Keskeytä minut, jos olet kuullut tämän aiemmin: Iso-Britannia on orwellilainen poliisivaltio.
Vai niin? Olet kuullut tuon aiemminkin?
Ok, entäpä tämä: Iso-Britannia on itse asiassa pahempi kuin orwellilainen maailma.
Otetaan esimerkiksi Joanne May Englannin Suffolkista. Vain viime viikolla, kaksi poliisia ilmestyi Mayn ovelle antamaan virallisen poliisivaroituksen verkkojulkaisusta, jota hän ei ollut edes itse tehnyt. Tapauksesta on olemassa video, ja voit lukea tilanteesta tarkemmin Reclaim The Net -sivustolta.
Tai otetaan esimerkiksi Graham Linehan. Hän on tunnettu irlantilainen komediakäsikirjoittaja, joka on sellaisten brittiläisten hittisarjojen kuin Isä Ted (Father Ted) ja IT-porukka (The IT Crowd) takana. Syyskuussa 2025 Linehan pidätettiin Heathrow’n lentoasemalla, koska hän oli kuusi kuukautta aiemmin julkaissut ”transfobisina” pidettyjä tviittejä. Tämä sananvapauteen kohdistunut tyrannimainen isku oli niin törkeä, että Linehan sai myöhemmin virallisen anteeksipyynnön Lontoon poliisilta sekä 25 000 punnan korvauksen. Nyt jopa poliisin oma valvontaelin kritisoi poliisin toimintaa tässä tapauksessa.
Valitettavasti tällaiset tapaukset eivät tule yllätyksenä kenellekään, joka on seurannut viime aikoina Britanniassa käytyä hyökkäystä sananvapautta vastaan.
Big Brother Watch -järjestön tuore raportti ”Britannian sananvapausongelma” (”Britain’s Free Speech Problem”) tekee tämän hyökkäyksen laajuuden näkyväksi lukuina. Raportin mukaan Britannian poliisi on viimeisten viiden vuoden aikana pidättänyt peräti 62 199 ihmistä ”viestintään liittyvistä rikkomuksista”. Vertailun vuoksi: tämä on enemmän puhumiseen liittyviä pidätyksiä kuin Kiinassa, Venäjällä tai missään muussa maassa, joita meille jatkuvasti kuvataan ”ihmisoikeuksien ja länsimaisten demokraattisten arvojen vihollisina”.
Tästä surullisesta tilanteesta on kuitenkin hyvä tietää, että Britannian poliisivaltio ei syntynyt yhdessä yössä, eikä se johdu yksittäisten poliisien oikuista. Kyse on itse asiassa laajasta, byrokraattisesta sananvapauden valvontaan tarkoitetusta rakenteesta, jota on pantu pystyyn huolellisesti viimeisten kahden vuosikymmenen ajan. Tämä rakenne koostuu tarkoituksellisen sekavasta joukosta tutkintayksiköitä, työryhmiä, virastoja ja ministeriöitä, joiden olemassaolo on suurelta osin pidetty salassa yleisöltä ja joiden toiminta on verhottu salaperäisyyteen.
Tämän byrokratian olemassaoloa ei voida enää hyväksyä. Jos olet brittiläinen, sinun tulisi olla tietoinen näistä sananvapauttasi uhkaavista tekijöistä. Ja vaikka et asuisikaan Britanniassa, tämän pääkirjoituksen pitäisi kannustaa sinua selvittämään, kuinka paljon vastaavia virastoja, poliisiyksiköitä ja erityisryhmiä toimii omalla alueellasi.
KANSALLINEN TIEDONPUOLUSTUSKESKUS
Viime kuussa Andy Burnham käytti tilaisuuden hyväkseen – pitäessään ensimmäisen puheensa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa Iso-Britannian pääministerinä – ilmoittaakseen uuden elimen perustamisesta. Kyseessä on uusin lisäys Britannian laajaan ajatusten valvonnan byrokratiaan: Yhdistyneen kuningaskunnan Kansallinen tiedonpuolustuskeskus (NCID – National Centre for Information Defence).
