Uutissalama: Vastoin salaliittorealistien huolia, globaali hallinto EI ole kaukainen, etäinen uhka, joka odottaa meitä jossain mahdollisessa dystooppisessa tulevaisuudessa.
Ei, se ei ole tulevaisuuden uhka. Totuus on, että globaali hallinto on jo perustettu ja toiminnassa. Tässä. Nyt.
Itse asiassa se ei tapahdu edes salassa. Se tapahtuu näkyvimmällä mahdollisella tavalla: juhlassa.
Oho! Sanoinko ”juhlat”? Tarkoitin ”osapuolten konferenssia”, tietenkin, eli mekanismia, jolla yksittäiset kansallisvaltiot ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet suvereniteettinsa globalistisille teknokraateille jo vuosikymmeniä.
Et ole koskaan kuullut ”osapuolten konferenssista”, protestoit? Tietenkin olet. Puhun Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC – United Nations Framework Convention on Climate Change) COP:sta lähes joka vuosi. Itse asiassa olen käsitellyt sitä ainakin Kööpenhaminan COP15:stä vuonna 2009 lähtien. Ettemme unohtaisi, vuosi 2009 oli vuosi, jonka EU:n puheenjohtaja (ja Bilderberg hännystelijä) Herman von Rompuy julisti ”maailmanlaajuisen hallinnon ensimmäiseksi vuodeksi”, mainiten eritoten Kööpenhaminan COP:n ”toisena askeleena kohti planeettamme globaalia hallintaa”.
Toinen askel todellakin.
Pikakelaus vuoteen 2023. Globalistit tankkaavat yksityisiä suihkukoneitaan ja limusiineja autonkuljettajineen jälleen toista viini- ja ruokajuhlaa varten – tällä kertaa COP28 Dubaissa. Kyllä, saamme todistaa vuosittaisen rituaalin, jossa nämä mahdolliset globaalit hallitsijat luennoivat meille moukille siitä, kuinka emme tee tarpeeksi planeetan pelastamiseksi.
Mutta tiedätkö mikä COP todella on? Ja tiesitkö, että UNFCCC:n COP ei ole ainoa tosiasiallinen maailmanlaajuisen hallinnon johtama COP? Ja tiesitkö, että Maailman terveysjärjestön (WHO – World Health Organization) niin kutsutun ”pandemiasopimuksen” todellinen tarkoitus on perustaa vielä yksi COP-kamari tähän yhä turvonneempaan varjohallitukseen?
Astu sisään, kiinnitä turvavyö ja pidä kiinni. Sinulle on luvassa yksi elämäsi tärkeimmistä oppitunneista.
MIKÄ ON COP?
Yhdellä tasolla koko käsite ”osapuolten konferenssista” – tai globaaliksi ”COP:sta” – on yhtä yksinkertainen ja suoraviivainen kuin se on harmiton.
Kysy vain <sarkas>ystäviltämme</sarkas> osoitteessa Climate.gov, jotka tarjoavat tämän COP:n määritelmän vuosittaisen UNFCCC-huippukokouksen yhteydessä:
COP on YK:n vuosittain järjestämä kansainvälinen ilmastokokous. COP on lyhenne sanoista ”Conference of the Parties”, mikä tarkoittaa niitä maita, jotka ovat liittyneet kansainväliseen sopimukseen, jota kutsutaan YK:n ilmastonsuojelun puitesopimukseksi (UNFCCC). Sopimuksen osapuolet ovat sitoutuneet ryhtymään vapaaehtoisiin toimiin estääkseen ”vaarallisen antropogeenisen [ihmisen aiheuttaman] häiriön ilmastojärjestelmässä”.
Huomaa, kuinka Climate.gov-sivuston ystävälliset ihmiset (sinulle toimittanut Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio!) haluavat korostaa, että UNFCCC:n ehtojen mukaan ”osapuolet” ovat laillisesti sitoutuneet ryhtymään vapaaehtoisiin toimiin estääkseen taivaan lohikäärmeitä polttamasta planeettaa.
Relatkaa kaverit, kaikki on vapaaehtoista*!
*Sinulla vain on lakisääteinen velvollisuus tehdä se.
Itse asiassa huomaat, että tämä outo pakollinen/vapaaehtoinen jännite läpäisee Climate.govin COP kirjoituksen ja monia samanlaisia COP selityksiä.
