Syvä valtio – mikä se on?

Miika Kurtakko
0 kommenttia

Sanapariin ”syvä valtio” törmää nykyään jopa valtamediassa entistä useammin. Kirjoittajan asennemaailmasta riippuen kyseinen käsite joko sivuutetaan heitolla ”salaliittoteoriana” tai sitten siihen suhtaudutaan äärimmäisellä vakavuudella. Välimuotoja harvemmin näkee. Käsitteellä on kuitenkin vissi tausta ja faktuaalinen pohja, josta löytyy paljon konkreettisia todisteita.

MIKE LOFGREN

Käsitteen syvä valtio lanseerasi suuren yleisön tietoisuuteen amerikkalainen pitkän linjan republikaani ja taustavaikuttaja Mike Lofgren vuoden 2014 artikkelissaan[1]. Lofgren määritteli syvän valtion joko suoraan valtion alaisuudessa tai sitä hyvin lähellä olevaksi toiminnaksi, johon demokraattinen päätöksenteko ei yllä. ”The Mallin ympärillä Washingtonissa on näkyvä [valtion] hallinto, ja sen lisäksi on olemassa toinen, enemmän varjoissa toimiva hallinto, jota ei selitetä yhteiskuntaopin tunnilla ja joka ei näy turisteille Valkoisen talon tai Capitol-kukkulan luona”, kirjoittaa Lofgren.

Lofgrenin määritelmässä syvä valtio ei rajoitu pelkästään valtiollisiin toimijoihin vaan kyseessä on valtiollisen ja yksityisen toiminnan hybridi, jota ei valita eikä myöskään voida syrjäyttää vaaleilla. Lofgrenin mukaan kyseessä ei ole mikään salaliiton muodostama rikollinen ”kabaali”, vaan tämä valtion sisässä piileskelevä ”valtio” on avoimesti kaikkien nähtävillä. Merkittävää tässä syvän valtion hybridissä on se, että sen toiminta on globaalia ja resurssit valtavat. Se ei ole kuitenkaan kaikkivoipainen ja voittamaton, kuten sen toiminta Afghanistanissa, Irakissa, Libyassa ja nyttemmin Syyriassa osoittaa.

Lofgrenin mukaan koko Yhdysvaltain liittovaltion hallinto ei kuulu syvään valtioon. Se on hybridi kansallisen turvallisuuden virastoista ja poliisivoimista sekä näiden kanssa läheisesti toimivista yrityksistä. Näihin kuuluvat Pentagon, ulkoministeriö, kotimaan turvallisuusministeriö (Department of Homeland Security), CIA ja oikeusministeriö. Syvän valtion rahoitus hoidetaan valtiovarainministeriön ja Wall Streetin kautta. Toimintaa johdetaan presidentin turvallisuusneuvostosta — kulloinkin istuvasta presidentistä riippumatta. Pakettiin kuuluu myös FISA eli ulkomaan tiedustelun seurannasta vastaava erityisoikeus, samoin kuin muutamat alueoikeudet, joissa herkät jutut käsitellään tuttujen tuomarien toimesta. Syvään valtioon kuuluu myös yksittäisiä jäseniä kongressin molemmista valtapuolueista, erityisesti tiedustelukomiteasta. Yksi syvään valtioon kuulunut kongressin jäsen oli jo nyt edesmennyt senaattori John McCain.

Yksityiseltä puolelta Lofgren mainitsee Booz, Allen & Hamiltonin, Edward Snowdenin entisen työnantajan. Yksityinen puoli on jopa isompi kuin valtiollinen puoli, sillä yksityisellä puolella on enemmän korkean turvaluokituksen omaavia ihmisiä kuin valtion leivissä. Monet näistä yrityksistä ovat yrityksiä vain nimellisesti, sillä lähes kaikki niiden myyntituotot tulevat Yhdysvaltain liittovaltiolta. Lofgren jättää mainitsematta Yhdysvaltain valtamedian, joka on käytännössä kuuden yhtiön hallitsemaa ja läheisissä tekemisissä syvän valtion kanssa.

