Kaikki tykkäävät uskoa, että heidän ajatuksensa ja tunteensa, näkemyksensä ja päättelynsä ovat yksinomaan heidän omiaan. Uskomme todellakin, että ajatuksemme ja tunteemme kaikesta tulevat omien päidemme sisäpuolelta, perustuen oman älykkään analyysimme päättelyyn eivätkä ole millään tavoin vaikutettavissa ulkopuolisilla yrityksillä pakottaa noita johtopäätöksiä tulemaan meille suunnitellusti. Hylkäämme heidät, jotka sanovat meille, että olemme kaikki upotettuja kirjaimelliseen vaikutusvallan ja manipulaation mereen, väittäen, että olemme aivan liian älykkäitä, jotta tällaiset ilmeiset juonet huijaisivat meitä. Silti, todisteet ovat ylivoimaisia siitä, että meidät on indoktrinoitu passiiviseen orjuuteen.
Olemme tottuneet hyväksymään hyväksymättömän normaalina, niin hyväksikäyttöön ja väärinkäyttöön tottuneina, komenneltuina ja halveksittuina, lyötyinä, valehdeltuina, petettyinä, saalistettuina ja kiusattuina sekä yritysten että hallituksen tahoilta, että yksinkertaisesti jännitämme itsemme iskuja varten, kun ne tulevat, ja sitten, pahoinpideltyinä, jatkamme päiväämme tavalliseen tapaan. Emme enää odota oikeudenmukaista kättelyä. Tämä on uusi normi.
Loukkaukset ja huijaukset kattavat koko amerikkalaisen elämän kirjon. Ketä meistä ei olisi yritys räikeästi huijannut? Ketä ei olisi ahne pankki ryöstänyt? Kukapa ei ole suuttunut siitä epäkunnioituksesta, jota meille osoitetaan, kun soitamme asiakaspalveluun, eivätkä yritykset edes teeskentele olevansa kiinnostuneita toimimaan oikein?
Tosiasia on, että jos olet valmis antamaan rahasi jonnekin, siellä on aina elävä hengittävä ihminen, joka on valmis ottamaan rahasi. Mutta kaupan jälkeen ei ole ketään lähellä eikä ketään, joka välittää. Kukaan ei ole valmis auttamaan sinua ongelmassa, jonka sait surkean tuontituotteesi mukana. Kun soitamme yrityksiin tai jopa omiin kunnanvirastoihimme, on yhä harvinaisempaa, että puheluihimme vastaa elävä, hengittävä ihminen, jonka tehtävänä on todella auttaa meitä jossain. Juoksutus on uusi normi. Emme enää odota tyytyväisyyttä, kun laitamme rahamme tiskiin. Tiedämme paremmin.
Valta on siirretty kansalta varakkaille erityisille eturyhmille ja yritystoiminta on soluttautunut hallitukseen siinä määrin, että ne ovat yksi ja sama. Kaikki maalaisjärkiset rajoitukset, jotka estivät yrityksiä tulemasta ahnaiksi, riehuviksi pedoiksi, on poistettu kirjoista, ja nyt meille valehdellaan, meitä huijataan ja väärinkäytetään säännöllisesti suuryritysten ja suurten instituutioiden tahdosta emmekä voi puolustaa itseämme. Hallituksemme nimittää sitä sääntelyn purkamiseksi ja vapaaksi yrittämiseksi. Se ei ole mitään sellaista. Se on rikollinen noutopöytä ja me olemme jonkun muun ilmainen lounas.
Olemme tulleet tietoisiksi siitä, että demokratiamme on huijausta ja äänestäminen on ontto ja turha harjoite. Emme valitse ehdokkaita tai sitä, mitä he tekevät, kun heidät valitaan, ja valitsemamme ihmiset ovat yhä vähemmän kiinnostuneita tekemään oikeita asioita meille tai tekemään oikein yhtään mitään. Oma hallituksemme kohtelee meitä epäolennaisina ja se on uusi normi.