Osapuolet sopivat erityisistä tavoitteista rajoittaa ihmisten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt (mukaan lukien hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli ja halogeenipitoiset kaasut, kuten CFC-yhdisteet) tiettyyn määrään tiettyyn vuoteen mennessä tulevaisuudessa. Sopimukseen osallistuvat maat kehittävät omia vapaaehtoisia sitoumuksiaan, jotka tunnetaan nimellä kansalliset päästövähennyssitoumukset, saavuttaakseen sovitut tavoitteet. Maat voivat vapaasti kehittää erilaisia käytäntöjä, jotka ovat niille edullisimpia tai suotuisimpia. Heidän on raportoitava onnistumisistaan tai epäonnistumisistaan vapaaehtoisten tavoitteiden saavuttamisessa vuosittaisissa COP-kokouksissa.
Hmmm. He ”sopivat erityisistä tavoitteista”, mutta ”kehittävät omia vapaaehtoisia sitoumuksiaan” saavuttaakseen nämä tavoitteet ja heidän ”täytyy” raportoida edistymisestään kohti näitä ”vapaaehtoisia” tavoitteita.
Oletko jo ymmälläsi? Hyvä. Sitten globalistit ovat iloisia kuullessaan, että he tekevät työnsä oikein.
Näetkö, nämä teknokraattiset juonittelijat ymmärtävät, että kukaan ei vaivaudu kaivamaan esiin (lukemisesta puhumattakaan) itse ilmastonmuutosta koskevaa puitesopimusta (FCCC – Framework Convention on Climate Change).
He ymmärtävät, että tavallisille ihmisille on tarpeeksi työskennellä kahdeksasta neljään ja saada toimeentulonsa, joten he eivät ole taipuvaisia huomaamaan tyrannimaisia sääntöjä, joihin heidän hallituksensa on laillisesti sitoutunut ilmastonmuutossopimuksen artiklan 4 nojalla.
Ja he ymmärtävät, että kukaan ei vaivaudu seuraamaan lankoja ja hoksaamaan, että YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus ei ole ainoa ylikansallinen, suvereniteettia rikkova, globalistinen sopimus, joka rekrytoi kokonaisia kansakuntia YK:n Agendalle. On myös kemiallisten aseiden kieltosopimus (Chemical Weapons Convention, CWC) ja YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus (UN Convention against Transnational Organized Crime) ja Tukholman sopimus (Stockholm Convention) sekä hämmentävä joukko vastaavia kansainvälisiä sopimuksia.
Ja vaikka keskiverto Matti ja Maija tutustuisivat kaikkiin näihin erilaisiin sopimuksiin ja kaikkiin asioihin, joihin nämä sopimukset velvoittavat heidän kansakuntansa, he eivät vaivautuisi lukemaan työjärjestystä, jossa määrätään, kuinka nämä ”Osapuolten konferenssit” todella johdetaan.
Näin ollen he eivät koskaan lue UNFCCC:n COP:n sääntöä 30:
Osapuolten konferenssin kokoukset pidetään julkisina, ellei osapuolten konferenssi toisin päätä.
Tai sääntöä 32:
Kukaan ei saa puhua osapuolten konferenssin kokouksessa ilman aiemmin hankittua puheenjohtajan lupaa.
Tai sääntöä 42:
Päätökset olennaisista asioista tehdään yksimielisesti, paitsi että päätökset talousasioissa tehdään kahden kolmasosan enemmistöäänin.
Ja jos he jonkin pienen ihmeen kautta pänttäisivät UNFCCC:n COP:n työjärjestystä, he saisivat sitten selville, etteivät he ole raapaisseet edes pintaa.
Miksi?
Koska ei ole ainoastaan COP YK:n ilmastonmuutosta koskevalle puitesopimukselle vaan myös yksittäisiä COP-kokouksia UNFCCC alaryhmille, kuten Kioton pöytäkirja ja Pariisin ilmastosopimus.
Ja siellä on COP YK:n yleissopimukselle aavikoitumisen estämiseksi.
Ja COP YK:n kansainväliselle järjestäytyneen rikollisuuden vastaiselle yleissopimukselle.
Ja COP kemiallisten aseiden kieltosopimukselle.
Ja COP Tukholman sopimukselle ja COP Rotterdamin sopimukselle ja COP Baselin sopimukselle ja COP Wienin sopimukselle ja Montrealin pöytäkirjalle.
Joten näet, globaali hallinto on jo täällä. Se toimii edustajakokousten ja sopimusten verkoston kautta, joka velvoittaa hallituksia toimimaan tietyillä tavoilla ja sitoo ne saavuttamaan erilaisia tavoitteita monilla eri aloilla.
