Kuinka Education International patistaa opettajien ammattiliittoja 4:nteen teolliseen vallankumoukseen

John Klyczek
0 kommenttia

Miksi opettajien ammattiliitot ovat kannustaneet opetusteknologiaa 4IR:ään? Älä etsi kauempaa kuin Education International, maailmanlaajuinen liitto, joka on sidoksissa UNESCO-järjestöön ja WEF:iin ja joka hallitsee useimpia opettajien ammattiliittoja Yhdysvalloissa sekä sen ulkopuolella.

Lähes sadan vuoden ajan American Federation of Teachers (AFT) ja National Education Association (NEA) – kaksi suurinta opettajien ammattiliittoa Yhdysvalloissa – ovat kotoutuneet yritysten säätiöihin asti, kuten Rockefeller-filantropiat ja Bill & Melinda Gates Foundation sekä monikansalliset teknologiayritykset, kuten IBM ja Microsoft. Lähes vuosisata etuilevien sivusopimusten jälkeen niin ryöstöparonien kuin teknoparonienkin kanssa, AFT ja NEA ovat nyt tukemassa Gates-säätiön ”Reimagine Education” -kampanjaa, jota Maailman talousfoorumi (WEF) ja Yhdistyneiden kansakuntien koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO) tukevat. Kaiken kaikkiaan AFT, NEA, WEF ja UNESCO ovat kaikki ”kuvittelemassa uudelleen” uutta posthumaania koulutusjärjestelmää, kun ne samanaikaisesti ajavat opetusteknologisia (ed-tech) uudistuksia. Kuten tutkimussarjassani ”Teachnocracy” on dokumentoitu, näillä uudistuksilla pyritään yksityistämään julkiset koulut tekemällä kumppanuuksia Big Tech -yritysten kanssa, jotka helpottavat ”etäopiskelua” verkossa, jotta voidaan ottaa huomioon määrittelemättömät luokkahuoneen terveysrajoitukset COVIDin jälkeisessä maailmassa.

Itse asiassa AFT ja NEA on kytketty WEF:iin ja UNESCOon Education International (EI) -nimisen yksikön kautta. EI on Global Union Federation (GUF), joka yhdistää ”383 jäsenjärjestöä”, mukaan lukien AFT ja NEA, ja tekee yhteistyötä WEF:n ja UNESCOn kanssa. Välittäjänä Amerikan opettajaliittojen sekä WEF:n ja UNESCOn välillä EI on panostanut AFT:n ja NEA:n yhteensovittamiseen näiden globaalien hallintoinstituutioiden ”kuvitellaan uudelleen” opetusteknologia -agendojen kanssa. Suoraan sanottuna EI sätkynukettelee AFT:tä ja NEA:ta käyttämällä marionettinaruja, jotka on sidottu WEF:iin ja UNESCO -järjestöön. AFT:tä ja NEA:ta sekä muita EI:hen kuuluvia 381 jäsenorganisaatiota puolestaan ​​kannustetaan ”uudelleen kuvittelemaan” kouluja yritysten opetusteknologia-innovaatioilla, jotka on suunnattu edistämään neljättä teollista vallankumousta (4IR), jota kiihdytetään WEF:in ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) poliittisten agendalistojen kautta, jotka tunnetaan kollektiivisesti nimellä ”Great Reset – Suuri nollaus”.

Yhdistämällä lähes kaikki maailman opettajien ammattiliitot yhden GUF:n alle, EI on yhdistänyt opettajat ympäri planeetan yhtenäiseksi globaaliksi työvoimaksi, joka marssii WEF:n ja UNESCOn internationalististen oligarkkien yritysten ed-tech-aloitteiden kanssa. Sen sijaan, että EI edustaisi paikallisten opettajien ruohonjuuritason huolenaiheita WEF:n ja UNESCOn kansainvälisissä neuvottelupöydissä, EI on valinnut ammattiliittoon kuuluvia kouluttajia, mukaan lukien AFT:n ja NEA:n jäsenet, rekrytoimalla heidät WEF:in ja YK:n ”Reimagine”- ja ”Reset”-kampanjoihin rakentaakseen ed-tech-datanlouhintainfrastruktuurin, joka on tarpeen neljännen teollisen vallankumouksen perustana olevan posthumaanin luottopisteytystalouden (Social Credit) globalisoimiseksi.

KUINKA TEKNOKRAATIT PERUSTIVAT EI:N GLOBALISOIDAKSEEN ED-TECHIN

Vuonna 1946, kaksi vuotta sen jälkeen, kun Bretton Woodsin sopimus perusti Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoittamaan uutta globaalia taloutta, vuonna 1923 perustettu WFEA (World Federation of Education Associations) nimesi itsensä uudelleen Maailman opetusammattien järjestöksi (WOTP – World Organization of Teaching Professions). Sitten vuonna 1951 WOTP muodosti yhdessä useiden muiden ammattiliittojen kanssa Maailman opetusammattijärjestöjen konfederaation (WCOTP – World Confederation of Organizations of Teaching Professions). Samana vuonna perustettiin International Federation of Free Teachers’ Union (IFFTU).

Pikakelaus vuoteen 1993, ja WCOTP, joka perustettiin ammattijärjestöjen liitoksi, ja IFFTU, joka perustettiin elinkeinojärjestöjen liitoksi, sulautuivat Education International -järjestöksi, joka nyt ”edustaa yli 32:tä miljoona opettajaa ja koulutuksen tukihenkilöstöä 178 maassa ja alueella”.

