The Corbett Report Subscriber esittelee kolmiosaisen Ruoan tulevaisuus? -sarjan. Ensimmäisessä osassa Mikä on ruoan tulevaisuus? tarkastelimme tapoja, joilla suunniteltua elintarvikekriisiä (tai käsitystä kriisistä) käytetään tekosyynä elintarvikehuoltomme uudelleensuunnitteluun. Viime viikolla tutkimme Kuka on Suuren ruokaresetoinnin takana? Tällä viikolla kiinnitetään huomio ruoan tulevaisuuteen.
GMO:ista ja laboratoriossa kasvatetusta lihasta ”Eat Ze Bugs” -agendaan ja molekyyligastronomiaan, Mikä on ruoan tulevaisuus? –artikkelin lukijat tietävät, että globaali salaliitto valmistelee ilkeitä suunnitelmia elintarvikehuoltomme uudistamiseksi.
Ja Kuka on Suuren ruokaresetoinnin takana? –artikkelin lukijat tietävät, että maailmanlaajuinen kabaali koostuu tavanomaisista epäillyistä – Rockefellereista, Gateseista, Maailman talousfoorumista – sekä nousujohteisista, kuten EAT foorumista. (Eikä unohdeta BlackRockia!)
Mutta niille, jotka haluavat välttää Suuren ruokaresetoinnin toimijoiden karmivia kulinaarisia keitoksia, se jättää silti kysymyksen: mitä teemme tälle agendalle?
Tuohon kysymykseen vastaaminen on tehtävämme tänään.
VASTUSTUS
Jos tulevaisuuden (keino) ruoan surullisessa saagassa on jotain hyviä uutisia, se on, että ihmiset ovat heränneet Suureen ruokaresetoinnin -agendaan eivätkä ole siitä iloisia.
Triviaali esimerkki väärennetyn ruoan agendan ja sitä edustavien oligarkkien vastustamisesta on Bill Gatesin äskettäinen ”AMA” (ask me anything – kysy minulta mitä tahansa) -ketju Redditissä, jossa yksi voimakkaasti äänestetty kysymys esitti asian suoraan Yhdysvaltojen suurimmalle viljelymaan omistajalle:
Miksi ostat niin paljon viljelysmaata, onko tämä mielestäsi ongelma miljardöörien varallisuudessa ja kuinka paljon voit suhteettomasti hankkia? [sic]
Gatesin vastaus – työllistämällä faktantarkistajia ACKSHUALLY! huomauttaen, että hän ”omistaa alle 1/4000:n viljelymaasta Yhdysvalloissa [sic]” ja että hänen ainoa kiinnostuksensa maatiloihin on ”tehdä niistä tuottavampia ja luoda lisää työpaikkoja” – on odotettavissa mieheltä, joka on käyttänyt miljardeja PR:ään ja propagandaan viime vuosikymmeninä muuttaakseen julkisen imagonsa solvatusta teknologiamonopolistista arvostetuksi miljardööri-filantroopiksi.
Vastine tähän vastaukseen – kun otetaan huomioon, että 1/4 000 Yhdysvaltain viljelymaasta on edelleen uskomattoman suuri määrä maata, ja että Gates ei selittänyt, kuinka viljelymaan yhdistäminen harvemmille käsille muuttaa maataloussektorin – osoittaa, että yleisö ei osta Gatesin PR-tukkumyyntiä enää.