Britannian oikeusministeriön mukaan uusi elin tulee toimimaan ”pääministerin kansliassa ja hallituksen kansliassa” ja se ”keskittyy vihamielisten valtioiden levittämään disinformaatioon sekä tekoälyllä luotuihin syväväärennöksiin, joiden hallitus väittää vahingoittavan Britannian etuja sekä yhteiskunnallista yhtenäisyyttä”.
Käännös: NCID toimii pääministerin henkilökohtaisena ”puhepoliisina” ja leimaa kuuliaisesti kaiken tiedon, joka ei miellytä pääministeriä, venäläiseksi disinformaatioksi.
Miksi juuri venäläiseksi disinformaatioksi? Koska Burnhamin mukaan nuo ilkeät venakot ovat vastuussa seuraavista asioista: bottien ja valesivustojen luomisesta, lehtiartikkelien väärentämisestä, arvostettujen brittiläisten instituutioiden (mukaan lukien rakastettu BBC!) tunnusten ja asiakirjojen väärentämisestä, sekaantumisesta Britannian vuoden 2019 parlamenttivaaleihin sekä ”jännitteiden ja levottomuuksien lietsomisesta kauheiden tapahtumien vanavedessä”. Ja luultavasti he myös varastavat karkkeja vauvoilta, sylkevät ristin päälle ja piereskelevät sinuun päin juuri nyt, kun luet tätä.
Kyllä, uutta virastoa perustellaan vetoamalla samaan vanhaan ”venäläisen disinformaation” hysteriaan, joka on viime vuosina osoittautunut niin hyödylliseksi Yhdysvalloissa niille, jotka haluavat sensuroida verkossa olevaa tietoa. Eikö mikään enää yllätä?
TUTKIMUS-, TIETO- JA VIESTINTÄYKSIKKÖ
Tutkimus-, tieto- ja viestintäyksikkö (RICU – Research, Information and Communications Unit) on, kuten powerbase.info-sivusto raportoi, ”strateginen viestintäyksikkö osana Iso-Britannian sisäisestä turvallisuudesta vastaavaa Homeland Security Group -ryhmää”.
Vuonna 2007 The Sunday Times uutisoi tämän hämärän hallituksen yksikön taustoista. JUONIPALJASTUS! Tämä ”viestintäyksikkö” on niin vahvasti ”totuusministeriö”-henkinen, että jopa The Sunday Timesin hallituslähteet joutuvat myöntämään sen muistuttavan hieman kylmän sodan aikaisia kommunistivainojen Red Scare -aikoja.
Elokuussa 2006 paljastunut väitetty lentokoneisiin kohdistunut salajuoni sai hallituksen jälleen kerran tarkastelemaan toimintatapojaan uudelleen. Vaikka hallitus panosti paljon terroristien jäljittämiseen, se huomasi, ettei sen strategia uusien terroristien ilmaantumisen estämiseksi toiminut. Byrokraattisten vääntöjen jälkeen sisäministeriöön perustettiin uusi terrorisminvastaisen politiikan keskus: Turvallisuus- ja terrorisminvastainen yksikkö (Office of Security and Counter Terrorism). Uudelleenarvioinnin seurauksena luotiin myös epämääräisesti nimetty Tutkimus-, tieto- ja viestintäyksikkö (RICU – Research, Information and Communications Unit). Viranomaiset kiistävät, että kyseessä olisi millään tavalla propagandayksikkö, vaikka yksi heistä myönsikin: ”Tuo kuulostaa kyllä kamalan paljon kylmän sodan meiningiltä.”
Mitä RICU sitten tekee? Kuten aina, vastaus riippuu siitä, keneltä kysyt.
