15 minuutin kaupunki (FMC – 15-minute city) – siisti idea, uusi tapa hallita väestöä, trendikäs välke julkisen suunnittelun alalla, pitkäaikainen salakavala suunnitelma – kaikki, osa vai ei mikään näistä?
Jos sinulla on kysyttävää konseptista, tässä on se, miksi sinua kutsutaan jo.
Kuten kaasuliesi ”keskustelussa”, kaikki uusimman, tyylikkäimmän yhteiskunnan uudelleenjärjestelytavan kyseenalaistaminen on merkki hulluudesta. Tämä ylimielinen, todellisuutta muuttava asenne tunkeutuu jotenkin eliittiin huolimatta siitä, että pandemian seurauksena yleisön luottamus sen instituutioihin on tuhoutunut ansaitulla tavalla, johon reagoitiin valheilla, puolitotuuksilla, kiertelyillä, valheilla, virheillä, valheilla, voiman uhkalla, valheilla, työttömyyden uhkalla, kotiarestin määräyksillä, pienyritysten joukkotuholla, ja valheilla.
Kaiken tämän pitäisi olla hieman johtolankana idean kannattajien todellisista aikomuksista, mutta keskustelkaamme kuitenkin perusasioista.
Ajatuksena on pohjimmiltaan keksiä naapuruston idea uudelleen yrittämällä varmistaa, että lähes kaikki tavarat ja palvelut, joita ihminen voi koskaan haluta, ovat helposti saatavilla lähistöltä. Työpaikat, koulut, lääkärit ja kulttuuritoiminta on myös tarkoitus olla helposti saavutettavissa. Päästäksesi ”15 minuutin” osaan, alue olisi (tyypillisten kävelynopeuksien perusteella) noin 2,5 neliökilometriä.
Pohjimmiltaan ajatus juontaa juurensa entisaikojen kylään – paikkaan kuulumisesta, yksinkertaisuudesta, naapureiden tuntemisesta ja yhteisön luomisesta, johon voit luottaa hetkessä.
Vaikka tämä saattaakin olla keskeinen myyntivaltti, ei voida unohtaa, että ihmiset ovat kirjaimellisesti satojen vuosien ajan tarkoituksella lähteneet kylistä kokeillakseen elämistä kaupungissa sen kaaoksen ja mahdollisuuksien, riskien ja palkkioiden sekä ennen kaikkea sen laajentavien kokemusten vuoksi.
Kaupungeissa on tietysti jo asuinalueita, jotka ovat jossain määrin samanlaisia kuin FMC:t, mutta ne ovat yleensä organisoituneet jonkin toiminnan ympärille: lihanpakkausalue, talouskeskus jne.; etnisyys – Little Italy, Chinatown (anteeksi Seattle, tarkoitan International District – Kansainvälinen kaupunginosa); sosioekonominen klusteri – Los Angelesin länsipuoli vs. Los Angelesin itäpuoli; tai jopa viihdetoiminta – Broadway New Yorkissa tai jännittävä, kaikki-käy punaisten lyhtyjen alue, kuten Tenderloin San Franciscossa (huom. – Tenderloinissa nyt tapahtuvan määrittäminen viihdyttäväksi on toki liioittelua, mutta ennen nykyistä horjahtelevaa painajaista se oli vuosikymmeniä ”kovan kaupan” nautintoalue, ja sen voidaan olettaa olevan viihteen muoto).
FMC:n ideana on kuitenkin lopulta tasoittaa näitä eroja ja luoda vyöhyke toisensa jälkeen yhtä homogeenisia kaupunginosia läpi koko kaupungin. Koska tasapuolisuus on yksi konseptin tunnusmerkeistä, ei ehkä ole hirveän reilua, että yksi FMC olisi huomattavasti rikkaampi kuin toinen, ja eroaisi huomattavasti muista.
FMC:n toteuttaminen – puskutraktoreita kuitenkin lukuun ottamatta – on melko monimutkaista, koska ihmiset ovat jo yleensä paikoissa, joissa tällaisia muutoksia tehdään. Aluejakoa, hallituksen kannustimia, suunnittelumääräyksiä, julkisia houkutuksia tai yksinkertaisia mahtikäskyjen ilmoituksia on ehdotettu nykyisten kaupunginosien muokkaamiseksi 15 minuutin kaupungeiksi.