Amerikkalaiset menevät konkurssiin ja menettävät kaiken sairauden tai vamman vuoksi, koska vain harvoilla meistä on varaa sairaanhoidon huikeisiin kustannuksiin. Lääketieteellinen järjestelmämme on maailmanlaajuisesti 40. prosenttipisteellä, niin häpeällisen alhaalla, että noiden korkeiden kustannusten loukkaus on vieläkin törkeämpää. Ahneet vakuutusyhtiöt päättävät terveydenhuollosta lääkäreidemme tai itsemme sijaan, ei siksi, että se olisi heidän asiansa, vaan siksi, että ne eivät maksa oikeutetuista vaateistamme, ja tämä järjestely antaa niille mahdollisuuden evätä useimmat korvausvaatimukset suoralta kädeltä, kun rakkaamme kärsivät ja usein kuolevat. Terveydenhuoltojärjestelmämme on rikki ja yhtä halvalla tuotettu ja saalistava kuin muu yritys-Amerikka. Tiedämme, että hallitus ei tee asialle mitään, koska he hyötyvät antaessaan tämän jatkua. Tämä on uusi normi.
Wall Streetin huijaukset ja skandaalit ovat saavuttaneet käsittämättömät mittasuhteet, sillä niin monet roistopankkiirit ja jättiläismäiset rahoitusloiset tekevät ilmiselvästi laittomia huijauksia, että emme kirjaimellisesti voi pysyä niiden kaikkien perässä, eikä niitä voi pysäyttää tai asettaa syytteeseen. Varkaat ovat varastaneet niin paljon omaisuuttamme, että heillä on varaa pelata vuosia laillisia pelejä, jotta heidän tapauksensa eivät pääse koskaan oikeussaliin. Se veisi maan konkurssiin, jos se yrittäisi taistella näitä rikollisia vastaan tuomioistuimessa, eikä meillä ole siihen varaa. Meillä ei ole enää varaa oikeudenmukaisuuteen. Tämä on uusi normi.
Valitettavasti tämä lyhyt luettelo tuskin raapaisee pintaa. Ei ole kirjaimellisesti loppua tavoille, joilla meidät huijataan ja pakotetaan ottamaan ne hallituksen ehdottoman siunauksen kera varkaille ja roistoille, jotka syövyttävät pois terveytemme, onnellisuutemme, turvallisuutemme ja toivomme. Kongressi ei ole koskaan saanut alhaisempia hyväksyntäluokituksia amerikkalaisilta, joita tympäisee perusteellisesti ja täysin koko teeskentely.
Mutta kuinka moni meistä on koskaan tarttunut puhelimeen ilmaistakseen suuttumuksensa valituille edustajillemme? Kuinka moni meistä on kirjoittanut kirjeitä ilmoittaakseen yrityksille, että heidän epäeettiset taktiikkansa ovat halveksittavia? Kuinka moni meistä on valittanut FTC:lle tai mennyt vähäisten vaatimusten tuomioistuimeen taistelemaan törkeitä maksuja vastaan, ei rahan takia, vaan periaatteesta, koska tilanne on täysin epäoikeudenmukainen ja epäeettinen, eikä heidän pitäisi päästä pälkähästä?
Joka kerta, kun olemme hiljaa ja istumme alas, he voittavat. Olemme vihaisia, mutta liikuntakyvyttömiä, jotenkin alistuneita odottamatta minkään paranevan. Olemme jääneet käsittämättömään asioihin tarttumisen hämärälle vyöhykkeelle. Se on sitä kognitiivista dissonanssia. Meillä ei ole minkäänlaista vertailukohdetta tämän laajuiselle rikollisuuden aallolle, avoimelle ihmisten halveksunnalle ja niin törkeälle kohtelulle niiden taholta, joiden palkat maksamme.
