Mikä on ruoan tulevaisuus?

James Corbett
0 kommenttia

The Corbett Report Subscriber esittelee kolmiosaisen Ruoan tulevaisuus? -sarjan. Ensimmäisessä osassa Mikä on ruoan tulevaisuus? tarkastelemme tapoja, joilla suunniteltua elintarvikekriisiä (tai käsitystä kriisistä) käytetään tekosyynä elintarvikehuoltomme uudelleensuunnitteluun. Ensi viikolla tutkimme Kuka on Suuren ruokaresetoinnin takana? ja sarjan kolmannessa osassa kiinnitetään huomio ruoan tulevaisuuteen artikkelissa Ruoan tulevaisuus (on meidän päätettävissä).

Jos ”olet mitä syöt”, kuten vanha sanonta kuuluu, niin mitä se tekee meistä?

Voimakkaasti prosessoitujen, kemiallisesti käsiteltyjen, GMO:iden saastuttaman roskan kuluttajina me nykyaikaisessa kehittyneessä maailmassa olemme ”ratkaisseet” esi-isiämme vaivanneet nälänhätäongelmat ikimuistoisista ajoista lähtien luovuttamalla elintarvikeomavaraisuutemme kourallisille yritysryhmittymiä. Tämän luovutuksen tuloksena on luotu tehdasviljelyjärjestelmä, jossa geenimuunneltuja viljelykasveja kastellaan glyfosaatilla ja karjaa paimennetaan pieniin karsinoihin, joissa ne elävät koko elämänsä haisevassa kurjuudessa, antibiooteilla ja kasvuhormoneilla pumpattuina, kunnes ne teurastetaan ja lähetetään supermarketeille sekä pikaruokaketjuille.

Viime vuosikymmeninä on tuotettu lukuisia dokumentteja ja paljastuksia, joissa on kerrottu yksityiskohtaisesti tämän teollisen viljelyjärjestelmän vaaroista, johon olemme sidoksissa. Mikä tahansa määrä aktivisteja on soittanut hälytyskelloja näistä ongelmista, mikä tahansa määrä kampanjoita ja marsseja on järjestetty tietoisuuden lisäämiseksi näistä ongelmista. Silti, kansa toisensa jälkeen tulee lihavammaksi ja sairaammaksi, kun paikallisilta maanviljelijöiltä hankittuihin tuoreisiin tuotteisiin perustuvat perinteiset ruokavaliot syrjäytyvät Suuri ruoka -oligopolin teollisuustiloilta hankitun vaaleanpunaisen pikaruokaliman takia.

Mutta niin huonosti kuin asiat ovatkin, ne muuttuvat vielä pahemmaksi. Kun kriisi kriisin jälkeen häiritsee elintarvikehuoltoa, ”ratkaisu” näihin ongelmiin on jo valmisteltu. Verkkoon tulee uusia teknologioita, jotka uhkaavat muuttaa ymmärryksemme ruoasta kokonaan. Teknologioita, jotka voivat viime kädessä alkaa muuttamaan itse ihmislajia.

Tämä on Ruoan tulevaisuus -tutkimusmatka.

RUOKA ASEENA

Mitä ruoka sitten on?

Normaalille ihmiselle, jonka pää on ruuvattu suoraan kiinni, se kuulostaa tyhmältä kysymykseltä. Ruoka on tietysti polttoainetta keholle.

Voi toki, voisimme olla mielissään siitä. Tiedemiehet saattavat puhua eri elintarvikkeiden kaloripitoisuudesta tai mitata niiden makroravintoainetasoja. Sosiologit saattavat viitata ruokaan ihmisyhteisön perustana, joka yhdistää ihmisiä perheiksi, heimoiksi ja yhteisöiksi murtamaan leipää ja osallistumaan sosiaalisiin suhteisiin. Teologit saattavat jopa keskustella leivän ja viinin transsubstantiaatiosta ja yhteydestä Jumalan kanssa, jotka tällaiset pyhät kulutuksen teot mahdollistavat. . .

. . . Mutta sitten on olemassa psykopaattiset, maailman hallintaa havittelevat. Nämä machiavelliläiset juonittelijat määrittelivät ruoan hyvin eri tavalla. Heille ruoka on ase.

