Charlesin imperiumi: kuninkaallinen nollauskompa

Winter Oak
0 kommenttia

1. CHARLES SUURI NOLLAAJA

Kun Great Reset – Suuri nollaus/uudelleenasettaminen – käynnistettiin virallisesti vuonna 2O2O, sitä eivät tehneet Klaus Schwab tai Bill Gates, vaan Walesin prinssi Charles, Britannian kruununperijä.

Buckingham palatsissa vuonna 1948 syntynyt Charles tunnetaan maailmanlaajuisesti parhaiten epäonnistuneesta avioliitostaan Lady Diana Spencerin kanssa, joka kuoli liikenneonnettomuudessa Pariisissa vuonna 1997, vuosi avioeron jälkeen.

Hänen virallinen verkkosivustonsa ilmoitti 3. kesäkuuta 2020: ”Tänään Walesin prinssi käynnisti HRH:n Sustainable Markets Initiative -aloitteen (Kestävät markkinat) ja Maailman talousfoorumin kautta uuden maailmanlaajuisen aloitteen, The Great Reset”.

Kuninkaallinen twiitti julisti: ”#TheGreatReset-aloitteen tarkoituksena on varmistaa, että yritykset ja yhteisöt ’build back better – rakentavat takaisin paremmin’ asettamalla kestävät liiketoimintakäytännöt toimintansa ytimeen, kun ne alkavat toipua koronaviruspandemiasta”.

Tämä saattaa tulla hieman yllätyksenä niille, jotka pitävät Charlesia kömpelönä, mutta mukavana hahmona, joka puhuu kasveilleen, rakastaa perinteistä arkkitehtuuria, suojelee luontoa ja yrittää auttaa nuoria tulemaan toimeen elämässä.

Todellisuudessa, kuten tässä tulemme osoittamaan, hän on kuitenkin päämies (tai hyvin halukas keulakuva) valtavassa valtakunnassa, joka koostuu häijyistä taloudellisista intresseistä, jotka piiloutuvat tekopyhästi hyväntekeväisyysfilantropian julkisivun taakse.

 2. GLOBAALIT TAVOITTEET 

Charles on ollut hyvin kiireinen noin 50 viime vuoden aikana perustaessaan järjestöjen yhteenliittymän nimeltä The Prince’s Charities (Prinssin hyväntekeväisyysjärjestöt), joka kuvailee itseään ”Yhdistyneen kuningaskunnan suurimmaksi moniammatilliseksi hyväntekeväisyyshankkeeksi”.

Nämä ovat levittäytyneet myös ulkomaille ja luoneet hämmentävän maailmanlaajuisen järjestöjen, säätiöiden ja rahastojen verkoston.

Asioiden yksinkertaistamiseksi keskitymme tässä vain muutamaan tunnetuimpaan järjestöön, aloittaen UK:sta Business in the Community (Liiketoiminta yhteisössä) -järjestöllä .

Tämä elin kuvailee itseään ”suurimmaksi ja pisimpään toimineeksi liike-elämän johtamaksi jäsenjärjestöksi, joka on omistautunut vastuulliselle liiketoiminnalle”, se perustettiin alun perin vuonna 1982 nimellä The Prince’s Responsible Business Network (Prinssin vastuullinen liiketoimintaverkosto).

Sen agenda on hyvin samansuuntainen kaikkien Great Reset -hankkeen keskeisten osatekijöiden kanssa.

Se julistaa esimerkiksi seuraavaa: ”Business in the Community (BITC) työskentelee yritysten kanssa kiihdyttääkseen toiminnan tahtia ja laajuutta, joilla pyritään saavuttamaan Yhdistyneiden Kansakuntien globaalit tavoitteet, jotka tunnetaan myös nimellä kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals – SDGs)”.

Charlesin rahanahneelle seurueelle on hyvä uutinen, että ”yritysten vastuullinen johtaminen” YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ”avaa myös liiketoimintamahdollisuuksia”.

YK:n Euroopan päämaja 28.4.2016, Geneve, Sveitsi. Kuva: Mark Van Scyoc, Shutterstock.

Business in the Community -järjestöllä on oma WEF:n tyylinen ”Future Leaders Board – Tulevaisuuden johtokunta”, ja se vaati jo vuonna 2017 Klaus Schwabin tavoin, että ”yritysten on varmistettava osallistava digitaalinen vallankumous”.

Sen raportti ”A Brave New World? – Uusi uljas maailma?” sisältää kaikki tutut Suuren nollauksen ”painopisteet”, kuten osallisuuden (”Rakenna digitaalisia yhteyksiä, valmiuksia ja luottamusta, jotta kaikki voivat hyötyä digitaalitaloudesta”) ja elinikäisen oppimisen (”Valmista työntekijöitä. Tarjoa digitaalisia taitoja ja elinikäistä oppimista sopeutumiskykyisen työvoiman luomiseksi”).

Siinä ennakoidaan neljättä teollista vallankumousta (”Ennakoidaan automaatiota. Luodaan uusia rooleja, joissa teknologia täydentää ihmistä, ja tuetaan yhteisöjä siirtymän hallinnassa”), ja tavoitteena on luonnollisesti suurempien voittomarginaalien saavuttaminen (”Siirrytään uusiin liiketoimintamalleihin, joilla vähennetään hukkaa ja lisätään omaisuuserien tuottavuutta”).

