Tässä on sinulle arvoitus: miksi aina, kun MSM (mainstream media – valtavirtamedia) raportoi pilvikylvöstä, he kohtelevat sitä jonkinlaisena hulluna uutena keksintönä, jota maailma ei ole koskaan ennen nähnyt?
Tsekkaa viimeisin esimerkki tästä ilmiöstä, Kiina siementämässä pilviä täydentääkseen kutistuvaa Jangtse-jokeaan, joka julkaistiin tuolle totuuden linnakkeelle, CNN.com, 18. elokuuta 2022. Tässä Pulitzerin arvoisessa teoksessa tarvitaan peräti kolmen toimittajan joukko kertomaan meille, että ”kiinalaiset lentokoneet ampuvat sauvoja taivaalle tuodakseen lisää sadetta ratkaisevaan Jangtse-jokeen, joka on kuivunut osiltaan.”
No, minä en koskaan! Mitäköhän he ajattelevat seuraavaksi, Mabel?!
Tietenkin vain muutama kappale myöhemmin he myöntävät, että tämä ei ole uutta, huipputeknologiaa, vaan hyvin vanha idea, joka on ollut käytössä lähes vuosisadan ajan. Joten miksi he sitten vaativat raportoimaan pilvikylvöstä, ikään kuin sään modifiointia ei olisi koskaan ennen käytetty?
Onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, ettei vain Jangtse ole kuivumassa, vaan tärkeimmät vesiväylät eri puolilla maailmaa? Ja mitä se tarkoittaa, kun miljoonat ja miljoonat ihmiset kohtaavat samanaikaisesti vesipulaa?
Otetaanpa selvää, eikö?
ONGELMA: KUIVUUS, KUIVUUS, KAIKKIALLA!
Kuten me velvollisuudentuntoiset, vihkiytyneet ja omistautuneet CNN.comin lukijat nyt tiedämme, Kiinassa on käynnissä kuivuus. Erityisesti tietyillä Jangtse-joen osilla – Aasian pisin joki ja maailman seitsemänneksi suurin joki – vesi on laskenut alhaisimmalle tasolle sitten kirjaamisen alkamisen, mikä vaikuttaa 830 000 ihmisen vesihuoltoon ja häiritsee 644 667 hehtaarin viljelysmaan kastelua.
Mutta Jangtse-joen kuivuminen ei ole vain uhka juomavedelle ja kastelulle; Jangtse-joen valuma-alueen osuus Kiinan taloustuotannosta on jopa 45 prosenttia. Itse asiassa se tarjoaa elintärkeitä rahtikuljetusreittejä ja vesivoimaa laajalle alueelle maan tuotantotalousaluetta. Sen lisäksi, että kuivuus on uhannut satoa Jangtse-joen altaalla, se on johtanut myös rahtikuljetusten keskeyttämiseen ja sähkön säännöstelyyn.
Mutta niin paha kuin tämä kuivuus onkin, se on vain yksi yksittäinen tapahtuma Kiinassa, eikö niin?
Väärin. Kuten CNN:n avuliaat toimittajat myös kertovat meille: ”Maailman joet kuivuvat äärimmäisistä sääolosuhteista” (mutta he näyttävät sinulle, miltä kuusi näistä joista näyttää ulkoavaruudesta!).
Itse asiassa koko pohjoisella pallonpuoliskolla on tällä hetkellä kuivuutta. Esimerkiksi lontoolaiset kohtaavat tiukkoja vesirajoituksia, kun Thames-joki saavuttaa 20 vuoden pohjan. Kuten CNBC raportoi:
Iso-Britannian Thames Water ilmoitti keskiviikkona, että Lontoon ja Thames Valleyn kattava tilapäinen käyttökielto alkaa ensi viikolla, vedoten [. . .] ”Kuivin heinäkuu sitten vuoden 1885, ennätysten kuumimmat lämpötilat ja Thames-joen alimman tasonsa saavuttaminen sitten vuoden 2005 ovat johtaneet säiliötason laskuun Thamesin laaksossa ja Lontoossa.”