Vähemmän triviaali esimerkki Gatesia ja hänen kaltaisiaan vastaan kohdistuvasta vastaiskusta löytyy viime marraskuussa julkaistusta ’Avoimesta kirjeestä Bill Gatesille elintarvikkeista, maanviljelystä ja Afrikasta’, jonka allekirjoitti vähintään 50 elintarvikeomavaraisuuteen sitoutunutta järjestöä, mukaan lukien Community Alliance for Global Justice/AGRA Watch ja Alliance for Food Sovereignty Afrikassa. Kirjeessä pilkataan Gatesin roolia maailmanlaajuisen elintarvikepulan eli ”saman ongelman luomisessa”, jota hän näennäisesti ”korjaa”, ja syyttää häntä tehottomuuden (mutta kannattavien) teknokraattisten ratkaisujen ajamisesta yksinkertaisempien, edullisempien maatalousratkaisujen sijaan:
On jo olemassa monia konkreettisia, meneillään olevia ehdotuksia ja hankkeita, jotka parantavat tuottavuutta ja elintarviketurvaa – biolannoitteiden ja biotorjunta-aineiden tuotantolaitoksista agroekologisiin viljelijöiden koulutusohjelmiin, uusien vesi- ja maaperänhoitotekniikoiden kokeiluihin, vähäisiä tuotantopanoksia käyttäviin viljelyjärjestelmiin ja tuholaisia karkottaviin kasvilajeihin. Se, mitä teet täällä, on kaasuvalotusta – esittelet käytännöllisiä, jatkuvia, maanviljelijöiden johtamia ratkaisuja jotenkin mielikuvituksellisina tai naurettavina, samalla kun esität omia mieltymyksiäsi pragmaattisina. Silti valitsemasi korkean teknologian ratkaisut, mukaan lukien geeniteknologia, uudet jalostusteknologiat ja nyt digitaalinen maatalous, ovat itse asiassa jatkuvasti epäonnistuneet vähentämään nälänhätää tai lisäämään ruoan saatavuutta luvatulla tavalla.
Ruokahuollon muutoksen vastustaminen ei kuitenkaan rajoitu Gatesin ja hänen samannimisen säätiön ponnisteluihin.
Vastarinta esimerkiksi GMO-elintarvikkeita vastaan on valtava. Itse asiassa, mitä enemmän biotekniikan miljardöörit yrittävät työntää geneettisesti muunneltuja hirviöitään valtaville ihmispopulaatioalueille, sitä enemmän yleisö nousee vastustamaan niitä. Pelkästään viime kuukausina olemme nähneet ihmisten kapinoivan muuntogeenisiä organismeja vastaan Turkissa, Keniassa, Nigeriassa, Meksikossa, Pakistanissa ja Indonesiassa.
Kaikki nämä protestit Suurta ruokaresetointia vastaan ovat toiveikkaita merkkejä. Ne osoittavat, että yleisö ei yksinkertaisesti aio niellä kaikkea, mitä heidän lautaselleen laitetaan. Mutta vielä tärkeämpiä kuin nämä esimerkit protestista ja työnteosta ovat ne asiat, joita voimme tehdä viedäksemme ruoan tulevaisuuden pois maatalousalan salaliittolaisilta ja heidän ostetuilta sekä maksetuilta poliitikoilta ja palauttaa se takaisin ihmisten käsiin.
ENEMMÄN KUIN VASTUSTUS
Kyllä, avoimet kirjeet Bill Gatesille ja protestit GMO:ien käyttöönottoa vastaan ja vastaavat esimerkit elintarvikehuollon muutosta vastustavista ponnisteluista ovat rohkaisevia todisteita siitä, että ”me ihmiset” olemme valmiita vastustamaan maatalousmafiaa ja bioteknologian miljardöörejä sekä elintarvikeketjun valeoperaattoreita. Mutta tehdään selväksi yksi asia: emme aio suistaa tätä tulevaa elintarvikeagendaa perusteellisesti raiteiltaan pelkästään vetoamalla hallituksen sääntelijöihin tai pyytämällä oligarkkeja olemaan ystävällisiä meille.
Jotta meidän ei tarvitsisi muistuttaa, miksi tällaiset taktiikat eivät riitä todellisen muutoksen saavuttamiseen, tässä on viime kuukausien otsikoita, jotka tekevät kristallinkirkkaaksi, että koko maatalous-oligopoli ja niitä oletettavasti kurissa pitävät ”säätelijät” ovat yksi ja sama:
Ei, protestit, avoimet kirjeet ja vetoomukset hallitukseen eivät ole ”vastaus” kohtaamaamme suunniteltuun elintarvikekriisiin. Ne ovat hyödyllisiä ostettaessa meille aikaa, kun pakenemme globaalia teollista maatalousjärjestelmää, mutta siinä piilee todellinen pointti. Jotta meillä olisi mahdollisuus välttää mahdollisten ruokatyrannien hampurilaiset ja synteettiset sorbetit, meidän on paettava yritysten teolliselta elintarvikekuljetushihnalta, joka on ensiksikin mahdollistanut elintarvikehuoltomme keskittämisen ja monopolisoinnin.
