Jos musta magia toimii, materialismi on sen paras salaisuuden verho.
Nämä olivat professori Moshe Kroyn – israelilaisen filosofin, entisen Tel Avivin yliopiston luennoitsijan, ”rationaalisen mystikon” ja lopulta tukahdutetun tiedon koneistossa olevan haamun – tulisieluiset sanat.
Hänen väitteensä, joka on haudattu vuoden 1977 Conspiracy Digest -lehden haalistuneille, xerox-kopioiduille sivuille, viittasi siihen, että maailmamme salaiset eliitit valjastavat okkulttisen voiman työkaluja – mustaa magiaa, telepaattista vaikutusta, egregorista kontrollia – samalla, kun ne edistävät tieteellisen materialismin julkista uskontunnustusta.
Kroyn mukaan tässä salaamisen ja monopolisoinnin kaksoisstrategiassa piilee avain vallan syvemmän arkkitehtuurin ymmärtämiseen. Vallan, joka muokkaa taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia järjestelmiämme – ohjelmoiden jopa todellisuudentajuamme.
Vuonna 1948 syntynyt Kroy nousi meteorisesti 1970-luvun alun Israelin älypiireissä filosofisella tutkielmallaan Life According to the Intellect – Elämä älyn mukaan, joka tiivisti Ayn Randin objektivismin järjestelmäksi, jota hän kutsui ”rationaaliseksi egoismiksi”. Mutta tämä oli vasta alkua. Yhden hänen oppilaansa mukaan, Kroy oli noin vuonna 1980 ”kehittänyt oman ainutlaatuisen synteesin Advaita Vedanta -koulukunnasta, [J.P.] Sartresta ja [Edmund] Husserlin fenomenologiasta”.[1]
Kroyn koskaan kynäilemät vaarallisimmat ajatukset eivät syntyneet yliopistoluennolla tai julkisessa seminaarissa, vaan vähän luetussa artikkelissa nimeltä ”Materialism, Occultism and the Suppression of Psychic Research – Materialismi, okkultismi ja yliluonnollisen tutkimuksen tukahduttaminen”. Siinä hän kartoitti niin syvällisen ja niin metodisesti suunnitellun salaamisen rakenteen, että se on lähes kadonnut julkisesta muistista. Se, että itse artikkelia ei enää löydy verkosta – viittaus siihen on haamuna hakukoneissa – saattaa kertoa sen paradigmaa murtavasta voimasta.
Kroyn keskeinen hypoteesi on häiritsevä yksinkertaisuudessaan, hän kirjoittaa:
Oletetaan, että tietyt ’mustiin tieteisiin’ keskittyvät salaseurat löytäisivät tehokkaita maagisia tekniikoita. Oletetaan, sanotaan, että he löytäisivät menetelmän, joka on peräisin vanhemmista maagisista käytännöistä, hypnoottisen transsin aikaansaamiseksi etäältä – niin kutsutun telepaattisen hypnoosin.
Poliittisen vallan ja paljon muun säilyttämiseksi, näiden ryhmien olisi tehtävä kaksi asiaa:
A. Löytö pidetään täysin salassa.
B. Löytö on turvallisesti monopolisoitu: mikään muu ryhmä tai organisaatio ei ole sen uudelleen löytämisen asemassa.
Heidän käyttämänsä strategia oli tieteellinen materialismi.
MATERIALISMI & NEWTONILAINEN PARADIGMA
Eräässä israelilaisessa tv-sarjassa Kroyta kuvailtiin ”neroksi, joka maksoi kaikki kuviteltavissa olevat hinnat tinkimättömässä pyrkimyksessään saavuttaa totuus”.[2] Hän todellakin ylitti materialistisen opin rajat löytääkseen kiellettyjä maailmoja, joita älyköt ja tiedemiehet harvoin tutkivat. Se on saattanut johtaa hänen kuolemaansa.
Kroyn oppilaiden kertomukset kuvaavat neroa, joka tutki laajan kirjon ajatuksia. Hän näyttää käyttäneen loppuun valtavirran tieteen asettamat rajat ja sukeltaneen suin päin hylättyjen, unohdettujen ja jopa vaarallisten käsitteiden sekä filosofioiden valtamereen, jotka ovat olemassa puhdasoppisuuden ulkopuolella. Ajatuksia ja teorioita, jotka valtaapitävät hylkäsivät todistamattomina tai joita ei voida todistaa materialismin viitekehyksessä.
Kroy muuttui rationaalisesta objektivistista rationaaliseksi mystikoksi. Hän syventyi itämaisiin ja New Age -filosofioihin, piti itsemuutostyöpajoja sekä opetti yliluonnollista itsensä kehittämistä ja suojelemista. Hän jopa herätti New Age -ajattelija Ken Wilberin huomion, joka ylisti hänen nerouttaan.
Ymmärtääkseen, miten materialismi voisi toimia okkultismin verhona, on tarkasteltava modernin tieteen perusteita. Vallitseva maailmankuva – jota yleisesti kutsutaan newtonilaiseksi paradigmaksi tai kartesiolaiseksi dualismiksi – olettaa, että todellisuus koostuu fyysisestä aineesta, joka liikkuu avaruudessa ja ajassa. Kaiken, myös tietoisuuden, oletetaan olevan pelkistettävissä atomeiksi, neuroneiksi ja energian vaihdoiksi.