Eikä unohdeta muuta Eurooppaa. Joet kaikkialla Euroopassa ovat ”mullistuneet historiallisesta kuivuudesta”, ja Loire, Po, Tonava ja muut kuuluisat Euroopan joet ovat kaikki laskeneet historiallisesti matalalle tasolle (ja paljastaneet samalla upotettuja natsien aluksia). Tiedät, että on huonoa, kun ranskalaisten maanviljelijöiden on lopetettava juuston valmistus.
Valitettavasti asiat eivät ole sen paremmin Afrikassa, jossa Afrikan sarvessa on tällä hetkellä kuivuus, joka uhkaa nälkiinnyttämisellä. Alueen pahin kuivuus yli 40 vuoteen on johtanut sarven viidenteen peräkkäiseen epäonnistuneeseen sadekauteen, mikä uhkaa miljoonien ihmisten ravintoa, jotka jo nyt kohtaavat vakavaa nälän näkemistä. (Mutta älkää huoliko, afrikkalaiset! Käärikää vain hihat ja ottakaa piikki! WHO omaa lääkkeen kuivuuteen!)
Entä Pohjois-Amerikka? Sinä arvasit sen. Kuivuus.
Tässä tapauksessa Colorado-jokea uhkaa historiallinen kuivuus, ja viranomaiset varoittavat, että ellei vedenkäyttöä altaalla vähennetä merkittävästi, Colorado-jokijärjestelmää itsessään uhkaa ”katastrofaalinen romahdus”. Mielenkiintoista on, että tämä vesipula johtaa uuteen iskuun jo ennestään vaikeuksissa olevaan elintarvikeketjuun, kun amerikkalaiset maanviljelijät tappavat omat satonsa ja myyvät lehmiä vesikriisin vuoksi.
Voisin jatkaa, mutta ymmärrät ajatuksen. Joet kuivuvat ympäri maailmaa juuri nyt, koska sääjumalat ovat vihaisia meille autolla ajamisesta. Kunpa joku voisi tehdä asialle jotain!
”RATKAISU”: SÄÄNMUOKKAUS
Osoittautuu, että kiinalaiset turvautuvat siihen outoon, uuteen, myyttiseen tekniikkaan, joka tunnetaan nimellä ”pilvikylvö” ratkaistakseen ongelmansa. Kuten CNN avuliaasti informoi meitä, käytäntö käsittää pilvien kylvämisen hopeajodidi-sauvoilla sateen aikaansaamiseksi:
Hopeajodidi-sauvat – jotka ovat tyypillisesti savukkeiden kokoisia – ammutaan olemassa oleviin pilviin jääkiteiden muodostamiseksi. Kiteet auttavat sitten pilviä tuottamaan enemmän sadetta, mikä tekee sen kosteuspitoisuudesta raskaampaa ja todennäköisemmin vapautuvan.
Kuten sanon, MSM-toistimet pyrkivät uudelleen esittelemään tämän idean lukijoilleen jonkinlaisena ennen näkemättömänä keksintönä joka ikinen kerta, kun he raportoivat siitä. . . ja he raportoivat siitä melko usein. Etkö usko minua? No, katso esimerkiksi vaikka tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä ja tämä. Ja tuon sain aikaan vain yhdellä yksinkertaisella CNN.com-haulla!
Siksi on erittäin outoa, että he esittävät pilvikylvön jonakin todistamattomana, kokeellisena ajatuksena joka kerta, kun he kirjoittavat tarinan uudelleen, vaikka he myöntävätkin – kuten he tekevät viimeisimmässä aihetta käsittelevässä artikkelissaan – että ”pilvikylvö on ollut käytäntö 1940-luvulta lähtien.”
Pilvikylvö ei todellakaan ole uusi idea. Itse asiassa, kuten olen raportoinut laajasti vuosien varrella, ei ainoastaan, että pilvikylvö on ollut olemassa 1940-luvulta lähtien, vaan se on vain yksi monista säänmuokkaustekniikoista, joita on käytetty sään muuttamiseen (ja jopa aseistamiseen) suurimman osaa vuosisadasta.