Ja arvaa mitä? Niin ikävää kuin tämä kaikki onkin, vielä ikävämmäksi se on tulossa.
WHO: UUSI COP-KYTTÄ KORTTELISSA
Muistatko WHO:n asiakirjan, jota yleisesti kutsutaan ”pandemiasopimukseksi”, josta olen soittanut hälytyskelloa yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen viimeisen kahden vuoden ajan?
No, sitä ei enää kutsuta ”pandemiasopimukseksi” (engl. pandemic treaty). Se on nyt siirtynyt aiemmasta virallisesta nimestään ”WHO:n yleissopimus, sopimus tai muu kansainvälinen väline pandemioiden ehkäisyyn, varautumiseen ja vastatoimiin” hieman vähemmän hankalaan ”WHO:n pandemiasopimus” -nimeen (engl. WHO pandemic agreement). Uusin sopimusluonnos julkaistiin kolme viikkoa sitten. Oletko jo lukenut sen?
Jos olisit lukenut tuon asiakirjan, olisit huomannut kaikenlaisia kauheita asioita, jotka ovat piilossa syvällä kapulakielen viidakossa – kuten esimerkiksi huolestuttavan epämääräisen kielen, jota käytetään kuvaamaan ”infodeemista” ongelmaa ja siihen liittyvän Internet-sensuuriratkaisun, jota molemmat sekä Tedros että UNESCO nyt avoimesti himoitsevat.
Olet myös epäilemättä huomannut jotain tämän päivän aiheeseen liittyvää sivulle 24 haudattuna:
Artikla 21. Osapuolten konferenssi
Oi, tietysti.
Kyllä, tämä on siirto suoraan globalismin pelikirjasta: käännä kaikkien huomio sanalla ”sopimus” saadaksesi heidät ajattelemaan, että tämä on asiakirja, joka vaatii kansallisen parlamentin tai kongressin erityisen ratifioinnin, ja ponnauta heille sitten ”sopimus”, joka tekee useimmissa tapauksissa täydellisen lopun poliittisen prosessin ympäri. Ja sitten, armonlaukauksena, lisää artikla, jossa perustetaan täysin uusi byrokratia, joka toimii tosiasiallisena globaalin hallinnon haarana – sellaisena, joka voi sitten muotoilla ja kirjoittaa uudelleen maailmanlaajuiset terveyssäännöt milloin tahansa tulevaisuudessa.
Se on pahansuopaa. Se on diktatorista. Se on irvikuva. Mutta sinun on myönnettävä, että se on nerokasta.
Olettaen, että tämä sopimus (tai jokin sen kaltainen) saa kumileiman Genevessä ensi toukokuussa järjestettävässä 77. Maailman terveyskokouksessa, useimmat ihmiset eivät ymmärrä, mitä juuri tapahtui, sen enempää kuin he ymmärsivät, mitä tapahtui, kun UNFCCC perusti COP:n tai mikä tahansa muu näistä muista globalistisista instituutioista perusti ensin omat COP:nsa.
Joten niille, jotka eivät vaivaudu lukemaan WHO:n pandemiasopimusta (tai jopa vain tuon sopimuksen artiklaa 21), tässä on pohjakohdat:
1. Perustetaan osapuolten konferenssi. Osapuolten konferenssi koostuu delegaateista, jotka edustavat WHO:n pandemiasopimuksen osapuolia. Vain osapuolia edustavat edustajat osallistuvat osapuolten konferenssin päätöksentekoon. Osapuolten konferenssi vahvistaa perusteet tarkkailijoiden osallistumiselle sen työskentelyyn.
3. Maailman terveysjärjestö kutsuu koolle osapuolten konferenssin ensimmäisen istunnon viimeistään vuoden kuluttua WHO:n pandemiasopimuksen voimaantulosta.
4. Osapuolten konferenssin ensimmäisen istunnon jälkeen: a) seuraavat osapuolten konferenssin säännölliset istunnot pidetään vuosittain.
5. Osapuolten konferenssi hyväksyy yksimielisesti työjärjestyksensä säännöt ensimmäisessä istunnossaan.
6. Osapuolten konferenssi hyväksyy yksimielisesti itselleen varainhoitoa koskevat säännöt sekä sellaisten osapuolten konferenssin apuelinten rahoituksen hallinnan, jotka perustetaan tai voidaan perustaa, sekä sihteeristön toimintaa koskevat rahoitussäännökset. Se hyväksyy myös kaksivuotisen talousarvion.