Tämä maailmankuva toimii kulttuurisena pakkokeinona. Se määrittelee hyväksyttävän ajattelun rajat ja sen mikä on ”todellisuutta”. Usko materialismiin vahvistuu, koska omistautuminen ja sitoutuminen sen oppiin määräävät rahoitusprioriteetit, akateemisen tutkimuksen ja jopa lähestymistavat psykologiaan sekä mielenterveyteen. Ne, jotka eksyvät liian kauas sen rajojen ulkopuolelle – mystikot, meediot, pakanat, shamaanit tai paranormaalien ilmiöiden tutkijat – työnnetään marginaaliin, leimataan kääkiksi, kulttilaisiksi, pseudotieteilijöiksi ja ”salaliittoteoreetikoiksi”.
Moshe Kroy tunnisti tämän hämmästyttävän selkeästi.
”SALALIITTOLAISTEN” TARKOITUSPERÄT
Artikkelissaan ”Materialism, Occultism and the Suppression of Psychic Research”, Kroy aloittaa toteamalla:
Suuri kompastuskivi salaliiton luonteen, tarkoitusten ja välineiden tutkimisessa on se, että tällainen tutkimus tehdään väistämättä kulttuurisessa kontekstissa, joka puolestaan on jo pitkälti salaliiton muokkaama. Toisin sanoen, vaikka pelkkä salaliiton olemassaolon ja toiminnan ymmärtäminen vaikuttaa ajattelevaan yksilöön suurelta osin vapauttavasti, paljastaen hänelle virallisen kulttuurin eri kerrostumiin sisältyvien valheiden ja petoksen valtavan laajuuden, tämä vapauttava vaikutus itsessään voi vain luoda älyllisen tyhjiön.
On huomattava, että Conspiracy Digest -lehden julkaisijat uskoivat, että ”oikeisto-vasemmistolainen poliittinen ja taloudellinen spektri on keinotekoinen hallitsevan luokan/salaliiton sekoitus”. Tässä kontekstissa Kroyn viittaus ”salaliittoon” on ymmärrettävä.
Yksi 1970-luvun vaikutusvaltaisimmista maanalaisista kirjoista oli Gary Allenin None Dare Call It Conspiracy – Kukaan ei uskalla kutsua sitä salaliitoksi. Kroy lainaa Allenin väitettä, jonka mukaan historiaa muokkaavat ne, jotka hallitsevat poliittisia ja taloudellisia rakenteita. Ajatukset ja ideologiat ovat vain pinnallisia välineitä poliittis-taloudellisen kontrollin edistämisessä.
”Salaliittoa vastaan taisteleminen vaatii myös vapautumista salaliiton syvemmästä, vaikkakin näkymättömästä, vallasta kulttuuriimme”, Kroy kirjoittaa. ”Salaliittotutkija, olipa kuinka tarkkaavainen, terävä ja rohkea tahansa, on siinä määrin rajoittunut, että hän hyväksyy kritiikittömästi vangiksi jäämisen älylliseen viitekehykseen, joka on tarkoituksellisesti salaliiton inspiroima.”
Kroy kyseenalaistaa oletuksen, että moderni tiede on avoin ja empiirinen yritys. Sen sijaan hän näki sen eräänlaisena älyllisenä suljettuna alueena, jota ylläpitää valtuutettujen mielien papisto, joiden tehtävänä on vähemmän tutkia todellisuutta kuin valvoa sen rajoja.
Hänen artikkelinsa syntetisoi kolme kohtaa yhtenäiseksi hypoteesiksi paljastaakseen ”salaliittolaisten” aikeet.
I. Perusteellinen itsepintaisuus ja menestys, joilla älyllinen akateeminen ”eliitti” on tehnyt materialismista, opista, jonka mukaan olemassaolo koostuu aineesta ja energiasta sekä avaruudessa sijaitsemisesta ja ajassa liikkumisesta, kulttuurin hallitsevan lähtökohdan.
”II. Tosiasia, että salaliittoon liittyvillä eri piireillä ja ryhmillä oli okkulttisia intressejä ja käytäntöjä, jotka keskittyivät tiettyihin salaisiin, esoteerisiin, mystisiin oppeihin ja tiettyihin piilotettuihin käytäntöihin, joihin liittyi mustaa magiaa sekä alkemiaa jne.
III. Tosiasia, että älymystö ja muut ’koulutetut’ ihmiset pitävät parapsykologista ja yliluonnollista tutkimusta laajalti huijauksena, vakavalle huomiolle arvottomana, tuloksiltaan epäjohdonmukaisena, metodisesti löyhänä tai yksinkertaisesti herkkäuskoisuutena – siinä määrin, että kaikki sen kautta tuotetut todisteet voidaan ’turvallisesti’ jättää huomiotta.
Jos jokin ilmiö on ristiriidassa materialistisen paradigman kanssa, sitä ei suljeta pois todisteiden perusteella, vaan paradigman dogmaattisella kieltäytymisellä nähdä itsensä ulkopuolelle.
Tässä kohtaa Kroyn teorian nerokkuus – ja vaarallisuus – nousee esiin. Hän esittää, että juuri ne ihmiset, jotka muokkaavat tätä suljettua uskomusjärjestelmää, saattavat itse käyttää kiellettyjä taitoja, jotka he julkisesti tuomitsevat.
”Toimiiko musta magia?” kysyy Kroy. ”Tämä on erittäin vaarallinen kysymys kulttuurisessa kontekstissa, jossa jokainen ’sivistynyt’ ihminen tietää, että musta magia on ristiriidassa tieteen perusperiaatteiden kanssa eikä siksi ’voisi toimia’…”
MUSTAT PEILIT & SALAISET SEURAT: KIELLETTYJEN TAIKAVOIMIEN HARJOITTAJAT
Kroy esittää spekulatiivisen hypoteesin, jonka mukaan tietyt ryhmät löysivät voimakkaita okkulttisia tekniikoita, jotka tarjoavat poikkeuksellisen hallinnan väestöihin, mielipidejohtajiin ja jopa kokonaisiin hallituksiin. Sen todellinen voima ei olisi pelkästään sen käytössä, vaan myös sen salaamisessa.