Onneksi, toisin kuin (Gates/Rockefeller-sponsoroima) ”vihreän vallankumouksen” propaganda, meidän ei tarvitse luottaa kalliisiin, patentoituihin teknologioihin tai eksoottisiin laboratoriotekniikoihin ruokkiaksemme maailmaa. Tieto siitä, kuinka työskennellä luonnon kanssa eikä sitä vastaan, oli olemassa kauan ennen kuin nykyinen maatalousteknokraattien sato ilmestyi. Välineet maapallon luonnollisen yltäkylläisyyden sadon korjaamiseen ovat jo käsissämme.
Vuonna 2017 ETC Group – riippumaton, lahjoittajien rahoittama tutkimusorganisaatio, joka ”seuraa uusien teknologioiden ja yritysstrategioiden vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen, maatalouteen ja ihmisoikeuksiin” – julkaisi ”Kuka ruokkii meitä? Teollinen elintarvikeketju vs torppareiden ruokaverkko”. Tämä raportti kumoaa huolella ruokaoligarkkien levittämän myytin, jonka mukaan vain nykyaikaiset, pääomavaltaiset ja teknologiset viljelymenetelmät voivat tuottaa maailman ruokkimiseen tarvittavan määrän ruokaa.
Sen sijaan tutkimus osoittaa, että ”torppareiden ruokaverkko” – Isosta Agrista irrallaan olevien pientuottajien monipuolinen verkosto – itse asiassa ruokkii 70 % maailman väestöstä käyttämällä vain 25 % maailman maatalousresursseista. Raportissa päätellään: ”Ainakin 3,9 miljardia ihmistä on joko nälkäisiä tai aliravittuja, koska teollinen elintarvikeketju on liian vääristynyt, valtavasti liian kallis ja – 70 vuoden yrittämisen jälkeen – ei vain voi kasvaa ruokkimaan maailmaa.”
Vaikka tavanomaiset epäillyt ovat julkaisseet (selvästi puolueellisia, huonosti argumentoituja) ETC-ryhmän päätelmien vastalauseita, todellinen merkki pientuottajien voimasta vastustaa Ison Agrin oligarkkeja on se, että samat oligarkit yrittävät kaapata pienviljelijöiden ruokaverkkoa ja käyttävät sitä omien tavoitteidensa edistämiseen. Loppujen lopuksi on paljon sanottavaa agroekologian noususta viime vuosina ja siitä, kuinka ”viljelykasvien ja ympäristön suhteen tutkimusta” aseistaa nyt Maailman elintarviketurvakomitea ja vastaavat globalistijärjestöt keinona edistää ”kestäviä” maatalouskäytäntöjä (kuten pienviljelijöiden alasajo Alankomaissa ja Sri Lankassa ja muualla).
Mutta tämän päivän tutkimusta varten on tärkeää vain ymmärtää, että myytti, jonka mukaan meidän täytyy luottaa Iso Agrin plutokraatteihin maailman ruokkimiseksi, on juuri tämä: myytti.
Se on myytti, joka jatkaa ikuisuuksiin teollista maatalousjärjestelmää.
Se on myytti, joka on antanut yrityskartellille mahdollisuuden keskittää koko ruokatarjontamme muutamien oligarkkien käsiin, mikä on antanut heille vallan suunnitella uudelleen elintarvikehuoltoa haluamallaan tavalla.
Ja mikä pahinta, se on myytti, joka on estänyt meitä tunnustamasta kaikkein tärkeintä tosiasiaa: elintarvikehuoltomme tulevaisuus ei ole kiveen kirjoitettu. Ruokamme korvaaminen synteettisellä, laboratoriovalmisteella ei ole fait accomplis, saavutettu tosiasia.
Kuten käy ilmi, Davos miehen suihkukone ja heidän yrityskaverinsa ja filantrokapitalistiystävänsä eivät hallitse Maata (vielä). Meillä on edelleen oma osamme päätettäessä siitä, miten ruoan tulevaisuus kehittyy.
TULEVAISUUS ON MEIDÄN PÄÄTETTÄVISSÄ
Jos tavoitteemme ei ole joutua kulinaarisen kartellin huolellisesti asetettuihin ansoihin, tässä on ensimmäinen asia, jonka voimme tehdä: voimme (ainakin toistaiseksi) päättää välttää heidän valeruokiaan.
Tämä saattaa tuntua itsestään selvältä, mutta se on kuitenkin tärkeää muistaa. Valinnoillamme on väliä, ja voimme estää ruoan haltuunottoa jättäytymällä pois (jopa osittain) yhtiöiden ruokajärjestelmästä.
