Digitaalinen ID ja pakkomielteemme ”identiteetistä”

1960-luvun TV-ohjelmassa ’Saarroksissa’ Patrick McGoohanin hahmo on nimeämätön brittiläinen tiedusteluagentti, joka eroaa työstään syistä, joita ei ole selitetty, joutuu kaasutetuksi ja herää vangittuna petollisen ihanassa paikassa nimeltä Kylä.

Hänelle on annettu numero Kuusi, jotta hänet tunnistetaan. Ensimmäisessä jaksossa hän tapaa numeron Kaksi, joka kertoo hänelle: ”Päässäsi oleva tieto on korvaamatonta. En tiedä ymmärrätkö, kuinka arvokas omaisuus olet.”

Ensimmäisessä tapaamisessa numero Kuusi saa selville, että ”he” ovat seuranneet häntä koko hänen elämänsä. Numero Kaksi kertoo hänelle: ”Emme tiedä sinusta paljoakaan, mutta eräs haluaa tietää kaiken.”

Tämä ”tietämisen” pakkomielle on jatkunut tuhansia vuosia. Supistetaan numeroon, jotta meidät voidaan helpommin tutkia ja luokitella. Menettää yksilöllisyytemme, samalla kun meille kerrotaan, että olemme tärkeitä sisällämme kantamamme tiedon vuoksi. Mitä se tekee ihmisen itsetunnolle?

Näyttää siltä, että mitä enemmän ”tiedämme” itsestämme, sitä vähemmän todellisia meistä tulee. Ehkä alkuperäisasukkaat olivat saaneet kiinni jostain, kun he kieltäytyivät valokuvaamisesta uskoen, että kamerat varastivat heidän sielunsa. Joka kerta, kun tarjoamme itsestämme enemmän teknologisiin laitteisiin, tuleeko meistä vähemmän ihmisiä täällä – ”todellisessa” maailmassa? Mikä on todellista? Tiedämmekö edes enää? Heillä oli tapana sanoa: ”kuva on tuhannen sanan arvoinen”. Mutta kuvat voivat tehdä fantasiasta totta nyt ja todellisuudesta jäljitelmää.

Tunnistaminen on kehittynyt tuhansien vuosien aikana fyysisistä symboleista ja ihon merkinnöistä tai tatuoinneista kirjoitettuun sanaan ja nyt biometriseen todentamiseen. Voidaan sanoa, että ihmisillä on aina ollut pakkomielle tilastoista tai tiedonkeruusta.

Sana ”tilasto” tulee 1700-luvun saksalaisesta sanasta statistik, joka tarkoitti ”valtiotietojen analysointia”. Hallituksille tiedonkeruu on erityisen arvokasta.

Ensimmäinen tunnettu tapaus, jossa hallitus keräsi tietoja kansalaisistaan, juontaa juurensa Babyloniaan noin 3800 eaa. Hallitusten piti tietää, kuinka monta ihmistä siellä oli, jotta he voisivat laskea, kuinka paljon ruokaa tarvitaan heidän ruokkimiseen. Olennainen ja välttämätön laskelma.

Raamatussa on kirja nimeltä Neljäs Mooseksen kirja (Book of Numbers), jossa Jumala käski Moosesta Siinain erämaassa laskemaan ne, jotka pystyivät taistelemaan. Tunnetuin raamatullinen esimerkki on, kun Maria ja Joosef matkustivat Betlehemiin laskettavaksi ja siksi Jeesus syntyi siellä.

Rooman valtakunta antoi vallan moraalinvartijalle, joka oli vastuussa väestönlaskennan ylläpitämisestä, kuten valtiontalouden ja julkisen moraalin valvonnasta.

Englannin kuningas Henrik V otti vuonna 1414 käyttöön ensimmäiset ”passit” niille, jotka matkasivat kuninkaan liikeasioissa ulkomaille.