William Arkin[2], joka erosi tämän vuoden alussa NBC:n ja MSNBC:n palveluksesta, kertoi valtamedian olevan käytännössä syvän valtion komennossa. Kolmas pyörä syvän valtion toiminnassa on Lofgrenin mukaan Piilaakso ja sen isoimmat firmat. Monet niistä ovat saaneet alkunsa valtion projekteina, jotka on jossain vaiheessa siirretty yksityiselle puolelle. Tällaisia ovat mm. Google[3] ja Facebook[4].

Lofgrenin mukaan syvällä valtiolla on ideologia, joka lähtee hallitsevan luokan tarpeista. Ideologia ei seuraa suoraan demokraattien tai republikaanien linjauksia, joita ovat ulkoistaminen, yksityistäminen, kaiken mittaaminen rahassa ja työmarkkinoiden normien romuttaminen. Kansainvälisen politiikan tasolla korostetaan Yhdysvaltain poikkeuksellisuutta ja oikeutta puuttua minkä tahansa maan sisäisiin asioihin, jos ne menevät ristiin syvän valtion etujen kanssa.

SYVÄ VALTIO MUUALLA

Yhdysvaltain laivastoakatemian apulaisprofessori Ryan Gingeras on tutkinut Turkin historiaa[5]. Hän törmäsi syvä valtio -käsitteeseen jo yli kaksikymmentä vuotta sitten keskustellessaan kanadalaisen diplomaatin ja myöhemmän professorin Peter Dale Scottin kanssa. Gingerasin mukaan Turkin syvän valtion voidaan katsoa saaneen alkunsa Mustafa Kemalin Yhtenäisyyden ja edistyksen komiteasta, jonka jäsenet muodostivat valtion johdon salaisen sisäpiirin heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tämän ryhmän tavoitteet olivat kristallinkirkkaat: tappaa tai häpäistä jokainen, jonka he uskoivat uhkaavan Turkin valtion ja kansan yhtenäisyyttä. Gingeraksen mukaan Naton Operaatio Gladio vaikutti merkittävästi Turkin syvän valtion tapaan toimia. Nato yhdistää myös valtaosan Euroopan maista Yhdysvaltain syvään valtioon.

SYVÄ VALTIO EUROOPASSA JA SUOMESSA

Syvää valtiota on yritetty määritellä jo ennen Lofgrenia. Ruotsalainen professori emeritus Ola Tunander[6] määritteli syvän valtion vuonna 2009 seuraavasti: kyse on entiteetistä, joka on erillään virallisesti tunnustetusta ”demokraattisesta” valtiosta. Syvä valtio pyrkii käyttämään veto-oikeuttaan tai hienosäätämään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kun vaaleilla valittu hallitus uhkaa syvän valtion kansallisia tai kansainvälisiä intressejä, syvän valtion kätyrit (Tunanderin mukaan näitä ovat armeija, tiedustelupalvelu, järjestäytynyt rikollisuus ja äärioikeiston aktivistit) käyttävät kaikkia mahdollisia keinoja hallituksen politiikan muuttamiseksi. Tunanderin mukaan tällaista syvän valtion ”veto-oikeutta” käytettiin kylmän sodan aikana Turkin lisäksi Kreikassa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa.

Tunanderin mukaan Ruotsi on erinomainen esimerkki virallisen ja puolueettoman Ruotsin ja ruotsalaisen syvän valtion rinnakkaiselosta: virallinen Ruotsi puhuu rauhasta ja konfliktien välttämisestä, mutta syvä valtio haluaa Yhdysvallat puolustamaan Ruotsia välittömästi konfliktin sattuessa (mikä vaikuttaa olevan myös suomalaisen syvän valtion toive, tästä myöhemmin lisää). Tunander lainaa vuosituhannen vaihteen Yhdysvaltain laivaston komentajaa, jonka mukaan suhde Ruotsiin lepää sillä pohjalla, että ”mitään ei ole paperilla”[7].