On varhainen maininta ”seuraa ja jäljitä” -fraasista, joka tuli niin tutuksi lukitusten aikana (”Seuraa, jäljitä ja ratkaise”), ja puffataan Blockverify-yritystä, ”lontoolaista startup-yritystä, joka käyttää teknologiaa tuotteiden jäljittämiseen, tallentamiseen ja todentamiseen tavalla, joka kirjataan pysyvästi lohkoketjuun… Blockverify on pilotoinut ratkaisuja lääke- ja kauneusalan yritysten kanssa”.

Raportissa edistetään älykästä maataloutta Unileverin Marcatus Mobile Education Platform -alustan muodossa, joka on ”Unileverin, Oxfamin ja Ford-säätiön välinen yhteistyö pienviljelijöiden kouluttamiseksi maaseutualueilla” ja jonka tavoitteena on ”1,5 biljoonan punnan lisätulot maataloudesta vuoteen 2030 mennessä”.

Lopuksi se ”kiittää yrityskumppaneitamme Barclaysia ja Fujitsua siitä, että ne ovat tukeneet työohjelmaamme osallistavan digitaalisen vallankumouksen luomiseksi”.

Prince’s Trust Group -hyväntekeväisyysjärjestöt laajentaa tätä samaa ohjelmaa koko Kansainyhteisöön, joka on aiemmin Britannian imperiumina tunnettu laaja vaikutusalue.

Se kuvailee itseään ”globaaliksi hyväntekeväisyysjärjestöjen verkostoksi”, joka tarjoaa ”koulutus-, työllisyys-, yritys- ja ympäristöhankkeita, jotka mahdollistavat nuorten ja yhteisöjen menestymisen”.

Näyttää siltä, ​​että kyse on ”elämän muuttamisesta ja kestävien yhteisöjen rakentamisesta”.

Yhdessä sen raporteista kerrotaan: ”Kaudella 2020/2021 tuimme kumppaneidemme kanssa 60 146 nuorta 16 maassa eri puolilla Kansainyhteisöä ja sen ulkopuolella seuraavissa maissa: Australia, Barbados, Kanada, Ghana, Kreikka, Intia, Jamaika, Jordania, Kenia, Malesia, Malta, Uusi-Seelanti, Pakistan, Ruanda, Trinidad & Tobago ja Yhdistynyt kuningaskunta. Aloitimme myös työmme St Luciassa ja Yhdysvalloissa”.

Prince’s Trust -järjestöön liittyy tässä tehtävässä toinen tärkeä Charlesin verkoston solmu, British Asian Trust, kuten pian näemme.

3. VAIKUTUSIMPERIALISMI

Impaktiteollisuus on synkkä kokonaisuus, jonka olemme viimeisten tutkimusvuosien aikana havainneet piilevän jokaisen epäilyttävän kiven alla, jonka olemme kääntäneet.

Lisätietoja on artikkeleissamme Extinction Rebellion (Elokapina) -liikkeestä, Ronald Cohenista, intersektionaalisuudesta, WEF Global Shapers -verkostosta, Guerrilla Foundation -säätiöstä, Edge Fund -rahastosta ja myös yleiskatsauksessamme.

Impaktikeinottelu liittyy vahvasti Great Resetiin ja sen neljänteen teolliseen vallankumoukseen, jonka tavoitteena on luoda infrastruktuuri, jonka kautta tämä uusi digitaalisen orjuuden muoto voidaan pakottaa.

Impaktiagenda on siis väistämättä läsnä kaikkialla Charlesin valtakunnassa, vaikka se onkin hieman piilossa satunnaisesta näkökulmasta.

Joskus se on vain sana itse, joka paljastaa pelin.

Esimerkiksi Business in the Community -järjestö kertoo sivustollaan, että se työskentelee jäsentensä kanssa ”parantaakseen jatkuvasti heidän vastuullista liiketoimintakäytäntöään hyödyntäen kollektiivista impaktia yhteisöjen hyödyksi”.

”Impakti – vaikutus” tulee esiin kolme kertaa johdantosivulla.

Se näkyy jälleen sivulla, joka on omistettu BITC:n täysin ennustettavalle sitoutumiselle Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin, impaktikapitalismin kulmakiviin. Termi ”positiivinen vaikutus” on tässä yhdistetty toiseen asiaan liittyvään muotisanaan: ”tarkoitus”.

Impaktiteeman on myös hyvin omaksunut The Prince’s Trust, joka on erittäin kiinnostunut ”digitaalisista ja yhdistelmäohjelmista” ja ”online-liiketoiminnan simulaatiopeleistä”.

Perustajansa edistämän Great Resetin mukaisesti se käytti Covidia edistääkseen hyperteollista agendaa ja kuvaili yhdessä viestissä, kuinka se oli mitannut ”digitaalista vaikutustaan”.

61 % vastaajista sanoi, että ”verkko-oppiminen oli auttanut heitä tekemään muutoksia elämässään, ja suurin osa on kehittänyt uusia taitoja ja tehnyt tulevaisuudensuunnitelmia”.

Yksi työkaluista, joita Trust käyttää siihen, mitä se huolestuttavalla tavalla kutsuu ”digitaaliseksi ohjelmoinniksi”, on jotain nimeltä Vibe Check.

Tämä nuorille suunnattu, räätälöity ohjelma on ”ilmainen (kuinka ollakaan!) WhatsAppin kautta toimitettu interaktiivinen henkilökohtaisen kehityksen työkalu, joka luo heille turvallisen ja tukevan verkkoympäristön keskeisten elämäntaitojen kehittämiseen”.