Ei ole loppua esimerkeistä siitä, kuinka ruokaa (tai sen puutetta) on käytetty menetelmänä manipuloida ja hallita populaatioita läpi historian.

Vuosituhansien ajan hyökkäävät armeijat ovat tienneet, että kaupunki voidaan valloittaa saartamalla se. Lopulta piiritetyn kaupungin asukkailta loppuu ruoka ja he joko kuolevat nälkään tai antautuvat.

Englantilaiset tiesivät, että ruoka oli tehokas hallintaväline. He loivat olosuhteet, jotka johtivat Irlannin perunanälänhätään, ja seisoivat sitten toimettomina, kun miljoonat kuolivat tai joutuivat siirtymään, koska – Britannian hallituksen vastauksesta vastanneen Charles Trevelyanin ikimuistoisten sanojen mukaan – ”Jumalan tuomio lähetti kurjuuden opettamaan irlantilaisille läksyn, sitä kurjuutta ei saa lieventää liikaa”. Mutta irlantilaiset eivät olleet ensimmäiset eivätkä viimeiset, jotka kokivat Brittiläisen imperiumin välinpitämättömyyden nälkää kohtaan; kysy bengalilaisilta heidän omasta nälänhädästään.

1900-luvun esimerkki tästä ”ruoka aseena” -ajattelusta, joka tulee heti mieleen, on Holodomor. Röyhkeä kansanmurha, jonka Josef Stalinin Neuvostoliitto teki ukrainalaisia vastaan tukahduttaakseen heidän orastavan itsenäisyysliikkeensä. Sitä seurannut nälänhätä johti neljän miljoonan ukrainalaisen kuolemaan.

Mutta Holodomor ei todellakaan ole ainoa kerta, kun ruokaa aseistettiin edellisellä vuosisadalla. Jopa Yhdysvaltojen presidentin Herbert Hooverin virallinen valkopesu samannimisen instituution kautta myöntää, että Hoover aseisti ruokaa saavuttaakseen geopoliittisia tavoitteitaan – ensin toimittamalla ruokaa Saksan miehittämälle Belgialle ja Pohjois-Ranskaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja sitten yrittämällä tarjota ruoka-apua bolshevikeille sodan jälkeen. (Dochertyn ja Macgregorin ’Prolonging the Agony: How International Bankers and their Political Partners Deliberately Extended WW1’ lukijat tietävät kuitenkin, että näiden ponnistelujen takana on paljon syvempi ja synkempi tarina… mutta se on tarina toiselle päivälle.)

Ja kuka voi unohtaa arkkiglobalisti Henry Kissingerin ’National Security Study Memorandum 200: Maailmanlaajuisen väestönkasvun vaikutukset Yhdysvaltain turvallisuuteen ja ulkomaisiin etuihin?’ Tämä nyt pahamaineinen asiakirja, jonka Kissinger laati joulukuussa 1974, ja jonka presidentti Ford hyväksyi viralliseksi politiikaksi vuonna 1975, väittää, että koska ”kasvavalla väestöllä on vakava vaikutus ruoan tarpeeseen”, elintarvikeapu kehitysmaille on ehkä sidottava pakollisiin sterilointiohjelmiin tai väestönvähennyskiintiöihin, mikä saa jopa kylmästi laskelmoivan Kissingerin miettimään, muuttaisiko tällainen järjestelmä ruoan ”kansallisen vallan välineeksi”.

Mutta se oli silloin. Tämä on nyt! Varmasti tämä ”ruoka aseena” -ajatus on jäänyt eläkkeelle, eikö niin?

Jotta ei olisi epäilystäkään siitä, että ruokaa aseistetaan edelleen meitä vastaan 2000-luvulla, riittää, kun käännyt viimeisimpien uutisotsikoiden puoleen nähdäksesi, että tämä ajatus ei ole kaukana menneisyyden jäänteistä.

