Niin kutsutut ”älypuhelimet” – paljon tarkemmin ”tyhmiksi puhelimiksi” kuvailtuna – yhdistävät matkapuhelimen kelloon, tiekarttaan, maailman matkailukartastoon, digikameraan, henkilökohtaiseen stereosysteemiin, musiikkikokoelmaan, videonauhuriin, päiväkirjaan, laskimeen, luottokorttiin, matkakorttiin, toimistoavaimeen, taskulamppuun, sanomalehteen, televisioon, johonkin luettavaan junassa ja luultavasti paljon muuhun.
En tiedä, koska en omista sellaista.
”Mutta se on niin mukavaa!” huutavat ne, jotka tuijottavat epäuskoisesti parikymppistä Nokiaani.
Vastaan: ”Mukavuus synnyttää alistumisen.” Mutta mihin?
Siitä lähtien, kun älypuhelimet otettiin käyttöön elämässämme vuonna 2008, niistä on tullut ulkoistettu muistimme ja aivomme, ja ne ovat korvanneet molemmat mukavuudella, ettei tarvitse muistaa mitään tai ajatella itse. Jos et usko minua, vastaa minulle tähän katsomatta älypuhelintasi. Mitä on 9×13? Mikä oli Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan pääkaupunki? Minkä vuoden missä kuussa Yhdistynyt kuningaskunta hyökkäsi Irakiin Yhdysvaltojen johtaman koalition häntäpäässä? Ennen älypuhelimia jokainen lapsi Iso-Britanniassa tiesi vastaukset näihin kysymyksiin. Nyt näin ei tee kukaan aikuinen.
Mutta ne ovat nyt vielä enemmän kuin tämä. Älypuhelimet olivat kahden vuoden sulkutoimien aikana väline, jolle COVID-uskolliset latasivat ohjelmistosovellukset (tai sovelluksen), jotka yhdistivät heidät Test and Trace -seurantaohjelmaan, joka tunnisti ja tallensi heidän sijaintinsa, liikkeensä, seurustelunsa ja henkilökohtaiset kontaktinsa.
Älypuhelimet ovat lähitulevaisuudessa se väline, jolle henkilöllisyytemme digitaalisen todentamisen varjolla – hallituksen ”kuuleminen”, joka päättyi tässä kuussa – suostuvaiset henkilöt lataavat biometriset tietonsa (sormenjäljet, valokuvat ja DNA-näytteen) keskitettyyn tietokantaan, johon Yhdistyneen kuningaskunnan bioturvallisuusvaltion 32 viranomaista pääsevät käsiksi.
Vuoden 2017 digitaalitalouslain mukaan näitä julkisia viranomaisia ovat ministeristön toimisto; sisäministeriö; puolustusministeriö; valtiovarainministeriö; oikeusministeriö; opetusministeriö; yritys-, energia- ja teollisuusstrategian osasto; työ- ja eläkeministeriö; yhteisö- ja paikallishallinnon osasto; kulttuuri-, media- ja urheiluosasto; liikenneministeriö; elintarvike-, ympäristö- ja maaseutuministeriö; Hänen Majesteettinsa tulot ja tulli; kaikki kreivikunnan, piirikunnan ja Lontoon neuvostot; Suur-Lontoon yleishallintoviranomainen; Lontoon kaupungin neuvosto; kaikki palo- ja pelastusviranomaiset; kaikki poliisiviranomaiset; kaikki koulutusviranomaiset; kaikki kaasu- ja sähköviranomaiset; HM:n kiinteistörekisteri; ja 35 §:n mukaisesti mikä tahansa muu viranomainen tai yksityinen edustaja, joka tarjoaa palvelua julkiselle viranomaiselle ja joka on nimetty tiettyyn tarkoitukseen, joka oikeuttaa pääsyn näihin tietoihin.
Älypuhelimet ovat väline, joka valvoo, ovatko niiden omistajat ajan tasalla siitä, minkä Yhdistyneen kuningaskunnan bioturvallisuusvaltio on päättänyt olevan täysin ”rokotettu” millä tahansa hallituksemme ja sen lääketeollisuuden kumppaneiden päätöksellä siitä, mitä meidän on injektoitava kehoomme ehtona pääsylle kansalaisoikeuksiin.