”Ohjelmaa on pilotoitu Barbadoksella ja Ghanassa vuonna 2020 ja vuoden 2021 alussa käyttäen innovatiivista automaatioteknologiaa räätälöimään jokaisen nuoren kokemusta palvelussa.

”Vibe Check on suunniteltu kunkin maan nuorten tarpeisiin, ja se keskittyy luottamukseen, viestintään ja tunteiden hallintaan Barbadoksella sekä itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja yrittäjyyteen Ghanassa.”

Tämä pakkomielle kehittää ”uusia digitaalisia tiedonkeruuprosesseja”, hyväntekijän julkisivun taakse piilotettuna, on klassinen vaikutusajattelu.

Prince’s Trust International -järjestöllä on todellakin oma impaktijohtajansa, Diletta Morinello, ammattimainen ”vaikutusten mittaaja”.

Tammikuussa 2020, juuri ennen Covid-hetkeä, Morinello rekrytoi data-analyytikkoa ”kun aloitamme jännittävän uuden 5 vuoden strategiamme” ja ”nostamme merkittävästi operaatioidemme tasoa”.

Tehtävänä oli ”varmistaa, että tietomme ovat vankat ja tukevat kykyämme seurata tarkasti ja tehokkaasti vaikutustamme nuorten [sic] koulutus- ja työkokemuksiin sekä taloudelliseen tulokseemme ja varainhankintaan”.

”Vaikutuksia on mitattava useissa ohjelmissa tai interventioissa, joissa on useita sidosryhmiä eri puolilla maailmaa.”

Impakti, data, sidosryhmät… kolme termiä samalta tutulta lunttilapulta.

Kuitenkin hänen British Asian Trust -säätiönsä avulla Charles paljastaa täydellisesti osallisuutensa vaikutusimperialismin salakavalaan maailmaan.

Hän perusti tämän organisaation vuonna 2007 ryhmän kanssa, jolla on hyvät yhteydet brittiläisen Aasian bisnesihmisiin.

Vaikka British Asian Trust pitää parempana termiä ”sosiaalinen rahoitus”, se ei juurikaan tee mitään muuta piilottaakseen impaktiagendaansa.

Sen verkkosivustolla on jopa ylpeänä suositus impaktisijoitusten ”isältä” Ronald Cohenilta, joka julistaa: ”Se mitä British Asian Trust tekee sosiaalirahoituksessa, on todella uraauurtavaa: se pystyy tuottamaan elintärkeää sosiaalista edistystä laajassa mittakaavassa”.

Todellakin, kuten olemme aiemmin raportoineet, Cohen mainitsee Charlesin ja British Asian Trustin vuonna 2020 kirjassaan ’Impact: Reshaping Capitalism to Drive Real Change’ (Impakti: Kapitalismin muokkaaminen todellisen muutoksen aikaansaamiseksi).

Trust tietysti väittää ”parantavansa” lasten ja nuorten elämää Aasiassa ”YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 4, laadukkaan koulutuksen mukaisesti”.

Siinä sanotaan: ”QEI DIB (Quality Education India Development Impact Bond – Laadukkaan koulutuksen Intian kehitysvaikutuslaina) on innovatiivinen tulospohjainen rahoitusmekanismi, jonka tavoitteena on parantaa yli 200 000 alakoululaisen oppimistuloksia.”

Ja sitten se lisää: ”QEI DIB:n edetessä pyrimme luomaan koulutushinnaston, jossa esitetään kustannukset, jotka aiheutuvat tiettyjen tulosten saavuttamisesta skaalassa. Tällaista hinnastoa voivat käyttää hallitus ja rahoittajat tehdäkseen tietoisia politiikka- ja kulupäätöksiä sekä parantaakseen koulutusta koko maassa”.

Tämä on se, mistä vaikutuksessa on kyse. UNSDG-tavoitteiden täyttämisen ”kustannukset” lasketaan, ja ”sidosryhmät” ottavat nämä kustannukset julkisista varoista. Jos ”tulokset” ruksaavat kaikki oikeat kohdat, ne hyvitetään, plus vähän ylimääräistä, jotta heidän ”sijoituksensa” kannattaa.

Sillä välin näiden lasten elämät, niputettuna yhteen ”skaalassa”, muuttuvat rahoitushyödykkeiksi – kuten vuoden 2008 romahduksen aiheuttaneet subprime-asuntolainojen niput – joita voidaan seurata, jäljittää ja käydä kauppaa reaaliajassa 5G/6G:n ja ”inklusiivisen” globaalin digitaalisen panoptikonin kautta.

Keinottelijat voivat lyödä vetoa näiden lasten elämän ”menestyksestä” tai sitä vastaan ​​– ei ole väliä, kunhan niitä on saatavilla tuotteina näille laajoille, uusille kannattaville markkinoille.

Kuten olemme aiemmin varoittaneet, ”sosiaalinen rahoitus” tai impaktisijoittaminen alentaa ihmiset potentiaalisten sijoitusten asemaan, tulonlähteiksi varakkaille, hallitseville vampyyreille.

Se on digitaalista orjakauppaa.

4. VAIKUTUSVALTAISET PELURIT

Millaisia ​​ihmisiä ja organisaatioita on siis mukana Charlesin maailmanlaajuisessa verkostossa?

Aloitetaan kohdasta Business in the Community. Tämän nimikkeen tarkoituksena on luultavasti loihtia mielikuvia pienistä kulmakaupoista englantilaisissa torikaupungeissa (kuten Grantham?) tai buddhalaisista luomukoreja punovista start-upeista Charlesin pseudoperinteisessä Poundbury-kaupunkilaajennuksessa.

