Kuten viime viikolla mainitsin, vietin osan ajastani Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime kuussa sukeltaen paikalliseen dinosaurusmediaan nähdäkseni, millaisen indoktrinoinnin kohteeksi britit joutuvat nykyään. Kuka tietää? Ehkä olisin jopa iloisesti yllättynyt jostain paikallislehden ajatuksia herättävästä tai järjestelmää vastaan olevasta sisällöstä.
Tai en.
Ugh.
Pahoittelut tämän kuvan huonosta rajauksesta (tasapainotin paperia polvellani kuoppaisella junamatkalla, kun nappasin kuvan), mutta kyllä, koko otsikossa tosiaan lukee ”Onko koirien omistaminen todellakin yhtä huono asia kuin yksityislentokoneiden käyttäminen?”.
Ensi silmäyksellä tämä tarina näyttää täysin absurdilta, järjetön vitsi lipsahtaneena päivittäisiin uutisiin toimittajalta, jolla on taipumus omituisuuksiin. Toisella silmäyksellä näyttää siltä, että sen täytyy olla jonkinlainen leikkimielinen viherhysterian typeryyden tunnustaminen.
Mutta, kun olet lukenut artikkelin itse, huomaat, että artikkeli ja kirjoittaja ottavat tämän käsitteen tappavan vakavasti. Itse asiassa se on looginen seuraava askel eskalaatioportailla, joka johtaa meidät kohti selvää hiilieugeniikkaa.
Pitkäaikaiset katsojani tietävät jo, mitä se tarkoittaa, mutta kaikille, jotka eivät ymmärrä tämän tarinan (ja monien, monien muiden samankaltaisten, joita kohtaamme epäilemättä lähitulevaisuudessa) tärkeyttä, sallikaa minun selittää. . . .
VALHE
Viime kuun lopulla otsikolla ”Comparing the carbon footprint of private jets to owning pets is a waste of time – Yksityisten suihkukoneiden hiilijalanjäljen vertaaminen lemmikkieläinten omistamiseen on ajanhukkaa” inews.co.uk:ssa julkaistuna, ”hiilitassunjälki” -tarinan on kirjoittanut Stuart Richie (”tiedekirjoittaja”!) ja nimetty ”faktantarkistukseksi”.
Artikkelin perustana on yksityisen Luxaviation Group -lentokoneyhtiön perustajan Patrick Hansenin viime kuussa esittämä väite, että yksityisten lentokoneiden hiilijalanjälki on ”laitettava perspektiiviin”. Hansen ehdottaa tämän tavoitteen saavuttamista toteamalla, että hänen yrityksensä asiakkaat emitoivat viime vuonna yksityiskoneillaan lentäen keskimäärin suunnilleen saman verran hiilidioksidia kuin kolme lemmikkikoiraa tarvitsevat vuosittaiseen ylläpitoon. Outo vertailu kiinnitti yleisön huomion ja sai aikaan otsikoita lehdissä The Financial Times, The Telegraph, The Daily Mail ja useissa muissa dinosaurusmedian ulostuloissa.
Joten, pysähtyikö kukaan näistä VVM-asiantuntijoista kyseenalaistamaan Hansenin näkemystä, että vihreän liikkeen hiilihysteria on nyt johtanut siihen, että mittaamme itse elämää hiilidioksidipäästöjen perusteella?
Pysähtyivätkö he nauramaan hölmölle retoriselle taktiikalle, jota Hansen käytti torjuakseen kritiikkiä paljolti kärsivää yksityislentokoneteollisuutta kohtaan kasvavan ”lentohäpeä” -liikkeen edessä?
Raportoivatko he vain hänen kommenteistaan ja siirtyivät eteenpäin?
Eivät tietenkään. Sen sijaan he ottivat vertailun täysin vakavasti, ottivat esiin laskimet ja ryhtyivät hommiin ”faktan tarkistaen” hänen väitteensä.