Täydellisenä esimerkkinä tästä petollisen yksinkertaisesta havainnosta meidän ei tarvitse katsoa pidemmälle kuin tarinaan ”Posilacista”, Monsanton geneettisesti muunnetusta naudan rekombinanttikasvuhormonista (rBGH), jota ruiskutettiin lypsylehmiin maidontuotannon lisäämiseksi. Posilac sai (ei yllättäen) FDA:n hyväksynnän huolimatta siitä, että Posilacilla käsiteltyjen lehmien maito sisälsi mätää ja antibiootteja hormonin aiheuttamasta utaretulehduksesta ja sen IGF-1 (insuliinin kaltainen kasvuhormoni) tasot olivat jopa kymmenen kertaa suuremmat kuin tavallisessa maidossa.
Mutta Posilac-käsiteltyjen lehmien rBGH-kuormitettu maito ei kestänyt kauppojen hyllyillä kauaa. Yleisön painostuksesta FDA:n tarkastajat pakotettiin myöntämään kontaminaatio rBGH-maidossa, ja Monsanto joutui vähentämään Posilac-tarjontaa 50 prosentilla.
Kuluttajat eivät pysähtyneet tähän. Seuraavien vuosien aikana syntyi ruohonjuuritason kuluttajakampanja rBGH-vapaan maidon vaatimiseksi. Nämä kuluttajat vaativat sitä edelleen ja vaativat sitä ja vaativat sitä… kunnes he saivat sen.
Vuoteen 2010 mennessä kaksi kolmasosaa 100 suurimmasta tuottajasta oli siirtynyt rBGH-vapaaseen maidontuotantoon. Siitä lähtien rBGH-vapaa maito oli ylpeästi merkitty sellaiseksi, ja suuret vähittäiskauppiaat alkoivat poistaa rBGH-maitoa hyllyiltään kuluttajien ylivoimaisen painostuksen vuoksi. Nykyään rBGH-maito, joka oli aikoinaan lähes kaikkialla läsnä oleva Yhdysvalloissa, on harvinaisuus kauppojen hyllyillä.
On merkkejä siitä, että samankaltainen ilmiö leijuu valelihan kanssa. Itse asiassa pohja on jo alkanut pudota pois laboratoriossa suunnitellulta, soluviljellyltä keinolihateollisuudelta, ja jopa Bloomberg myöntää, että keinolihatrendi on muotihullutus, jonka 15 minuuttia valokeilassa saattaa olla melkein kulutettu. Valelihan myynti väheni viime vuonna 14 %, valeliharavintoloiden myynti väheni 9 % kolmen vuoden takaisesta ja pahimman ruokapulan aikana monet ihmiset huomauttivat nopeasti, että supermarkettien hyllyille jäänyt ainoa liha oli keinolihaa, jota yleisö ei ilmeisesti halua.
Nämä tarinat ovat tärkeitä, koska ne korostavat uskomattoman tärkeää asiaa: valinnoillamme on merkitystä. Teemme joka päivä valintoja siitä, mistä ostamme ruokamme, keneltä ostamme sen ja mitä viime kädessä sallimme kehossamme. Se ei ole täydellinen valta: rahalliset rajoitteet ja nykyiseen ruokajärjestelmäämme leimattu läpinäkyvyyden puute tarkoittavat, että emme hallitse täysin ruokalautastamme, mutta valta, joka meillä on, on tärkeä ja se tekee eron.
Kuluttajaroolimme lisäksi meillä on kuitenkin myös tehtävämme ”torppariruokaverkon” rakentamisessa, joka muodostaa perustan kaikille teollisen elintarvikejärjestelmän liiallisesti jalostettujen, synteettisten elintarvikkeiden todellisille vaihtoehdoille. On monia, monia tapoja tehdä tämä.
Voimme harjoittaa kaupunkipuutarhanhoitoa.
Voimme istuttaa omia voittopuutarhojamme.
Voimme tutkia permakulttuurisuunnittelua ja oppia ruokametsistä selvittääksemme, miten maapallon luonnollista runsauden satoa voidaan korjata.
Voimme tutustua REKO-renkaisiin, satojen ennakkomyyntiin ja maanviljelijöiden myyjäisiin.
Voimme aloittaa (tai tukea) sissipuutarhanhoidon.