Vuoden 1829 Metropolitan Police Act -laki tunnusti poliisin tarpeen kerätä asiakirjoja, jotta voidaan säilyttää tiedostoja yksilöistä, jotka tunnistetaan numeerisesti.

Vuoteen 1849 mennessä Alankomaat oli kehittänyt ensimmäisen hajautetun henkilönumerojärjestelmän (PN). Ja vuoteen 1936 mennessä Yhdysvallat julkaisi ensimmäiset sosiaaliturvakortit.

1800-luvun puolivälistä lähtien valokuva- ja sormenjälkitunnistus tuli tärkeäksi myös tunnistusjärjestelmässä.

Vuonna 1977 kaikki tämä tieto alettiin syöttää tietokoneisiin. Ja silloin tämä identifioinnin pakkomielle lähti todella käyntiin. Tietokoneet mahdollistivat ihmisten tietojen keräämisen ja tallentamisen.

Vuonna 2004 Yhdysvallat otti käyttöön ensimmäiset osavaltion laajuiset automatisoidut kämmenjälkitietokannat, joita FBI käytti pääasiassa rikollisten tavoittamiseen.

Vuonna 2010 Aadhaar, maailman suurin biometrinen digitaalinen ID-systeemi, debytoi Intiassa.

Järjestelmä ”tallentaa ihmisten sormenjäljet ja/tai iirisskannaukset sekä määrittää yksilöllisen 12-numeroisen Aadhaar-numeron. Vuoteen 2019 mennessä lähes 1,2 miljardia ihmistä oli ilmoittautunut vapaaehtoisesti ohjelmaan, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa valtion ohjelmien todentamista ja samalla vähentää petoksia”.

Biometrinen todentaminen ”tuli kuluttajamarkkinoille vuonna 2013, kun Apple sisällytti sormenjälkitunnistimen iPhone 5S:ään. Muut älypuhelinvalmistajat ovat seuranneet esimerkkiä. Apple Touch ID täydennettiin myöhemmin Face ID:llä iPhone X:ssä vuonna 2017”.

Tietokoneen piti tehdä elämästämme helpompaa ja mukavampaa. Emme hukkuisi enää paperityöhön. Jokainen henkilö olisi helposti tunnistettavissa. Tämä on ollut kaikkea muuta kuin niin.

Kuinka monella tavalla meitä nyt vaaditaan todistamaan keitä olemme? Kun kerran se oli fyysinen itsemme, yksinkertaisesti pituutemme ja painomme, silmiemme väri, se, että meidät tunnettiin syntymäkylässämme, se oli siinä. Ihmisillä ei ollut ”identiteettikriisejä”. Ihmisillä ei ollut pakkomiellettä luokitella itseään sadalla eri tavalla, listata pronomininsa tai vahvistaa olemassaoloaan sosiaalisessa mediassa saamiensa tykkäysten määrällä.

Näin meille nyt tapahtuu. Tämä identiteetin todistamisen pakkomielle on kuin lumipallo, joka vierii alas vuorelta ja kasvaa kooltaan ja nopeudeltaan ilman mitään pysähtymismahdollisuutta. Kaikki keinot, joilla hallitus voi mahdollisesti tunnistaa kansalaisia ja ottaa heidän tietojaan, on nyt toteutettu, eikä se vieläkään riitä. Puheentunnistus, iiriksen tunnistus, kasvojen tunnistus, DNA-sekvensointi, käden geometria ja verisuonikuvioiden tunnistus, joka perustuu käsien verisuonimalliin ja jopa seuraa jokaisen yksilöllistä sydämenlyöntiä.

Joskus mietin, ovatko kaduilla vaeltavat ja keskenään juttelevat ”psyykkisesti sairaat” todella hyödyntäneet kaikkea sitä ympäriinsä leijuvaa tietoa. Missä se kaikki tieto on? Minne se menee? Onko se loukussa jossain muussa ulottuvuudessa, jota emme ymmärrä? Ehkä se loputtoman kaiken ja ei-mitään koskevan keskustelun massiivinen kerääntyminen murtautuu jotenkin niiden tietoisuuteen, jotka kuulevat ääniä – vain palasia siitä.