Opimme hitaasti omakohtaisesti, että tähän hallitukseen luottamisesta on tullut naiivia ja hyödytöntä. Olemme törkeän tietämättömiä hallituksen kiireellisimmistä, tärkeimmistä ja olennaisimmista asioista, koska media on myös hallitus ja kaikki mitä he tekevät, on vain valehtelua. Tietojen saaminen on jättimäinen vaivannäkö, ja se on myös tyrmistyttävää. Silti miljoonat ja miljoonat meistä, joiden tarvitsee vain nousta seisomaan ja alkaa huutaa, eivät silti tee mitään. Monet tuovat yhä esiin tekosyitä hallitukselle, ja monet ovat edelleen sitä mieltä, että seuraava presidentti korjaa kaiken. Yleisesti ottaen olemme valtava kansakunta voitettuja, kukistettuja, hermostuneita, tietämättömiä, eristäytyneitä, halvaantuneita ihmisiä, joilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tehdä.
Tiedämme mitä haluaisimme tehdä. Mitä on päämme sisällä, mikä saa meidät ajattelemaan, ettemme voi tehdä sitä, mitä niin kipeästi tarvitaan? Kuinka tämä voi olla totta niin monelle miljoonalle ihmiselle? Onko se vain outo yhteensattuma?
Me kaikki nousemme joka arkiaamu samaan aikaan tehdäksemme töitä saadaksemme rahaa. Onko se sattumaa? Teemmekö kaikki tämän siksi, että ajattelimme sitä ja keksimme idean kokonaan itse? Miehet käyttävät housuja, mutta vain naiset pukeutuvat mekoihin, me kaikki tiedämme sen, mutta mistä tiedämme sen ja miksi sillä on väliä? Ajattelimmeko vain sitä ja päätimme, että sen täytyy olla niin ihan itse?
Me kaikki käymme koulua neljätoista yhtenäistä vuotta, istuen hiljaa tuoleillamme, kasvot eteenpäin, opettajaa kuunnellen, mutta ilman sananvaltaa siihen, mitä me kuuntelemme. Hyväksymme niiden julistukset, jotka seisovat edessämme ikään kuin he olisivat mestareitamme, istuen heidän komennossaan ja kuunnellen heidän kertoessaan meille, että he ovat sääntöjen tekijöitä, jotka tietävät paremmin kuin me, mikä on meille hyväksi ja mitä vaaditaan. Hyväksymme velvollisuutemme olla kuuliaisia ja myönnymme hiljaa kaikkeen, mitä he asettavat eteemme. Vaikka vihaisimme sitä, kannatamme sitä silti.
Koulussa hyväksymme oman voimattomuutemme ehdot ja laillisesti vaaditun tottelevaisuutemme auktoriteeteille ilman harkintaa siitä, että kukaan ei ole isäntämme, ja että meidän ei tarvitse myöntyä mihinkään, jos päätämme niin. Mutta järkevillä ajatuksilla, kuten tuolla, on vastaava indoktrinaatio, joka sanoo meille, että millään epävarmoilla ehdoilla laiminlyöntimme mukautumiseen ja tottelemattomuuteen on vakiintunut rangaistuksen peruste. Tottelemisessa epäonnistuminen on niin vakava rikkomus, että saatamme jopa päätyä vankilaan.
Vaadittu mukautuminen ei ole pieni asia, se otetaan erittäin vakavasti niiden toimesta, jotka haluavat alistumistamme. Meidän pitäisi ihmetellä, miksi näin on ja miten se sopii vapauden ja demokratian ajatukseen.