Kun EI vihittiin käyttöön, WCOTP:n puheenjohtaja oli Mary Futrell, joka oli samanaikaisesti NEA:n puheenjohtaja, joka on organisoitu WCOTP:n kaltaisten ammattijärjestöjen liitoksi. Samaan aikaan kun EI perustettiin, IFFTU:n puheenjohtaja oli Albert Shanker, joka oli samanaikaisesti IFFTU:n kaltaisten ammattijärjestöjen liitoksi perustetun AFT:n puheenjohtaja. WCOTP:n ja IFFTU:n hajottua sekä Futrellistä että Shankerista tuli EI:n perustajajäseniä. Muuntamalla WCOTP:n ja IFFTU:n yksittäiseksi EI:ksi NEA:n ja AFT:n puheenjohtajien johdolla Futrell ja Shanker yhdistivät Amerikan kaksi suurinta opettajaliittoa maailman kahteen suurimpaan kansainväliseen opettajaliittoon, mikä homogenisoi opettajien ammattijärjestöt ja koulualan ammattiliittojen organisaatiot globaalin byrokratian alaisiksi, jotka pyrkivät teknokraattisesti suunnittelemaan maailmantaloutta, mitä nyt kutsutaan neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi.

Education International (EI) ammattiliiton alkuperä ja historia on luettavissa täältä: www.ei-ie.org/en/about/origins-and-history

Futrell ja Shanker sopivat täydellisesti tehtävään herättää amerikkalaiset opettajat ja koulutyöntekijät kansainväliseksi työvoimakehittäjien joukoksi, jonka tehtävänä oli kouluttaa opiskelijoita tulevan neljännen teollisen vallankumouksen huipputeknisiin töihin:

  • Shanker oli Trilateral komission jäsen, joka teki yhteistyötä nimeämättömien ”pankkiirien” ja ”IBM:n johtajan” kanssa luodakseen globaaleja teknokraattisia koulu-uudistuksia, jotka Zbigniew Brzezinski esitti kirjassaan ’Between Two Ages: America’s Role in the Technetronic Era’ vuonna 1970. Tässä futuristisessa teoksessa Brzezinski, joka perusti Trilateraalisen komission yhdessä David Rockefellerin kanssa, oletti, että kouluopetuksen ”teknetroninen aikakausi” hallitsee oppilaiden oppimista ”tieteellisesti” tietokoneistetun ”kotiopetuksen televisiokonsolien ja muiden elektronisten laitteiden” kautta, joita ”liikeyritykset” ottavat käyttöön ”työ-opiskelu” -työpaikkakoulutukseen tulevassa neljännessä teollisessa vallankumouksessa. Brzezinskin vision ed-tech-yritysten hallinnoimasta työvoiman kotiopetuksesta toteutti Shanker, joka johti julkis-yksityistä tilauskoulutusalaa, joka kehittyi virtuaalisiksi charter-kouluyhtiöiksi, jotka kouluttavat opiskelijoita työvoiman pätevyyteen adaptiivisen oppimisen kurssiohjelmien avulla, jotka on ohjelmoitu kognitiivis-käyttäytymisen ehdollistamisalgoritmeilla.
  • Futrell on toiminut opetussuunnitelmien, standardien ja teknologian keskuksen (CCST – Center for Curriculum, Standards, and Technology) apulaisjohtajana, ja hän on myös istunut ICET:n (International Council on Education for Teaching) hallituksessa sekä Directors of K12 Inc. hallituksessa. Jälkimmäinen yritys, K12 Inc., on kansainvälinen virtuaalinen charter-kouluyritys, jonka perusti Yhdysvaltain opetusministeri William Bennett, kun hän otti haltuunsa Project BESTin (Basic Education Skills through Technology), joka oli Amerikan kotimainen versio UNESCOn ”Study 11” -tutkimuksesta. Futrell oli myös Yhdysvaltain UNESCOn kansallisen komission jäsen, ja hänet nimitettiin myös UNESCOn amerikkalaisten puheenjohtajaksi.

Kiitos Shankerille julkis-yksityisen tilauskouluteollisuuden työvoiman kouluttamisen aloittamisesta; ja kiitos Futrellille K12 Inc:n virtuaalisen charter-koulutoiminnan CCST:n ja ICET:n ed-tech-standardien mukaisesti johtamisesta; nämä AFT:n, IFFTU:n, NEA:n ja WCOTP:n puheenjohtajat auttoivat edistämään ed-tech opetusteknologian leviämistä Project BESTin ja UNESCOn Tutkielma 11:en kautta. Alle kymmenen vuotta sen jälkeen, kun BEST ja Tutkielma 11 loivat ”tietoteknologian” (IT – information technology) neljännen teollisen vallankumouksen infrastruktuurin, Shanker ja Futrell yhdistivät ammattiyhdistyksensä EI:n lipun alle, jotta kaikki AFT:n ja NEA:n opettajat muodostuivat yhdeksi karjaksi, joka voidaan ajaa noudattamaan monikansallisten yritysten globalistisia ohjeita yhdessä maailman hallintoelinten, kuten UNESCOn ja Maailman talousfoorumin kanssa.