Älypuhelimet ovat väline, joka tarkkailee ja tallentaa, kuinka monta kertaa poistumme tai saavumme 15 minuutin laidunalueelle, jota viranomaiset tällä hetkellä toteuttavat rajatakseen ja rajoittaakseen liikkumisvapauttamme ”planeetan pelastamisen” vuoksi.
Älypuhelimet ovat väline, joka seuraa hiilijalanjälkeämme, jotta voidaan seurata ja valvoa lihan, maitotuotteiden, energian, öljyn, bensiinin ja muiden tuotteiden määrää, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan bioturvallisuusvaltio – Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen vuonna 2015 allekirjoittamien Agenda 2030 -sopimusten ehtojen mukaisesti – katkaisee asteittain pääsymme tästä hetkestä vuoteen 2030 mennessä.
Älypuhelimet ovat keino, joiden avulla valvotaan, tallennetaan ja vahvistetaan, että noudatamme Maailman terveysjärjestön pandemian ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimuksen määräämiä sekä Yhdistyneen kuningaskunnan bioturvallisuusvaltion toimeenpanemia rajoituksia, maskimääräyksiä ja geeniterapiaohjelmia pakotteenaan muun muassa pääsymme sähköiseen ja digitaaliseen verkkoon katkaiseminen.
Ja lähivuosina älypuhelimista tulee digitaalinen lompakko, jonka kautta Englannin keskuspankki hallitsee täysin, kuinka paljon, mihin ja missä käytämme sen keskuspankin digitaalista valuuttaa.
Älypuhelimet ovat bioteknologian ensimmäinen sukupolvi, jota jo istutetaan kehoomme nautittujen lääkkeiden muodossa, joissa on mikrosiruja, jotka tallentavat tahtoon myöntymisen; kvanttipisteväriaineet geeniterapioissa, jotka injektoidaan rokotteina viimeisintä WHO:n julistamaa sivilisaatiota uhkaavaa pandemiaa vastaan; ja ihon alle istutetut mikroprosessorit kontaktittomien maksujen helpottamiseksi. Älypuhelimet ovat edeltäjä sille, mitä Maailman talousfoorumin perustaja Klaus Schwab tarkasti ja profeetallisesti kerskasi olevan ”fyysisen, digitaalisen ja biologisen identiteettimme fuusio” nopeasti lähestyvässä tulevaisuudessa, jonka hän on suunnitellut meille.
Älypuhelimet ovat siis orjuutuksemme teknologiaa, ja se, että tietäen kaiken tämän, kuten yhä useammat meistä tietävät, emme silti – silti – hylkää niitä, osoittaa, kuinka riippuvaisia olemme tästä teknologiasta, kuinka syvään se on tunkeutunut psykologiaamme ja itse asiassa biologiaamme. Kuten vangit, jotka joutuvat rakentamaan leirin, jossa he ovat vangittuna, maksamme yhä suurempia summia älypuhelimistamme, päivitämme vankilaamme aina, kun meidät kutsutaan se tekemään, ja vaadimme, että sen laitteistoja tehostetaan säännöllisesti uusimmalla teknologialla.
Totuus on, että me emme ohjelmoi älypuhelimia emmekä käytä niitä. Ne ohjelmoivat meitä, ne muuttavat tapaamme käyttää niitä. Ne käyttävät meitä. Kun auto nousi laajalti saatavilla olevaksi varusteeksi 1950- ja 60-luvuilla, joku havaitsi, että jos muukalaiset vierailisivat maan päällä, he ajattelisivat, että autot olivat hallitseva elämänmuoto, ja että me olimme vain energialähde, joka saapuessaan sisään mahdollistaa niiden liikkumisen – vähän kuin ruoka on meille. Seitsemänkymmentä vuotta ja kaksi teollista vallankumousta myöhemmin olemme nyt orgaaninen komponentti, joka käyttää älypuhelimia ja mahdollistaa niiden replikoitumisen ja tehon lisääntymisen – yli kaiken meissä. Se on alkeellisimmillaan ihmisen tehtävä globaalissa bioturvallisuusvaltiossa. Ja jos jatkamme ajattelua, että me käytämme älypuhelimiamme – kuten ne ovat ohjelmoineet meidät ajattelemaan – ne, jotka ohjelmoivat niitä, hallitsevat meitä täysin.