Onko tämä todella meille paras tapa? En näe, miten heidän tavallaan tekeminen on hyödyttänyt meitä lainkaan viimeisen puolen vuosisadan aikana. Eikö se ole todella paras asia vain heille, jotka haluavat meidän syvästi ehdollistuvan hyväksymään toisten auktoriteetti elämässämme? He, jotka eivät halua meidän puhuvan heille tasavertaisina, muutoin vaatisimme oikeudenmukaista palkanmaksua työstämme ja koko joukon asioita, joiden kanssa meillä olisi paljon parempi olla kuin ilman. Silti uskomme, että seisomaan nouseminen ja meille oikeudenmukaisuuden vaatiminen on tottelematonta tai törkeää. On erittäin huonoa käytöstä vaatia sitä, mikä on oikein ja tasapuolista. Epäoikeudenmukaisiin olosuhteisiin taipumisesta on nopeasti tulossa laitonta kieltäytyä. Se, että ei ole valinnanvaraa näyttää olevan uusi ”vapaus”.
Kun omien etujemme puolustaminen tuntuu meille epämukavalta, kun eri mieltä oleminen on rikollinen teko, olemme ehdottomasti indoktrinoituja orjamaisuuden pisteeseen.
Miksi me kaikki uskomme, että viranomaisemme ovat hyväntahtoisia ja yliluonnollisia ihmisiä, jotka ovat omistautuneet palvelemaan ja suojelemaan meitä? Mihin perustamme tämän käsityksen? Miksi hyväksymme sen, että puku- ja univormumiehet ovat erilaisia ja tärkeämpiä kuin me? Mikä saa meidät uskomaan, että tällaisella oudolla ajattelulla on mitään validiteettia? Miksi meistä tuntuu, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä elämä heidän ehdoillaan, emmekä voi vapaasti hylätä heidän ehtojaan ja kieltäytyä yhteistyöstä tai osallistumisesta? Mitä vikaa sen tekemisessä olisi? Mielestämme se on kuitenkin väärin, eikä siinä ole mitään järkeä. Onko se vahinko?
Suurin osa meistä hyväksyy epäilemättä indoktrinoitujen käsitysten, uskomusten ja arvojen universumin, joka on ulkoisesti luotu ja syötetty meille ilman, että edes huomaamme sitä. Emme huomaa, että meidät luodaan hyvien kansalaisten ja kuluttajien, viranomaiskuuliaisten, viranomaisia kyseenalaistamattomien, vain niiden hyvyyteen uskovien, joille maksamme maan sujuvan toiminnan ylläpitämisestä, kuvaksi. Säilytämme tämän ikuisen, perusteettoman uskon, vaikka maa ei toimi ollenkaan moitteettomasti, vaikka meitä uhkaa jyrkästi kohoavat elinkustannukset, heikkenevä infrastruktuuri, miljoonien työpaikkojen menetys ja kaksi meneillään olevaa sotaa, jotka maksavat meille jo biljoonia dollareita kolmannen sodan ollessa horisontissa. Marssimmeko me itse vai lapsemme sotaan toista maata vastaan, joka ei häiritse meitä eikä uhkaa meitä? Uskommeko edelleen todella niiden johtajien hyvyyteen ja viisauteen, jotka ovat saaneet meidät täydellisen tuhon partaalle? Olemmeko aivopestyjä? Luuletko niin?
Meidät on vahvasti ehdollistettu reagoimaan vihjeisiin lukemattomista symboleista ja logoista, äänitärppeihin ja kuviin, monimutkaisen juonikkaisiin monen miljardin dollarin mainoskampanjoihin ja suureen mediaan, popmusiikkiin, elokuviin ja vaalikampanjoihin. Jopa uutistoimittajan äänen sointi laukaisee heti sopivan ajattelutavan ja asettaa meidät asianmukaiseen vastaanottotilaan. Nämä vihjemerkit eivät saa aikaan vain ehdollista vastinetta, vaan ne myös herättävät vastaavan syvemmän massojen indoktrinaation.