AFT:n presidentti Shanker ja NEA:n presidentti Futrell eivät ole enää EI:n jäseniä. Siitä huolimatta Education International jatkaa näiden EI:n perustajapuheenjohtajien kunnioittamista myöntämällä palkintoja ja stipendejä heidän kunniakseen: Albert Shanker Education Award -palkinnon ja Mary Hatwood Futrell -stipendirahaston. AFT:n nykyinen puheenjohtaja Randi Weingarten on tällä hetkellä EI:n hallituksen jäsen. Syyskuuhun 2020 asti NEA:n puheenjohtajana toiminut Lily Eskelsen Garcia on EI:n nykyinen varapuheenjohtaja; ja David Edwards, joka oli NEA:n apulaisjohtaja, on EI:n nykyinen pääsihteeri. Kun AFT:n ja NEA:n virkamiehet ovat jatkaneet korkeissa viroissa Education Internationalissa GUF:n perustamisesta lähtien, American Federation of Teachers (AFT) ja National Education Association (NEA) ovat sitoneet kaikki Yhdysvaltain opettajien ammattiliitot EI:n globalistiseen politiikkaan.

Nyt, kun lähes kaikki maailman ammattiyhdistykset on niputettu Education Internationalin GUF-monoliitin alle, WEF ja UNESCO tukevat neljättä teollista reset-nollausta EI-teknokraattien avulla, mukaan lukien Robert Harris, Susan Hopgood, Fred Van Leeuwen ja Jelmer Evers, jotka kaikki tekevät yhteistyötä maailmanlaajuisten hallintoelinten kanssa, mukaan lukien UNESCO ja Maailman talousfoorumi.

ROBERT HARRIS, SUSAN HOPGOOD JA UNESCO GLOBALISOIVAT ED-TECHIN SOSIAALISEN LUOTOTUKSEN DATALOUHINTAAN

Kun Education International perustettiin vuonna 1993, perustajapuheenjohtajien Shankerin ja Futrellin seurassa oli australialainen kouluttaja Robert Harris, joka oli myös EI:n perustajajäsen. Ennen EI:n perustajaksi ryhtymistään Harris oli WCOTP:n pääsihteeri, jossa Futrell toimi puheenjohtajana. Education Internationalin perustamisen myötä Harris ”valittiin hallitustenvälisten suhteiden johtajaksi, jonka tehtävänä oli vahvistaa EI:n rooli maailman opettajien ja koulutusalan työntekijöiden edustajana”. Harris toimi myös EI:n kansainvälisten suhteiden johtajana.

EI:n perustajat ja perustajajohtajat. (ei-ie.org)

Tällä hetkellä Harris on WEF:n jäsen ja hän on myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD – Organization for Economic Cooperation and Development) ammattiliittojen neuvoa-antavan komitean koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa käsittelevän työryhmän puheenjohtaja. Lisäksi Harris on toiminut myös YK:n kansalaisjärjestöjen konferenssin (NGOs) puheenjohtajana sekä UNESCOn kansalaisjärjestöjen konferenssin puheenjohtajana. EI:n yhteyshenkilönä UNESCOn kanssa Harris loi pohjan Education Internationalin kumppanuudelle UNESCOn Global Education First Initiativen (GEFI) kanssa, jota EI:n puheenjohtaja Susan Hopgood ohjasi tasoittamaan tietä uudelle UNESCOn Global Education Coalitionille (GEC) Big Tech yritysten kanssa, jotka ovat WEF:n jäseniä.

Vuonna 1995, noin vuosikymmen sen jälkeen, kun UNESCOn Tutkielma 11 loi pohjan IT- ja ed-tech-infrastruktuurille nousevaa neljättä teollista vallankumousta varten, EI:n pääjohtaja Harris puhui UNESCOn kansainvälisen koulutustoimiston (IBE – International Bureau of Education) isännöimässä kansainvälisessä koulutuskonferenssissa. Tässä puheessaan Harris historioi kuinka EI:n liitto UNESCOn kanssa perustuu UNESCOn ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO – International Labor Organization) väliseen vuoden 1966 kumppanuuteen, jossa vaadittiin ”viranomaisia ​​ja opettajia tunnustamaan opettajien osallistumisen tärkeys heidän [liitto] organisaatiodensa kautta. . . parantaakseen koulutuspalvelujen laatua.” Tämän tehtävän mukaisesti opettajien ammattiliittojen globalisoimiseksi vuoden 1966 UNESCO:n ja ILO:n kumppanuuden puitteissa vuoden 1995 UNESCOn ja IBE:n kansainvälinen koulutuskonferenssi, jota auttoivat Harris, Futrell ja useat muut EI-byrokraatit, vaati maailmanlaajuista opetusteknologian hyväksyntää mukaan lukien ”etäopetusteknologiat”, joita Big Tech -yritykset, kuten Microsoft, Google ja IBM, ottavat tällä hetkellä käyttöön UNESCOn EI:n hyväksymän GEC:n kanssa. Tässä on huomattava, että UNESCOn GEC (Global Education Coalition) on lyöttäytynyt yhteen sekä WEF:n että ILO:n kanssa, joista jälkimmäinen on ensimmäinen ja vanhin YK:n ”erikoisvirasto”, joka on peräisin Kansakuntien liitosta: Yhdistyneiden kansakuntien edeltäjästä.

