Täällä Kanadassa 15 minuutin kaupunki on hyvässä vauhdissa. Näyttää siltä, että meillä on Edmonton tarjoutumassa ensin. Meillä on myös Peterborough Ontario, joka on vastannut haasteeseen pian sen jälkeen, kun Edmonton alkoi käyttää julkisia varoja 15 minuutin kaupunkikonseptin mainoskampanjaan. Kuten näet tästä paikallisen Peterborough-lehden artikkelista, kansalaisille selitetään tämä käsite hehkuvasti. Kansalaisia kehotetaan kuvittelemaan heitä odottava utopia. Suora lainaus paikallisesta Peterborough-sanomalehdestä johdattaa lukijan henkisesti kohti vihreää utopistista tulevaisuutta, jossa on tasa-arvo, onnellisuus ja oikeudenmukaisuus kaikille…
Kuvittele, että voisit saattaa lapsesi kävellen kouluun tai päiväkotiin, matkustaa töihin, nauttia virkistysmahdollisuuksista, ja noutaa tarvitsemasi kaupasta. Kuvittele, että voit tehdä kaiken samalla, kun olet aina 15:n minuutin kävelymatkan tai pyörämatkan päässä asunnostasi.
Kansalaisille ei kerrota, että 15 minuutin kaupungit estävät jokaisen vapauden matkustaa määrätyn alueensa ulkopuolella ja jopa estävät jokaisen vapauden matkustaa omassa kaupungissa. 15:n minuutin kaupungissa et saa tehdä ostoksia vapaasti muissa myymälöissä määrittämäsi vyöhykkeen ulkopuolella ja sinua on kielletty vierailemasta vapaasti perheen luona piirisi tai vyöhykkeesi ulkopuolella… kaikki nämä ovat vakavimpia perusihmisoikeuksien loukkauksia. Ilmaus ”ihmisoikeudet” on johdettu sanasta ”oikea”, mikä tarkoittaa oikeaa tekemistä jokaiselle ihmiselle, jotta jokainen ihminen olisi onnellinen, tyytyväinen ja vapaa stressistä täällä maan päällä olemisensa aikana. Artikkeli haluaa auttaa kansalaisia kuvittelemaan kouluun tai päiväkotiin kävelemisen, mutta ei kerro yleisölle, että heidän autonsa tullaan lopulta tekemään laittomaksi ja siksi heidän vapaus valita, miten he matkustavat esimerkiksi lumimyrskyssä tai mieltymysten perusteella, poistetaan ilman poliittista esitystä. Kansalaisille ei kerrota, että tämä edustaa verotusta ilman esitystä, jossa pieni ryhmä poliitikkoja (jotka ovat muiden voimien hallinnassa) riistää nyt julkisia varoja (uuden kiristyksen tai vankeusrangaistuksen uhalla) käyttääkseen yleisön omia rahoja hallitakseen laittomasti ihmisiä moraalittomilla käsitteillä, kuten 15 minuutin kaupunki.
Yleisölle ei kerrota, että utopia kävellä kauppaan hakemaan elintarvikkeita päättyy siihen, kun astut alueesi suureen myymälään, koska mikään pieni itsenäinen yritys ei koskaan selviä pitkällä aikavälillä tilanteessa, jossa muilta vyöhykkeiltä tai alueilta tulevat ihmiset eivät saa harjoittaa kauppaa vapaasti omassa kaupungissaan. Kun itsenäiset yritykset ovat poissa talouselämästä, vaihtoehtoja karsitaan pois jokaiselta, joka haluaa muita ruoka- tai tuotevalintoja… kuten luomuviljelyvaihtoehtoja, jotka löytyvät juuri vyöhykkeesi tai alueesi ulkopuolella. Ainoat ”ruokavaihtoehdot” ovat ne, mitä suuryritysten kaupat tarjoavat, jotka eivät ole koskaan olleet terveellisen tuotevalikoiman linnakkeita.