Iso-Britannian hallituksen mukaan RICU:n tavoitteena on ”ymmärtää ja vastustaa terroristisia ja ääriliikkeiden ideologioita” tarjoamalla ”sisäistä analyysia siitä, miten terroristit käyttävät propagandaa ja hyödyntävät internetiä”.
Vuonna 2023 tehdyn selvityksen mukaan RICU kuitenkin laatii raportteja, joissa yksilöidään ”keskeisiä tekstejä” ”valkoisille nationalisteille” ja ”valkoisen ylivallan kannattajille”. Yhdessä tällaisessa raportissa mainittuihin teoksiin kuuluvat muun muassa Tolkienin Taru sormusten herrasta, Huxleyn Uljas uusi maailma, G.K. Chestertonin runot sekä – kyllä vain – Orwellin Vuonna 1984.
Raportissa todettiin myös, että kiinnostus Shakespearen, Chaucerin, Miltonin, Tennysonin, Kiplingin ja Edmund Burken teoksia kohtaan on ”varoitusmerkki mahdollisesta ääriliikehdinnästä”. Lisäksi siinä väitettiin – mikä on varsin erikoista – että jopa BBC:n oma sarja Great British Railway Journeys ”kiinnostaa äärioikeistoa”.
Kun eräs ylähuoneen jäsen nosti esiin tämän sivistystä vastaan suunnatun loukkauksen, hallitus vastasi tavanomaisella poliittisella väistöliikkeellä:
Näissä aineistoissa mainittuja kirjoja ja televisio-ohjelmia ei luokiteltu ”äärioikeistolaisiksi” tai ”valkoisen ylivallan kannattajien” tuotoksiksi. Kyseisten mediasisältöjen esiin nostaminen havainnollisti sitä, millaista valtavirran sisältöä jaetaan verkkoalustoilla, joilla tiedetään liikkuvan terroristisia ja ääriliikkeisiin kytkeytyviä vaikuttajia sekä heille alttiita ihmisryhmiä.
Käännös: Ei hätää! Emme ole puuttumassa näihin kirjoihin. Puutumme vain ihmisiin, jotka näyttävät pitävän näistä kirjoista!
Eikö se luokin turvallisuudentunnetta?
KANSALLISEN TURVALLISUUDEN JA VERKKOVIESTINNÄN TIIMI
Kuten Iso-Britannian hallituksen oma näppärä tietokooste kertoo, Kansallisen turvallisuuden ja verkkoviestinnän tiimi (NSOIT – National Security and Online Information Team ) – joka tunnettiin aiemmin nimellä ”Disinformaation vastainen yksikkö” (CDU – Counter Disinformation Unit) – ”perustettiin alun perin digitaali-, kulttuuri-, media- ja urheiluministeriön alaisuuteen vuonna 2019, ja se on sittemmin toiminut tilanteissa, joihin on liittynyt akuutti disinformaatioriski, mukaan lukien Covid-19”.
NSOIT:n virallisena tarkoituksena on ”ymmärtää disinformaationarratiiveja”, ja se ”pyrkii manipuloimaan tietoympäristöä keinotekoisesti varmistaakseen, että hallitus ymmärtää haitallisen mis- ja disinformaation laajuuden ja ulottuvuuden sekä kykenee ryhtymään asianmukaisiin toimiin”.
Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? No, se tarkoittaa epämiellyttävien mielipiteiden leimaamista ”disinformaatioksi”, jotta ne saataisiin poistettua internetistä – tietenkin!
Erityisesti The Telegraph -lehden vuonna 2023 tekemä selvitys paljasti, kuinka salaperäinen yksikkö ei ainoastaan merkinnyt ”misinformaatiota” – vastoin hallituksen kanslian omia ohjeistuksia – vaan myös ”vastasi” tähän misinformaatioon.
Se, mitä yksikkö tarkoitti ”vastaamisella”, vaihteli. Joissakin tapauksissa kyse oli vastineen julkaisemisesta verkossa. Toisinaan taas DCMS hyödynsi asemaansa suhteessa sosiaalisen median yrityksiin – niin kutsuttuna ”luotettuna ilmoittajana” – nopeuttaakseen sisältöjen poistamista koskevia pyyntöjä.