Oletetaan, että tietyt ’mustiin taikavoimiin’ keskittyvät salaseurat löytäisivät tehokkaita maagisia tekniikoita. Oletetaan, että he löytäisivät vanhemmista maagisista käytännöistä johdetun menetelmän hypnoottisen transsin aikaansaamiseksi etäältä – niin kutsutun telepaattisen hypnoosin. Tällaisilla menetelmillä voi selvästi olla valtava arvo poliittisen vallan saavuttamisessa, edellyttäen että kaksi ehtoa täyttyy: A. Löytö pidetään täysin salassa. B. Löytö on turvallisesti monopolisoitu: mikään muu ryhmä tai organisaatio ei ole sen uudelleen löytämisen asemassa.
Kroyn mukaan tämä voidaan saavuttaa edistämällä
materialismin kulttuuria, joka antaa ymmärtää, ettei mikään maaginen teknologia voisi olla toimivaa, lähtökohtaisesti. Teeskentelet rinnastavasi materialismin tieteelliseen henkeen jne. ja tukahdutat kaikki, jotka hyökkäävät sitä vastaan. Näin ollen estät tehokkaasti muita seuraamasta polkuasi vihjaamalla, ettei sellaista polkua voisi kuvitellakaan olevan olemassa.
Kroy selittää, että tämä strategia toimii muillakin aloilla. Yrityssalaisuuksien säilyttämiseksi tai minkä tahansa teknologisen läpimurron monopoliaseman ylläpitämiseksi on edistettävä ajatusta, että tällaiset löydöt ovat mahdottomia.
Kroy tarjoaa esimerkin:
Kuka tahansa on onnistunut kehittämään avaruusmatkailuteknologian nopeudella, joka mahdollistaa välittömän pääsyn kaukaisiin galakseihin, ja haluaa sen salaisena monopolina, hänen pitäisi edistää teoriaa, jonka mukaan esimerkiksi ’valon nopeutta’ ei voida ylittää luonnossa millään teknologialla. Toisin sanoen suhteellisuusteorian kaltaiset ’mikä on mahdollista’ rajoitukset voivat palvella teknologian piilottamisessa, joka edellyttää teorian mukaan mahdottoman tekemistä.
Mikä tuo meidät hänen seuraavaan kohtaansa, että ”voidaan odottaa… että yliluonnollisen tutkimusta, samoin kuin mitä tahansa teknologiaa tai toimintaa, joka sallisi ei-etuoikeutettujen, salaliittoteorioihin osallistumattomien yksilöiden pääsyn ’esoteeristen oppien’ kenttään, tukahdutettaisiin voimakkaasti…”
Kroy jatkaa loogisesti erittelemällä materialismin puolustajien esittämiä argumentteja.
Vuonna 2009 haastattelussa brittiläisen evoluutiobiologi Richard Dawkinsin kanssa paljastui oivalluksia materialismin ja skientismin puolustajien ajattelutavasta. Kun radiojuontaja professori Hugh Hewitt kysyi, pohtiko Dawkins, mitä oli olemassa ”ennen alkuräjähdystä”, hän vastasi:
En pohdi kysymystä, koska ymmärrän, että se on intuitiivisesti houkutteleva kysymys. Ymmärrän, että me, kuten kaikki muutkin, haluamme kysyä tuon kysymyksen. Sitten puhun fyysikkojen kanssa, jotka sanovat, ettei voi kysyä, mitä oli ennen alkuräjähdystä sen enempää kuin voi kysyä, mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella.
Mentaalinen blokki estää kokonaista ammattilaisten luokkaa näkemästä materialismin rajojen yli – aivan kuin heidät olisi lokeroitu loitsun alle. Voisiko tämän aiheuttaa jokin muu kuin itsepäisyys, tietämättömyys ja ryhmäajattelu?
Tämän monopolin varmistamiseksi, sinun on rokotettava kulttuuri jopa sitä mahdollisuutta vastaan, että tällaisia tekniikoita on olemassa. Kroy sanoi, että tämä saavutetaan asettamalla materialismi kulttuuriseksi oletusarvoksi ja rinnastamalla tieteellinen skeptisyys itse järkeen. Sitten pilkataan, syrjäytetään tai ammattimaisesti tuhotaan kaikki, jotka eksyvät sen rajojen ulkopuolelle – kuten Richard Dawkinsin tunnetaan tehneen. Tämän seurauksena kilpailijasi ja hallitsemasi lammaslaitumet pysyvät tietämättöminä maagisesta maailmankaikkeudesta – tietoisuuden, tahdon ja hengen valtakunnasta – ja vaarallisista avaimista, jotka avaavat portaaleja tämän aineellisen maailman ylä- ja ulkopuolella oleviin voimiin sekä ruhtinaskuntiin.
Kroyn mukaan ”älyllinen akateeminen ’eliitti’ on tehnyt materialismista”, ”kulttuurin hallitsevan lähtökohdan” – ”opin, jonka mukaan olemassaolon tulee koostua aineesta ja energiasta, sijaita avaruudessa ja liikkua ajassa”.
