Stonehenge ja jättiläiset

Myytinkertojat
0 kommenttia

Englannin Wiltshiressa sijaitseva kivikehä, Stonehenge, on parhaimman tiedon mukaan rakennettu vähintään kolmessa vaiheessa, perustan valmistuessa noin 3000 vuotta eaa ja viimeisten hienosäätöjen tapahtuessa noin 1600 vuotta eaa. Toisin sanoen, puhumme suurin piirtein 5000 vuotta vanhasta rakennelmasta.

Stonehengen todellista tarkoitusta, tai varmistusta sen merkityksellisyydestä tulemme tuskin koskaan saamaan, mutta muinaiset tarut sekä sitten uudemmat tutkimukset antavat meille aihetta spekuloida niin sen alkuperän kuin tarkoituksenkin suhteen.

Tämä alun perin neljästä sisäkkäin sijaitsevasta kivikehästä rakennettu muinainen keskus ei valitettavasti vastaa enää alkuperäistä muotoaan tai kuntoaan, täydellisyydessään, sillä useaankin otteeseen tapahtuneet restauroinnit ovat pyrkineet tekemään siitä meidän näkemyksen mukaisen.

Mikäli jotakin tarkoitusta haluaa hakea, niin monumentissa on hyvin selkeitä aurinko sekä kuu suuntauksia. Lloyd Matthewsin sekä Joan Rankinkin tutkimusten mukaan, Stonehenge on toiminut erittäin tarkkana aurinko- sekä kuukalenterina neoliittisen aikakauden ihmiselle, joka on pyrkinyt opettelemaan maapallon syklisyyksien mukaan toimimista.

Mutta, ehkäpä on aika tutkia hieman myyttisempää Stonehengea.

Muinaishistorian jättiläiset on ollut paljon mielenkiintoa herättävä puheenaihe jo pitkään. Näiden suurikokoisten ihmisten olemassaolosta olemme pystyneet lukemaan jokaisen mantereen tarustoista. Tänään keskitymme Iso-Britannian jättiläisperinteeseen, joka on useita tuhansia vuosia vanha, johdattaen meidät aina Britannian legendaarisimpiin myytteihin itse saarivaltion rakentamisesta ja asuttamisesta, missä jättiläisten osa oli merkittävä. Näitä perinteitä pidetään edelleen arvossa ja vuosittain järjestetään jopa juhlakulkueita, joissa esiintyyvät luojajättiläiset. Jopa Stonehengen rakentaminen on esoteerisen historian mukaan suurikokoisten ihmisten saavutuksia, jotka eivät loistaneet vain fysiikallaan, vaan myös älyllään sekä taidoillaan.

Mikäli kyse olisi vain suullisesta perinteestä tai vanhoista esoteerisista teoksista, joissa jättiläiset esiintyvät jopa jossain määrin jumalten roolissa, niin tarinat jäisivät tarinoiksi, hauskoiksi ja viihdyttäviksi saduiksi, joilla herättää meidän kaikkien mielikuvitus. Mutta kun kuvioon astuu sadoittain tehtyjä löytöjä massiivisista luista, lienee syytä tutkia ilmiötä tarkemmin.

Stonehengen alue ja ympäristö on pitkään ollut systemaattisen tutkinnan alla. Ja hieman yllättäen, ympäristö näyttäisi olevan täynnä luita, jotka eivät ole kooltaan vastanneet meidän oletuksiamme menneisyydestä. Voisiko olla mahdollista, että nämä luut ovat kuuluneet jättiläisyhteisölle, mistä Irlannin epiikat, Skotlannin salaiset arkistot, Walesin historialliset käsikirjoitukset sekä druidien perinteet kertovat? Kultaisen ajan taitajista, jotka hallitsivat salaista tiedettä ja taikuutta, mutta joiden olemassaolo on lähes täysin pyyhkiytynyt Albionin, eli muinaisen Britannian, aikajanasta.

Hugh Newmanin sekä Jim Vieiran kirja ’The Giants of Stonehenge and Ancient Britain’ sukeltaa syvälle myyttiin tutkien ilmiötä kattavasti. Kirja pohjaa tietonsa vanhoihin lehtileikkeisiin, antikvaari päiväkirjoihin, arkeologisiin raportteihin, paikallisiin historia-arkistoihin sekä muinaisiin vastikään käännettyihin teksteihin, joiden tiedot vievät meidät useiden vuosituhansien päähän menneisyyteen.