Erityisesti 1940-luvun lopulla amerikkalainen matemaatikko John von Neumann tutki säänmuokkausta ja sen mahdollisia käyttötarkoituksia ilmastollisessa sodassa Yhdysvaltain puolustusministeriölle. 1950-luvulla Wilhelm Reich suoritti varhaisia pilvenpurkauskokeita, ja vuonna 1956 tohtori Walter Russell kirjoitti mahdollisuudesta täydelliseen säänhallintaan. 1960-luvulla tohtori Bernard Vonnegut, kuuluisan kirjailijan veli, paransi huomattavasti silloin käytettyjä tekniikoita käyttämällä hopeajodidikiteitä pilvikylvöseoksessa. Hopeajodidin hygroskooppiset ominaisuudet takaavat, että vesihiukkaset sitoutuvat nopeasti sen kiteiseen rakenteeseen.
Ei ole yllättävää, että idea otettiin aktiiviseen sotilaalliseen käyttöön lähes välittömästi. Vuodesta 1967 vuoteen 1972 Yhdysvaltain ilmavoimat harjoittivat operaatio Kippari-Kallea (Operation Popeye), erittäin salaiseksi luokiteltua sateenteko-ohjelmaa Kaakkois-Aasiassa ”yrittääkseen hidastaa Pohjois-Vietnamin joukkojen ja tarvikkeiden liikkumista Ho Chi Minh reittiverkoston kautta”. Ohjelma oli niin salainen, että edes presidentti Nixonin puolustusministeri Melvin Laird ei tiennyt sen olemassaolosta ennen kuin siitä kerrottiin lehdistössä. Joten, kuka meni puolustusministerin pään yli valtuuttamaan ja koordinoimaan suunnitelmaa sään aseistamiseksi? No mutta, Henry Kissinger, tietysti.
The New York Times -lehdessä vuonna 1972 tarinan kertoneen Seymour Hershin mukaan:
Tällainen asia oli pommi, ja Henry rajoitti tiedot siitä niille, joiden piti tietää”, sanoi yksi hyvässä asemassa oleva hallituksen virkamies viitaten Henry A. Kissingeriin, presidentin kansalliseen turvallisuuteen liittyvään neuvonantajaan.
Kyllä, se Henry Kissinger.
Älä kuitenkaan huoli. Ohjelman paljastaminen aiheutti niin suurta kansainvälistä raivoa, että YK teki vuonna 1977 yleissopimuksen, joka kielsi ympäristönmuokkaustekniikan käytön sodankäynnissä. Yhdysvallat ratifioi yleissopimuksen vuonna 1980, joten kukaan ei ole koskaan yrittänyt muokata säätä sodankäyntiä varten. (Valehtelevatko maailman johtajat koskaan yleisölle sellaisesta?)
Sään muokkauksen tuomien sotilaallisten etujen lisäksi on mahdolliset rahalliset hyödyt. Niin monet ihmisen toiminnan aikana tapahtuvat tapahtumat perustellaan lyhytaikaisiin sää- ja pitkän aikavälin ilmastoilmiöihin, että kyky määrittää (tai jopa vaikuttaa) jompaankumpaan voi olla erittäin arvokasta. Esimerkiksi vakuutusyhtiöt menettävät miljardeja (ja jälleenrakennukseen liittyvät teollisuudenalat tienaavat samat miljardit) aina, kun voimakas myrsky laskeutuu asutuille alueille.
Ei siis pitäisi olla yllättävää, että markkinat ovat kehittyneet ”sääjohdannaisille”, mikä mahdollistaa suurten rahoituslaitosten rahan ansaitsemisen säällä pelaamalla. Ja ei myöskään pitäisi tulla yllätyksenä, että näiden markkinoiden edelläkävijä oli suurelta osin tuo surullisenkuuluisa globalismiin liittyvä sisäpiiriyhtiö Enron.
Ehkä tämä historia on syy siihen, miksi MSM teeskentelee shokkia joka kerta, kun ajatus pilvikylvöstä tulee esiin. Katsoisitko nyt, mistä nuo hullut propellipäät haaveilevat! Ilmeisesti he yrittävät käyttää sitä selkeyttääkseen taivaan Wimbledonin tennisottelua varten! Jukranpujut, mitä he ajattelevatkaan seuraavaksi?!