Harrisin UNESCO-IBE-puheen johdatti ”avauspuhe” Pat Atkinsonilta, joka oli opetus-, koulutus- ja työministeri Kanadan Saskatchewanin maakunnassa. Tässä vuoden 1995 UNESCO-IBE-konferenssin ”avauspuheessa” Atkinson tunnusti, että ”nopeasti muuttuvan teknologian maailmassa ja globaaleilla markkinoilla [sic]. . . meidän on käytettävä asianmukaista teknologiaa luodaksemme mahdollisuuksia oppimiseen. Uusista teknologioista voi tulla taikasauva pienelle lapselle.” Näiden Atkinsonin ja Harrisin puheiden jälkeen UNESCOn IBE julkaisi virallisen ”Kansainvälisen koulutuskonferenssin 44. istunnon julistuksen”, jossa kuulutettiin, että koulujärjestelmiä tulisi uudistaa ”[YK:n] maailmanjulistuksen tavoitteiden mukaisesti. Koulutus kaikille parantaa opetussuunnitelmia, oppikirjojen sisältöä ja muuta koulutusmateriaalia, mukaan lukien uudet teknologiat”. Lisäksi tämä UNESCO-IBE-konferenssi kutsui koolle myös pyöreän pöydän keskustelun, jonka aikana panelistit korostivat tarvetta ”hyödyntää paremmin viestintäteknologiaa koulutuksessa ja sen kautta (esimerkiksi etäopetus, opetustelevisio ja radio)”.

Pikakelaus eteenpäin 2000-luvulle, vuosina 2012–2016, Education International teki yhteistyötä UNESCOn kanssa ajaakseen YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin Global Education First Initiative -aloitetta, jossa EI:n presidentti Susan Hopgood istui GEFI-ohjauskomiteassa. UNESCO-GEFI-projekti teki yhteistyötä Maailmanpankin ja Global Business Coalition for Education -liikkeen (GBC-E) kanssa, joka pitää kovassa kurissa seuraavia monikansallisia teknologiayrityksiä jäsenyritysten luettelossaan: Microsoft, Hewlett Packard (HP), Intel, Dell, Lenovo, Accenture, Viacom ja Pearson. Neljä vuotta tämän GEFI/GBC-E-kumppanuuden jälkeen, COVID-sulkujen vauhdittamana, UNESCO käynnisti Global Education Coalition -alustan (GEC), jota Education International tukee yhdessä EI:n haarakonttorin, US National Education Associationin kanssa levittääkseen ”etäoppimisen” teknologioita ed-tech-yrityksiltä, ​​kuten Khan Academy, Blackboard Inc., McGraw Hill, Technovation, Virtual Educa, EdTech Hub ja Sesame Workshop. UNESCOn EI/NEA-sponsoroima GEC sisältää myös Big Tech -yrityksiä, kuten IBM, Google, Microsoft, Salesforce, Huawei, Verizon, Facebook, Zoom ja Qualcomm, jotka kaikki ovat samanaikaisesti kumppaneita WEF:n kanssa, jonka jäsen Robert Harris on.

Globaalin Koulutus 2030 Agendan (Global Education 2030 Agenda) ja sen puitteissa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n koulutusta koskevan tavoitteen 4 toteuttaminen on Unescon yksi merkittävimpiä tehtäviä: unesco.org

Yhteenvetona voidaan todeta, että lähes kolmenkymmenen vuoden ajan UNESCO ja EI ovat tehneet yhteistyötä Robert Harrisin ja Susan Hopgoodin avulla rakentaakseen kansainvälistä ed-tech opetusteknologian infrastruktuuria – infrastruktuuria, jota käytetään opiskelijoiden psykometristen tietojen louhintaan sosiaalisten luottoluokituksien algoritmeja varten, jotka on ohjelmoitu ”ihmispääoman hallintaan” neljännen teollisen vallankumouksen globaalissasidosryhmien” taloudessa.

FRED VAN LEEUWEN, WEF JA UNESCO SYSÄYS POSTHUMANISTISELLE ED-TECH 4IR:LLE

Harris, Education Internationalin perustajajäsenenä, oli myös konsultti EI:n perustajapääsihteerille: hollantilaiselle akateemikolle Fred Van Leeuwenille, joka oli Kansainvälisen vapaiden opettajien liiton pääsihteeri puheenjohtaja Shankerin johdolla, kunnes IFFTU sulautui WCOTP:n kanssa muodostaen EI:n. Harrisin tavoin Van Leeuwen, joka on nykyään Education Internationalin pääsihteeri emeritus, on myös ollut EI-yhteyshenkilö sekä Maailman talousfoorumin että UNESCOn kanssa, jossa hän on tehnyt yhteistyötä suurten teknologiayritysten kanssa ”uudelleen kuvittelemalla” työvoiman koulunkäyntiä globaalille sosiaalisen luototuksen taloudelle posthumanistisessa neljännessä teollisessa vallankumouksessa, jota WEF:n pomo Klaus Schwab visioi.

