Minulta kysytään usein kuvasta, joka minulla on ollut syytä sisällyttää useisiin artikkeleihini vuosien varrella. Se kuvaa televisiokameraa, joka tallentaa veitsihyökkäyksen siten, että se muuttaa täysin todellisuuden siitä, kuka hyökkää ja kenen kimppuun.
Jos et ole nähnyt sitä ennen, tässä se on:
Antaisin mielelläni tunnustuksen tämän kuvan tekijälle, mutta en voi. Se on kellunut Internetissä jo vuosikymmeniä, enkä ole koskaan nähnyt sitä mainittavan tietyn artistin tekemäksi. Sitä on kuitenkin postattu ja postattu uudelleen niin paljon, että se on luonut oman tarinansa tässä vaiheessa.
Jotkut sanovat, että kameramies kehysti molemmat.
Toiset väittävät, että kameramiehen päähän on suunnattu ase, aivan kuvan kehyksen ulkopuolella.
Joka tapauksessa on helppo nähdä, miksi kuva on herättänyt niin paljon kiinnostusta vuosikymmenten aikana (ja tekee niin edelleen postilaatikkooni saamani palautteen perusteella). Se johtuu siitä, että se kiteyttää täydellisesti asian, jonka yksityiskohtaiseen käsittelyyn käytän nyt tuhansia sanoja: konteksti on kaikki kaikessa.
Jos olet jo sisäistänyt tämän asian ja ymmärrät, kuinka vallat, joita ei pitäisi olla, ovat aseistaneet tämän oivalluksen, hienoa! Mutta tässä on toinen huomioitava seikka: voimme käyttää tätä kontekstin eli asiayhteyden tärkeyttä koskevaa näkemystä meidän hyödyksi.
Miten? Sallikaa minun selittää. . . .
KEHYSSODAT
Muistatko, kun osoitin, kuinka ihmisten käsityksiä kokonaisesta kansasta voidaan muuttaa perusteellisesti yksinkertaisesti osoittamalla kameraa eri suuntaan?
No, isompi pointti niille, jotka missasivat sen, on, että korporatiiviset presstituutit käyttävät tätä tekniikkaa koko ajan manipuloidakseen käsityksiämme tärkeistä asioista.
Muistatko, kun BBC näytti, minkä se väitti olevan joukko, joka protestoi Iranin silloista presidentti Mahmoud Ahmadinejadia vastaan . . . joka oli itse asiassa rajattu kuva Ahmadinejadia kannattavasta tilaisuudesta?
Tai kun CityNews ja muut Kanadan valehtelevan sylikoiramedian elementit yrittivät vakuuttaa sinulle, että vasemmalla yllä oleva oli edustava kuva Freedom Convoy -saattueesta . . . oikeanpuoleisen sijaan?
Tai kun maailman lehdistö yritti saada meidät vakuuttuneeksi siitä, että vapaan maailman uljaat johtajat yhdistyivät urhokkaasti käsikynkkään osoittaakseen sitoutumisensa sananvapauteen johtamalla Pariisin yhtenäisyysmarssia Charlie Hebdon vuosipäivänä?
Vain satunnaisten Twitter-käyttäjien osoittaessa, kuinka koko asia oli täydellinen teeskentely, joka tapahtui tyhjällä, vartioidulla kadulla?
Ja kuka voisi unohtaa, kun ostetun ja maksetun valtajärjestelmän lehdistö valehtelevine kameroineen kohdisti tiukasti Hillary Clintonin tilaisuudessa vuoden 2016 presidentinvaalien aikana . . .
. . . jotta he voisivat piilottaa sen tosiasian, että kuningatar ”Miksi en ole 50 pistettä edellä?” Hillary ei kyennyt täyttämään edes lukion liikuntasalia tukijoilla?
Eikä vain kirjaimellisia valokuvia ole manipuloitu tarjoamaan harhaanjohtavia yhteyksiä.
Ajattele tilastotieteilijöiden valheita, kirottuja valheita ja pylväskaavioita, jotka haluavat sinun olevan KUOLEMAN PELOISSASI heidän (valehtelevia, manipuloivia, huijaavia, väärennettyjä ja kätevästi värikoodattuja!) maailmanlaajuisista keskilämpötilakaavioista, jotka näyttävät (enimmäkseen valheellisia) globaaleja lämpenemistietoja 140 viime vuoden ajalta:
. . . mutta EIVÄT todellakaan halua sinun asettavan tuota dataa sen historialliseen perspektiiviin:
Eikä kontekstin manipulointi tietenkään rajoitu visuaaliseen ulottuvuuteen. Otsikot, lainaukset ja lähteet voivat muuttaa lukijan käsitystä tarinasta.