COVID-rajoitukset osoittivat maailmanlaajuisen teollisen elintarvikeketjun haurauden, kun sulkemiset ja irtisanomiset aiheuttivat valtavia häiriöitä lihanjalostamoissa sekä elintarvikkeiden jakelijoissa eri puolilla maailmaa Kanadasta Iso-Britanniaan, Kiinaan ja Japaniin. Nämä sulkemiset aiheuttivat tuhoa maidon, tuoretuotteiden, riisin ja vehnän toimituksissa kaikkialla. Ja tämä elintarvikehuollon sekasorto puolestaan aiheutti päänsärkyä maanviljelijöille, rekkakuljettajille, supermarketeille ja ravintoloille sekä johti levottomuuksiin Keniassa ja mielenosoituksiin Bangladeshissa ja ryöstelyyn Kolumbiassa ja yhteenottoihin Etelä-Afrikassa (puhumattakaan pimahduksista supermarketeissa ja ostoksista tappelemisesta Yhdysvalloissa sekä Australiassa ja UK:ssa).

Sitten Venäjän invaasio Ukrainaan aloitti uuden maailmanlaajuisen elintarviketurvan puutteen. Ukrainassa korjattiin 19 miljoonaa tonnia vehnää vuonna 2022, mikä on yli 40 % vähemmän kuin edellisenä vuonna, ja pienempi sato tarkoittaa, että rahapulassa olevilla ukrainalaisilla maanviljelijöillä on vähemmän resursseja investoida elintärkeisiin tuotantopanoksiin, kuten lannoitteisiin, mikä tarkoittaa, että sato on todennäköisesti vielä pienempi vuonna 2023. Tämä ei koske ainoastaan sellaisia maita kuin Egypti, Tunisia, Marokko, Indonesia, Pakistan ja Bangladesh, jotka ovat riippuvaisia Ukrainasta vehnäntuonnissaan, vaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhiä maita, joiden jauhot ovat peräisin Turkissa jalostetusta ukrainalaisesta vehnästä. Se nostaa myös viljan hintoja ympäri maailmaa, mikä lisää epävakautta ja elintarvikkeiden epävarmuutta miljoonille ihmisille.

Kaiken kaikkiaan maailmanlaajuisen elintarvikeketjun shokit ovat osaltaan kaksinkertaistaneet akuutista elintarvikkeiden epävarmuudesta kärsivien ihmisten määrän huuhaademian alkamisen jälkeen.

Kun otetaan huomioon tämä selvä osoitus siitä, kuinka hauras maailman elintarvikehuolto on, ja kuinka paljon taloudellista sekä yhteiskunnallista kaaosta tämän järjestelmän mikä tahansa shokki voi aiheuttaa, olisi mahdotonta ajatella, että hallitukset nyt tietoisesti yrittäisivät heikentää tuota toimitusketjua entisestään, eikö olisi?

No, mieti uudestaan. Alankomaista Irlantiin, Puolaan, Italiaan, Kanadaan, Argentiinaan ja Sri Lankaan, hallitukset murtavat maanviljelijöitä ja pakottavat heidät teurastamaan karjaa, vähentämään tuotantoa, dumppaamaan maitoa ja noudattamaan raskaita uusia toimintarajoituksia saastumisen vähentämisen nimissä.

Nämä hallitukset eivät ole tyhmiä. Kuten britit, neuvostoliittolaiset, amerikkalaiset ja muut sortohallinnot kautta historian, he tietävät, että jos nämä toimenpiteet toteutetaan niiden loppuun asti, ne johtavat laajaan nälkään ja levottomuuteen. Itse asiassa olemme jo nähneet massiivisia protesteja näitä rajoituksia vastaan useissa maissa Saksasta Italiaan, Puolaan, Espanjaan, Panamaan, Argentiinaan ja Kanadaan. Hollantilaiset maanviljelijät nousivat otsikoihin dramaattisista mielenosoituksistaan viime vuonna, ja Sri Lanka vajosi kaaokseen viime kesänä, mielenosoittajien rynnätessä pääkaupunkiin ja aiheutettuaan presidentin maasta pakenemisen, kun tuli selväksi, että Sri Lankan hallituksen oma vihreä politiikka ja maatalousrajoitukset olivat vaikuttaneet kansantalouden romahtamiseen.

Mutta, jos tämä ruokakriisi on tietoisesti suunniteltu, kysymys kuuluu miksi? Mikä tarkoitus hallituksilla olisi luoda ruokapulaa omille ihmisilleen?

