Kuinka BlackRock valloitti maailman – Osa 1: BlackRockin lyhyt historia

James Corbett
0 kommenttia

Pelataan pikkasen peliä.

Kuvitellaan, että olet Matti M. Normi ja sinun täytyy hakea muutamia päivittäistavaroita. Hyppäät autoon ja suuntaat kauppaan. Mihin kauppaan menet? Noh, Walmartiin, tietysti!

Ja koska olet tahaton sokerisalaliiton uhri, mitä ostat siellä ollessasi? Kokista, luonnollisesti!

Ja Walmartissa voi nykyään saada piikitystä, eikö niin? No, voit yhtä hyvin varmistaa, että saat kuudennen Moderna-boosterisi siellä ollessasi!

Äläkä unohda tankata bensaa kotimatkalla!

Värisyttääkö tämä sinua? Mikset sitten sulje itseäsi kotiin etkä enää koskaan mene ostoksille? Se näyttää niille! Loppujen lopuksi voit aina tilata Amazonista mitä tarvitset, eikö niin?

Huomaatko kuvion tässä? Kyllä, jos et ole kuullut, BlackRock, Inc. on nyt virallisesti kaikkialla. Se omistaa kaiken.

Valitettavasti meidän kannaltamme BlackRock-pedon kammottavat yrityskynnet eivät kuitenkaan tyydy yksinkertaisesti tarttumaan lähes enemmistöön maailman kaikkien suuryritysten osakkeista. Ei, BlackRock kaivaa nyt kynsiään entisestä syvemmälle ja koukistaa lihaksiaan sekä käyttää tuota käsittämätöntä rikkautta ja vaikutusvaltaa järjestämällä talouden kokonaan uudelleen, luomalla huuhaademioita ja muokkaamalla samalla sivilisaation kulkua.

Totta puhuen: jos et ole tässä vaiheessa huolissasi BlackRockin vallasta maailmassa, et kiinnitä huomiota.

Mutta älä huoli, jos tämä kaikki on sinulle uutinen. Useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan, mistä tämä investointijättiläinen tuli, kuinka se kynsi tiensä Wall Streetin huipulle tai mitä se on suunnitellut tulevaisuuteesi.

Täytetään tämä aukko julkisessa ymmärryksessä. Tämän tutkivan sarjan aikana saat pikakurssin kamalimmasta yrityksestä, josta et ole koskaan kuullut.

Tällä viikolla tarjoan BlackRockin lyhyen historian ja kuvailen, kuinka siitä tuli tämän päivän taloudellinen ja poliittinen juggernaut – kaiken tieltään tuhoava voima.

Tämän sarjan osassa 2 tarkastelemme, kuinka BlackRockin Going Direct -nollaus tasoitti tietä valtavalle taloudelliselle ja rahapoliittiselle siirtymälle, jonka olemme juuri eläneet huuhaademian varjossa.

Ja osassa 3 tarkastelemme Aladdin-järjestelmää ja muita kammottavia tapoja, joilla BlackRock aikoo käyttää valtaansa yhteiskunnan muovaamiseen oman etunsa mukaisesti.

OSA 1: BLACKROCKIN LYHYT HISTORIA

”Odota hetki”, kuulen sinun lisäävän väliin. ”Minä tiedän tämän! BlackRock perustettiin fuusioiden ja yrityskauppojen yritykseksi vuonna 1985 parin entisen lehmanilaisen pankkiirin toimesta ja siitä on sittemmin tullut maailman suurin vaihtoehtoinen sijoitusyhtiö, eikö niin?”

Väärin. Se on Blackstone Inc., jota tällä hetkellä johtaa Stephen Schwarzman. Mutta älä pahastu, jos sekoitat nämä kaksi. Blackstone/BlackRock sekaannus tehtiin tarkoituksella.

Itse asiassa BlackRock sai alkunsa vuonna 1988 investointipankkiiri Larry Finkin ja liikekumppaneiden joukkion bisnesehdotuksesta. Asianmukaisesti nimetty Fink oli onnistunut menettämään 100 miljoonaa dollaria yhdellä vuosineljänneksellä vuonna 1986 First Boston -investointipankin johtajana lyömällä vetoa koroista väärin. Tästä nöyryyttävästä takaiskusta nöyryytettynä Fink muutti sitruunat limonadiksi luomalla vision sijoituspalveluyritykselle, joka painotti riskienhallintaa. Larry Fink ei enää koskaan joutuisi yllättäen markkinoiden laskusuhdanteeseen!