Muistatko, kun nuo pirulliset Covington High Schoolin oppilaat arkkivalkoisen ylivallan kannattaja Nick Sandmannin johdolla fyysisesti uhkasivat ja julmasti pilkkasivat viatonta mieltään osoittavaa Amerikan alkuperäisasukasta National Mall -ostoskeskuksessa Washington D.C.:ssä?
Ja muistatko sitten, kun valtavirran asiantuntijat ja uutisankkurit, jotka olivat pohtineet Sandmannin kasvoihin lyömistä tai ilmaisivat mielipiteensä, että Covingtonin lapset ”olisivat yhtä hyvin voineet sylkeä ristille”, joutuivat nolatuiksi sen jälkeen kun esiin tullut video osoitti, että koko tapaus oli 180 astetta täysin päinvastoin kuin CNN, The Washington Post, NBC Universal ja muut sameavirtamedian valehtelijat alun perin raportoivat?
OK, uskon, että ymmärrät pointin tähän mennessä: konteksti on kaikki kaikessa.
Keskeisen kontekstin sulkeminen pois uutisjutusta on yksi yksinkertaisimmista ja tehokkaimmista tavoista, joita hännystelijätoimittajat käyttävät harhauttaakseen yleisöä. Itse asiassa, sanoisin, että se on luultavasti avainmenetelmä, jota valtajärjestelmän media käyttää johtaakseen yleisöään harhaan. Kyllä, joskus VVM:n papukaijat valehtelevat tosiasioista, mutta useammin nämä presstituutit eivät kirjoita asiallisia valheita; he valehtelevat poisjättämisellä.
Olen varma, että voit ajatella miljoonia muita esimerkkejä tästä ilmiöstä. Voit vapaasti jättää näitä esimerkkejä tämän uutiskirjeen kommenttiosioon osoitteessa corbettreport.com. Mutta niin katarsista kuin sen tekeminen saattaakin olla, ehkä tästä ”konteksti on kaikki kaikessa” -näkemyksestä on otettavissa esiin jotain tärkeämpää.
Sen lisäksi, että voimme vain tunnistaa kontekstimanipuloinnin tekniikan, voimmeko käyttää tätä tekniikkaa koskevaa ymmärrystämme muotoillaksemme ratkaisun kohtaamiimme ongelmiin?
Kuten käy ilmi, voimme käyttää tätä näennäisesti yksinkertaista oivallusta – nimittäin sitä, että voimme saada erilaisen näkökulman aiheeseen yksinkertaisesti uudelleen kontekstualisoimalla sen – hyödyksemme.
ONGELMAN UUDELLEEN KEHYSTÄMINEN
Mainitsen usein toisen kuvan, jonka uskon olevan vanhan ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” -sanonnan mukainen. Se on se, joka näyttää poliitikon kallion päällä roikkuvan lankun päässä. Häntä kirjaimellisesti tukevat ihmiset, jotka kuuntelevat hänen puhetta tuon lankun toisessa päässä. Mutta yksi henkilö – oletettavasti poliitikkoon pettynyt – astuu pois laudalta.
Se on toinen niistä sarjakuvista, joka, kuten tv-veitsihyökkääjä-sarjakuva, on määrittämättömän ikäinen ja alkuperältään määrittelemätön, mutta tuntuu siltä, että se on ollut olemassa ikuisesti, koska se välittää syvän totuuden yhdessä yksinkertaisessa, välittömästi ymmärrettävässä kuvassa.
Tässä tapauksessa välitettävä totuus on sellainen, että mikään ”kansanvallan” iskulause ei voi koskaan saada viestiä perille ihmisille aivan samalla tavalla. Kyllä, tuemme kirjaimellisesti poliittista nukketeatteria (ja siinä olevia poliitikkoja) osallistumisellamme. Esityksen lopettaminen on yhtä helppoa kuin poistuminen.
Yleisemmin ymmärrettynä, tämä on kohta, jota olen yrittänyt painottaa lujasti työssäni ratkaisujen parissa jo vuosia. Salaliittoteoreetikkojen todellinen epäonnistuminen on, että heillä on tapana kuvitella ihmiskunta avuttomina Heidän/Niiden/Noiden vankeina, Heidän koostuessa kaikkivoipaisista Davos-Illuminati-Juutalais-Vatikaani-Avaruus-Laser-elitisteistä, joiden kauhistuttava vahvuus ja mahtavat resurssit tekevät heistä täysin valloittamattomia ja varmistavat, että heidän suunnitelmansa toteutuvat vääjäämättä ja erehtymättä.
Tämä narratiivi Jumalan kaltaisesta, koskemattomasta eliitistä on luonnostaan motivaatiota vähentävä. ”Mitä järkeä edes yrittää vastustaa? Vallat-joita-ei-pitäisi-olla saavat lopulta tahtonsa joka tapauksessa.” Tässä mielessä tämä narratiivi on toiminnallisesti mahdoton erottaa vihollisen propagandasta. Lannistamalla ihmisiä, jotka muutoin vastustavat heitä, salaliittolaiset ovat todennäköisesti tehneet enemmän heidän valta-asemansa säilyttämiseksi kuin mitään muuta hallintamenetelmää käyttämällä.