Mutta ei. Kuten Great Resetin käynnistäjältä voi odottaakin, projekti on tyypillinen korporatistinen sekoitus julkista ja yksityistä sektoria, joka yhdistää brittiläisen imperiumin uskolliset palvelijat heidän erittäin varakkaisiin ystäviin suuryritysten ja korkean tason rahoituksen maailmassa.

Lontoon keskustan pankkialue, jossa on kuuluisia pilvenpiirtäjiä ja muita maamerkkejä.

BITC:n pelottavan pitkä jäsenluettelo sisältää yrityksiä, kuten Accenture ja Unilever (molempia Cohen ylisti heidän osallistumisestaan pahamaineiseen impaktihuijaukseensa) sekä Big Pharma bisnekset AstraZeneca, GlaxoSmithKline ja Pfizer.

Vaikka BBC, Sky, Facebook ja Google muodostavat oletettavasti propaganda- ja sensuurisiiven, British Airways, easyJet, Heathrow Airport Limited, Shell UK ja BP olivat epäilemättä kaikki mukana niiden erityisen panoksensa vuoksi ympäristölliseen kestävyyteen.

Charlesin intohimo perheensä kiitollisten alamaisten terveyteen heijastuu Greggsin ja PepsiCo UK:n inkluusiossa, yhdessä Knorrin Quick Soups -valmistajien Unileverin kanssa.

Löydämme myös näiden kaltaisia, kuten ​​Bank of America, McKinsey (Yhdysvaltalainen konsulttiyritys, jossa Emmanuel Macron kiistanalaisesti työskentelee Ranskassa) ja Morgan Stanley (WEF-kumppani ja impaktisijoittaja, joka muistetaan sekä Hitlerin että Mussolinin rahoittamisestaan).

Muita Business in the Community -jäseniä ovat asekauppiaat Rolls Royce ja Thales Group, loistavia esimerkkejä siitä, mitä Charlesilla on mielessään ”vastuullisesta” liiketoiminnasta.

Järjestöä johtaa hallituksen johtokunta. Sen puheenjohtajana toimii Gavin Patterson, Salesforcen hallintoneuvoston puheenjohtaja ja liikevaihtojohtaja. Pilvipalveluliiketoimintaa johtaa miljardööri Marc Benioff, Time-lehden omistaja ja WEF:n San Franciscon Neljännen teollisuusvallankumouksen keskuksen virkaanastujaispuheenjohtaja.

Vielä toinen johtaja on Dame Vivian Hunt, edellä mainitun McKinseyn vanhempi osakas Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Hän on salaperäisen Trilateral Commission -järjestön jäsen, ja hän on entinen puheenjohtaja eksklusiivisessa, transatlanttisessa British American Business -yritysverkostossa.

Yksi varapuheenjohtajista on Sir Mark Weinberg, ”eteläafrikkalaissyntyinen brittirahoittaja, joka oli mukana perustamassa J. Rothschild Assurance -yhtiötä, josta tuli myöhemmin St James’s Place Wealth Management, ja on lohkoketjuyhtiö Atlas City Globalin puheenjohtaja”.

Neuvottelukuntaan kuuluu Sir Ian Michael Cheshire, Barclays UK:n entinen puheenjohtaja ja tällä hetkellä Menhaden plc:n puheenjohtaja, jonka ”vain pitkä, usean omaisuuserän sijoitusstrategia pyrkii tarjoamaan parhaan tasapainon riskin ja tuoton välillä osake-, luotto- ja yksityissektorin maailmoissa” tarjoten ”epäsymmetrisiä riski-tuotto palkkioita”.

Tämän pankkiirin rinnalla istuu kuka muu kuin Frances O’Grady, Yhdistyneen kuningaskunnan ammattiliittojen kongressin (TUC – Trades Union Congress) pääsihteeri. Kuten brittiläisen työväenluokan edustajalle kuuluu, O’Grady on myös Englannin keskuspankin johtotason johtaja.

Lopuksi löydämme BITC:n Community Leadership Boardista kenenpä muunkaan kuin kaikkien suosikkirokotevalmistajan Pfizerin Owen Marksin.

Siellä hän maallistaa silmiinpistävän päällekkäisyyden Big Pharman ja ”woke-heränneen” impakti-intersektionaalisuuden maailman välillä. Hän toimii Pfizer UK Inclusive Diversity Group -yhtiön puheenjohtajana, jonka painopiste on ”OPEN (LGBTQ), etnisyys, sukupuoli, DisAbility vammaisuus sekä sukupolvien välinen ja sosiaalinen liikkuvuus”.

Siirrytään seuraavaksi The Prince’s Trust Group -järjestöön, Charlesin vuonna 1976 perustamaan maailmanlaajuiseen hyväntekeväisyysjärjestöjen verkostoon.

Yhdistyneen kuningaskunnan entiteettiin kuuluu hyvin pitkälti samanlaisia ​​ihmisiä kuin Business in the Community liike-elämän yhteisöön.

Sen neuvoston puheenjohtajana toimii John Booth, ”yrittäjä ja filantrooppi”, jolla on ”useita pääomasijoitusintressejä sähköisessä kaupankäynnissä, mediassa ja televiestinnässä”.

Siinä on mukana kaksi Goldman Sachsin entistä kumppania: Michelle Pinggera ja Ian Mukherjee, jotka perustivat Amiya Capitalin, ”globaalin, kehittyvien markkinoiden rahaston”.