PIILOSSA OLEVIEN HALLITSIJOIDEN RIITIT: SEREMONIALLINEN MAGIA
Renessanssin okkultistien loitsukirjoista Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan (engl. Hermetic Order of the Golden Dawn) salaisiin rituaaleihin, mielen ohjaamisen ja hallitsemisen taiteella, näkymättömiin voimiin vaikuttamisella tai jumaliin yhteyden ottamisen yrityksellä (teurgia) on yhtä pitkä historia kuin ihmiskunnalla.
Mitä on seremoniallinen magia? Useat tutkijat ehdottavat, että se on pohjimmiltaan rituaalien ja tekniikoiden käyttöä ”henkien” tai elämänmuotojen kutsumiseksi muista ulottuvuuksista tai maailmoista, jotka voivat päästä tähän maailmaan tiettyjen rituaalien kautta.
Esimerkiksi, arvostetun esoteerisuuden tutkijan, Manly P. Hallin mukaan:
”Pyhitettyihin vaatteisiin pukeutunut ja hieroglyfeillä koristeltua sauvaa kantava maagikko kykeni tiettyjen sanojen ja symbolien avulla hallitsemaan elementtien ja astraalimaailman näkymättömiä asukkaita. Vaikka antiikin monimutkainen seremoniallinen magia ei välttämättä ollut pahaa, sen vääristymisestä syntyi useita vääriä noitavoimien eli mustan magian koulukuntia.[3]
”Seremoniallisen magian salaisten prosessien avulla”, Hall varoitti, ”on mahdollista ottaa yhteyttä näihin näkymättömiin olentoihin ja saada heidän apuaan jossakin inhimillisessä hankkeessa… Mutta pirulliset henget palvelevat vain niitä, jotka elävät turmellakseen ja tuhotakseen.”
Maagisissa järjestelmissä symbolit ovat aseita, aikomus on voimaa ja usko on kuin arkkitehtuuria. Maagikko tai rituaalin suorittaja käyttää ajatusta, kuvaa ja tahtoa avatakseen portaaleja mielessä – ehkä sen tuolla puolen. Ulkopuoliselle, se sivuutetaan hölynpölynä.
Seremoniallinen magia on aina ollut kaksiteräinen miekka. Jotkut perinteet korostavat henkistä kasvua ja valaistumista, kun taas toiset – erityisesti mustan magian alalla – pyrkivät herruuteen, vaurauteen tai kontrolliin. Ja tässä piilee Kroyn häiritsevin ehdotus: että tietyt eliitit ja ryhmät, ”me tiedämme ja heidät pitäisi pitää tietämättöminä” -hengessä, harjoittavat salaa näitä pimeitä taikoja, vaikka ne edistävätkin maailmankuvaa, joka mustamaalaa heidät.
EGREGORIT, TARKKAILIJAT & TUOTETUT MIELET
Jos Moshe Kroyn kuvailema salaliitto on enemmän kuin poliittinen, enemmän kuin taloudellinen – jos se on pohjimmiltaan henkinen – meidän on laajennettava vallan sanavarastoamme.
Esiin astuu egregori, esoteerisen perinteen käsite, joka kuvaa yliluonnollista kokonaisuutta tai ryhmämielen muotoa, jonka kollektiivinen uskomus ja emotionaalinen energia luovat. Kerran muodostuttuaan, egregori voi elää omaa elämäänsä, muokata ajatuksia, käyttäytymistä ja jopa kokonaisia sivilisaatioita.
Artikkelissaan ”Understanding the Occult: What is an Egregore – Okkultismin ymmärtäminen: Mikä on egregori” Theron Dunn määrittelee egregorin
energisoiduksi astraalimuodoksi, jonka ihminen on tietoisesti tai tiedostamattaan tuottanut… yleensä arkkityyppiseksi kuvaksi, jonka uskonnollisen tai maagisen ryhmän mielikuvituksellinen ja emotionaalinen energia on tuottanut.[4]
Egregorit – olivatpa ne puhtaasti yliluonnollisia, symbolisia tai jotain enemmän – eivät ole neutraaleja. Nationalismin egregorit, uskonnon egregorit, jopa yritysten egregorit: jokainen pakottaa toimintaan, upottaa narratiiveja, suojelee puolustavia ja hyökkääviä toimintatapoja. Voisi sanoa, että postmodernia maailmaamme varjostavat nämä ryhmämielten haamut.
Kroyn oivallus tässä on kylmäävän ennakoiva. Suunnittelemalla kulttuuria luomaan tiettyjä egregoreja ja kieltämällä niiden todellisuuden, eliittimaagi sekä suojelee että aseistaa salattua tietoa ja okkulttisia tekniikoita.
Golden Dawn -sanaston mukaan, egregori tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”tarkkailijaa”, ja ”ryhmäegregori on tietyn maagiryhmän omaleimainen energia, joka työskentelee yhdessä luoden ja rakentaen samaa ajatus- tai energiamuotoa”.
Vahvimmat egregorit ovat vanhimpia, ja niitä yleensä vahvistaa voimakkaiden maan sisäisten ja/tai maan ulkopuolisten ”olentojen” ”maaginen voima”.
Artikkelissaan Kroy pohtii:
UFOt saavat sinut miettimään… jos jokin poliittinen valta olisi jotenkin yhteydessä johonkin maan ulkopuoliseen sivilisaatioon liittolaisena, olisi sen edun mukaista panetella ja häpäistä kaikki, jotka väittävät tällaisen yhteyden olevan mahdollinen.
Raamatullisessa ja apokryfikirjallisuudessa, erityisesti Henokin kirjassa, ”Tarkkailijat” eli Irim olivat enkeleitä – jotkut uskollisia, toiset langenneita – jotka olivat vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa, välittivät kiellettyä tietoa ja olivat nefiilien siittäjiä. Nämä egregoriset älyllisyydet eivät ole metaforia eivätkä myyttejä, vaan aktiivisia toimijoita piilotetussa historiassamme.