Kyllä, totta kai vallanpitäjälehdistö valehtelee jälleen kerran lukijoilleen pitäen heidät pimeässä hyvin vakiintuneesta teknologiasta, jotta heidän hallituksensa mestarit voivat uskottavasti kiistää, että kaikki suuret ilmastotapahtumat ovat ihmisen aiheuttamia. Laajamittaiset ilmastotapahtumat, kuten esimerkiksi pallonpuoliskon laajuinen kuivuus.
Sen sijaan he voivat turvallisesti syyttää nykyisestä vesipulasta ”ilmaston lämpenemisen” globalistista mörköä. Tyypit, kaikki on vain sattumaa, että olemme syöksymässä vesipulan, kuivuuden, nälänhädän ja kulkutautien aikakauteen. Ja vastaus tähän kriisiin on enemmän säänmuokkausta!
Mutta miksi, oi miksi, saatat kysyä, he yrittäisivät siitä huolimatta tietoisesti suunnitella kuivuutta maailmanlaajuisesti? Toki on järkevää käyttää tällaista teknologiaa tiettyä vihollista vastaan, mutta miksi kukaan käyttäisi sitä koko ihmiskuntaa vastaan? Onko pelissä suurempi agenda?
TULOS: TULEVAT VESISODAT
The Corbett Report veteraanit muistavat keskustelun, jonka kävin tohtori Tim Ballin kanssa Corbett Report Radiossa vuonna 2012 Peak Water ja Agenda21 aiheita käsitellen. Pähkinänkuoressa, tohtori Ball ennusti, että maailmanlaajuista vesipulaa tullaan käyttämään keppinä, joka ajaa maailman YK:n Agenda21:n syliin (kuten sitä kutsuttiin ennen kuin siitä tuli Agenda2030).
Geopoliittista konfliktia ajava vesipulan käsite ei sinänsä ole mitään uutta.
Vuonna 2003 Colin Mason, Uudessa-Seelannissa syntynyt australialainen toimittaja, kirjailija ja poliitikko, julkaisi kirjan The 2030 Spike: Countdown to Global Catastrophe (tarkistettu ja julkaistu vuonna 2006 nimellä A Short History of the Future: Surviving the 2030 Spike). Kirja ennusti, että kuusi muutoksen tekijää – mukaan lukien tietysti maailmanlaajuinen vesipula – lähentyy vuoteen 2030 mennessä muuttaakseen maailman täydellisesti. Vaikka se ei ole varsinainen kansainvälinen bestseller, se löytyy CIA:n verkkokirjastosta. Miksi? Koska se oli yksi 39 englanninkielisestä kirjasta, jotka löytyivät Osama bin Ladenin henkilökohtaisesta kirjastosta Abbottabadissa. (Tai ainakin niin kansallisen tiedustelupalvelun johtaja kertoo meille.)
Syyrian sodan innokkaat tarkkailijat muistavat myös, kun lukuisat uutiskanavat yrittivät vedota ajatukseen, että sota ei johtunut ulkopuolisten joukkojen dokumentoidusta väliintulosta maahan, vaan vakavasta vesipulasta vuonna 2006. Kuten Smithsonian Magazine ”raportoi” taannoin vuonna 2013:
Syyriassa vuonna 2006 alkanut tuhoisa kuivuus pakotti monet maanviljelijät hylkäämään peltonsa ja muuttamaan kaupunkikeskuksiin. On joitain todisteita siitä, että muuttoliike ruokki siellä sisällissotaa, jossa on kuollut 80 000 ihmistä. ”Sinulla oli paljon vihaisia, työttömiä miehiä, jotka auttoivat laukaisemaan vallankumouksen”, sanoo Aaron Wolf, Oregon State University yliopiston vesihuollon asiantuntija, joka vierailee usein Lähi-idässä.
Hmmm. Minusta näyttää siltä, että ”jotkut todisteet” tekevät paljon raskasta nostoa tuossa kappaleessa, mutta en ole ”vesihuollon asiantuntija”, joka vierailee usein Lähi-idässä kuten Aaron Wolf, joten mistä minä tiedän?