Olisi vaikea olla tulematta hulluksi näissä olosuhteissa. Meistä kaikista tulee hieman (tai ehkä paljon) hulluja tämän tietomäärän painosta, joka imetään pois meistä, syötetään Koneistoon, jossa laskelmia tehdään, ja sitten takaisin aivoihimme ja kehoomme. Sitä ei käytetä vain tietojen keräämiseen, kuten ennen, vaan myös meidän hallitsemiseen näillä tiedoilla.

Jokainen, joka haluaa käyttää vaikutusvaltaa ja manipuloida kansalaisia, olipa kyseessä hallitukset, lääkeyhtiöt, markkinointiyritykset – mikä tahansa yritys tai yksittäinen henkilö – poliittiset puolueet, varkaat, kieroutuneita taipumuksia omaavat, kiristäjät, salamurhaajat…

pääsee käsiksi asuinpaikkaasi, puhelinnumeroihisi, fyysiseen kuvaukseesi, valokuvaasi, ikääsi, lääketieteellisiin ongelmiisi, kaikkiin laillisiin rikkomuksiin elämäsi aikana, olivatpa ne sitten vakavia rikoksia tai pieniä rikkomuksia, vanhempiesi, lastesi ja puolisosi nimiin, poliittisiin puolueisiin kuulumiseesi, työpaikkaasi ja siihen mitä teet, omistamaasi omaisuuteen ja sen arvoon, ja joskus jopa psykoterapeuttien muistiinpanoihin, lääkäreiden rekistereihin ja taloudellisiin tietoihin.

He voivat selvittää, mitä haluat tehdä vapaa-ajallasi, heikkoutesi ja vahvuutesi, jos omistat koiran, jokaisen maan, jossa olet matkustanut ja milloin, jos olet herkkä, suloinen, vihainen, väkivallan partaalla. He osaavat laskea oletko uskonnollinen, valehtelija, tekopyhä, oletko väärän tai valheellisen tiedon levittäjä, kapinallinen. Näytätkö pronominisi, kuinka montaa lääkettä käytät, oletko huumeriippuvainen? Lista on loputon.

Kaikki alkoi niin yksinkertaisesti. Vain tapa laskea, kuinka monta ihmistä asui tietyssä paikassa, tai todistaa maan omistajuus, tai että matkustit kuninkaan asioilla.

Nyt sen sijaan, että olisit lopullinen todiste siitä, kuka olet, on olemassa sata erilaista tapaa, joilla suuri Koneisto tunnistaa sinut, ja jos et ole synkronoitu Koneiston kanssa, olet vaikeuksissa. Työpöydän takana ei ole enää edes henkilöä, jonka luo voisit mennä katsomaan hänen silmiinsä ja huutamaan turhautuneena: ”Katso, tässä minä olen, tämä olen minä!”

Jos lakkaat olemasta Koneistossa, lakkaat olemasta sen ulkopuolella. On lähes mahdotonta paeta valtavaa Koneistoa, joka imee meidät siihen. Jokaisen olemuksemme osan. On kuin se olisi ottanut identiteettimme pakkomielteeksi itselleen. Se vaatii, että todistamme yhä uudelleen, keitä olemme, ja mitä enemmän teemme, sitä vähemmän tyytyväiseltä se vaikuttaa.

IBM kvanttitietokone. Kuva: Boykov, Shutterstock.

Tietenkin, tässä vaiheessa se pystyy suorittamaan vain tuon yhden tietyn laskelman, mikä tarkoittaa, että olemme vielä muutaman vuoden päässä siitä, kun kvanttilaskenta valtaa maailman.

Muutama vuosi? Se ei ole kovin pitkä aika. Kuulostaa huolestuttavalta. Joten miksi jatkamme tätä?

