Multipolaarisuus on pötypuhetta
Kuulun suhteellisen pieneen joukkoon riippumattomia tutkijoita ja journalisteja, jotka kyseenalaistavat ehdotetun multipolaarisen eli moninapaisen maailmanjärjestyksen. Yksi vastaväitteistä, joita minulle (ja meille) usein heitetään – niiden puolesta, jotka oletettavasti kannattavat BRICS+ kansakuntien johtamaa uutta maailmanjärjestystä – on se, että me multipolaarisuuden arvostelijat väitämme kansallisten hallitusten osalta, että ”he ovat kaikki siinä yhdessä”.
Koska en ole koskaan esittänyt tuota väitettä, sen jatkuva kumoaminen on erittäin ärsyttävää. Joten haluan hahmotella, miksi ”he ovat kaikki siinä yhdessä” kiistäminen on uutisankka.
Pohjimmiltaan ”kaikki yhdessä” vastaus etenee jotakuinkin näin:
Korostamalla vain kaikkia idän ja lännen välisiä sopimuksia ohitat näiden kahden väliset, hyvin todelliset geopoliittiset erot ja konfliktit. Väität, että Putin on WEF:n juoksupoika ja että Xi on Valkoisen talon sätkynukke. Meidän tarvitsee vain tarkastella heidän lausuntojaan ja ulkopoliittisia sitoumuksiaan tietääksemme, että tämä ei ole totta. Sinun on naurettava argumentti, sinä tyhmä ”he ovat kaikki siinä yhdessä” puolustaja. Ilmeisesti et voisi olla enempää väärässä.
Vaikka tämän uudelleen postaamisen tekeminen viittaa siihen, että multipolaarisuuden puolustajat eivät ole lukeneet mitään, mitä olemme kirjoittaneet – tai ovat ymmärtäneet sen tarkoituksella väärin – se ei ole missään tapauksessa painava argumentti. Se on paljastettava.
Multipolaarista maailmanjärjestystä (MWO – multipolar world order) mainostetaan mahdollisena vastalääkkeenä nykyiselle, väitetylle kansainväliselle sääntöpohjaiselle järjestykselle tai järjestelmälle (IRBO – international rules based order). IRBO syntyi länsimaisena konsensuksena kansainvälisistä suhteista ”unipolaarisen maailmanjärjestyksen” alaisuudessa, jota johtaa Yhdysvaltain ja Naton kansallisvaltioiden liitto. IRBO ja unipolaarisuus eli yksinapaisuus hallitsivat geopolitiikkaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
IRBO – ja unipolaarinen maailmanjärjestys – on saalistava ja palvelee läntisten kehittyneiden maiden taloudellisia sekä geopoliittisia etuja kaikkien muiden kustannuksella. Se on antanut lännelle mahdollisuuden yllyttää, sponsoroida ja osallistua konflikteihin kaikkialla maailmassa. IRBO:n linjaamat kansallisvaltiot ryöstivät luonnonvaroja, asettivat nukkehallituksia ja käyttivät hyväkseen heikompia valtioita, kuten he halusivat. IRBO on vähän enemmän kuin uuskolonialistinen julkis-yksityisen imperiumin projekti. Ei ole olemassa todellisia sääntöjä ”mahti on oikeassa” tuolla puolen.
Tästä voimme kaikki olla samaa mieltä. Ei ole mitään puolustamisen arvoista IRBO:n suhteen.
Ongelmat alkavat, kun alat tuomaan esiin, että MWO ei itse asiassa ole vastalääke IRBO:lle. Se on IRBO:n kehityskulku. Multipolaarisuus on käytännössä mahdollistava toimi uudelle globaalille sortojärjestelmälle ja siirtymiselle uuteen globaaliin talousmalliin.
MWO:n kannattajat kiistävät tämän jyrkästi. Kiista MWO:n kannattajien ja vastustajien välillä näyttää juurtuvan kiistaan oligarkian luonteesta.
Tähän asti lähes koko länsimainen ”riippumaton media” kritisoi ankarasti globaalin oligarkian lukuisia yrityksiä rakentaa ”uusi maailmanjärjestys” (NWO – new world order). Oligarkkien ”maailmanlaajuinen” ulottuvuus – jotka vähät välittävät kansallisvaltioista – paljastettiin ja siitä raportoitiin jatkuvasti. Perusteellisesti tutkittuja historiallisia todisteita julkaistiin ja niitä siteerattiin usein, mikä osoitti, että globaaleja valtaverkostoja, joissa yhdistyivät sekä julkiset että yksityiset instituutiot, oli olemassa kansallisten hallitusten valvonnan yläpuolella ja tuolla puolen.