Joten, sanotaanpa siis vain hetkeksi – edes symbolisesti tai vielä paremmin tulevaa ja lopullista eroa odotellessa – heitä älypuhelimesi pois nyt, kun luet tätä artikkelia. Nouse ylös ja heitä se roskikseen. Ja jos et voi tehdä edes sitä – ja luulen, että harva, jos kukaan tätä lukeva tekee niin – niin kehotan teitä pohtimaan tätä riippuvuutta neljännen teollisen vallankumouksen teknologioista.
Älypuhelin ei ole työkalu. Se ei ole ”mukavuus”. Se on bioteknologiaa, ja se, että sitä ei ole vielä istutettu kehoomme, ei tarkoita, etteikö siitä olisi jo tullut osa meitä – ja osa meistä, jolle olet juuri osoittanut olevasi valmis uhraamaan vapautesi ennemmin kuin heittämään sen menemään. Todellakin, mitä viimeiset kolme vuotta pelkuruutta ja kuuliaisuutta ovat osoittaneet, on se, että tottelevaisina kapitalismin alamaisina puolustamme orjuuttamme paljon kiihkeämmin kuin puolustamme vapauksiamme.
Vuonna 1944, kun toinen maailmansota lähestyi loppuaan, surrealistinen runoilija André Breton julisti: ”Ihmisen vapausväri!” Ei enää. Vapaus, kuten George Orwell ennusti viisi vuotta myöhemmin, on nyt orjuutta. Koska orjuus on turvallista. Orjuus on mukavaa. Orjuus on yhteinen etu. Orjuus on nykyään korkein kansalaishyve. Orjuus on velvollisuutemme. Orjuus on kohtalomme – joten älä vaivaudu taistelemaan sitä vastaan. Sen sijaan hyväksy orjuutesi. Päivitä älypuhelimesi uuteen malliin.
Jonota Apple- tai Google-kauppojen ulkopuolella tuntikausia. Kääri kahleesi mukavaan nahkalompakkoon. Lataa orjuutesi uusin sovellus. Esittele sitä ystävillesi ja ylpeile sen uusilla ja parannetuilla nopeuksilla. Älä koskaan, koskaan, anna sen lähteä puoleltasi. Aseta se tyynyn alle ennen nukkumaanmenoa, jotta se kertoo kuinka hyvin olet nukkunut. Katso sen näyttöön heti, kun heräät. Sillä se on paras ystäväsi, isoveljesi, rakastaja, joka ei koskaan petä sinua ja jonka olet aina toivonut sinulla olevan. Se on ainoa totuuden lähteesi – aivan kuten Jacinda Ardern kertoi meille. Älä luota muihin!
André Breton sanoi myös, ettei meillä koskaan tapahdu poliittista vallankumousta ennen kuin meillä on mielen vallankumous. Tai kuten Parliament Funk -yhtye vuosia myöhemmin sanoitti: ”Vapauta mielesi ja perseesi seuraa”. Kuten viimeiset kolme vuotta orjuutta ja tahtoon alistumista ovat osoittaneet, mielemme ovat jo vankilassa. Ja kunnes vapautamme ne, puhumme vastustamisesta, saati kukistamisesta, globaali bioturvallisuusvaltio on – jos suotte anteeksi ranskani – merde.
On valitettavasti puhtaasti hypoteettinen totuus, että jos riittävä osa 93 prosentista Iso-Britannian kansalaisista, jotka omistavat älypuhelimen (51,7 % Apple, 47,78 % Google ja 0,57 % Samsung), heittäisi ne pois, vapautemme uhkat, joita kohtaamme tänään, olisivat ohi. Ainakin toistaiseksi. Kunnes he keksivät uusia kahleita meidän sitomiseksi.
Jos olet edelleen epävarma, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoitti tällä viikolla ‘Emergency Alerts’ hätähälytysjärjestelmästä, joka lähetetään älypuhelimeesi aina, kun he ilmoittavat hätätilanteesta. He eivät sanoneet, mikä on hätätilanne, joka vaatii tällaista hälytystä, mutta viime vuosien hysteriaan perustuen niihin saattaa sisältyä kuuma tai kylmä sää; saastetasot; luonnonvaraiset tulipalot; tulvat; vilkas ranta; energiaverkon vaatimukset; ruokapulat; kyberhyökkäys; uusi virus; sosiaalinen levottomuus; poliittiset mielenosoitukset; ydinsodan uhka; sotatilalain täytäntöönpano. Mikä tahansa näistä ”hätätapauksista” ja tulevaisuudessa enemmän, saattaa aktivoida hälytyksen älypuhelimeesi, mutta vastatoimi on sama.