EUROOPPALAINEN SYVÄ VALTIO, jonka osa Suomi on, nojaa kolmeen epädemokraattiseen pylvääseen. Ensimmäinen niistä on jo edellä mainittu Nato, joka elää omaa elämäänsä jäsenmaiden hallituksista riippumatta. Kun eurooppalaiset Nato-maat alkoivat leikata puolustusbudjettejaan finanssikriisin jälkimainingeissa, syvä valtio järjesti Ukrainan kriisin, joka on todellisuudessa ihmisuhreja vaatinut iso markkinointioperaatio[8]. Ukrainan kriisiin ja väitettyyn Venäjän uhkaan vedoten Nato vaati jäsenmaitaan lisäämään puolustusbudjettejaan, mikä luonnollisesti tarkoitti lisäostoja ja -tilauksia syvän valtion kupeessa olevalta sotateollisuudelta. Sittemmin Nato-maat ovat nostaneet menojaan vuosi vuodelta: kun Nato-maiden sotilasmenot olivat vuodesta 2010 vuoteen 2014 keskimäärin noin kaksi prosenttia vuoden 2010 tasoa alempana, ne olivat vuosina 2015-2018 yli kolme prosenttia korkeammat.

Toinen pylväs on tietenkin EU lukuisine byrokraattisine lonkeroineen. EU:n epädemokraattisuudesta on kirjoitettu suomeksi riittävästi, mutta todettakoon että EU:ssa vaaleilla valittujen ja vaaleilla valitsemattomien vallankäyttäjien suhde on reippaasti jälkimmäisten eduksi. Eurooppalaisen syvän valtion kolmas pylväs jää sen sijaan erityisesti valtamediassa vähälle huomiolle. Kyseessä on Euroopan Keskuspankki, jonka toimista kirjoitetaan ja spekuloidaan, mutta jonka toiminnan syvästi epädemokraattinen luonne jätetään täysin käsittelemättä. Rahapolitiikka on talouspolitiikan tärkein lohko eikä euroalueen kansalaisille anneta minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Onkin mielenkiintoista, kuinka pääministeri Antti Rinne ripitti äskettäin uutta puolustusvoimain komentajaa siitä, kuka ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa Suomessa (eli poliitikot, eivät kenraalit). Rahapolitiikassa poliitikkojen mielipiteitä ei edes noteerata, puhumattakaan siitä, että he pääsisivät millään lailla vaikuttamaan päätöksentekoon, tai Luoja auttakoon, ohjaamaan sitä.

TURVALLISUUSKOMITEA

Suomalaisen syvän valtion ydin rakentuu turvallisuuskomitean ympärille. Jos nimi ei ole tuttu, se on ollut tarkoituskin. Turvallisuuskomiteaan ei kuulu ainuttakaan vaaleilla valittua poliitikkoa, ja komitean mandaattikin perustuu valtioneuvoston antamaan asetukseen, ei eduskunnan säätämään lakiin[9]. Oman ilmoituksen mukaan kyseessä on ”kokonaisturvallisuuteen liittyvä ennakoivan varautumisen pysyvä ja laajapohjainen yhteistoimintaelin.” Suomeksi tämä tarkoittaa, että vaalit ja valtasuhteet eivät muuta komitean toimintaa ja mandaattia. Komitean toimintaa vierastavaa hallitusta vastaan suunnattaisiin oletettavasti toimenpiteitä, mikäli komitean toimintaa määrittävä asetus olisi vaarassa muuttua.

Turvallisuuskomitea ohjaa kotimaista mediajulkisuutta Huoltovarmuuskeskuksen alaisen Mediapoolin[10] kautta. Mediapooliin kuuluvat kaikki kotimaisen valtamedian mediatalot: Yle, Sanoma-konserni, Alma, MTV, Kaleva, STT ja Keskisuomalainen. Näiden kautta varmistetaan, että yli 90 % kansasta saa etukäteen sovittujen linjausten mukaisia ”turvallisuusuutisia”. Esimerkiksi kaikki Venäjää koskeva uutisointi tehdään negatiivisesta näkökulmasta uutisten luonteesta riippumatta. Tämän seurauksena kansalaismielipidettä voidaan muokata puolustusvälinehankinnoille myönteiseen suuntaan. Varsin kritiikittä mediassa läpimennyt hävittäjähankinta on tästä toinen esimerkki: kun hallitus päättää laittaa 10…15 miljardia hävittäjiin ”budjettikehysten ulkopuolella”, asia ohitetaan muutamalla virkkeellä. ”Budjettikehysten ulkopuolella” tarkoittaa selkokielellä, että lainapiikki on auki (vrt. pankkikriisi 1990-luvun alussa). Mikä muu tahansa saman kokoluokan investointi lainarahalla aiheuttaisi suuren huutomyrskyn. Nato-yhteensopivat puolustusvoimamme ovat linkki globaaliin sotateolliseen kompleksiin.

