”Yksi terveys”, ESG ja ”kestävä kehitys”: WHO:n ”pandemiasopimus”

Simon Elmer
0 kommenttia

Maailman terveysjärjestö on Se yksi heitä hallitsee -valtasormus, ja sen kirjallinen tavoite, joka on kaiverrettu tulisilla kirjaimilla sen renkaan molemmille puolille, on pandemian ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimus. Yhdysvaltain 21. vuosisadan Musta Ruhtinas -mallin omassa Mount Doom -iteraatiossaan muovaamana se näyttää vain luovuttavan USA:n suvereniteetin ulkopuoliselle organisaatiolle.

Todellisuudessa ja käytännössä, kuten tämä artikkeli osoittaa, sopimus antaa Washingtonille lisää valtaa G20-maihin – muiden ”sormusten” haltijoihin – ja niiden kautta muuhun läntiseen maailmaan: ei vain sen ihmisiin vaan myös sen eläimiin, sen ekosysteemeihin, sen resursseihin. Tämä, ei maapallon terveys, on sen synkkä tarkoitus.

SISÄLLISSOTA

Maailman terveysjärjestö, joka tammikuusta 2020 lähtien on saanut 782 miljoonan dollarin avustuksia Bill & Melinda Gates -säätiöltä, on yritysten rahoittama ja lobbaama Yhdistyneiden Kansakuntien virasto, jolla ei ole lainkäyttövaltaa sen 194 jäsenvaltion väestön suhteen – joille se toimii, ainakin periaatteessa, neuvonantajan roolissa.

Mutta se muuttuu pian.

Maaliskuun 3. päivänä 2022, kun sulkumääräykset kumottiin kaikkialla Euroopassa ja Nato julisti sijaissodan Venäjää vastaan, Eurooppa-neuvosto teki päätöksen valtuuttaa neuvottelujen aloittaminen kansainvälisestä pandemian ehkäisy-, varautumis- ja vastatoimisopimuksesta. Tämän sopimuksen ehtojen mukaan Maailman terveysjärjestön jäsenvaltiot ovat oikeudellisesti velvollisia panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia ja vapauksia koskevia rajoituksia, kuten lisäsulkuja, pakollista kasvomaskien käyttöä, pakollista geeniterapiaa, digitaalisen identiteetin järjestelmää sekä ohjelmia valvontaan ja sensuuriin – kaikki WHO:n arvion perusteella.

Tämän sopimuksen perustana on Maailman terveysjärjestön peruskirjan 19. artikla, jonka mukaan WHO:n yleiskokous voi hyväksyä sopimuksia, jotka kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyttäessä sitovat kaikkia jäsenmaita. Näiden sopimusten mukaan kansallisvaltiot, mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta ja 193 muuta WHO:n jäsentä, luovuttavat periaatteessa itsemääräämisoikeutensa päättääkseen, mitä rajoituksia näiden maiden valittu toimeenpano- ja lainsäädäntövalta asettaa niiden väestölle.

Ratkaisevaa on, että kun nämä niin sanotut ”toimenpiteet” on kirjoitettu oikeudellisesti sitovaan sopimukseen, niiden teho tai logiikka – joista yhtäkään ei ole aiemmin käytetty vastatoimina virusperäisiin pandemioihin, jotka kaikki ovat osoittautuneet tehottomiksi ja monta kertaa enemmän vaarallisemmiksi kuin virus – ei ole enää avoin keskustelulle. Sen sijaan WHO:sta tulee käytännössä Iso-Britannian hätätilanteita käsittelevän tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän globaali muoto, yritysteknokratia, johon kansallisvaltioiden hallitukset voivat halutessaan tyytyä, ja jonka tehtävänä on kuvata epädemokraattisia hallintomuotoja teknisinä vastauksina uusiin kriiseihin.

Kuten Maailman talousfoorumi, jonka kanssa se solmi kumppanuuden 11. maaliskuuta 2020 – samana päivänä, jona Maailman terveysjärjestö julisti ”pandemian” – tämä valitsematon ja vastuuton kansainvälinen teknokratia on uusi hallinnon paradigma, joka on noussut esiin tuotetun ”koronaviruskriisin” viitan alta, ja sen globalistiset aikeet käyvät yhä selkeämmiksi päivä päivältä.

