Teollisuuden mahdollisesti päättyvän patenttijyrkänteen edessä, Iso Farma on alkanut ostaa bioteknologiayrityksiä romahduksen estääkseen. Saadakseen nämä lääkkeet markkinoille, teollisuus etsii ainoaa jäljellä olevaa ratkaisua heidän kuolemaan johtaneelle mallilleen: WHO:n täydellistä hallintaa maailmanlaajuisen sääntelyjärjestelmän valtaamiseksi.
Iso Farman on pian kohdattava alan laajuinen uhka, joka on paljon suurempi kuin tyypilliset yritysten voittomarginaalit ja liiketoimintapolitiikka. Vuosia kestäneen toimialan vahvistamisen ansiosta, se on käytännössä tehnyt itsestään ”liian suuren epäonnistuakseen”. Vasta nyt malli, jossa se ei koskaan voinut epäonnistua – eli käytäntö saada patenttien yksinoikeus kliinisten kokeiden ja määräysten kautta hyväksyttyihin lääkkeisiin – on tullut vanhentuneeksi, jopa mahdottomaksi alan nykyisissä olosuhteissa.
Tässä uudessa ilmapiirissä Iso Farman onnistuneesti navigoimat kokeet ja määräykset voivat hyvinkin johtaa sen täydelliseen tuhoon. Lääkeala on kuitenkin kiinnittänyt katseensa ainoaan ratkaisuun, joka voi säilyttää sen rahat ja vallan koskemattomana: julkisen sektorin, erityisesti Maailman terveysjärjestön (WHO – World Health Organization) täysi haltuunotto ja sääntelyjärjestelmä, joka pitää nyt koko markkinoita panttivankina.
Ongelma alkaa häämöttävästä taloudellisesta uhasta, jonka 20 suurinta lääkeyhtiötä kohtaavat: tästä hetkestä vuoteen 2030 asti 180 miljardin dollarin myynnit ovat vaarassa. Tämä patenttijyrkänteeksi (engl. patent cliff) kutsuttu uhka on lääketeollisuudessa säännöllisesti toistuva ongelma. Iso Farma on jo pitkään ansainnut rahansa saavuttamalla patenttiyksinoikeuden tietyille lääkkeille, mikä monopolisoi kaikki niistä saadut mahdolliset voitot rajalliseksi ajaksi. Kun tämä patentin yksinoikeus päättyy, lääke vierii pää edellä ”patenttijyrkänteeltä”, ja kymmenien miljardien dollarien tulot ovat vaarassa.
Tyypillisesti, yritykset käsittelevät patenttijyrkänteitä sulautumalla ja hankkimalla (M&A – mergers and acquisitions) muita, usein pienempiä lääkeyhtiöitä, jotka valmistavat tuotteita, joilla on markkinapotentiaalia. Kuitenkin tällä kertaa Biopharma Diven mukaan, ”toimialan vuosien konsolidoinnin jälkeen ei kuitenkaan ole enää monia suuria lääkevalmistajia houkutteleviksi fuusiokohteiksi”. Toisin sanoen Iso Farmasta on tullut ”liian iso epäonnistuakseen”, ja seuraavan kuuden vuoden aikana se kohtaa uuden kierroksen mahdollisesti tuhoisia patenttijyrkänteitä. Lisäksi perinteisiä kemiallisia lääkkeitä on jo olemassa moniin sairauksiin, ja sääntelyviranomaiset ovat lisänneet niiden hyväksymisstandardeja, mikä viivästyttää yritysjärjestelyistä saatujen uusien tuotteiden markkinoille saattamista.
Tämän seurauksena patenttijyrkänteillä olevat yritykset ovat siirtäneet patenttijyrkänteiden vastatoimien pyrkimyksensä bioteknologisten- ja biologisten yritysten – jotka valmistavat tuotteita, jotka ovat monimutkaisempia, ennalta arvaamattomampia sekä vaikeampia ja kalliimpia valmistaa verrattuna tyypillisimpiin kemikaaleihin perustuviin vastineisiinsa – hankkimiseen. Kilpailu tulevaisuuden menestyslääkkeistä tapahtuu siksi ”suurten lääkevalmistajien omissa laboratorioissa tai pienempien bioteknologiayritysten laboratorioissa” muiden suuryritysten kanssa fuusioitumisen sijaan.
Farman patenttijyrkänne. Kuvalähde: Business Insider/https://i.insider.com/504a0a096bb3f7603800001c?width=1200
Ymmärtääksemme, mikä tekee biologisista aineista niin monimutkaisia ja arvaamattomia, on ymmärrettävä niiden toiminnan ja alkuperän valtava ero kemiallisiin lääkkeisiin verrattuna. Biologiset aineet otetaan erilaisista luonnollisista lähteistä, kuten ihmisistä, eläimistä tai mikro-organismeista, ja niitä ”voidaan tuottaa bioteknologialla … ja muilla huipputeknologioilla”. Kemialliset lääkkeet aktivoivat ihmisen koko immuunijärjestelmän yleisellä tavalla, kun taas biologiset lääkkeet kohdistavat ”tietyt proteiinit tai solut immuunijärjestelmässäsi luomaan erityisiä vasteita”, minkä vuoksi käytetään huipputeknologiaa näiden tarkempien lääketieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Lääkeyhtiöt voivat olla kiinnostuneita bioteknosta useista syistä, mutta kolme on selvää markkinoiden näkökulmasta. Biologisten lääkkeiden monimutkainen luonne tekee niistä mahdottomia kopioida tyypillisen kemiallisen lääkkeen tavoin, mikä pakottaa yritykset valmistamaan ”biologisesti samanlaisia” versioita lääkkeistä geneeristen lääkkeiden sijaan. Tämä tarkoittaa, että biologisten lääkkeiden biologisesti samankaltaisia versioita ei voida vaihtaa ilman seurauksia potilaan hoidon aikana tavalla, kuten geneerisen voisi, esimerkiksi. Niiden kallis kehitys vaikeuttaa myös niiden poikkeus- eli off-label vastineiden myymistä merkittävillä alennuksilla, jolloin biosimilaarit [biologinen lääke, joka on kehitetty samankaltaiseksi ja vertailukelpoiseksi alkuperäislääkkeenä tunnetun biologisen viitevalmisteensa kanssa] eivät ole kuluttajien kannalta taloudellisesti yhtä houkuttelevia kuin geneeriset lääkkeet. Biosimilaarien markkinoille saattamisessa on myös monimutkaisia lainsäädännöllisiä esteitä, vaikka Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA – Food and Drug Administration) olisi hyväksynyt ne. Nämä houkuttelevat ominaisuudet ovat tehneet bioteknosta toiveikkaan ratkaisun tulevalle patenttijyrkänteelle, jonka Iso Farma yritykset valmistautuvat kohtaamaan, sillä joukko lääkealan huippuyrityksiä hankkii geenieditoinnin, vasta-aine-lääkeyhdistelmien ja muiden bioteknologiayrityksiä mahdollisia tappioitaan kompensoidakseen (katso täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä).
Nimellisarvoltaan, tämä investointi biologisiin aineisiin näyttää tyypilliseltä patenttijyrkänteen reaktiolta; ostaa uusia yrityksiä, jotka tuottavat lääkkeitä, joilla on ”blockbuster” eli menestymispotentiaalia, ja toivoa niiden lieventävän tulevia tappioita. Markkinoiden näkökulmasta bioteknolla/biologisilla aineilla on kuitenkin merkittäviä esteitä, jotka tekevät Farman niihin investoimisesta merkittävän muutoksen alalla: biologisten aineiden arvaamattomuus on osoittanut tehneen niistä järjestään vaarallisia.
COVID-19 mRNA-rokotteet, jotka olivat biologisia lääkkeitä, liitettiin vakavien haittavaikutusten liialliseen riskiin, ja voivat aiheuttaa kuolemaan johtavan sydänlihastulehduksen. CRISPR, suosituin geenimuokkauksen bioteknologia, usein vaimentaa ja aktivoi geenejä, joita sen ei ole tarkoitus, mikä johtaa haittavaikutuksiin, kuten syöpään (katso myös tämä). Vasta-aine-lääkekonjugaatit aiheuttavat vakavia haittatapahtumia 46,1 % ajasta tutkimuksen Zhu et al. mukaan, ja ne liittyvät merkittävästi syöpäpotilaiden sepsikseen, mikä lisää kuolleisuutta.