Nyt lännessä jotkin niin sanotun ”riippumattoman median” segmentit väittävät, että oligarkit eivät manipuloi ”kaikkia” kansallisvaltioita. Tietyt maat, kuten Kiina, Intia, Iran ja Venäjä, ovat väitetysti saaneet oligarkkinsa kotiutumaan perustaakseen uudelleen poliitikkojen johtaman hallituksen auktoriteetin omaan politiikkaansa.
Sen sijaan, MWO:n työntäjät väittävät, olemme todistamassa poliittisen realismin ”paluuta”. Ilmeisesti tuo realismi ei enää sisällä oligarkkien vaikutuksen analysointia.
BRICS+:n johtamat kansallisvaltiot vastustavat länsimaisten oligarkkien sääntöjä. Tämä oletettavasti selittää, miksi he haluavat MWO:n, joka perustuu väitetysti todelliseen kansainvälisen oikeuden järjestelmään ja monenväliseen päätöksentekoon. Näiden maiden hallitukset eivät ole enää halukkaita kärsimään lännen oligarkkien johtaman IRBO:n tyranniasta.
Tai niin meille kerrotaan.
Näyttää siltä, että hupeneva joukko meistä ”riippumattomassa mediassa” väittää, että ”globaali julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus” (G3P – global public-private partnership), jota hallitsee globaali oligarkkiverkosto, on edelleen olemassa ja aikoo edelleen perustaa NWO:nsa. Olemme luddiitteja, koska me jatkuvasti paukutamme siitä ”tosiasiasta”, että tietyt poliittiset sitoumukset ovat yhteisiä kaikille maille. Riippumatta siitä, kummalla puolella IRBO/MWO aitaa he istuvat.
Kaikki hallitukset, kaikissa suurissa talouksissa, intoilevat kestävän kehityksen tavoitteista, bioturvallisuudesta, digitalisaatiosta, tokenisoinnista, ”disinformaation” sensuurista, CBDC:stä (digitaalinen raha), väestön valvonnasta ja, mikä tärkeintä, maailmanlaajuisesta hallinnosta Yhdistyneiden kansakuntien (YK) alaisuudessa. Me, jotka arvostelemme multipolaarisuutta, ehdotamme, että näitä poliittisia sitoumuksia voidaan pitää modernin NWO:n pilareina.
Lisäksi pieni joukko MWO:n kriitikkoja huomauttaa, että yhteisymmärrys pilareista, väittäen, että ne ovat kaikki välttämättömiä, on käytännössä yksimielistä YK:n jäsenmaiden kesken. Jäljelle jää vain hevoskauppaa siitä, kuka johtaa MWO:ta ja miten pilaripolitiikkaa toteutetaan kussakin kansallisvaltiossa. Ilmeisesti se, mistä ei koskaan keskustella, ei ole pilarien täytäntöönpano.
Tämä viittaa siihen, että oligarkit harjoittavat ulkoista vaikutusta kansainvälisiin suhteisiin, mikä voi johtaa konfliktiin. On todisteita siitä, että ylikansallista suvereniteettia ja poliittista auktoriteettia käyttää juuri nyt globaali verkosto, joka toimii kansallisten hallitusten ulottumattomissa.
”Ei, ei, ei”, julistavat multipolaarisuuden puolestapuhujat. Sellaista näyttöä ei ole olemassa. Tällaista oligarkkikontrollia voi esiintyä, mutta se vaikuttaa vain länteen.
Meidän tarvitsee vain katsoa Ukrainaa tai Lähi-itää nähdäksemme todellisen konfliktin idän ja lännen välillä. Kun katsomme Vladimir Putinin kaltaisten ihmisten lausuntoja, on ilmeistä, että hän on yksi niistä globaaleista johtajista, jotka vastustavat lännen johtamaa IRBO:ta ja ”länsimaisten” oligarkkien maailmanlaajuista kontrollia. Reaalipoliittiset jännitteet vastakkaisten kansallisvaltioiden välillä eivät voisi olla selvempiä. BRICS+ valtiot vastustavat oligarkiaa. Putinin ja hänen muiden BRICS+ johtajiensa ehdottaman MWO:n tarkoituksena on tarjota parempi maailma.