Löydöt, kuten Kiinan Dragon Man, saavat usein maailman kohahtamaan, niin hyvällä kuin pahalla tavalla. Heilongijangin provinssista löydetty jättiläiskokoinen kallo saattaa olla yksi todiste, jostakin, mitä olemme pitkään aavistelleet, mutta mitä olemme viimeiseen asti väistelleet.

Tämä alun perin vuonna 1933 löydetty, mutta sota-aikoina piilotettu kallo, nousi parrasvaloihin vuonna 2018, kun alkuperäinen löytäjä, maanviljelijä, paljasti sen sijainnin lapsenlapselleen. Kallo kiidätettiin tutkittavaksi ja tiedemiehet ovat esittäneet kallon alkuperästä kaksi teoriaa. Se kuuluu joko täysin tuntemattomalle ihmislajille, tai vaihtoehtoisesti se on Denisovan ihmisen kallo, jonka ikä on noin 146t vuotta. Kallo on ehdottomasti suurikokoisin mikä tähän mennessä on löydetty.

Oletus siitä, että meidän esi-isämme olisivat olleet pienikokoisempia myös pienikalloisempia, saa tämän tapaisista löydöistä iskuja haarniskaan. Tosin, ainahan on mahdollista, että kyseinen kallo on poikkeava kaikella tapaa, myös sen hetken populaatiossa, mutta meillä on suhteellisen paljon tietoa siitä, että juuri Denisovan ihminen oli huomattavasti rotevampaa tekoa kuin esimerkiksi me tällä hetkellä.

Wiltshire on kuuluisia megaliiteistaan ja yllättävän moni näistä liittyy jättiläisiin, sillä kunnasta löytyy sadoittain jättiläishautoja, jotka ovat monoliiteilla merkittyjä kumpuja.

Geoffrey of Monmouthin vuonna 1136 kirjoittamassa hyvin kiistanalaisessa teoksessa Historia Regum Britanniae, eli Britannian kuninkaiden historia, viitataan lukuisia kertoja suurikokoisiin ihmisiin. Kirja kertoo kuinka taikuri Merlin rakennutti kivikehän muotoisen haudan muinaiselle kuninkaalle Aurelius Ambrosiukselle, ja kuinka kivikehän materiaali oli haettu jättiläisten toimesta Afrikasta, kuljetettu ensin Irlantiin ja vasta myöhemmin Salisburyn tasangoille, Merlinin johtamana.

Tiesittekö, että Stonehengen alkuperäinen nimi on Chorea Gigantum, mikä tarkoittaa jättiläisen tanssia. Walesin kielessä se on tunnettu nimellä Côr y Cewri, mikä tarkoittaa jättiläisten neuvostoa tai käräjää. Itse Stonehenge on myöhemmin annettu saksinen nimi, joka ilmeisesti tulee näennäisesti ilmassa roikkuvista kivistä.

Aikaisimmat kuvat Stonehengestä esittävät yleensä, kuinka jättiläiset asettelevat kiviä paikoilleen, tavallisten ihmisten katsoessa. Tässä kyseisessä kuvassa näkyvän herran pituudeksi on arvioitu noin 16 jalkaa eli suurin piirtein 4,9 metriä. Kuvan oletetaan olevan peräisin 1100-luvulla tehdystä teoksesta Le Roman de Brut. Kuvassa esiintyvät jättiläisen lisäksi Ambrosius sekä Merlin.

Geoffrien kirjassa, luvussa 10 sijaitseva mielenkiintoinen maininta, kuvaa Stonehengen suunnittelua ja rakentamista. Kuningas Ambrosius käskee Merliniä tuomaan megaliitit Irlannin Killarauksesta, äärimmäisen tärkeästä seremonia paikasta. Nämä kivet ovat kirjan mukaan parantavia ominaisuuksiltaan ja kirjassa Merlin kertoo, että nämä mystiset kivet kuljetettiin vanhojen, muinaisten jättiläisten toimesta Afrikan perimmäiseltä rannikolta. On maininnan arvoista, että tästä teoksesta ei löydy varsinaisesti mainintaa siitä, että itse jättiläiset olisivat rakentaneet Stonehengen Salisburyyn. Vain logistiikka Afrikasta Irlantiin on vyörytetty heidän harteilleen.