Näin nämä epämiellyttävät ominaisuudet vaikeuttavat biologisen/bioteknologian menestymistä tavanomaisessa sääntelykehyksessä, jonka alla suurin osa lääkekehityksestä tällä hetkellä toimii. Silti kuluttajien vakuuttaminen siitä, että arvaamaton, erittäin tekninen lääke on turvallinen ja tehokas, voi myös osoittautua vaikeaksi. Iso Farman onneksi Maailman terveysjärjestö ja sen massiiviset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanit jatkavat ennennäkemätöntä oikeudellista prosessia, joka sementoisi porsaanreikiä, jotka voisivat ratkaista nämä, ainakin joidenkin bioteknologioiden merkittävät markkinahaasteet, ja jotka ovat jo osoittaneet tuovan Iso Farmalle ennätystuottoja COVID-19 pandemian aikana, jolloin normaalit sääntelyesteet poistettiin.
COVID-19 mRNA-rokotteista tuli nopeasti Iso Farman kaikkien aikojen eniten myyty vuosittainen markkinamenestys. COVID-19 rokotteiden ansiosta Pfizer tienasi 35 miljardia dollaria, kun taas kilpailijat BioNTech ja Moderna keräsivät kumpikin 20 miljardia dollaria vuosina 2021 ja 2022. Bill Gates käänsi 55 miljoonan dollarin sijoituksensa BioNTechiin 550 miljoonaksi dollariksi. 70 % Yhdysvaltojen väestöstä on nyt täysin rokotettu, samoin kuin 70 % maailman väestöstä. Tätä ei olisi voitu saavuttaa ilman kokeellisten lääkkeiden nopeutettua, sääntelemätöntä kehitystä ja pakollista käyttöä – suunnitelma, joka koski nopeutettua kehitystä (ei valtuutuksia), Pentagonin hallitseman Operation Warp Speedin hahmottelua sekä FDA:n hätäkäyttöluvan ja WHO:n hätäkäyttölistauksen laillista valtuutusta.
Yritykset yrittävät aggressiivisesti leikata kustannuksia. Kuvalähde: Business Insider/https://i.insider.com/504a0a0a6bb3f7a33c000000?width=1200
Nämä ”hätäkäyttö”-merkinnät antoivat lääkeyhtiöille mahdollisuuden ohittaa standardit, jotka säännöllisesti liittyvät lääkkeen vaativaan prosessiin saada lääke läpäisemään pitkät kliiniset tutkimukset, mikä aiemmin melkein aiheutti bioteknologiayritys Modernan romahtamisen ennen pandemiaa – tarina, joka osoittaa täydellisesti bioteknologiayritysten kiireellisen tarpeen eliminoida lääketieteellisiltä tuotteilta tyypillisesti vaadittavat sääntelystandardit, ja ennakkotapaus, jonka julkinen sektori vahvisti tarjoamalla polun tälle sääntelyn hämärtymiselle.
Noin kymmenen vuotta ennen pandemiaa perustettu Moderna – jota arvostettiin useita vuosia korkealle lupauksensa perusteella tuottaa harvinaisiin sairauksiin tuotteita, jotka vaativat useita annoksia potilaan elämän aikana – ei ollut toimittanut lainkaan tuotteita vuoden 2020 alkuun mennessä. Lisäksi se ei ollut edes kyennyt osoittamaan kliinisissä kokeissa, että se voisi tuottaa turvallisia ja tehokkaita mRNA-tuotteita.
Heidän väitetysti vallankumouksellisia lääketeknologioitaan vaivasivat jatkuvasti myrkyllisyysongelmat niitä ”tehokkaina” määrinä annosteltuina, ja ne olivat tehottomia, kun niitä annosteltiin ”turvallisissa” määrin. Turvallisuusongelmat olivat niin pahoja, että Moderna joutui luopumaan keskeisestä mRNA-pohjaisesta biologisesta hoidostaan – jolla se oli kerännyt suurimman osan pääomastaan ja mikä oikeutti yrityksen korkean arvostuksen – sen jälkeen, kun ilmiantajat paljastivat, että se ei kyennyt etenemään edes ihmiskokeisiin.
Nämä turvallisuusongelmat, muiden tuomitsevien poliittisten seikkojen ohella, asettivat Modernan välittömään romahtamiseen ajassa juuri ennen pandemiaa rahoituksen loppuessa. Yritystä kehotettiin ”venyttämään jokaista dollaria” sekä vähentämään kuluja. Myös osakekurssit laskivat, mikä liittyi siihen, että avainjohtajat lähtivät yrityksestä kriittisissä vaiheissa vuoteen 2020 mennessä.
Mutta, kun uutiset Wuhanista peräisin olevasta viruksesta ilmaantuivat vuoden 2019 lopulla – sillä aikaa, kun monet olivat huolissaan tulevasta pandemiasta – Modernan toimitusjohtaja Stéphane Bancel vastaanotti loistavan mahdollisuuden heikkenevän yrityksensä syliin. Tuolloin Yhdysvaltain terveysviraston (NIH – National Institutes of Health) rokotetutkimuskeskuksen apulaisjohtaja Barney Graham valmisteli NIH:ta jo kehittämään rokote-ehdokkaita tulevaa virusta varten.
Modernan suureksi helpotukseksi, yritys oli jo pandemiaa edeltävinä vuosina työskennellyt Grahamin kanssa ”täysin uuden rokoteluokan tuomiseksi markkinoille”. Tämä suhde ja muut tapahtumat, jotka kuvattiin Unlimited Hangoutin Modernaa käsittelevässä paljastuksessa, johti lopulta siihen, että Graham ehdotti Modernan toimitusjohtajalle mahdollisuutta käyttää tulevaa pandemiavirusta ”testaamaan yrityksen nopeutettua rokotteiden valmistuskykyä”, ennen kuin asiantuntijat olivat virallisesti ilmoittaneet, että rokote oli ratkaisu pandemiaan.
Tämä lähikuukausina ilmenevä sopimus nosti Modernan Yhdysvaltain hallituksen nopeutetun ”Operation Warp Speed” rokoteohjelman etulinjaan ja palkitsi Modernan ensimmäisestä ja ainoasta tuotteestaan; COVID-19 mRNA-rokotteista, jotka tuottivat miljardeja voittoa. Eritoten, aiemmin epäonnistunut ja seisahtunut yritys pystyi tuomaan tämän tuotteen markkinoille vain, koska ”hädän” vuoksi poistettiin samat sääntelyesteet, jotka olivat aiemmin estäneet Modernaa tuomasta lääkekandidaattejaan markkinoille.
Näin ollen COVID-19 rokotteet tulivat markkinoille vain 326 päivässä, mikä on murto-osa niistä 10–15 vuodesta, joka tavallisesti kestää rokotteiden markkinoille tuloon. Tämä ajoitus oli kriittinen Operation Warp Speed tavoitteelle rokottaa koko yhdysvaltalainen väestö – rokotteen vapauttaminen pandemian kiihkossa, ennen kuin sulkulukitukset ja sosiaaliset rajoitukset olivat päättyneet, sai ihmiset todennäköisesti huolestumaan enemmän pandemian lopettamisesta kuin lääkkeen sääntelykriteereistä. Tämän seurauksena monet ihmiset hyväksyivät kyseenalaistamatta rokotemääräykset markkinoille kiireellä tuodulle lääkkeelle, olivatpa ne valtion määräämiä, kuten esimerkiksi Itävallassa, tai työpaikkaan riippuvuussuhteessa olevia, kuten Yhdysvalloissa.
Kokeellisten lääkkeiden nopea kehitys ja pakollinen kulutus – strategia, jonka armeija omaksui ensimmäisenä reagoidakseen bioaseiden hyökkäyksiin – on nyt WHO:n kansainvälisesti legitoima sen äskettäin hyväksyessä kriittiset muutokset Kansainvälisiin terveyssäännöksiin ja sen jatkaessa äskettäin hylätyn WHO:n CA+ sopimuksen luonnostelua.
Vaikka WHO on väittänyt, että näitä sopimuksia laaditaan valmistellakseen maailman väestöä tappavien pandemioiden jatkuvasti lisääntyvän ilmaantuvuuden tulevaisuuteen, (joista seuraavaa he kutsuvat nimellä ”tauti X”), näiden asiakirjojen ydinpolitiikka – globaalin terveysturvadoktriinin ideologian ja ”One Health – Yhteinen terveys” agendan ohjaamana – kodifioi edelleen valvonnan vaativia ja kiireellisiä sääntelyn purkamistoimenpiteitä, jotka loisivat massiivisesti kannattavat ja pysyvät markkinat tietyille Iso Farman uudessa bioteknon arsenaalissa oleville tuotteille.