EI:n pääsihteerinä Van Leeuwen oli Maailman talousfoorumin Global Agenda Council on Education Systems -neuvoston jäsen vuonna 2012. Samana vuonna hän osallistui WEF:n vuosikokoukseen, jossa hän osallistui ”interaktiiviseen istuntoon”, jonka otsikko oli ”Koulutus-Yrittäjyys-Työllisyys Nexus – The Education-Entrepreneurship-Employment Nexus”. Samaan aikaan WEF:n ”Yrittäjyys-aloitetta” tukivat teknologiayritykset, kuten Microsoft, Intel ja Cisco. Maailman talousfoorumin Global Agenda Council on Education Systems -neuvoston yritysjäseninä Intel käynnisti ”Easy Steps -digitaalilukutaito-ohjelmansa”, kun taas Cisco Networking Academy -akatemia käynnisti ohjelmia kouluttaakseen opiskelijoita ”menestymään teknologiavetoisessa maailmassa opettamalla tarvittavia taitoja suunnitella, rakentaa, hallita ja suojata tietokoneverkkoja – parantaen heidän uranäkymiään samalla, kun se täyttää verkkoammattilaisten maailmanlaajuisen kysynnän.” Lyhyesti sanottuna WEF:n Global Agenda Council on Education Systems -neuvoston kautta Van Leeuwen teki yhteistyötä Microsoftin, Intelin ja Ciscon kanssa laajentaakseen maailmanlaajuisia ed-tech-järjestelmiä voidakseen ”luoda opetussuunnitelmia, jotka vastaavat pakottavia tarpeita” tulevaisuuden työvoiman tarpeisiin tulevassa neljännessä teollisessa vallankumouksessa.

WEF:n Global Agenda Council on Education Systems on myös toteuttanut YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestönEducation for All – Koulutus kaikille” -tehtävää, jossa Van Leeuwen UNESCOn Senior Experts’ Groupin jäsenenä on vaatinut koulun ”uudelleen kuvittelemista” posthumanistisen opetusteknologian kautta, joka on ohjelmoitu tekoälyllä (AI) ja joka on suunnattu opiskelijoiden psykometriikan ja biometristen tietojen ”sosiaalisen luottopisteytyksen” -datalouhintaan. UNESCOn vuonna 2015 julkaisemassa julkaisussa ”Rethinking Education: Toward a Global Common Good? – Koulutuksen uudelleenarviointi: kohti globaalia yhteistä hyvää?” Van Leeuwen ja hänen toverinsa Senior Experts’ Groupissa julistivat, että ”digitaalinen liitettävyys lupaa hyötyä terveyden, koulutuksen, viestinnän, vapaa-ajan ja hyvinvoinnin aloilla. Tekoälyn edistysaskeleet, 3D-tulostimet, holografinen ajanviete, välitön transkriptio, äänentunnistus- ja eleidentunnistusohjelmistot ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä testataan. Digitaaliset teknologiat muokkaavat ihmisen toimintaa jokapäiväisestä elämästä kansainvälisiin suhteisiin. Lyhyesti sanottuna, Van Leeuwen ja hänen UNESCO esikuntansa hypettivät, kuinka ihmiskunta ”muunnetaan” AI:n, virtuaalitodellisuuden (VR), lisätyn todellisuuden (AR) ja biometrisen opetusteknologian posthumanistisen lähentymisen avulla.

Microsoftin HoloLens 2 koulutuksessa: www.microsoft.com/en-us/hololens/industry-education

Nykyään UNESCOn uuden Global Education Coalitionin kautta, jota tällä hetkellä edistää EI, ja WEF:n vuosikokousten kautta, joihin EI:n pääsihteeri Van Leeuwen on usein osallistunut, nämä maailmanlaajuiset ed-tech-edistykset kognitiivis-käyttäytymisälyssä, holografisessa VR:ssä ja AR:ssa, sekä sosioemotionaalisessa biometriassa ja psykometriikassa, ovat jatkuvasti kiihtyneet Education Internationalin toimesta läheisessä yhteistyössä monikansallisten teknologiayritysten, kuten Microsoftin, Googlen, Facebookin, Huawein ja McGraw Hillin kanssa. Vuonna 2013, vain kaksi vuotta ennen kuin Van Leeuwen allekirjoitti UNESCOn ”Rethinking Education” -selvityksen EI:n pääsihteerinä, hän osallistui WEF:n vuosikokoukseen UNESCOn delegaattien ja näiden globalististen teknologiayritysten edustajien kanssa, jotka ovat nyt avaintoimijoita UNESCOn GEC toiminnassa:

Muita suuria teknologiayrityksiä ja ed-tech-yrityksiä, jotka osallistuivat Van Leeuwenin kanssa vuoden 2013 WEF-kokoukseen, ovat Salesforce, Accenture, HP, Intel, Dell, Lenovo, Toshiba, Cisco, Mozilla, Yahoo! Inc., Adobe ja Cengage Learning.

Tästä monikansallisten teknologiayritysten poikkileikkauksesta yhteistyössä WEF:n ja UNESCOn kanssa on ilmeistä, että nämä Big Tech -kartellit ovat globalisoineet tekoälyn, VR:n, AR:n, biometrisen ja psykometrisen ed-techin sosiaalisen luototuksen datalouhintaan, koordinoidusti YK:n ja Maailman talousfoorumin maailmanhallinnan direktiivien kanssa, Education Internationalin avulla ja EI:n pääsihteerin Fred Van Leeuwenin johdolla.

Strategioidakseen näiden kaupallisten ed-tech-tuotteiden levittämistä julkis-yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta yritysten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, useat verovapaat säätiöt ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt osallistuivat myös vuoden 2013 WEF-kokoukseen, mukaan lukien Rockefeller-säätiö, Gates-säätiö, Ford-säätiö, Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomo, Atlantic Council -järjestö ja Wellcome Trust: massiivinen lääketieteellisen tutkimuksen ”hyväntekeväisyysjärjestö”, joka on yhteydessä Galton instituuttiin, joka tunnettiin aiemmin nimellä British Eugenics Society.