Entä, jos kehystämme kuvan uudelleen? Voimmeko asettaa uuteen kontekstiin globaalin teknokraattisen salaliiton orjuutemme ongelman siten, että vapautamme itsemme tästä luonnostaan demoralisoivasta narratiivista?
Entä, jos sen sijaan, että näemme itsemme maailman kaikkivaltias Gatesien, Schwabien ja Rothschildien avuttomina uhreina, näkisimme heidät samassa asemassa kuin poliitikko lankulla kalliojyrkänteen päällä? Entä, jos sen sijaan, että näemme nämä säälittävät psykopaatit maailman valloittaneina jättiläisinä, jotka ovat saavuttaneet vaurautensa ja valtansa ylivertaisella älyllä ja oveluudella, ymmärtäisimme, että heidän näennäinen auktoriteettinsa meihin tulee suoraan osallistumisestamme heidän järjestelmäänsä?
Toisin sanoen, entä jos tunnustamme, että me olemme ne, jotka pönkittävät heidän kontrollijärjestelmäänsä – ja meidän tarvitsee vain astua pois lankulta?
Kehystämällä uudelleen skenaarion tällä tavalla emme vain ryöstä verhon takana olevilta miehiltä heidän voittamattomuutensa laatua ja siten motivoi itseämme ja muita toimimaan todellisessa maailmassa, vaan alamme myös ymmärtämään tarkalleen, mitkä toimistamme todella tulevat olemaan tehokkaita. Jos me todellakin olemme niitä, jotka viime kädessä mahdollistavat tämän korporatiivisen/valtiollisen/taloudellisen kontrollijärjestelmän omalla osallisuudellamme – käyttämällä heidän rahojaan, tekemällä ostoksia heidän myymälöissään, ostamalla heidän tuotteitaan, syömällä heidän ruokaansa, äänestämällä heidän peukaloiduissa vaaleissaan, katsomalla heidän uutisiaan, jne. – silloin voimme kaataa kumoon järjestelmän poistamalla itsemme siitä järjestelmästä.
Nyt on ilmeisesti enemmän mukana taistelussa vuosituhansia jatkunutta, vapaan ihmiskunnan tukahduttamisen salaliittoa vastaan kuin vain alistumassa järjestelmälle, kuten hyvin koulutettu yleisöni epäilemättä oikeutetusti huomaa. Mutta kehystämällä ongelma uudelleen, pääsemme ainakin eroon Kaikkivaltias Illuminati -salaliittonarratiivin synnyttämästä apatiasta ja voimme ryhtyä toimiin luodaksemme maailman, jossa haluamme elää.
Tai kuten joskus sanon: meidän on lopetettava tähteiden kerjääminen isännän pöydästä ja luotava oma pöytä.
OK, tässä on ideani: Luulen, että tämä käsite voidaan ilmaista visuaalisessa muodossa kuvauksella Atlaksesta, kreikkalaisen mytologian titaanista, joka on tuomittu kannattamaan taivaankantta yllään ikuisesti. Tiedämme kaikki perinteisen esityksen hänestä, kamppailemassa pitääkseen maata harteillaan, ja tiedämme, kuinka Ayn Randin kaltaiset kirjailijat ovat käyttäneet tätä mytologiaa omiin tarkoituksiinsa. Entäpä kuva, jossa Atlas kantaa erilaista taakkaa – ei maapalloa, vaan Illuminatin pyramidia, jonka yläkivessä on kaikkinäkevä silmä? Entä, jos Atlas päättäisi ”kohauttaa olkapäitään” tuon taakan alla? Eikö pyramidi putoaisi maahan ja särkyisi?
Onko tämä typerä idea poliittiseksi sarjakuvaksi? Todennäköisesti. En ole kuvataiteilija, enkä väitä olevani sellainen. Ajattele tätä siis haasteena yleisön kuvataiteilijoille: kuinka ilmaisisit tämän konseptin yhtenä, ajattomana, välittömästi ymmärrettävänä kuvana, kuten yllä katsomiamme?
Ja tässä on haaste teille muille: kuinka kehystäisitte uudelleen globalistisen teknokraattisen salaliiton ongelman tavalla, joka innostaa ihmisiä toimiin ja muutoksiin maailmassa? Keksitkö näkökulman tai erilaisen kerrontakontekstin, joka selittää ongelman lisäksi ratkaisun yksinkertaisemmalla ja suoraviivaisemmalla tavalla kuin mitä olen tässä yrittänyt?
Odotan innolla, mitä te kaikki keksitte.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 22.10.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: Context Is Everything