Kuulostaa hienolta, että voit kävellä ja ajaa pyörällä 15 minuutin sisällä kotoasi kaikkiin unelmakohteisiin, joita poliitikot haluavat sinun kuvittelevan, mutta entä jos haluat enemmän elämääsi? Entä, jos haluat elämääsi enemmän kuin välittömän 15 minuutin pyöräilyalueen? Vastaus on… he eivät kerro sinulle, mikä sinua todella odottaa, koska jos he kertoisivat sinulle totuuden, et koskaan hyväksyisi sitä. On myös hyvät mahdollisuudet, että yleisö asettaa sekä oikeudellisia että rikollisia haasteita sellaisia valtion virkamiehiä vastaan, jotka ovat mukana tällaisessa hankkeessa. Ovatko 15 minuutin kaupungit nykypäivän internointileirit, joissa on hieman mediaa ja valtiota koristeena? Se on keskustelun ja väittelyn arvoista, jota viranomaiset kieltäytyvät käymästä sen suuren yleisön kanssa, jota he yrittävät huijata 15 minuutin kaupunkikonseptiin.
Näemme artikkelin myös puhuvan kaupungin viherryttämisestä, kuin hallituksen varsinaisena roolina olisi ihmisten terveys hallituksen järjestämän terveellisen elinympäristön kautta. Haluaisin ihmisten pohtivan pitkään ja hartaasti hallituksen saavutuksia ihmisten terveyteen liittyen, erityisesti viimeisen 3 vuoden ajalta… ymmärtääkseen, mitä tämä 15 minuutin kaupunkikonsepti todella on. Näemme myös, että artikkelissa käytetään sanaa ”yhteisö” ”yksilön” sijaan. Yhteisö on abstrakti termi ja yksilöt ovat todellisia eläviä ihmisiä. Eläviä ihmisiä kehotetaan luopumaan perusihmisoikeuksistaan ja -vapauksistaan yhteisön hyväksi, mutta milloin vähintään puolen miljoonan ihmisen yhteisö (joilta on poistettu heidän perusihmisoikeudet) on koskaan tuottanut onnellisemman, terveemmän ja tyydyttävämmän yhteisön? Kuinka ihmisiltä, joilta on riistetty yksilölliset ihmisoikeudet, tulee yhtäkkiä onnellinen yhteisö… koska heille tarjotaan vähemmän vaihtoehtoja, vähemmän vapauksia ja vähemmän resursseja, joita kaikki yhteiskunnat tarvitsevat kehittyäkseen ja edistyäkseen? Mitä emme huomaa tässä? Vastaukset ovat ilmeisiä, ja jätämme tämän artikkelin tänään tähän alla olevan lyhyen videon kanssa, jossa holokaustista selvinnyt kertoo menetelmistä, joilla ”hallitus” kertoi heille, että työleireille pääsy päättyisi heille paljon turvallisempaan ja parempaan elämäntapaan.
Jos et voi poistua 15 minuutin kaupungista ilman lupaa, onko se työleiri ja jos on pulaa ruoasta, vedestä, sähköstä… niin mitä sitten? Mitä tapahtuu, kun 15 minuutin työleiristä tulee elinkelvoton, mutta et saa lähteä, koska kaikki päiväkorttisi on käytetty? Katsotaanpa, miltä työleirit näyttivät 70 vuotta sitten. Ymmärretään myös, että selitän paljon enemmän näistä 15 minuutin kaupungeista tulevissa artikkeleissa. Hallitus ei kerro yleisölle, mitä varten nämä 15 minuutin kaupungit todella ovat. Kaikkien on aika kiinnittää enemmän huomiota ja muistaa menneisyys. Tämän dokumentin nimi on EI IKINÄ UUDELLEEN NYT. Keskity otsikon NYT-osaan, koska hän sanoo NYT syystä.
Artikkelin on kirjoittanut Jason Christoff ja se on julkaistu Jason Christoff nettisivuilla sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
courses.jchristoff.com: 15 MINUTE CITIES – A CLOSER LOOK