Fink kokosi joitain kumppaneita ja esitti ehdotuksensa Blackstonen perustajille Pete Petersonille ja Stephen Schwarzmanille, jotka pitivät ajatuksesta niin paljon, että he suostuivat laajentamaan Finkille 5 miljoonan dollarin luottorajan vastineeksi liiketoiminnan 50 prosentin osuudesta. Alun perin Blackstone Financial Management -nimisenä, Finkin toiminta oli tuottamassa mukavan voiton muutamassa kuukaudessa, se oli nelinkertaistanut omaisuutensa arvon yhdessä vuodessa ja oli kasvattanut hallinnoitavan salkkunsa arvon 17 miljardiin dollariin vuoteen 1992 mennessä.

Nyt vakaasti vakiinnutettuna, elinkelpoisena yrityksenä, Schwarzman ja Fink alkoivat pohtia yrityksen irrottamista Blackstonesta ja julkistamista. Schwarzman ehdotti äskettäin itsenäistyneelle yhtiölle nimen antamista, jossa ”musta” viittaisi sen Blackstonen alkuperään, ja Fink – joka iloitsi väistämättömästä hämmennyksestä ja ärsytyksestä, jonka tällainen siirto aiheuttaisi – ehdotti nimeä BlackRock sanoen: ”Tiedäthän, jos teemme jotain tällaista, kaikki ihmisemme tappavat meidät.”

Nämä kaksi jakavat ilmeisesti samanlaisen huumorintajun. ”Yritysten välillä on vähän hämmennystä”, Schwarzman myöntää nyt. ”Ja joka kerta, kun niin tapahtuu, saan hyvät hekotukset.”

Mutta yhteinen maku turhan hämmennyksen aiheuttamisesta ei riittänyt pitämään kumppaneita yhdessä. Vuoteen 1994 mennessä he olivat eri mieltä uusien palkansaajakorvausten takia (tai ehkä johtuen Schwarzmanin meneillään olevan avioeron aiheuttamasta tuskasta, riippuen siitä, kuka tarinan kertoo), ja Schwarzman myi Blackstonen osuuden BlackRockista vain 240 miljoonalla dollarilla. (”Se oli varmasti sankarillinen virhe”, Schwarzman myöntää.)

Tehtyään irtautumisen Blackstonesta ja BlackRockin vakiinnuttua omaksi kokonaisuudekseen, Fink oli vakaasti tiellä, joka johtaisi siihen, että hänen yrityksestään tulisi nykyinen maailmanlaajuinen taloudellinen kolossi.

Vuonna 1999, BlackRockin hallinnoimien varojen ollessa 165 miljardia dollaria, se listautui New Yorkin pörssiin 14 dollarilla osakkeelta. Laajentaen palveluitaan analytiikkaan ja riskienhallintaan omalla Aladdin-yrityssijoitusjärjestelmällään (josta lisää tämän sarjan osassa 3), yritys osti vuonna 2004 State Street Research & Management -sijoitusrahastoyhtiön, joka fuusioitiin Merrill Lynch Investment Managers (MLIM) -sijoitusrahastoyhtiöön vuonna 2006, ja osti Seattlessa sijaitsevan Quellos Groupin hedgerahasto-liiketoiminnan rahaston vuonna 2007, jolloin BlackRockin hallinnoimien varojen kokonaisarvo nousi yli 1 biljoonaan dollariin.

Mutta juuri vuosien 2007–2008 globaali finanssikriisi nosti BlackRockin nykyiseen taloudellisesti määräävään asemaansa. Kysy vaikka Heike Buchterilta, saksalaiselta kirjeenvaihtajalta, joka kirjaimellisesti kirjoitti kirjan BlackRockista. ”Ennen finanssikriisiä en edes tuntenut tuota nimeä. Mutta Lehman [Brothers] yrityksen romahduksen jälkeisinä vuosina [vuonna 2008] BlackRock esiintyi kaikkialla. Kaikkialla!”, Buchter kertoi saksalaiselle DW uutislehdelle vuonna 2015.