Kansallisten hallitustemme edustaman demokratian julkisivun takana on yhä autoritaarisemman kansainvälisen teknokratian valta, jonka menneisyydestä periytyneet mallit ovat Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan komissio sekä nykyajassa Maailman terveysjärjestö ja Maailman talousfoorumi.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja parlamentti ovat valmiita allekirjoittamaan Maailman terveysjärjestön pandemioiden ehkäisyä, varautumista ja torjumista koskevan päätöslauselman, jota varten yli 70 jäsenvaltiota, mukaan lukien Euroopan unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta, ovat kannattaneet vahvaa ja oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä sopimusta. Näyttää siltä, että kun se laajentaa ja lisää valtaansa kansallisen väestön suhteen, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, joka valittiin 80 paikan enemmistöön Brexit-kansanäänestyksessä, on enemmän kuin halukas luovuttamaan Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettia globaaleille ja teknokraattisille hallinnon muodoille tarkoituksena pelkistää meidät kapitalismin uusfeodaaliseen muotoon.

Käytännössä, sen sijaan, että luovuttaisi kansallisvaltioiden suvereniteetin, tämä sopimus antaa kansallisille hallituksille mahdollisuuden perustella ja keksiä selitys sulkemisrajoitusten, maskimandaattien, geeniterapioiden ja muiden bioturvallisuusohjelmien tuhoisille seurauksille kansainvälisen terveysteknokratian teknisinä päätöksinä, johon se on velvoitettu kansainvälisen lain mukaan. Sen vuoksi sen hyväksymisen jälkeen pandemioiden ehkäisy-, varautumis- ja vastatoimisopimus depolitisoi ja poistaa hallintamme joko parlamentaarisesta tai oikeudellisesta kiistasta globaalin bioturvavaltion toimesta.

Sen woke-inklusiivisuuden ja isällisen valtion periaatteiden takana on ”Kukaan ei ole turvassa, ennen kuin kaikki ovat turvassa” – iskulause, joka tuli ensimmäisen kerran julkiseen keskusteluun helmikuussa 2021 ja jonka G7, Yhdistyneet Kansakunnat, Maailman terveysjärjestö, Euroopan unioni, GAVI ja jatkuvasti kasvava määrä länsimaisia hallituksia, mukaan lukien Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Espanja, Portugali, Alankomaat, Norja, Kreikka, Serbia, Ukraina ja Yhdysvallat, hyväksyivät nopeasti – on yhtä täydellinen osoitus globaalin bioturvavaltion totalitaarisista pyrkimyksistä kuin ”Ein Volk, ein Reich, ein Führer – Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja” oli Kolmannesta valtakunnasta.

Se, että jokainen länsimainen hallitus hyväksyi tämän sopimuksen ilman kansanäänestystä, parlamenttiäänestystä, julkista keskustelua tai mainintaa tiedotusvälineissä, osoittaa, että demokratian julkisivu, jota nämä hallitukset kamppailivat ylläpitääkseen yli kaksi vuotta kestäneellä sulkutilalla ja ”rokotemandaateilla” on nyt purettu, ja olemme nyt sodassa. Ja kuten kaikki sodat, joita länsi on käynyt vuodesta 1945 lähtien, sen aloitti USA. Tämän tekee erilaiseksi ja uudeksi se, että sitä ei käytetä vain niitä kansoja vastaan, joita ei vielä ole tuotu lännen pahan akseliin – Venäjää, Kiinaa, Irania jne. – vaan ensisijaisesti itse lännen siviiliväestöä vastaan. Siksi, kuten perustamissopimuksen tekstistä käy selväksi, hallitukset käyvät sisällissotaa omaa kansaansa vastaan.

Tämän sodan – jolle lännen välillinen sota Ukrainassa on jatko ja oikeutus – aseet eivät ole panssarivaunut ja pitkän matkan ohjukset vaan digitaalinen identiteetti, keskuspankin digitaalinen valuutta ja geeniterapia. Sen liittolaiset ovat Agenda 2030 ja pandemian ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimus. Sen kampanjat ovat sulkutoimenpiteitä ja 15 minuutin kaupunkeja. Sen taisteluhuuto on ”kestävä kehitys”, ”inklusiivisuus” ja ”bioturvallisuus”. Ja sen rauhanehdot, kuten tulemme näkemään, ovat lännen väestön oikeuksien ja vapauksien täydellinen luovuttaminen orjuuttamisemme ohjelmille. Etkö usko minua? Lue eteenpäin!

