Ultraprosessoitujen elintarvikkeiden (UPF – ultraprocessed food) lisääntynyt kulutus liittyi yli 10:een prosenttiin kaikista ennenaikaisista, ehkäistävissä olevista kuolemista Brasiliassa vuonna 2019. Tämä on uusi vertaisarvioitu tutkimus American Journal of Preventive Medicine -lehdessä.
Löydökset ovat merkittäviä Brasilian lisäksi myös korkeatuloisille maille, kuten Yhdysvalloille, Kanadalle, Iso-Britannialle ja Australialle, joissa UPF:ien osuus kokonaiskaloriarvosta on yli puolet.
Brasilialaiset kuluttavat paljon vähemmän näitä tuotteita kuin korkeatuloiset maat. Tämä tarkoittaa, että arvioitu vaikutus olisi vielä suurempi rikkaammissa maissa.
UPF:t ovat valmiiksi syötäviä tai lämmitettäviä teollisia formulaatioita, jotka on valmistettu elintarvikkeista uutetuista tai laboratorioissa syntetisoiduista ainesosista. Nämä ovat vähitellen korvanneet perinteisiä ruokia ja aterioita, jotka on valmistettu tuoreista ja minimaalisesti jalostetuista raaka-aineista monissa maissa.
Tutkimuksessa todettiin, että noin 57 000 kuolemantapausta vuodessa johtui UPF:ien käytöstä – 10,5 % kaikista ennenaikaisista kuolemantapauksista ja 21,8 % kaikista ehkäistävissä oleviin tarttumattomiin sairauksiin liittyvistä kuolemista 30–69-vuotiailla aikuisilla.
Tutkimuksen johtava tutkija Eduardo AF Nilson toteaa:
Tietojemme mukaan, mikään tähän mennessä tehty tutkimus ei ole arvioinut UPF:ien mahdollista vaikutusta ennenaikaisiin kuolemiin.
Kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä UPF-aineiden kulutus vaihteli 13 prosentista 21 prosenttiin kokonaisruoan saannista Brasiliassa tutkitun ajanjakson aikana.
UPF:t ovat tasaisesti korvanneet perinteisten luontaisten elintarvikkeiden, kuten riisin ja papujen, kulutuksen Brasiliassa.
UPF:n kulutuksen vähentäminen 10–50 prosentilla voisi mahdollisesti estää noin 5 900–29 300 ennenaikaista kuolemaa Brasiliassa vuosittain. Tämän perusteella satojatuhansia ennenaikaisia kuolemantapauksia voitaisiin ehkäistä maailmanlaajuisesti vuosittain. Ja monia miljoonia muita voitaisiin estää saavuttamasta pitkäaikaisia, heikentäviä olosuhteita.
Nilson lisää:
UPF-aineiden käyttö liittyy moniin sairauksiin, kuten liikalihavuuteen, sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, joihinkin syöpiin ja muihin sairauksiin, ja se on merkittävä syy estettävissä oleviin ja ennenaikaisiin kuolemiin brasilialaisten aikuisten keskuudessa.
Esimerkkejä UPF:istä ovat valmiiksi pakatut keitot, kastikkeet, pakastepizza, valmisateriat, hot dogit, makkarat, virvoitusjuomat, jäätelö ja kaupasta ostetut keksit, kakut, karkit ja munkit.
Ja kuitenkin kauppasopimusten, hallituksen tuen ja Maailman kauppajärjestön (WTO – World Trade Organization) vaikutuksen ansiosta kansainväliset elintarvikkeiden vähittäiskauppa- ja elintarvikejalostusyritykset jatkavat markkinoiden valtaamista ympäri maailmaa ja puskevat ultraproressoituja elintarvikkeitaan.
Esimerkiksi Meksikossa nämä yritykset ovat ottaneet haltuunsa ruoan jakelukanavat ja korvanneet paikalliset ruoat halvoilla jalostetuilla tuotteilla, usein hallituksen suoralla tuella. Vapaakauppa- ja investointisopimukset ovat olleet kriittisiä tälle prosessille, ja seuraukset kansanterveydelle ovat olleet katastrofaaliset.
