Jos olet seurannut uutisia, tiedät, että myymälävarkaudet ja ryöstelyt ovat yleistyneet kaikkialla Yhdysvalloissa viime kuukausina, ja vähittäiskauppiaiden San Franciscosta Portlandiin ja Washington DC:hen on pakko sulkea myymälänsä lisääntyvien tappioiden edessä yhä röyhkeämpien murtojen seurauksena.
Ja luultavasti tiedät myös, että ilmiö ei rajoitu Yhdysvaltoihin, vaan yritykset Kanadassa ja Iso-Britanniassa sekä Ranskassa ja Australiassa ja muualla ovat raportoineet ryöstöjen ja varkauksien lisääntymisestä huuhaademian jälkeen.
Ja olet epäilemättä kuullut tälle ilmiölle eri selityksiä, joita hallitun kaksipuolueparadigman uskolliset tiedotusvälineet ovat levittäneet:
Se on huimasti nouseva inflaatio ja elinkustannuskriisi, joka saa epätoivoiset ihmiset kääntymään rikollisuuteen!
Ei, syyllisiä ovat jumalattomat Kommifornian poliitikot ja ”woke” peruuttakaa-poliisien-rahoitus joukkio!
Ei, se on huuhaademian sulkulukitukset, jotka saivat ihmiset unohtamaan peruskohteliaisuuden!
Ei, se on laittomat maahanmuuttajat!
Ei, se on vähittäiskaupan työntekijöiden järjestäytynyt salaliitto!
Ja niin edelleen.
Tietysti kaikissa näissä selityksissä on totuuden jyviä, mutta mikään niistä ei pääse asian todelliseen ytimeen. Joten, mikä todella on tämän vähittäiskaupan varkauksien räjähdyksen takana? Ja vielä tarkemmin sanottuna, mitä voimilla-joita-ei-pitäisi-olla, on varastossa ”ratkaisuna” tähän (aikaansaatuun) ongelmaan? Vastaukset voivat yllättää sinut.
ONGELMA
Vaikka jotkut kiistävätkin myymälävarkauksien lisääntymisen todellisuuden, on yhä vaikeampaa kiistää, että dramaattiset vähittäiskaupan varkaudet ovat yleistymässä tällä Uuden uljaan normaalin aikakaudella.
Kysy vain jälleenmyyjiltä Kaliforniassa, missä varkaiden ryhmät – ja joissain tapauksissa jopa järjestäytyneet flash mob -äkkiryhmät – tekevät päivittäin yhä röyhkeämpiä ryöstöjä.
Ja ryöstäjät eivät tavoittele vain luksuskauppoja (vaikka he varmasti tähtäävät niihin), he havittelevat myös pieniä vähittäismyymälöitä ja paikallisia perheyrityksiä.
Ja se ei ole vain rikollisuudelle lempeä Kalifornia, jossa murrot ovat karanneet käsistä. Samanlaisia vähittäiskaupan varkauksia on nähtävissä Seattlessa, New Yorkissa, Portlandissa, Chicagossa ja Washingtonissa.
Eikä se ole vain Yhdysvaltojen ongelma. Kauppavarkaudet ovat lisääntyneet Kanadassa ja Irlannissa, Iso-Britanniassa ja jopa Alankomaissa.
Hemmetti, myymälävarkaudet ovat menneet niin pahaksi hilpeässä Englannissa, että tasokas supermarketketju Waitrose tarjoaa nyt ilmaista kahvia poliiseille, jolla pyritään lisäämään lainvalvontaviranomaisten läsnäoloa myymälöissä.
Joten mitä ihmettä täällä tapahtuu? Tälle näennäisesti maailmanlaajuiselle rikosaallolle on yhtä monta selitystä kuin on puhuvia päitä ja mielipideosaston kirjoittajia.
Yleisesti ottaen vasemmiston kommentaattorit syyttävät ongelmasta systeemisiä asioita, yritysten ahneudesta ja kiihtyvästä inflaatiosta aina systeemiseen köyhyyteen ja sortavaan kapitalismiin.
Sillä välin oikeistokommentoijat syyttävät edistyksellisten lainsäätäjien päätöstä dekriminalisoida myymälävarkaudet ja lainvalvontaviranomaisten kyvyttömyyttä luoda lakia ja järjestystä yhä vihamielisemmissä poliisin vastaisissa tunnelmissa.
Kuten tavallista, kaikissa näissä väitteissä on totuus. Mutta mikään näistä tekijöistä ei ole niin pohjimmiltaan erilainen kuin muutama vuosi sitten, että se selittäisi vähittäiskaupan varkauksien lisääntymisen. Täällä on varmasti jotain suurempaa meneillään, eikö vain?
Tietenkin on.