Toisin sanoen, jopa kannattajat tietävät, että ne eivät tapahdu orgaanisesti ja tarvitsevat merkittävää valtion väliintuloa päästäkseen edes liikkeelle (toinen johtolanka tuuppauksen taustalla olevasta todellisesta tarkoituksesta).
Yksi tärkeimmistä näkökohdista on henkilökohtaisen ajoneuvon välttämättömyyden poistaminen. Jos käytännössä kaikki ihmisen tarvitsema on niin lähellä – kirjaimellisesti kävelymatkan päässä – ja jos kaikki muu, mikä ei mahdu – stadion, lentokenttä, yliopisto, massiivinen sairaala ja/tai museo jne. – on helposti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä, tarvitsetko sitten ilkeän, saastuttavan, itsekkään liikkumisvälineen? Kun FMC-ideoita otetaan käyttöön, niissä on yleensä melko rajalliset pysäköintimahdollisuudet – tarkoituksella -, koska toinen niistä on ”etu”, että niiden oletetaan olevan ympäristön kannalta parempia, kestävämpiä, oikeudenmukaisempia, enemmän mikä tahansa tämän hetkinen woke/tasapuolinen muotisana, jota haluat käyttää.
Nyt älykaupunkeihin.
Tämä on hieman yksinkertaisempaa, koska melkein kaikki 15 minuutin kaupungeista pätee ja vielä lisäbonuksella, että naapurustosi tarkkailee sinua koko ajan. Käyttämällä matkapuhelinseurantaa, määriteltyjä ostotottumuksiasi, älykellosi terveystietoja, sosiaalisen median läsnäoloasi, luottotietojasi, perhetilannettasi, harrastuksiasi, tapojasi ja mielipiteitäsi, älykaupunki selvittää kaiken tarvitsemasi jo ennen kuin tiedät tarvitsevasi sitä ja rohkaisee sinua olemaan yleisesti parempi ihminen, koska se määrittelee parempia ihmisiä.
Toisin sanoen määritelmä tarpeet-huolehdittu, pysy-kodissasi-ja-ole-hiljaa-tai-otamme-sen-pois-sinulta heikentää pelkän olemassaolon. Tiedäthän, helvetti jäävedellä.
Jokainen FMC ei ole älykaupunki, mutta useimpien älykaupunkien on oltava 15 minuutin kaupunkeja (tai ainakin alkaa sellaisina).
Älykaupungit ovat tällä hetkellä niin kiistanalaisia, että jopa Toronto – Great Woke Northin keskeinen ajuri – hylkäsi idean.
Mutta älykaupungilla on kannattajansa, ja projekteja on käynnissä rakentaen niitä alusta alkaen, sivuuttaen tarve pakottaa heikentävästi tunkeileva, sielua murskaava teknologia jo olemassa oleviin paikkoihin. Tässä on hieman epäluuloinen katsaus jättiläismäiseen, peilaavan linjan kaupunkiin Neomiin – vähän enemmän, hm, toiveikas katsaus muihin käynnissä oleviin älykaupunkiprojekteihin. (Huom. – valitsin videot noihin linkkeihin, koska ne on todella nähtävä, jotta ne uskottaisiin.)
Ja yksi FMC:n eduista – tai hallusinatiivisesti häiritsevä ongelma – on, että se on äärimmäisen muunneltava – kun se on perustettu – älykaupungiksi.
On huomattava, että ajoneuvon ajokilometrejä koskevia veroja, vähäpäästöisiä vyöhykkeitä ja muita yksilönvapauden vastaisia toimenpiteitä voidaan käyttää myös vaiheittain 15 minuutin ja/tai älykaupunkeihin siirtymisessä. Tämä saattaa olla syy siihen, miksi mielenosoitukset puhkesivat – ja miksi säätiöt, hallitukset ja suuri osa tiedotusvälineistä kutsuvat mielenosoittajia oikeistolaisiksi salaliittoteoreetikoiksi ja yksinkertaisesti väärässä oleviksi, ja että tällaiset suunnitelmat eivät ole ollenkaan osa yritystä muuttaa henkilökohtaista käyttäytymistä sortavan sääntelyn kautta (toinen johtolanka).