Ehkä väistämättä, asian käsittelivät sitten Bloombergin itsenimitetyt totuudentuomarit, jotka kiistävät Hansenin laskelman – nimittäin sen, että hänen asiakkaidensa yksityislentokoneiden käyttö tuottaa 2,1 tonnia hiilidioksidia vuodessa, kun taas kolme lemmikkikoiraa tuottaa noin 2,3 tonnia — oletettavan, että jokainen Luxaviationin 67 000 matkustajasta vastaa yhtä suuresta osuudesta yhtiön 150 000 tonnin vuotuisista CO2-päästöistä. Ei niin nopeasti, kirjoittaa Lara Williams, Bloombergin läppämielipidekolumnisti:
Luxemburgilaisella yrityksellä on noin 45 000 yksilöllistä asiakasta, joten hiilidioksidipäästöt asiakasta kohti ovat enemmän kuin 3,3 tonnia. Hieman yli puolet sen asiakkaista lentää yli kaksi lentoa yksityislentokoneella vuodessa ja noin 9 % yli viisi. Niiden hiilijalanjälki on paljon suurempi – viisi lentoa antaisi sinulle arvioituna yli 11 tonnin vuotuisen hiilijalanjäljen; lemmikkieläinten analogiaa käyttäen se vastaa 10 kissan ja 10 koiran vuotuisia päästöjä.
Kyllä, se on todellinen kappale vahvasti iskevän Bloombergin faktantarkistuksen yhteydessä.
Mutta odota, se menee pahemmaksi! Inews-artikkelissaan Stuart Richie menee vielä syvemmälle turhakkeisiin. Hän huomauttaa, että Hansenin käyttämä luku ”770 kg vuotuiset CO2-päästöt koiraa kohden vuodessa” perustellakseen asiansa perustuu siihen, kuinka paljon lihaa ja viljasatoja on ”keskimääräisessä” koiran koiranruoassa. Mutta nämä luvut itse ovat keskiarvoja useista eri maista koirien erilaisista ruokavalioista.
Joten, alkaako Richie eritellä lemmikkien ruokavalioita eri maissa? Lyön vetoa, että hän tekee niin!
Itse asiassa vaihtelua oli paljon sekä maiden sisällä että niiden välillä: esimerkiksi tutkimuksen [johon Hansenin luvut perustuvat] mukaan keskimääräinen koira tuottaa 343–1424 kg kasvihuonekaasuja vuodessa Alankomaissa ja 313-1592 kg Kiinassa, mutta vain 127-831 kg Japanissa. Tutkijat sanoivat, että hollantilaiset ja kiinalaiset koirat söivät enemmän kuin tarvitsivat, mikä saattaa osittain selittää, miksi luvut ovat siellä niin paljon korkeammat.
Joten näette, hyvät ihmiset, Hansenin asiakaskunta on todennäköisemmin eurooppalaisia lihavien hollantilaisten koirien kanssa kuin japanilaisia hoikkien japanilaisten koirien kanssa, joten hänen laskelmansa ei ole tarkka. Ähäkutti, ähäkutti, ähäkutti.
Tämä on mielipuolista. Olisi yksi asia, jos tämä olisi tarkoitettu tyhmyyden harjoitukseksi, mutta kaikki tämä myrsky koiranruokakulhossa käsittelee sitä Erittäin Vakavana Ongelmana ja käyttää sitä mahdollisuutena moralisoida matkapäätöksiämme ja tapaamme pitää lemmikkejämme.
Kuten Williams:
Sanoisin, että hiilitonnia kohden arvo on paljon korkeampi lemmikkieläinten omistamisessa kuin yksityisen lentokoneen käytössä. Lisäksi, jos lopettaisimme lemmikkieläinten pitämisen huomenna, ruokajärjestelmämme saastuttaisivat edelleen – joten väitän, että meidän pitäisi puuttua siihen ensin. Jos joku on huolissaan lemmikkieläinruoan ilmastovaikutuksista, hänen tulee myös tarkastella omaa ruokavaliotaan.
Kuten Richie:
Tämä koko jakso muistuttaa meitä siitä, että – vaikka emme lennäkään aina yksityisellä – on joitain asioita, joita voimme tehdä, jos haluamme pienentää hiilijalanjälkeämme. Se, että koiramme syövät pääasiassa kanasta valmistettua kuivaruokaa, vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta, kun ei tehdä niistä kasvissyöjiä (mikä, totta puhuen, aiheuttaa omat ongelmansa).
Ja kas näin, Overtonin ikkunaa on oikaistu. Yksityisillä lentokoneilla lentäminen on tietysti kauhea ilmastosynti, joka on hävitettävä, mutta koirien ruokkiminen vääränlaisella koiranruoalla on myös synti, ja meidän on myös alettava puuttua siihen.