SOPIMUKSEN VELVOLLISUUDET

Maailman terveysjärjestön pandemian ehkäisy-, varautumis- ja vastatoimisopimuksen, jonka ensimmäinen luonnos julkaistiin 1. helmikuuta, mukaan 194 maata osoittaa 5 % terveydenhuoltobudjetistaan ja toistaiseksi määrittelemättömän prosenttiosuuden bruttokansantuotteestaan sen artikloiden täytäntöönpanoon.

Käytännössä tämä antaa WHO:lle hallinnan suurempaan budjettiin kuin Yhdysvaltain puolustusministeriön budjetti on ja samankaltaisiin tarkoituksiin. Tässä on joitain otteita artiklojen luonnoksista, joihin sopimuspuolet ovat laillisesti sidottuja (otteet on luetelmakohtia, kursivoinnit ovat minun).

Artikla 4. Ihmisoikeudet

II. Oikeus terveyteen – Nauttiminen korkeimmasta saavutettavissa olevasta terveydestä, joka määritellään täydellisen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, on yksi jokaisen ihmisen perusoikeuksista iästä, rodusta, uskonnosta tai poliittisesta näkemyksestä, taloudellisesta tai sosiaalisesta tilasta riippumatta.
III. Suvereniteetti – Valtioilla on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti suvereeni oikeus päättää ja hallinnoida kansanterveyttä, erityisesti pandemioiden ehkäisyä, valmiutta, reagointia ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämistä koskevaa lähestymistapaansa oman politiikan ja lainsäädännön mukaan edellyttäen, että niiden lainkäyttö- tai määräysvallassaan oleva toiminta ei aiheuta vahinkoa niiden kansoille ja muille maille.

Artikla 5. Laajuus

WHO:n CA+ [edustajakokous, sopimus tai muu kansainvälinen instrumentti pandemioiden ehkäisystä, varautumisesta ja vastatoimista] koskee pandemioiden ehkäisyä, varautumista, vastatoimintaa ja terveydenhuoltojärjestelmien palauttamista kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

Artikla 7. Pääsy teknologiaan

III. Pandemioiden välisenä aikana, kaikki sopimuspuolet:
  • a) koordinoivat, tekevät yhteistyötä, mahdollistavat ja kannustavat pandemiaan liittyvien tuotteiden valmistajia siirtämään asiaankuuluvaa teknologiaa ja tietotaitoa kykeneville valmistajille. . . myös tuotekehityskumppanuuksien kautta.
  • c) rohkaisevat yhteisöjä, mukaan lukien niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat valmistajat, jotka harjoittavat pandemiaa edeltävien ja pandemiaan liittyvien tuotteiden tutkimusta ja kehitystä, erityisesti sellaisia, jotka saavat tähän tarkoitukseen merkittävää julkista rahoitusta.

Artikla 8. Sääntelyn vahvistaminen

II. Kukin sopimuspuoli rakentaa ja vahvistaa sääntelyvalmiuksiaan ja suorituskykyään pandemiaan liittyvien tuotteiden oikea-aikaista hyväksymistä varten ja pandemian sattuessa nopeuttaa pandemiaan liittyvien tuotteiden hyväksymis- ja lisensointiprosessia hätäkäyttöön.

Artikla 9. Tutkimuksen ja kehityksen lisääminen

V. Osapuolet perustavat viimeistään XX (sic) olemassa oleviin malleihin viitaten maailmanlaajuisen korvausmekanismin pandemiarokotteista johtuvia vammoja varten (sic).