Digitaaliset tietokoneet saavuttavat pian vaativien teknologioiden, kuten tekoälyn, rajat. Ajattele vain näiden kahden ennusteen vaikutusta: vuoteen 2025 mennessä pelkät kuljettajattomat autot voivat tuottaa yhtä paljon dataa kuin koko maailmassa on nykyään; Ihmiskehon jokaisen solun digitointi ylittäisi kymmenen kertaa maailmanlaajuisesti tallennetun datan. Näissä ja monissa muissa tapauksissa meidän on löydettävä tapoja käsitellä ennennäkemättömän suuria tietomääriä ja monimutkaisuutta. Esiin astuu kvanttilaskenta.

Mutta, miksi? Miksi se on välttämätöntä?

En usko, että ymmärrämme, mikä ajaa tätä kyltymätöntä pakkomiellettä kerätä joka ikinen miljardien ihmisten mieliin tallennettu data, jokainen intiimi yksityiskohta seksitottumuksista suosikki-TV-ohjelmiin, köyhimmästä lapsesta, joka kerjää Mumbain kaduilla ruokaa Beverly Hillsin rikkaimpaan teini-ikäiseen, joka valittaa äidilleen, että hänellä on oltava uusin iPhone tai hän kirjaimellisesti kuolee.

Kyse ei voi olla vain siitä, että meidät saadaan ostamaan enemmän tavaraa tai miljardöörien egoista, kun he kilpailevat siitä, kuka voi ”hallita maailmaa”.

Siinä täytyy olla muutakin.

Kaikista tavoista, joita olemme oppineet keräämään tietoa, kaikista koneista, jotka olemme rakentaneet auttamaan meitä järjestämään ja laskemaan sitä ja käyttämään sitä väestön hallitsemiseen, sitä pidemmälle tämä valvonta näyttää sormien välistä liukuvan. Huipulla olevat eivät tietenkään koskaan myönnä sitä. He ajattelevat, että heidän tarvitsee vain tehdä muutama lisäsäätö.

MICROSOFT ON VARMA, ETTÄ HE “SAAVAT SEN OIKEIN.” SITÄ VARTEN HE RAHOITTAVAT ID2020 ID:TÄ

He perustelevat digitaalista tunnistettaan kertomalla meille, että ”kyky todistaa kuka olet on perus- ja universaali ihmisoikeus. Koska elämme digitaalisella aikakaudella, tarvitsemme luotettavan ja varman tavan tehdä se sekä fyysisessä maailmassa että verkossa”.

Jos se on minun luontainen oikeuteni, miksi Microsoftin on annettava se minulle? Se, mitä he todella tekevät, on sen vieminen minulta pois.

Covid-kriisi oli perimmäinen peruste kerätä yhä enemmän tietoa terveyden ja turvallisuuden varjolla. Tätä tarkoitusta varten Microsoft kokosi ryhmän maailmanlaajuisia kumppaneita. Tässä niistä neljä:

GAVI: Rokotusliittouma. Bill & Melinda Gates Foundation -säätiön perustama ja rahoittama, tähän mennessä 4,1 miljardilla dollarilla.

Accenture. Käsittelee kyberturvallisuutta, tekoälyä ja kestävyyttä. Ei ole yllätys, että Accenturen kolme huippurahoittajaa ovat Vanguard Group, BlackRock ja State Street Corporation.

Rockefeller Foundation -säätiö. Rockefeller-säätiö työskentelee ”rokotusmäärien lisäämiseksi ja maailmanlaajuisen terveyden tasa-arvon parantamiseksi ja tekee yhteistyötä maan sisäisten kumppaneiden kanssa saadakseen tietoa, jakaakseen näkemyksiä ja lisätäkseen rokotteiden kysyntää yhteisöissä, joissa rokotusaste on alhainen”.