Samoin vuoden 2013 WEF-kokoukseen osallistui useita suuria pankkeja, rahoituspalveluyrityksiä ja verokonsulttitoimistoja strategioidakseen maailmanlaajuisen opetusteknologian leviämisen kansainvälistä rahoitusta, mukaan lukien Goldman Sachs, Bain Capital, Bilderberger Peter Thielin perustajarahasto, Soros Fund Management, Kissinger Associates, Carlyle Group, Blackstone Group, Boston Consulting Group, McKinsey & Company, Lloyd’s, Prudential PLC, Visa, Mastercard, Citi Group, JP Morgan Chase, Bank of America, HSBC Bank, Rothschild GmbH, China Merchants Bank, Deutsche Bank, Bank of Moscow, Venäjän federaation keskuspankki, Royal Bank of Scotland, Maailmanpankki, IMF ja Kansainvälinen järjestelypankki (BIS – Bank for International Settlements).

Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden tulevaisuus on täällä: meta.com

Lopuksi, strategioiden monenkeskistä julkis-yksityisen sektorin yhteistyötä suurten pankkitalojen, kansainvälisten rahoituslaitosten, globalististen verovapaiden säätiöiden, voittoa tavoittelemattomien yritysten, monikansallisten ed-tech-yritysten ja Big Tech -toimialojen välillä, mukana oli myös edustajia UNESCOn, Foreign Relations -neuvoston, Chatham Housen ja OECD:n maailmanhallinnoista, jotka osallistuivat WEF:n vuoden 2013 vuosikokoukseen yhdessä EI:n pääsihteeri Van Leeuwenin kanssa.

Lopullisessa yhtälössä Van Leeuwen pystyi välittämään WEF:n teknofasistisen, globaalin hallintoprospektin takaisin kansallisille opettajaliitoille ympäri planeettaa saadakseen opettajat mukaan julkis-yksityisiin Big Tech -kumppanuuksiin, jotka käytännössä edellyttävät opiskelijoiden työvoiman ”pätevyyttä” neljännen teollisen vallankumouksen posthumanistisessa sosiaalisen luototuksen taloudessa.

KLAUS SCHWAB, JELMER EVERS: OPETTAMINEN TRANSHUMANISTISESSA 4IR:SSÄ

Kolme vuotta myöhemmin Van Leeuwen antoi kannatuksensa vuoden 2018 kirjalle nimeltä ’Teaching in the Fourth Industrial Revolution: Standing at the Precipice’ – Opettaminen neljännessä teollisessa vallankumouksessa: jyrkänteellä seisominen [1]. Useiden Varkey-säätiön Global Teacher Prize -palkinnon finalistien kirjoittamana, mukaan lukien Jelmer Evers, joka on EI-aktivisti, tämä Routledge kustantajan kirja on pohjimmiltaan toimintakutsu opettajan ammattikunnalle toteuttaa WEF:n puheenjohtajan Klaus Schwabin näkemystä transhumanistisesta opetusteknologia-järjestelmästä.

Ensinnäkin, Teaching in the Fourth Industrial Revolution -kirjaa sponsoroi UNESCO ja WEF:n tytäryhtiöt, mukaan lukien:

Kirjassa ’Teaching in the Fourth Industrial Revolution’ viitataan useisiin WEF:n komiteamietintöihin, mukaan lukien ”Ihmispotentiaalin toteuttaminen neljännessä teollisessa vallankumouksessa: Agenda johtajille koulutuksen, sukupuolen ja työn tulevaisuuden muokkaamiseksi”; ”Uusi visio koulutuksesta: teknologian potentiaalin vapauttaminen”; ja Maailman talousfoorumin vuoden 2016 ”Future of Jobs -raportti: 10 taitoa, joita tarvitset menestyäksesi neljännessä teollisessa vallankumouksessa”.

Kirsikkana kakun päällä: Kirjan ’Teaching in the Fourth Industrial Revolution’ ”Esipuheen” on kirjoittanut kukapa muu kuin Van Leeuwenin WEF-pomo, transhumanisti Klaus Schwab, joka on Maailman talousfoorumin perustaja ja puheenjohtaja. Tässä esipuheessa Schwab esittää ennusteensa futuristiselle koulujärjestelmälle, jossa kaikki opettajien ja oppilaiden välinen inhimillinen vuorovaikutus välittyy Big Datan ja tekoälyn ed-tech-analytiikan kautta:

Tämän päivän teknologian innovaatiot mahdollistavat tietojen syntetisoinnin ja analysoinnin pedagogiikan räätälöimiseksi opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin ja reaaliaikaisen palautteen antamiseen; vähentäen merkittävästi kustannuksia; sallien opiskelijoiden radikaalisti eri puolilta maailmaa tehdä yhteistyötä projekteissa; ja luoda alustoja parhaiden käytäntöjen jakamiseen. . . . Vain henkilökohtaisen valmennuksen ja digitaalisen oppimisen strateginen integrointi voi tarjota sekä teknologisia että ihmiskeskeisiä taitoja, jotka ovat välttämättömiä neljännessä teollisessa vallankumouksessa menestymiseen.