Kuten Warp Speed -operaation aikana, Yhdysvallat on edelleen etulinjassa pyrkimyksissä nopeuttaa biologisten lääkkeiden saamista markkinoille pandemiavalmiuden varjolla. Juuri tällä viikolla (heinäkuussa 2024) Yhdysvaltain terveys- ja ihmispalveluministeriön (HHS – Health and Human Services) Biomedical Advanced Research and Development Authority (BARDA), jonka tavoitteena on ”vastata 2000-luvun terveysturvauhkiin”, myönsi Modernalle 176 miljoonaa dollaria ”kiihdyttääkseen sellaisen pandeemisen influenssarokotteen kehitystä, jota voitaisiin käyttää lintuinfluenssan hoitoon ihmisillä, koska huoli lypsylehmien tapauksista kasvaa eri puolilla maata” (korostus lisätty).
Tämä on todennäköisesti ensimmäinen valtion sopimus, joka on myönnetty bioteknologiayritykselle COVID-19 pandemian jälkeen, ja jonka tarkoituksena on nimenomaan ”kiihdyttää” rokotteiden kehitystä väitettyä uhkaavaa pandemiavirusta vastaan (muille bioteknologiayrityksille on kuitenkin myönnetty sopimuksia pandemiavalmiudesta). Pandemialääkkeiden ennaltaehkäisevän kehityksen taktiikka ja niiden nopeutettu polku markkinoille on keskeinen osa WHO:n uusia sopimuksia ja olennainen tekijä bioteknon pandemiamarkkinoiden elinkelpoisuuden kannalta – ja saattaa nyt tarjota Modernalle sen kaikkien aikojen toisen tuotteen.
Kuva: Giovanni Cancemi, Shutterstock.
Bioteknon pandemiamarkkinat, kuten edellä on kuvattu, eivät ole riippuvaisia kuluttajien vapaasta tahdosta valita tuotteita ja luopua niistä, vaan on sen sijaan riippuvainen pakotetun kulutuksen taktiikoista ja sääntelyparadigmojen manipuloinnista. Tämän työn eturintamassa ovat WHO:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppanit/yksityiset sidosryhmät, jotka muokkaavat suoraan tätä politiikkaa ja hyötyvät siitä. Heidän vaikutuksensa on itse asiassa tehnyt WHO:sta Iso Farman haaran, joka on niin vaikutusvaltainen, että se on jo osoittanut kykynsä muuttaa koko kansainvälistä sääntelyprosessia lääketeollisuuden hyödyksi COVID-19 pandemian aikana. Nämä uudet lait vahvistavat tätä vaikutusvaltaa entisestään ja sitovat laillisesti koko maailmanlaajuisen yhteisön Iso Farman puolesta rakennettaviin pysyviin pandemiamarkkinoihin.
KUKA RAHOITTAA WHO:TA?
WHO:ta rahoitetaan säännöllisten maksuosuuksien kautta, jotka tulevat jäsenvaltioilta – jotka muodostavat 20 % sen rahoituksesta – ja yksityisiltä sidosryhmiltä, jotka muodostavat loput 80 % ja siten suurimman osan sen rahoituksesta. Organisaation ylivoimainen riippuvuus yksityisestä rahoituksesta on tehnyt siitä haavoittuvan sen sidosryhmien valtavalle vaikutukselle, tarjoten yksityisille toimijoille mahdollisuuden sanella WHO:n politiikkaa, istua tärkeissä komiteoissa, johtaa kokonaisia jakeluohjelmia ja olla jopa korkeimmissa byrokraattisissa asemissa.
Yksityisen sektorin vaikutus WHO:hon toteutui konkreettisimmin ja seuraamuksellisimmin COVID-19 pandemian aikana, kun WHO:n pandemiaa edeltävien tavoitteiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanit – kuten Gatesin rahoittama Coalition for Epidemic Preparedness Innovations (CEPI) -järjestö ”nopeuttaen rokotteiden kehittämistä” ja Bill Gates (joka kannatti rokotteiden kehittämistä 90 päivässä tai sitä lyhyemmässä ajassa) – vaikuttivat voimakkaasti maailmanlaajuisiin pandemian vastatoimiin WHO:n jäsenmaissa.
WHO:n rahoituslähteet vuonna 2018. Kuvalähde: Maailman talousfoorumi/www.weforum.org/agenda/2020/04/world-health-organization-what-it-does-how-it-works/
Vastaavasti julkisen sektorin byrokraatit, kuten tohtori Anthony Fauci, Obaman entinen FDA:n komissaari Margaret Hamburg sekä Rick Bright BARDAsta ja Rockefeller Foundation -säätiöstä, kannattivat kaikki lokakuussa 2019 järjestetyssä paneelissa uuden järjestelmän luomista, jossa korostettiin ”vauhtia ja tehokkuutta” sekä ”nopeita” rokotteita. Fauci julisti, että on tärkeää muuttaa ihmisten käsitystä influenssasta lievänä sairautena ja tehdä se ”häiritsevällä [ja iteratiivisella] tavalla”, ja kuten Whitney Webb totesi Moderna-paljastuksessaan:
[Bright] sanoi parhaan tavan ”häiritä” rokotekenttää ”nopeampien” rokotteiden puolesta olisi ”täysin häiritsevän kiihtymyksen kokonaisuuden ilmaantuminen, joka ei ole byrokraattisten ehtojen ja prosessien varassa”. Hän sanoi myöhemmin hyvin suoraan, että hän tarkoitti ”nopeammilla” rokotteilla mRNA-rokotteita.
Varsinkin riippumatta siitä, oliko jäsenvaltioilla voimassa Yhdysvaltojen/Iso-Britannian kaltaisia hätäkäyttölupalakeja, jotka mahdollistavat kokeellisten, ei-hyväksyttyjen lääkkeiden nopean kehittämisen ja jakelun pandemioiden kaltaisissa hätätilanteissa, jäsenvaltiot omaksuivat ne yleisesti kehittääkseen ja/tai jakaakseen COVID-19 rokotteita – melko ”häiritsevä” ja ”nopea” tapa saada nämä rokotteet markkinoille, mikä tehdään juuri siten, ettei niiden kehitys ”ole sidoksissa byrokraattisiin ketjuihin ja prosesseihin”.
Ennen tämän hätätilanteen sääntelyn purkamisen hyväksymistä, WHO:n oli myönnettävä tälle ennennäkemättömälle pyrkimykselle, ja hyväksymättömille rokotteille, legitiimiys hätäkäyttölupamenettelyn (EUL – Emergency Use Listing) avulla, jota se käyttää ”arvioimaan ja luetteloimaan” ei-hyväksyttyjä lääkkeitä ”perimmäisenä tavoitteena nopeuttaa näiden tuotteiden saatavuus kansanterveydellisistä hätätilanteista kärsiville ihmisille”.
Vaikka EUL on virallisesti neuvoa-antava nimike, jonka tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita tekemään omia päätöksiään, todellisuudessa sillä on tosiasiallisia oikeudellisia seurauksia, jotka vaikuttavat merkittävästi maailmantalouteen – pääasiassa EUL:n roolin kautta WHO:n maailmanlaajuisessa rokotteiden jakeluohjelmassa COVAXissa. WHO:n verkkosivuston mukaan COVAXin ”EUL/esivalintaohjelmat varmistivat yhdenmukaisen tarkastelun ja valtuutuksen kaikissa jäsenvaltioissa”, korostaen WHO:n EUL:n oikeudellisuutta ja sääntelyn vaikutusta.
Vaikka COVAX toimii tärkeänä jakelujärjestelmänä WHO:n hyväksymille lääketuotteille pandemioiden aikana, se on myös ehkä selkein esimerkki taloudellisen korruption ja sisäisten toimintojen laajuudesta WHO:ssa. COVAX, kuten monet WHO:n toiminnot, on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus tai pitkäaikainen yhteistyö WHO:n ja yksityisten yritysten välillä.
Bill Gates – joka kuvaili 10 miljardin dollarin sijoitustaan rokotteisiin, jotka tuottivat 200 miljardia dollaria, hänen ”parhaaksi sijoituksekseen” – on syvästi taloudellisesti sotkeutunut WHO:n COVAX:iin. COVAXin ilmoitettu tavoite COVID-19 pandemian aikana oli ”nopeuttaa COVID-19 testien, hoitojen ja rokotteiden kehitystä, tuotantoa ja tasapuolista saatavuutta”. Sitä johtivat yhdessä Bill Gatesin perustama Gavi, WHO, CEPI ja Gatesin rahoittama UNICEF. Gavi, CEPI, Gates Foundation -säätiö ja UNICEF ovat kaikki pyrkineet nopeuttamaan rokotteiden kehittämistä ennen pandemiaa. Erityisesti Gavin ilmoittama tavoite on luoda ”terveet markkinat” rokotteille ”kannustamalla valmistajia alentamaan rokotteiden hintoja köyhimmissä maissa vastineeksi pitkäaikaisesta, suuresta ja ennustettavasta kysynnästä näissä maissa” (korostus lisätty) .
