’Maailman lokalisointipäivää’ vietetään 20. kesäkuuta. Tämä voittoa tavoittelemattoman Local Futures -järjestön organisoima vuosittainen, eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kokoontuminen alkoi vuonna 2020, ja siinä keskitytään tarpeeseen kotoistaa toimitusketjut sekä palauttaa yhteys luontoon ja yhteisöön. Tavoitteena on
yllyttää maailmanlaajuinen lokalisointiliike systeemisen muutoksen voimaksi.
Helena Norberg-Hodgen perustama Local Futures kehottaa meitä kuvittelemaan hyvin erilaisen maailman, jossa suurin osa ruoasta tulee läheisiltä maanviljelijöiltä, jotka varmistavat elintarviketurvan ympäri vuoden ja jossa päivittäistavaroihin käyttämämme rahat jatkavat uudelleen kiertoaan paikallisessa taloudessa.
Meitä pyydetään kuvittelemaan paikallisia yrityksiä tarjoamassa runsaasti mielekkäitä työpaikkoja sen sijaan, että kovalla työllä ansaitut rahamme kuljetettaisiin välittömästi johonkin kaukaisen yrityksen pääkonttoriin.
Pienet maatilat olisivat tässä avainasemassa. Ne ovat olennainen osa paikallisia markkinoita ja verkostoja, lyhyitä toimitusketjuja, elintarvikeomavaraisuutta, monipuolisempia viljelyjärjestelmiä ja terveellisempää ruokavaliota. Ja niillä on tapana palvella yhteisöjen ruokatarpeita ennemmin kuin suuryritysten, institutionaalisten sijoittajien ja puolen maailman päässä olevien osakkeenomistajien etuja.
Jos COVID-sulku ja Ukrainan sota kertovat meille jotain elintarvikejärjestelmästämme, niin hajautettuja, alueellisia ja paikallisia yhteisöomisteisia elintarvikejärjestelmiä, jotka perustuvat lyhyempiin toimitusketjuihin, ja jotka selviytyvät tulevista shokeista, tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Raportti ’Towards a Food Revolution: Food Hubs and Cooperatives – Kohti ruokavallankumousta: ruokakeskittymät ja osuuskunnat’ Yhdysvalloissa ja Italiassa tarjoaa joitain ohjeita kestävien tukijärjestelmien luomiseen pienille elintarviketuottajille ja ruoan jakelulle. Vaihtoehtoiset, kestävät elintarvikemallit ja yhteisön tukema maatalous ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Lokalisointi tarkoittaa paikallisten talouksien ja yhteisöjen vahvistamista ja uudelleenrakentamista sekä kulttuurisen ja biologisen monimuotoisuuden palauttamista. ”Onnellisuuden talous” on keskeinen tässä visiossa, eikä loputon BKT:n kasvun etsiminen ja sen tuoma vieraantuminen, konfliktit ja kurjuus.
Sen eteen meidän on ponnisteltava, koska monimiljardööriglobalisteilla on ihmiskunnalle kartoitettu dystooppinen tulevaisuus, jonka he haluavat tyrkyttää meille kaikille – ja se on täysin päinvastainen kuin edellä on todettu.
Paljon julkisuutta saanut ”great reset – suuri nollaus” on olennainen osa tätä dystopiaa. Se merkitsee siirtymistä ”liberaalista demokratiasta” kohti autoritaarisuutta. Samaan aikaan vallitsee hellittämätön pyrkimys kohti vääristynyttä käsitystä ”vihreästä taloudesta”, jota tukee ”kestävän kulutuksen” ja ”ilmastohätätilan” retoriikka.
Suuri nollaus koskee oikeastaan kapitalismin loppupeliä. Sen kannattajat ymmärtävät, että taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä on palautettava ”uuteen normaaliin”, mikä ei ehkä enää muistuta ”kapitalismia”.
LOPPUPELIN KAPITALISMI
Pääoma ei pysty enää ylläpitämään kannattavuuttaan pelkällä työvoimalla. Tämä on ollut selvää jo jonkin aikaa. Ylijäämäarvoa on hyödynnettävissä vain niin paljon, ennen kuin ylijäämä on riittämätön.
Historioitsija Luciana Bohne huomauttaa, että talouden osien sulkeminen tapahtui jo ennen COVIDia, koska kasvu oli riittämätöntä, selvästi alle siedettävän 3 prosentin vähimmäistason kapitalismin elinkelpoisuuden ylläpitämiseksi. Tämä vuosikymmeniä kestäneestä hyökkäyksestä työntekijöitä vastaan ja yritysveron leikkauksista huolimatta.