Yksi mielenkiintoinen osa tätä myymälävarkauksien sekasortoa, joka on vasta alkamassa saada huomiota, on se, että vähittäiskauppiaat itse näyttävät lisäävän ongelmaa. Kalifornian senaatti ei vain aio hyväksyä lainsäädäntöä estääkseen työntekijöitä kohtaamasta myymälävarkaita, vaan yhä useammat yritykset omaksuvat nyt virallisen käytännön, joka nimenomaisesti kieltää työntekijöitään puuttumasta vähittäiskaupan varkaustapauksiin, olipa se kuinka räikeää tahansa. Itse asiassa viime kesänä Lowe’s ja Lululemon nousivat otsikoihin työntekijöiden irtisanomisesta, jotka yrittivät haastaa myymälävarkaita. Ja juuri viime kuussa Coloradon supermarketin työntekijä erotettiin, koska hän vain kuvasi myymälävarkautta (toimi, josta paikallinen poliisi kiitti häntä).
Pintatasolla ei ole yllättävää, että suuryritykset ja myymäläketjujen kauppiaat toteuttaisivat ei-yhteenoton käytäntöä. He ovat huolissaan oikeudellisesta vastuusta, joka heillä voi olla, jos työntekijän ja myymälävarkaiden yhteenotto päättyy loukkaantumiseen tai kuolemaan. Mutta on vielä perustavanlaatuisempi kysymys, joka meidän on esitettävä, jos haluamme tietää, miksi yritykset irtisanovat omia työntekijöitään, vaikka ne menettävät miljardeja dollareita tai miksi lainsäätäjät työskentelevät dekriminalisoidakseen myymälävarkaudet, vaikka vähittäiskaupan varkaudet räjähtävätkin. Tai miksi järjestelmämedia mainostaa tehokkaasti mahdollisille varkaille, että heitä ei aseteta syytteeseen tai edes uhmata, oli heidän rikollisuutensa kuinka räikeää tahansa. Ja se kysymys kuuluu: cui bono?
REAKTIO
Jos olet tavallinen henkilö, saatat ihmetellä, kuinka yritykset tai poliitikot tai lainvalvontaviranomaiset voisivat hyötyä lisääntyneistä myymälävarkauksista. Jos ei muuta, se on talouden ammentamista tyhjiin, eikö niin? Ja jos sitä ei valvota, se voi rohkaista rikollisia laajentamaan toimintaansa törkeiden ryöstöjen ja väkivaltaisten rikosten piiriin, eikö niin?
Miten kukaan voisi hyötyä tästä rikollisuudesta?
Mutta kuvitellaan hetkisen, että et ole tavallinen, psykologisesti vakaa, lainkuuliainen kansalainen. Kuvitellaan sen sijaan, että olet psykopaattinen eugenikko, joka on jääräpäinen saamaan aikaan teknokraattisen poliisivaltion. Sellaisen, jossa sinulla on täydellinen hallinta taloudesta ja jokaisesta siinä tapahtuvasta liiketoimesta. Siinä tapauksessa agendasi voi olla hyvin erilainen kuin tavallisella ihmisellä.
Saatat esimerkiksi olla online-yrityksen omistaja, joka haluaa saada tavanomaiset, kivijalkakauppiaat lopettamaan toimintansa kokonaan.
Tai saatat olla teknokraatti, joka etsii tapoja saada yleisö hyväksymään toimintansa tehostetun biometrisen valvonnan ja saada heidät esittämään digitaalisen ID-tunnuksensa jokaisen transaktion yhteydessä.
Tai saatat olla keskuspanksteri, joka toivoo saavansa Matti Sikspäkin ja Maija Sohvaperunan omaksumaan uuden käteisvapaan talouden, jonka aiot tyrkyttää heille.
Ja jos näin on, niin pojat, myymälävarkauksien lisääntyminen (tai jopa käsitys sellaisesta noususta) on juuri oikea ratkaisu sinulle!
Loppujen lopuksi, mitä ”varkaudenestotoimenpiteitä” toteutetaan tämän vähittäiskaupan rikollisaallon taustalla?
No, vähittäiskauppiaat päättävät yhä useammin sulkea tuotteensa lukkojen taakse ja kohtelevat ostajia tosi asiassa rikollisina, kunnes toisin todistetaan, ja vaikeuttavat siten heidän ostokokemustaan entisestään.
Tämän seurauksena turhautuneet ostajat kääntävät selkänsä kivijalkakaupoille ja lupaavat ostaa kaiken Amazonista. (Tai kyynisemmin, hahmot, jotka saattavat olla tai eivät ole täysin fiktiivisiä, julkaisevat TikTok-videoita sanoen kääntävänsä selkänsä kivijalkaliiketoiminnalle ja vannovat ostavansa kaiken Amazonista saaden paljon iltapäivälehtien kattavuutta sen tekemisestä.)
Muut kaupat käyttävät myymälävarkauspelästystä peitetarinana biometristen skannerien asettamiseksi (toistavien myymälävarkaiden tunnistamiseksi, ymmärräthän).
Ja vielä toiset käyttävät varkaiden uhkaa tekosyynä nopeuttaakseen heidän ilman käteistä maksamisen agendaa, valmistaen yleisöä tulevaisuuteen (vai onko se nykyhetkeä?), jossa sinun on ladattava sovellus tai skannattava kämmenenjälkesi siirtyäksesi kauppaan, ja kaikki tuotteet, joiden kanssa lähdet, veloitetaan automaattisesti tililtäsi.