COVAX kehitti myös ”No-Fault Compensation Program” -ohjelman, jonka tarkoituksena oli ”[vähentää] [rokote]valmistajien oikeudenkäyntien riskiä” ”antamalla valmistajille turvaa kaikkia taloudellisia menetyksiä vastaan, joita niille saattaa aiheutua näiden rokotteiden käyttöönotosta ja käytöstä”. Toisin sanoen, WHO pyrki vapauttamaan Iso Farman yritykset oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta sen nopeasti hyväksyttyjen COVID-rokotteiden tuottamien haittatapahtumien vuoksi. Siten Iso Farma, WHO:n avustuksella, ei vain kyennyt kiirehtimään ongelmallisia tuotteita markkinoille, vaan myös täysin rankaisemattomasti näiden tuotteiden mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta.
Lisäksi CEPI:n perustaja ja Wellcome Trustin entinen johtaja (molemmat ovat suuria WHO:n rahoittajia), Jeremy Farrar, valittiin WHO:n päätutkijaksi joulukuussa 2022, mikä vahvisti Gatesin ja CEPI:n tavoitteita WHO:n poliittiseen agendaan.
Jopa kolmetoista WHO:n rokotteita ja immunisaatiota käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän (SAGE – Strategic Advisory Group of Experts) viidestätoista jäsenestä omaa joko suoraan uran yrityksissä, jotka ovat WHO:n yksityisiä sidosryhmiä, useimmiten Wellcome Trustissa tai Bill Gatesin tai Gates-säätiön rahoittamissa kansalaisjärjestöissä ja instituutioissa.
Meneillään olevat IHR:n muutokset ja WHO:n CA+-sopimuksen laatiminen kuvastavat WHO:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneiden viimeisintä pyrkimystä lujittaa maailmanlaajuista vaikutusvaltaansa käyttämällä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) järjestöä edustajanaan, kodifioiden poliittisen agendansa maailman tunnetuimman kansainvälisen terveysjärjestön suojeluksessa. Vaikka yleissopimukset pyrkivät edistämään pandemiavalmiuden väitettyä kansainvälistä etua, niiden vaatimat toimenpiteet – jotka jo osoittautuivat Iso Farmalle ennätyksellisiksi COVID-19 pandemian aikana, vaikka todellista kansanterveyshyötyä ei ole saatu – turvaisivat COVID-aikakauden rokotepolitiikan katastrofit (kiireellistetyt, alitestatut farma-tuotteet, jotka on määrätty yleisölle toimeksiannoilla) oletusreaktiona kansanterveyteen liittyviin huolenaiheisiin, arveltiinpa niiden olevan COVID-19:ään verrattuna vaarallisempia tai vähäisempiä.
COVID-19 TOIMENPITEIDEN VAHVISTAMINEN, TIEN PÄÄLLYSTÄMINEN PANDEMIAMARKKINOILLE
IHR-muutosten ja WHO:n CA+-sopimuksen keskeiset poliittiset toimenpiteet loisivat pysyvät rahoitusmarkkinat, jotka keskittyvät pandemiaan varautumiseen ja reagointiin. Molempien sopimusten läpi kulkeva ydinideologia on ”One Health – Yhteinen terveys” -agenda.
“Yhteinen terveys” lähestymistapa. Kuvalähde: The One Health Commission/www.onehealthcommission.org/en/why_one_health/what_is_one_health/
WHO:n verkkosivuston mukaan ”Yhteinen terveys” -lähestymistapa pandemiavalmiuteen ja vastatoimiin suunnittelee ”[yhdistävänsä] ihmiset, eläimet ja ympäristön”, jotta ”käsitellään tautien hallinnan koko kirjo – ennaltaehkäisystä havaitsemiseen, varautumiseen, reagointiin ja hallintaan – ja edistetään maailmanlaajuista terveysturvaa”. Toisin sanoen se edellyttää täysimittaista ihmis-eläinympäristön valvontaa sekä ennen pandemioita ennaltaehkäisy- ja valmiustarkoituksiin että pandemioiden aikana vastatoimien tarkoituksiin. Yhteinen terveys -mallille on myös elintärkeää (valvonnan kautta kerättyjen) tietojen yhteentoimivuus ja saavutettavuus – tai kuten WHO sanoo, ”jaettu ja tehokas hallinto, viestintä, yhteistyö ja koordinointi”.
Liiketoiminnan näkökulmasta Yhteinen terveys -ohjelma loisi sykliset markkinat, jotka perustuvat kahteen hallitsevaan periaatteeseen: jatkuvaan ”pandemiapotentiaaliin” sisältyvien taudinaiheuttajien valvontaan ja näiden patogeenien lääketieteellisten vastatoimien tutkimus- ja kehitystyöhön. Tämä T&K tulee sitten markkinoille toteuttamalla sääntelypolitiikkaa, joka koskee ei-hyväksyttyjen, kokeellisten lääketieteellisten tuotteiden kehittämistä ja jakelua. Äskettäin hyväksytyt IHR-muutokset ovat jo vahvistaneet nämä periaatteet kansainvälisessä oikeudessa. WHO:n CA+:n laatimisen jatkaminen tähtää siihen myös.
I. Pandemiapotentiaalin aiheuttavien patogeenien biovalvonta
Molemmissa yleissopimuksissa vaaditaan erityisesti, että jäsenvaltiot velvoitetaan laillisesti rakentamaan infrastruktuuria kokonaisten populaatioiden biovalvontaa varten. Esimerkiksi WHO:n CA+ vaatii jäsenvaltioita ”sitoutumaan edistämään pandemioiden ehkäisyyn, varautumiseen ja reagointiin yhtenäistä terveyttä koskevaa lähestymistapaa, joka on integroitu, koordinoitu ja yhteistyökykyinen asianomaisten toimijoiden ja sektoreiden kesken”, sekä vahvistamaan pandemioiden ehkäisyä ”yhteistyöhön perustuvan valvonnan” ja ”vektorivälitteisten tautien seurannan ja ehkäisyn” avulla, muiden vastaavien säännösten ohella.
Yhtä lailla, IHR:n liitteeseen 1 tehty uusi lisäys kehottaa valtioita: ”Kehittämään, vahvistamaan ja ylläpitämään ydinvalmiuksiaan koordinoida ja tukea paikallista tasoa valmistautuessaan ja reagoidessaan kansanterveysriskeihin … mukaan lukien: valvonta … kontrollitoimenpiteiden täytäntöönpano … [ja] misinformaation ja disinformaation käsitteleminen; ja logistiikka.” Tämä väitetysti toistaa säännöksen, joka on jo vahvistettu aiemmin hyväksytyssä vuoden 2005 IHR:ssä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on: ”Kehitettävä, vahvistettava ja ylläpidettävä … valmiuksia havaita, arvioida, ilmoittaa ja raportoida tapahtumia näiden asetusten mukaisesti.” Uusi IHR yhdistää kuitenkin erityisesti valvonnan useisiin muihin ”ydinvalmiuksiin” mukaan lukien ”valvontatoimenpiteiden toteuttaminen” ja ”[mis/disinformaation] käsitteleminen”.
Vaikka hyväksytyssä IHR:ssä ei mainita suoraan valvontaa ihmisen ja eläimen rajapinnassa, WHO on edelleen sitoutunut One Health Initiative -aloitteeseensa. Molemmat säädökset yhdessä velvoittaisivat jäsenvaltiot käyttämään biovalvontatyökaluja vaarallisten taudinaiheuttajien seurannassa.
Uusin WHO:n CA+-sopimusluonnos menee tällä rintamalla pidemmälle kuin IHR, ja yksi sen tavoitteista on vahvistaa ”monialaisen yhteistyön tärkeyttä kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla ihmisten terveyden suojelemiseksi, mukaan lukien One Health -lähestymistavan avulla”. Luonnoksen mukaan jäsenvaltioiden olisi myös ”edistettävä Yhtenäisen terveyden lähestymistapaa” pandemiavalmiutta ja vastatoimia varten ”johdonmukaisen, integroidun, koordinoidun ja yhteistyöhön perustuvan kautta kaikkien asiaankuuluvien organisaatioiden, sektoreiden ja toimijoiden kesken kansalliset olosuhteet huomioon ottaen”. Edelleen, niiden on tunnistettava, oletettavasti valvontavalmiuksia rakentamalla, ”pandemioiden ja tautien ilmaantumisen tai uudelleen puhkeamisen tekijät ihmisen ja eläimen ja ympäristön rajapinnassa…”.