Ja vuonna 2018 Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen tutkijaryhmä julkaisi artikkelin Global Environmental Change -lehdessä, jossa ennustetaan, että vuoteen 2050 mennessä geopoliittisen konfliktin ensisijainen aiheuttaja on ”hydropoliittinen riski”. Toisin sanoen: ”Tulevaisuuden sodat käydään vedestä, ei öljystä.”
Joten ajatus siitä, että vesipula voi johtaa vesisotiin, ei sinänsä ole uusi. Mutta nyt viihdyttäkäämme hetki tätä jänisaivoista, posketonta, foliomutteriajatusta, että ehkä – vain ehkä – tällä hetkellä tapahtuvat globaalit ilmastotapahtumat (mukaan lukien laajalle levinnyt vesipula kaikkialla maailmassa) eivät ole seurausta sinun hiilijalanjäljestäsi. Entä jos – ja tiedän, että olen heikoilla jäillä – ne suunniteltiin tarkoituksella sellaisilla säänmuokkaustekniikoilla, joita tiedämme Yhdysvaltain armeijan ja muiden maiden olleen aktiivisesti tutkimassa ainakin 80 vuoden ajan? Mitä se tarkoittaisi?
No, se varmasti loisi sopivan tapauksen YK:lle ja muille haluaa-olla maailman valvojille astua väliin ja alkaa rajoittaa tuottavaa ihmistoimintaa meidät sääjumalilta pelastamisen nimissä. Ilmastorajoitukset pelastamaan päivän! Kuka olisi voinut ennustaa sen?
Kuulostaako kaukaa haetulta? No, kuten jopa valtavirran kommentaattorit alkavat huomata, vesihuoltokriisi ei tapahdu vain sattumalta. Se on seurausta hallituksen huolellisesti suunnitelluista toimista, toimimatta jättämisestä ja rajoituksista. Esimerkiksi vastauksena äskettäin Telegraphin artikkeliin, jossa väitetään, että ”Iso-Britannian vesikriisiä tulisi käsitellä kansallisen turvallisuuden uhkana”, yksi Twitteratin jäsen huomautti:
Viimeinen Iso-Britanniassa rakennettu suuri vesivarasto oli Carsington Derbyshiressa. Se avattiin vuonna 1991, 29 vuotta sitten. Väkiluku oli 57,42 miljoonaa. Meillä on nyt 10 miljoonaa ihmistä lisää ja kasvussa. Muiden tekijöiden lisäksi väestö yksin vaatii veden varastointikapasiteetin lisäämistä [sic]
Ja jos uskot edelleen, että hallitukset tekevät parhaansa suojellakseen väestöään tältä ympäristökatastrofilta, tässä on sinulle toinen arvoitus: Jos Kiina käyttää pilvikylvöä lopettaakseen Jangtse-joen kuivuuden, miksi kaikki muut eivät tee sitä?
Vastaus on ilmeinen: vesipula on suunniteltu kriisi, kuten elintarvikekriisi ja erilaiset geopoliittiset kriisit ja talouskriisit, jotka ovat lähestymässä johtaen meidät Agenda 2030:n ammottavaan kitaan. Ja se on suunniteltu oikeuttamaan hallituksen lisäämään valvontaa sinusta ja elämästäsi ja lopulta aitaamaan sinut tiukasti kontrolloituihin kaupunkikeskuksiin, joissa pääsy elämän välttämättömyyksiin voidaan sulkea.
Meidän on kohdattava kylmä, kova todellisuus: olemme keskellä kolmatta maailmansotaa. Se on sotaa vapaata ihmiskuntaa vastaan heidän omien hallitustensa toimesta, se on salassa käyty sota, ja se on sota, jossa mahdollisilla haluaa-olla maailman johtajilla ei ole mitään omantunnon tuskaa tehdä mitään – edes sään muokkaamista ja jatkuvien hätätilanteiden pahentamista – lisätäkseen valtaansa ihmisiin. Ennen kuin tunnustamme tämän epämiellyttävän totuuden, mikään ei voi muuttua.
Tämä kirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä vol 12 n:o 24.
Artikkelin on kirjoittanut ja julkaissut James Corbett 22.8.2022 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: The coming waterwars