Mukana on myös Suzy Neubert, entinen JO Hambro Capital Managementin globaali jakelupäällikkö, ja Mark Dearnley, joka on aiemmin toiminut ”digitaalisen muutoksen” neuvonantajana maailmanlaajuisessa liikkeenjohdon konsulttiyrityksessä Bain & Companyssa.

Neuvoston varapuheenjohtaja on Michael Marks, Merrill Lynch Investment Managersin entinen puheenjohtaja ja MZ Capitalin ja NewSmith Capital Partners LLP:n perustajaosakas.

On informatiivista huomioida ihmiset ja yritykset, joihin Prince’s Trust -ryhmä on kietoutunut maailmanlaajuisesti.

Uudessa-Seelannissa Prince’s Trustin hallituksen puheenjohtaja on Andrew Williams, Alvariumin toinen puheenjohtaja – ”Alvarium on Aasian, Persianlahden ja Amerikan varakkaiden perheiden, yrittäjien ja instituutioiden kollaboraatio maailmanlaajuisesti hallinnoitavalla 15 miljardin dollarin omaisuudella”.

Australialaisen entiteetin yrityssponsoreihin kuuluu Australian suurin investointipankki Macquarie, kun taas Kanadassa Prince’s Trustia tukevat Finastra (työskentelee lujasti ”digitaalisen pankkitoiminnan nopeuttamiseksi”) ja Bank of America.

Sen tukijoita ovat myös Scotiabank, KPMG ja asekauppias Lockheed Martin.

British Asian Trustissa yksi hallituksen jäsenistä on Farzana Baduel, entinen konservatiivisen puolueen liikesuhteista vastaava varapuheenjohtaja ja Curzon PR:n perustaja/toimitusjohtaja.

Hän esiintyi The Times -lehdessä toukokuussa 2021 selittääkseen, kuinka paljon hän rakasti ”etätyöskentelyä”, joka on Great Resetin aikana mainostetun ”Uuden normaalin” -periaatteen tukipilari.

Toinen on Varun Chandra, ”Lontoossa toimivan yritystiedon asiantuntijan” Hakluytin johtava kumppani, jonka hämmästyttävää äskettäistä 12,8 miljoonan punnan voittojen kasvua ”auttoi henkilöstön matkustamisen väheneminen pandemian vuoksi”, kertoo The Times.

Erään mediaraportin sanoin: ”Hakluyt on erittäin salaperäinen yritys, jonka asiakasluettelossa lukee kuka on kuka bisnesmaailmassa, missä yritykset säilyttävät strategisen tiedustelun ja neuvonnan palvelunsa pyrkiessään laajentamaan toimintaansa”.

British Asian Trust -sivustolla sanotaan Chandrasta: ”Lehman Brothersissa koulutettuna hän auttoi rakentamaan säänneltyä neuvoa-antavaa yritystä Yhdistyneen kuningaskunnan entiselle pääministerille Tony Blairille”.

Hallituksessa ovat myös tohtori Shenila Rawal (joka työskenteli aiemmin World Bank maailmanpankissa) ja Ganesh Ramani, Goldman Sachsin entinen osakas.

Ramanilla on itse asiassa perheyhteys säätiön suurpäälliköön, mentyään naimisiin Ruth Powysin kanssa, Charlesin vaimon Camillan veljen Mark Shandin lesken kanssa.

Varapuheenjohtajina toimivat Asif Rangoonwala (The Independent kuvasi häntä aikoinaan ”muskelivene-playboyksi, leipomoparoniksi, omaisuuden plutokraatiksi”) ja Shalni Arora, jolla on tausta Big Pharmasta AstraZenecan ja DxS Ltd:n kanssa, ja joka on B&M Bargains vähittäiskauppamagnaatin Simon Aroran vaimo.

Johtokunnan puheenjohtaja on investointipankkiiri lordi Jitesh Gadhia, joka on työskennellyt Barclays Capitalille, ABN AMRO:lle ja Baring Brothersille.

Hän oli aiemmin vanhempi toimitusjohtaja globaalissa Blackstone -sijoitusyhtiössä Lontoossa. Kun hänet nimitettiin sinne vuonna 2010, hän innostui: ”Blackstonen voimakas suhteiden verkosto, pääoman saatavuus ja laajentuva maantieteellinen kattavuus kehittyneillä ja nousevilla markkinoilla tarjoaa ainutlaatuisen ehdotuksen asiakkaille”.

Gadhia oli myös – yllätys, yllätys! – Maailman talousfoorumin Young Global Leader.

5. PANKSTERIT, HUIJARIT JA VAKOOJAT

Mistä tahansa aidosti eettisistä näkökulmista katsottuna Charlesin valtakunnan kanssa tekemisissä olevien liiketoiminnat ovat itsessään huolestuttavia.

Mutta ongelma menee pidemmälle. Hänen eri projekteihinsa liittyvien lukuisten osallistujien ympärillä vallitsevan kiistan ja skandaalin määrä saa ihmettelemään, kuinka joku, joka haluaa tulla kutsutuksi ”Hänen kuninkaallisena korkeutena”, voi yhdistää niin monia esimerkkejä siitä, mitä useimmat meistä pitävät alhaisena elämänä.

Näkymä HSBC:n pääkonttoriin Canary Wharfissa Lontoossa 23.5.2019. Kuva: Chrispictures, Shutterstock.