Tällainen ”vastaus” menee niin selvästi hallituksen harjoittaman, epäsuosittuja mielipiteitä koskevan suoran sensuurin puolelle, että kansanedustaja Michelle Donelan – joka otti yksikön virallisesti hallintaansa vuonna 2022 – yritti lakkauttaa sen.
The Telegraphin tietojen mukaan Michelle Donelan – joka seurasi myöhemmin Oliver Dowdenia yksikön johdossa – yritti lakkauttaa CDU:n sen jälkeen, kun hän aloitti työnsä kulttuuri-, media- ja urheiluministeriössä viime vuoden syyskuussa.
Hän koki ongelmalliseksi sen, että yksikkö merkitsi brittikansalaisten sosiaalisen median julkaisuja, jotka eivät olleet sen enempää disinformaatiota – tahallisesti levitettyä väärää tietoa – kuin misinformaatiotakaan – vahingossa levitettyä väärää tietoa.
Donelanin pyrkimys ei ilmeisesti tuottanut tulosta. Yksikkö sai vain uuden nimen – NSOIT – ja toimii edelleen.
DEMOKRATIAN PUOLUSTAMISEN TYÖRYHMÄ
Vuonna 2022 perustettu Demokratian puolustamisen työryhmä (Defending Democracy Taskforce) on koko hallinnon kattava elin. Britannian hallituksen lehdistötiedotteen mukaan sen ensisijaisena tavoitteena on ”suojella Iso-Britannian demokraattista eheyttä ulkomaisen sekaantumisen uhilta”. Tähän sisältyvät muun muassa ”ulkomainen sekaantuminen vaaleihin ja vaaliprosesseihin; disinformaatio; demokraattisiin instituutioihin ja niiden edustajiin kohdistuvat fyysiset ja kyberuhat; ulkomainen sekaantuminen julkisiin virkoihin, poliittisiin puolueisiin ja yliopistoihin; sekä valtioiden rajat ylittävä vainoaminen Iso-Britanniassa”.
Todellisuudessa kyse on kuitenkin vain siitä, ettei ihmisten sallita sanoa ilkeitä asioita poliitikoille.
Kysy vaikka Dan Jarvisilta, joka toimii Iso-Britannian turvallisuusasioista vastaavana ministerinä ja johtaa kyseistä työryhmää. Aiemmin tänä vuonna hän puhui parlamentissa Demokratian puolustamisen työryhmästä ja sen keskeisestä roolista valtion suojelemisessa ihmisiltä, jotka twiittaavat ilkeitä asioita hänestä ja hänen kansanedustajakavereistaan.
Haluan tehdä yhtä selväksi viestimme niille, jotka uhkailevat, pelottelevat tai häiritsevät demokratiaamme osallistuvia ihmisiä – koskipa tämä sitten yksilöitä tai ryhmiä: nimettömyys ei takaa turvaa, kukaan ei ole tavoittamattomissa, ja tapahtuipa teko verkossa tai sen ulkopuolella, syyllisten on varauduttava siihen, että heitä tutkitaan ja heidät asetetaan syytteeseen.
Työryhmän arvostelijat – kuten Kate Dewsnip Liverpoolin yliopiston oikeustieteen ja sosiaalisen oikeuden laitokselta – tuovat esiin erilaisia ongelmia, joita tällainen yksikkö nostattaa.
Dewsnip huomauttaa esimerkiksi, että työryhmä ”heijastelee nykyistä suuntausta, jossa demokratiaa turvallistetaan” – eli vaaleihin ja poliittiseen osallistumiseen liittyvät kysymykset siirretään perustuslaillisesta ja lainsäädännöllisestä viitekehyksestä kansallisen turvallisuuden piiriin.