Järjestelmä oli ollut elintoimintojen ylläpidossa jo jonkin aikaa. Luottomarkkinoita oli laajennettu ja henkilökohtainen velka auttoi ylläpitämään kulutuskysyntää, kun työntekijöiden palkkoja kiristettiin. Rahoitustuotteita (johdannaiset, osakkeet, velat jne.) ja spekulatiivista kapitalismia vahvistettiin, mikä tarjosi rikkaille paikan pysäköidä voittonsa ja tienata rahaa. Olemme myös nähneet tuottamattoman pääomantulosaajakapitalismin sekä osakkeiden takaisinostojen ja massiivisten pelastustoimien kasvun veronmaksajien ansiosta.
Lisäksi kapitalismissa on myös taipumus yleisen voittoprosentin laskuun ajan myötä. Ja näin on varmasti ollutkin kirjoittaja Ted Reesen mukaan, joka huomauttaa, että se on laskenut arviolta 1870-luvun 43:stä prosentista 2000-luvun 17:ään prosenttiin.
Vuoden 2008 taloudellinen romahdus oli valtava. Mutta vuoden 2019 lopulla vielä suurempi romahdus oli välitön. Monet yritykset eivät kyenneet tuottamaan tarpeeksi voittoa, ja liikevaihdon lasku, kiristetyt marginaalit, rajalliset kassavirrat ja vahvasti velkaantuneet taseet olivat vallitsevia. Käytännössä talouskasvu oli pysähtymässä jo ennen helmikuun 2020 valtavaa osakemarkkinoiden romahdusta.
Kriittisen teorian professori Fabio Vighi kuvailee, kuinka vuoden 2019 lopulla Sveitsin kansainvälisten järjestelyjen keskuspankki (BIS), BlackRock (maailman mahtavin sijoitusrahasto), G7-maiden keskuspankkiirit, johtavat poliitikot ja muut työskentelivät suljettujen ovien takana välttääkseen valtavan, uhkaavan finanssikriisin romahduksen.
Fed aloitti pian hätävaluuttaohjelman, pumpaten satoja miljardeja dollareita viikossa rahoitusmarkkinoille. Pian sen jälkeen COVID iski ja lockdown-sulkuja asetettiin. Osakemarkkinat eivät romahtaneet, koska tapahtui lockdown-sulkuja. Vighi väittää, että lockdown-sulut otettiin käyttöön, koska rahoitusmarkkinat olivat romahtamassa.
Maailmantalouden sulkeminen lähinnä yli 80-vuotiailta ja kroonisesti sairailta riskiä aiheuttavaa taudinaiheuttajaa vastaan taistelun varjolla tuntui monista epäloogiselta, mutta lockdown-sulkujen ansiosta Fed tulvi rahoitusmarkkinoille (COVID-apu) vastapainettua rahaa hyperinflaatiota aiheuttamatta. Vighi sanoo, että rajoitukset rajoittivat taloudellista toimintaa, mikä vähensi vastikään painetun rahan (luottojen) kysyntää fyysisessä taloudessa ja esti ”tartunnan”.
Lockdown-sulkemisten ja rajoitusten avulla pienet yritykset ajettiin toimimattomiksi ja suuri osa COVIDia edeltäneestä taloudesta suljettiin. Tämä merkitsi talouden osien hallittua purkamista, kun taas Amazonin, Microsoftin, Metan (Facebook) ja verkkomaksusektorin kaltaiset alustat, jotka sanelevat, miltä ”uusi normaali” tulee näyttämään, olivat selviä voittajia tässä kaikessa.
Kasvavasta inflaatiosta, jota tällä hetkellä todistamme, syytetään täysin vältettävissä ollutta konfliktia Ukrainassa. Vaikka tämä kertoo vain osan tarinasta, konflikti ja pakotteet näyttävät iskevän vakavasti Eurooppaan: jos halusit tuhota oman taloutesi tai köyhdyttää suuria osia väestöstä, tämä saattaa olla hyvä tapa edetä.
Finanssisektorille ja globaaleille ryhmittymille COVID-avun varjolla annetulla massiivisella, ”suoralla” helikopterirahalla tuli kuitenkin aina olemaan vaikutus, kun maailmantalous avautui uudelleen.
Vastaavaa poikkeuksellista rahapolitiikkaa (lockdown-sulkuja) ei voida sulkea pois tulevaisuudessa: kenties toisen ”viruksen” tekosyyllä, mutta mahdollisesti perustuen käsitykseen ihmisen toiminnan rajoittamisesta ”ilmastohätätilanteen” vuoksi. Tämä johtuu siitä, että korkojen nostaminen inflaation hallitsemiseksi voisi nopeasti häiritä velkaantuneen rahoitusjärjestelmän (paisunut Ponzi-järjestelmä) ja romuttaa koko talouden.
