Rockefeller-säätiö oli pääasiallinen lähde yleisen mielipiteen ja psykologisen sodankäynnin tutkimuksen rahoittamiseen 1930-luvun lopulta toisen maailmansodan loppuun. Hallituksen ja yritysten rajallisen kiinnostuksen tai propagandaan liittyvien tutkimusten tukemisen vuoksi suurin osa rahoista sellaiseen tutkimukseen tuli tältä voimakkaalta organisaatiolta, joka tunnusti yleisen mielipiteen selvittämisen ja ohjaamisen tärkeyden välittömästi sotaa edeltävinä vuosina.
Rockefeller-säätiön filantrooppinen huomio yleistä mielipidettä kohtaan oli kaksiosaista: 1) Yhdysvaltojen psykologisen ympäristön tarkastelu ja luominen USA:n odotetun tulevaan maailmansotaan osallistumisen kannalta ja 2) psykologisen sodan käyminen ja kansan erimielisyyksien tukahduttaminen ulkomailla, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Koska Franklin Rooseveltin hallinto oli juuttunut poliittisesti, eivätkä he kyenneet suunnittelemaan sotaa kotimaisten ja ulkomaisten propagandapyrkimysten suhteen, Rockefeller Foundation -säätiön rahoittamia projekteja ja tutkimuslaitoksia perustettiin Princetonin yliopistoon, Stanfordin yliopistoon ja New School for Social Research -yliopistoon, jotta voitiin seurata ja analysoida lyhytaaltoisia radiolähetyksiä ulkomailta.
Joukkoviestinnän tutkimuksen ”perustajaisät” eivät olisi voineet vakiinnuttaa alaansa ilman Rockefellerin suuruutta. Ensimmäisen maailmansodan propagandistin ja Chicagon yliopiston politologi Harold Lasswellin ohella psykologi Hadley Cantril oli tärkein tiedon ja informaation myötävaikuttaja, joka auttoi edistämään Rockefellerin hallitsemia yrityksiä ja amerikkalaista imperiumia sodanjälkeisellä aikakaudella. Koko tämän ajanjakson Cantril tarjosi Rockefeller-liittoumalle tärkeää tietoa ja uusia tekniikoita yleisen mielipiteen mittaamiseen ja hallintaan Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Yhdysvalloissa.
Cantril, Nelson Rockefellerin kämppäkaveri Dartmouth Collegessa 1920-luvun lopulla, valmistui psykologian tohtoriksi Harvardissa ja kirjoitti ’The Psychology of Radio’ yhdessä tohtorintutkinnon suorittaneen mentorinsa Gordon Allportin kanssa vuonna 1935. ”Radio on täysin uusi viestintäväline”, Cantril ja Allport havaitsivat, ”vertaansa vailla sosiaalisen kontrollin välineenä ja käänteentekevänä vaikutuksessaan ihmisten mentaaliseen horisonttiin”.
Työ herätti huomiota Rockefeller Foundation Humanities Division -osaston virkailija John Marshallissa, jolle säätiö oli antanut toimeksiannon vakuuttaa kaupalliset lähetysyhtiöt sisällyttämään enemmän koulutusohjelmia mainostajien ajamiin ohjelmiin. Tätä tarkoitusta varten Rockefeller rahoitti kumppanuuksia CBS- ja NBC-radiolähetysten verkoissa.
Tietoisena Dartmouthin yhteydestä Marshall rohkaisi yritteliästä Cantrilia hakemaan tukea säätiöltä. Cantrilin pyyntö johti 67 000 dollarin apurahaan Princeton Radio Project -projektin (PRP) kahden vuoden peruskirjaan Princetonin yliopistossa. Siellä Cantril kehitteli tutkimuksia, joissa arvioitiin radion vaikutuksia yleisöön. Vuonna 1938 Cantrilista tuli myös Rockefeller-säätiön rahoittaman Public Opinion Quarterly -lehden perustajatoimittaja, toimielin liittyy läheisesti Yhdysvaltain hallituksen psykologisen sodankäynnin pyrkimyksiin toisen maailmansodan jälkeen.
Kun Princetonin hanke aloitti, toinen koulutettu psykologi, joka oli lähellä Rockefelleria, CBS:n tutkimusjohtaja Frank Stanton nimettiin PRP:n johtavaksi tutkijaksi, mutta hän otti toissijaisen apulaisjohtajan roolin lähetysverkkoasemansa vuoksi. Tuolloin itävaltalainen emigrantti, yhteiskuntatieteilijä Paul Lazarsfeld värvättiin lyöttäytymään yhteen Cantrilin kanssa. Näin ollen Cantril, Stanton ja Lazarsfeld olivat läheisesti sidoksissa ja sijoittuneet ihanteellisesti ryhtyäkseen laajaan tutkimukseen, joka koski yleistä mielipidettä ja taivuttelua.