Artikla 10. WHO:n pääsy patogeeneihin ja hyötyjen jakamisjärjestelmä

Oikeudenmukainen ja tasapuolinen hyötyjen jako
  • h) Tällaiset vaihtoehdot sisältävät, mutta eivät rajoitu näihin vaihtoehtoihin: (i) WHO:n reaaliaikainen pääsy 20 % turvallisten, tehokkaiden ja tuloksia tuottavien pandemiaan liittyvien tuotteiden tuotantoon, mukaan lukien diagnostiikka, rokotteet (sic), henkilökohtaiset suojaimet ja terapiat, jotta mahdollistetaan tasapuolinen jakelu erityisesti kehitysmaihin kansanterveysriskien ja -tarpeiden sekä kansallisten suunnitelmien mukaisesti, joissa yksilöidään ensisijaiset väestöryhmät. Pandemiaan liittyvät tuotteet toimitetaan WHO:lle seuraavasti: 10 % lahjoituksena ja 10 % kohtuuhintaan WHO:lle; (ii) niiden maiden sitoumukset, joissa tuotantolaitokset sijaitsevat, että ne helpottavat näiden pandemiaan liittyvien tuotteiden toimittamista WHO:lle lainkäyttöalueellaan olevien valmistajien toimesta WHO:n ja valmistajien välillä sovittavien aikataulujen mukaisesti.

Artikla 11. Valmiuden vahvistaminen ja ylläpitäminen

IV. Kukin sopimuspuoli hyväksyy, kansainvälisen oikeuden mukaisesti, käytäntöjä ja strategioita, joita tuetaan täytäntöönpanosuunnitelmilla, julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä asiaankuuluvilla virastoilla […] ja vahvistaa sekä lujittaa kansanterveystoimintoja:
  • c) valvontaan
  • h) muodostamaan ja ylläpitämään ajantasaisia, yleismaailmallisia alustoja ja teknologioita ennustamista ja oikea-aikaista tiedonvaihtoa varten asianmukaisten valmiuksien avulla, mukaan lukien digitaalisen terveydenhuollon ja datatieteen valmiuksien rakentaminen.

Artikla 14. Ihmisoikeuksien suojelu

II. Tätä varten kukin sopimuspuoli:
  • a) sisällyttää lakeihinsa ja käytäntöihinsä ihmisoikeuksien suojelun kansanterveyden hätätilanteiden aikana, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen, vaatimukset siitä, että kaikki ihmisoikeusrajoitukset ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia, mukaan lukien varmistamalla, että (i) kaikki rajoitukset ovat [… ] tarpeellisia kansanterveystavoitteen saavuttamiseksi ja tarpeellisia vähäisimmin rajoituksin ihmisten terveyden suojelemiseksi.

Artikla 15. Globaali koordinointi, yhteistoiminta ja yhteistyö

I. Osapuolet tunnustavat tarpeen koordinoida, liittoutua ja tehdä yhteistyötä […] toimivaltaisten kansainvälisten ja alueellisten hallitustenvälisten järjestöjen kanssa.
II. WHO:n pääjohtaja tunnustaa WHO:n keskeisen roolin kansainvälistä terveystyötä johtavana ja koordinoivana viranomaisena […], ja hänen tulee tässä esitettyjen ehtojen mukaisesti julistaa pandemiat.

Artikla 17. Pandemia- ja kansanterveyslukutaidon vahvistaminen

I. Osapuolet sitoutuvat lisäämään väestön tiede-, kansanterveys- ja pandemialukutaitoa […] ja torjumaan valheellista, harhaanjohtavaa informaatiota ja disinformaatiota. Tältä osin kutakin sopimuspuolta kannustetaan:
  • b) suorittamaan säännöllistä sosiaalista kuuntelua ja analyyseja tunnistaakseen väärän tiedon levinneisyyden ja profiilit, mikä osaltaan edesauttaa yleisölle suunnattuja kommunikaatio- ja viestintästrategioita, joilla torjutaan väärää tietoa, disinformaatiota ja valheellisia uutisia, siten yleisön luottamusta vahvistaen.
II. Osapuolet osallistuvat sellaisten tekijöiden tutkimukseen ja tiedottamiseen liittyviin käytäntöihin, jotka haittaavat kansanterveys- ja sosiaalisten toimenpiteiden noudattamista, luottamusta ja rokotteiden käyttöä (sic), asianmukaisten lääkkeiden käyttöä sekä luottamusta tieteeseen ja valtion instituutioihin.