Gnostilaiset kristityt ehdottivat, että kaksi leiriä käy jatkuvaa hengellistä sotaa sieluistamme. Ratkaiseva kysymys, Kroy olisi saattanut kysyä, ei ole se, ovatko nämä olennot olemassa, vaan kuka työskentelee heidän kanssaan nyt? Olemmeko tuomittuja pelinappuloiksi tässä pelissä? Voimmeko paeta?
LOITSU YLLESI
Vielä tänäkin päivänä, yli 40 vuotta Kroyn kynäilemän artikkelin jälkeen, lukuisten riippumattomien tutkimusten vahvistaessa paranormaaleja ilmiöitä, materialistinen ajattelutapa on vallitseva.
Useimmat tiedemiehet ja ”koulutetut” ihmiset eivät näytä ymmärtävän kvanttifysiikan seurauksia, joka korvaa newtonilaisen mallin. Kroyn hypoteesin mukaan, yliluonnollinen muuri estää ammattilaisia ja ”koulutettuja” luokkia ajautumasta liian kauas skientismin egregorisista kynsistä.
Kuten filosofi ja uskonnontutkija Jeffrey Kripal toteaa teoksessaan The Flip:
Voisi kirjoittaa hyvin ison kirjan, jopa pienen kirjaston, kaikista tiedemiehistä, insinööreistä ja lääketieteen ammattilaisista, jotka ovat joko raportoineet vankoista poikkeavista ilmiöistä tai havainneet niiden olevan tieteellisesti erittäin merkittäviä.[5]
Vaikka kvanttifysiikka kumoaa newtonilaiset oletukset ja tietoisuustutkimukset viittaavat ei-paikalliseen mieleen, julkinen käsikirjoitus pysyy muuttumattomana: fyysinen aineellinen maailma on kaikki, mitä on olemassa. Magia on ilmiselvää hölynpölyä. Henkiset ja hienoaineiset maailmat ovat harhaluuloja.
Mutta, entä jos tämä kieltäminen itsessään onkin loitsu?
Vuonna 1928, propaganda-asiantuntija Edward Bernays kirjoitti:
Lähes jokaisessa elämämme teossa, olipa kyseessä sitten politiikka tai liiketoiminta, sosiaalinen käyttäytymisemme tai eettiset ajatuksemme, meitä hallitsee suhteellisen pieni joukko ihmisiä… jotka ymmärtävät massojen mentaalisia prosesseja sekä sosiaalisia kaavoja. Juuri he vetävät langoista, jotka hallitsevat yleisön mieliä, valjastavat vanhoja yhteiskunnallisia voimia sekä keksivät uusia tapoja sitoa ja ohjata maailmaa.
Tämä mediakontrollia koskevissa tutkimuksissa laajalti siteerattu väite saa uusia ulottuvuuksia Kroyn viitekehyksessä. Jos yliluonnolliset rakenteet, kuten egregorit, muokkaavat massahavaintoa, todellinen voima ei ole siinä, mitä meille kerrotaan, vaan siinä, mitä meitä estetään käsittämästä.
GIORDANO BRUNO & KONTROLLIN OKKULTTINEN PSYKOLOGIA
Vuosisatoja ennen kuin Moshe Kroy antoi varoituksensa paranormaalin tukahduttamisesta, eräs toinen filosofi sytytti soihdun ihmistietoisuuden tunneleissa ja maksoi siitä hengellään.
Giordano Bruno, kuuluisa 1500-luvun italialainen filosofi, tähtitieteilijä, matemaatikko ja mystikko. Professori Ioan Coulianon mukaan Brunon kirja ’De Vinculis in Genere’ on ”yksi niistä vähän tunnetuista teoksista, joiden merkitys aatehistoriassa ylittää reilusti kuuluisampien teosten merkityksen”.
Giordano Bruno, 1500-luvulla elänyt dominikaanimunkki, josta tuli kerettiläinen, mystikko ja maagi, poltettiin roviolla vuonna 1600. Virallinen syyte oli kerettiläisyys. Todellinen rikos saattoi olla hänen vaarallisen, latinaksi kirjoitetun pienen kirjansa – De Vinculis in Genere – Yleisesti kahleista – sisältö.
Machiavellin Ruhtinas kuvaili pelon ja valtiotaidon manipulointia, kun taas Brunon De Vinculis meni syvemmälle – magiaan ja sen rooliin manipuloinnissa. Se näyttää kuvaavan tarkasti, miten moderni politiikka ja kulutuskulttuuri toimivat psykologisen manipuloinnin avulla, halun kahleita käyttäen. ”Massahalun hallinta” – ”libidinaalinen talous”, eräs kommentaattori toteaa – ”on se, missä massapolitiikassa pohjimmiltaan on kyse”.
Kirjaa käsittelevässä nimettömässä artikkelissa annetaan ymmärtää, että monet anglosaksiset ja keskieurooppalaiset historioitsijat ja älymystöt pitävät teosta De Vinculis in Genere erittäin nokkelana ja oivaltavana poliittisena teoksena.
Sivu teoksesta De Vinculis in Genere.
”London School of Economics -yliopisto käyttää sitä ydinoppikirjana, koska se on hyödyllinen nykyaikaisen sosiaalisen elämän käyttäytymismallien ymmärtämisessä”, artikkelissa lukee.[6]
Bruno väitti, että eros on todellinen yhdistävä voima ihmisten välillä. Mutta taitavasti manipuloituina näistä siteistä tulee kahleita.
