Kun uudet tutkimukset osoittavat jatkuvasti laajalti käytetyn rikkaruohomyrkky glyfosaatin ja erilaisten syövän muotojen välisen suoran yhteyden, maatalousalan lobbausryhmä taistelee kiivaasti jättääkseen huomiotta tai mustamaalatakseen todisteet vahingoista ihmisille ja muille. Toinen Yhdysvaltain tuomioistuimen oikeustapaus päätti juuri, että Monsanton, joka on nyt osa saksalaista Bayer AG:ta, on maksettava 81 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia kantajalle Edwin Hardemanille, joka sairastui Non-Hodgkin-lymfoomaan. Tuomio ja vielä 11 000 vireillä olevaa tapausta Yhdysvaltojen tuomioistuimissa, jotka koskevat glyfosaatin vaikutuksia, ovat iskeneet Bayer AG:hen kovasti yhtiön ilmoittaessa useista tuhansista irtisanomisista osakekurssin romahtaessa.
San Franciscossa järjestetyssä oikeudenkäynnissä valamiehistö oli yksimielinen tuomiossaan, jonka mukaan glyfosaattiin perustuva rikkakasvien tappaja Monsanto Roundup oli vastuussa Hardemanin syövästä. Hänen asianajajansa totesivat: ”Monsanton toiminnasta on selvää, että se ei välitä siitä, aiheuttaako Roundup syöpää, vaan keskittyy sen sijaan manipuloimaan yleistä mielipidettä ja horjuttamaan kaikkia, jotka herättävät aitoja ja oikeutettuja huolia Roundupista.” Tämä on toinen tappio Monsanton lakimiehille sen jälkeen, kun toinen tuomaristo päätti vuonna 2018, että glyfosaattipohjainen Roundup oli vastuussa kalifornialaisen koulun pihanvartijan syöpäsairaudesta, joka sairastui samaan syöpään ruiskutettuaan koulualueita päivittäin Roundupilla vuosien ajan, suojaamattomana. Siellä valamiehistö totesi Monsanton syylliseksi ”ilkeämielisyyteen ja sortamiseen”, koska yrityksen johtajat tiesivät sisäisen sähköpostilöydön perusteella, että heidän glyfosaattituotteensa voivat aiheuttaa syöpää, ja salasivat tämän tiedon yleisöltä.
Uusi riippumaton tutkimus osoittaa, että eniten glyfosaatille altistuvilla on 41 % suurempi riski sairastua non-Hodgkin-lymfoomaan (NHL). Kuuden tutkimuksen meta-analyysi käsittäen lähes 65 000 osallistujaa, tarkasteli yhteyksiä glyfosaattipohjaisten rikkakasvien torjunta-aineiden ja immuunijärjestelmän heikkenemisen, hormonaalisten häiriöiden ja geneettisten muutosten välillä. Kirjoittajat havaitsivat ”saman keskeisen havainnon: altistuminen GBH:ille (glyfosaattipohjaisille rikkakasvien torjunta-aineille) liittyy lisääntyneeseen NHL:n (non-Hodgkinin lymfooman) riskiin.” Lisäksi he totesivat, että glyfosaatti ”muuttaa suoliston mikrobiomia” ja että se voisi ”vaikuttaa immuunijärjestelmään, edistää kroonista tulehdusta ja edistää tunkeutuvien patogeenien herkkyyttä”. Glyfosaatti ”voi myös toimia hormonitoimintaa häiritsevänä kemikaalina, koska sen on äskettäin havaittu muuttavan sukupuolihormonien tuotantoa” sekä uros- että naarasrotilla.
Ranskalaiset tutkijat Gilles Eric Seralini ja Michael Antoniou apulaisineen osoittivat pitkäaikaisessa eläintutkimuksessa, että jopa erittäin alhaiset tasot rikkakasvien glyfosaattitorjunta-aineita aiheuttavat alkoholitonta maksasairautta. Tasot, joille rotat altistuvat, painokiloa kohden, olivat paljon alhaisemmat kuin mitä ruokavarannossamme on sallittu. Mayo Clinicin mukaan nykyään vähintään neljän vuosikymmenen glyfosaattitorjunta-aineiden käytön jälkeen 100 miljoonalla eli yhdellä kolmesta amerikkalaisesta on maksasairaus. Nämä diagnoosit ovat joillakin jopa 8-vuotiaina.
Mutta glyfosaatilla ei ole vain hälyttäviä vaikutuksia ihmisten terveyteen. Maaperätutkijat ovat alkaneet ymmärtää, että glyfosaatin levittämisen jäännöksillä on myös mahdollisesti dramaattinen vaikutus maaperän terveyteen ja ravitsemukseen, jonka ennallistaminen voi kestää vuosia.
MYÖS MAAPERÄÄ TAPPAMASSA
Vaikka suurin osa huomiosta kiinnitetään ymmärrettävästi ihmisten glyfosaatille altistumisen vaikutuksiin, sen ollessa nykyään maailman laajimmin käytetty maatalouskemikaali, riippumattomat tutkijat ovat alkaneet tarkastella maatalouskemikaalin toista hälyttävää vaikutusta – sen vaikutusta välttämättömiin maaperän ravinteisiin. EU:n maaperän terveyttä koskevassa tutkimuksessa Politico.eu-verkkolehti havaitsi, että glyfosaatin ruiskutuksella Euroopan maatalouden tärkeimpiin viljelykasveihin on tuhoisat seuraukset maaperän terveydelle rikkakasvien tappamisen lisäksi.