Voimme hyödyntää työkaluja paikallisten viljelijöiden ja ilmaisen ruoan löytämiseen sekä hankintaan.
Mikään näistä ei ole kokonaisratkaisuja. Mikään niistä ei auta meitä saavuttamaan 100 % elintarvikeomavaraisuutta yhdessä yössä. Mutta jokainen askel, jonka voimme ottaa kohti tuoreen, luomuruoan löytämistä, hankintaa, tukemista ja kasvattamista, on voitto. Jopa pieni askel pois supermarketista ja kohti viljelijöiden toria on pieni askel oikeaan suuntaan, ja se auttaa meitä valmistautumaan päivään, jolloin meidät pakotetaan joko syömään Ze Bugs tai pärjäämään itse.
Joka tapauksessa on välttämätöntä, että ryhdymme käyttämään monia, monia tarjolla olevia ratkaisuja nyt. Ymmärsimmepä sitten ruokaresetoinnin juonittelut tai emme, ei voi olla epäilystäkään siitä, että ruokakriisi on tulossa. Tulevaisuudessa on todellakin kohta, jolloin – ”kyberhyökkäysten” tai sodan, geotekniikan tai huuhaademioiden tai ”salaperäisten tulipalojen” vuoksi elintarvikejalostuslaitoksissa tai minkä tahansa miljoonan muun teknisen tai keinotekoisen hätätilanteen vuoksi – maailmanlaajuinen elintarvikehuolto kuormitetaan murtumispisteeseensä. Ja kuka voi epäillä, että oligarkit panostavat tuona kriisin hetkellä omaan etuunsa ja tunkevat synteettiset elintarvikkeensa yleisölle ”ratkaisuna” luomaansa ongelmaan?
JOHTOPÄÄTÖS
Niille, jotka uskovat, että tässä Ruoan tulevaisuus -sarjassa esitetyt groteskit visiot kulinaarisesta dystopiasta ovat vain varoituksia siitä, mitä jonain päivänä voi tapahtua, on aika herätä ja kohdata tosiasiat. Ruoan tulevaisuus -painajainen ei ole tulossa. Se on jo täällä.
Jos et huomannut, EU hyväksyi juuri ”osittain rasvattoman sirkkajauheen” käytön ”uusioruokana” ihmisravinnoksi.
Intia on juuri hyväksynyt geneettisesti muunnetun sinapin kaupalliseen viljelyyn huolimatta raportista, joka osoitti, ettei yksikään terveysasiantuntija osallistunut sääntelyprosessiin.
Pienviljelijät ovat jo nousemassa kapinaan ympäri maailmaa, kun hallitukset hillitsevät heidän toimintaansa ”ympäristön säästämisen” nimissä.
Tämä maailmanlaajuinen elintarvikemuutos on jo käynnissä. Ja jos me vain säilytämme status quon ja syömme velvollisuudentuntoisesti mitä lautasellemme laitetaan, niin globaali oligarkia saa tahtonsa ja syömme kaikki roskaa.
Joten, kun seuraavan kerran käyt ruokakaupassa ja tuijotat prosessoitujen elintarvikkeiden pakettia, joka saattaa sisältää tai ei sisällä muuntogeenisiä organismeja tai prosessoitua hyönteisjauhetta tai keinolihaa tai jotain muuta frankenfood-tuotetta, kysy itseltäsi:
Mitä tarkoittaa, että Suuren ruokaresetoinnin -miehistö haluaa sinun syövän Ze Bugs?
Mitä se tarkoittaa, että he tarjoavat sinulle koiranruokaa?
Mitä se tarkoittaa, että he haluavat sinun juovan omaa virtsaasi?
Mitä se tarkoittaa, että he haluavat sinun syövän kirjaimellisti roskaa?
Ja jos on totta, että olemme sitä, mitä syömme, niin miksi he yrittävät muuttaa meitä?
Kun kaikki on sanottu ja tehty, pidetään mielessä, mikä täällä todella on pöydällä: ihmiskunnan itsensä tulevaisuus.
Ja muista, jos tuhannen mailin matka alkaa yhdestä askeleesta, maatalouden herätyksen matka alkaa yhdestä siemenestä. (Patentoimattomasta, perinnelajikkeesta, ei-GMO-siemenestä, toisin sanoen.)
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 30.1.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: The Future of Food (Is Ours to Decide)