Artikkelin mukaan, Bruno näkee ihmisen olentona, joka ”haluaa” itsensä ylittävää täydellistymää, halua, joka on ”pääasiassa eroottinen – sanan henkisimmässä ja kokonaisvaltaisimmassa merkityksessä”. Brunon filosofiassa eros on yhdistävä voima, joka yhdistää vaiston ja mystisen oivalluksen. Se ei ainoastaan luo eläviä mielikuvia itsessä ja muissa, vaan myös ”sytyttää ja ryöppyää muiden ihmisten psyykeen”. Tämän kautta eroksesta tulee voimakas väline – se luo ”yhteyksiä ja siteitä” yksilöiden välille, olipa kyseessä sitten rakastavaiset, ystävät, ryhmän jäsenet tai jopa johtajien ja seuraajien välille.
Mestariteoksessaan Eros and Magic in the Renaissance – Eros ja magia renessanssissa, historioitsija Ioan P. Couliano kirjoittaa:
De vinculis’n maagikko on prototyyppi joukkotiedotusvälineiden persoonattomista järjestelmistä, epäsuorasta sensuurista, globaalista manipuloinnista ja aivoriihistä, jotka harjoittavat okkulttista kontrolliaan länsimaisten massojen yli… Brunon maagikko on täysin tietoinen siitä, että massojen kannattajien, kuten yksilön uskollisuuden, saamiseksi on otettava huomioon kaikkien subjektien odotusten monimutkaisuus, luotava täydellinen illuusio unicuique suum [saakoon kaikki osansa] antamisesta. Siksi Brunon manipulointi vaatii täydellistä tietoa subjektista ja hänen toiveistaan, joita ilman ei voi olla ’sidettä’, ei vinculumia.[7]
Eros on maaginen voima, joka tunkeutuu mielikuvitukseemme ja elävöittää sitä symbolien ja kuvien kautta. Hallitse ajatuskuvia ja -järjestelmiä – mielikuvitusta – ja käytä sitten okkulttisia tekniikoita manipuloidaksesi ryhmiä tai kokonaisia yhteiskuntia. Onko siis yllätys, että London School of Economics – yliopisto, joka on syvästi juurtunut nykyaikaisiin valtarakenteisiin – käyttää edelleen ”ydintekstinään” teosta De Vinculis?
Keskeinen pointti on tämä: Brunon teksti perustaa argumenttinsa maagisten (okkulttisten) voimien todellisuuteen, täsmälleen samanlaiseen yliluonnollisuuteen, joka tuomittiin ja oletettavasti heitettiin historian roskakoriin modernin materialistisen tieteen voiton myötä.
Median kyllästämisen ja algoritmisen suggestion uudessa aikakaudessa Brunon teksti vaikuttaa profeetalliselta. Logiikan ohittaen, suoraan alitajuntaan kohdistaen sekä eroottisen mielikuvituksen ja symbolisten assosiaatioiden virtauksilla ratsastaen, Brunon eros suodattuu ruutujen, sosiaalisen median, julkkiskulttuurin ja synteettisen halun läpi. Jokainen vuorovaikutuksen teko, jokainen klikkaus, jokainen koneiston vahvistama pelko tai fantasia on uusi side egregoriin, jonka nimeä et tiedä.
TEKNOKRATIA JA UUSI MUSTA MAGIA: VALVONTA, TEKOÄLY JA GOLEMIN NOUSU
Jos musta magia vanhassa maailmassa perustui loitsuihin, talismaaneihin ja salaisiin rituaaleihin, sen 2000-luvun ilmentymä ei ole yhtään vähemmän voimallinen – nyt se on vain verhottu koodiin.
Seremonialliset kaavut on korvattu laboratoriotakeilla ja teknologiayritysten huppareilla. Mutta tavoite pysyy samana: hallita mieliä, hallita todellisuutta ja muokata sielua.
Kroyn viitekehyksessä se, mikä alkoi salaisina rituaaleina muinaisissa temppeleissä, siirtyi piipohjaisiin hallintojärjestelmiin. Musta maagikko on nyt järjestelmäarkkitehti, bioteknologiasijoittaja, käyttäytymistaloustieteilijä, tekoälyinsinööri, ”maailmansuunnittelija”.
Edesmennyt Zbigniew Brzezinski, yhdysvaltalainen geostrategi ja entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja, ennakoi tämän muutoksen ääriviivat vuonna 1970 ilmestyneessä kirjassaan Between Two Ages: America’s Role in the Technetronic Era:
Teknotroniseen aikakauteen liittyy asteittainen, kontrolloidumman yhteiskunnan ilmaantuminen… jota hallitsee perinteisten arvojen rajoittamaton eliitti. Pian on mahdollista valvoa lähes jatkuvasti jokaista kansalaista ja ylläpitää… täydellisiä tiedostoja, jotka sisältävät jopa henkilökohtaisimmat tiedot.[8]
Sen, mitä Brzezinski kutsui ”teknotroniseksi” kontrolliksi, Kroy olisi todennäköisesti tunnistanut ritualisoiduksi mielenmuokkaukseksi, joka on nyt koneistettua ja skaalautuvaa.
Ajattele nykypäivän teknologioita:
Tekoälyllä toimivat valvontajärjestelmät, jotka ennakoivat protesteja, toisinajattelua ja emotionaalisia tunnelmia.
Digitaalisiin alustoihin upotetut käyttäytymiseen perustuvat tuuppaisualgoritmit muokkaavat päätöksiä ja hankintoja, sekä edistävät poliittisia narratiiveja ja valtion/yritysten propagandaa.