Meksikon kansallinen kansanterveyslaitos julkaisi tulokset kansallisesta elintarviketurvaa ja ravitsemusta koskevasta tutkimuksesta vuonna 2012. Vuosina 1988–2012 ylipainoisten 20–49-vuotiaiden naisten osuus kasvoi 25 prosentista 35 prosenttiin ja lihavien naisten määrä kasvoi tässä ikäryhmässä nousi 9:stä 37 prosenttiin. Noin 29 prosenttia meksikolaisista 5–11-vuotiaista lapsista havaittiin olevan ylipainoisia, samoin kuin 35 prosenttia 11–19-vuotiaista nuorista, ja joka kymmenes kouluikäinen lapsi kohtasi anemiaa.
Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA) johti suoriin investointeihin elintarvikkeiden jalostukseen ja muutokseen Meksikon vähittäiskaupan rakenteessa (kohti supermarketteja ja lähikauppoja) sekä globaalien maatalousyritysten ja monikansallisten elintarvikeyritysten syntymiseen maahan.
NAFTA poisti säännöt, jotka estävät ulkomaisia sijoittajia omistamasta yli 49 prosenttia yrityksestä. Se myös kielsi kotimaisen sisällön vähimmäismäärän tuotannossa ja lisäsi ulkomaisten sijoittajien oikeuksia pitää voittoja ja tuottoa alkusijoituksista.
Vuoteen 1999 mennessä yhdysvaltalaiset yritykset olivat investoineet 5,3 miljardia dollaria Meksikon elintarviketeollisuuteen, mikä on 25-kertainen kasvu vain 12 vuodessa.
Amerikkalaiset elintarvikeyhtiöt alkoivat kolonisoida pienten myyjien hallitsevia elintarvikejakeluverkostoja, jotka tunnetaan nimellä tiendas (kulmakaupat). Tämä auttoi ravitsemuksellisesti huonon ruoan leviämistä, koska ne antoivat näiden yritysten myydä ja mainostaa ruokaansa pienten kaupunkien ja yhteisöjen köyhemmille väestöryhmille. Vuoteen 2012 mennessä vähittäiskauppaketjut olivat syrjäyttäneet tiendat Meksikon pääasiallisena elintarvikemyynnin lähteenä.
LUSIKALLINEN PETOSTA
Käännytään Euroopan puoleen: Euroopan unionin (EU) väestöstä yli puolet on ylipainoisia tai liikalihavia. Ilman tehokkaita toimia tämä määrä kasvaa huomattavasti vuoteen 2026 mennessä.
Varoitus annettiin vuonna 2016, ja se perustui tutkimus- ja kampanjaryhmä Corporate Europe Observatoryn (CEO) raporttiin ’A Spoonful of Sugar: How the Food Lobby Fights Sugar Regulation in EU – Lusikallinen sokeria: Kuinka elintarvikepainostusryhmä taistelee sokeriasetuksesta EU:ssa’.
CEO totesi, että liikalihavuus lisääntyi nopeimmin alhaisimpien sosioekonomisten ryhmien keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että energiatiheät ja ravintoarvoltaan huonot ruoat ovat halvempia kuin ravitsevammat ruoat, kuten vihannekset ja hedelmät, ja suhteellisen köyhät lapsiperheet ostavat ruokaa ensisijaisesti nälän tyydyttämiseksi.
Raportissa väitettiin, että enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen syö prosessoituja ruokia suurena osana ruokavaliotaan. Ja helpoin tapa tehdä teollisesta jalostetusta ruoasta halpaa, pitkäkestoista ja makua parantavaa, on lisätä tuotteisiin ylimääräistä sokeria sekä suolaa ja rasvaa.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa liikalihavuuden kustannusten arvioitiin olevan 27 miljardia puntaa vuodessa vuonna 2016, ja noin 7 % EU:n jäsenvaltioiden kansallisista terveydenhuoltomenoista kokonaisuudessaan johtuu aikuisten liikalihavuudesta.
Elintarviketeollisuus on voimakkaasti mobilisoitunut pysäyttääkseen tärkeän kansanterveyslainsäädännön tällä alalla ajamalla vapaakauppasopimuksia ja purkamalla sääntelyä, käyttämällä kohtuutonta vaikutusvaltaa sääntelyelimiin, keräämällä tieteellistä asiantuntemusta, puolustamalla heikkoja vapaaehtoisia järjestelmiä ja päihittämällä kuluttajaryhmiä kuluttamalla miljardeja aggressiiviseen lobbaukseen.
Elintarviketeollisuuden jättiläisten vaikutusvalta EU:n päätöksenteossa on auttanut sokerilobbya ajamaan tiehensä monia voittomarginaaliensa uhkia.