Vastaus on yksinkertainen. Olemme todistamassa elintarvikeketjun hallittua purkamista, jonka on tarkoitus johtaa nykyisen teollisen viljelyjärjestelmän tuhoamiseen sellaisena kuin sen tunnemme. Mutta tämän muutoksen tarkoituksena ei ole palauttaa meitä aidosti kestäviin viljelykäytäntöihin, joissa paikalliset luomuviljelijät tuottavat satoa ikivanhan maatalousviisauden mukaisesti. Kaukana siitä.

Kuten käy ilmi, yhtiöitetyn farmaseuttisen-lääketieteellisen-teollisen-filantrokapitaalisen-sotilaallisen kompleksin miljardöörien tarjoama ”ratkaisu” tähän elintarvikekriisiin suunnitellaan laboratorioissa ja myydään yleisölle ostetun-ja-maksetun valtamedian kautta.

Yksi asia on varma: ruoan tulevaisuus näyttää hyvin erilaiselta kuin mikään, mitä olemme nähneet ihmiskunnan historiassa.

(ASEISTETUN) RUOAN TULEVAISUUS

Jokainen, joka on viime vuosina kiinnittänyt huomiota, tietää jo, mihin suuntaan elintarviketeollisuus on menossa.

Kyllä, tähän mennessä me kaikki tiedämme Eat Ze Bugs -agendan, jota Klaus Schwab ja hänen Davosin kätyrinsä ajavat. Vakuutan, että missä tahansa oletkin, missä päin maailmaa tahansa luet tätä pääkirjoitusta, olet nähnyt (tai saatat helposti löytää) paikallisen uutisen lukiolaisista, jotka ”pyytävät spontaanisti” sirkkajauhenyyttejä koululounaallaan tai puffausartikkelin siitä, kuinka urhoolliset tiedemiehet työskentelevät pelastaakseen maailman matohampurilaisilla.

Ja me kaikki tiedämme GMO-ongelmasta: geneettisesti muunnetut organismit tekevät pääsyään ravintotarjontaamme. Tiedämme useista terveystutkimuksista, jotka ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet GMO:ien kulutuksen haitalliset terveysvaikutukset. Tiedämme, kuinka järjettömän pitkälle GMO-jättiläiset ovat menneet tukahduttaakseen huonoja uutisia tuotteistaan ja kuinka järjettömän pitkälle lehdistö on mennyt auttaessaan heitä tässä salailussa. Ja tiedämme lisähaitoista, joita tämä teknologia aiheuttaa pilaamalla viljelijöiden elämän, saastuttamalla planeetan genomin ja aiheuttaa siihen liittyvien tuotteiden, kuten glyfosaatin, entisestään elintarvikehuollon saastumista ja terveytemme vaarantumista.

Mutta tiedämmekö seuraavasta kulinaarisen teknologian kehityksestä? Nyt, kun tiedemiehet leikkivät elämän perustavanlaatuisilla rakennuspalikoilla, muokkaavat organismeja uudelleen solutasolla, avautuu kokonainen bioteknologian ala, joka uhkaa muuttaa perusteellisesti sen, mitä ajattelemme itse ruoaksi.

Ylittäessä yksinkertaisen vieraiden geenien lisäämisen organismiin, tutkijat työskentelevät nyt luodakseen ruokajuttuja designermikrobeista, järjestelläkseen organismeja ”bioreaktoreiksi”, joita voidaan käyttää proteiinien ja muiden elintarviketuotantoon tarkoitettujen materiaalien kasvattamiseen sekä lihankaltaisten tuotteiden kasvattamiseen soluista laboratoriossa ja kymmeniä muita hulluja ideoita.

Lähes vuosikymmenen kestäneen PR-kampanjan jälkeen, olet luultavasti kuullut Impossible Foods ja Beyond Meat -yrityksistä, jotka käyttävät kemiantekniikan uusinta tekniikkaa kasvipohjaisten lihankorvikkeiden luomiseen. Mutta nurkan takana on monia muita teknologioita, jotka uhkaavat muuttaa elintarviketarjontaamme vielä hämmentävämmillä tavoilla.

Tiedemiehet bioteknisoivat itiöitä, jotka voidaan sijoittaa viljelykasveihin ja karjaan, jolloin yritykset voivat tunnistaa ja seurata elintarviketuotteita koko elintarvikejärjestelmän läpi maatilalta tehtaalle ja ruokapöytään.