Hän lisää, että koska kyseessä on ”kansallisen turvallisuusneuvoston koneistoon sijoittuva toimeenpanotason koordinointimekanismi” – joka ”ei ole lakisääteinen elin eikä parlamentin perustama instituutio” – herää ”tärkeitä kysymyksiä vastuullisuudesta ja valvonnasta”.
Tämän seurauksena työryhmän olemassaolo herättää huolestuttavia kysymyksiä sen vallan rajoista ja toimivaltuuksien luonteesta.
Kuka määrittelee, mikä muodostaa uhan demokratialle – ja mikä siten kuuluu työryhmän toimivaltaan? Kuten edellä todettiin, työryhmän toiminta-ala on hiljattain laajentunut kattamaan muutakin kuin ulkomaisen sekaantumisen, kyberuhat ja vihamielisen valtiollisen toiminnan – jotka ovat suhteellisen selkeästi määriteltyjä kategorioita. Nyt se kattaa myös asioita, kuten verkossa tapahtuva häirintä, poliitikkojen pelottelu ja demokraattinen osallistuminen. Vaikka nämä ovatkin huolestuttavia ilmiöitä, ei ole välttämättä yksiselitteistä, mitä ”demokratian puolustaminen” tarkoittaa verkossa tapahtuvan häirinnän tai demokraattisen osallistumisen yhteydessä. Koska työryhmällä on valta vaikuttaa poliittisiin linjauksiin, tiedustelun painopisteisiin ja viranomaisten vastatoimiin, herää väistämättä kysymyksiä siitä, millä oikeudellisella ja perustuslaillisella perustalla sen toimivalta määritellään ja sen toimintaa valvotaan. Työryhmän budjetti ei ole julkista tietoa.
Toisin sanoen hämäräperäinen, alkuperältään tuntematon ja laillisuudeltaan kyseenalainen hallituksen elin koordinoi nyt toimia koko hallinnon laajuisesti estääkseen ihmisiä arvostelemasta virkamiehiä. Ja kaikki tämä myydään yleisölle ”demokratian puolustamisen” nimissä.
Olisi vaikea löytää parempaa esimerkkiä vanhasta sanonnasta: ”Mikä tahansa hallituksen ohjelma tekee juuri päinvastaista kuin mitä sen nimi antaa ymmärtää.”
HYBRIDIUHKIEN LAITOS
Hybridiuhkien laitos (HTD – Hybrid Threats Directorate) sai alkunsa vuonna 2022 nimellä ”Informaatio-uhkien ja vaikuttamisen laitos” (ITID – Information Threats and Influence Directorate). Vuonna 2025 sen nimeksi vaihtui ”Kyber-, informaatio- ja teknologiauhkien laitos” (CITT – Cyber, Information and Tech Threats Directorate), kunnes se aiemmin tänä vuonna muuttui nykyiseksi HTD:ksi.
Jos jonkin valtiollisen ”osaston” nimeä täytyy vaihtaa näin tiheään, se on epäilemättä osallisena hämärissä puuhissa. Mutta, kun kyseinen osasto vastaa ”kehittyneiden analyyttisten menetelmien” – kuten avoimista lähteistä kerätyn tiedustelutiedon, tekoälyn, kielitaidon ja datatieteen – hyödyntämisestä ”haitallisten informaatio-operaatioiden torjumiseksi”, voi olla varma, että kyse on erityisen hämärästä toiminnasta.
Onneksi David Miller onnistui paljastamaan osan tästä vilpistä aiemmin tänä vuonna MintPressNews-sivustolla julkaistussa artikkelissaan. Hänen kirjoituksensa – otsikoltaan ”Leaked Documents Reveal UK Intelligence Operation Targeting Russia, Iran, Gaza and Beyond – Vuodetut asiakirjat paljastavat UK:n tiedusteluoperaation, joka kohdistuu Venäjään, Iraniin, Gazaan ja muuallekin” – hyödyntää vuodettuja asiakirjoja. Niiden perusteella kerrotaan, kuinka Iso-Britannian ulko-, kansainyhteisö- ja kehitysministeriö (FCDO – Foreign, Commonwealth & Development Office) perusti ”salaisen uuden propagandayksikön”.