Mutta tässä on aivan ilmeisesti kyse jostain paljon suuremmasta kuin siitä, millaista koiranruokaa ostamme tai jopa siitä, kuinka valitsemme matkustaa paikasta toiseen. Joten, mitä täällä oikein tapahtuu?
ISO VALHE
Ensisilmäyksellä, on houkuttelevaa käydä tämän läpinäkyvän teeskentelyn kimppuun yksinkertaisesti huomauttamalla, että koko ”vihreä” agenda yhteiskuntamme muuttamiseksi ylhäältä alas Äiti Maan pelastamisen nimissä on täydellinen ja täysi valhe.
Meille kerrotaan, että sähköajoneuvot ovat niin tärkeä osa Suurten nollaajien suunnitelmaa pelastaa planeetta, että monet Yhdysvaltojen osavaltiot ovat alkaneet antaa niihin toimeksiantoja. . . . Mutta käy ilmi, että nämä ”vihreät” sähköajoneuvot tuottavat elinkaarensa aikana 70 % ENEMMÄN päästöjä kuin tavalliset bensiinikäyttöiset ajoneuvot, jotka niiden on tarkoitus korvata ”akku- ja terästuotannon hiili-intensiteetin sekä alumiinin osuuden kasvun vuoksi ladattavassa autossa”.
Meitä kehotetaan lopettamaan lihan syöminen karjankasvatuksen tuhoisten ympäristövaikutusten vuoksi, ja meitä kehotetaan syömään laboratoriossa valmistettua biotahmaa. . . . Mutta meille ei ole kerrottu, että Gatesin ja hänen kaltaistensa tuuppaaman ”vihreän” laboratoriosuunnittellun synteettisen ”lihan” hiilijalanjälki on itse asiassa 25 KERTAA SUUREMPI kuin oikealla lihalla.
Meitä varoitetaan jatkuvasti siitä, että niin sanotut ”fossiiliset polttoaineet” ovat maailmanlopun ennusteita, ja että meidän on vaihdettava täysin uusiutuvaan sähköverkkoon tai kohdattava sääjumalien viha. . . . Mutta meille ei kerrota, että planeetalla ei ole tarpeeksi tunnettuja mineraaliesiintymiä edes yhden sukupolven uusiutuvien teknologiayksiköiden valmistamiseksi, tai että prosessi litiumioniakkuihin tarvittavan litiumin louhimiseksi tässä hypoteettisessa uusiutuvassa energiaverkossa on itsessään aiheuttamassa suunnatonta tuhoa ympäristölle, tai että uusiutuvan energian kannattajien mainostamat aurinkopaneelit ovat tikittävä ympäristön aikapommi vaikeasti hävitettävästä myrkyllisestä jätteestä, tai että ”vihreän” energian myytti on oligarkkien huijaus heidän halutessa estää ihmisjoukkoja käyttämästä niitä runsaita energiavarantoja, jotka ovat nostaneet ihmiskunnan pois köyhyydestä.
Ja, luonnollisesti, meille ei koskaan kerrota, että koko lähtökohta, jolle tämä korttitalo on rakennettu – eli että ihmisen aiheuttama hiilidioksidi on globaali termostaatti, ja että maailma lämpenee (JA jäähtyy!) toimintamme seurauksena – on itsessään vääräksi todistamaton, pseudotieteellinen hölynpöly, pointti, jonka olen yrittänyt tehdä kerta toisensa jälkeen ja toisensa jälkeen. (Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.)
Kuten sanon, on houkuttelevaa hyökätä räikeitä valheita vastaan nimellisarvolla ja heidän omilla ehdoillaan. Ikään kuin olisimme tekemisissä tieteellisten tosiasioiden kanssa, jotka voidaan rauhallisesti kumota yksi kerrallaan, sen sijaan, että psykopaatit yrittävät manipuloida meitä osallistumaan ihmiskunnan teurastukseen.
Mutta, kun keskustelu kääntyy tavallisesta ”meidän on vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä planeetan pelastamiseksi” -valheesta paljon synkempään ”meidän on alettava laskea (ja vähentää) lemmikkiemme hiilitassunjälkeä” -valheeseen, pitäisi olla selvää jopa vähiten tarkkanäköisille keskuudessamme, että ilmastoagenda on saamassa paljon synkemmän käänteen.