Jo ennen kuin Bear Sternsin fiasko realisoitui Lehman Brothersin romahdukseen ja syyskuun 2008 totaaliseen taloudelliseen verilöylyyn, Wall Street kääntyi kollektiivisesti BlackRockin puoleen saadakseen apua. AIG, Lehman Brothers, Fannie Mae ja Freddie Mac olivat kaikki palkanneet yrityksen selviytymään luottovelvoitteidensa kierteestä kaatumista edeltäneiden kuukausien aikana. BlackRockia pidettiin ainoana yrityksenä, joka pystyi selvittämään huimaavan matematiikan monimutkaisten velanvaihtosopimusten ja horjuvan rahoitusjärjestelmän taustalla olevien eksoottisten rahoitusinstrumenttien takana, ja monilla Wall Streetin johtajilla oli Fink pikavalinnoissaan, kun paniikki alkoi ottaa otettaan markkinoista.

”Ajattelen sitä kuin Ghostbusters-haamujengiä: Kun sinulla on ongelma, kenelle soitat? BlackRockille!” UBS:n toimitusjohtaja Terrence Keely kertoi CNN:lle tuolloin.

Ja miksi he eivät luottaisi siihen, että Fink kaivautuu subprime-asuntolainojen romahtamisen läpi? Loppujen lopuksi hän oli se, joka auttoi alunperin käynnistämään koko myrkyllisen subprime-asuntolainateollisuuden.

Ai, unohdinko mainita sen? Muistatko koko ”työnsä menettämisen, koska hän menetti 100 miljoonaa dollaria First Bostonista vuonna 1986” -jutun? Tämä tapahtui vain kolme vuotta sen jälkeen, kun Fink oli ansainnut miljardeja pankin asiakkaille rakentamalla ensimmäisen vakuudellisen asuntolainalain (CMO – Collateralized Mortgage Obligation) ja luomalla lähes yksin subprime-asuntoluottomarkkinat, jotka epäonnistuvat niin näyttävästi vuonna 2008.

Joten, riippuen siitä, miten asiaa katsoo, Fink oli joko täydellinen kaveri, joka oli vastuussa hänen CMO hirviönsä aiheuttaman sotkun selvittämisestä tai ensimmäinen peippo (engl. fink), jonka olisi pitänyt joutua siitä häkkiin. Arvaa, millä tavalla Yhdysvaltain hallitus valitsi nähdä sen?

Kyllä, arvasit oikein. He näkivät tietysti Finkin pelastajanaan.

Tarkemmin sanottuna Yhdysvaltain hallitus kääntyi BlackRockin puoleen saadakseen apua, ja ahdistunut Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithner konsultoi henkilökohtaisesti Larry Finkia vähintään 49 kertaa 18 kuukautta kestäneen kriisin aikana. Jottei olisi epäilystäkään siitä, kuka oli pomo tuossa suhteessa, kun Geithner oli köysissä ja hänen asemansa valtiovarainministerinä oli vaarassa Obaman ensimmäisen kauden lopussa: Finkin nimi oli niiden henkilöiden lyhyellä listalla, joita harkittiin hänen tilalleen.

Myös Federal Reserve luotti BlackRockiin ja kääntyi yhtiön puoleen saadakseen apua vuoden 2008 pelastuspakettien hallinnoinnissa. Lopulta BlackRock osallistui 30 miljardin dollarin rahoitukseen Bear Stearnsin myynnissä J.P. Morganille, AIG:n 180 miljardin dollarin pelastuspakettiin ja Citigroupin 45 miljardilla dollarilla pelastamiseen.

Kun pöly lopulta asettui Wall Streetille Lehman Brothersin romahduksen jälkeen, ei ollut epäilystäkään siitä, kuka istui pölykasan päällä: BlackRock. Ainoa kysymys oli, kuinka BlackRock puhuttaisi kasvavan vaurautensa ja taloudellisen vaikutusvaltansa todelliseksi poliittiseksi vallaksi.

Finkille vastaus oli ilmeinen: siirry korkean rahoituksen pikkurikollisuudesta hallituksen suuriin rikollisliigoihin. Niinpä hän on kuluneen vuosikymmenen ajan käyttänyt aikansa BlackRockin poliittisen vaikutusvallan rakentamiseen, kunnes siitä on tullut (kuten jopa Bloomberg myöntää) de facto ”hallituksen neljäs haara”.