Artikla 18. Yksi terveys

III. Osapuolet tunnistavat ja sisällyttävät asiaankuuluviin pandemioiden ehkäisy- ja valmiussuunnitelmiin interventioita […] mukaan lukien, mutta ei niihin rajoittuen, ilmastonmuutos ja maankäytön muutos.
VI. Osapuolet sitoutuvat vahvistamaan monialaisia, koordinoituja, yhteentoimivia ja integroituja One Health (Yksi terveys) –valvontajärjestelmiä.

Artikla 19. Kestävä ja ennustettava rahoitus

I. Osapuolet:
  • c) sitoutuvat . . . osoittamaan vuotuisissa talousarvioissaan vähintään 5 % nykyisistä terveysmenoistaan pandemioiden ehkäisyyn, varautumiseen, vastatoimiin ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämiseen;
  • d) sitoutuvat varaamaan kapasiteettinsa mukaisesti XX prosenttia (sic) bruttokansantuotteestaan kansainväliseen yhteistyöhön ja apuun pandemioiden ehkäisyssä, varautumisessa, vastatoimissa ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämisessä erityisesti kehitysmaiden kautta.
II. Osapuolet varmistavat […] maailmanlaajuisten, alueellisten ja kansallisten järjestelmien rahoituksen avulla pandemian ehkäisyn, valmiuden, vastatoimien ja terveydenhuoltojärjestelmien elvyttämisen vahvistamisen […] erityisesti kehitysmaissa.
III. Osapuolet edistävät […] kehitysmaasopimuspuolten pandemioiden ehkäisy-, valmius-, vastatoimi- ja terveysjärjestelmien elvytysohjelmien rahoitusta kehittämiseen ja vahvistamiseen.
V. Sopimuspuolet, jotka ovat edustettuina asiaankuuluvissa alueellisissa ja kansainvälisissä hallitustenvälisissä järjestöissä sekä rahoitus- ja kehitysinstituutioissa, rohkaisevat näitä yhteisöjä antamaan taloudellista apua sopimuspuolille kehitysmaissa, jotta ne voivat täyttää WHO C+:n [sopimuksen] mukaiset velvoitteensa.

Artikla 21. WHO CA+:n hallintoneuvosto

II. Hallintoneuvosto koostuu:
  • a) sopimuspuolten konferenssista (COP – Conference of the Parties), joka on sopimuspuolista koostuvan hallintoneuvoston ylin elin, joka muodostaa yksinomaisen päätöksentekoelimen; ja
  • b) osapuolten virkailijoista, jotka ovat hallintoneuvoston hallinnollinen elin.
IV. Sopimuspuolten virkailijat […]
  • b) pyrkivät tekemään päätökset yksimielisesti; Jos puheenjohtajat kuitenkin katsovat, että ponnistelut yhteisymmärrykseen pääsemiseksi eivät tuota tulosta, puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat voivat tehdä päätökset äänestämällä.

Artikla 22. WHO CA+:n valvontamekanismit

I. Hallintoneuvosto harkitsee ja hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan yhteistyömenettelyt ja institutionaaliset mekanismit WHO C+:n [sopimuksen] määräysten noudattamisen edistämiseksi ja käsittelee myös tapauksia, joissa määräyksiä ei noudateta.

Artikla 25. Varaumat

I. Tähän WHO CA+ [sopimukseen] ei saa tehdä mitään varauksia tai poikkeuksia.
II. Varauma, joka on ristiriidassa WHO CA+:n tavoitteen ja tarkoituksen kanssa, ei ole sallittu.

Jopa tällä eufemistisella verhottujen uhkausten ja taloudellisten kannustimien kielellä ilmaistuna tämä luonnos osoittaa, että pandemioiden ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimus on käytäntö, yleissopimus ja kansainvälinen instrumentti:

  1. Vuotuinen biljoonien dollarien julkisten varojen pakkolunastaminen allekirjoittajamaiden kassoista Maailman terveysjärjestön talousarvioon ja hallinnolliseen valvontaan;
  2. (Näillä julkisilla varoilla) maailmanlaajuisen terveydenhuollon yksityistäminen ulkoistetuilla sopimuksilla yhä useamman ”pandemiatuotteita” tarjoavan yrityksen kanssa – henkilösuojaimista ja RT-PCR-testeistä geeniterapioihin ja valvontateknologiaan, joista yli viidennekseen Maailman terveysjärjestöllä on jakeluoikeudet;
  3. (Näillä tuotteilla) sellaisten mielipiteiden, tietojen, todisteiden, väitteiden tai tiedon seuranta ja sensurointi, jotka ovat ristiriidassa Maailman terveysjärjestön lausuntojen ja arvioiden kanssa;
  4. (Tällä pakotetulla konsensuksella) maailmanlaajuisen bioturvallisuuden laittomien säädösten, ohjelmien ja teknologioiden pakottaminen ja laillinen täytäntöönpano jäsenmaiden väestön keskuudessa lukituksista, pakollisesta maskin käytöstä ja geeniterapiasta digitaalisen identiteetin sekä sosiaalisen luototuksen järjestelmiin, 15 minuutin kaupunkeihin ja keskuspankkien digitaalisiin valuuttoihin;

Pandemian ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimus on siksi sodanjulistus – sisällissota –, jonka allekirjoittajamaiden hallitukset käyvät siviiliväestöään vastaan, näiden kansojen vaaleilla valittujen lainsäädäntöelinten suvereniteettia ja niiden demokraattisen valvonnan ja vastuullisuuden instituutioita vastaan. Sen sijaan Maailman terveysjärjestö käyttää tämän sopimuksen kautta bioturvallisuusosaston valtaa valitsemattomassa, teknokraattisessa, vastuuttomassa, autoritaarisessa ja totalitaarisessa maailmanhallituksessa, joka yhdistää kansallisvaltion ja kansainvälisten yritysten edut. Toisin sanoen sopimus on 2000-luvun fasismin väline.

BIOVALLAN PERIAATTEET

Joten, miten tämä kaikki toteutetaan perusteluna terveytemme suojeleminen? Jotta voimme vastata tähän kysymykseen, meidän on ymmärrettävä oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoiset periaatteet, jotka on kirjattu Maailman terveysjärjestön pandemioiden ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimukseen.

Ensimmäinen näistä periaatteista on ”One Health – yhden terveyden lähestymistapa”, jota WHO ei määrittele määritelmäluonnoksessaan (s. 9), mutta tunnustaa, että ”kaikki elämät ovat yhtä arvokkaita” (s. 4). Tämä laajentaa perustamissopimuksen toimivaltaa pandemioiden ehkäisystä ”ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyden optimoimiseen” (s. 6).

Ratkaistakseen ”paremmin kaikkia One Health terveyteen liittyviä kysymyksiä”, jotka johtuvat tästä optimointipyrkimyksestä, Maailman terveysjärjestö on muodostanut ”neliosapuolen” Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön, Maailman eläintautijärjestön ja Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman kanssa – kolme muuta valitsematonta teknokratiaa lisää. Tämän periaatteen seurauksena perustamissopimuksessa tunnustetaan terveys ”kestävän kehityksen sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöulottuvuuksien ja [Yhdistyneiden kansakuntien] 2030 kestävän kehityksen agendan täytäntöönpanon edellytykseksi ja tulokseksi sekä indikaattoriksi”.

Erityisen huolestuttavaa WHO:lle ja perustelut perustamissopimuksen poikkeukselliselle vaatimukselle 5 % terveydenhuoltobudjetista ja julkistamattomaan prosenttiosuuteen allekirjoittajamaiden BKT:sta sekä oikeudesta jakaa yli 20 % kaikista ”pandemiatuotteista” on, että pandemiat haittaavat ”kehittyvien” valtioiden kykyä toteuttaa YK:n ”kestävän kehityksen tavoitteita” (s. 6).

Tämän WHO ymmärtää ”inklusiivisuudella” ja ”oikeudenmukaisuudella” (s. 11) – kahdella sen ”ohjaavalla periaatteella ja oikeudella”: että kehitysmaat joutuvat velkaantumaan varakkaampien allekirjoittajamaiden ja järjestöjen, kuten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston budjeteista, jotta kestävän kehityksen tavoitteet (SDG – Sustainable Development Goals) voidaan toteuttaa, jotka on suunniteltu jakamaan globaalin pääoman virta hallituksille sen mukaan, noudattavatko ne ympäristö-, sosiaali- ja hallintokriteereitä (ESG – environment, social, governance). WHO ei sano mitään siitä, että SARS-CoV-2, jonka nämä rikkaimmat maat tekivät kriisiksi yhteistyössä WHO:n kanssa, jätti tuskin jälkeäkään kehitysmaiden yleiseen kuolleisuuteen, jota käytetään perusteluna tähän velkamalliin pakottamiseen.