Mahdollisuus tällaiseen analyysiin tarjoutui, kun CBS lähetti Orson Wellesin tulkinnan H.G. Wellsin ’Maailmojen sota’ -tieteisromaanista 30. lokakuuta 1938. Lazarsfeld piti tapahtumaa erityisen huomionarvoisena ja pyysi välittömästi Stantonilta CBS:n varoja tutkiakseen reaktiota tapahtuneeseen, joka tuona aikana oli ihmiskunnan historian suurin välitön joukkotaivuttelu. Seuraavien useiden kuukausien aikana kerättiin haastatteluja ’Maailmojen sodan’ kuuntelijoilta, ne toimitettiin Stantonille CBS-radioyhtiöön ja analysoitiin myöhemmin Cantrilin vuoden 1940 tutkimuksessa ’The Invasion From Mars: A Study in the Psychology of Panic – Maahanhyökkäys Marsista: Tutkimus paniikin psykologiasta’.
Viitaten ”perustietojen niukkuuteen sen muodostumisesta ja toiminnasta”, säätiö kehitti myöhemmin entistä yhtenäisemmän kiinnostuksen ymmärtää yleistä mielipidettä sodan aikana. Säätiön vuoden 1939 ’Sota Euroopassa’ -raportissa todettiin, että se ”on antanut tälle maalle poikkeuksellisen tilaisuuden tutkia yleisen mielipiteen kehitystä, mielipidemuutoksia erilaisissa olosuhteissa ja muutoksen syitä”.
Nimetessään Cantrilin tehtäväksi useiden vuosien kysely- ja haastattelutietojen uudelleen tarkastelun, säätiön johto totesi, että hanke
Niinpä Yhdysvaltojen liittyessä toiseen maailmansotaan Rockefeller myönsi Princetonille 15 000 dollaria julkisen mielipiteen tutkimustoimiston perustamiseen. OPOR:n (Office of Public Opinion Research) ensisijainen tavoite oli systemaattisesti tutkia, miten yleinen mielipide muodostuu, motivoivia tekijöitä, jotka motivoivat joukkojen julkista mielipidettä tiettyjä tavoitteita kohtaan ja Cantrilin sanoin, ”seurata Yhdysvaltain yleisen mielipiteen kulkua Euroopassa jo alkaneen sodan aikana, jossa uskoin Yhdysvaltojen olevan pian mukana”.
Vuonna 1940 säätiö kohotti yleisen mielipiteen ja joukkoviestinnän tutkimukseen osoitetun rahoituksen 65 000 dollariin, ja 20 000 dollaria käytettiin Cantrilin OPORin jatkamiseen. Lisäksi 25 000 dollarin apuraha myönnettiin Princetonin julkisten ja kansainvälisten asioiden koululle (Princeton’s School of Public and International Affairs) eurooppalaisten lyhytaaltoisten radiolähetysten seurantaan ja arviointiin, sekä 20 000 dollaria Chicagon yliopiston politologi Harold Lasswellille instituutin perustamiseksi Kongressin kirjastoon ”radiolähetysten, lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden yleisempiä tutkimuksia varten”. Stanfordin yliopistoon perustettiin vastaava lyhytaaltovalvonta-asema arvioimaan lähetyksiä Aasiasta.
Cantril onnistui ennustamaan äänestyskäyttäytymistä tärkeissä kansanäänestyksessä salattujen otantamenettelyjen avulla sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Tällaiset saavutukset toivat nuoren psykologin uudelleen vanhan koulun siteen eli Nelson Rockefellerin huomioon, joka oli tuolloin Franklin Rooseveltin läheinen työtoveri. Rockefeller valvoi ulkoministeriön Amerikan välisten asioiden koordinaattorin toimistoa, Yhdysvaltain tiedusteluosastoa, joka keskittyi pääasiassa psykologisiin operaatioihin Latinalaisessa Amerikassa. Ottaen huomioon amerikkalaisten suhtautuminen propagandaan, Rockefellerin viraston kaltaisten nimikkeiden tarkoituksena oli hämärtää tällaiset toimet.