Tässä on muutamia kuvaavia esimerkkejä:

HSBC on Prince’s Trustin maailmanlaajuinen perustajakumppani, ja sitä ylistetään impaktiraportissaan ”muutoksellisesta investoinnista nuoriin”, ja se on tunnistettu ”yhdeksi sitoutuneimmista ja uskollisimmista kannattajistamme”. Älä välitä siitä, että brittiläisillä pankkiireilla on pitkä historia laajoista veronkiertojärjestelmistä ja rikollisesta toiminnasta, kuten rahanpesusta. ”Gangsteripankkiireiksi” kutsutut, ”häkellyttäviin väärinkäytöksiin” osallistuneet Charlesin uskolliset kannattajat jopa ”lyöttäytyivät yhteen huumekauppiaiden ja terroristien kanssa”, selittää tämä vuoden 2013 artikkeli.

KPMG (Business in the Community ja Prince’s Trust, Kanada) on kohdannut ”useita syytöksiä laiminlyönnistä, petoksista ja eturistiriidoista, jotka ulottuvat vuosien taakse”, ja se oli äskettäin mukana jättimäisessä ”huijausskandaalissa”.

NatWest (Business in the Community) sai 264,8 miljoonan punnan sakon joulukuussa 2021 rahanpesumääräysten noudattamatta jättämisestä.

Bank of America (Prince’s Trust) kohtasi boikottivaatimuksia vakoiltuaan asiakkaidensa toimintaa FBI:lle Washington DC:n mielenosoituksiin 6.1.2021 liittyen.

PwC:llä (Business in the Community) on ”pitkä kiistahistoria” kaikkialla maailmassa, ei vähiten Intiassa, jossa sillä sanotaan olevan ”värikäs menneisyys” veroviranomaisten kanssa.

Goldman Sachs International (Business in the Community, Ganesh Ramani British Asian Trustista) kärsii niin monista ”kiistoista”, että jopa Wikipedia omisti niille kokonaisen sivun!

Lockheed Martin (Prince’s Trust, Kanada). Asekauppias on pahamaineinen monista lahjontaskandaaleistaan.

Macquarie. (Prince’s Trust, Australia). Australian suurin investointipankki oli mukana äskettäisessä 80 miljardin dollarin kiistassa, joka on leimattu ”historian suurimmaksi pankkiskandaaliksi”.

Scotiabank (Prince’s Trust, Kanada) joutui maksamaan yli 120 miljoonaa dollaria vuonna 2020 hintamanipulaatiotoimintojensa vuoksi.

Jitesh Gadhia (British Asian Trust), konservatiivipuolueen lahjoittaja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, oli mukana David Cameronin ”cash for access” -lahjusskandaalissa vuonna 2014, ja vuonna 2018 häntä syytettiin eturistiriidasta, koska hänestä oli tullut liiketoiminnan johtaja Third Energy yritykseen, mutta hän on myös UK Government Investmentsin ulkopuolinen johtaja.

Shalni Arora (British Asian Trust). Hänen miehensä Simon nousi otsikoihin vuonna 2021, kun hän maksoi itselleen massiivisen 30 miljoonan punnan osinkosumman. Hänen yrityksensä, B&M bargains, oli nauttinut myynnin noususta, koska sillä oli ”olennainen” status Covid-sulkujen aikana.

Varun Chandra (British Asian Trust). Hänen yrityksensä, Hakluyt, kertoo The Times -lehti, neuvoo FTSE 100 -yrityksiä ja ”entiset MI6:n tiedustelu-upseerit perustivat sen 27 vuotta sitten”. The Evening Standard -lehden artikkelissa yritystä kuvataan ”erittäin salaperäiseksi Mayfairin yhtiöksi, joka on täynnä vakoojia” ja ”käteväksi lepokodiksi MI6-miehille”. ”Yritys sai ei-toivottua julkisuutta vuonna 2001, kun kävi ilmi, että se oli käyttänyt Manfred-nimistä peiteagenttia tunkeutuakseen ympäristöryhmiin, joiden kohteena oli Shell ja BP.” Ja Hakluyt pakotettiin jälleen median parrasvaloihin vuonna 2012 ”yhden sen satunnaisen tutkijan salaperäisen kuoleman vuoksi kiinalaisessa hotellihuoneessa”.

Lopuksi, Charles itse on joutunut vuosien varrella useisiin eri kiistoihin, ei vähiten koskien hänen yhteyksiään BBC-pedofiili Jimmy Savileen tai hänen auttajan roolistaan ​​asekauppias BAE Systemsin myydessä hävittäjiä Saudi-Arabiaan.

Skotlannin The National raportoi: ”Kansanedustaja Margaret Ferrier sanoi, että prinsessa Diana olisi kampanjoinut sen Jemeniin kohdistuneita pommi-iskuja vastaan, joihin väitetään liittyvän kiellettyjen rypäleammusten käyttöä, ja väitti, että Charles oli osa ”suurta pyrkimystä” markkinoiden säilyttämisessä”.

Ja sitten, oli tietysti se valitettava tapaus Pariisin tunnelissa vuonna 1997…

Pariisi, Ranska – heinäkuu 2019: Vapauden liekki, prinsessa Dianan kuoleman paikka ja muistomerkki. Kuva: JeanLucIchard, Shutterstock.

6. VALON TUOJA?

Yksi erityisen kiehtova hahmo Charlesin maailmanlaajuisessa verkostossa on toinen mies, joka haluaa tulla tunnetuksi ”Hänen korkeutenaan”, nimittäin Aga Khan.