Kuljetus Irlannista Salisburyyn ei ollut helppo tehtävä, sillä 15t miehen armeija ei kyennyt suorittamaan sitä. Kirjassa mainitaan, että Merlinin oli pakko tukeutua koneisiin ja taikoihin saadakseen kivet laivoihin. Mitä tämä tarkoittaa, se jääköön jokaisen pohdittavaksi.

Voi tietysti olla sattumaa, mutta hassu sellainen, että Afrikasta, Libyasta on löydetty samanlaisia kivikehiä kuin Salisburysta, joten ehkä tämä muinainen yhteys ei olekaan pelkkää tarua.

John Robinsonin vuonna 1830 kirjoittama A Theological, Biblical and Ecclesiastical Dictionary kertoo hämmästyttävän tarinan Stonehengen eteläpuolelta vuonna 1719 löydetystä 2,9 metriä pitkästä luurangosta, jonka löytöpaikka oli paikallisen perimätiedon mukaan vanha jättiläisen hauta.

1500-luvun alkupuolella elänyt Thomas Elyot oli diplomaatti ja oppinut sekä Cambridgeshiren parlamentin jäsen. Hänen kuuluisassa teoksessaan Elyot toteaa, että hänen aikanaan Stonehengen eteläpuolelta löydettiin 4,2 metrinen luuranko. Kyseistä luurankoa käsittelevät muutkin teokset ja yhdessä niissä on mainittu myös oudohko metallinen pöytä, jonka kirjainkaiverrukset olivat aikalaisille tuntemattomia eikä niitä pystytty tulkitsemaan tai kääntämään.

Vuonna 1666 julkaistussa teoksessa A Fools Bolt Soon Shot at Stonehenge käsitellään Cangick nimisten jättiläissotureiden historiaa. Heidät nähtiin alkuperäisinä semijumalina ja teoksen mukaan he olivat vastuussa Stonehengen rakentamisesta. Kyseiset jättiläiset koostuivat kahdesta ryhmästä tai heimosta, joista toinen erikoista kyllä, ei ollut syntynyt tavallisin lihallisin keinoin, mutta joka oli jokaisen valtion ensimmäinen asuttajayhteisö. Tämä saattaa olla eräänlainen viittaus Raamatun Nefilim jättiläisiin. Cangick jättiläisillä oli kirjan mukaan taito muokata ja valaa kiviä eräänlaisilla erikoisilla työkaluilla, ja nyt on tietysti vaikea sanoa, että onko tämä väite aikaisemmin esitetyn Merlinin taikojen inspiroima käsitys vai oikeaa perimätietoa.

Noin yleisesti ottaen, en itse näe mahdottomana ajatuksena muinaisten geopolymeerien käyttöä, sillä sama asia toistuu hyvin monessa muinaisessa rakennelmassa, missä selvästi on työstöjälkiä, joita on hyvin vaikeaa selittää perinteisin tavoin syntyneiksi.

Olkoon jättiläiset satua tai ei, niin tarinat heistä ovat maailmanlaajuisia. Mikäli teitä kiinnostaa koko kertomus Britteinsaarien jättiläisistä, ehdotan, että luette Hugh Newman sekä Jim Vieiran kirjan. Jätän Adlibris linkin kuvauskenttään, sen kautta tilaamalla tuette kanavan toimintaa. Toivottavasti herätin hieman mielenkiintoanne sekä ohjasin teitä itsenäisiin tutkimuksiin käsiteltyyn aiheeseen.

Kiitos seurasta, me tapaamme jälleen seuraavan myytin parissa.

Video on julkaistu YouTubessa 13.11.2021 ja videon käsikirjoitus on julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla Myytinkertojien luvalla.

Print Friendly, PDF & Email

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Jätä kommentti

TOTUUDEN LÄHTEILLÄ TIETOISUUTTA KASVATTAMASSA.

Myytit & mysteerit

Terveys & hyvinvointi

Ympäristö & luonto

Historia & arkisto

Tiede & teknologia

Elonkehrä

Mielenvapaus
& tietoisuus

Filosofia &
psykologia

© Rakkausplaneetta.