Käy ilmi, että WHO:n yksityiset sidosryhmät alkoivat rahoittaa tätä tarkoitusta koskevia aloitteita vuosia ennen COVID-19 pandemiaa. Wellcome Trust, jonka entinen johtaja Jeremy Farrar on nyt WHO:n johtava tutkija, ja Gates-säätiö rahoittivat AMR-alan julistuksen vuonna 2016, johon sisältyi ”teollisuuden sitoumus jakaa mikrobilääkeresistenssin seurantatietoja”. Osana tätä sitoumusta lääkeyritykset sopivat, että ne: ”Jatkavat tuottamiemme seurantatietojen jakamista kansanterveysalan elinten ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa … tiedottavat asianmukaisesta antibioottien ja rokotteiden käytöstä sekä auttavat siten ajan myötä lisäämään valvontavalmiuksia maailmanlaajuisesti.”
Wellcome Trust totesi, tähän aloitteeseen viitaten, että: ”Julkisen ja yksityisen sektorin on selkeästi jaettava paikallisista ja maailmanlaajuisista antibioottivalvontatutkimuksista keräämänsä tiedot.” Vuoden 2016 lehdistötiedotteessa Wellcome Trust julkaisi lehdistötiedotteen, jossa puolustetaan ”tulevien kansanterveyskriisien aikana kerättyjen tutkimustietojen … saattamista saataville mahdollisimman nopeasti ja avoimesti”.
Samoin Bill Gates korosti vuonna 2017 antamassaan lausunnossa bioseurantatietojen jakamisen tärkeyttä:
Meidän on myös varmistettava, että jokainen maa suorittaa rutiinivalvontaa tautipesäkkeitä koskevien tietojen keräämiseksi ja tarkistamiseksi … meidän on varmistettava, että maat jakavat tietoja oikea-aikaisesti, ja että on olemassa riittävät laboratorioresurssit epäiltyjen patogeenien tunnistamiseen ja seurantaan.
Tällainen biovalvonta ei ole mitään uutta tai teknologisesti kaukaista. Palantirin ja Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriön (HHS – Department of Health and Human Services) ohjelma ”Protect” valvoi jätevedenpuhdistamoita kaikkialla Yhdysvalloissa ”ennustaakseen uusia COVID-19 tapauksia viisi tai yksitoista päivää ennen epidemian puhkeamista” osana joukkotiedonkeruusuunnitelmaa pandemian aikana. Ohjelma oli itse asiassa 9/11:n jälkeisen valvontaohjelman elpyminen, joka oli sijoitettu Pentagonin DARPA:aan, mutta joka romutettiin nopeasti tietosuojasyistä. Protectin aikana, Trumpin hallinto pakotti Yhdysvaltain sairaalat syöttämään ”kaikki tiedot Covid-19 tapauksista ja potilastiedot suoraan HHS Protectiin” uhkaamalla sairaaloiden, jotka eivät noudattaneet vaatimuksia, Medicare ja Medicaid rahoitusta. Palantir, joka hankki kaiken HHS:n COVID datan, luotiin CIA:n merkittävällä osallisuudella tarkoituksenaan saada ennakoivaa tiedustelutietoa joukkosiviilivalvonnasta uhkien lopettamiseksi – terrori-iskuista kansanterveydellisiin hätätilanteisiin – ennen kuin ne tapahtuvat.
Epidemioiden ennakointi biovalvonnan avulla on ratkaisevan tärkeää pandemiavalmiuden ja vastatoimien tutkimus- ja kehitysvaiheen (T&K) vauhdittamisessa – ja se on kriittinen mahdollisuus kehittää sekä hallinnoida bioteknologisia tuotteita tyypillisen sääntelyjärjestelmän ulkopuolella. Se mahdollistaa myös niiden kehittämisen ja markkinoinnin ennaltaehkäisevästi, mikä tarkoittaa, että – väärissä käsissä – tuotteita voitaisiin nopeuttaa kehitystyön läpi ja pakottaa yleisön käsiin ilman minkäänlaista olennaista kansanterveysuhkaa. Pelkästään uhan mahdollisuus voisi mahdollisesti laukaista samanlaisen vasteen, joka havaittiin COVID-19:n aikana, tai mikä vielä pahempaa, ”ennaltaehkäisevän” lääke-/rokotekehityksen kohteena olevien patogeenien tarkoituksellista vapauttamista voitaisiin kannustaa.
II. Tutkimus ja kehitys
Vaikka äskettäin hyväksytyt IHR-muutokset eivät velvoita sopimusvaltioita tekemään yhteistyötä ”tutkimus- ja kehitysyhteistyössä [ja] teknologian ja tiedon jakamisessa”, kuten aiemmissa luonnoksissa tehtiin, WHO:n pääjohtajan on nyt virallisesti ”tuettava sopimusvaltioita, niiden pyynnöstä … edistämään tutkimusta ja kehitystä sekä vahvistamaan laadukkaiden, turvallisten ja tehokkaiden asiaankuuluvien terveystuotteiden paikallista tuotantoa, ja mahdollistamaan muita tämän määräyksen täysimääräisen täytäntöönpanon kannalta olennaisia toimenpiteitä” (korostus lisätty).
Viimeisimmässä WHO:n CA+-luonnoksessa jäsenmaita vaaditaan: ”Yhteistyöhön rakentamaan, vahvistamaan ja ylläpitämään maantieteellisesti erilaisia tutkimus- ja kehitysvalmiuksia sekä instituutioita … yhteisen agendan pohjalta” ja ”edistämään tutkimusyhteistyötä ja tutkimuksen saatavuutta avointen tieteellisten lähestymistapojen kautta tiedon ja tulosten nopeasti jakamiseksi, erityisesti pandemioiden aikana.”
Tämä laajentaisi WHO:n vuoden 2014 CEPI-kumppanuusohjelmaa Research and Development Blueprint for Emerging Pathogens (WHO:n tutkimus- ja kehityssuunnitelma epidemioita varten), jonka tavoitteena on ”lyhentää [pandemian] julistamisen ja tehokkaiden testien, rokotteiden ja lääkkeiden saatavuuden välistä aikaa”.
Suunnitelma ei kuitenkaan tee tätä vain pandemiavastauksena toimivan tutkimuksen ja kehityksen kautta, vaan myös pandemioiden ehkäisyn avulla tutkimalla ja kehittämällä sairauksia, jotka ”aiheuttavat todennäköisesti epidemioita tulevaisuudessa”. T&K suunnitelma on siksi WHO:n biovalvontatoimenpiteiden jatke, sillä se toimeksiantaa lääkkeiden tutkimusta ja kehitystä patogeeneille, jotka havaitaan ”One Health” -tyylisen valvonnan avulla.
Tällainen ennaltaehkäisevä tutkimus- ja kehitystyö on saanut WHO:n CA+:n ja IHR:n asiantuntijat ilmaisemaan vakavaa huolta sen mahdollisuudesta kannustaa toiminnan tehostamisen (gain-of-function – GoF) tutkimusta. Koska GoF-tutkimusta pidetään kaksikäyttöisenä, mikä tarkoittaa, että sitä voidaan käyttää sekä ennaltaehkäiseviin pandemiatoimiin että hyökkääviin biologisiin aseisiin, on mahdollista, että WHO:n puoltamaa väitettyä puolustavaa/rauhanomaista tutkimus- ja kehitystyötä voitaisiin käyttää myös biologisten aseiden kehittämiseen.
WHO on selvästi tietoinen tästä riskistä. Esimerkiksi WHO:n BioHub-turvallisuusasiakirjassa se suosittelee, että WHO:n tiedonjakopatogeeniohjelmaan liittyvät laboratoriot kehittävät bioturvasuunnitelman, joka ”sisältää toimenpiteet, jotka on toteutettava vaarallisten biologisten taudinaiheuttajien varkauksien, väärinkäytön ja tahallisen levittämisen estämiseksi”. Uusimmassa WHO:n CA+-luonnoksessa todetaan myös, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ”laboratoriobiologisten riskien hallinta estääkseen patogeeneille tahattoman altistumisen ja patogeenien väärinkäytön tai tahattoman vapautumisen”.
Riippumatta siitä, ovatko nämä vuodot vahinkoja tai tahallisia, COVID-19:n erittäin todennäköinen alkuperä laboratoriovuodosta kertoo näiden patogeenien kyvystä aiheuttaa vakavia maailmanlaajuisia häiriöitä. Tämä herättää huolta siitä, tehdäänkö vaarallisia taudinaiheuttajia koskevaa ennaltaehkäisevää tutkimusta ja kehitystä todellakin ”valmiuden vuoksi”, varsinkin kun otetaan huomioon, että ennaltaehkäisevällä T&K:lla on oletettavasti ratkaiseva rooli Iso Farman omistamien pandemialääkkeiden saamisessa markkinoille.