Rockefellerin tärkein huolenaihe oli julkisen mielipiteen selvittäminen Etelä-Amerikassa Rockefellerin pankki- ja öljyintressien laajentamiseen varautumisessa. Rockefellerin näkemyksen mukaan valtaa ei enää määrittelisi siirtokuntien sotilaallinen valvonta, vaan ”pehmeän vallan” käyttäminen, jossa yleisen mielipiteen ymmärtäminen ja ennakointi olivat keskeisellä sijalla. Tätä tarkoitusta varten Rockefeller auttoi 1940-luvun alussa Cantrilia ja yleisen mielipiteen impressaariota, George Gallupia, perustamaan American Social Surveys -järjestön, näennäisesti voittoa tavoittelemattoman yhteisön, joka arvioi huolellisesti yleistä mielipidettä kaikkialla Etelä-Amerikassa.
Vuonna 1942 Cantril perusti myös The Research Council, Inc.:n mainosmagnaatti Gerard Lambertin alkuperäisen rahoituksen avulla. Princetonissa sijaitseva tutkimusneuvosto aloitti valtakunnallisen tutkimusmekanismin seuratakseen Yhdysvaltojen yleistä mielipidettä sodan aikana ja sodanjälkeisen ympäristön ennakoinnissa. Nelson Rockefellerin toimiessa välittäjänä Roosevelt konsultoi tiiviisti Cantrilin löydöksiä puheitaan laatiessaan sodan aikana. Tutkimusneuvosto jatkoi hankkeiden toteuttamista sotilastiedustelun psykologisen sodankäynnin osastolle Pohjois-Afrikassa, ulkoministeriölle USA:n asenteista ulkosuhteisiin ja Office of Strategic Service -tiedustelupalvelulle yleisestä mielipiteestä Saksassa.
Cantrilin tutkimusneuvosto jatkoi toimintaansa Yhdysvaltojen etujen hyväksi sodanjälkeisenä aikana mittaamalla yleistä mielipidettä Ranskassa, Hollannissa ja Italiassa ennakoidakseen ja kumotakseen suosittuja poliittisia sekä sosiaalisia liikkeitä. Myöhemmin paljastettiin, että suurimman osan olemassaolostaan tutkimusneuvostoa rahoitti keskustiedustelupalvelu Rockefeller-säätiön kautta, jota Rockefeller usein käytti tukemaan erilaisia salaisia hankkeita.
Nelson Rockefeller oli niin iloinen Cantrilin jatkuvista yleisen mielipiteen analyyseistä Euroopan maissa, että työskennellessään presidentti Eisenhowerin psykologisen sodankäynnin konsulttina vuonna 1955 hän tarjosi tutkijalle ja hänen työtoverilleen Lloyd Freelle elinikäistä tukea 1 miljoonan dollarin edestä tällaisten tietojen toimittamisen jatkamiseksi. ”Nelson oli aina uskonut vahvasti psykologisten käsitteiden ja työkalujen hyödyntämiseen kansojen ymmärtämisessä”, Cantril muistelee. Valtavalla summalla, joka paljastui New York Timesissa kaksi vuosikymmentä myöhemmin olleen todellisuudessa peräisin CIA:lta Rockefeller-säätiön kautta, tutkijat perustivat voittoa tavoittelemattoman yksikön, Institute for International Social Researchin, jossa Rockefeller oli yksi sen arvostetuimmista luottamushenkilöistä.
Rockefeller-säätiön kiinnostus kotimaiseen taivutteluun jatkui koko sodan ajan. Esimerkiksi vuosina 1938-1944 organisaatio ohjasi yhteensä 250 000 dollaria opetus- ja dokumenttielokuvien tuottamiseen American Film Centerin kautta. 1940-luvun loppuun mennessä säätiön virkamiehet olivat kiinnostuneet mielipiteiden hallinnasta entistä selvemmin. Kuten säätiön vuoden 1948 raportissa luki: ”Ymmärrys viestinnästä ja asennemuutoksesta on tärkeää koulutusjärjestelmällemme, niille, jotka johtavat suuria organisaatioita ja niille, jotka ovat huolissaan poliittisesta mielipiteestä ja käyttäytymisestä.” Tätä varten Rockefeller-säätiö omisti ennennäkemättömän määrän rahoitusta psykologisen sodankäynnin tutkimukseen. Esimerkiksi vuonna 1954 200 000 dollarin apuraha myönnettiin Yalen psykologi Carl Hovlandin asennemuutos- ja taivuttelututkimuksille.
Kuitenkin kylmän sodan taustalla tällaista työtä rahoitti yhä enemmän Yhdysvaltain armeija, jossa usein hyödynnettiin samoja yhteiskuntatieteellisiä kykyjä, joita oli groomattu Rockefellerin suojeluksessa. Kuten historioitsija Christopher Simpson huomauttaa, sodanjälkeisenä aikana valtion rahoituksen osuus oli nyt vähintään 75 prosenttia Lazarsfeldin Bureau of Applied Social Researchin ja Columbia Universityn sekä Cantrilin kansainvälisen sosiaalitutkimuksen instituutin rahoituksesta Princetonissa.