Ja se iso, Microsoft. The Intercept -artikkeli paljastaa ”Microsoftin poliisivaltion”:

MICROSOFT OMISTAA PATENTIN KRYPTOVALUUTTASYSTEEMIIN, JOKA KÄYTTÄÄ KEHON AKTIIVISUUSTIETOJA

Bill & Melinda Gates Foundation -säätiö ja Microsoft käyttävät miljardeja tunnistaakseen jokaisen planeetalla olevan, jotta he voivat rokottaa jokaisen ihmisen; istuttaa sisällemme laite, jolla voit ostaa ja myydä kryptovaluuttoja; yhdistä kaikki digitaaliseksi henkilötunnukseksi, jotta voit ”todistaa” kuka olet.

ICC, MASTERCARD, IBM LIITTYVÄT ID2020 HYVÄN TERVEYDEN PASSIN ALOITTEESEEN

ID2020 julkaisi Good Health Pass Collaborative -yhteistoiminnan edistääkseen yhteentoimivuutta useiden organisaatioiden kehittämien COVID-19-terveystietoratkaisujen välillä.

Uuden aloitteen jäseniä ovat muun muassa Airports Council International (ACI) -järjestö, Hyperledger sateenvarjoprojekti, COVID-19 Credentials Initiative -yhteisö, International Chamber of Commerce (ICC) eli Kansainvälinen kauppakamari, Mastercard ja monet muut.

Voit lukea koko jutun täältä.

MIT JA HEIDÄN “NÄKYMÄTÖN MUSTE” ROKOTETATUOINNIT

Tutkijat ovat nyt kehittäneet uuden tavan tallentaa potilaan rokotushistoriaa: tallentamalla tiedot paljaalla silmällä näkymättömään väriainekuvioon, joka annostellaan ihon alle samaan aikaan rokotteen kanssa.

Tutkimusta rahoittivat – tietysti – Bill ja Melinda Gates -säätiö sekä Koch-instituutti.

Kaikki alkoi kauan sitten symboleista ja merkinnöistä ihollamme. Ja tässä ollaan jälleen, tekemässä samaa asiaa. Olemmeko todella edistymässä vai olemmeko todella palaamassa täyden ympyrän alkuun. Takaisin henkilöllisyytemme todistamiseen ihoamme viiltämällä tunnistaaksemme keitä olemme numeroiden ja symbolien avulla.

Olen katsonut ’Saarroksissa’ uudelleen. Muistan katsoneeni sitä lapsena. Se oli outoa ja koukuttavaa. En ymmärtänyt sitä. Luin nyt hykertäen, että McGoohan teki sen ”pienelle yleisölle – älykkäille ihmisille”.

Ohjelman viimeinen jakso on täsmälleen sama kuin ensimmäinen. Kuutosta ei voida vapauttaa vankeudesta. Hänen on jatkuvasti taisteltava tuntemattomia voimia vastaan, jotka yrittävät avata hänen syvimmät salaisuutensa ja varastaa hänen tarinansa samalla, kun hänet yritetään muuttaa tottelevaiseksi, tyhjäksi kuoreksi.

McGoohan sanoi, että viimeisen kohtauksen on tarkoitus osoittaa, kuinka ”vapaus on myytti”. Sarjalla ei ole ratkaisua, koska ”jatkamme vankeina olemista”.

Kuka laittoi meidät tähän vankilaan? Onko se joku ulkopuolinen voima vai olemmeko se itse?

Kuinka voimme vapauttaa itsemme tästä pakkomielteestä todistaa, keitä olemme, kun mitä enemmän yritämme, sitä pidemmällä olemme eksyksissä Koneiston* sisällä.

*Käytän kirjoituksissani usein termiä Koneisto, kiitos yhden suosikkikirjailijoistani Jonathan Twelve Hawksin ja hänen kirjansa, ’The Traveler’ (Matkustaja).

Artikkelin on kirjoittanut Karen Hunt 9.12.2022 ja se on luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Digital ID and Our Obsession with “Identity”