DARPA on avustamassa useiden miljoonien dollarien sopimuksia tutkijoille löytääkseen keinoja ”muuttaa armeijan muovijäte proteiinijauheeksi” ihmiskulutukseen.

Amai Proteins -niminen yritys käyttää geneettisesti muokattuja mikrobeja luodakseen peptidejä, jotka maistuvat sokerilta, mutta sulavat kuin proteiinit. Ja parasta (lue: pahinta) on, että ”vaikka nämä mikrobit ovat teknisesti geneettisesti muunneltuja, halutut tuotteet voidaan puhdistaa ja myydä laillisesti ei-GMO:ina”!

Ja sitten on vielä Indigo Ag, bostonilainen maatalousteknologiayritys, joka on käynnistämässä The New Normal Of Agriculture -metodia, maanviljelyn uutta normaalia hyödyntämällä kehittyneitä tekoäly- ja koneoppimistekniikoita, kuten sen ”investointiuutisina” esiintyvä, ohuesti naamioitu yritys-PR haluaa ylpeillä: ”Kehittyneiden tekoäly- ja koneoppimistekniikoiden avulla luodaan vallankumouksellinen agronominen alusta, joka lisää viljelysmaan kestävyyttä ja tuottavuutta seuraavan sukupolven mikrobiomikäsittelyjen, digitaalisen regeneratiivisen sisällön, aikasarjasatelliittikuvien, edistyneen sadon seurannan ja data-analyysin sekä viljan laadun testauksen avulla.” . . Mitä hemmettiä se sitten tarkoittaakaan.

Tietenkin näitä teknologioita myydään yleisölle keinona parantaa huomattavasti tylsää vanhaa ”ruokaa”, johon ihmiskunta on tukeutunut lukemattomia vuosituhansia. Tämä ei loppujen lopuksi ole ruokaa, tämä on Ruoka 2.0!

Molekyyligastronomia mahdollistaa kaikenlaisten hassujen ja käsittämättömien ruokien luomisen pallomaisista mehuista friteerattuihin hollandaisekastikkeisiin ja tikkarimaiseen mustekalaan!

Tulevaisuuden nutrigenomisessa keittiössä aterioitamme suunnittelevat ja ruokamme kokoavat tekoälyjärjestelmät pystyvät räätälöimään ruokavaliomme tarkasti yksilöllisen genomimme mukaan laskemalla tarkat annokset elintarvikkeista (tai laboratoriossa kasvatetuista elintarvikkeiden korvikkeista), joita meidän on kulutettava saavuttaaksemme haluamamme terveystavoitteet!

Ja kuka tarvitsee kokkia? Tulevaisuudessa tuomme Star Trekin idean replikaattorista todellisuuteen 3D-tulostamalla kaiken ruokamme suoraan omassa keittiössämme!

Saadaksesi käsityksen siitä, kuinka tätä agendaa myydään globaalin hallitusluokan keskitason johtajille, katso tämä Policy Horizons Canada -järjestön tuore asiakirja. Se on nimeltään ”Biodigital Today and Tomorrow – Biodigitaali tänään ja huomenna”, ja se on jatkoa heidän nyt pahamaineiselle Biodigital Convergence -asiakirjalle vuodelta 2020. Tämän raportin tarkoituksena on laajentaa tätä aikaisempaa artikkelia tutkimalla ”biodigitaalisen lähentymisen mahdollista vaikutusta sellaisiin sektoreihin kuin terveys, ruoka ja maatalous, ympäristö, valmistus ja turvallisuus”.

Mitä tulee ruokaan, Policy Horizons Canada -järjestön ihmiset ovat myönteisesti innoissaan näiden uusien ”biodigitaalisten” teknologioiden (eli teknologioiden, jotka hämärtävät rajan biologisen elämän ja digitaalisten koneiden välillä) mahdollisuudesta muokata ruokatarjontaamme.

”Perinteinen maatalous on riippuvainen maasta, vedestä ja sopivasta ilmastosta”, raportin kirjoittajat vaikertavat ennen kuin huomauttavat, että ”tulevaisuudessa elintarvikkeita voitaisiin valmistaa missä tahansa laboratorioissa ja sisätiloissa vertikaalisilla maatiloilla.”