Oxfordissa, Englannissa, mielenosoittajille kerrottiin, että naapuruston matkarajoituksilla ei ollut mitään tekemistä täysin erillisen, ei millään tavalla yhteensidottujen, samaan aikaan ehdotettujen FMC-tutkimusten kanssa; varsinkaan pandemian jälkeen, valheiden ja pieksämisten ja sensuurin ja rajoitusten ja valheiden kanssa – ihmiset kutsuvat oikeutetusti ”sonnaksi” tällaisia pinnallisia julistuksia, siksi jännittyneisyys.
Mutta miten suuri, monimuotoinen sanan varsinaisessa merkityksessä kaupunki, kuten esimerkiksi Los Angeles, voitaisiin saada 15 minuutin kaupungiksi?
Mennen askeleen pidemmälle kuin Transit-Oriented Development (TOD) – nykyinen valtion rahoittama trendi saada ihmiset asumaan lähellä linja-autolinjoja ja juna-asemia – LA-aktivistit tuuppaavat asioita, kuten VMT-pilottiohjelmaa, pysäköintivaatimusten poistamista ja kannustimien asettamista pienempiin, oletettavasti vuokra-asuntoihin (et omista mitään ja pidät siitä) idean pakottamiseksi olemassa oleviin lähiöihin.
Tässä on vain muutamia FMC:n (kevyt?) etuja, joita mainostaa Livable Communities Initiative -ryhmä, joka on lähes parodia Los Angelesin hyväntekijätehtaasta:
- Hyödytä lähellä olevia asunnonomistajia ja asukkaita kauniilla kävelykadulla, kaupoilla ja kahviloilla sekä pääsyllä kauttakulku- ja pyöräteille.
- Anna jokaiselle angelesilaiselle mahdollisuus edulliseen kotiin ilman 8 000 dollarin vuosikustannuksia ja auton taakkaa.
- Luo saavutettavissa olevia asunnonomistusmahdollisuuksia, jotka voivat auttaa kuromaan umpeen rotujen varallisuuseroja.
- Takaisinmallinna siirtymä rakentamalla suuria mahdollisuuksia tarjoavia lähiöitä, joissa ei ole rakennettu tarpeeksi asuntoja.
- Käsittele ilmastonmuutosta rakentamalla kevyen autoilun täydennysrakennettuja asuntoja, 48 mailia (75 kilometriä) julkiseen liikenteeseen yhdistettyjä pyöräteitä, uusia bussikaistoja ja 48 mailia (75 kilometriä) uutta puiden latvustoa.
”Tasapuolinen rakentaminen ja työpaikkakeskusten lähelle rakentaminen vähentää liikennettä”, LCI:n johtaja Jenny Hontz kertoi LAist radiokanavalle. ”Joten se tekee elämästä parempaa kaikille ja se auttaa myös ilmastoa.” (Tässä koko tarina, vertailukuvat ovat klikkauksen arvoisia.)
Tiedoksi, jos mietit, LCI tekee yhteistyötä edistyksellisten säätiöiden ja liikkeiden epäiltyjen parven kanssa, aina Extinction Rebellion (Elokapina) -ympäristöliikkeestä 15 Minute City -projektiin ja Young Entertainment Activists -yhdistykseen (jälleen yksi johtolanka).
LCI julkaisee lähiaikoina naapurusto- ja jopa kaupunkikohtaisia suunnitelmia, vaikka heillä on jo ”vakiosuunnitelmat”, jotka sisältävät esimerkiksi ”…inhimillinen mittakaava, kaunista arkkitehtuuria naapurustoa palvelevan vähittäiskaupan yläpuolella. Kuvittele mitä tahansa historiallisista pääkaduistamme ja kylistämme – Westwood Village, Main Street ja Abbot Kinney, Market St Inglewoodissa, NoHo Arts District, San Fernando Blvd Burbankissa – asuntoja kauppojen yläpuolella – luomassa pieniä, kohtuuhintaisia asuntoja senioreille, Z-sukupolvelle, ihmisille, jotka eivät aja autoa, ja työntekijöille, jotka joutuvat käyttämään 30 % tuloistaan autoon.”
LCI – kuten myös FMC:n ja älykaupunkien perusideat – korostavat myös asemoitua estetiikkaa:
Mutta, entä jos voisimme luoda sen sijaan katuja kauniilla arkkitehtuurilla – ravitsevia asukkaille ja lähiseudulle? Entä jos suunnittelisimme kaupunkimme tarkoituksella? Kaupungit kaikkialla maailmassa määrittelevät arkkitehtuurinsa ennalta – se tekee kaupungeista kauniita (Pariisi, Boston, Santa Barbara).