Syvä valtio pystyy manipuloimaan myös lainsäätäjiä. Ei liene sattumaa, että Airiston Helmen täysin ylimitoitettu operaatio tehtiin muutama viikko ennen kuin eduskunnan oli tarkoitus käsitellä ja hyväksyä uudet tiedustelulait, jotka antoivat Supolle merkittävästi uusia valtuuksia. Jopa amerikkalaisesta syvän valtion slangista tuttu sanapari ”kansallinen turvallisuus” tuli ensimmäistä kertaa kansalliseen lainsäädäntöömme perusteluksi kansalaisoikeuksien rajoittamiselle.

YHTEENVETO

Nimensä mukaisesti syvä valtio toimii syvällä, varjoissa. Se ei kaipaa julkisuutta eikä huomiota. Mitä vähemmän kansalaiset tietävät sen tavoitteista, toiminnasta tai metodeista, sitä parempi. Ei voi välttämättä sanoa, että syvä valtio olisi entiteettinä kansalaisille tai demokraattisille instituutioille vihamielinen. Pikemminkin se on kuin syvällä metsässä asusteleva karhu, joka haluaa elää rauhassa. Mutta jos sitä menee tökkimään, se hermostuu varmasti ja puree tökkijältä käden irti. Tai jotain pahempaa.

Syvä valtio ei ole mikään salaliittoteoria. Kyseessä on todellinen demokraattisen kansalaisyhteiskunnan liepeillä vaikuttava koneisto, jolla on todella paljon valtaa. Pahinta tavallisen kansalaisen kannalta on, että tämä valta ei ole julkista. Päätöksistä ei voi valittaa eikä media — vaihtoehtomediaa lukuunottamatta — tee juttuja syvän valtion toimista. Poliitikot ja demokratia ovat syvälle valtiolle hyödyllisiä syöttejä, jotka media raatelee kappaleiksi hallitus kerrallaan. Kyse on taikurin perinteisestä taikatempusta, jolla huomio kiinnitetään yhtäälle, kun varsinainen temppu tehdään toisaalla.

Ehkä syvä valtio on onnistunut parhaiten siinä, että se on osannut luoda ns. Tukholman syndrooman kansalaisten keskuuteen. Kun esitetään vaatimuksia vaikkapa EKP:n saattamisesta europarlamentin päätöksenteon alaisuuteen, kansalaiset ja MEP:it tuomitsevat ajatuksen yhteistuumin. Miksi lukita vankilan ovia, kun vangit ovat rakastuneet vanginvartijoihinsa?

Lähteet
1. Mike Lofgren (2014): Anatomy Of The Deep State
2. William Arkin (2016): Full email from William Arkin, leaving NBC and MSNBC
3. Nafeez Ahmed (2015): How the CIA made Google
4. Lightworker1 (12.4.2019): Facebook Created By DARPA
5. Ryan Gingeras (2019): How the Deep State Came to America: A History
6. Ola Tunander (2006): Democratic State vs Deep State: Approaching the Dual State of the West
7. Ola Tunander (1999): ”The Uneasy Imbrication of Nation-State and NATO: The Case of Sweden”, Cooperation & Conflict, vol. 34, no. 2, June, 1999.
8. Laszlo Szucs (2018): Ukraine: Atrocities of the Deep State Revealed
9. Turvallisuuskomitea
10. Mediapooli

Artikkelin on kirjoittanut Miika Kurtakko 10.9.2019 Vastavalkea sivuille ja se on luvalla uudelleenjulkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.

Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
vastavalkea.fi: Syvä valtio – mikä se on?

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.