Edelleen, otettaessa huomioon CEPI:n perustajan ja entisen Wellcome Trust johtajan Jeremy Farrarin asema WHO:n päätutkijana ja CEPI:n johtava rooli COVID-19 rokotteiden tutkimus- ja kehitystyön rahoittamisessa sekä heidän roolinsa jatkossakin rokotteiden rahoittamisessa tulevaisuuden koronaviruksia varten ja väitettyä tulevaa ”tautia X” vastaan (sekä niiden ainutlaatuinen rahoitusmalli, joka koostuu ”useista sijoittajista”, joihin ovat kuuluneet Gates Foundation -säätiö, Wellcome Trust ja Maailmanpankki), on erittäin todennäköistä, että CEPI ja muut WHO:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussuhteet, joilla on taloudellisia eturistiriitoja, toteuttavat näitä tulevia pandemiapotentiaalia aiheuttavia taudinaiheuttajia koskevan tutkimuksen ja kehityksen.
Wellcome Trust ja Gates Foundation -säätiö myönsivät myös merkittäviä varoja CEPI:n käynnistämiseen. CEPI aloitti vuonna 2017 tavoitteenaan ”lyhentää uusien rokotteiden kehittämiseen kuluvaa aikaa suojatakseen viruksia vastaan, jotka ilmestyvät yhtäkkiä kansanterveysuhkina…” Avain rokotteiden kehitysajan lyhentämiseen on sääntelyn purkamisprosessi, joka mahdollistaa ei-hyväksyttyjen lääkinnällisten tuotteiden nopean kehittämisen ja jakelun, mikä on myös tärkeä osa uutta IHR:ää ja WHO:n CA+:ta.
III. Sääntelyreitit
Uusi IHR tarjoaa riittävät sääntelymahdollisuudet hyväksymättömille lääketuotteille päästä markkinoille pandemian vallitessa – täydellinen deus ex machina riskialttiille bioteknologiatuotteille, jotka muodostavat Iso Farman uudet hankinnat. Uuden kansainvälisen yleissopimuksen mukaan pääjohtajan on toimitettava jäsenvaltioiden pyynnöstä asiakirjat, ”jotka liittyvät tiettyyn asiaankuuluvaan terveystuotteeseen”, jotka ”[lääkkeen] valmistaja toimittaa WHO:lle … mahdollistaakseen sopimusvaltion viranomaisarvioinnin ja valtuutuksen” (korostus lisätty).
Vaikka tämän määräyksen tarkat vaikutukset ovat epäselviä, kansainvälisen oikeuden professori, tohtori Amrei Müller, Global Health Responsibility Agencyn perustaja ja WHO:n CA+:n ja IHR:n asiantuntija, kertoi Unlimited Hangoutille epäilevänsä tämän ”säännöksen tähtäävän jälleen kerran hätälupien vauhdittamiseen kotimaisella tasolla WHO:n suosittelemien tutkimusten kohteena oleville terveystuotteille [pandemian] aikana”, huomauttaen, että WHO ei täsmennä, onko näillä ”oleellisilla terveystuotteilla” oltava täydet lisenssit.
Yhtä lailla, WHO:n pääjohtajan on nyt ”tuettava pyynnöstä sopimusvaltioita asiaankuuluvien terveystuotteiden tuotannon lisäämisessä ja maantieteellisessä monipuolistamisessa…” Asiakirjat eivät estä WHO:ta vaikuttamasta kansallisen lainsäädännön lakeihin ”vauhdittaakseen” terveystuotteiden tuotantoa.
WHO:n CA+ pyrkii entistä voimakkaammin vaikuttamaan kansalliseen sääntelypolitiikkaan tätä tarkoitusta varten. Se kehottaa jäsenvaltioita ”ryhtymään toimiin varmistaakseen, että [heillä on] oikeudelliset, hallinnolliset ja taloudelliset puitteet, jotka tukevat hätätilanteen sääntelyvaltuutuksia pandemiaan liittyvien terveystuotteiden tehokkaaseen ja oikea-aikaiseen hyväksymiseen pandemian aikana”, (korostus lisätty) mukaan lukien ”tekninen apu ja yhteistyö WHO:n kanssa” – yritys velvoittaa jäsenvaltiot panemaan täytäntöön hätäkäyttölupapolitiikkaa kansallisella tasolla WHO:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneiden nopean toiminnan agendan toteuttamiseksi.
Nämä määräykset laajentavat WHO:n julkisen ja yksityisen Access to COVID-19 Tools (ACT) Accelerator -yhteistuotannon ohjelman tavoitteita ”nopeuttaa kehitystä, tuotantoa ja tasapuolista pääsyä COVID-19 testeihin, hoitoihin ja rokotteisiin” muihin tauteihin COVID-19:n ulkopuolelle.
ACT Accelerator, johon COVAX kuuluu, toimi kumppanuutena, johon kuuluivat WHO, Gates Foundation -säätiö, GAVI, Wellcome Trust ja Maailmanpankki – kaikki merkittävät WHO:n rahoittajat ja Gates-säätiön yhteistyökumppanit (mukaan lukien Maailmanpankki ja Wellcome Trust). Erityisesti Maailmanpankki ja Gates-säätiö rahoittivat vuoden 2017 Kansainvälisen eläinten tartuntatautien toimiston (WOAH – World Organization for Animal Health) ohjelmaa kehittääkseen ”rokotepankkeja”, joiden tarkoituksena oli ”[mahdollistaa] rokotteiden hätävarastojen nopea toimitus … riskialttiiden kohde-eläinpopulaatioiden rokottamiseksi”.
Kuva: rafapress, Shutterstock.
Maailmanpankin vuoden 2018 käytäntöjen asiakirja, johon Gates-säätiö osallistui, kuvailee sen ”Pandemic Emergency Fund” -rahastoa, johon kuului myös ”CEPI-rahasto”. Maailmanpankki rahoitti CEPI:ä kehittämään rokotteita ”[kiihdyttääkseen] rokotteiden kehittämistä pandemiapotentiaalia omaavia taudinaiheuttajia vastaan…” Osa tästä ”kiihdytyksestä” sisälsi apua ”matalan tulotason maissa sääntelykapasiteetin parantamiseen sekä maiden ja toimipaikkojen valmisteluun kliinisten tutkimusten suorittamiseksi…” varmistaakseen, että pienituloisilla mailla on ”nopeasti ja tehokkaasti pääsy hengenpelastaviin rokotteisiin” (korostus lisätty). ”Sääntelykapasiteetin parantaminen” viittaa todennäköisesti säädösten muuttamiseen maissa, joissa ei ole käytössä hätäapuohjelmia, kuten Yhdysvaltojen hätäkäyttölupaa tai FDA:n Investigational New Drugs Application -sovellusta, jonka avulla lääkeyhtiöt voivat hakea FDA:n hyväksyntää jakaakseen hyväksymättömiä bioteknologiatuotteita ihmisille.
Silti WHO:n rahoittajat etsivät myös muita, ”innovatiivisempia” menetelmiä lääkekehitystä nopeuttaakseen. Kun Jeremy Farrar oli vielä Wellcome Trustin johtaja, hän käynnisti kahden entisen DARPA:n (Defence Advanced Research Projects Agency) johtajan johtaman aloitteen nimeltä Wellcome Leap. Wellcome Leap, DARPA:n de facto globaali iteraatio, pyrkii käyttämään synteettisesti luotuja ihmiselimiä farmaseuttisten tuotteiden vaikutusten testaamiseen. Jos tämä testausmenetelmä onnistuu, se voisi korvata eläin- tai ehkä jopa ihmislääkekokeita, joissa käytetään ”geenimuokattuja tai viljeltyjä elimiä”, mikä lyhentää entisestään lääkkeiden markkinoille saattamiseen kuluvaa aikaa.
Näyttää siltä, että jopa WHO:n tarkistuskomitea, jonka tehtävänä on kritisoida muutoksia, uskoo kuitenkin, että WHO:n sääntelytavoitteet voivat mennä liian pitkälle, kun otetaan huomioon organisaation valtuudet. Se totesi, että ”oikeudelliselta kannalta ei ehkä ole suositeltavaa vaatia, että WHO kehittää tällaisia [kotimaisia] sääntelyohjeita [jäsenvaltioille]”. Nämä suositukset eivät tietenkään saaneet WHO:ta ottamaan käyttöön sääntelyn purkamismahdollisuuksia jäsenvaltioille uudessa IHR:ssä eivätkä WHO:n CA+:ssa.