YK:n brändäyksen takana ESG-kriteerit ovat yhdysvaltalaisten omaisuudenhoitajien, kuten BlackRockin, Goldman Sachsin ja JP Morganin, muotoilemia, samojen yritysten, jotka valittiin ”koordinoimaan173,5 miljardin dollarin sijoituksia Ukrainaan.

WHO:n sopimukseen kirjatut kestävän kehityksen tavoitteet, joiden ”edellytys ja indikaattori” on nyt ”terveys”, lisäävät entisestään rikkaiden valtioiden ja kansainvälisten yritysten monopoliasemaa, jotka pystyvät täyttämään ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintokriteerit köyhempiin maihin ja pienempiin yrityksiin nähden.

Ja ne maat, jotka eivät pysty täyttämään näitä kriteerejä, toteuttamaan näitä tavoitteita tai suorittamaan lainojen lyhennyksiä molemmista toimista — erityisesti resurssirikkaissa ”kehitysmaissa”, joita perustamissopimuksen 19 artikla koskee – ”kutsutaan” (aivan kuten Ukraina on ”kutsuttu”) luovuttamaan omaisuutensa velkojilleen. Tätä Pandemiasopimus tarkoittaa ”yleisellä terveydenhuollon kattavuudella”, jonka WHO määrittelee ”perusnäkökulmaksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa edistämällä kaikkien terveyttä ja hyvinvointia” (s. 12).

Tästä syystä perustamissopimuksessa määritellään ”WHO:n keskeinen rooli” ”maailmanlaajuista terveyttä ohjaavaksi ja koordinoivaksi viranomaiseksi sekä maailmanlaajuisen terveyshallinnon monenvälisen yhteistyön johtajaksi” (s. 12). Tätä tarkoitusta varten 4 artiklan mukaan ”oikeus terveyteen” – joka siinä määritellään lopullisesti ”täydellisen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi” – on nyt ”olennainen” ihmisille, ”iästä, rodusta, uskonnosta, poliittisesta vakaumuksesta, taloudellisesta tai sosiaalisesta tilasta erottamatta” (s. 10).

Tämä tarkoittaa – tai pikemminkin sitä, mitä sen voidaan tulkita tarkoittavan – sitä, että nykyinen perusoikeutemme utopistiseen ”täydelliseen hyvinvointiin” – joka on laillisesti vahvistettu esimerkiksi sulkurajoitusten, pakollisen maskin käytön tai geeniterapian kautta – ohittaa määrätyt oikeudet poliittisiin tai uskonnollisiin vakaumuksiimme tai niiden täytäntöönpanon vaikutukset taloudelliseen tai sosiaaliseen tilaamme. Toisin sanoen meidät voidaan pakottaa elämään totalitaarisessa valvontatilassa, joutua vankilaan 15 minuutin laidunalueillemme, eristää perheistämme ja toisistamme, heikentää köyhyyteen ja riistää liikkumisen, yhdistymisen, ajatusten tai ilmaisun vapautemme – mutta ainakin olemme edes sitä, mitä Maailman terveysjärjestö määrittelee ”terveeksi”.

Ja jos olemme eri mieltä tästä määritelmästä, 17 artiklan mukaisesti meitä kielletään ilmaisemasta tällaista ”väärää tietoa” ja ”disinformaatiota” uusien teknologioiden ja ohjelmien avulla, jotka on kehitetty valvomaan tahtoon alistumista. Riippumatta siitä, kuinka kauan sulkutila kestää, kuinka monta maskia meidän on käytettävä, riippumatta siitä, kuinka monta geeniterapiakuuria meihin on injektoitava, opimme lopulta ”luottamaan tieteeseen ja valtion instituutioihin”.