Keskusteltuaan laboratoriossa kasvatetuista elintarvikkeista, nutrigenomiikasta ja ”älykkäästä” maataloudesta, artikkeli pursuaa tämän teknologian uskomattomia etuja. Sen avulla voimme kasvattaa mitä tahansa, milloin tahansa, missä tahansa! Sen avulla maat voivat pyrkiä elintarvikeomavaraisuuteen valmistamalla sellaisia ruokia ja ainesosia, joita ne eivät pysty kasvattamaan tai viljelemään itse! Sen avulla voimme kuvitella ruokavaliomme uudelleen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon muodoksi! Ja tietysti se säästää meidät ilmastonmuutoksen tappavalta vitsaukselta!

Propaganda, jota levitetään yleisölle tämän elintarviketarjontamme muutoksen myymiseksi, kuulostaa käytettyjen autojen myyjän myyntipuheelta. Tämän ei pitäisi olla yllättävää. Niille, jotka tuntevat tätä ”Ruoka 2.0” -agendaa puskevat pelaajat ja heidän todelliset aikeensa, on selvää, että valtava ja uskomattoman ylimielinen pyrkimys korvata luonnollinen ruoka laboratoriovalmisteilla ei ole köyhien ja nälkäisten auttamista elintarviketurvan saavuttamisessa, vaan pikemminkin heiltä maapallon luonnollisen runsauden riistämistä. Lopputuloksena on väestö, joka on riippuvainen kourallisen oligopolististen yritysten valmistamista, laboratorioissa tuotetuista elintarvikkeiden korvikkeista ja väestö, joka on näiden yritysten työllistämien tiedemiesten armoilla. Nämä molekyylimaagikot voivat loppujen lopuksi lisätä kaikenlaisia eksoottisia aineita elintarviketarjontaan milloin tahansa.

Mutta ymmärtääksemme todella, mihin tämä agenda on menossa ja kuinka nopeasti olemme todennäköisesti pääsemässä siihen, jos sitä ei vastusteta, meidän ei tarvitse katsoa pidemmälle kuin Future Fields -yrityksen tarina. Tämä yritys ja sen tuote ovat onnistuneet yhdistämään jäljiteltyjen elintarvikkeiden epäpyhän kolminaisuuden: GMO:t, hyönteiset ja bioteknologian.

Future Fields, bioteknologiayritys (missäpä muualla?) Kanadassa, on ilmoittanut Kanadan hallitukselle aikomuksestaan kaupallistaa ”EntoEngine”. Se on hedelmäkärpäsen tyyppi, joka ”on geneettisesti muokattu ilmentämään lehmistä eristettyä kasvutekijää”. Osoittautuu, että tämä kasvutekijä on tärkeä osa laboratoriossa kasvatetun lihan reseptiä, joka on toistaiseksi vaatinut ”naudan sikiön seerumin” (FBS) käyttöä – syntymättömästä karjasta uutettua ainetta – lihasolujen kasvattamiseen. Mutta nyt, kun ”EntoEngine” on luotu, Future Fields on innoissaan voidessaan käyttää näitä lentäviä ”bioreaktoreita” tuottamaan kasvutekijää nopeammin ja halvemmalla kuin ennen.

Kyllä, ötököitä muunnetaan geneettisesti tuottamaan kasvutekijää, jota sitten käytetään lihasolujen kasvattamiseen laboratoriossa. Tämä on ruoan tulevaisuus, jos hullut tiedemiehet ja heidän miljardöörirahoittajansa saavat tahtonsa.

MITÄ VOIMME TEHDÄ ASIALLE?

Onneksi emme ole tämän etenevän agendan passiivisia katsojia; olemme aktiivisia osallistujia ja vaikutamme näiden tapahtumien kulkuun päätöksillämme ja toimillamme.

Emme voi kuitenkaan koskaan toivoa, että tämä Frankenfood-painajainen todella suistuu raiteiltaan, jos emme ymmärrä, kuka on tämän agendan takana tai miten sitä edistetään.

Sitä varten ensi viikolla tutkimme pelaajia, jotka ajavat tätä agendaa, ja tapoja, joilla he työskentelevät kulissien takana saadakseen aikaan ruokavalion dystopiansa.

Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.

Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 16.1.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: What is the Future of Food?

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.