MWO:n puolustajat kiistävät ehdottomasti sen, että lähes kaikki hallitukset haluaisivat toteuttaa NWO:n pilareita ja tukea samaa globaalia hallintojärjestelmää riippumatta siitä, kuinka räikeän ilmeistä se on. Ja jos se on totta, he sanovat, sillä ei ole mitään väliä. MWO on se, kuinka me kaikki kukistamme IRBO:n – millä vain on merkitystä – ja rakennamme globaalin yhteisön suvereeneista kansallisvaltioista, jotka tekevät oikeudenmukaisempia, monenvälisiä globaaleja hallintopäätöksiä.
Ajatus, että ”he ovat kaikki siinä yhdessä” on mieletön, he väittävät. Itä ja länsi taistelevat keskenään taivaan tähden, sinä typerys. Astu oikeiden poliittisten johtajien taakse, jotka lupaavat rauhaa, ja lakkaa epäilemästä hyviä tyyppejä.
Tämä vastalause on kuin väittäisi, että ammattinyrkkeilijöiden toistensa mössöksi lyöminen todistaa, että pugilistit ovat päättäneet vastustaa kansainvälistä nyrkkeilyliittoa. Se on sama kuin väittäisi, että johtokunnan selkään puukottaminen on todiste siitä, että yritysjohtajat, jotka ovat rikastuneet yrityksen menestyksestä, pyrkivät heikentämään yhtiötä, josta he kaikki hyötyvät.
Tämä geopoliittinen analyysi ei perustu pelkästään ajatukseen, että jotkut poliitikot ovat yhtäkkiä luotettavia ja kaikki, mitä he sanovat, on jollain tapaa todisteita, vaan se hylkää täysin kaiken, mitä olemme oppineet historiantutkijoilta, kuten Norman Dodd, Antony C. Sutton, Carrol Quigley ja G. Edward Griffin, Patrick Wood ja monet muut. Tuntuu kuin historialla ei olisi enää merkitystä.
Kukaan, joka arvostelee multipolaarisuutta, ei kiellä geopoliittisen kilpailun todellisuutta; kukaan meistä ei usko, että kansallisvaltioiden ja niiden valtakuntien väliset väkivaltaiset konfliktit ja sodat eivät ole todellisia; yksikään ääni, joka varoittaa MWO:sta, ei ajattele, ettei ihmisiä tapeta, kun hallitukset taistelevat ylivallan puolesta, eikä kukaan kiistä, että hallitukset ovat ”kaikki siinä yhdessä” – olettaen, että ”se” viittaa multipolaarisen maailmanjärjestyksen luomiseen.
On aivan selvää, että kansojen välillä on hyvin todellinen ja katkera konflikti, ja se aiheuttaa valtavaa kärsimystä. Itse asiassa yksi suurimmista huolenaiheistamme on, että siirtyminen MWO:iin aiheuttaa huomattavasti enemmän kärsimystä.
Se mitä sanomme on, että pilareista ei ole erimielisyyttä millään taholla. Mutta tämä ei ole väite, että kansalliset hallitukset olisivat ”kaikki siinä yhdessä”. Päinvastoin se, että on sekä konflikti että samaan aikaan globaali yhteisymmärrys pilareista, viittaa ”geopoliittiseen todellisuuteen”, josta yksikään multipolaarisen faniklubin jäsen ei näytä haluavan keskustella.
Pilareita koskeva yhteisymmärrys ei tarkoita, että kaikki kansalliset hallitukset olisivat yhtä mieltä. Se viittaa siihen, että hallitukset eivät hallitse globaalia hallintojärjestelmää. He ovat sen alaisia, kuten me muutkin. Paras, mitä he voivat saavuttaa, on ”osakas”-status. Ja he eivät ole vanhempia osakkaita.
Pilarit eivät ole peräisin kansallisilta hallituksilta. Pilarit kartoitettiin julkis-yksityisten globalististen ajatushautomoiden ja kansainvälisten oligarkkien etuja palvelevien järjestöjen toimesta.
Kuten Kiinan hallitus avoimesti julistaa:
Kiina pitää kiinni sanomastaan, että maailmassa on vain yksi järjestelmä, joka on kansainvälinen järjestelmä, jonka ytimessä on Yhdistyneet kansakunnat, että on vain yksi järjestys, joka on kansainväliseen oikeuteen perustuva kansainvälinen järjestys, ja että on vain yksi setti sääntöjä, joka on kansainvälisiä suhteita säätelevä perusnormi, joka perustuu YK:n peruskirjan tarkoituksiin ja periaatteisiin. Kiina osallistuu aktiivisesti globaalin hallintojärjestelmän uudistamiseen ja johtaa sitä.