WHO:n EUL COVID-19 rokotteelle, joka aiheutti vakavia sivuvaikutuksia, osoitti seuraukset lääkkeen kiirehtimisestä markkinoille hätätilanteen varjolla. Se osoitti kuitenkin myös, että sellaisen sääntelyvaihtoehdon tarjoaminen hyväksymättömille biologisille lääkkeille, jotka antavat kehittäjille mahdollisuuden ohittaa normaalit testausmenettelyt, voisi olla massiivisen kannattavaa. Kaaoksen ja pelon keskellä useimpien ihmisten standardit voitaisiin syrjäyttää turvallisuuden nimissä – ilmiö, joka on ehkä tehokkaimmin osoitettu rokotevaltuutuksilla.
IV. Hyväksymättömien lääketieteellisten tuotteiden valtuuttaminen
Heinäkuussa 2023 Maailman terveysjärjestö (WHO) otti käyttöön EU:n digitaalisen COVID-19 passijärjestelmän luodakseen globaalin järjestelmän, joka ”auttaisi suojelemaan kansalaisia kaikkialla maailmassa meneillään olevilta ja tulevilta terveysuhkilta, pandemiat mukaan lukien”.
EU:n digitaalinen COVID-19 rokotepassi, joka tunnetaan myös nimellä ”immuniteettipassi”, saneli mahdollisuuden matkustamiseen kolmen kriteerin perusteella: rokotustiedot, negatiiviset testitulokset ja tiedot aiemmista infektioista. Vaikka digitoituja rokotepasseja ei vaadittu, ne kaikki sisälsivät ”digitaalisesti vahvistetun QR-koodin, joka [olisi] skannattu maahan tullessa”. Ennen kuin WHO omaksui järjestelmän, 51 maata käytti EU:n järjestelmää sanellakseen, ketkä pääsevät niiden rajojen sisälle – ja oletettavasti vaikuttaakseen monien ihmisten rokotetuksi tulemiseen – heinäkuusta 2021 kesäkuuhun 2023.
Vaikka digitaalinen rokotepassi ei toimi kovana mandaattina, jossa jokainen tietyn väestön kansalainen on pakotettu ottamaan rokote, se toimii ehdollisena valtuutuksena – sellaisena, joka tarjoaa illuusion valinnasta, mutta todellisuudessa rajoittaa niiden kansalaisvapauksia, jotka eivät mukaudu.
Esimerkiksi monet maat, kuten Itävalta, ottivat käyttöön ”pehmeitä” mandaattitaktiikoita, kuten rokottamattomien kieltäminen syömästä ravintoloissa, kahviloissa ja käymästä kampaajalla. Yhdysvallat käytti samanlaista taktiikkaa ja jätti enimmäkseen yksityisen sektorin ja tiettyjen valtion elinten tehtäväksi panna rokotevaltuuksia täytäntöön, minkä seurauksena tuhannet yhdysvaltalaiset menettivät työpaikkansa, koska he kieltäytyivät ottamasta rokotetta (katso myös tämä). Bidenin hallinto teki myös Medicare ja Medicaid sairaaloiden henkilökunnan rokottamisesta pakollista uhkaamalla niiden liittovaltion rahoitusta, minkä seurauksena ainakin satoja terveydenhuollon työntekijöitä irtisanottiin tai erotettiin työstään. Rokotustodistuksen vaatiminen muutoin yleisten oikeuksien – kuten työpaikan pitämisen, ravintolassa syömisen tai matkustamisen – edellytyksenä pakottaa ihmiset, jotka eivät muuten ottaisi lääkettä, ja rankaisee niitä, jotka ilmaisevat vapaan tahtonsa.
Kuten tohtori Fauci sanoi kirjahaastattelussa:
On todistettu, että kun teet ihmisten elämästä vaikeaa, he kadottavat ideologisen paskansa, ja rokottautuvat.
Matkustukseen perustuvan toimeksiannon sallima pakkokeino vahvistettiin itse asiassa jo vuoden 2005 IHR:ssä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat vaatia ”todistetta rokotuksesta tai muusta ennaltaehkäisystä” maahantuloa varten ”tarvittaessa sen määrittämiseksi, onko kansanterveysriski olemassa; maahantulon edellytyksenä kaikille tilapäistä tai pysyvää oleskelua hakeville matkustajille”, tai ”saavuttaakseen saman tai paremman terveydensuojelun tason kuin WHO:n suositukset”, mikä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tehdä mitä tahansa tautien leviämisen vähentämisen nimissä.
Uusi IHR laajentaa tätä tiivistämällä yksityiskohtia teknologiasta, jota oletettavasti käytetään potilastietojen tarkistamiseen tulevien pandemioiden aikana. Siinä todetaan erityisesti, että ”terveysasiakirjat” voidaan ”myöntää ei-digitaalisessa tai digitaalisessa muodossa minkä tahansa sopimusvaltion velvoitteiden mukaisesti” (korostus lisätty). IHR edellyttää nyt myös, että WHO ”kehittää ja päivittää [jäsenvaltioiden kanssa] … teknisiä ohjeita, mukaan lukien eritelmät tai standardit, jotka liittyvät terveysasiakirjojen myöntämiseen ja aitouden varmistamiseen sekä digitaalisessa että ei-digitaalisessa muodossa.”
WHO:n päätutkija Jeremy Farrarilla on oletettavasti suuri vaikutus näiden rokotepasseihin liittyvien ”standardien” laatimiseen. Lisäksi, hänen CEPI yhtiönsä on keskeinen tutkija ja rokoteteknologian kehittäjä ”tautia X” vastaan, mikä lisää todennäköisyyttä, että WHO:n yksityiset sidosryhmät vaikuttavat tätä prosessia koskevaan päätöksentekoon.
WHO GDHCN. Kuvalähde: www.who.int/initiatives/global-digital-health-certification-network
Parhaillaan kehitteillä oleva WHO:n Global Digital Health Certification Network (GDHCN) -infrastruktuuri on hyvä osoitus siitä, miten nämä terveystarkastukset tehdään. GDHCN laajentaa ”alueellisia verkostoja”, joita EU:n digitaalinen COVID-19 varmennejärjestelmä käytti, oletettavasti ”maailmanlaajuisessa” mittakaavassa. GDHCN pyrkii digitoimaan rokotustodistukset ”rajojen sisällä ja yli” sekä toimimaan digitaalisena tietokeskuksena matkustavien kansalaisten terveystietojen tallentamiseen. Toisin sanoen, se jäljittää ”digitaalisesti vahvistettuja terveystietoja (esim. rokotuskortit, terveystiedot)” tai sitä, mitä Iso Farman kehittämiä lääkkeitä/rokotteita maailman kansalaiset ovat ottaneet, jotta jäsenvaltiot voivat käyttää näitä tietoja sanellakseen matkustajien ihmisoikeuksia.
WHO kehuskelee verkkosivuillaan järjestelmän ”yhteentoimivuudesta”, tarkoittaen sen kykyä työskennellä muiden ”olemassa olevien alueellisten verkostojen” kanssa, jotka on jo perustettu tarkistamaan terveystiedot. Yhteentoimivuus, GDHCN:n ehkä merkittävin ominaisuus, on välttämätön osa pandemiavalmiutta koskevaa ”Yhteinen terveys” -lähestymistapaa.
Se mahdollistaa WHO:n CA+-sopimuksen tavoitteen ”monialaiseen yhteistyöhön kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla ihmisten terveyden turvaamiseksi…” ja jäsenvaltioille annetun mandaatin ”kehittää, vahvistaa [ja] toteuttaa … kattavaa monialaista kansallista pandemioiden ehkäisyä” ”yhteistoiminnallisen valvonnan” kautta, (korostus lisätty) tarjoamalla digitaalisen infrastruktuurin massatietojen jakamiseen. Tämän tason yhteistyön ansiosta hallitukset voivat päästä käsiksi kaikkien kansalaisten terveystietoihin napin painalluksella ja mahdollisesti jakaa ne yksityisen sektorin kumppaniensa kanssa.
Yhteentoimivuutta myydään usein tapana tehdä globaalista valvonta- ja tunnistusjärjestelmästä ”hajautettua” ulkoistamalla nämä tehtävät useille organisaatioille, mutta yhteentoimivuus mahdollistaa myös eri hallitusten ja toimittajien tietojen keskittämisen ja pääsyn samaan globaaliin tietokantaan. Toisin sanoen, yhteentoimivuus mahdollistaa de facto keskittämisen useista eri toimittajista huolimatta, mikä tarjoaa vain illuusion hajauttamisesta.