Rockefeller-säätiön pitemmälle menevien koulutus- ja yhteiskuntatieteellisten ponnistelujen mukaisesti eliittiluokka, johon Rockefeller-perhe kuuluu, ei ole perinteisesti pystynyt erottamaan kotimaisia ja ulkomaisia aiheita propagandan ja käyttäytymisen muuttamisen kohteina. Näkökulmasta, jossa usein tunnustetaan kansalliset rajat esteiksi tietyn poliittis-taloudellisen vallan ja hallinnan agendan laajentamiselle, kaikki ovat yhtälailla samanlaisten manipulointi- ja taivuttelusuunnitelmien alaisia ja usein niiden kehittämällä tahattomalla suostumuksella.
Ei tarvitse katsoa pidemmälle kuin se perintö, jolla on tuettu tiettyjä filosofisia ja pedagogisia lähestymistapoja Yhdysvaltain julkisessa koulutuksessa 1900-luvun alusta lähtien, mikä on johtanut koulutuslaitosten laadun ja laajuuden valtavaan heikkenemiseen ymmärtääkseen, kuinka Rockefellerin kiinnostus psykologista sodankäyntiä kohtaan on vain luku paljon suuremmassa saagassa. Tämä pätee myös Rockefellerien laajempaan filantrooppiseen toimintaan, joka päivistä, jolloin raivostuneita kansalaisia lepyteltiin Ludlowin verilöylyn jälkeen ja John D. Rockefellerin kuuluisista penniavustuksista lähtien, ovat olleet perusteellista ja huolellisesti koordinoitua vaikutelmien hallintaa.
Lähdeluettelo
1. Cantril, Hadley and Gordon Allport. 1935. The Psychology of Radio. New York: Harper & Brothers Publishers.
2. Cantril, Hadley. 1940. The Invasion from Mars: A Study in the Psychology of Panic. Princeton NJ: Princeton University Press.
3. —. 1967. The Human Dimension: Experiences in Policy Research. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press.
4. Cramer, Gisela. 2009. “The Rockefeller Foundation and Pan-American Radio”, in William J. Buxton (ed.) Patronizing the Public: American Philanthropy’s Transformation of Culture, Communication and the Humanities, pp. 77-99, Lanham MD: Lexington Books.
5. Engdahl, F. William. 2009. Gods of Money: Wall Street and the Death of the American Century. Joshua Tree, CA: Progressive Press.
6. Gary, Brett. 1999. Propaganda Anxieties From World War I to the Cold War, New York: Columbia University Press.
7. Glander, Timothy R. 1999. Origins of Mass Communication Research During the American Cold War: Educational Effects and Contemporary Implications. New York: Routledge.
8. Lazarsfeld, Paul F. 1969. “An Episode in the History of Social Research: A Memoir”, in Donald Fleming and Bernard Bailyn (eds.) The Intellectual Migration: Europe and America, 1930-1960, pp. 270-337. Cambridge, MA: Harvard University Press.
9. Maessen, Jurriaan. 2012. “Documents Reveal Rockefeller Foundation Actively Engaged in Mass Mind-Control”, Infowars.com, 4 March, http://www.infowars.com/documents-reveal-rockefeller-foundation-actively-engaged-in-mass-mind-control/
10. Pooley, Jefferson. 2008. “The New History of Mass Communication Research”, in Jefferson Pooley and David W. Park (eds.) The History of Media and Communication Research: Contested Memories, pp. 43-69. New York: Peter Lang.
11. Rockefeller Foundation Annual Report – 1939. New York: Rockefeller Foundation. http://www.rockefellerfoundation.org/about-us/annual-reports/1930-1939
12. Rockefeller Foundation Annual Report – 1940. New York: Rockefeller Foundation. http://www.rockefellerfoundation.org/about-us/annual-reports/1940-1949
13. Simpson, Christopher. 1993. Science of Coercion: Communication Research and Psychological Warfare, 1945-1960. New York: Oxford University Press.
14. Shaplen, Robert and Arthur Bernon Tourtellot (eds.). 1964. Toward the Well Being of Mankind: Fifty Years of the Rockefeller Foundation. Garden City NY: Doubleday & Company.
The original source of this article is Global Research. Published under the provisions of ”fair use” for research and educational purposes this material is distributed without profit. Copyright © James F. Tracy, Global Research, 2012
Alkuperäisen 29.4.2012 julkaistun artikkelin löydät täältä:
globalresearch.ca: Early “Psychological Warfare” Research and the Rockefeller Foundation