Kyllä, kuten tavallista, todellinen toiminta tässä kehittyvässä draamassa on reaktiossa. Sillä, onko vähittäiskaupan varkauksien ongelma aito vai täysin synteettinen, onko se luonnollinen ilmiö tai osa suurta salaliittoa, onko se todella tapahtumassa tai vain keksitty mediahype, ei ole merkitystä. Pointti on siinä, että kun tunnet ongelman todelliseksi, mahdolliset yhteiskuntainsinöörit tietävät, että he voivat esitellä ennalta sovitun ”ratkaisunsa” tähän ongelmaan kauhistuneelle yleisölle ja enemmistö lähtee mukaan.
”Tietenkin meidän on otettava sormenjäljet ja iirisskannaus tehdäksemme ostoksia tosielämässä näinä päivinä. Emmekä tietenkään voi enää käyttää käteistä ostosten tekemiseen. Miten muuten voisimme ratkaista myymälävarkauskriisin?!”
TODELLINEN RATKAISU
Joten olettaen, että emme halua mennä teknokraattien ennalta määrittämälle valvonnan lisäämisen ja käteisvapaan teknologian tielle ”ratkaistaksemme” myymälävarkauskriisin, mitä voimme oikeastaan tehdä?
Yksi yksinkertaisimmista asioista, jotka on huomioitava järjestäytyneiden myymälävarkauksien röyhkeimmistä teoista, on se, että näillä tapahtumilla on yhteinen nimittäjä: ne kaikki tapahtuvat suurilla kaupunkialueilla. Et näe salamajoukkoja, joissa on kymmeniä ihmisiä ryöstelemässä paikallista luksuskauppaa Smalltownissa, Nowheresvillessä, jos vain siksi, että tällaisilla maaseutuyhteisöillä ei ole yleensä luksuskauppoja. Joten, henkilökohtaisella tasolla, ottaen vihjeestä vaarin Jason Aldeanin äskettäisen yllätyshittikappaleen perusteella, ehkä yksi tapa eristyä tästä ongelmasta on muuttaa pois suurkaupungeista.
Mutta laajemmalla tasolla voimme (kuten tavallista) ottaa vihjeemme siitä, mihin suuntaan meidän pitäisi olla menossa, tekemällä yksinkertaisesti päinvastoin kuin Vallat, joiden ei pitäisi olla, haluavat meidän tekevän.
Joten, jos he haluavat, että vältämme kivijalkakauppoja verkkokaupan hyväksi, meidän pitäisi tukea kivijalkakauppoja!
Jos he haluavat meidän suostuvan antamaan kämmenjälkemme tai lataamaan sovelluksen päästäksemme heidän myymälöihinsä, meidän pitäisi boikotoida kauppoja, jotka toteuttavat tällaisia järjestelmiä.
Jos he haluavat rajata ostokokemuksen mahdollisimman depersonalisoituneeseen, tietokoneistettuun ja sieluttomaan vuorovaikutukseen – täydennettynä tuotteilla lukkojen takana, maksuilla ilman käteistä ja myymälöillä ilman työntekijöitä – meidän pitäisi pyrkiä luomaan ja tukemaan elinvoimaista, inhimillistä, kasvokkain torilla kohtaavaa vuorovaikutusta.
Lukijani tietävät jo, mitä tämä vertaistalous pitää sisällään: ihmiset käyvät kauppaa käteisellä tai selviytymisvaluutoilla vapailla markkinoilla, tukevat paikallisia viljelijöitä REKO-renkaissa ja maatilaosuuksissa, tutustuvat paikallisiin yrityksiin ja valitsevat tukea myyjiä, jotka näyttävät, että he seisovat autoritaarisuutta vastaan.
Ja tiedät jo, miten tämä tehdään: tapaamalla samanhenkisiä ihmisiä, rakentamalla yhteisöä heidän kanssaan ja tekemällä ostokotteja [boikotin vastakohta] suunnataksesi resurssit (olipa se käteisenä tai täydentävänä tai vaihtoehtoisena valuuttana tai jalometalleina tai hajautettuna valuuttana) kohti yrityksiä, joita haluat tukea.
Tätä teknokraatit pelkäävät eniten: sen sijaan, että panikoimme ja odotamme, että hallitukset ja teknokraatit ”suojelevat meitä” pahoilta kohtelemalla meitä kaikkia vankeina ja lukitsemalla yhteiskuntaa orjuusteknologiallaan, otamme asiat omiin käsiimme, vältämme suuryrityksiä ja hallitusta ja luomme (ja valvomme) oman markkinapaikkamme vapaille ihmisille.
Tiedämme, mitä meidän on tehtävä, joten mitä odotamme? Mennään ulos ja tehdään se.
Tämä viikoittainen pääkirjoitus on osa The Corbett Report Subscriber -uutiskirjettä.
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 27.8.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: The Looting Conspiracy
Artikkelikuva: lev radin/shutterstock.com