CEO väitti, että sokeripitoisiin ruokiin ja juomiin liittyvät keskeiset toimialajärjestöt, yritykset ja edunvalvontaryhmät käyttävät yhdessä arviolta 21,3 miljoonaa euroa (2016) vuodessa EU:n lobbaamiseen.
Teollisuuden rahoittamat tutkimukset vaikuttavat Euroopan elintarvikestandardiviranomaisen päätöksiin, mutta Coca Cola, Nestlé ja muut elintarvikejättiläiset kytkeytyvät yritysten propagandaan sponsoroimalla urheilutapahtumia ja suuria liikuntaohjelmia kääntääkseen huomion tuotteidensa vaikutuksista ja antaakseen väärän vaikutelman, että liikunta ja elämäntapavalinnat ovat tärkeimpiä tekijöitä huonon terveyden estämisessä.
Katharine Ainger, freelance-toimittaja ja CEO raportin toinen kirjoittaja, sanoi:
Järkevät tieteelliset neuvot syrjäytyvät sokerilobbausta tukevilla miljardeilla euroilla. Elintarvike- ja juomateollisuus kilpailee epärehellisyydessään ja ihmisten terveydestä piittaamattomuudessaan taktiikoilla, joita olemme nähneet tupakkalobbauksessa vuosikymmenien ajan.
TEOLLISUUDEN ETURYHMÄ ILSI
Yksi tunnetuimmista maailmanlaajuisesti vaikuttavista alan eturyhmistä on, mitä New York Timesin (NYT) syyskuussa 2019 julkaisemassa raportissa kutsuttiin ”hämäräksi teollisuusryhmäksi” – International Life Sciences Institute (ILSI).
Instituutin perusti vuonna 1978 Coca-Colan tieteellisten ja sääntelyasioiden johtaja Alex Malaspina. Se alkoi 22 miljoonan dollarin apurahalla, Coca Colan tuella.
Siitä lähtien ILSI on soluttautunut hiljaa valtioiden terveys- ja ravitsemuselimiin ympäri maailmaa, ja sillä on yli 17 haaraa, jotka vaikuttavat elintarviketurvallisuuteen ja ravitsemustieteeseen eri alueilla.
Hieman enemmän kuin eturyhmä sen 400 yritysjäsenelle, jotka tarjoavat sen 17 miljoonan dollarin budjetin, ILSI:n jäseniä ovat muun muassa Coca-Cola, DuPont, PepsiCo, General Mills ja Danone.
NYT kertoo, että ILSI on saanut yli 2 miljoonaa dollaria kemian yrityksiltä, muun muassa Monsantolta. Vuonna 2016 YK:n komitea julkaisi päätöksen, jonka mukaan glyfosaatti, Monsanton rikkakasvien torjunta-aine Roundupin avainaine, ”ei luultavasti ollut syöpää aiheuttava”, mikä on ristiriidassa WHO:n syöpäjärjestön aiemman raportin kanssa. Komiteaa johti kaksi ILSI:n virkamiestä.
Intiasta Kiinaan, olipa kyseessä sitten epäterveellisten, pakattujen elintarvikkeiden varoitusmerkinnät tai liikalihavuuden vastaisten koulutuskampanjoiden muotoileminen, jotka painottavat fyysistä aktiivisuutta ja kääntävät huomion pois itse ruokajärjestelmästä, merkittäviä henkilöitä, joilla on läheiset siteet vallan käytäviin, on otettu mukaan vaikuttamaan politiikkaan maatalous- ja elintarvikealan yritysten etujen edistämiseksi.
Jo vuonna 2003 The Guardian -sanomalehti raportoi, että ILSI oli levittänyt vaikutusvaltaansa kansallisella ja maailmanlaajuisella elintarvikepolitiikan areenalla. Raportissa puhuttiin kohtuuttomasta vaikutuksesta tiettyihin WHO:n/FAO:n elintarvikekäytäntöihin, jotka koskevat ravitsemussuosituksia, torjunta-aineiden käyttöä, lisäaineita, transrasvahappoja ja sokeria.
Tammikuussa 2019 Harvardin professori Susan Greenhalghin kaksi artikkelia BMJ:ssä ja Journal of Public Health Policy -lehdessä paljasti ILSI:n vaikutuksen Kiinan hallitukseen liikalihavuuteen liittyvissä asioissa. Ja huhtikuussa 2019 Corporate Accountability -yhteisö julkaisi raportin ILSI:stä nimeltään Partnership for an Unhealthy Planet – Kumppanuus epäterveellisen planeetan puolesta.