Korostaen tätä ”digitaalisen” ja ”henkilökohtaisen” ”integraatiota”, Schwab, jonka sukujuuret voidaan jäljittää liikesuhteisiin, jotka olivat kriittisiä natsivaltakunnan toiminnalle, vetoaa transhumanismin uuseugeeniseen retoriikkaan julistamalla, että ”Koulutussisällön tulevaisuus ei siis ole täysin digitaalista eikä täysin inhimillistä, vaan hybridi.” Tämä transeugeeninen julistus toistaa Schwabin transhumanistista julistusta hänen vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan ’The Fourth Industrial Revolution – Neljäs teollinen vallankumous’, jossa todetaan, että ”neljäs teollinen vallankumous” ”kehittää” ihmiset kyborgeiksi yhdistämällä ihmiskunnan tietokoneisiin ”teknologioiden fuusiolla, joka hämärtää fyysisen, digitaalisen ja biologisen sfäärin väliset rajat.” Vuonna 2019 Chicagon globaalien asioiden neuvoston kokouksessa Schwab toisti tämän transhumanistisen lausunnon: ”Neljäs teollinen vallankumous johtaa lopulta fyysisen, digitaalisen ja biologisen identiteettimme fuusioimiseen.”

Google Cardboard – Google VR: Cardboardilla voit kokea huikeita elämyksiä virtuaalitodellisuudessa. arvr.google.com/intl/fi_fi/cardboard

Schwabin transhumanistista näkemystä ihmisten ja tietokoneiden bio-digitaalisesta sulautumisesta peilataan useaan kertaan useissa luvuissa ’Teaching in the Fourth Industrial Revolution’ kirjassa. Esimerkiksi lainaten Schwabia kirjasta ”Luku 1: Koulutus ennennäkemättömän muutoksen aikana”, toinen kirjoittaja Michael Soskil toistaa WEF-puheenjohtajan tekno-hybridisen ihmisyyden ”uudelleen kuvittelemisen” osiossa ”The New World of Learning – Oppimisen uusi maailma”, joka tutkii Schwabin muotoilua neljännestä teollisesta vallankumouksesta Soskilin esittäessä seuraavan kysymyksen: ”Tekoäly (AI) ja koneoppiminen, ”esineiden Internet” (IoT), bioteknologiset edistysaskeleet ja nanoteknologia tekevät mielikuvituksellisimmasta tieteiskirjallisuudesta totta, meidän on pakko arvioida jatkuvasti uudelleen kysymystä ”Mitä tarkoittaa olla ihminen?” Toisin sanoen, kun ihmislaji ”kehittyy” biotekniikan ja nanoteknologian transhumaanin ”fuusion” kautta, joka on ohjelmoitu tekoälyllä, joka on yhdistetty IoT:hen, ”fyysisen, digitaalisen ja biologisen sfäärin väliset rajat ”, kuten Schwab ennakoi, ”hämärtyvät”, mikä kyseenalaistaa ”mitä . . . tarkoittaa olla ihminen”, kun erot orgaanisen, luonnollisen elämän ja teollisesti valmistettujen koneiden välillä muuttuvat pelkiksi semanttisiksi eriytymiksi.

Samoin viitaten Schwabiin kirjan ’Teaching in the Fourth Industrial Revolution’ ”Johdanto”-luvussa, EI:n jäsen Jelmer Evers tutkii WEF:n puheenjohtajan transhumanistisia ennusteita ”Istutettavista teknologioista, suurdatasta, tekoälystä (AI), robotiikasta, 3D-tulostuksesta, neuroteknologiasta ja suunnitelluista olennoista.” Tässä on syytä huomata, että kirjan ”Chapter 8: Flip the System” -luvussa toinen kirjoittaja Evers, Education Internationalin jäsenenä, puolustaa EI:tä maailmanlaajuisena välineenä kouluttajien ammattiliittojen yhdistämiseksi ”uusia teknologioita hyödyntämällä” ”muiden sidosryhmien” kanssa toteuttaakseen UNESCOn ja ILO:n ”opettajien asemaa koskevan suosituksen”, jossa vaaditaan ”ammattiliittoja ottamaan ratkaiseva rooli koulutuspolitiikassa”. Alkusanojen ”omistuskirjoituksissa” Evers ”kiittää [EI:n pääsihteeri] David Edwardsia ja [EI:n emerituspääsihteeri] Fred van Leeuwenia ja kaikkia [Eversin] kollegoita Education Internationalissa ja kansallisissa liitoissa, jotka ovat inspiraation lähteenä johtajuudessaan ja aktivismissa, ja jotka ovat avanneet [Eversin] silmät niin monin tavoin.” Yhteenvetona voidaan todeta, että EI:n entisten ja nykyisten pääsihteerien tuella Evers kehottaa Education Internationalia järjestämään opettajien ammattiliitot UNESCOn menettelytapojen alle, jotka edistävät WEF:n puheenjohtajan Schwabin korostamien transhumanististen opetusteknologioiden ”päivitysten” laajentamista.