JATKUVA SÄÄSTÄVÄISYYS
Mutta sulkemiset, rajoitukset tai massatyöttömyyden luominen ja ihmisten asettaminen ohjelmoitaviin digitaalisiin valuuttoihin kulutuksen mikrohallinnan ja inflaatiopaineiden vähentämiseksi voivat auttaa hallitsemaan kriisiä. ”Ohjelmoitava” tarkoittaa, että hallitus päättää, kuinka paljon voit kuluttaa ja mihin voit kuluttaa.
Kuinka hallitukset voisivat legitimoida tällaisen valvonnan? Saarnaamalla kulutuksen vähentämisestä ”kestävän kehityksen” uskontunnustuksen mukaisesti. Näin et ”omistaisi mitään ja olisit onnellinen”, jos uskomme tähän Maailman talousfoorumin (WEF) iskulauseeseen.
Mutta kuten uusliberalistinen globalisaatio 1980-luvulla – suurelle nollaukselle annetaan positiivinen käänne, mikä oletettavasti symboloi rohkeaa, uutta tekno-utopistista tulevaisuutta.
1980-luvulla hallitus ja tiedotusvälineet käynnistivät ideologisen hyökkäyksen helpottaakseen sääntelemättömän uusliberalistisen globalisaatio-ohjelman legitimointia, todistaen vakuuttavasti ”vapaan yrittäjyyden”, yksilön oikeuksien ja vastuun ensisijaisuutta ja korostaen siirtymistä pois valtion, ammattiliittojen ja kollektiivin roolista yhteiskunnassa.
Nykyään näemme toisen ideologisen muutoksen: yksilön oikeuksien (esimerkiksi vapaus valita, mitä omaan kehoon injektoidaan) sanotaan heikentävän yhteiskunnan laajempia tarpeita ja – jyrkässä täyskäännöksessä – yksilön vapauden sanotaan nyt aiheuttavan uhkaa ”kansalliselle turvallisuudelle”, ”kansanterveydelle” tai ”turvalle”.
Lähes pysyvä ”hätätila” kansanterveysuhkien, ilmastokatastrofin tai konfliktin vuoksi (kuten Ukrainan tilanne) asettaisi väestön kätevästi jatkuvalle ”sodan jalansijalle”. Käsitteet yksilönvapaudesta ja demokratian periaatteista anastettiin korostamalla ”yleistä etua” ja suojelemalla väestöä ”vahingoilta”. Tämä helpottaisi marssia kohti autoritaarisuutta.
Kuten 1980-luvulla, tätä viestiä ohjaavat taloudelliset impulssit. Uusliberalismi yksityisti, vapautti sääntelyn, riisti työntekijöitä ja optimoi velan siihen pisteeseen, että markkinat pidetään nyt pystyssä loputtomilla rahoitusinjektioilla.
WEF sanoo, että yleisö tulee ”vuokraamaan” kaiken tarvitsemansa: riistää henkilökohtaisen omistusoikeuden ”kestävän kulutuksen” varjolla ja ”pelastaa planeetan”. Mitä tulee WEF:iin, tämä on vähän enemmän kuin ohje pysyville säästötoimille, joka määrätään ihmismassalle.
METAVERSE TULEVAISUUS
Tämän artikkelin alussa lukijoita pyydettiin kuvittelemaan tulevaisuus, joka perustuu tiettyihin lokalisointiin liittyviin periaatteisiin. Kuvittele hetkeksi toinen. Se, jota edistää WEF, korkean tason puhumispaikka ja eliitti-intressien lobbausryhmä, ja jota johtaa tuo tunnustettu globalisti ja transhumanisti Klaus Schwab.
Istuessasi koko päivän työttömänä kerrostalossasi, ”ruokasi” toimitetaan verkkoalustan kautta, joka on ostettu ohjelmoitavan yleisen perustulon digitaalisella rahallasi. Ruoka osana palvelua Gatesin edistämiltä maatiloilta, joilla on ohjaamattomia koneita, ja joita valvotaan droneilla ja upotetaan kemikaaleilla, jotta patentoiduista muuntogeenisistä GM-siemenistä tuotetaan satoa teollista ”biomateriaalia” varten, joka voidaan muokata, prosessoida ja muodostaa joksikin ruokaa muistuttavaksi.