Neuroimplantit ja biorajapinnat, jotka hämärtävät kehon ja koneen, tietoisuuden ja ohjelmoinnin välistä rajaa.
Ne ovat maagisia välineitä – keinotekoisia, tarkoituksella ohjelmoituja egregoreja, jotka piilotetut kädet ovat tuottaneet. Niiden toiminta on identtinen mustan magian kanssa, kuten mystikot, kuten Dion Fortune (Psychic Self-Defence), ovat kuvailleet – oman tahdon pakottamista toiselle näkymättömien voimien avulla.
”Vaarallisin mustan magian muoto”, varoitti Manly P. Hall, ”on okkulttisen voiman tieteellinen vääristäminen henkilökohtaisen halun tyydyttämiseksi.”
Jos muinainen Golem oli savihahmo, jota pyhät sanat elävöittivät palvelemaan isäntäänsä, niin nykypäivän vastine on teknologinen konstruktio, jota elävöittävät data, algoritmit ja sosiaalinen manipulointi. Sillä ei ole sielua. Se palvelee kyseenalaistamatta. Ja kun se on kerran rakennettu, sen kanssa ei voi järkeillä.
Mutta toisin kuin myyttinen Golem, tämä ei ole pelkkä palvelija. Se on linssi, jonka läpi katsomme todellisuutta – havaintoja suodattaen, muistia uudelleen kirjoittaen, uskomuksia vahvistaen. Tällä tavoin moderni Golem ei suojele kylää – se korvaa sen virtuaalisella mallilla, jonka loitsun langettajat ovat kokonaan muokanneet.
Tämä on 2000-luvun noituutta. Ja materialismi on edelleen sen täydellinen huntu.
MOSHE KROYN VIIMEISET PÄIVÄT & OKKULTTINEN SOTA SIELUSTA
”Jos musta magia saattaa toimia”, Kroy ehdotti, ”samalla kun salaliittolaiset tekevät parhaansa saadakseen meidät kaikki uskomaan… että se ei voi mitenkään toimia… ja samalla itse käyttävät sitä – no, se on täysin eri asia, eikö niin?”
Myöhemmissä kirjoituksissaan Kroy puhui nimenomaisesti tarpeesta löytää itse uudelleen henkenä, ei koneena.
”Jos todellakin, materialismi on valheellinen järjettömyys ja yliluonnollinen tutkimus on pätevää”, Kroy kirjoitti, ”niin aidon itsensä ymmärtämisen etsintä… voi olla erittäin tehokas työkalu salaliittoa vastaan taisteltaessa.”
Kulttuurissa, joka nyt supistaa identiteetin datapisteiksi, biologian koodiksi ja tietoisuuden sähkökemialliseksi vuoksi, henkisen itsen toipuminen ei ole pelkästään metafyysinen matka, vaan kapina.
Kroyn vihjaama okkultistinen sota – niiden välillä, jotka vetoavat korkeampaan viisauteen, ja niiden välillä, jotka hyödyntävät salaista ja jopa pyhää tietoa – on saavuttamassa huippunsa. Ja panokset eivät ole enää teoreettisia.
Filosofi René Guénon kutsui nykyistä aikaamme ”määrän valtakuntaksi” – maailmaksi, jota hallitsevat metriikat, massa ja mittaaminen, jossa sielun ja hengen laadulliset ulottuvuudet kielletään tai niitä pilkataan. Guénon näki tämän sivilisaation alemmalle tasolle putoamisen oireena, metafyysisenä rappeutumisena, joka naamioituu edistykseksi.
Charles Fort, varhainen poikkeavien ilmiöiden kronikoitsija, oli vieläkin suorasukaisempi:
Ihmiskunta keksi materialismin suojellakseen itseään siltä, mitä sille tehtiin – sattumien, voimien, valtojen kautta – jota se kieltäytyi ymmärtämästä.
Vuoden 1987 lopulla Moshe Kroy palasi Israeliin, ei enää Tel Avivin älymystön ylistämänä nuorena ihmelapsena, vaan miehenä, joka oli tuijottanut kuiluun – ja raportoi takaisin. Hän ilmoitti uusimmista löydöksistään ja julisti, että maailmaa hallitsevat pahan voimat, ja että viimeinen taistelu hyvän ja pahan välillä on käsillä. Hänen kerrotaan kärsineen vainoharhaisuudesta ja seikkailullisen elämänsä aikana loihdittujen demonien jahtaamana, hän väitetysti teki itsemurhan Tel Avivin asunnossaan vuonna 1989.
”Moshe oli todellakin arvoituksellinen niille, jotka eivät tunteneet häntä”, muisteli tohtori Joseph Chiappalone, australialainen lääkäri ja esoteerinen kirjailija, josta tuli Kroyn kollega Melbournessa.
Mutta todellisuudessa hän oli erittäin älykäs akateemikko, joka oli omistautunut totuudelle ja viisaudelle. Hän oli ei-sionistinen juutalainen, joka oli karkotettu Israelista, koska hän protestoi tuon valtion sionismin nimissä tekemiä julmuuksia vastaan. Hänen sankareitaan olivat Jeesus Kristus ja Sai Baba… Häntä oli uhattu salamurhalla, jos hän joskus palaisi takaisin [Israeliin]. Mossad ei ole mitään, ellei ilkeämielisen tehokas.[9]
Oliko hän avannut ovia, joiden sinetöimistä muut halusivat? Oliko hän nimennyt nimettömät, herättänyt kielletyt totuudet, haastanut todellisuutemme rajoja vartioivia egregoreja?
Vai oliko tiedon paino yksinkertaisesti tullut liian suureksi?