ISOMPI VALHE
Jos olisit rikas ja vaikutusvaltainen oligarkki, jolla on eugenistisia uskomuksia ja halu vähentää väestökantaa, sinun olisi vaikea suunnitella tehokkaampaa suunnitelmaa väestönpoistosuunnitelmasi toteuttamiseksi kuin se, jota levitetään eteemme.
Ensinnäkin vakuutat yleisön siitä, että heidän ”päästönsä” ovat uhka ihmiskunnan ja jopa planeetan pitkän aikavälin selviytymiselle.
Sitten totutat ihmisjoukot laskemaan jatkuvasti päivittäisten toimiensa ”hiilijalanjälkeä” ja koulutat heidät hyväksymään yhä suurempia uhrauksia tuon ”jalanjäljen” pienentämisen nimissä.
Lopuksi vakuutat herkkäuskoiset tavalliset ihmiset siitä, että todellinen ongelma ei ole heidän teoissaan vaan heidän olemassaolossaan. Saat heidät uskomaan, että elämä itsessään on perisynti luontoa vastaan, ja että he olisivat pienempi taakka, jos he eivät pitäisi sitä lemmikkiä. Tai jos heillä ei olisi sitä lasta. Tai jos he itse eivät olisi koskaan syntyneet.
Prosessi on hienovarainen, eikä siitä tule todennäköisesti koskaan niin karua kuin suora käsky ”tapa itsesi pelastaaksesi Luontoäiti!”. Mutta ajan myötä sukupolvien propaganda, indoktrinaatio ja ehdollistaminen vaikuttavat: samat ihmiset, jotka aloittivat ”vihreän, kestävän, uusiutuvan” tien pelastaakseen ihmiskunnan sääjumalien eksistentiaaliselta uhalta, ovat vähitellen vakuuttuneita siitä, että ihmiskunta itse on ongelma. Pian he laskevat itse elämää hiilijalanjäljen perusteella ja etsivät tapoja vähentää sitä.
Jos tämä kaikki kuulostaa epäilyttävän tutulta, onnittelut! Olet kiinnittänyt huomiota! Todellakin, kuten pitkäaikaiset corbetterit epäilemättä tietävät jo nyt, tämä on juuri globalististen oligarkkien suunnitelma, kuten Rooman klubin toinen perustaja Alexander King ilmaisi vuoden 1991 manifestissaan ’The First Global Revolution’:
Etsiessämme uutta vihollista yhdistämään meitä, keksimme, että saastuminen, ilmaston lämpenemisen uhka, vesipula, nälänhätä ja muut vastaavat sopivat tähän. Kokonaisuudessaan ja vuorovaikutuksessaan nämä ilmiöt muodostavat yhteisen uhan, joka kaikkien on kohdattava yhdessä. Mutta nimeämällä näitä vaaroja vihollisiksi joudumme ansaan, josta olemme jo varoittaneet lukijoita, nimittäin oireiden sekoittamiseen syihin. Kaikki nämä vaarat johtuvat ihmisen väliintulosta, ja vain muuttuneiden asenteiden ja käyttäytymisen kautta ne voidaan voittaa. Todellinen vihollinen on silloin ihmiskunta itse.
Kaivaessamme syvemmälle, huomaamme (luonnollisesti), että elitistit eivät kuulu tähän ”vihollisen” luokkaan. Ei, hiilieugeniikan kieroutuneeseen ideologiaan kiinnittyen he uskovat itsensä ja jälkeläistensä ansaitsevan sivilisaation hedelmiä ja ihmisen toiminnan mukanaan tuomia teknologisia mukavuuksia. Vain me ”hyödyttömät syöjät” ansaitsemme rajoittamisen, vähentämisen ja (viimein) eliminoinnin.
Valitettavasti tämä ei ole mikään hypoteettinen suunnitelma jollekin kaukaiselle tulevaisuuden dystopialle. Sitä ollaan jo toteuttamassa.
Propagandaa, joka pakottaa yleisön hyväksymään (ja jopa omaksumaan) hiilisäännöstelyn, on kuulutettu julki jo vuosikymmeniä.