MI6:n ohjaama ja siviilitoiminnan varjolla toimiva yksikkö on olemassa, jotta Britannian valtion pitkään harjoittamaa disinformaation levittämistä – jota on perusteltu ”disinformaation torjumisella” – voitaisiin ammattimaistaa ja laajentaa.
Artikkeli sisältää monia käänteitä: Britannian ulko-, kansainyhteisö- ja kehitysministeriö (FCDO) yhdisti joukon hämmentäviä ”disinformaation vastaisia” yksiköitä ja organisaatioita – aina ministeriön venäjän kielen ohjelmasta ja Institute for Statecraft -ajatushautomon Integrity Initiative -hankkeesta kansallisen turvallisuusneuvoston disinformaation vastaiseen ja median kehittämisohjelmaan – uudeksi yksiköksi nimeltä Informaatiouhkien ja vaikuttamisen laitos (ITID). Tämä yksikkö harjoitti muun muassa vakoilua ja kumouksellista toimintaa kohdemaissa, kuten Venäjällä. ITID:n peitetarina kuitenkin paljastui, kun Venäjän tiedustelupalvelu FSB vuoti venäläiselle lehdistölle arkaluonteisia tietoja useista brittiläisistä ”diplomaateista” – joita se kutsui vakoojiksi. Tämän seurauksena ITID organisoitiin uudelleen HTD-nimiseksi yksiköksi.
Tämä mutkikas tarina kannattaa lukea kokonaisuudessaan, mutta lyhyesti sanottuna Miller osoittaa, kuinka tämä epämääräinen elin on kohdistanut toimintaansa Britannian ”vihollisiksi” katsottuihin tahoihin tietotilassa – mukaan lukien Venäjä, Kiina, Iran ja Gaza. Hän esittää myös arvion, jonka mukaan HTD:llä oli osuutensa sellaisen disinformaation levittämisessä, joka liittyi aiemmin tänä vuonna tapahtuneeseen Golders Greenin false flag -operaatioon. Tuolloin yritettiin lietsoa kansainvälinen selkkaus syyttämällä iranilaisia terroristeja merkityksettömästä tuhopoltosta.
Ja kun – tai jos – HTD paljastuu tahoksi, joka harjoittaa aktiivisia psykologisia operaatioita omia kansalaisiaan (sekä maailman ihmisiä) vastaan ”disinformaation torjumisen” nimissä, se epäilemättä vaihtaa jälleen nimeään ja vetäytyy syvemmälle Iso-Britannian ”syvän valtion” byrokratian uumeniin.
Kuvio on selkeä: joka kerta, kun tämä MI6:n ohjaama propagandaoperaatio paljastuu, se saa vain uuden nimen ja käynnistetään uudelleen – tavoitteenaan yhä laajempi kohderyhmä. Nyt sen tähtäimessä on islamilainen tasavalta. Lisäksi valmisteilla on entistä ankarampia toimia šiialaisia muslimeja, palestiinalaisia ja kaikkia heidän tukijoitaan vastaan.
Käytetään ”misinformaation torjumiseen” tarkoitettua elintä misinformaation levittämiseen. Mitä nuo ovelat britit keksivätkään seuraavaksi?
TARVITSEEKO MINUN JATKAA…?
…sillä voisin kyllä! En ole edes maininnut hallituksen kanslian (virallisesti lakkautettua) ”Rapid Response Unit” -yksikköä, puhumattakaan kansallisista ”National Cyber Force” -kyberjoukoista tai ”Media Monitoring Unit” -yksiköstä” – tai lukemattomista muista organisaatioista, jotka on omistettu brittikansalaisten puheen sensuroinnille ja heidän tarkkailulleen. Nämä elimet ovat hautautuneet niin syvälle Iso-Britannian hallintokoneistoon, ettei niitä ole vielä huomattu.