Kaiken kaikkiaan Fred Van Leeuwen, joka on EI:n pääsihteeri emeritus, ja Jelmer Evers, joka on EI:n aktivistijäsen, ovat järjestäneet ammattiliittoon kuuluvia opettajia koordinoidusti UNESCOn, WEF:n ja Big Techin julkis-yksityisen maailmanhallinnan strategioiden kanssa. Nämä ponnistelut tähtäävät teknokraattisen koulutuksen mikrohallintaan transhumanistisessa neljännessä teollisessa vallankumouksessa, jota valvoo Education Internationalin alaisuudessa toimiva Global Union Federation -kouluttajaliitto. Tietenkin EI:n UNESCO-WEF-yhteistyön transhumanistinen taipumus voidaan jäljittää UNESCOn ja Maailman talousfoorumin eugeniseen historiaan. Itse asiassa UNESCOn ensimmäinen pääjohtaja Julian Huxley loi käsitteen transhumanismista eugeniikan seuraavaksi vaiheeksi toimittuaan British Eugenics Societyn puheenjohtajana. Samoin Maailman talousfoorumi, joka on kannattanut malthusilais-eugeenista väestönhallintaa WEF:n perustamisesta lähtien, perusti transhumanisti Klaus Schwab, jonka sukupuun juuret liittyvät Adolf Hitlerin eugeeniseen hallintoon. (Jos haluat sukeltaa syvälle Schwab-perheen natsi-eugeeniseen perintöön, lue Johnny Vedmoren ”Schwab Family Values”).

ÄLÄ ANNA MINULLE GUF:IA

Siitä lähtien, kun WCOTP ja IFFTU yhdistettiin yhdeksi GUF:ksi (Global Union Federation – Maailmanlaajuinen ammattiliitto) EI:n alaisuudessa vuonna 1993, Education Internationalia ovat johtaneet globalistiset teknokraatit, mukaan lukien Robert Harris, Susan Hopgood, Fred Van Leeuwen ja Jelmer Evers, jotka kaikki kirmailevat globaalien hallintoinstituutioiden kanssa, kuten UNESCO ja WEF. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan EI:n puheenjohtajat, pääsihteerit ja toiminnanjohtajat ovat allekirjoittaneet UNESCOn ja WEF:n ed-tech-määräyksiä tuodakseen transhumanistisen ”School World Order – Koulujen maailmanjärjestyksen” neljännelle teolliselle vallankumoukselle. EI:n 383 ”jäsenorganisaatiota”, mukaan lukien AFT ja NEA, ovat puolestaan ​​omaksuneet nämä UNESCO- ja WEF-direktiivit ja siirtäneet nämä transhumanistiset opetusteknologian politiikat Education Internationalin ”32 miljoonalle opettajalle ja koulutuksen tukihenkilöstölle 178 maassa ja alueella.” Lyhyesti sanottuna EI on vakaasti saartanut maailman opettajia ja koulun työntekijöitä teknosentriseksi globaaliksi työvoimaksi, jota johdetaan neljänteen teolliseen vallankumoukseen UNESCOn, WEF:n ja Big Techin julkis-yksityisen marssimääräyksen mukaisesti. Rehellisesti sanottuna näyttää siltä, ​​​​että EI, kuten kaikki muutkin GUF:t, on aina tilattu toimimaan UNESCOn, WEF:n ja Big Techin maailmanhallinnon sidosryhmien työvoiman hallintaosastona.

Joten, jos odotat EI:n tai minkä tahansa muun GUF:n johtavan maailmanlaajuista yleislakkoa transhumanistista teknokratiaa vastaan, älä pidättele hengitystäsi. Työväenliikkeet ja lakot on järjestettävä paikallisyhteisöjensä työntekijöiden ruohonjuuritason ponnisteluilla. Niin kauan kuin EI tai mikä tahansa muu GUF globalisoi järjestäytynyttä työvoimaa ylhäältä alaspäin suuntautuvilla pyrkimyksillä, joita maailman hallintoelimet ohjaavat, opettajien ja työntekijöiden edut ovat edelleen UNESCOn ja WEF:n teknis-imperialististen etujen alisteisia monikansallisten yritysten kentällä.

Jos ammattiliittoon kuuluvat opettajat ja koulun työntekijät eivät voi vaikuttaa GUF-byrokraattejaan vastustamaan transhumanistista teknofasismia, jota UNESCO ja WEF ajavat yhteistyössä Big Techin kanssa, opettajien ja koulun henkilökunnan voi olla aika jättäytyä pois mistä tahansa liittymistä Education Internationaliin. Ehkä koulutusalan työvoiman on aika koota uusia ruohonjuuritason ammattiliittoja rinnakkaisia ​​rakenteita perustaakseen, jotka edustavat niiden opettajien etuja, jotka vastustavat posthumanistisen koulujärjestelmän dystooppisten olosuhteiden tunkemista opiskelijoille neljännen teollisen vallankumouksen yritysteknokraattisen globalismin monitahoisen imperialismin toimesta. Ennen kuin EI pystyy osoittamaan, että se ei ole vain UNESCOn, WEF:n ja Big Techin kaikulauta, sanon ”älkää antako minulle GUF:ia”.

[1] Armand Doucet, Jelmer Evers, Elisa Guerra, Nadia Lopez, Michael Soskil, ja Koen Timmers, Teaching in the Fourth Industrial Revolution: Standing at the Precipice (New York: Routledge, 2018).

Artikkelin on kirjoittanut John Klyczek ja se on julkaistu Unlimited Hangout nettisivuilla 29.12.2021 sekä luvalla suomennettu ja uudelleenjulkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
unlimitedhangout.com: How Education International is Pushing Teachers’ Unions into the 4th Industrial Revolution

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.