7. Osapuolten konferenssi seuraa säännöllisesti WHO:n pandemiasopimuksen täytäntöönpanoa ja tekee tarvittavat päätökset sen tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi, ja se voi hyväksyä muutoksia, liitteitä ja pöytäkirjoja WHO:n pandemiasopimukseen.
9. Osapuolten konferenssi perustaa apuelimiä suorittamaan osaspuolten konferenssin työtä, kun se katsoo sen tarpeelliseksi, osapuolten konferenssin määrittelemin ehdoin ja menettelytavoin. Tällaisia apuelimiä voivat olla rajoituksetta täytäntöönpano- ja ohjeidenmukaisuuskomitea, asiantuntijapaneeli, joka antaa tieteellistä neuvontaa, ja WHO:n PABS-järjestelmän asiantuntijaryhmä.
Ole hyvä. Globaali hallitus on saamassa lainkäyttövallan terveytesi suhteen. Se on perustamassa hallintoelintään laatimaan sääntöjä, jotka ohjaavat hallituksenne vastausta seuraavaan julistettuun huuhaademiaan. Ja tuskin kukaan yleisössä edes tietää tämän tapahtuvan.
Kysymyksiä?
Ei… – niin ajattelin.
Tietysti jotkut saattavat vastustaa: ”Älä huoli! Siellä lukee mustaa valkoisella, että tämän elimen työjärjestykset ja rahoitus on hyväksyttävä yksimielisesti! Et voi saada edes kolmea näistä teknokraateista sopimaan siitä, mitä syödä lounaaksi, joten mitään ei koskaan päätetä!”
Mutta, jos esität tämän vastalauseen, on selvää, että et ole koskaan nähnyt, miltä tämäntyyppinen ”konsensussopimus” näyttää WHO:n prosessissa. (SPOILERI: siihen liittyy hämmentynyt vanha mies epämääräisesti kysymässä onko valiokunta valmis hyväksymään luonnoksen, katsomassa kymmenen sekunnin ajan ympäri huonetta puoliunisia byrokraatteja, julistamassa, että luonnos on hyväksytty ja sitten joutuen toistamaan lausuntonsa, jotta kokoontuneet virkailijat ja hännystelijät tietävät, että se on heidän merkkinsä aplodien antamiselle.)
Näin tuleva globaali hallintoelimesi saatetaan olemassaoloon. Näin se laatii työjärjestyksensä (joka voi koostua mistä tahansa valheellisista säännöistä, joita he haluavat). Näin se perustaa rahoitusmekanisminsa: läpinäkyvänä huijauksena ”demokratian” parodiasta, jota nämä hallitsijat teeskentelevät pitävänsä arvokkaana.
NÄIN SUVEREENITEETTI PÄÄTTYY
”Suu tukkoon, salaliittoteoreetikko!” sanovat professorit ja poliitikot ja tottelevaiset laitoskonnat sylikoiralehdistössä, kun he kohtaavat tässä pääkirjoituksessa esitetyn väitteen. ”Tämä COP toiminta ei ole globaalia hallintoa, eikä se ole pahaa. Hallituksenne ovat kuitenkin sitoutuneet vapaaehtoisesti näihin sopimuksiin ja ovat siten sitoutuneet mihin tahansa COP:n tekemiin päätöksiin!”
Tuon kanssa on vaikea väitellä, eikö vain?
Kyyristy pelossa uuden globalistisen yliherrasi edessä!!!
Ellemme tietysti ymmärrä, että hallitustemme mielivaltainen sääntöjen ja rajoitusten säätäminen ilman suostumustamme on tasan se ongelma.
Ensinnäkin, ”valitsemamme” edustajat kirjaavat meidät kattaviin, vastuuttomiin kansainvälisiin elimiin, kuten YK:hon ja WHO:hon. Sitten he nimittivät nimettömiä/kasvottomia byrokraatteja toimimaan valitsemattomina edustajinamme niissä elimissä, jotka kirjaavat meidät käytäntöihin ja sopimuksiin, joiden olemassaolosta useimmat meistä eivät edes tiedä. Nämä käytännöt ja sopimukset ”velvoittavat” sitten kansalliset hallitukset ryhtymään tiettyihin toimiin tai pidättymään joistakin muista toimista. Lopuksi, samat hallitukset säätävät lainsäädäntöä, joka tekee näistä sitoumuksista, tavoitteista ja rajoituksista maamme lain.