Tämä ”johtajuus” siirtää maailman juuri siihen globaaliin hallintojärjestelmään, joka on täynnä sen SDG:itä, CBDC:tä (digitaalinen raha), valvontaa, sensuuria ja kaikkien kansallisvaltioiden keskitettyä maailmanlaajuista valvontaa, jota oligarkit haluavat. Se on tarjous asentaa ”Uuden maailmanjärjestyksen” uusin iteraatio.
Tämä on myös globaali tyrannia, josta viime aikoihin asti lähes jokainen länsimainen ”riippumattoman median” kommentaattori varoitti.
Nyt kasvava kuoro ehdottaa, että meidän pitäisi hyväksyä MWO, koska sen väitetään voittavan IRBO:n. Tämä on väärä kaksijakoisuus ja propagandistinen ansa.
IRBO on epäilemättä matkalla ulos, mutta maailmanlaajuiset oligarkkiverkostot eivät ole yhtäkkiä kadonneet. Kaukana siitä. Meidän tarvitsee vain tarkastella viimeaikaisia tapahtumia nähdäksemme, kuka niistä todella hyötyy. IRBO:n kaatuminen on välttämätöntä MWO:n syntymiselle ja sen kautta oligarkin NWO:n globaalin hallintoteknokratian perustamiselle.
Ironista on, että itäinen riippumaton media – missä niitä on – kyseenalaistavat edelleen globaalin hallinnon sorron ja suhtautuvat siihen edelleen erittäin kriittisesti. Silti jotkut länsimaisesta riippumattomasta mediasta näyttävät patologisesti vastahakoisilta tunnustamaan, saati raportoimaan esimerkiksi venäläisten riippumattomien kommentaattorien esittämän kritiikin.
Koska multipolaarisuuden kannattajat väittävät, että mikään näistä ei ole totta, pyydän heitä toimittamaan todisteita yhdestä suuresta talousjärjestelmästä, joka ei pystytä pilareita. Voivatko MWO-kampanjan kannattajat selittää, kuinka on mahdollista, että kaikki johtavat taloudet noudattavat samoja poliittisia alustoja samanaikaisesti, ilman keskitettyä, globaalia koordinointia ja politiikan kontrollia?
Kuten multipolaarisuuden kannattajat aivan oikein huomauttavat, idän ja lännen hallitukset ovat ilmeisesti erimielisiä monista asioista. He eivät ole samaa mieltä eivätkä he ”kaikki ole siinä yhdessä”.
Joten miksi ne kaikki toteuttavat samaa pilaripolitiikkaa? Mistä globaali politiikan koordinointi tulee, ellei antagonistisista ”suvereeneista” kansallisvaltioista?
Me, jotka kyseenalaistamme multipolaarisuuden, emme usko, että mikään globaali hallintojärjestelmä voi mahdollisesti palvella ihmiskunnan etuja. Tällainen järjestelmä on oletuksena suunniteltu hyödyttämään oligarkkeja, ei ihmisiä.
Kyllä, konfliktit ovat aivan liian todellisia, mutta ne ovat selkeästi taisteluita asemasta yhdessä sovitussa ja hyväksytyssä globaalissa hallintojärjestelmässä. NWO pilarit ollaan jo ottamassa käyttöön lähes kaikissa kansallisvaltioissa, koska hallitukset katsovat oligarkkejaan. Vaikka oligarkit ovat toisinaan eri mieltä keskenään, globaali oligarkkiverkosto haluaa NWO teknokratiansa ennen kaikkea.
MWO:n kritisointiin kohdistuu kieltämistä, keskustelusta kieltäytymistä ja olkiukko-argumentteja. On väärin väittää, että multipolaarisuuden arvostelijat väittävät, että kaikki hallitukset ovat ”siinä yhdessä”. Hallitukset ovat maailmanlaajuisen hallintohierarkian alaisia, joita ne eivät hallitse.
Oligarkin NWO myydään meille multipolaarisena maailmanjärjestyksenä ja jostain syystä se saa laajaa tukea länsimaisen riippumattoman median osilta.
Artikkelin on kirjoittanut Iain Davis ja se on julkaistu Iain Davis Substack nettisivuilla 14.2.2024 sekä luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
iaindavis.substack.com: The ”they’re all in it together” rebuttal canard: Multipolarity is a crock