Itävallan Wienin luonnonvara- ja biotieteiden yliopiston tutkijat osoittivat, että kastematojen kekotoiminta oli lähes kadonnut viljelysmaan pinnalta kolmen viikon kuluessa glyfosaatin levittämisestä. Kekoaminen on prosessi, jossa mato työntää hedelmällistä maaperää pintaan niiden kaivautuessa, se on välttämätöntä terveelle maaperälle ja kasvien ravinnolle. Hollannin Wageningenin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa otettiin pintamaanäytteitä yli 300 maaperän alueelta eri puolilla EU:ta, havaittiin, että 83 % maaperistä sisälsi yhden tai useamman torjunta-ainejäämän. Ei ole yllättävää, että ”glyfosaatti ja sen metaboliitti AMPA, DDT:t (DDT ja sen aineenvaihduntatuotteet) ja laajakirjoiset fungisidit (sienimyrkyt)… olivat yhdisteitä, joita löydettiin yleisimmin maanäytteistä ja korkeimmilla pitoisuuksilla.”
Erilaisten torjunta-aineiden, ennen kaikkea glyfosaattipohjaisten, kuten Roundupin, käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti viimeisten neljän vuosikymmenen aikana EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Maatalousteollisuus väittää, että tämä on ollut avain viljelykasvien tuottavuuden dramaattiseen nousuun. Tietoja kuitenkin tarkemmin tarkastellessa, tärkeimpien viljojen, kuten riisin, vehnän ja maissin, keskisadot ovat yli kaksinkertaistuneet vuodesta 1960, torjunta-aineiden, kuten glyfosaattipohjaisten, käyttö on lisääntynyt 15-20-kertaiseksi. Kummallista kyllä, vaikka EU vaatii monien asioiden seurantaa, maaperän torjunta-ainejäämien seurantaa ei vaadita EU:n tasolla. Viime aikoihin asti Roundupin kaltaisten torjunta-aineiden raskaan käytön vaikutukset on jätetty huomiotta tieteellisessä tutkimuksessa.
Maaperän asiantuntijoiden todisteet alkavat paljastaa selkeitä yhteyksiä torjunta-aineiden, kuten glyfosaatin, käytön ja maaperän hedelmällisyyden dramaattisen laskun ja terveen maaperän välttämättömien mikrobijärjestelmien romahtamisen välillä. Madot ovat yksi tärkeimmistä.
On hyvin toteennäytettyä, että kastemadoilla on tärkeä rooli maaperän terveellisissä ravintoaineissa. Maaperät, joista sellaisia puuttuu, ovat maaperää, joka riistää meiltä terveelliseen ruokavalioon tarvitsemamme olennaiset osat. Maaperän köyhtymisen pandeeminen ongelma on ilmaantunut maailmanlaajuisesti viimeisten neljän vuosikymmenen aikana, huomattavasti samassa aikakehyksessä kuin torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Kastemadot ovat hyödyllisiä, koska ne edistävät maaperän ravinteiden kiertoa ja tehostavat muita hyödyllisiä maaperän mikro-organismeja sekä suurien ravinnepitoisuuksien konsentraatioita kasvien helposti sulauttamiseksi.
EU ei aseta rajoituksia sille, kuinka paljon glyfosaattia saa laittaa viljelykasveille, vaikka on osoitettu, että glyfosaatti voi tappaa tiettyjä sieniä ja bakteereja, joita kasvit tarvitsevat imeäkseen ravinteita kastematoihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi. Se on suuri sokea piste.
MISSÄ NYT?
Mikä tulee selkeämmäksi, on valtava ja ilmeisen tahallinen virallinen vierestä katsominen, ottaen huomioon glyfosaattipohjaisten torjunta-aineiden mahdolliset vaarat, ei ainoastaan EU:n ja USA:n sääntelyvirastojen osalta vaan myös Kiinassa, joka tuottaa nykyään enemmän glyfosaattia kuin jopa Monsanto. Monsanto Roundup -patentin umpeutumisen jälkeen kiinalaiset yritykset, kuten Syngenta, Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group Company, SinoHarvest ja Anhui Huaxing Chemical Industry Company, ovat nousseet maailman suurimmiksi kemikaalien tuottajiksi ja suurimmiksi kuluttajiksi, mikä ei ole hyvä merkki legendaarisen kiinalaisen keittiön tulevaisuudelle.
Glyfosaatti on kemiallinen peruskomponentti noin 750 eri torjunta-ainemerkissä maailmanlaajuisesti, Monsanto-Bayerin Roundupin lisäksi. Glyfosaattijäämiä on löydetty vesijohtovedestä, appelsiinimehusta, lasten virtsasta, rintamaidosta, sipseistä, välipaloista, oluesta, viinistä, muroista, kananmunista, kaurapuurosta, vehnätuotteista ja useimmista testatuista tavanomaisista elintarvikkeista. Se on kaikkialla, lyhyesti sanottuna.
Ylivoimaisista todisteista huolimatta, EU komission byrokraatit ja USA:n EPA jatkavat varovaisuuden sivuuttamista sillä, että eivät kiellä myrkyllistä kemikaalia odottaessaan perusteellista, riippumatonta tutkimusta pidemmän ajan kuluessa. Jos olisin kyyninen, luulisin melkein, että tämä jatkuva virallinen tuki glyfosaattipohjaisille rikkakasvien torjunta-aineille on enemmän kuin pelkkä byrokraattinen typeryys tai tietämättömyys, jopa enemmän kuin pelkkä korruptio, vaikka silläkin on varmasti merkitystä. Ruokaketjumme ravitsemuksellista laatua tuhotaan järjestelmällisesti ja kyse on muustakin kuin yritysten maatalousvoitosta.
Alkuperäisen 14.4.2019 julkaistun artikkelin löydät täältä:
journal-neo.org: Glyphosate Worse Than We Could Imagine