Mutta oletan, että ymmärrät pointin. On olemassa niin paljon yksiköitä, työryhmiä, neuvostoja, laitoksia ja tiimejä, joiden tehtävänä on valvoa ja sensuroida sananvapautta, että niitä on vaikea edes pitää kaikkia mielessä. Ja nämä ovat vain Iso-Britanniassa toimivia tahoja. Luulemmeko todella, että tilanne on olennaisesti parempi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa tai missään muuallakaan ”vapaassa ja demokraattisessa” kehittyneessä maailmassa?
Kun tähän lisätään vielä kaikki ne kansalaisjärjestöt, jotka niin ikään keskittyvät tunnistamaan ja sensuroimaan poliittisesti epäsuosittua puhetta – niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin – alat ymmärtää ongelman todellisen laajuuden.
Ja vaikka tilanne on jo huono, se on muuttumassa entistäkin pahemmaksi! Ainakin, jos Lisa Nandy saa tahtonsa läpi.
Kuten Kit Knightly raportoi Off-Guardian-sivustolla, Iso-Britannian kulttuuri- ja teknologiaministeri Lisa Nandy valittelee, ettei maan nykyinen infrastruktuuri sananvapauden valvomiseksi ja rajoittamiseksi verkossa – mukaan lukien pian voimaan tuleva sosiaalisen median kielto – ole riittävän kattava. Nyt hän vaatii entistäkin voimakkaampaa poliisivaltiota ”suojelemaan” naisia ja lapsia tuolta internetin kammottavalta möröltä – ”verkossa tapahtuvilta haitoilta”.
”Tämä on välivaihe kohti tilaa, jossa valtio toimii erittäin aktiivisesti ja puuttuu asioihin – valvoen ja säädellen verkkoympäristöä ihmisten turvallisuuden takaamiseksi”, hän sanoi The Guardian -lehdelle viime kuussa.
Nandy on nyt luvannut viedä asian pidemmälle. ”Meidän ei pitäisi hyväksyä, että tämä on loppupiste”, kulttuuriministeri totesi ennen puhettaan työväenpuolueen puoluekokouksessa. Puheen alustaa Georgia Harrison, joka kampanjoi kuvapohjaista seksuaaliväkivaltaa vastaan. ”Tämä on välivaihe kohti tilaa, jossa valtio toimii erittäin aktiivisesti ja puuttuu asioihin – valvoen ja säädellen verkkoympäristöä ihmisten turvallisuuden takaamiseksi.
Nykyään jokainen järkevä ihminen tietää, että erilaiset ankarat rajoitukset – joita otetaan käyttöön ”lasten suojelemiseksi” ”netin haitoilta” – on todellisuudessa tarkoitettu lyömäaseeksi, jolla estetään ihmisiä tuomasta verkossa esiin poliittisesti epämiellyttäviä totuuksia. Tästä kertovat ne 62 199 pidätystä, jotka Britannian poliisi on viimeisten viiden vuoden aikana tehnyt puheeseen liittyvien syiden vuoksi.
Tästä seuraa, että ne, joiden ei pitäisi olla vallassa, todella pelkäävät ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä vapaasti. Sananvapaus on niin suuri uhka heidän vallalleen, että he ovat valmiita perustamaan lukemattomia yksiköitä ja työryhmiä, käyttämään valtavia summia rahaa ja säätämään vaikka kuinka monta lakia estääkseen ihmisiä tuomasta julkisesti esiin hallituksen vastaisia mielipiteitään.
Tästä seuraa myös, että ainoa tapa, jolla tämän hiipivän, orwellilaisen ajatuspoliisi- ja sortovaltion väkivaltaiset kätyrit voivat todella voittaa, on se, että me lakkaamme puhumasta totuutta vallanpitäjille.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 18.10.2026 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: How Many Ministries of Truth Are There?