LCI-konseptit, älykaupungit ja FMC:t ovat ylhäältä alaspäin suuntautuvia järjestelmiä, jotka siirtävät yhteisön valtaa byrokraattien puolelle sekä jättävät tarkoituksellisesti ja törkeästi huomiotta samat perusasiat ihmisten toiminnasta ja kuinka Bostonin kaltaisesta kauniista kaupungista – ei juurikaan suunnitellusti – tuli sellainen.
FMC-liike ylittää pelkän suunnittelun ja arkkitehtoniset hienoudet. Vaikka niitä ei muutettaisikaan ”älykaupungeiksi”, tietyillä muilla valtion virastoilla ja yhteiskunnan eliiteillä on useita syitä. FMC:t helpottaisivat tiettyjen yhteisön normien luomista, normeja, jotka voisivat olla ristiriidassa amerikkalaisten käsitysten, kuten liikkumis- ja sananvapauden, kanssa.
FMC:t voisivat myös pelata suoraan niiden valtojen käsiin, jotka panivat maailman polvilleen heidän pandemiavastineellaan. 15 minuutin kaupunkien ei katsota pelkästään tekevän sulkulukituksen ja eristämisen kaltaisia protokollia paljon helpommaksi, vaan niitä voidaan jopa myydä keinona ”estää” tulevaisuuden pandemioita.
Vuoden 2020 Cell-lehden artikkelissa tohtori Anthony Fauci – muistathan hänet – syytti ainakin osittain viimeisimmistä ja menneistä pandemioista sitä, miten me ihmiset valitsemme elää.
Eläminen suuremmassa sopusoinnussa luonnon kanssa vaatii muutoksia ihmisten käyttäytymiseen sekä muita radikaaleja muutoksia, joiden saavuttaminen voi kestää vuosikymmeniä: ihmisen olemassaolon infrastruktuurien jälleenrakentaminen kaupungeista koteihin ja työpaikkoihin, vesi- ja viemäriverkostoihin, virkistys- ja kokoontumispaikkoihin.
Kuten Fauci ja toinen kirjoittaja David Mores kirjoittivat.
Koska emme voi palata muinaisiin aikoihin, voimmeko ainakin hyödyntää noista ajoista saatuja kokemuksia nykyajan taivuttamiseksi turvallisempaan suuntaan?
Toinen sekä älykaupunkien että 15 minuutin kaupunkien anateema on se, että ne tarvitsevat asukkaan resurssina, joka ajaa niitä siten, että heidän kulutustottumuksiaan louhitaan ja prosessoidaan, jotta niiden olemassaolo olisi mahdollista. Ne eivät ota huomioon ajattelun monimuotoisuutta tai edes mahdollisuutta hyödyntää ainutlaatuista paikallista maantieteellistä tai teollista tai kulttuurista hyötyä – ne ovat pelkkiä kulutuskoneita, joissa ihminen on hammaspyörä.
Vaikka luonnolliset asuinalueet voivat olla ihania tukevan turvallisia paikkoja, luonnottomat lähialueet pahentavat ongelmia, joita esiintyy tiiviimmissä yhteisöissä. Itsevalvonta (ellei varsinaista todellista valvontaa) ja pelon tunne mukavista rajoista poistumisesta voivat johtaa eristyneisyyden tunteeseen suuremmasta maailmasta. FMC:ssä tuon eristäytyminen voitaisiin nähdä ei orgaanisena vaan ylhäältä määrättynä, luoden mentaalisen laatikon, joka voi kääpiöidä älyllistä ja emotionaalista kasvua – toisin sanoen vankeudessa oleva persoonallisuus.
Kuten olemme nähneet Twitter-tiedostoista ja monista muista viimeaikaisista (ja ei niin äskettäisistä) sensuuri-teollisuuskompleksia koskevista paljastuksista, älykaupunkien ja 15 minuutin kaupunkien todellinen vaara on mahdollisuus poistaa vapauksia, vaihtoehtoja ja eroja.
Se ei ole vain ajatusten sensuuria, se on elämän sensuuria.
Artikkelin on kirjoittanut Thomas Buckley, Brownstone Institute 17.7.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License käännetty ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
brownstone.org: Are 15-Minute Cities Smart?
