitasolle asti, joka ”mahdollistaa massiivisten datajoukkojen keräämisen ja luomisen joka sekunti” syötettäväksi heidän ”regeneratiivisen rahoituksen” ja inhimillisen pääoman markkinapaikoille, ja samalla vakuuttaa meille, että kaikki johtuu siitä, että he välittävät niin syvästi Äiti Maasta?
Luotammeko niiden organisaatioiden motiiveihin, joiden visio on tulevaisuus ilman perheitä, ilman työpaikkoja, ilman ihmisten lisääntymistä ja viime kädessä ilman ihmisiä?
Artikkelin on kirjoittanut Zoë Carter 22.6.2023 ja se on luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Universal Basic Income & the Anti-Human Agenda