Valtavat vihjeet hallitsevat elämäämme, asiantuntevasti muotoiltuina ja suunniteltuina tarttumaan meihin monella tasolla ja saamaan meidät uskomaan, että olemme todellisia osallistujia itsehallinnon prosessissa. Mutta se on vain harhaa, koska hyvin harvat meistä ovat luoneet mitään osaa maailmasta, jossa elämme. Emme ole osallistujia, meidät pakotetaan hyväksymiseen ja sysätään yksimielisyyteen, annetaan jopa jokaisesta argumentista ”molemmat” puolet valittavaksi. Kaukana siitä, että annetut puolet edustaisivat etujamme, tarpeitamme ja elämäämme: tarjotut vaihtoehdot eivät ole antamassa meille valinnan mahdollisuutta vaan estämässä meitä valitsemasta kaikista muista vaihtoehdoista, joita meille ei anneta. Näkemykset ja todellisuudet, jotka heijastavat suoraan omaa etuamme, karkotetaan näkymättömästi epäoleelliseen olemattomuuteen.
Sen sijaan, että tunnistaisimme juonen, sisäistämme uskomuksen, että jos he eivät puhu siitä, sillä ei varmaan ole väliä. Ajattelemme yhtiöitettyä mediaa virallisuuden edustajina, kun totuus on, että ainoa asia, joka on virallista, on oma näkemyksemme asioista.
Koko kakofoninen hullujenhuone, jossa elämme, on olemassa muiden halusta, jotka hyötyvät suuresti, kun he rakentavat heidän versiotaan maailmasta. Maailmaa, joka sopii heidän etuihinsa, ei meidän. Maailmaa, joka hyödyttää heitä itseään, josta meillä ei ole juuri mitään sanottavaa, mutta josta me maksamme kaikkinensa. Olemme maksaneet kaikista asioista, joita näemme ympärillämme, olemme maksaneet jokaisen pennin, joka tekee rikkaista rikkaita, mutta kuinka paljon hyödymme mistään siitä? Yhtiömuotoiset entiteetit ovat kasvaneet vauraiksi ja rikollisesti mahtaviksi yli ymmärryskykymme, sillä välin me työskentelemme kovemmin ja pidempään ja saamme yhä vähemmän ja vähemmän takaisin kaikesta. Silti pidämme tätä kaikkea normaalina.
Todellisuus on, että olemme hyvin syvästi aivopestyjä siihen, keitä ja miten olemme – niin paljon, että pelkkä ajatus ojentautua yli rajojen, joissa elämme, on liian pelottava ajatus pohdittavaksi.
Onko tämä kaikki vain täysin hämmästyttävää sattumaa? Itse ajattelevien ihmisten kansa, jotka päätyivät kaikki täsmälleen samoihin johtopäätöksiin, joita ei useinkaan voida edes perustella muilla todisteilla kuin sillä, että uskomme jotenkin siihen, mitä uskomme, ja siksi väitämme, että sen on oltava oikein. Sopeudumme niin monin tavoin, emme omasta suostumuksestamme, vaan siksi, että meidät on johdatettu hyväksymään ja jopa haluamaan mukautumista, näkemään konformismi tarpeellisena ja hyvänä. Meidät on aivopesty kauttaaltaan. Jos olemme valmiita kohtaamaan tämän ja sitten päättämään, haluammeko jatkaa indoktrinoituina olemista, olemme ainakin tehneet tarpeeksi sanoaksemme, että olemme olleet rehellisiä itsellemme.
Perjantaina 18. heinäkuuta, 2008.
Doktriinien tarjoajat ovat pääsi sisällä, osa 1/3 artikkeli on luvalla suomeksi käännetty artikkelista The Purveyors of Doctrine are Inside Your Head (The Killing Games, The Dot Connector Library, Book 4, 2016), jatkuu osassa 2/3 ja osassa 3/3. Käännösartikkeli on alunperin julkaistu lyhennettynä 24.9.2021 Energiakeskus Indigon sivuilla ja siirretty Rakkausplaneetan sivuille. Muokattu 1.4.2023 koko artikkelin suomennokseksi.