Sopivasti, GDHCN:ää kehitetään samaan aikaan, kun YK pyrkii asettamaan digitaalisen tunnistamisen ”ihmisoikeudeksi”, tai pikemminkin ehdoksi muiden ihmisoikeuksien saamiselle, koko maailman kansalaisille vuoteen 2030 mennessä, kuten sen kestävän kehityksen tavoitteessa 16.9 todetaan. YK:n digitaalisen ID:n tavoitteet toteutetaan maailmanlaajuisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, pääasiassa ID 2020 Alliancen (nyt osa Digital Impact Alliance -liittoumaa) kautta. ID2020 Alliance Manifesto toteaa, että: ”Yksilöt tarvitsevat luotettavan ja todennettavissa olevan tavan todistaa, keitä he ovat, sekä fyysisessä maailmassa että verkossa.” Yksi tavoista, joilla se pyrkii tekemään tämän, on ”tarjoamalla reitti tekniseen yhteentoimivuuteen”.
Tätä ”liittoumaa” tukee mielenkiintoisesti myös Bill Gatesin Gavi – mikä herättää kysymyksen siitä, kuinka paljon digitaalinen tunnistaminen ja siten digitaaliset terveyspassit ovat osa ”terveiden” rokotemarkkinoiden edistämistä. Muita ID2020:n tukijoita ovat Microsoft ja Rockefeller Foundation -säätiö, joka on myös WHO:n merkittävä rahoittaja.
Tämän kokoiset varmistusjärjestelmät tulevat asettamaan kansalaisten oikeuden tehdä perustoimintoja – kuten matkustaa, syödä ravintolassa tai tehdä työtään – hallitusten ja mahdollisten työnantajien käsiin. Siviilien oikeudet ovat ehdollisia, ja ne määräytyvät massiiviseen digitaaliseen keskittimeen tallennetun datan perusteella, joka on jakamiskyvyltään globaali. Sen lisäksi, että kotimaiset hallitukset pääsevät käsiksi omien kansalaistensa terveystietoihin tämän järjestelmän puitteissa, myös koko globaali byrokratia pääsee käsiksi siihen.
KORPORATIIVINEN AHNEUS: TODELLINEN PANDEMIA
Iso Farman edessä oleva patenttijyrkänne on jyrkkä, ja turvaesteet, jotka aiemmin estivät yrityksiä vajoamasta liian kauas huipulta, ovat vähentyneet sen tuloksena, että yritysjättiläiset ovat ahmattimaisesti kuluttaneet kilpailuaan ja toimialan keskittymistä vuosikymmenten aikana.
Kun vain muutama perinteinen lääkeyhtiö on jäänyt fuusioitavaksi tai hankittavaksi, siirtyminen kohti bioteknologiaa/biologiaa – ”ennalta arvaamattoman” tyyppistä lääketeknologiaa, joka on suunniteltu kohdistumaan tiettyihin ihmisen anatomian osiin – on alkanut. Näiden lääkkeiden näennäisesti mahdoton replikaatio, kallis kehitys ja hankalat sääntelyesteet niiden ”biologisesti samankaltaisten” versioiden markkinoille saattamisessa, ovat saaneet lääkeyhtiöt vakuuttuneiksi siitä, että biotekno voi suojella niitä luolamaiselta patenttijyrkänteeltä, joka niiden on kohdattava. Näitä lääkkeitä ympäröivät vaarat luovat kuitenkin esteitä, joita tyypillisten lääkkeiden ei tarvitse kohdata niin usein päästäkseen markkinoille ja kuluttajien luottamus ansaitakseen.
Kun WHO on nyt päästänyt läpi tarkistetun IHR:n ja jatkaa WHO:n CA+:n laatimista, nämä käytännöt luovat yhä todennäköisemmän polun bioteknon lääkkeille, riippumatta siitä onko ne hyväksytty perinteisillä sääntelyprosesseilla vai ei. Pandemiavalmiuden Yhteinen terveys -malli luo kokonaiset pandemiamarkkinat, jotka on omistettu kokeellisten lääkkeiden tuotantoon, mikä on saatu aikaan kokonaisten populaatioiden jatkuvalla biovalvonnalla ja pandemiapotentiaalia aiheuttavien patogeenien tutkimus- ja kehitystyöllä. Aiemmin teknologiayritykset, kuten Palantir, ovat tehneet tätä biovalvontaa, ja Googlen ja Oraclen kaltaiset yritykset ovat osallistuneet laajempaan biovalvonnan koneistoon. Vaarallisia taudinaiheuttajia koskevaa tutkimusta ja kehitystä ovat tehneet Gatesin rahoittamat kansalaisjärjestöt, kuten CEPI, jotka ovat tarjonneet keskeisen työn massiivisesti tuottavien COVID-19 rokotteiden parissa.
Sekä WHO:n CA+ että IHR ovat edelleen normalisoineet ja laajentaneet sitä, mikä on jo tehty ”uudeksi normaaliksi” standardiksi COVID-19 pandemian aikana. Erityisesti: massabiovalvonnan toimittaminen pandemiaepidemioiden ennustamiseksi ja niihin valmistautumiseksi; kokeellisten lääkkeiden hätätilasääntelyn purkaminen niiden massoittain jakamiseksi, samalla ihmisille kertoen, että ne ovat ”turvallisia ja tehokkaita”; sekä ehdolliset toimeksiannot, jotka määrittelevät henkilön ihmisoikeudet rokotustilanteen perusteella.
Kodifiointi kansakuntien oikeudesta vaatia digitaalista vahvistusta ja ihmisten terveystietojen julkistaminen pandemian aikana sekä painostus tarjota massapääsyä näihin tietoihin yhteentoimivuuden avulla, mahdollistaa sen, että maat voivat tosiasiallisesti ryhtyä kaikkiin toimenpiteisiin viruksen ”leviämisen hidastamiseksi” riippumatta siitä, kuinka törkeästi se voi loukata ihmisoikeuksia. GDHCN:n käyttöönotto tekisi oikeuden keholliseen itsemääräämisoikeuteen riippuvaiseksi halukkuudesta uhrata matkustusoikeutensa, ja jos teknologiaa hyödynnetään kotimaassa, mahdollisesti myös muut oikeudet poistetaan.
WHO väittää, että sen tavoitteena on ”edistää terveyttä, pitää maailma turvassa ja palvella haavoittuvia” – mutta voiko se todella tehdä sen, kun se panee toimeen kansainvälisiä lakeja, jotka lopullisesti palvelevat jättiyritysten etuja ja vähentävät suuren yleisön ihmisoikeuksia? Organisaation tartuttama taloudellinen korruptio on tehnyt sen yksityisten sidosryhmien vaikutuksen alaiseksi, jotka tuottavat Iso Farmaa rikastavaa politiikkaa.
Kun raja hämärtyy niin kutsutun julkisen ja yksityisen sektorin välillä, Iso Farmaa ajava ahneus on saavuttanut täysin irrationaaliset korkeudet. Tulevat bioteknologian pandemiamarkkinat, ”kansanterveysjärjestelmämme” uusi sydän, toimivat pelolla, jota ilmentää globaalin biovalvontajärjestelmän luominen, jonka väitetään estävän jatkuvasti lisääntyviä pandemioita, sekä manipulaatiolla, jota levitetään mandaattien ja tiedonhallinnan kautta. Ironista kyllä, vaikka tätä järjestelmää mainostetaan pandemioiden ehkäisyn muotona, se mahdollisesti kannustaa toiminnan tehostamisen (gain-of-function) tutkimusta, joka mahdollistaa luonnollisten tautien militaristisen aseistamisen. Nopeuden oikeuttaminen kurinalaisuuden ja auktoriteetin vapauden edelle näyttävät olevan välttämättömiä edellytyksiä liiketoiminnan menestykselle bioteknologian pandemiamarkkinoilla. Ironista kyllä, Iso Farma saavutti tämän lähellä kuolemaa -pisteen, koska se himoitsi vaurautta ja laajentumista, sekä vaatimuksestaan, että lääketuotteiden on tuotettava voittoa myönteisten terveysvaikutusten sijaan. Tämä kulttuurinen ajattelutapa on johtanut maailman tähän, viimeiseen yhteenottoon kaikkien ”kansanterveyslaitosten” globalisoituneiden yrityskaappausten ja totuuden – tämän yrityspandemian tehokkaimman hoidon – välillä.
Artikkelin on kirjoittanut Max Jones ja se on julkaistu Unlimited Hangout nettisivuilla 3.7.2024 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
unlimitedhangout.com: The WHO: Building a Permanent Pandemic Market
Artikkelikuva: hadescom/shutterstock.com