Mutta kaikki tämä on ”vapaaehtoista”, näetkö? Se on kaikki sääntöjen mukaista. Ei ole olemassa globaalia hallintoa – vain maailmanlaajuiset sopimukset, joita osapuolet ovat sopineet noudattavansa.
Ja hieroakseni vielä lisää suolaa haavaan, ne samat faktantarkistajat, jotka kiistävät, että tämä käytäntöjen ja sopimusten verkko todella muodostaa tosiasiallisesti globaalin hallinnon, kertovat meille myös, että nämä sopimukset eivät mene tarpeeksi pitkälle poistaessaan mitään kansallisen suvereniteetin teeskentelyä kansainvälisestä järjestelmästä.
Kysy vain Mostafa El-Harazilta ja Noor Irshaidatilta. He ovat kaksi Carey School of Law -korkeakoulun oikeustieteen tohtoriopiskelijaa, jotka kirjoittivat viime vuonna Kleinman Center for Energy Policy -keskukselle lausunnon, jossa he harmittelivat: ”[UNFCCC:stä] puuttuu kuitenkin erityinen ”täytäntöönpanomekanismi”; säännös, joka nimenomaisesti estää UNFCCC:n sopimusvaltioita sääntöjen noudattamatta jättämisestä sakkojen tai lainkäyttövallan kautta kansainväliselle oikeudelle, kuten Kansainväliselle tuomioistuimelle.”
Tai kysy ScienceDirectin propellipäiltä, jotka UNFCCC:n yleiskatsauksessaan surkuttelevat sen hampaattomuutta: ”UNFCCC sisältää vain vähän erityisiä vaatimuksia eikä varsinkaan mitään täytäntöönpanokelpoista vaatimusta allekirjoittajille vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.”
Tai kysy insseiltä, kuten Robert Keohane ja David Victor, joiden 2016 Nature-lehden artikkeli ’Cooperation and discord in global climate policy – Yhteistyö ja ristiriita globaalissa ilmastopolitiikassa’ väittää: ”Ilmastonmuutoksen tehokas hillitseminen vaatii syvällistä kansainvälistä yhteistyötä, jota on paljon vaikeampi organisoida kuin havaittu pinnallinen koordinaatio tähän mennessä.”
Mutta, kuten sanon, yksikään ihminen tuhannesta ei edes tiedä ilmastonmuutosta koskevasta puitesopimuksesta tai Baselin sopimuksesta tai ehdotetusta WHO:n COP:sta, eikä yksikään miljoonasta tiedä, mitä jokin näistä elimistä velvoittaa puolueiden jäsenet ”vapaaehtoisesti” tekemään.
Haluaisitko mieluummin katsoa palloilumatsia vai lukea sadan sivun dokumenttia monimutkaisella lain kapulakielellä? Menisitkö mieluummin viettämään iltaa kaupunkiin ystäviesi kanssa vai sitoutuisitko tutkimaan jonkin YK:n byrokratian hämärän haaran organisaatiokaaviota?
Tarkalleen. Kuten minulla on ollut syytä huomauttaa aiemmin, ’Maailmanloppu kyllästyttää sinut kyyneliin’ (The End of the World Will Bore You to Tears.).
Joten, jos menehdymme tiedon puutteen vuoksi, niin kuinka kukoistamme?
Oppimalla lisää näistä kontrollin välineistä, siten.
Erityisesti voimme vastustaa globalistista agendaa oppimalla lisää sopimuksista ja yleissopimuksista, jotka hallitsevat elämäämme yhä enemmän. Sitten voimme yhdistää tietomme liikkeeksi. Tiedämme edistyvämme, kun pyrkimyksestä erota WHO:sta (ja YK:sta samalla) tulee ainoita poliittisia kysymyksiä, joista ihmiset ovat kiinnostuneita puhumaan. Ja tiedämme, että olemme todella menestyneet, kun samat ihmiset alkavat puhua yksilöllisestä itsemääräämisoikeudesta ja luonnollisesta oikeudestamme vetäytyä kaikista hallituksen valvontajärjestelmistä.
Sisyphus, tapaa kivi. Hyvää vierittämistä!
Artikkelin on kirjoittanut James Corbett 19.11.2023 ja se on luvalla Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 International License suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
corbettreport.com: THIS is How Global Government is Run (and What’s Coming Next…)
Artikkelikuva: Poetra.RH/shutterstock.com