Khan ei ole kukaan muu kuin Prince’s Trustin globaali perustaja-tukija, ja sen sivusto kertoo meille, että ”tukee The Trustin työn toimittamista Iso-Britanniassa ja Kanadassa sekä paikallisten kumppaneiden kautta Intiassa, Jordaniassa, Keniassa, Pakistanissa, Ruandassa ja Karibialla (Barbados, Trinidad & Tobago ja Jamaika)”.

Liikemagnaatilla on Iso-Britannian, Sveitsin, Ranskan ja Portugalin kansalaisuus ja hänen sormensa ovat monissa globaaleissa kakuissa.

Eräässä vuoden 2016 profiilissa selitetään: ”Genevessä toimivan Aga Khan Development Networkin perustajana ja puheenjohtajana hän johtaa organisaatiota, joka työllistää 80 000 ihmistä 30 maassa ja joka kattaa voittoa tavoittelemattoman työn köyhyyden ja sodan runtelemilla alueilla maailmassa, sekä valtavan portfolion erittäin-paljon-voittoa-tavoittelevia yhtiöitä eri aloilla lentoliikenteestä ja energiasta televiestintään, lääkkeisiin ja luksushotelleihin”.

Khanin nettovarallisuuden on arvioitu olevan 13,3 miljardia dollaria, ja häntä kuvataan yhdeksi maailman viidestätoista rikkaimmista ”kuninkaallisista”, vaikka hän ei itse asiassa hallitse mitään tiettyä maantieteellistä aluetta.

Sen sijaan hän on noin 20 miljoonan ismaili-muslimin henkinen johtaja, jotka lahjoittavat hänelle merkittäviä summia ja palvovat häntä ”valon tuojana”.

Khan on Charlesin ja hänen äitinsä, kuningatar Elizabeth II:n, sekä Espanjan kuninkaan Juan Carlosin henkilökohtainen ystävä.

Hänellä kerrotaan myös olevan pitkät yhteydet Britannian tiedustelupalveluihin ja muihin syvän valtion verkostoihin.

Khan on ollut mukana useissa kansainvälisissä skandaaleissa.

Vuonna 2012 kävi ilmi, että vaikka hän asui Ranskassa, maan entinen presidentti Nicolas Sarkozy oli ”vapauttanut” hänet verojen maksamisesta.

Daily Mail selitti, että tämä tarkoitti sitä, että hän pystyi suojelemaan valtavaa omaisuuttaan Kanaalin toisella puolella ”vaikka hänen arvonsa oli jopa 6 miljardia puntaa ja hänellä oli kartanoita, jahteja, yksityisiä suihkukoneita, noin 800 kilpahevosta ja jopa yksityinen saari Bahamalla”.

Sitten vuonna 2017 Kanadassa puhkesi kiista, kun pääministeri Justin Trudeau oli viettänyt lomaa Khanin omistamalla yksityisellä Karibian saarella.

Siellä paikalla ollessaan, hän otti kyydin myös valon tuojan yksityisellä helikopterilla.

Koska Khanin säätiö ”saa miljoonia Kanadan hallitukselta”, kysymyksiä kysyttiin tiettyä eturistiriitaa koskien!

Trudeau vakuutti kansalle, ettei ollut mitään syytä huoleen, koska ”Aga Khan on ollut pitkäaikainen perheen ystävä”.

Mutta hänestä tuli kuitenkin ensimmäinen Kanadan pääministeri, jonka havaittiin rikkoneen eettisiä lakeja, ja hänen oli pakko pyytää julkisesti anteeksi.

Khan on myös läheinen ystävä Rockefellerien ja Rothschildien kanssa.

David Rockefeller sanoi puheessaan New Yorkin Plaza-hotellissa lokakuussa 1996: ”Hänen korkeutensa Aga Khan on mies, jolla on näkemyksiä, älyä ja intohimoa. Minulla on ollut ilo tuntea hänet melkein neljäkymmentä vuotta siitä lähtien, kun hän oli Harvardin ylioppilas ja veljenpoikani Jay Rockefellerin kämppäkaveri”.

Khan puolestaan ​​ilmaisi ”lämpimät kiitokset” Rockefellerille ja lisäsi: ”Hän, hänen perheensä ja hänen hyväntekeväisyysjärjestönsä ovat olleet lähellä perhettäni, työtämme ja minua useiden vuosien ajan. Ihailen heitä heidän johdonmukaisesta ja esimerkillisestä sitoutumisestaan ​​maailmanongelmiin.”

Heidän yhteisen kamunsa lordi Rothschildin viesti ylisti Khania hänen ”yksityisen sektorin yritysten ja maaseudun kehittämisen edistämisestä”.

7. UUSKOLONIALISTINEN MAANKAAPPAUS

Khania, Rockefelleria ja Rothschildia yhdistää myös heidän yhteinen jäsenyys WWF:n 1001 Clubissa.

Tutkijoiden mukaan tämän vähän tunnetun ryhmän perustivat 1970-luvulla henkilöt, kuten Charlesin isä, edesmennyt prinssi Philip ja Alankomaiden prinssi Bernhard.

Kuten tässä raportissa totesimme, Bernhard kuului natsien SS-ryhmään ennen WWF:n (World Wildlife Fund – Maailman luonnonsäätiö) perustamista.

Hän toimi myös Bilderberg-ryhmän ohjauskomitean puheenjohtajana, jonka jäsentoverina oli WEF-pomo Klaus Schwab.

Bernhard oli myös kunniasponsori Schwabin kolmannelle European Management -symposiumille Davosissa vuonna 1973, jolloin Maailman talousfoorumiksi muodostuva elin omaksui ensin avoimemman poliittisen kannan hyväksymällä asiakirjan, joka tunnettiin nimellä ”Davosin manifesti”.