”Kun saat hälytyksen”, hallitus on ohjeistanut meitä yksiselitteisesti: ”Lopeta tekemäsi ja seuraa ohjeita.” Mutta se on vain ele illuusiolle, että olemme edelleen vapaita valitsemaan. Kun älypuhelimesi on ladattu hallituksen digitaalisen tunnistautumisen sovelluksella ja liitetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttöön otettuun digitaaliseen valvonta- ja hallintajärjestelmään ”15 minuutin kaupunkien” varjolla, nämä ohjeet pannaan täytäntöön ilman tarvetta meidän halua noudattaa niitä. Sähköautosi sammutetaan; määrävaraus bensiiniin, ruokaan tai energiaan jäädytetään; digitaalisen valuutan lompakkosi lukitaan.
Haluatko jo päästä eroon älypuhelimestasi? ”Mutta mikä on pointti, kun kukaan muu ei hankkiudu eroon omastaan?” Yksittäinen alistumattomuus tapahtuu melkein aina julkisesti, sosiaalisessa ympäristössä, muiden ihmisten läsnäollessa, jotka saattavat alistua tai olla alistumatta itse – yleensä edellinen. Vähintään se kiinnittää huomion teknologioihin ja määräyksiin, jotka pakottavat noudattamaan ja joihin olemme tottuneet aina siihen pisteeseen, että niistä on tullut läpinäkyviä, näkymättömiä. Ideologian dominanssia voidaankin mitata sen läpinäkyvyydellä. Älypuhelimen käyttämättä jättäminen tekee sen, mikä nyt on läpinäkyvää, taas näkyväksi.
Yhdistyneen kuningaskunnan geeniterapiaohjelman noudattaminen ei ollut – kuten vapaaehtoisesti noudattaneet väittivät – henkilökohtainen ja yksilöllinen valinta ”rokottautua” tappavaa virusta vastaan, joten ei siis kuulu niille, jotka vastustivat kansallista ohjelmaa. Se oli ja on kollektiivisen tottelevaisuuden teko, joka loi yhteisymmärryksen, jolla alistumattomat syrjäytettiin ja ovat sosiaalisesti syrjäytettyjä, demonisoituja murhaajiksi tiedotusvälineissä, irtisanottu työpaikoistamme ja uusien lakien nojalla kansalaisina ilman oikeuksia kohdeltuina ja vankeja omassa maassamme ja kodeissamme.
Samoin älypuhelimen käyttö ei ole yksilöllinen valinta – joko valittuna vapaasti tai tottumuksesta tai riippuvuudesta; se on kollektiivinen alistumisen toimi, joka luo digitaalisen leirin, johon jonain päivänä meidät kaikki vangitaan. Vasta, kun miljoonat meistä lakkaavat käyttämästä orjuutemme välineitä, pääsemme karkuun tästä leiristä – kuten meidän täytyy ja vain voimme – yhdessä; mutta tuota yksilöllistä valintaa ei voida välttää.
Yksittäinen alistumattomuus on aina osoitus noudattamatta jättämisestä. Parlamenttiaukiolla Lontoossa parlamenttitaloa vastapäätä on Millicent Fawcett suffragetin patsas. Olisin pitänyt parempana Sylvia Pankhurstista; mutta hänellä on pieni banneri, jossa lukee: ”Rohkeus vaatii rohkeutta kaikkialla.” Lännessä ja erityisesti Iso-Britanniassa olemme olleet pelkureina pitkään, ja meidän on löydettävä rohkeutemme. Se tulee siitä, että ihmiset nousevat seisomaan ja sanovat: ”Ei, en alistu.”
Toistan: digitaalinen leiri, johon he haluavat vangita meidät, on kirjaimellisesti käsissämme. Hankkiudu niistä eroon. Murskaa ne! Meillä ei ole muuta menetettävää kuin kahleemme. Meillä on vapauden maailma voitettavissa.
Artikkelin on kirjoittanut Simon Elmer 29.3.2023 ja se on luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Why You Should Destroy Your Smart Phone Now