Nauti ja ole onnellinen syödessäsi ruoan jäljitelmääsi, tyydyttävästä tuottavasta yrityksestä ja aidosta itsensä toteuttamisesta riistettynä. Mutta todella, se ei tule olemaan ongelma. Voit istua koko päivän ja olla virtuaalisesti olemassa Zuckerbergin fantasiametaversumissa. Omaisuudettomana ja onnellisena massatyöttömyyden, valtiosta riippuvuuden, terveyspassien ja ohjelmoitavan rahan kautta taloudellisen syrjäytymisen avovankilassa.
Maailma, jossa kehollista koskemattomuutta ei enää ole, kiitos pakollisen rokotusohjelman, liittyy uusiin digitaalisiin biofarmaseuttisiin teknologioihin. Ehdotettu Maailman terveysjärjestön pandemiasopimus on huolestuttava askel tähän suuntaan.
Tämä ”uusi normaali” olisi tyrannimainen, mutta ”vanha normaali” – joka edelleen kukoistaa – ei ollut mitään juhlaa. Maailmanlaajuinen eriarvoisuus on vakavaa, ja ympäristön tuhoutuminen ja ihmisten dislokaatio ovat lisääntyneet. Riippuvuus ja riistäminen ovat edelleen järjestelmän ytimessä sekä yksilötasolla että paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Uusi normaali tai vanha normaali, nämä ongelmat jatkuvat ja pahenevat.
VIHREÄ IMPERIALISMI
Voimakkaasti edistettävä ”vihreä talous” perustuu luonnon kaupallistamiseen yksityistämisen, markkinoinnin ja rahallisen arvostuksen kautta. Pankit ja yritykset asettavat agendan – ”sidosryhmien kapitalismin” pukuun puettuna, mikä on eufemismi hallituksille, jotka helpottavat voimakkaiden globaalien etujen tarpeita. Pelätään, että ehdotettu järjestelmä heikentää ympäristönsuojelulakeja ja -määräyksiä yksityisen pääoman mahdollistamiseksi.
Pankkisektori harjoittaa ”vihreää profilointia” ja laskee liikkeelle ”vihreitä joukkovelkakirjalainoja”, ja globaalit yhtiöt voivat ”tasoittaa” (viherpesu) ympäristöä heikentävää toimintaansa esimerkiksi suojelemalla tai istuttamalla metsää muualle (alkuperäiskansojen maille) tai ehkä jopa investoimalla (näyttävään) teolliseen maatalouteen, jossa viljellään rikkakasvien torjunta-aineita kestäviä GMO-hyödykkeiden monokulttuureja, jotka on harhaanjohtavasti kuvattu ”ilmastoystävällisiksi”. Imperialismi vihreään käärittynä.
Luottaminen samaan ajatteluun ja samoihin etuihin, jotka johtivat maailman siihen, missä se nyt on, ei vaikuta hyvältä ajatukselta. Tämäntyyppinen ”vihreä” on ennen kaikkea monen biljoonan markkinamahdollisuus omien taskujen täyttämiselle ja osa strategiaa, jota voidaan hyvin käyttää ”uuden normaalin” vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.
Tulevaisuuden tulee juurtua lokalisoinnin, kotoistamisen periaatteisiin. Tätä varten meidän ei tarvitse katsoa pidemmälle kuin heimoyhteiskuntien (esimerkiksi Intian alkuperäiskansojen) perustana oleviin taloudellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Alkuperäiskansojen tieto- ja arvojärjestelmät edistävät pitkän aikavälin aitoa kestävyyttä asumalla luonnon rajoissa ja korostavat tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä ja jakamista erottelun, dominoinnin ja kilpailun sijaan.
Omavaraisuus, solidaarisuus, lokalisaatio ja yhteistyö ovat vastalääke globalismille ja ohjelmoitavien digitaalisten valuuttojen ylhäältä alas tyrannialle sekä vastuuttomille, monopolistisille tekoälyyn perustuville alustoille, jotka pyrkivät valvomaan ja sanelemaan kaikkia elämän osa-alueita.
Artikkelin on kirjoittanut Colin Todhunter 26.4.2022 ja se on uudelleen julkaistu OffGuardian sivuilla 29.4.2022 sekä luvalla suomennettu ja julkaistu Rakkausplaneetan sivuilla.
Uudelleen julkaistun artikkelin löydät täältä:
off-guardian.org: Localization: An Alternative to the New Normal
Alkuperäisen artikkelin löydät täältä:
globalresearch.ca: The Alternative to The “Authoritarian New Normal”: Localization and Local Futures
Artikkelin kirjoittajan e-kirjan ’Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order’
voit lukea ilmaiseksi täältä:
globalresearch.ca: Food, Dispossession and Dependency. Resisting the New World Order