Times of India -lehden vuoden 2017 raportissa todettiin, että Intian huippupolitiikan muotoiluelin – Niti Aayog – konsultoi aktiivisesti ILSI-Intiaa. ILSI-Intian johtokuntaa hallitsivat ruoka- ja juomayritykset – seitsemän 13 jäsenestä oli alalta tai siihen sidoksissa (Mondelez, Mars, Abbott, Ajinomoto, Hindustan Unilever ja Nestlé) ja rahastonhoitajana oli Intian Coca-Colan Sunil Adsule.
Intiassa ILSI:n kasvava vaikutus osuu samaan aikaan liikalihavuuden, sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen lisääntymisen kanssa.
Vuonna 2020 US Right to Know (USRTK) -tutkimusryhmä viittasi Public Health Nutrition -kansanterveyslehdessä julkaistuun tutkimukseen, joka auttoi entisestään vahvistamaan ILSI:n olevan vain alan propagandahaara.
USRTK:n hankkimiin asiakirjoihin perustuva tutkimus paljasti ”toimintamallin, jossa ILSI yritti hyödyntää tutkijoiden ja akateemikkojen uskottavuutta vahvistaakseen alan asemia ja edistääkseen alan suunnittelemaa sisältöä kokouksissaan, julkaisuissaan ja muissa toiminnoissaan”.
Gary Ruskin, kuluttaja- ja kansanterveysalaryhmän USRTK:n pääjohtaja, sanoi:
ILSI on salakavala… ILSI on kaikkialla maailmassa keskeinen osa elintarviketeollisuuden tuotepuolustusta, jotta kuluttajat ostavat ultraprosessoituja elintarvikkeita, sokeripitoisia juomia ja muuta roskaruokaa, joka edistää liikalihavuutta, tyypin 2 diabetesta ja muita sairauksia.
Tutkimus paljasti myös uusia yksityiskohtia siitä, mitkä yritykset rahoittavat ILSI:tä ja sen sivukonttoreita.
ILSI Pohjois-Amerikan vuoden 2016 IRS-verohallituksen lomake 990 näyttää 317 827 dollarin lahjoituksen PepsiColta, yli 200 000 dollaria lahjoituksia Mars, Coca-Cola ja Mondelez -yhtiöiltä sekä yli 100 000 dollaria seuraavilta: General Mills, Nestlé, Kellogg, Hershey, Kraft, Dr. Pepper Snapple Group, Starbucks Coffee, Cargill, Unilever ja Campbell Soup.
ILSI:n vuoden 2013 IRS-verohallituksen lomake 990 osoittaa, että se sai 337 000 dollaria Coca-Colalta ja yli 100 000 dollaria jokaiselta näistä: Monsanto, Syngenta, Dow AgroSciences, Pioneer Hi-Bred, Bayer Crop Science ja BASF.
Maailmanlaajuiset instituutiot, kuten WTO (World Trade Organization – Maailman kauppajärjestö), ja hallitukset toimivat edelleen teollisuuden hallinnollisena haarana, mikä lisää yritysten voittoja tuhoten samalla kansanterveyttä ja lyhentäen ihmisten elinikää.
Osa ratkaisua on haastaa poliittinen agenda, joka asettaa etusijalle maailmanlaajuiset markkinat, pitkälle jalostetut elintarvikkeet ja ”modernin elintarvikejärjestelmän” tarpeet – mikä tarkoittaa hallitsevien teollisten elintarvikeryhmittymien lopputulosta.
Siihen kuuluu myös paikallisten markkinoiden, lyhyiden toimitusketjujen ja riippumattomien pienyritysten suojeleminen ja vahvistaminen, mukaan lukien perinteiset elintarvikejalostusyritykset ja pienet vähittäiskauppiaat.
Ja tietysti meidän on suojeltava ja vahvistettava agroekologista, ravinnetiheää ruokavaliota tukevaa pientilaviljelyä – enemmän perhetiloja ja terveellistä ruokaa sairauksien ja perinteisen länsimaisen lääketieteen perhelääkäreiden sijaan.
Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter ja se on julkaistu OffGuardian sivuilla 16.11.2022 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Millions Suffer as Junk Food Industry Rakes in Profit
Artikkelin kirjoittajan e-kirjan ’Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order’
voit lukea ilmaiseksi täältä:
globalresearch.ca: Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order