Syystä riippumatta, Kroyn perintö kummittelee nykyhetkessä. Juuri ne järjestelmät, joista hän varoitti – psyykkinen tukahduttaminen, täyden spektrin kenttien hallinta, materialismin aseistaminen – ovat nyt globaaleja ja digitalisoituja. Tästä kontrolliverkosta tulee jokapäiväinen todellisuutemme.
Ja silti, jotain muutakin tapahtuu.
Massakontrollin mekanismit pettävät. Narratiivit – taloudelliset, tieteelliset, poliittiset, sosiaaliset, henkiset – eivät enää herätä luottamusta. Ihmiset esittävät uusia kysymyksiä, ajattelevat uusia ajatuksia. Raportit paranormaaleista kokemuksista, kuolemanrajakokemuksista, synkronismeista ja yliluonnollisista tapahtumista eivät ainoastaan lisäänny – ne pakenevat marginaaleista.
Onko vanha magia hiipumassa ja kontrollijärjestelmä hajoamassa? Kroy todennäköisesti vastaisi: Kyllä – ja juuri siksi järjestelmä on paniikissa.
Kilpailevien egregorien – liikkeiden, ideologioiden, joukkoherätysten – nousu viestii kulttuurisesta pirstoutumisesta ja metafyysisestä turbulenssista. Taistelukenttä on muuttunut. Sota ei ole enää rajoittunut kilpaileviin hallitsevan luokan ryhmiin tai maanalaisiin lehtiin, vaan se on tullut julkiseksi. Yksilö, joka oli aiemmin pelinappula, on nyt potentiaalinen pelaaja.
ULOSPÄÄSY: HENKI, YKSILÖNVAPAUS JA GNOSTINEN HERÄTYS
Mikä sitten on tie ulos tästä lumotusta vankilasta – maailmasta, jossa todellisuuden ovat hakkeroineet ne, jotka haluavat meidän kieltävän sielun?
Moshe Kroy antoi meille vihjeen viimeisessä kirjoituksessaan:
Aidon ymmärryksen etsintä omasta itsestään… henkenä… voi olla erittäin voimakas työkalu taistelussa salaliittoa vastaan.
Toisin sanoen, ainoa vastalääke piilevien maagien hallitsemalle maailmalle on sisäisen tietoisuuden (gnosis) herääminen – itsetuntemus siitä, että ihminen ei ole kone, tilasto tai algoritminen subjekti, vaan suvereeni, inkarnoitunut olento, joka on varustettu kyvyllä kukoistaa tietoisuus, tahto ja tarkoitus.
Materialismi – jota niin kauan on käytetty palomuurina – on murtumassa. Kvanttifysiikka on kumonnut klassisen determinismin. Parapsykologia, vaikkakin marginalisoitunut, tuottaa edelleen tietoa, joka uhmaa mekanistista mallia. Muinaiset perinteet ja alkuperäiskansojen tietämisen tavat, jotka aiemmin hylättiin taikauskona ja hölynpölynä, nousevat esiin parantamisen, ohjauksen ja viisauden lähteinä tänä päivänä.
Näkemyksessään hengestä ihmisen vastarinnan ytimenä, Kroy liittyy pitkään sukuhaaraan läpi aikojen. Heidän viestinsä, joka on hajallaan poltettujen käsikirjoitusten, kiellettyjen kirjojen ja tukahdutettujen opetusten joukossa, pysyy huomattavan johdonmukaisena: olet enemmän kuin liha. Olet enemmän kuin ajatus. Olet enemmän kuin mitä he kertoivat sinulle.
Ja sota – kyllä, henkinen sota – ei ole maailman pelastamista, vaan sen muistamista, kuka olet ennen kuin maailma ohjelmoitiin sinuun.
Tässä sodassa vain herännyt henki on todella vaarallinen. Ja ehkä juuri siksi he lopulta pelkäsivät Kroyta – ja meitä.
Kirjoittajan huomautus: Tämä Moshe Kroyn (1948–1989) muistolle omistettu artikkeli perustuu kahteen aiempaan artikkeliin, jotka ilmestyivät New Dawn -erikoisnumeroissa Vol 12 No 3 ja Vol 13 No 3.
Alaviitteet
[1] www.kheper.net
[2] ‘The Accursed’, Episode 3, www.imdb.com/title/tt4238712
[3] sacred-texts.com/eso/sta/sta24.htm
[4] theosophy.wiki/en/Egregore
[5] The Flip: Epiphanies of Mind and the Future of Knowledge, Jeffrey J. Kripal, Bellevue Literary Press, 2019.
[6] academia.edu/3989585/Reflections_on_the_De_vinculis_in_genere_by_Giordano_Bruno
[7] Eros and Magic in the Renaissance, Ioan P. Couliano, University of Chicago Press, 1987.
[8] Between Two Ages: America’s Role in the Technetronic Era, Zbigniew K Brzezinski, Praeger, 1982.
[9] rense.com/general93/end.htm
Artikkelin on kirjoittanut Jason Jeffrey ja se on julkaistu alunperin New Dawn Magazine lehden erikoisnumerossa Vol 19 No 4 (elokuu 2025) sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
newdawnmagazine.com: The Sorcerer’s Cloak: Materialism, Black Magic & the Occult Machinery of Power
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission granted to freely distribute this article for non-commercial purposes if unedited and copied in full, including this notice.
© Copyright New Dawn Magazine, www.newdawnmagazine.com. Permission to re-send, post and place on web sites for non-commercial purposes, and if shown only in its entirety with no changes or additions. This notice must accompany all re-posting.