Tämä on biovallan perusperiaate, jossa entisen kansalaisen oikeus terveydenhuoltoon ja hoitoon muuttuu sekä lainsäädännön että ajatus- ja käyttäytymisnormien muutoksilla laillisesti pakollisiksi velvoitteiksi täyttää ja noudattaa määräyksiä, ohjelmia ja globaalin bioturvavaltion teknologioita. Maailman terveysjärjestö toimii tämän uuden biopoliittisen globaalin hallinnon paradigman ylitse yritysten ja valtion rahoittajiensa puolesta. Pandemiasopimus tekee siksi poikkeustilasta, jossa elimme kaksi vuotta sulkuaikana, tulevan hallintomme paradigman, jonka mukaan ”oikeus terveyteen” puolustamisen perusteella elämämme otetaan tämän ”globaalin terveyshallituksen” huostaan.

Maailman terveysjärjestö on tehnyt selväksi, että kaikki allekirjoittajat, jotka eivät täytä sopimuksen velvoitteita, joutuvat jäsenvaltioiden päättämien ”säännösten noudattamismekanismien” piiriin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Yhdysvallat on edelleen WHO:n suurin yksittäinen rahoituslähde, joka on investoinut ohjelmiinsa 1,178 miljardia dollaria vuodesta 2020 lähtien. Sopimus toimii siis myös Venäjän, Kiinan ja Iranin sekä muiden valtioiden vastaisten pakotteiden välineenä, jotka eivät noudata Yhdysvaltojen yksipuolisesti määräämää ”sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä”, jota sen taloudelliset, poliittiset, turvallisuus- ja sotilaalliset liittolaiset yhdessä panevat täytäntöön.

Kuten näimme Yhdysvaltain varapresidentin Kamala Harrisin uhkauksessa Münchenin turvallisuuskonferenssissa nyt helmikuussa, jokaista allekirjoittajaa, joka ei noudata WHO:n oikeudellisesti sitovia suosituksia, voidaan syyttää esimerkiksi ”rikoksista ihmisyyttä vastaan” oikeuttaen WHO:n liittouman – toisin sanoen jälleen kerran Yhdysvaltain armeijan – väliintulo, jolla vahvistetaan vaatimusten noudattamisen vastaisen maan kansalaisten ”oikeus terveyteen”.

Artiklan 4 mukaan kaikki allekirjoittajavaltiot, joiden ”lähestymistapa kansanterveyteen” WHO:n mukaan ”aiheuttaa vahinkoa kansalleen ja muille maille”, ovat tällaisten noudattamismekanismien alaisia. Ja kuten näimme kahden sulkuvuoden aikana, kaikkea, mikä ei ole hallituksen määräysten mukaista – mukaan lukien ja ehkä ennen kaikkea ajatuksemme ja ilmaisumme – voidaan pitää uhkana muille.

Missä kerran huusimme ”Täältä tulevat rauhanturvaajat!”, kun Yhdysvaltain sotilas-teollisen kompleksin mahti ja kauhu laskeutui jokaiselle niin onnettomalle kansakunnalle, joka oli ”vapautuksen” arvoinen, huudamme tulevaisuudessa ”Täältä tulevat terveyssuojelijat!”, kun vaarallisiin tarkoituksiin soveltuvat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat hyökkäävät ja ottavat haltuunsa vielä yhden vaarallisen maan hallinnon, talouden ja resurssit.

Koska yksi sopimuksen tavoitteista on määritellä, mikä on ”pandemia” – jonka, kuten olemme osoittaneet, kansalliset hallitukset ja niiden tiedotusvälineet voivan valmistaa ja Maailman terveysjärjestö julistaa – pandemia, joka oikeuttaa bioturvallisuusrajoitusten täytäntöönpanon, voidaan julistaa missä tahansa Yhdysvaltojen valitsemassa maassa melkein milloin tahansa. Tällaisilla taloudellisilla kannustimilla ja geopoliittisilla motiiveilla, miksi WHO ei, kuten 15. artiklan II kohdassa todetaan, ”julistaisi pandemioita” missä ja milloin tahansa, kun sen herrat kehottavat sitä niin tekemään?

Tämä on pandemian ehkäisy-, valmius- ja vastatoimisopimuksen tarkoitus ja lopullinen tavoite.

Artikkelin on kirjoittanut Simon Elmer 13.3.2023 ja se on luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: “One Health”, ESG & “Sustainable Development”: Inside the WHO’s “Pandemic Treaty”

Artikkelikuva: sukarman S.T/Shutterstock.com
Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.