Optimum Population Trust -järjestö perusti ”PopOffsets”-ohjelmansa, jonka avulla teollisuusmaiden varakkaat jäsenet voivat myötävaikuttaa kolmannen maailman kannan vähentämiseen 14 vuotta sitten.
Ajatus siitä, että eläimet ovat itsessään ympäristöhaitta, on juurtunut niin perusteellisesti, että hallitukset ympäri maailmaa murskaavat nyt maanviljelyä ja karjataloutta, ja (kuten olemme nähneet) jopa lemmikkien pitäminen on nyt kyseenalaistettu.
Ja mikä huomattavinta, perusvaistomme – mennä eteenpäin ja lisääntyä lajimme säilyttämiseksi – on nyt niin laajan hyökkäyksen kohteena tämän malthusilaisen kuoleman kultin edistäjien yritysmediassa, että tuskin edes huomaamme päättymättömältä näyttävää sarjaa tarinoita, jotka varoittavat meitä ympäristökuormituksesta, jota vauvat aiheuttavat planeetalle.
Loppujen lopuksi ihmisen elämä voidaan mitata hiilessä. Logiikasta seuraa, että sitä on vähennettävä. . . nollaan.
VALHEEN LOPPU
Tietenkin nämä narratiivit hiilieugeniikasta ja globaalista väestökadosta vaikuttavat melko mahtavilta verrattuna näennäisen triviaaliseen tarinaan ”hiilitassunjäljistä”, josta aloitimme tänään. Mutta se on juuri se pointti. Olemme erittäin pitkän ehdollistamisprosessin keskivaiheessa, joka on suunniteltu näyttämään aluksi harmittomalta. Mutta älkää erehtykö: jos eugenikot saavat tahtonsa, ihmiset, jotka käyvät läpi tämän prosessin, haluavat aktiivisesti juuri sitä ihmisväestön kannan vähentämistä, jota oligarkit niin kiihkeästi haluavat.
Kyllä, on tärkeää tarkastella tämän valheen yksityiskohtia. Loppujen lopuksi, jos aiomme todella päästä eroon ehdollistamisesta, meidän on todella ymmärrettävä, että koko vihreä agenda – vihreästä energiahuijauksesta ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen tähtäävään huijaukseen – on harhautus. Meidän on kyettävä ilmaisemaan ympäristöstä oikeutetusti huolissaan oleville, että Maan todelliset ympäristöongelmat vain pahenevat ilmastokultistien käskyjä noudattamalla. Meidän on ymmärrettävä, että toisin kuin kaikki kulttuuriset ehdollistamiset, harhakasvatus ja propagandistinen indoktrinaatio, joita olemme vastaanottaneet koko elämämme, ihmisen kekseliäisyys ja neuvokkuus auttavat meitä vastaamaan näihin ongelmiin.
Mutta viime kädessä tämä ei ole sellainen argumentti, joka voitetaan faktoilla ja luvuilla, koska se ei ole rationaalinen argumentti ollenkaan. Sen sijaan se on mahdollisten yhteiskuntainsinöörien kyyninen yritys käyttää vuosisatojen ”ihmiseläintä” koskevaa tutkimustaan aseistaakseen Thanatos ja pakottaakseen ”hyödyttömät syöjät” kävelemään vapaaehtoisesti teurastukseensa.
Tätä varten meidän on astuttava tämän kehittyvän narratiivin eteen ennen kuin se saavuttaa väistämättömän seuraavan hiiliannostelun, uusfeodalismin ja väestön joukkovähennyksen vaiheen. Meidän on hylättävä täysin ja kerta kaikkiaan ”hiilijalanjälki” valhe, ennen kuin se kärjistyy seuraavaan vaiheeseen kutsumalla sitä sellaiseksi kuin se on: ihmisten vastaiseksi agendaksi, jota levittävät ne, jotka haluavat hallita muita.
Ihmislaji ei ole syöpä tämän maan päällä. Lemmikkejämme ei mitata niiden hiilitassunjäljillä. Lapsemme eivät ole taakka planeetalla.
Heti, kun alamme hyväksyä mitä tahansa näistä kieroutuneista lähtökohdista, astumme sisään teurastamoon johtavalle kourulle.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 19.6.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: Carbon Pawprints and the Rationing of Life