Davosin Kongressikeskus 31.10.2021, Davos, Sveitsi. Kuva: andreas_naegeli, Shutterstock.

WWF on pahamaineinen siitä, että se heittää alkuperäiskansoja pois mailtaan ​​suuryritysystäviensä puolesta ”luonnonsuojelun” valheellisen vihreän lipun alla, ja se on nykyään erittäin näkyvästi esillä teollis-taloudellisessa lobbaamisessa, joka vaatii uutta diiliä luonnolle (New Deal for Nature).

Täydelliseen analyysiin tästä kaikesta suosittelemme No Deal for Nature -kampanjan, Survival Internationalin ja Talking African erinomaista työtä.

Tässä huomautamme yksinkertaisesti, että Charles on erittäin vahvasti mukana tässä agendassa, kannattaen ”luonnonpääoman” ajatusta ja todellakin käynnistämässä uuden ”luonnonpääoma-allianssin”.

Mutta sitten, se on odotettavissa, koska hän on WWF-UK:n hallintoneuvoston puheenjohtaja ja ”ylpeä” siitä.

Hän julistaa WWF:n sivuilla: ”Olen pitkään ihaillut sen ponnisteluja torjua monia maailman luontoa, jokia, metsiä ja meriä uhkaavia vaaroja. Ja olen huomannut, kuinka tehokkaasti se käyttää asiantuntemustaan ​​ja kansainvälistä ulottuvuuttaan haastaakseen rappeutumisen syyt, kuten ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen kestämättömän käytön”.

Jälleen kerran, varteenotettavalta kuulostava kieli naamioi aivan toisenlaisen todellisuuden: tässä tapauksessa äskettäin kiihtyneen globaalin maankaappauksen aallon, joka on ollut tunnusmerkki voittoa tavoittelevalle brittiläiselle imperiumille vuosisatojen ajan.

8. HISTORIAN MUOKKAUS

Nyt kun Charles on selvinnyt 70-vuotisesta kaudestaan Windsorien odotushuoneessa, hänestä on tullut kuningas Charles III ja siten historiallisesti yhdistetty kahteen samannimiseen edeltäjäänsä.

Kaarle I teloitettiin mestauksella tiistaina 30. tammikuuta 1649 Whitehallin juhlatalon ulkopuolella.

Kaarle I, josta tuli kuningas vuonna 1625, oli viimeinen ”vanha hallitus”, feodaalisen järjestyksen puolustaja. Kun hänet todettiin syylliseksi tyranniaan ja maanpetokseen, hänet mestattiin Lontoon väkijoukon edessä vuonna 1649 (katso yllä).

Tämä oli Englannin vallankumouksen huippu joka, kuten monet muutkin, ohjattiin nopeasti suuntaan, joka oli vastoin sen puolesta taistelleiden ja kuolleiden ihmisten etuja.

Kun Oliver Cromwell murskasi radikaalit elementit uudessa malliarmeijassaan Burfordissa, Lontoon Cityn rahoittajat kiittivät häntä juhlaillallisilla.

Siitä hetkestä lähtien maan painopiste oli kaupankäynnissä, laajentumisessa ja hyväksikäytössä, mukaan lukien tietysti orjakauppa.

Alkaen Cromwellin verisestä Irlannin uudelleen valtauksesta, 11 vuotta kestänyt tasavallan hallituskausi, joka tunnetaan nimellä Commonwealth, näki Britannian imperiumin alkavan muotoutua, yhdessä Jamaikan, Surinamin, St Helenan, Nova Scotian ja New Brunswickin kaappaamisen kanssa.

Kun teloitetun kuninkaan poika Kaarle II nousi valtaistuimelle monarkian palauttamisen yhteydessä vuonna 1660, hän oli ”perustuslaillinen” kuningas, joka oli parlamentin näkyvillä ja joka toimi mielellään brittiläisenä imperiumina tunnetun sotilas-kaupallisen kokonaisuuden hahmona.

Charles III näyttää olevan kurssilla yhdistää molempien edeltäjien pahimmat elementit, fuusioiden vanhan tyylin feodalismin nykyaikaiseen yrityshallintaan takoakseen ”kestävän” globaalin imperiumin, joka perustuu digitaaliseen orjuuteen ja impaktivampyrismiin.

Mutta on tärkeää muistaa, että salaliitot eivät voi menestyä, jos ihmiset ovat viisastuneet siihen, mitä tapahtuu.

Tutkimalla ja paljastamalla väärinkäytöksiä voimme karistaa yltämme aseman avuttomina ja passiivisina historian katsojina tullaksemme aktiivisiksi ja sitoutuneiksi osallistujiksi, osaksi vastarintaa.

Charlesin ja hänen hallitsevan luokan yhteistyökumppaneidensa on puettava salakavala ohjelmansa ”hyvän tekemiseksi”, ”filantropiaksi” tai ”luonnonsuojeluksi”, koska he tietävät, että muuten me muut emme suostuisi siihen.

Kun tämä illuusio on tuhottu ja kauhea todellisuus paljastettu, kunnolliset ihmiset kaikkialla kääntävät lopullisesti selkänsä näille ilkeille loisille ja heidän pahalle hyödyntämisen imperiumilleen.

Artikkelin on kirjoittanut Winter Oak 15.4.2022, päivitetty 9.9.2022 ja se on luvalla suomennettu sekä julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
winteroak.org: CHARLES’ EMPIRE: THE ROYAL RESET RIDDLE

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.