Kun BlackRockin johtajat onnistuivat saamaan käsiinsä luottamuksellisen Federal Reserve PowerPoint -esityksen, joka uhkasi alistaa BlackRockin samaan sääntelyjärjestelmään kuin suuret pankit, Wall Streetin hirviö käytti miljoonia lobbaamalla onnistuneesti hallitusta luopumaan ehdotuksesta.

Mutta hallituksen lobbaus on kiertokulkutapa saada haluamasi. Kuten kuka tahansa hyvä talousguru kertoo, on paljon kustannustehokkaampaa varmistaa, ettei haitallisia säännöksiä alunperin määrätä. Ehkäpä siksi Fink on kerännyt vaikuttavia poliitikkoja jo vuosia ja kauhonut heidät konsulteiksi, neuvonantajiksi sekä hallituksen jäseniksi, jotta hän voi varmistaa, että BlackRockilla on avainagentti minkä tahansa tärkeän poliittisen tapahtuman ytimessä.

Kuten William Engdahl kertoo omassa BlackRock-paljastuksessaan:

BlackRockin perustaja ja toimitusjohtaja Larry Fink on selvästi kiinnostunut ostamaan vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti. Hän teki entisestä saksalaisen CDU puolueen kansanedustajasta Friederich Merzistä BlackRock Saksan johtajan, kun vaikutti siltä, ​​että hän voisi seurata liittokansleri Merkeliä ja Britannian entisestä valtiovarainministeristä George Osbornesta ”poliittisen konsultin”. Fink nimitti Hillary Clintonin entisen kansliapäällikön Cheryl Millsin BlackRockin johtokuntaan, kun näytti siltä, ​​että Hillary on pian Valkoisessa talossa.

Hän on nimittänyt entiset keskuspankkiirit hallitukseensa ja hankkinut tuottoisia sopimuksia heidän entisten instituutioidensa kanssa. Stanley Fisher, entinen Israelin keskuspankin johtaja ja myös myöhemmin Federal Reserven varapuheenjohtaja, on nyt BlackRockin vanhempi neuvonantaja. Philipp Hildebrand, entinen Sveitsin keskuspankin pääjohtaja, on BlackRockin varapuheenjohtaja, jossa hän valvoo BlackRock Investment Institute sijoitusinstituuttia. Jean Boivin, Kanadan keskuspankin entinen varapääjohtaja, on BlackRock sijoitusinstituutin maailmanlaajuinen tutkimusjohtaja.

Eikä se lopu siihen. Kun Bidenin käsittelijöiden tuli aika nimittää kansallisen talousneuvoston johtaja, joka vastasi sekä kotimaisten että kansainvälisten taloudellisten kysymysten päätöksenteon koordinoinnista, he kääntyivät luonnollisesti Brian Deesen, BlackRock Inc:n entisen kestävän sijoittamisen globaalin johtajan puoleen.

Itse asiassa vuoteen 2019 mennessä BlackRockin nousu poliittisen vallan huipulle oli suoritettu loppuun. Samaan aikaan, kun Maailman talousfoorumi nimitti Finkin johtokuntansa jäseneksi, silloinen presidenttiehdokas Joe Biden teki pyhiinvaelluksen Wall Streetille anomaan BlackRockin tukea taistelussa Trumpia vastaan. ”Olen täällä auttamassa”, Fink vakuutti Bidenille.

Ja loput, kuten sanotaan, on historiaa.

. . . tai tarkemmin sanottuna, se on nykyhetki. Sillä, kun kuorimme pois kuluneiden kolmen vuoden propagandakerroksia, huomaamme, että huuhaademian merkittävillä tapahtumilla ei ole mitään tekemistä viruksen kanssa. Olemme sen sijaan todistamassa muutosta raha- ja talousjärjestelmässä, jonka (arvasitte!) BlackRock suunnitteli, ehdotti ja sitten toteutti.

Ja se, hyvät naiset ja miehet, on tämän tutkimuksen 2 osan fokus. Pysy kanavalla! . . .

Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 13.11.2022 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: How BlackRock Conquered the World — Part 1: A Brief History of BlackRock

Artikkelikuva: Tada Images/Shutterstock.com
Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.